Narsistinen sisko

Närsistinen sisko

Onko kenelläkään narsistista siskoa? Millaista on varttua ja elää tälläisen ihmisen kanssa? Miten hän käyttäytyy ja millainen suhde teillä on?

Minulla on sisko, jonka persoonaan kuuluu: Valehtelu, varastaminen, vallanhalu, kilpailu, liioittelu, kuvittelu että on rikkaampi, kuuluisampi ja kauniimpi mitä on, vihanpurkaukset, kateus, katkeruus, viha, mustamaalaaminen, panettelu, laittaminen sanoja toisen suuhun, toisen vähättely, itsensä esiin tuominen, "haarakiila"-toiminta ym.

En voi suoralta kädeltä sanoa, onko hän narsistinen, mutta nyt 40 vuotiaana olen alkanut heräämään ajatukselle, että ehkä hän tosiaan on narsistinen.
Emme ole huonoista oloista kotoisin. Vanhemmillame oli hyvä liitto (isä kuoli kun olimme teini-iässä) mutta suvussamme on "hulluja akkoja ja ukkoja" jokunen.

Siskollani on outo tapa kilpailla minun kanssa, vaikka minä en kilpaile hänen kanssa. Hän haluaa aina samat asiat tai vähän paremmin.
aikoinaan kaikki ystävänikin ja etenkin poikaystävät hän vei tai yritti viedä minulta.

Olen NIIIN väsynyt häneen, mutta siskoni on tavallaan ripustautunut minuun monella tavalla. Jos käännän hänelle selkäni, voi jopa omat lapseni kärsiä siitä.
Yritänkin vain olla ja kyetä olematta ärsyttämättä siskoani ja vaikka hän sanoisi kuinka pahasti (jota usein sanoo) en sano hyvästi... hymyilen vaan.
Äitini sanoi, että siskoani vaan harmittaa se, että minulla on tasainen elämä, jota siskoni ei koskaan voi saada alati vaihtelevan mielensä takia... mutta siskoni on ns. "vainonut" minua lapsesta asti.

Siskoni on kuitenkin kaunis, hoikka, tumma ja hänellä on luononkiharat ja vahva tukka.
Itse olen normaalipainoinen , vaalea, suorahiuksinen, rintava... enkä vedä vertoja siskoni kauneudelle, enkä edes välitä, koska kelpaan miehelleni ja minulla on elämän arvot ja normit ok. -Olen ihan tyytyväinen itseeni.

Silti siskoni aina jaksaa piikittää, että joku nainen, joka on hoikempi kuin minä, on hänestä läski ja muistuttaa, että isorintaiset naiset ovat saaneet rintansa läskistä ym.
Minusta noi on teinityttöjen juttuja, ei aikuisen naisen, mutta... plääh... olkoon.

Osaakohan joku auttaa tai tukea?

148

18587

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ahdistunut!

      narsistin ja olen jutellut hänen siskojensa kanssa. Siskot sanoivat pelkäävänsä häntä ja eivätkä voineet luottaa häneen ollenkaan. Itsekin olen tästä narsistista nähnyt sen kuinka ylivertaisena hän itseään pitää. Kokee olevansa oikeutettu mihin vain ja saa omasta mielestään sanoa mitä tahansa. Kuitenkaan häntä itseään ei saa millään tavalla arvostella tai muuten saa tuta sellaisen raivon että ei ole väkivaltaisuuskaan kaukana. Minusta tuo kuulostaa ihan perinteiselle narsistille. Kannattaa katkaista kaikki välit ainakin joksikin aikaa ja tehdä selväksi mikä hänelle kuuluu ja mikä ei. Muu ei auta. Ajattele jos narsisti pääsee vaikka sumuttamaan omia kieroutuneita käsityksiä sinun lapsillesi tai muulle perheellesi? Olen itse saanut kokea tuota perheelle mustamaalaamista (onneksi se ei ainakaan osittain onnistunut) ja voin kertoa että siitä voi tulla todella pahojakin ongelmia. Narsisti onnistuu myöskin tuhoamaan erittäin tehokkaasti uhrinsa päättäväisyyden ja itsetunnon. Etenkin lasten ja nuorten seurassa narsisti on vaarallisimmillaan sillä ei ole ihme jos narsisti kääntää lapset vanhempiaan vastaan tai alkaa käyttää lapsia aseenaan. Sillä että narsisti jää elämääsi on paljon pahemmat seuraukset kuin sillä että hankkiudut hänestä eroon. (tiedän sen olevan erittäin vaikeaa, raskasta ja pelottavaa muttei kuitenkaan lähellekkään sitä mitä on elää tuollaisen ihmisen talutushihnassa ja pystyä vain myötäilemään)

      Toivottavasti tästä oli edes jotain apua. Moni on kokenut saman kuin sinä. Voimia

    • kakka

      Olen 55 vuotias nainen ja minulla on 65 ja 67 vuotiaat siskot.Vanhimman mielestä 65 vuotias siskoni on ollut aina isän ja äidin lemmikki. Isä on jo kuollut ja äiti 80 v ja elää. Vanhin siskoistani otti minut jon pienenä ohjaksiin. Muistan kuinka hän halusi minun karkkeja mm ajamalla pihassa niin kauan, että söin ne hotkasemalla. Hän sai äidiltä selkään ja isä oli narsisti.
      Isosisko peri isän taidot.
      Olen ollut 55 vuotta se pikkusisko, joka ei osaa mitään.Tuli avioero ja entinen mieheni sanoi, että olen naimisissa siskoni kanssa enkä hänen.
      Vanhin sisko käyttää vanhaa äitiä panssarina. Jos jotain väitän vastaan niin välittömästi olen äitille ilkeä.
      65 vuotias sisko elää omaa elämää ja saatehdä mitä haluaa. Kukaan ei kato perseen takana. Soittaa äitille millon jaksaa.
      Minulla on hyvä elämä kunlöysin miesystävän ja on kaksi ihanaa lastenlasta.

      • Lapsivaimoko

        eihän se mikä ihme ole kun äitisi on ollut toisen lapsen saadessaan vasta 13 vuotias ja sitten jo 15 vuotiaana saanut toisen lapsen...Lapsi ollut vielä itsekin

      • Anonyymi
        Lapsivaimoko kirjoitti:

        eihän se mikä ihme ole kun äitisi on ollut toisen lapsen saadessaan vasta 13 vuotias ja sitten jo 15 vuotiaana saanut toisen lapsen...Lapsi ollut vielä itsekin

        😂😂

    • narsismi kunniaan :)

      Minunkin siskoni on narsisti. Tavallista hänen kanssaan on, että hän kuvittelee olevansa parempi kuin muut, maailman herra suorastaan. Vain hänen mielipiteillään on merkitystä ja vain hänen mielipiteensä ovat oikeat. Hän syyttelee jatkuvasti, etten ole häneen yhteydessä, vaikka tosiasiassa on niin, että olen koko ajan yhteydessä häneen ja hän ei koskaan omasta aloitteestaan minuun. Kuulin myös työpaikaltani, että hän oli sinne soitellut olevansa huolissaan jaksamisestani. Että näin meilläpäin!

      • yksinkin pärjää

        Toivottavasti työnantaja pisti siskollesi jauhot suuhun. Siskojen kanssa pysyy hyvät välit kun soittelee joka kolmas kuu ja tapaa kerran kesässä. Olen lopen kyllästynyt vanhimpaan siskoon, joka yrittää soitella joka toinen päivä. Suuttui kun kielsin, etten jaksa jaaritella. Jokaisella on hyvä olla ystäviä ja niitä kelle puhua, mutta liika on liikaa.

    • YAK-42

      Minulla on kolme nuorempaa sisarusta, joista yksi on diagnosoitu narsisti, yhdellä on epävakaa persoonallisuus ja yksi on (iän myötä) tervehtymään päin. Kaikki kolme olivat aika normaaleja lapsena, mutta yksi sisaruksistani oli hyvin villi ja hänelle on sattunut pahojakin onnettomuuksia. Sisarusteni narsismi tuli esiin vasta aikuistumisvaiheessa ja itsellänikin oli samassa iässä vaihe, jolloin halusin muuttua toiseksi ihmiseksi. Halusin jättää taakse lapsuuteni haavat ja muuttua kiiltokuvamaiseksi menestyjäksi. Onnekseni löysin elämääni oikeanlaisia ihmisiä ja olen oppinut sittemmin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Sirarkateutta meillä päin on esiintynyt vasta aikuisella iällä ja suhteeni sisaruksiini ovat etäiset. Emme pidä yhteyttä ja toisiimme ja tapaamme vain perhejuhlissa.

    • kysymys!

      Sanotaan, että narsisti ei itse ymmärrä olevansa narsisti. Jos narsistille kuitenkin itselleen selitetään, että sinä olet (muiden mielestä) narsisti, voiko narsisti millään tasolla ymmärtää sitä? :)

      • Yhdenlainen vastaus

        Niin riippuu varmaan siitä onko henkilö todella oikeasti narsisti. Useinhan ihmiset nimittelevät toisiaan narsisteiksi kun eivät tule keskenään toimeen.

        Olen itsekin saanut mustanpuhuvia narsistisyytöksiä osakseni. Nämä tarinat on sepitetty aukottomiksi, niistä voisi tosiaan ajatella, ihkaelävä narsistihan se siinä. Mutta kun ne eivät vastaa oikein todellisuutta.

        Olen ollut näistä syytöksistä surullinen. Hetkittäin olen jopa epäillyt itseäni. Olen kuitenkin empaattinen ja toisia huomioiva ihminen. Läheiseni ja ystäväni ovat näin myös vakuuttaneet heiltä asiaa kysyttyäni. En minäkään kaikkia ihmisiä ymmärrä ja toisaalta varmasti myös ärsytän, niinkuin me kaikki ihmiset! En kuitenkaan lähde jakamaan diagnooseja. Miettikää muutaman kerran ennen kuin alatte nimittelemään. Kaikki eivät ole narsisteja vaikka he teitä ärsyttäisivätkin.

      • ukkosakka

        Kannattaa varmaan miettiä omaa käyttäytymistä, jos sanotaan narsistiksi. Joku syy siihen varmaan on. Keskity omaan elämääsi ja niihin läheisiin, jotka ovat todella tärkeitä. Ehkä joku ystäväsi, joka sinua nimittelee ei halua olla tekemisissä jatkuvasti.
        Tunnen yhden miespuolisen narsistin, joka vakuutteli läheisilleen omaa hyvyyttään ja kaksin kanssani ollessaan kiusasi henkisesti, fyysisesti ym. Ei ollut tilaa hengittää.

      • Anonyymi

        Narsistille on vaikea mennä sanomaan , että olet nph, menee helposti jaaritteluksi

      • Anonyymi
        Yhdenlainen vastaus kirjoitti:

        Niin riippuu varmaan siitä onko henkilö todella oikeasti narsisti. Useinhan ihmiset nimittelevät toisiaan narsisteiksi kun eivät tule keskenään toimeen.

        Olen itsekin saanut mustanpuhuvia narsistisyytöksiä osakseni. Nämä tarinat on sepitetty aukottomiksi, niistä voisi tosiaan ajatella, ihkaelävä narsistihan se siinä. Mutta kun ne eivät vastaa oikein todellisuutta.

        Olen ollut näistä syytöksistä surullinen. Hetkittäin olen jopa epäillyt itseäni. Olen kuitenkin empaattinen ja toisia huomioiva ihminen. Läheiseni ja ystäväni ovat näin myös vakuuttaneet heiltä asiaa kysyttyäni. En minäkään kaikkia ihmisiä ymmärrä ja toisaalta varmasti myös ärsytän, niinkuin me kaikki ihmiset! En kuitenkaan lähde jakamaan diagnooseja. Miettikää muutaman kerran ennen kuin alatte nimittelemään. Kaikki eivät ole narsisteja vaikka he teitä ärsyttäisivätkin.

        Kaikki mielipiteensä takana seisonat ja sitä puolustavat ihmiset eivät ole nphta

    • kotkotkoo

      niin, kukahan voi sanoa kuka on todella narsisti ? itse olen kuitenkin saanut sen kuvan että narsisti on kylmä ihminen,empatia ja sympatia puuttuu, kiero,epäluotettava valehtelija, tekee melkein mitä vain jos itse siitä hyötyy,käyttätyy todella ilkeästi ja varsinkin kun on alkoholia veressä, sit selvinpäin on kuin ei mitään oisi tapahtunut, sillä hänhän ei osaa pyytää anteeksi.
      ei kai kaikki narsistit ole kauniita/ komeita ja ylimielisiä ? itse olen kokenut harmaahiirulais narsistin. ei paljoa puhele porukoissa mutta parin oluen jäkeen alkaa piikittely, paskanpuhe,toisten mokaaminen jne. tunnen tuon ihmisen niin hyvin ja hän täyttää melkein kaikki piirteet joiden mukaan ihmistä voidaan sanoa narsistiksi. no, oli hän sitä tai ei niin joka tapauksessa kiero ihminen kevyesti sanottuna.
      luulen että monilapsi perheessä on suuri riski että joku sairastuu narsismiin sillä ei kaikkia voida kohdella samoin ja aina joku jää vähemmälle ja joku toinen saa enemmän.
      jos voit huonosti siskosi takai, katkaise välit. miksi tuhlata energiaansa ihmiseen joka loukkaa vain mieltä ? sinulla on jotain mitä siskosi kadehtii ja siksi hän käyttäytyy niin kuin tekee. onhan tunnettua myös että narsistit ovat kateellisia ja mustasukkaisia.

      • kohtuukäyttäjä

        Oletko miettinyt, miksi ihmiset juo? Omalla kohdallani tunsin silloin kun olin riippuvainen alkoholista, että isosisko alisti. Hän määräsi elämässäni kaiken. Tiesi omasta mielestään, mikä mulle on hyväksi. En uskalla vieläkään ilman viinaa sanoa suoria sanoja ja pelkään häntä suunnattomasti.
        Oma isosisko juo joskus jalat altaan ja olen joutunut häntä hoivaamaankin.
        Olen elämässäni pärjännyt ja kulkenut omia polkuja, vaikka niin ei isonsiskonmielestä saa tehdä.

      • kotkotkoo

        Hei kot kot koo!
        Ei kai se narsismi sairautta ole ja löytyyhän niitä hoitopaikkoja heillekkin. Jos minua joku lähipiiristä sanoisi narsistiksi niin hakeutuisin hoitoon.
        Varmaan sinun läheisillä on onjelmia alkoholin kanssa.
        Jaksamista!

      • mörkö uunilta

        Luin uudelleen kotkotkoo. Se harmaa hiirulainen on alistettu ja häntä on todennäköisesti pilkattu ulkonäön takia. Jos tunnet hänet hyvin niin anna tukea ja kysy, mikä vaivaa. Kuvittelen, että välität hänestä kuitenkin, vaikka hän kännissä puhuu rumia toisille.
        Meilläpäin on sananlasku:Kaikki ei ole totta, mitä uunilta näkee!

      • kotkotkoo
        mörkö uunilta kirjoitti:

        Luin uudelleen kotkotkoo. Se harmaa hiirulainen on alistettu ja häntä on todennäköisesti pilkattu ulkonäön takia. Jos tunnet hänet hyvin niin anna tukea ja kysy, mikä vaivaa. Kuvittelen, että välität hänestä kuitenkin, vaikka hän kännissä puhuu rumia toisille.
        Meilläpäin on sananlasku:Kaikki ei ole totta, mitä uunilta näkee!

        voin vain viitata aikaisempaan kirjoitukseeni. kaikesta huolimatta mitä on tapahtunut olen pyytänyt kolme kertaa että selvitämme asiat. ei oo tullut vastakaikua. sillä ei hän tunne vastuuta teoistaan eikä ota vastuuta, jos ottaisi, asiat ei oisi koskaan tulehtuneet niin pahaksi.
        suorin sanoin ja asiallisesti olen kirjoittanut , mut mikään ei auta.
        se mikä ihmetyttää on että hän vieläkin vain jatkaa ja yrittää ylläpitää kontaktia vaikka vähäistä sellaista. miksi esim. lähetellä terveisiä tekstareilla ja sit kaupungilla kävelee ohi puolen metrin päästä ?

        tänä päivänä tiedän että suvussa on tän tyyppistä riitaa paljonkin ja alkoholiongelmia joten se vähän valaisee ... kun sai kuulla juttuja 60 vuotta taaksepäin niin selveni geenitkin:)

      • gdfgdfgs

        Ei narsismidiagnoosia anneta jos narsismiin viittaava käytös liittyy alkoholin käyttöön, narsisti on narsisti ilman alkoholia, eli ainetta joka vaikuttaa aivoihin ja sitä kautta käytökseen jne. On niitä muitakin persoonallisuushäiriöitä joihin tuo käytös voi viitata, mutta narsismihan on nyt IN ja muodissa, joten sitähän sen täytyy olla, eikös niin?

      • Anonyymi

        Narsismi on ihan eri asia kuin juomisen takia piikittely. Tiedä että alkoholi tekee jotkin ihmiset ikäviksi.

      • Anonyymi

        Sinä kyl näytät olevan!

      • Anonyymi

        Jopa toisten puolisoista!

    • Hirveä sisko

      Tulee mieleeni sananlasku - niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos olet omalle sisarellesi enkeli, tai ainakin näyttelet hyvin enkeliä, miksi ihmeessä hän olisi sinulle ilkeä ? No, kateushan voi tulla kyseeseen, ja sehän on inhimillinen tunne jos kyseessä on oma sisar.
      Itselläni on kokemus expoikaystäväni hirveästä äidistä. Hän puhui pahaa kaikista ihmisistä ja varmaan minustakin selkäni takana. Tästä huolimatta tervehdin häntä iloisesti " rakas mamma" mitä sinulle kuuluu, ja napitin häntä suoraan silmiin.

      Edelleen 30 vuoden jälkeenkin mamma on katkera etten mennyt naimisiin hänen poikansa kanssa. Oikeasti mamma oli - hirveä akka, mutta jotenkin vain pystyin näyttelemään ja ottamaan asian huumorilla. Oleten että tämä resepti sopisi myös - hirveään siskoonkin. Kokeilkaas miten toimii.

      • haahuilija

        Olen ihmetellyt pitemmän aikaa, miksi minun pikkusiskon pitäisi olla isolle siskolle enkeli kun hänkin sanoo minulle pahasti, loukkaa, Itse en uskalla sanoa vastaan, vaikka olen melkein joka asiasta eri mieltä.Sanomisesta tulee hirveä hässäkkä. Uhkailuja etten halua olla sinun kanssa tekemisissä eikä koko suku tule käymään. Olen vain duunari ja hän yliopiston käynyt minua 10 vuotta vanhempi isosisko ja käyttäytyy kuin 5 vuotias.

      • Viiksinainen

        Siis tämä toimii normaaleihin ihmisiin. Psykopaatit/sosiopaatit ja (vahvat) narsistit ovat asia erikseen. Myös jos itsetuntosi on heikompi/heikko ja et tiedä heikkouksiasi niin joudut uhriksi tai pompoteltavaksi.

      • Anonyymi

        Sä olet juuri toi kateelli en valehtelija, toisten vainoaja seuraaja, olet ilmeisezti tuhonnut joittenki elämän tuolla pahuudellasi! Sinua pelätään mies, joka leikit naisena esiintyen! Sairas olet ja saat liikkua ihmisten ilmoilla.....!

    • raadeltuloppuun

      Mistä apua,
      omaisille etelä-suomesta.

      • jaksamista

        Narsistihan pitäisi saada hoitoon. Omaiset on niitä kärsijöitä. Kummalle apua kaipaat?
        Kai siellä etelässä on joku paikka, mihin soitatte. Narsistia on vaikea saada hoitoon kun hän kääntää aina kaikki toisinpäin, jos on ongelmia. Hän on porukassa hyvin myötäelävä, mutta pienissä piireissä haukkuu kaikki, nokittelee ja lähipiiri on hänen lumoissa.Itse olen pääsemässä narsistisiskosta eroon. En ole hänelle velkaa ja pidän yhteyttä silloin kun on pakko.

      • raadeltuloppuun
        jaksamista kirjoitti:

        Narsistihan pitäisi saada hoitoon. Omaiset on niitä kärsijöitä. Kummalle apua kaipaat?
        Kai siellä etelässä on joku paikka, mihin soitatte. Narsistia on vaikea saada hoitoon kun hän kääntää aina kaikki toisinpäin, jos on ongelmia. Hän on porukassa hyvin myötäelävä, mutta pienissä piireissä haukkuu kaikki, nokittelee ja lähipiiri on hänen lumoissa.Itse olen pääsemässä narsistisiskosta eroon. En ole hänelle velkaa ja pidän yhteyttä silloin kun on pakko.

        Onneksi olkoon, eroonpäässyt ja kiitos.
        Mutta suku on sukua ja kun ollaan kristitty perhe on aivan valtava kriisi siitä miten toimia.
        Lähimmäistä (sairasta

      • juutas
        raadeltuloppuun kirjoitti:

        Onneksi olkoon, eroonpäässyt ja kiitos.
        Mutta suku on sukua ja kun ollaan kristitty perhe on aivan valtava kriisi siitä miten toimia.
        Lähimmäistä (sairasta

        Niin. Siinä sitä ollaan. Uskonsotia on käyty aina. Mikä uskonto on oikea? Realismi pelastaa minun mielestäni siihen saakka kun kuolee johonkin tautiin. Jos jollakin on hyvä olla uskontonsa kanssa niin se on hyvä, mutta ei tuputtas toisille.
        Pakkanen ei estänyt vaaliuurnalle menoa. Oilin eka!
        Maskottii Suomeen!

      • LK

        Omaiset mielenterveystyön tukena ry.

        Voisi olla.

      • LK
        jaksamista kirjoitti:

        Narsistihan pitäisi saada hoitoon. Omaiset on niitä kärsijöitä. Kummalle apua kaipaat?
        Kai siellä etelässä on joku paikka, mihin soitatte. Narsistia on vaikea saada hoitoon kun hän kääntää aina kaikki toisinpäin, jos on ongelmia. Hän on porukassa hyvin myötäelävä, mutta pienissä piireissä haukkuu kaikki, nokittelee ja lähipiiri on hänen lumoissa.Itse olen pääsemässä narsistisiskosta eroon. En ole hänelle velkaa ja pidän yhteyttä silloin kun on pakko.

        Narsistia olisi myös aika vaikea saada hoitoon vaikka asia esittäisiin kaikkien osapuolten tahoilta ihan rehellisesti. Ellei hän itse halua apua johonkin asiaan.

    • loppuunrääkätty

      Moraalinen kysymys ja eettinen. Jos arvot on , että ketään ei hylätä niin kuin pärjätä narsistin läheisenä. Kaikki sanoo, ota etäisyyttä mutta mutta

    • elämää tämäkin

      olen 46v nainen ja haluaisin kertoa miten ymmärsin vasta aikuisiällä,että äitini on narsistinen.Hän on kylmä ja tunteeton,viekas ja kaikkien sukulaisten kanssa välit mennyt poikki.Ei ole omastamielestään tehnyt kenellekkään mitään pahaa.En ole hänenkanssaan missään tekemisisään oman henkisen tasapainoni säilyttääkseni.Joku kysyi,että onko jollakin sisko narsistinen.Epäilen vahvasti ,että isosiskoni on myös narsisti.Olin hänen kynnysmatto ja likaämpäri.Sitten hän muka oli uskovainen.Mielestäni hän on lakihenkinen, farisealainen,ylihengellinen.Lopuksi hän taisi seota eli meni psykoosiin.Kun pääsin irtautumaan hänestä aloin heti voida paremmin itsetuntoni alkoi parantua.Olin väärällä tavalla ollut kiinni hänessä.

      • Aikuinen nainen!

        Ihan samanlainen kokemus, äitini käyttäytyy juuri noin ja kukaan ei halua olla tekemisissä hänen kanssaan. Nyt mummo täyttää merkkivuosia ja tuskin montaa "ystävää" paikalla. Ei sukulaiset ainakaan, ehkä muutama juoppoakka ja -ukko. Minulla molemmat sisarukset aika pitkälti luonnehäiriöisiä, veljeni pahin kaikista, onhan "miehenmallina" toiminut isäni, joka on pitkälti psykopaatti, väkivaltainen juoppo. Äitini muuten vaan pesunkestävä narsisti.

        Onneksi tajusin irtautua heistä kaikista vuosia sitten. Varsinkin äitiäni vituttaa suunnattomasti, kun minulla on hyvät ja lämpimät välit muihin sukulaisiin, juuri hännen puoleltaan siskoihinsa ja serkkuihin. Pidämme hauskoja sukujuhlia, joihin ei kutsuta vanhempiani eikä sisaruksiani.

    • Kysyn vain

      Anteeksi vain mutta hieman pistää silmään se miten kylmäkiskoisesti kerrot siskosi menneen psykoosiin ja seonneen. Sehän on surullinen kohtalo. Onko sitten näin että jos nämä narsistisukulaiset ovat kylmiä, tunteettomia he myös ansaitsevat kurjan kohtalon. Missä sitten on vastapuolen empatia ja lämminhenkisyys. Sitä odotetaan kanssaihmisiltä mutta siihen ei itse kuitenkaan pystytä. Tämä ei ole mikään narsistien puolustuspuhe vaan ylipäänsä yleisinhimillinen näkökulma.

      • elämää tämäkin

        Hei! sinä Kysyn vain kun et tiedä! kun siskoni meni psykoosiin en silloin ymmärtänyt,että hän meni psykoosiin yritin hänelle hienotunteisesti sanoa,että pitäisiköhän sinun mennä lääkäriin.Mutta hän vain oli ylimielinen ja hän sanoi, että on vain niin herkkä. Äläkä sinä puutu hänen asioihin niin hän sanoi.Olin hiljaa kun sitten kerran soitin hänelle noin.viikon päästä hän hyvin ylimielisesti sanoi,että miksi minä soittelen hänelle ja kielsi enää soittamasta.Hän oli vaihtanut numeron salaiseksi etten saisi häntä kiinni.Sillä tavalla pääsin hänestä irti en koskaan saa tietää hakiko hän apua.Ja olen käynyt tätä asiaa terapiassa läpi.Terapeuttini sanoi,että siskoni ei halunnut näyttää minulle,että hän on heikoilla pelkäsi menettävänsä kasvonsa.Koska siskoni kuvitteli olevansa aina oikeassa muut olivat väärässä.

      • pikkulauantai

        Mitä se empatia on? Onko se sitä, että isosisko määrää joka asiassa pikkusiskojen asiat eivätkä osaa päästää heitä irti? Itse koin avioeron ja läksin pois paikkakunnalta, koska isosisko halusi tehdä elämäni helvetiksi. Tykkäsi niin kovasti entisestä miehestäni. Hän pettii omaa miestään rajusti eikä mukamas tehnyt pahaa.
        Mitä mieltä olette pettämisestä?

      • Paljon Nähnyt
        pikkulauantai kirjoitti:

        Mitä se empatia on? Onko se sitä, että isosisko määrää joka asiassa pikkusiskojen asiat eivätkä osaa päästää heitä irti? Itse koin avioeron ja läksin pois paikkakunnalta, koska isosisko halusi tehdä elämäni helvetiksi. Tykkäsi niin kovasti entisestä miehestäni. Hän pettii omaa miestään rajusti eikä mukamas tehnyt pahaa.
        Mitä mieltä olette pettämisestä?

        Ei pettäminen ole hyväksyttävää. Joskus siihen liittyy kuitenkin asioita, jotka tekevät siitä inhimillisesti ymmärrettävämpää. On tietysti väärin loukata lähimmäisiään. Ihmisen täytyy olla kyllä melko sairas jos hän ei ymmärrä että pettäminen loukkaa. Oliko todella näin, vain onko tämä omaa tulkintaasi että siskosi ei ymmärtänyt tehneensä pahaa?

        Narsistin pettäminen kait on patologista niinkuin hänen ihmisuhdekuvionsa muutenkin. Olisiko niin että pettäminen ei ole narsistin synneistä se pahin eikä useinkaan ainoa?

        Sinä taidat olla katkera siskollesi monesta asiasta, ehkä oikeutetustikin. Sinua hän ei ole voinut mainitsemassasi tarkoituksessa pettää, joten se mitä hänen ja hänen miehensä välillä on tapahtunut ei kuulu mielestäni sinulle laisinkaan.

      • turhautunut
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Ei pettäminen ole hyväksyttävää. Joskus siihen liittyy kuitenkin asioita, jotka tekevät siitä inhimillisesti ymmärrettävämpää. On tietysti väärin loukata lähimmäisiään. Ihmisen täytyy olla kyllä melko sairas jos hän ei ymmärrä että pettäminen loukkaa. Oliko todella näin, vain onko tämä omaa tulkintaasi että siskosi ei ymmärtänyt tehneensä pahaa?

        Narsistin pettäminen kait on patologista niinkuin hänen ihmisuhdekuvionsa muutenkin. Olisiko niin että pettäminen ei ole narsistin synneistä se pahin eikä useinkaan ainoa?

        Sinä taidat olla katkera siskollesi monesta asiasta, ehkä oikeutetustikin. Sinua hän ei ole voinut mainitsemassasi tarkoituksessa pettää, joten se mitä hänen ja hänen miehensä välillä on tapahtunut ei kuulu mielestäni sinulle laisinkaan.

        Olet oikeassa. Siskoni asiat ei kuulu mulle eikä myöskään minun asiat hänelle. En pyytänyt häneltä apua erotilanteessa. Halusin selvittää yksin omat asiani ja päästä eroon painostavasta avioliitosta. Teimme sopueron ja olemme nykyään melko tasapainoisia omilla tahoillamme. Isosisko halusi, että jatkamme sitä henkistä helvettiä kun erota ei saa ja hänelle tulee paha olo.
        Mielikuvani on siskostani, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Kaikki toiset ovat riitatilanteissa syyllisiä. Vaikea elää ihmisen kanssa, joka ei tule missään asiassa puolitiehen vastaan.

      • Paljon Nähnyt
        turhautunut kirjoitti:

        Olet oikeassa. Siskoni asiat ei kuulu mulle eikä myöskään minun asiat hänelle. En pyytänyt häneltä apua erotilanteessa. Halusin selvittää yksin omat asiani ja päästä eroon painostavasta avioliitosta. Teimme sopueron ja olemme nykyään melko tasapainoisia omilla tahoillamme. Isosisko halusi, että jatkamme sitä henkistä helvettiä kun erota ei saa ja hänelle tulee paha olo.
        Mielikuvani on siskostani, että hän ei ole koskaan tehnyt mitään pahaa. Kaikki toiset ovat riitatilanteissa syyllisiä. Vaikea elää ihmisen kanssa, joka ei tule missään asiassa puolitiehen vastaan.

        Niin on se tietysti vaikeaa. Kannattaa miettiä mistä niissä riitatilanteissa on oikeasti kyse. Sisarusten välit ovat usein niin monikerroksellisia että vanhat kaunat, katkeruudet ja jopa kateellisuus mutkistavat riitoja. Eikä silloin aina ole kyse enää siitä asiasta mistä molemmat luulevat riitelevänsä.
        Minunkin siskoni on hyvä kehittämään riitoja. Ja minun pitäisi ottaa hänen mielestään vastuu niistäkin riidoista mitä hän itse kehittää vanhempiemme ja muiden sisarusten kanssa. Ja kun huomaan esim tekstiviestien sävystä että nyt on kyse taas jostain ihan muusta kun keskustelun alla olevasta asiasta, vaikenen ja lopetan keskustelun niin siitä hän usein vasta raivostuukin.

        Olen tilanteesta ymmälläni. Päätelmäni on, että siskoni ei yksinkertaisesti pidä minusta, hän on vuosien saatossa katkeroitunut minuun. Ainoa kanssakäymisen muoto on riitely. Olen sanoutunut irti siitä kanssakäymisestä.

        Ja syy siihen miksi asiasta kirjoitan tällä palstalla on, että siskoni syyttää minua narsistiksi. Olen perheemme epänormaali narsistinen jäsen.

      • turhautunut
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Niin on se tietysti vaikeaa. Kannattaa miettiä mistä niissä riitatilanteissa on oikeasti kyse. Sisarusten välit ovat usein niin monikerroksellisia että vanhat kaunat, katkeruudet ja jopa kateellisuus mutkistavat riitoja. Eikä silloin aina ole kyse enää siitä asiasta mistä molemmat luulevat riitelevänsä.
        Minunkin siskoni on hyvä kehittämään riitoja. Ja minun pitäisi ottaa hänen mielestään vastuu niistäkin riidoista mitä hän itse kehittää vanhempiemme ja muiden sisarusten kanssa. Ja kun huomaan esim tekstiviestien sävystä että nyt on kyse taas jostain ihan muusta kun keskustelun alla olevasta asiasta, vaikenen ja lopetan keskustelun niin siitä hän usein vasta raivostuukin.

        Olen tilanteesta ymmälläni. Päätelmäni on, että siskoni ei yksinkertaisesti pidä minusta, hän on vuosien saatossa katkeroitunut minuun. Ainoa kanssakäymisen muoto on riitely. Olen sanoutunut irti siitä kanssakäymisestä.

        Ja syy siihen miksi asiasta kirjoitan tällä palstalla on, että siskoni syyttää minua narsistiksi. Olen perheemme epänormaali narsistinen jäsen.

        Itse olen ollut isonsiskon silmätikkuna koko elämäni. Välillä on tuntunut, että mulla ei saisi olla omia aivoja. Ne on ollut hänen omaisuutta.
        Olen päättänyt olla tekemisissä vain silloin kun on sukujuhlia.
        Olemme täysin erilaisia ja vuosien varrella olen huomannut, että puhuminen ei kannata.
        En ole kateellinen hänelle mistään. Minulla on kaikki mitä tarvin. Tykkään elää vaatimatonta elämää kunnioittaen vanhempien perintöä.
        Isosisko on aina ollut täydellisyyden tavoittelija. Tavaraa pitää olla ja raamit kunnossa. Suon sen hänelle.

      • Paljon Nähnyt
        turhautunut kirjoitti:

        Itse olen ollut isonsiskon silmätikkuna koko elämäni. Välillä on tuntunut, että mulla ei saisi olla omia aivoja. Ne on ollut hänen omaisuutta.
        Olen päättänyt olla tekemisissä vain silloin kun on sukujuhlia.
        Olemme täysin erilaisia ja vuosien varrella olen huomannut, että puhuminen ei kannata.
        En ole kateellinen hänelle mistään. Minulla on kaikki mitä tarvin. Tykkään elää vaatimatonta elämää kunnioittaen vanhempien perintöä.
        Isosisko on aina ollut täydellisyyden tavoittelija. Tavaraa pitää olla ja raamit kunnossa. Suon sen hänelle.

        Sinulla on asiat sitten hyvin, kiva niin. Itse koen, että on surullista kun ei ole hyvät suhteet kaikkiin perheenjäseniin. On kurjaa kun huonoista väleistä kärsii niin moni. Serkukset eivät tapaa toisiaan, vanhemmat kärsivät ja monta potentiaalisesti mukavaa yhteistä hetkeä ja juhlaa jää viettämättä.

        Koitan olla kuitenkin jumiutumatta näihin ongelmasuhteisiin. Minulla on ihana mies ja lapset, tulen toimeen vanhempieni kanssa (myös appivanhempien ja kälyjeni) ja elämän varrelta on kertynyt hyviä ystäviä. Ja tiedän, että nämä tärkeät ihmiset eivät pidä minua narsistina.

        En toivo kenellekään riitaisia sukulaissuhteita, niissä riidoissa aina jotain häviää.

      • sukset ristiin
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Sinulla on asiat sitten hyvin, kiva niin. Itse koen, että on surullista kun ei ole hyvät suhteet kaikkiin perheenjäseniin. On kurjaa kun huonoista väleistä kärsii niin moni. Serkukset eivät tapaa toisiaan, vanhemmat kärsivät ja monta potentiaalisesti mukavaa yhteistä hetkeä ja juhlaa jää viettämättä.

        Koitan olla kuitenkin jumiutumatta näihin ongelmasuhteisiin. Minulla on ihana mies ja lapset, tulen toimeen vanhempieni kanssa (myös appivanhempien ja kälyjeni) ja elämän varrelta on kertynyt hyviä ystäviä. Ja tiedän, että nämä tärkeät ihmiset eivät pidä minua narsistina.

        En toivo kenellekään riitaisia sukulaissuhteita, niissä riidoissa aina jotain häviää.

        Ota sukset alle ja hiihdä. Minäkin meinaan.

      • riitelijä
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Niin on se tietysti vaikeaa. Kannattaa miettiä mistä niissä riitatilanteissa on oikeasti kyse. Sisarusten välit ovat usein niin monikerroksellisia että vanhat kaunat, katkeruudet ja jopa kateellisuus mutkistavat riitoja. Eikä silloin aina ole kyse enää siitä asiasta mistä molemmat luulevat riitelevänsä.
        Minunkin siskoni on hyvä kehittämään riitoja. Ja minun pitäisi ottaa hänen mielestään vastuu niistäkin riidoista mitä hän itse kehittää vanhempiemme ja muiden sisarusten kanssa. Ja kun huomaan esim tekstiviestien sävystä että nyt on kyse taas jostain ihan muusta kun keskustelun alla olevasta asiasta, vaikenen ja lopetan keskustelun niin siitä hän usein vasta raivostuukin.

        Olen tilanteesta ymmälläni. Päätelmäni on, että siskoni ei yksinkertaisesti pidä minusta, hän on vuosien saatossa katkeroitunut minuun. Ainoa kanssakäymisen muoto on riitely. Olen sanoutunut irti siitä kanssakäymisestä.

        Ja syy siihen miksi asiasta kirjoitan tällä palstalla on, että siskoni syyttää minua narsistiksi. Olen perheemme epänormaali narsistinen jäsen.

        Pitäkää pikkusiskot puolenne. Itse huomasin nelikymppisenä, että isosisko oli määräillyt minua aina. Sairastuin vakavasti ja jossain vaiheessa tuli ahaaelämys, että saan ajatella omilla aivoilla. Aloin sanomaan oman mielipiteeni, mutta kuinka ollakkaan sisko ja minun äiti päättivät, että olin sairastunut henkisesti muun sairauteni rinnalla ja ehdottivat hoitoon. Siitä on kymmenen vuotta ja olen terve. Pidän omat mielipiteeni, vaikka se on heidän mielestä riitelyä!

      • hautajaiset
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Sinulla on asiat sitten hyvin, kiva niin. Itse koen, että on surullista kun ei ole hyvät suhteet kaikkiin perheenjäseniin. On kurjaa kun huonoista väleistä kärsii niin moni. Serkukset eivät tapaa toisiaan, vanhemmat kärsivät ja monta potentiaalisesti mukavaa yhteistä hetkeä ja juhlaa jää viettämättä.

        Koitan olla kuitenkin jumiutumatta näihin ongelmasuhteisiin. Minulla on ihana mies ja lapset, tulen toimeen vanhempieni kanssa (myös appivanhempien ja kälyjeni) ja elämän varrelta on kertynyt hyviä ystäviä. Ja tiedän, että nämä tärkeät ihmiset eivät pidä minua narsistina.

        En toivo kenellekään riitaisia sukulaissuhteita, niissä riidoissa aina jotain häviää.

        Sukujuhlat on kivoja! Varsinkin hautajaiset. Niissä ei riidellä. Muut juhlat yleensä päättyy meilläpäin siihen, että viinaa juodaan ja koko suku haukkuu toisensa kuka missäkin.

      • mustikka
        hautajaiset kirjoitti:

        Sukujuhlat on kivoja! Varsinkin hautajaiset. Niissä ei riidellä. Muut juhlat yleensä päättyy meilläpäin siihen, että viinaa juodaan ja koko suku haukkuu toisensa kuka missäkin.

        Niin meilläkin. Suku kun kokoontuu niin viina virtaa ja tapauksia puidaan ainakin kolme vuotta. Olen itsekkin töppäillyt ja saanut palautetta. Olen joutunut miettimään ja yrittänyt siskoja kesällä marjaan kun asuvat toisella paikkakunnalla, mutta jostain syystä se ei oikein natsaa. Mustikatkaan ei lähe mättäältä ilman taskumattia. Olenkohan narsisti?

      • pettäjä
        Paljon Nähnyt kirjoitti:

        Ei pettäminen ole hyväksyttävää. Joskus siihen liittyy kuitenkin asioita, jotka tekevät siitä inhimillisesti ymmärrettävämpää. On tietysti väärin loukata lähimmäisiään. Ihmisen täytyy olla kyllä melko sairas jos hän ei ymmärrä että pettäminen loukkaa. Oliko todella näin, vain onko tämä omaa tulkintaasi että siskosi ei ymmärtänyt tehneensä pahaa?

        Narsistin pettäminen kait on patologista niinkuin hänen ihmisuhdekuvionsa muutenkin. Olisiko niin että pettäminen ei ole narsistin synneistä se pahin eikä useinkaan ainoa?

        Sinä taidat olla katkera siskollesi monesta asiasta, ehkä oikeutetustikin. Sinua hän ei ole voinut mainitsemassasi tarkoituksessa pettää, joten se mitä hänen ja hänen miehensä välillä on tapahtunut ei kuulu mielestäni sinulle laisinkaan.

        On varmaan vaikeaa elää sellaisen sikon kanssa, joka pettää miestään ja on vielä maailmannapa. Minä petin miestäni, mutta en halunnut hänen kanssa enää asumaan. Mulla ei ollut kanttia ja tein oikein. Hänelläkin oli uusi ja voivat hyvin.

      • Poikki

        Uusi Vuosi tekee tuloaan. Luin ilokseni sisaruustarinoita. Huh, tuttuja tuntemuksia minullekin. Olen pikkusisko, jota taloudellisella vallalla ja paremmalla toimintakyvyllään isosisko tahtoo pitää otteessaan.Hän pyrkii osoittamaan paremmuuttaan kaikilla niillä elämänaloilla, joihin olen suuntautunut, vaikka ne alunalkain eivät olisi häntä kiinnostaneet. Koen, että minua painetaan alas ja lannistetaan. Hupaisinta on,että vakavasti sairastuttuani (aivovamma ja epilepsia) hän vähättelee sairauttani ja kertoo, että samanlaista se hänelläkin on. Eli hän on ylivertainen toimija ja tekee monenlaisia asioita vaikka hänelläkin on väsymystä.No, tällaista on sisaruus, kilpailua kuoleman edessä, vielä viimeisilläkin metreillä. Olen rasittunut tilanteesta. Koen ahdistusta ja olevani jollain lailla tarkkailun alla, ja ettei omilla näkemyksilläni ole merkitystä. Joudun sietämään tilannetta, ja oikeastaan tarvitsen neuvoja, miten suojella itseäni ja omanarvontuntoani, ettei hän pääse liikaa vaikuttamaan. Huomaan, että jätän itselleni mieluisia asioita tekemättä kun aistin hänen teennäisen pirteän, mutta samalla kateellisen ja vähättelevän suhtautumisensa.

      • Anonyymi

        Kun on jonkun takia joutunut kärsimään, on ymmärrrettävää ettei myötätuntoa voi olla sellaista kohtaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun on jonkun takia joutunut kärsimään, on ymmärrrettävää ettei myötätuntoa voi olla sellaista kohtaan.

        Ei todellakaan!

    • merituuli100

      Siskoni on saanut narsistisen persoonallisuushäiriön diagnoosin jo 10 v sitten.
      Minulle ei ollut mikään uusi asia koska hän oli aina perheen prinsessa, teki mitä teki.
      Elämä narsistin kanssa ehkä edesauttoi liitoa narsistin kanssa. Koska oli jo oppinut elämään epänormaalisa olosuhteissa ja alkanut pitää sitä normaalina elämisen mallina.
      Miten teillä muilla?

    • ihme ja kumma

      Nyt kun olen lukenut tätä palstaa niin olen vakuttunut,että yksi narsisti on lukenut tätä palstaa.Jopa vastasi ylimielisesti mutta ei enää uskaltanut vastata kuitenkaan takaisin.Se oli se KYSYN VAIN!

    • entuhri

      Meillä isosiskon narsistisuus tuli lapsuuden uusperheessä esille niin, että hän mustamaalasi meitä sisarpuolia aina selän takana. Hän surutta hyväksikäytti kaikin tavoin kiltteyttäni ja jos en tehnyt kuten halusi, niin hyökkäsi aina vanhempieni kautta järjestämällä elämää suurempia draamoja aivan mitättömistä syistä. Riitti, etten ollut samaa mieltä asioista tai suostunut pompoteltavaksi. Täysin empatiakyvytön ja ulkokultainen persoona. Petti omaa miestään kaverinsa miehen kanssa, mutta suri vain sitä ettei miestä saanutkaan. Väliäkö niillä asiasta kärsineillä puolisoilla tai edes lapsilla...

      Itsenäistyttyäni 30-kympin jälkeen rupesin sanomaan vastaan ja nykyään emme ole missään väleissä. Saatuani omia lapsia alkoi homma mennä ihan lapasesta hänellä. Ihan järkyttäviä riitoja, kun rupesin laittamaan rajoja suhteellemme ja kieltäydyin olemasta hyväksikäytettävä niin lastenhoidon kuin muunkin suhteen. Välit oli pakko laittaa poikki, sillä hän veti vanhemmat valehtelemalla joka asiaan mukaan.

      Hän on aina ollut äitini lempilapsi ja asia ei ole meille muille jäänyt epäselväksi. On järkyttävää kuinka oma äiti menee selän takana mukaan panetteluun, mitätöintiin ja arvosteluun tämän kaikkien muiden yläpuolelle asettuvan kanssa. Isäni on aivopesty tossukka, joka ei koskaan ole pitänyt omien lapsiensa puolta. Isälleni on helpompaa luulla, että kaikki omat lapsensa ovat "hulluja" kuin avata silmänsä vaimonsa ja lapsipuolensa käytöksen suhteen.

      Tästä oman isän käytöksestä ole eniten pahoillani. Minulle lapset ovat ykkösasia elämässäni. Elän itsekin uusperheessä ja en sekuntiakaan katsoisi, jos joku lapsista tai lapsipuolista tai mieheni käyttäytyisi huonosti jotakuta toista perheemme jäsentä kohtaan.

      On keskityttävä omaan elämään. Käytävä surutyö ja terapia loppuun ja annettava anteeksi jossain vaiheessa. Surullista, mutta muutakaan ei voi, jos aikoo elää paremman elämän. Kiusaamiseen ei tarvitse alistua.

      • NiinTätä

        Oma siskoni on narsisti. Olen meistä kahdesta aina ollut se vastuunkantaja,kiltti ja alistuva, joka on yrittänyt toteuttaa narsistiperheemme vaatimuksia. Olen ollut se josta on tehty epäonnistuja ja annettu ymmärtää aina että minä olen jotenkin heikompi kaikessa. Siskoni leimaa minut ilkeäksi ja itsekkääksi. Hän saa omasta mielestään sanoa toiselle asioita suoraan. Hänellä on mielestään oikeus loukata minua. Kun puolustaudun ja sanon, etten halua enää kuunnella loukkauksia ja henkistä väkivaltaa, hän toteaa, että "jaa nyt haluat lopettaa puhelun, koska et vain kestä kuulla totuutta itsestäsi". Näin hän syyllistää toisen ja oikeuttaa väkivaltansa. Isäni on vakavasti narsistinen ja äitini läheisriippuvainen.

        Narsismi on vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen sen seurauksena sairastunut ahdistuneisuushäiriöön, minulla on fobioita, pelkotiloja, masennusta ja työkyvyttömyyttä. Narsismi on hulluutta, se on vastuuttomuutta, kylmyyttä, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua. Siinä ei ole mitään rakkauteen viittaavaa. Se on sairasta ihmissuhdepeliä, jossa leikitään ihmisten (lue etenkin lasten)terveydellä ja elämällä. Se on totaalista minuuden hajottamista, alistamista, manipulointia ja pakottamista. Narsisti kieltää lapsen oman ajattelun, oman tahdon ja oman luovuuden. Hän on narsistin omaisuutta ja jos lapsi hairahtuu puolustamaan omia näkökantojaan, siitä seuraa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Narsismi on maanpäällistä pahuutta ja on helvetti joutua narsistiperheen lapseksi. Sielusi on rampa ja vaurioitunut, kun vapaus vihdoin koittaa. Mutta sekin kovan taistelun kautta. Irrottautuminen henkisestä vankilasta on työlästä (sillä narsistiperhe kieltää ongelman. Olet totuuden kanssa yksin. Kukaan ei ota vastuuta laiminlyönneistä, väkivallasta, manipuloinnista tai seurauksista). Vika on heidän mukaansa sinussa itsessäsi, kun voit pahoin. Kukaan perhessä ei välitä aidosti sinusta. He ajavat vain omaa etuaan, viimeiseen asti.

        Joudut yksin tekemään päätöksen välien katkaisemisesta. He eivät halua korjata perheen tilannetta, he eivät näe kuvion sairautta, he eivät lopeta väkivaltaansa. He jatkavat....ainoa kenet voit pelastaa on itsesi. Yksinäisyyskin on parempi kuin elämä perhe-helvetissä, syntipukkina. Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä ja ystävät, harrastukset, eläimet ja hyvät asiat auttavat jaksamaan. Minä olen laittanut välit poikki vanhempiini ja nyt myös siskooni. Terveyteni on minulle tärkein ja vain tällä tavalla tiedän olevani vihdoin turvassa. Jaksamista kaikille saman kokeneille.

      • Anonyymi
        NiinTätä kirjoitti:

        Oma siskoni on narsisti. Olen meistä kahdesta aina ollut se vastuunkantaja,kiltti ja alistuva, joka on yrittänyt toteuttaa narsistiperheemme vaatimuksia. Olen ollut se josta on tehty epäonnistuja ja annettu ymmärtää aina että minä olen jotenkin heikompi kaikessa. Siskoni leimaa minut ilkeäksi ja itsekkääksi. Hän saa omasta mielestään sanoa toiselle asioita suoraan. Hänellä on mielestään oikeus loukata minua. Kun puolustaudun ja sanon, etten halua enää kuunnella loukkauksia ja henkistä väkivaltaa, hän toteaa, että "jaa nyt haluat lopettaa puhelun, koska et vain kestä kuulla totuutta itsestäsi". Näin hän syyllistää toisen ja oikeuttaa väkivaltansa. Isäni on vakavasti narsistinen ja äitini läheisriippuvainen.

        Narsismi on vakavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen sen seurauksena sairastunut ahdistuneisuushäiriöön, minulla on fobioita, pelkotiloja, masennusta ja työkyvyttömyyttä. Narsismi on hulluutta, se on vastuuttomuutta, kylmyyttä, laiminlyöntiä, kaltoinkohtelua. Siinä ei ole mitään rakkauteen viittaavaa. Se on sairasta ihmissuhdepeliä, jossa leikitään ihmisten (lue etenkin lasten)terveydellä ja elämällä. Se on totaalista minuuden hajottamista, alistamista, manipulointia ja pakottamista. Narsisti kieltää lapsen oman ajattelun, oman tahdon ja oman luovuuden. Hän on narsistin omaisuutta ja jos lapsi hairahtuu puolustamaan omia näkökantojaan, siitä seuraa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Narsismi on maanpäällistä pahuutta ja on helvetti joutua narsistiperheen lapseksi. Sielusi on rampa ja vaurioitunut, kun vapaus vihdoin koittaa. Mutta sekin kovan taistelun kautta. Irrottautuminen henkisestä vankilasta on työlästä (sillä narsistiperhe kieltää ongelman. Olet totuuden kanssa yksin. Kukaan ei ota vastuuta laiminlyönneistä, väkivallasta, manipuloinnista tai seurauksista). Vika on heidän mukaansa sinussa itsessäsi, kun voit pahoin. Kukaan perhessä ei välitä aidosti sinusta. He ajavat vain omaa etuaan, viimeiseen asti.

        Joudut yksin tekemään päätöksen välien katkaisemisesta. He eivät halua korjata perheen tilannetta, he eivät näe kuvion sairautta, he eivät lopeta väkivaltaansa. He jatkavat....ainoa kenet voit pelastaa on itsesi. Yksinäisyyskin on parempi kuin elämä perhe-helvetissä, syntipukkina. Onneksi maailmassa on myös hyviä ihmisiä ja ystävät, harrastukset, eläimet ja hyvät asiat auttavat jaksamaan. Minä olen laittanut välit poikki vanhempiini ja nyt myös siskooni. Terveyteni on minulle tärkein ja vain tällä tavalla tiedän olevani vihdoin turvassa. Jaksamista kaikille saman kokeneille.

        Tämä vastaa juuri minun elämääni täysin. Olen hämmästynyt ja lohduttaa, että joku on kirjoittanut sen, juuri nyt en itse jaksaisi. Kiitos.

    • Osui ja upposi

      Olet loukannut minua useilla kirjoituksillasi näillä palstoilla. Kuin myös miestäni ja lapsiani.

      Kirjoitat yksityisiä asioita elämästäni ja tulkitset niitä oman mielesi mukaisesti.

      Kaikissa tarinoissa on toinenkin totuus, pahoittelen muille lukijoill, että en jaksa alkaa sitä tässä kertomaan.

      Kysyn vain että riittäisikö jo?

    • yksi loukattu

      En usko,että täällä kukaan kirjoittaneista haluaa loukata tietentahtoen.Tämä pastahan on tarkoitettu,että voi jakaa kokemaansa joku loukkaantuu kun totuus kolahtaa.

      • gffgfdgdfdf

        joku voi loukkaantua toki jos totuus kolahtaa, mutta veikkaanpa että vielä enemmän loukkaa väärä syytös.

    • Lusikalla annettu

      Ai niinkö se menee? Kyllä sinäkin varmaan loukkaannut, jos sinulle laelllaan persoonaliisuushäiriödiagnooseja. Tai kerrotaan sinun tehneen asioita, joita et ole tehnyt. Tai vaikka vaan nimitellään erilaisin termein.

      Veikkaan, että loukkaannut vaikka noilla asioilla ei olisi mitään tekemistä sinun persoonasi kanssa. Mikä naivi väite, loukkaantuu kun totuus kolahtaa!

      Ja silläkin on varmaan merkitystä kuka loukkaa. Tuskin tuntematon kirjoittaja onnistuu satuttamaan samalla tavalla kun tuntemasi ihminen.

      Ylipäänsä ihmiset kirjoittavat täällä välillä todella rumasti toisistaan. Millaisen kuvan saa ihmisestä, joka hakee empatiaa itselleen haukkumalla ikävin sanankääntein toisia. Ei mielestäni kovin sympaattista.

      • yksi loukattu

        En minä voi tietää sinun ja siskosi väleistä kannataisi varmaan selvittää.Kyllä muakin on loukattu ja syytetty asioista missä ei ole perää mutta ne on selvitetty.

      • haloohei
        yksi loukattu kirjoitti:

        En minä voi tietää sinun ja siskosi väleistä kannataisi varmaan selvittää.Kyllä muakin on loukattu ja syytetty asioista missä ei ole perää mutta ne on selvitetty.

        Eikö nämä palstat ole nimenomaan anonyymia kirjoittelua ja vertaistukea varten? Ihan samanlaisia tarinoita pilvin pimein, kun suomessa asuu yli 5 miljoonaa ihmistä ja palstojakin on satoja. Mistä ihmeestä voit tietää, että juuri joku tietty henkilö on kirjoituksen takana. Tai jos oletkin, niin älä huoli, kukaan ei sinua tunnista kuitenkaan...

        Tarkoitus ei varmaankaan ole kenelläkään tieten tahtoen loukata, vaan hakea vertaistukea. Suomessa on sananvapaus.

    • höhö

      Eikö suomessa ole sananvapaus,että jokainen voi sanoa mielipiteensä.Jos joku kirjoittaa ottaa aina riskin kritikkiin täytyisi myös miettiä mitä kirjoittaa ja miten.Ei varmaan kannata kirjoittaa tänne ollenkaan jos ei kestä kritiikkiä.

    • kuulemmahullu

      Ei tässä ole kritiikistä tai kirjoitustyylistä kyse. Näillä palstoilla ihmiset hakevat tarinoillaan vertaistukea saman kokeneilta. Se voi lohduttaa paljon, että ei ole ongelmansa kanssa yksin. Kautta linjan narsististen ihmisten uhrien kokemukset ovat samankaltaisia. Manipulointia, mitätöintiä, pahan puhumista, toisten käännyttämistä uhria vastaan.

      Suomessa on satoja keskustelupalstoja ja varmaan miljoonia keskusteluja. Jokainen voi jostain kirjoituksesta löytää yhtäläisyyksiä omaan tarinaansa, jos haluaa. Kun nimettöminä kirjoitetaan, ei tarkoitus ole kenenkään vaino vaan juuri se vertaistuki. Minusta on pahasti hukassa, jos ihan aikuisten oikeasti kuvittelee, että ihan kaikki vähänkään tutulta kuulostavat kommentit/ tarinanpätkät olisivat jonkun tietyn ihmisen kirjoittamia. "minä, minä, minä". Mutta, tämähän on vain minun mielipiteeni. Sinä saat kontrolloida ihan kaikkea, jos pystyt.

      Hyvä kun paljastit viimein itsesi, se olikin yo. provon tarkoitus. Pyydän anteeksi jos se loukkasi jotakuta. Nyt tiedän mistä olet vuosien varrella kerännyt kaikki kirjoitukset (joista 1 oli kirjoittamani), joiden olet luullut olevan tekemiäni ja joilla olet loukannut läheisimpiäni. Kiitos, kumarran ja poistun tältä palstalta lopullisesti. Ja toivotan sinulle omaa elämää!

      • oma elämä on jo

        Nyt kyllä alkaa tuntua siltä,että pastalla on tosi vainoharhasta meininkiä. Liekö itse piru päässyt vääristelemään kirjoituksia.

      • Ei harhaa

        Tuskin on siitä kyse, että kuvitellaan kaikkien tarinanpätkien koskettavan itseään. On kyse kirjoituksista, joissa on selviä viittauksia oikeaan elämään, oikeisiin tapahtumiiin, oikeasti olemassaolevaan perheeseen. Täällä ollut kirjoitus muuttui provoksi, vielä eilen siinä olleilla asioilla minua kiristettiin tekstiviesteissä.

        Olen halunnut kunnioittaa vertaistuen tarvetta ja yrittänyt ymmärtää, että joillakin on tarve kirjoittaa tänne pahasta olostaan. Mutta yhä härskimmiksi menneet viittaukset henkilökohtaiseen elämääni sai minut vastaamaan suoraan tälle ihmiselle. Koska en voi ymmärtää miksi nämä vihapuheet jatkuvat vaikka emme ole olleet enää tekemisissä (emmekä tule olemaan). Nyt ne toivottavasti loppuvat.

        Kaiken voi tietysti kieltää, mutta sinä itse ja minä tiedämme, että olet niiden kirjoitusten takana, niitä on enemmän kuin 1. Ei niitä ole vuosien varrelta vaan suhteellisen lähimenneisyydestä.

        Laitoin tämän vastineen tähän ajatellen kaikkia kirjoittajia. Joskus käy niin että saat lukea elämästäsi yleisiltä, julkisilta keskustelupalstoilta. Ei se nyt niin ihmeellistä ole. Miettikää kuitenkin millaisia asioita teillä on oikeus toisistanne kirjoittaa ja haluaisitteko itse lukea vastaavaa itsestänne. Minähän olisin voinut vastata takaisin samalla mitalla, mutta se ei olisi ollut minun juttuni.

        Rakentavia vertaistuen hetkiä, vähemmän vihakirjoituksia ja hyvää elämää kaikille!

    • Afterlife78

      Minä sanoisin kuitenkin,että jos voi olla tekemisissä niin on, ettei laita välejä ihan poikki, mutta jos siitä tulee mahdotonta niin välit poikki. On myös mahdollista hyväksyä narsisti narsistina elämäänsä ,eikä anna sen vaikuttaa. Itselläni on kaksi narsistista setää ja mummo, olen katkaissut välit setiin, kun eivät ole niin läheisiä, että se olisi sen väärti,mutta mummooni pidän etäisiä välejä,vaikka on yrittänyt varastaa perintöä ja rikkoa välini aviomieheeni, ymmärrän ,että hän on sairas. En päästä kumminkaan niin lähelle, että voisi tuhota jotain.

      • ehkä joskus

        kerran vain tajusin,että siskossani on jotain outoa kun verho olisi vedetty silmieni edestä.Kaikki piirteet jotka kuuluivat narsistiseen luonnehäiriöön tunnistin siskossani.En ole hänen kansaan tekemisissä on hän yrittänyt yhteyden ottoa,mutta pelkkä ajatuskin,että joutuisin hänet näkemään saa palan kurkkuuni.

    • Puhuminen vaikeaa

      Vertaistuki on hyvä. Olen sairastanut burnoutin ja rintasyövän. Epäilen siskoani narsistiksi kun onpaha olla hänen kanssaan. Koko ajan syyllinen olo kun en osaa tehdä hänen mielestämitään oikein. Pari kuukautta saattaa mennä hyvin, mutta sitten sama hässäkkä. Olen kertonut hänelle epäilykseni ja elämä on rauhoittunut. Pidämme yhteyttä vain kun on tärkeää asiaa.

    • ei jaksais enää...

      Kyllä "helpotti" kovasti lukea näitä kirjotuksia täällä ja minusta on hyväkin että ihmiset kirjoittavat kokemuksistaan,samassa tilanteessa olevasta ei enään tunnu että on yksin tämän asian kanssa,kuten minusta nyt tuntuu. Minä voisin mielelläni vaihtaa vaikka jonkun kanssa sähköposti osoitteita ja jakaa kokemuksia, luulisin että se helpottaisi oloa paljon,kumpaakin..

      • nunna

        On aika outoa touhua tosiaan tällä palstalla. Koko Suomi on epäilyn alla!
        Ota härkää sarvista ja anna epäillylle sähköpostiviestisi.
        Jo on aikoihin eletty.

    • Pikkuvanha 14.v

      Okei... Aika outo tää keskustelu on. Rupeen jopa vähän tässä ajattelee, oletteko kaikki seonneet.
      Mielestäni narsistista sukulaista ei saisi ihan kokonaan leikata irti elämästään, esim siskoaan. Mulla on itsellä isosisko, vaikka me ajetaan välillä toisemme hulluiksi, rakastan häntä ihan sydämmeni pohjasta. Jos hän olisi narsisti, en pystyisi jättää häntä taakseni, samaa lihaa ja verta me kuiteskin ollaan. Narsisteista sanotaan etteivät tunne empatiaa jne. Mielestäni he kyllä tuntevat, vaikkeivat sitä näyttäisikään. Tunteiden näyttäminen ei ole kaikille niin helppoa. Henkilö saattaa luulla että on heikkoutta näyttää tunteita, se pitää vain korjata.
      Oletteko koskaan kysyneet "narsistilta" mitä hän tuntee? Tai kertoneet "narsistille" että välitätte heistä? Moni ihminen välittää vähän liiankin paljon mitä muut ihmiset ajattelevat, siinä sitten ryhtyy kertomaan itselleen että on parempi kuin muut, kuvittelee että jos sen uskoo itse muutkin alkavat uskoa niin. Eihän sitä koskaan tiedä mitä toisen päänsisällä menee.
      Ja sitten vielä siitä ihan alkuperäisestä "narsistinen sisko" aiheesta, mielestäni sinulla on käsissäsi paha tapaus pikkusiskoa.
      Sitä me kaikki pikkusiskot tehdään, ärsytetään isosiskoa. Pikkusiskon asema voi olla joskus aika hankala, kouluun meneminen, synttärit, riparille meno on usein pikkusiskolle hankalampaa, nimittäin siinä vaiheessa isosisko on tehnyt jo kaiken sen. Vanhemmat eivät reagoi asiaan enää samalla lailla, "ai, sä menet jo riparille, no ei se ole niin iso asia, siskos oli jo siellä." Ensimmäinen lapsi saa aina kaiken, ensimmäisestä lapsesta otetaan aina paljon kuvia ja täytetään vauva kirjoja, toisen lapsen tullessa ei kuitenkaan enää jakseta, niin se vaan on. Puhumattakaan siitä vaatteiden kierrätyksestä, isosisko saa uuden takin, pikkusisko saa isosiskon vanhan. Äitini oli joutunut käyttämään isoveljensä vanhoja vaatteita, hitto soikoon!
      Sitä pikkusiskona kostetaan ärsyttämällä isosiskoa, ja isosisko ärsyttää tietysti takaisin ja lopulta juttu saattaa johtaa aika väkivaltaiseen tappeluunkin. Se on hyvin hankala noidankehä, johon saattaa jäädä jumiinkin, jos ei osaa lopettaa.
      Isosisko taas käyttää omaa asemaansa vanhempana lapsena hyväkseen kostaakseen pikkusiskolle, joka tulee aina olemaan perheen vauva, jonka ei tarvitse ottaa yhtä paljon vastuuta asioista tai tehdä yhtä paljon kotitöitä, hänhän on nuorempi. Se on loputon kostonkehä, jossa sisarukset syyttävät toisiaan omasta kurjuudesta, vaikka kaikki onkin oikeasti vanhempien vika. Ja se "varastelu" juttu johtuu aika usein siitä että pikkusisko kasvaa usein henkisesti nopeammin, isosiskon mukana, sitä haluaa olla vanhempi ja saada käyttää korkkareita kuten isosisko, eikä sille voi mitään että niitä tulee välillä pakostikkin "lainailtua". Sitä vaan haluaa olla samanlainen. Itse olen isosiskon vaatteita "lainannut" ihan samasta syystä, vaikka en sitä haluaisi myöntää ja on aina ollut pakko mennä siskon kavereille mukaan, he kun olivat paljon "siistimpiä" kuin omat kaverit, sisko sen usein tulkitsi kavereiden "varastamiseksi", mutta kyllä hän sitten ymmärsi kun avauduin ja kerroin kuinka paljon halusin olla hän, sain myös tietää että hän halusi olla kuin minä, koska olin laihempi ja minulla oli "parempi tukka", pyh... Mutta onhan se mukava kuulla että joku haluaisi olla kuin sinä. Ollaan siskoni kanssa oltu sen jälkeen paljon "läheisempiä", eikä meillä ole salaisuuksia. Siskoni tukee minua ja minä tuen siskoani. Kaiken sen jälkeen luulen että rakastan siskoani yhä enemmän, ja hän rakastaa minua (vaikka sitä tuleekin välillä kinattua ihan turhista asioista). ;)
      Minusta vaikuttaa siltä että pikkusiskosi on jäänyt kiinni kostonkehään ja hänen pitäisi päästä siitä irti.

      Tai no, mitä minä tiedän... En ole koskaan tavannut oikeaa narsistia.
      Onnea teille kaikille, outoihiin elämiinne. Toivottavasti katsotte asioita uudestaan.
      heippa. :)
      *menee halaamaan siskoaan*

      • yxex

        Hyvä kirjoitus!

      • elisakettu

        Kiitos Pikkuvanha 14 v. kirjoituksestasi.

        Minusta sen oivallus on ettei kaikki todella koe tuntevansa itseänsä uhriksi tai uhriutuneeksi elämän (olkoon ne pienempiä tai suurempia, missä elämänvaiheessa tahansa koettuja) vastoinkäymisissä. On muitakin selityksiä mitä elämässä tapahtuu; ei ole aina se kaltoinkohtelija joka on suunnitellut vahingoittamisemme.

        Nähdään toisenlaisiakin näkökulmia. Eikä uhriutuneena jäädä katkeruuteen jakamaan omaa pahoinvointiamme ja oikeutuksen tunnettamme siirtämällä kuonaa eteenpäin; sukupolvelta eteenpäin. Tämän taidonhan ihmiset jo osaavat. Olkoon kaltoinkohtelu millaista hyvänsä, vääryyden kokeminen jaetaan suorana tai epäsuorana kohteluna eteenpäin. Maailman ihmiset on tästä erinomainen esimerkki. Joiden esimerkkien pohjalla harvemmin edes sana narsismi esiintyy.

        Olen iloinen että esiintyy vielä kirjoituksia etenkin nuorten henkilöiden keskuudesta ettei maailma ole yksi pelkkä paska paikka jossa kaikki ihmiset toimivat keturalleen. Toivoisin että nämä ansakuopat välttämään onnistuneet jakaisivat tuota elämäntyytyväisyyttä ja -myönteisyyttä enemmän ympärilleen. Ehkäpä sen sanoma tavoittaisi jonkin aikuisenkin sielun.

        Elämän rikkaus ei synny kuinka paljon kasvaa kaltoinkohtelujen myötä. Se on kuinka suhtautua elämään kokematta olevansa uhri. Narsistin tai kenenkään muunkaan. Olkaamme iloisia heidän puolestaan, jotka tässä yhteiskunnan mädäntyneessä mallissa mitä lapsillemme ja nuorillemme tarjoamme, jotkut pystyvät vielä elämään kokemuksellisesti parempaa elämää.

        Sinulle kaikkea hyvää Pikkuvanha. Pidä kiinni siitä hyvästä jonka olet jo oivaltanut.

    • MiaF

      Meillä menee oman siskoni kanssa oikein hyvin mutta kun hän löytää uuden miesystävän niin sitten tulee riita meidän välille mikä sitten sovitaan kun hänen suhteensa loppuu. On sattunut kymmeniä kertoja näin.

      Mikähän siinä 40-vuoden rajapyykissä oikein on kun silloin erotaan avioliitoista ja sisaruussuhteista ja usein myös työkavereista?

    • oma elämä

      Siskoista pitää ottaa etäisyyttä, jos alkavat liikaa tunkeilemmaan, ilman et on pyydetty.
      Tai kuka muu tahansa sukulainen, usein aiheuttavat vaan pahaa oloa, vaikka jos on juoppo!

    • kevätkukka

      pikkuvanhalle 14v Ihan kauniisti kirjoitat sisarten välisistä suhteista ja se on sinun maailmasi.Mutta toisaalta väheksyt ihmisten ongelmia sillä lapsenomaisella tietämättömyydellä.Tuossa iässä sitä on niin ehdoton,mutta kun kasvaa ja aikuistuu kokemuksia rikkaampana asiat näkee uudessa valossa.

      • Pikkuvanha 14.v

        Hei vaan, rva 46

        Milloin mielipiteensä kertomisesta tuli kiellettyä?
        En tajua miksi kutsuit mua "keskenkasvuiseksi kakaraksi", se nyt oli aivan turhaa.
        Ja minä kirjoitin tänne koska halusin kertoa oman mielipiteeni, joka kuuluu tämän sivuston toiminaan. Tänne saa kirjoittaa kuka tahansa.
        Tiedoksi vain että aika moni eri ikäluokkien ihminen, lukee tämän paikan tekstejä, vaikka eivät kirjoittaisikaan.
        Etkä sinä voi millään tavoin määritellä mitä mä en ymmärrä tai ymmärrän. Mä tiedän mikä narsisti on ja mun mielipiteeni perustuu tyystin siihen että mä en usko siihen että maailma on niin hitsin typerä paikka mitä väitetään.
        Ja lisäksi kuka hitto tietää mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, saati sitten onko joku esim. narsisti vai perustuuko luulo vain ihmisen luonteen piirteisiin, aika ilmiselvästi mielipiteeni ilmaiseminen oli virhe ja voit luottaa siihen että en aio toista kertaa kirjoittaa.
        Mä toivon että musta ei tule aikuisena noin masentavaa ihmistä joka kieltäytyy uskomasta että elämässä on muutakin kuin valittaa ihmisten mielipiteistä, jollain nettisivulla.

        hyvästi.

      • mami
        Pikkuvanha 14.v kirjoitti:

        Hei vaan, rva 46

        Milloin mielipiteensä kertomisesta tuli kiellettyä?
        En tajua miksi kutsuit mua "keskenkasvuiseksi kakaraksi", se nyt oli aivan turhaa.
        Ja minä kirjoitin tänne koska halusin kertoa oman mielipiteeni, joka kuuluu tämän sivuston toiminaan. Tänne saa kirjoittaa kuka tahansa.
        Tiedoksi vain että aika moni eri ikäluokkien ihminen, lukee tämän paikan tekstejä, vaikka eivät kirjoittaisikaan.
        Etkä sinä voi millään tavoin määritellä mitä mä en ymmärrä tai ymmärrän. Mä tiedän mikä narsisti on ja mun mielipiteeni perustuu tyystin siihen että mä en usko siihen että maailma on niin hitsin typerä paikka mitä väitetään.
        Ja lisäksi kuka hitto tietää mitä toisen ihmisen päässä liikkuu, saati sitten onko joku esim. narsisti vai perustuuko luulo vain ihmisen luonteen piirteisiin, aika ilmiselvästi mielipiteeni ilmaiseminen oli virhe ja voit luottaa siihen että en aio toista kertaa kirjoittaa.
        Mä toivon että musta ei tule aikuisena noin masentavaa ihmistä joka kieltäytyy uskomasta että elämässä on muutakin kuin valittaa ihmisten mielipiteistä, jollain nettisivulla.

        hyvästi.

        Pikkuvanha 14v ensimmäisessä kirjoituksessa sanoit,että et ole tavannut oikeaa narsissia miten voi silloin tietää mikä on narsisti.Tietysti kirjoista minä itse olen narsisti siskon uhri.Sinun mielipiteesi poikkeaa muista tällä palstalla kirjottaneista siksi se kuohuttaa jotakuta.

    • JJ

      ENNOSAA AUTSTAA

      • mami

        Anteeksi kirjoitusvirheeni iski paha lukihäiriö.

    • Kauan on kärsitty

      Minulla meni kauan ennenkuin hyväksyin siskoni pahanteot, joista pitkän linjan ( kymmeniä vuosia ) malli on yksinkertaisesti: petos, petos, petos, valehtelu, vähättely, petos, petos, petos, valehtelu, vähättely jne.... loppumattomiin.... välien katkaiseminen ei näytä auttavan, yrittää edelleen:- ) nykyään epäilen myös tästä tajuamattomuudesta päätellen että kyseessä on aivovaurio. Ja kun tästä huijarista pyrkii eroon nimittelee narsistiksi. Onneksi on tietoa voi jo suhtautua huumorilla.

    • surunaama.

      Minulla on sisko, jolla epäilen olevan narsistinen persoonallisuushäiriö. Muuten olisin katkaissut jo välit, mutta asumme yhdessä. Päivät ovat usein täysin sietämättömiä, mutta en voi asialle tehdä mitään. Ulospäin hän on niin mielistelevä ja kaikki rakastavat häntä, mutta kulissien takana odottaa aivan toinen ihminen. Ilkeä, yhteistyökyvytön maailmanomistaja. En tiedä kuinka kauan enää jaksan, mutta en voi oiken muuttaakaan pois, kun opiskelut on kesken. Jos jollain olisi vinkkiä pitää hänet kurissa, niin että jaksan veä nämä pari yhteistä vuotta? Kiitos!:)

      • Toipuva

        Muuta pois. Uskoisin, että opiskelut kärsii enemmän jos pysyt samassa kämpässä kuin että uhraat viikon pois muuttamiselle. Itsellä oli sama tilanne. Pääsin pois, kun keksin tekosyyn lähteä ulkomaille opiskelemaan - täten säästyin pahimmalta hylkäämissyyllistämiseltä. Muuten en olisi varmaan uskaltanut sanoa muuttavani pois.

        Tiedän, että on vaikeaa katkaista välit ja ainahan sitä haluaa siirtää tätä hetkeä, varsinkin kun syyllisyys painaa jo etukäteen jos niin tekee. Voithan nätisti yrittää keskustella tunteistasi hänen kanssaan, ja jos hän suhtautuu siihen huonosti ja alkaa vaan syyttelemään, tiedät että on aika lähteä. Yritä olla ottamatta syyttelyä harteillesi vaan muista, että empaattinen ihminen suhtautuisi aiheeseen kauheksuen, että miten sitä on tullut oikein käyttäydyttyä. Tai edes ihmeksyen, että ei hän niin tarkoittanut ja pyytää anteeksi. Jos hänellä ei nämä kellot ala soida, hän ei varmaan tule muuttumaan ainakaan lähiaikoina suhteesi. Muuta silloin pois ja hyvällä omatunnolla, että yritit kyllä (kirjoita vaikka ylös jonnekin, ettei itsesyytökset muuta sitä faktaa ;)), sinulla on muutenkin nyt jo kova työ edessäsi saada itseluottamustasi tai itsearvostustasi takaisin.

        Paljon tsemppiä ratkaisujen tekemiseen ja oman elämäsi aloittamiseen!

    • epäilen narsistisuutta

      Minäkin olen nyt vasta alannut epäilemään että jos siskollani olis narsistinen persoonallisuushäiriö. se ilmenee näin:
      aina riitatilanteissa sisko kääntää aina syyt minuun että minussa ois vika, ei koskaan hänessä. tuntuu että hän on aina ollut se lellikki joka on saanut tehdä mitä on elämällään halunnut ja koskaan häntä ei olla kielletty tekemästä mitään. mua taas on kielletty tekemästä haluamiani asioita. sisko oli teini-iässä ja osteli paljon vaatteita kun meni Vaasaan ja äiti ei koskaan siskoa kieltänyt että älä osta nyt mitään.rahaa on mennyt hänellä paljon ja minullakin kun nyt olen aikuistunut ja asun omassa kämpässäni mutta työtä minulla ei ole toisin kuin siskolla. minä olen saanut kuulla monet monet kerrat kieltoja että minun ei saisi ostaa mitään. sisko on korkeasti koulutettu ihminen ja sosiaalialalla. kerran Jouluna hän haukkui minun ystävääni kovin sanoin ja sain raivokohtauksen siskon haukkumisen seurauksena. pidin mykkäkoulua parisen päivää asian takia. sit kun siskon kanssa yritimme keskustella asiasta niin minuunhan se syyt sitten kääntyivät ja sisko ei koskaan ole tehnyt mitään väärää. pitää itseään neiti täydellisenä vaikka onkin ihan muuta. ihmettelen että lapsena me oltiin kuin mitäkin ihanat siskokset ja sit teini-iässä sisko muuttui tyystin. mä myönnän että olin pienenä sairas lapsi kun minulla oli ongelmia ja vissin sisko jäi tavallaan huomion ulkopuolelle kun sain paljon sympatiaa ja sisko vähemmän. mutta ei se minun vikani ollut että olin sairas ja kyl siskojaki huomioitiin kaikella tavalla. tuntuu että siskosta on tullut lellikki joka saa kaiken mahdolliset asiat ja hänen tavallaan täytyy mennä.

    • Nimetön

      Olen n. 50-vuotias nainen ja siskoni on vähän nuorempi.
      Olen ajatellut jo useamman vuoden, että siskollani on narsismi luonnehäiriö. Lapsuudessa hän oli äitini lemmikki. Itse en todellakaan ollut. Jouduin jakamaan suurin piirtein kaikki tavarani ja vaatteeni hänen kanssaan, jopa sittenkin kun olin naimisissa ja minulla oli lapsi. Kerran en päässyt yhteen suvun tilaisuuteen, kun hän vei minun juhlavaatteeni. Tai jotenkin tilanne meni siihen, että ne ovat hänelle tärkeämmät. Apuun menin heti kun pyysi, omat asiani keskeyttäen, itselleni kovin tärkeätkin. Minua hän ei auttanut, jätti pulaan tosi ikävästikin. Aloin tehdä hajurakoa muutama vuosi sitten, kun hänen vaatimukset kasvoivat liian suuriksi. Hän oli naimisissa, miehensä kuoli. Tämän jälkeen olen ollut taas tukena ja turvana, hänen ehdoillaan. Hän sairastui psyykkisesti, on ollut osastohoidossakin vähän aikaa, sairauden aikana ilmeni voimakasta vihaa minua kohtaan, en uskaltanut mennä osastolle häntä katsomaan yksin ilman miestäni. Kerran hän ilmoitti, että katkaisee sisarussuhteen minuun. Vähättelyä ja mitätöintiä (julmaakin) on paljon; kyllä sinulle välttää-ajatuksella. Hän kyllä vähättelee muitakin ihmisiä. Hänellä on useampi lapsi, joista yksi on äidin suosikki, yhtä lasta kohtelee tosi rumasti. Jos yritän katkaista välini hänen kanssaan, hän suuttuu. Jotenkin pelkään häntä.Nyt on sellainen tilanne, että haluan ottaa häneen välimatkaa ja etäisyyttä, tilanne on liian rasittava minulle, mutta voiko sairaan siskon jättää oman onnensa nojaan?

    • 6+9

      Minunkin siskon pitää saada aina "vähän parempi" kuin mitä minulla, oli kyse sitten kännykästä, tietokoneesta, vaatteesta, laukusta tai miehestä. Olen NIIN väsynyt vertailuun. En silti sano että hän välttämättä on narsisti. Mutta tosi lapsellinen... ja ärsyttävä. Luulen että hän tiedostaa olevansa ärsyttävä välillä, on sitä ehkä tahallaan. Sen tähden en viitsi enää mitään puhua yksityiselämästäni. Vähän hermostun aina kun puhelin soi tai täytyy vaihtaa kuulumisia. En suoraan sanottuna halua puhua hänelle yksityisasioita sen syvällisemmin. Tiedän kuitenkin mitä siitä seuraa.
      Äitini sisko oli kuulemma samanlainen. Mitään ei voinut kertoa ilman että hän "otti sitä henkilökohtaisesti" vertaamalla itseensä. Mutta niinhän se sanonta kuuluu, että se jolla onni on, se onnen kätkeköön. Ihmiset tykkää jos sanot, että aina menee vähän huonosti.

    • johh3

      Olen ikään kuin tottunut siihen että minulla on häiriintynyt sukulainen, mutta vain minä näen tämän ominaisuuden. Hän on minua kohtaan todella omistushaluinen ja sabotoiva. Hän ei välitä tai ymmärrä tunteistani mitään. Hän on raivaripsyko, vaikka ei päältä päin uskoisi. Raivokohtauksia ei ole aikoihin sattunut, koska kaikki on mennyt juuri niin kuin hän haluaa. Hän on pilannut elämäni. Hän on vahva. Hänen heikoin kohta on se että hän aliarvioi minua, mutta en hyödy siitä muuten kuin että voin kirjoitella täällä nimettömästi. Hänessä on heikkoa myös se että häneltä puuttuu aito itsekunnioitus. Hän on hullu. Hänen sosiaalinen elämänsä on todella rikasta, koska hänellä ei ole mitään järkeä mokata. Hän saa aina minut tuntemaan itseni huonoksi. Hän saa aina minut näyttämään huonolta. Hän aina saa minulle paskan mielen. Hän on iskostanut mieleeni negatiivisia ajatuksia itsestäni. Hän yritti tappaa minut pienenä. Hän ei koskaan ole ollut mitään inhimillistä minua kohtaan, mutta kuitenkin HÄN ON PARAS. Hän on sika, mutta en minä vihaa häntä. Pelkään häntä. Hän on käyttänyt minua hyväkseni ja senkin pitäisi olla ihan normaalia. Hänen "rakkautensa" on kummallista, mutta muunlaisesta en tiedä mitään. Minulta on se kielletty.

    • MitäTehdä

      Minun isosiskoni on jo vuosia sortanut kaikkia ympärillään. Se on kehittynyt pahemmaksi aikojen saatossa. Hän kiusaa, nimittelee, halveksii, alentaa muita, muiden mielipiteet ovat roskaa, hänen täytyy aina saada tahtonsa läpi. Jos ei, raivo on ollut silmitön. Aiheuttanut äidilleni turvonneen posken, mustelmia, sekä muutaman paniikkikohtauksen. Varastelee muiden tavaroita, lainailee eikä ikinä palauta. Kähmii itselleen rahaa aina pikku hiljaa pyytäen kauppareissuun joka toinen päivä kympin. Osaa olla toisinaan ihana ja kiltti, mikä näin ei yhtään helpoita asiaa vaikka minulla ei ole jäljellä enää yhtään sisarellista rakkautta. Ollut aikaisemmin paljon tekemisissä sosiaaliviranomaisten kanssa, mutta nyt jo yli 18. Muutaman kerran poliisit on jouduttu kutsumaan kotiin. Kaikki hänen ympärillään elävät perheenjäsenet joutuvat elämään jatkuvan pelon kanssa. Se vie voimat... Ei itse suostu hankkiutumaan mihinkään hoitoon, mitä muut nyt Hänelle selittävät. Isä joka asuu muualla vähättelee asiaa ja sanoo että murrosikää vain; se tuntuu vain ruokkivan siskoni käytöstä. Ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan hänen ajaminen pois kotoa, mutta äidillenihän hän on rakas tytär. Elämäni on helvettiä, mitä tehdä?

    • beligrii

      Luulin monta vuotta että pikkusiskoni on narsistinen mutta yllätys olikin että juuri äiti oli narsisti ja meillä on ollut paljon puhuttavaa siskon kanssa. Äiti vertaili meitä aina keskenään ja pikkusisko oli kuulema suosikkilapsi mutta meille muille taas väitti päinvastaista.

      Äiti raukka ei osaa vieläkään yhdistää perhettä keskenään. Äiti aiheuttaa puheillaan aina pahaa mieltä siskojen välille ja nyt kaksi tytärtä jätti äitienpäiväkortin lähettämättä eikä halua olla tekemisissä.

      Jostakin se narsismi tulee ja se saattaa olla se äiti. Äiti koetti piiloittaa kiusaamistaan hankkimalla huutavan miehen, mutta nyt saa kärsiä itse siitä tyrannista, toivottavasti elämäsi on nyt oikein rikasta äiti!!!!

    • Veli1

      Entä narsistinen veli? Tällä palstalla on suurin osa kirjoittajista naisia ja naisten välistä narsismia sekä naisten suhdetta narsismimieheen on pohdittu vähän joka kantila. Kokonaan on unohdettu, että meillä miehellä voi olla narsistinen veli. Hän tosin käyttäytyy aivan samoin kuin siskokin. Jo hänen saapumisensa sukujuhliin nostaa ilmapiiriin sähköä. Hän omalla käyttäytymisellään myös häiritsee koko ajan sukulaisiaan ja alistaa heitä omaan hoviinsa. Pahinta on kuitenkin kateus. Vanhempamme pitivät siitä huolen, että molempia veljeksiä kohdeltiin lapsena tasapuolisesti. Se, millaiseksi aikuisiällä elämämme ovat muodostuneet, on vain meistä itsestämme kiinni.

    • bedigr

      narsisistisessa perheessä ei ole tasapuolista kohtelua varsinkaan kun on poikalapsi kyseessä.

    • Kohtalotovereita

      Ihanaa, kun löytyy näin paljon kohtalotovereita, vaikka hirveän asian ääreltä. Itselläni on myös narsistinen sisko, joka odottaa vain vanhempieni perintöä. Siskoni laittaa myös vanhemmilleni hirveitä viestejä ja he ovatkin tehneet hänet perinnöttömäksi. Heillä suunnitelmissa myydä omaisuus ja käyttää rahat itse. Itse en ainakaan halua tapella siskoni kanssa perinnöstä, koska hän on oikeasti pelottava ja mielellään en ole edes kahdestaan samassa tilassa. Nyt hän on tartuttanut tämän vihansa myös poikaansa, joka kylläkin omaa samoja piirteitä. Olen yrittänyt heitä tukea ja olla ystävällinen, mutta siitä ei ole seurannut mitään hyvää minulle.
      Nyt olen pistänyt välit poikki heihin kokonaan ja se on ollut paras päätös omalla kohdalla. Olen jo syytänyt tyhmyyttäni heille rahaa ja auttanut kaikin tavoin, mutta jos vastaan sanoo, niin uhkailut alkavat. Olen kokenut heidän käytöksen todella pelottavaksi ja jopa psykopaattiseksi. Niin rahan perään he myös ovat, että välillä pelottaa myös se, mitä he ovat valmiita sen eteen tekemään.

      • Anonyymi

        Suomessa ei voi lastaan tehdä perinnöttömäksi, koska rintaperillisellä on oikeus lakiosaan. Vain esim. kova vankilatuomion voisi olla peruste perinnöttä jättämiselle.

    • NarsistiHannu

      Kateellinen ja niin läpinäkyvä.

    • EIHYVÄÄPÄIVÄÄ

      Minulla! On se kyllä kumma, kun aina halutaan kostaa, on sentään isosisko ja pitäisi ymmärtää olevan se fiksumpi (mitä ei tietenkään ole.) ja lopettaa, mutta hänen on pakko olla Aina se viimeinen. Haluaa aina voittaa. Enkä ymmärrä sitä, että hän kertoo äidille joistain minun ns salaperäistä jutuista, mikä mammari. Ja kyllä sitten ihmetelleen, miksi snäppi streak katkesi. No miksiköhän? Vika on sinun! Arvoitus oli aivan nenäni edessä. Jos et haluaisi kostaa, asia olisi voinut olla jo ohi, mutta tätä näytit haluavan.
      Ja periaatteessa riitään ei tarvita kahta, yksikin riittää. Isosiskoni aina ärsyttää minua, joten siitä riidat lähtevät.
      Olen hyvin pettynyt. En usko, että vastaavaa on.

    • Perjantaina

      Mulla on vain sisarpuoli, ikää on jo paljon ja oli vuosia välissä kun ei olla pidetty yhteyksiä, on mulla toinenkin joka siis on kokosisko tälle toiselle, mut hän ei haluu olla yhteyksissä meihin ja tää jälkimmäinen on jäkäti jäkäti, ehkä ei jaksettaisi tulla toimeen. Mut tämän vanhimman siskon kanssa tullaan tosi hyvin toimeen, voidaan jutella paljosta sellaisistakin jotka toinen ei oo samaa mieltä, meille riittää se että on joku jolle voi kertoa mieltä painavista asioista. Ja kun ei ikäeron vuoksi nuorempina oltu samalla viivalla, niin nyt voidaan. Me emme riitele, mutta kaiken aikaa tutustumme ja parannumme puolin ja toisin menneistämme murheista. Ja kumpikin saa ihan itse vaikuttaa mitä haluaa muuttaa elämässään. Ei tehdä suurta numeroa. Esim nyt hän on yhteyksissä molempiin tyttäriinsä joiden kanssa aiemmin ei saanut yhteyttä. Ihan aluillaan on toisen kanssa, mut tosi ihanaa. Ootan kun edistyvät, että saan kuulua molempien elämään. Kootaan ja korjataan perhettä parhaamme mukaan.

      Mutta joo jos tää kolmas siskoista haluaisi yhteyksiä, niin voisi olla tosi vaikeaa, nyt kun rivien välistä oon tajunnut, kuinka hän oli äidin prinsessa lapsena ja toinen tyttäristä teki kaiken väärin. Ja hän ei ikinä kuuntele muita. Ei sikseen yrittäisimme jos hän haluaisi, mut helppo hän ei oo. Eikä muuten äitinsäkään. Joka järjesti jouluna taas episodin. Mut nyt voimme sitäkin kahdestaan ihmetellä, emme kyllä oo samaa mieltä syistä, mut selviää jos on selvitäkseen. Me kaksi yritämme, ettei enää tule mitään väärää väliimme ja mitään ei tehdä toisen selän takana. Siitäkin huolimatta, että olemme kovin erilaiset. Mut silti jokin taika on olemassa, emme tarvitse turhia sanoja ja osaamme autoakin ajaa yhdessä, niin, että toinen huomioi sen, mitä toinen ei havaitse.

      En kyllä osaa auttaa, jos takkuiltaisiin tuon kolmannen kanssa, niin varmaan tarvitsisin vertaistukea. Itse kun oon ollut tavallaan ainoa, ja nyt vasta oon kuunnellut näiden kahden kanssa käymisistä, niin paljon on osuutta vanhemmilla ja isovanhemmilla jos lapset joutuu eriarvoiseen asemaan. Mut ei ne sitä tahallaan tee on se mun mielipide, sisko väittää, et taktikoi kaiken. Ja mulle se ja sama tykkään suvustani. Se on arvoasteikolla ykkönen. Muut ihmiset tulevat ja menevät.

      • Anonyymi

        Heidän äitinsä joutui sairaalaan ja siskoni soitti toiselle ilmoittaakseen siitä. Oli saanut käsittämätöntä änkkäämistä ja vissiin luurin korvaan tai ei kiinnostanut. Eli oman äidin terveyden tila ei kiinnosta.

        Sama oli kun yritin soittaa itse hänelle noin 20v sitten, ei mitään hajua, alkoi heti sättimään, en ees muista mitä, mutta mitään en ymmärtänyt. Miehensä kerran yritti selvittää kerran, että häntä on vaikea herättää jos on nukahtanut päiväunille. Ja nyrkit kävivät kun yritti ,ehkä hän puhui unissaan. En soittanut enää.

        Kerran hän soitti kai vahingossa numerooni ja oli aluksi ihan ok,mutta kun tajusi kenelle soitti, niin taas tuli käsittämätöntä väheksyntää ja solvaamista ja luuri korvaan. Et ei varmaan ainakaan silloin unissaan soittanut.

        Eikä tää minua tavallaan haittaa, se harmitti kun ei halunnut käyfä isän eläessä häntä katsomassa, oli kuulemma bensa liian kallista.

        Pohdintoja nää multa on, mutta tulee jotenkin sellainen olo, että hänen elämänsä ei ehkä mene ihan hyvin. Ehkä hän koki olevansa parempaa väkeä ja me hänelle roskasakkia. Heillä kaikilla on alkoholi ongelma, siis sisarpuolillani ja heidän äidillään. Ja tiedän, että heidän keskeiset jutut eivät ole minun ratkottavissani.

        Mut se haaveeni oli, että saisimme tämän elämän aikana annettua anteeksi keskinäiset möhlimisemme. Toisen sisarpuolen kanssa olemme edenneet ja kasvaneetkin omasta halustamme. Hän ei ole enää riidoissa lastensa kanssa joka ehkä johtui siitä, että äitinsä on kova asioiden sekoittelija. Nyt hän keskustelee yhden tyttärensä kanssa tästä ruljanssista ja ymmärtävät paremmin ja tytär ei enää pistä välejä poikki. Hän käy ammatti ihmisen kanssa keskustelemassa parisuhteissaan olleista ongelmista. Sen käsitteleminen on ollut hänelle rankkaa. Toivoisin, että antaisi menneet anteeksi, tiedän hänelle sattuneen paljon pahaa, mut päästämällä irti voisi aloittaa uudenlaisen elämänsä. Etsii sitä oikeaa itseään joka saisi rohkeuden olla se mitä hän on. Rakastan häntä ja hassunkurista äitiäänkin joka aiheuttaa päänvaivaa. Hänessäkin on jotain kaunista.

        On mielestäni rikkaus yrittää korjata mikä on hajonnut. Jotkut voivat teeskennellä suvussaan, että kaikki on hyvin. Minusta on rikkaus kohdata, sisko vanhempana opettaa mulle myös paljon menneestä. Olemme myös kohdanneet sen todellisuuden, mikä ehkä on nykypäivää,kun perheitä on ollut vanhemmilla useampia. Aina on heitä joihin sattuu, tulee elinikäistä arpia. Mitenkä perheensä jättänyt isä voi sanoa tylysti edellisen perheen lapselleen. Ja kaikenlaista elämän tuomaa juttua. Mut näillä mennään.

        Ihmisten pitäisi vähän rajoittaa sitä narsismiaan, että ottavat niitä uusia uhreja, kun vanhatkin saattavat haavoittua.

      • Anonyymi

        Heidän äitinsä joutui sairaalaan ja siskoni soitti toiselle ilmoittaakseen siitä. Oli saanut käsittämätöntä änkkäämistä ja vissiin luurin korvaan tai ei kiinnostanut. Eli oman äidin terveyden tila ei kiinnosta.

        Sama oli kun yritin soittaa itse hänelle noin 20v sitten, ei mitään hajua, alkoi heti sättimään, en ees muista mitä, mutta mitään en ymmärtänyt. Miehensä kerran yritti selvittää kerran, että häntä on vaikea herättää jos on nukahtanut päiväunille. Ja nyrkit kävivät kun yritti ,ehkä hän puhui unissaan. En soittanut enää.

        Kerran hän soitti kai vahingossa numerooni ja oli aluksi ihan ok,mutta kun tajusi kenelle soitti, niin taas tuli käsittämätöntä väheksyntää ja solvaamista ja luuri korvaan. Et ei varmaan ainakaan silloin unissaan soittanut.

        Eikä tää minua tavallaan haittaa, se harmitti kun ei halunnut käyfä isän eläessä häntä katsomassa, oli kuulemma bensa liian kallista.

        Pohdintoja nää multa on, mutta tulee jotenkin sellainen olo, että hänen elämänsä ei ehkä mene ihan hyvin. Ehkä hän koki olevansa parempaa väkeä ja me hänelle roskasakkia. Heillä kaikilla on alkoholi ongelma, siis sisarpuolillani ja heidän äidillään. Ja tiedän, että heidän keskeiset jutut eivät ole minun ratkottavissani.

        Mut se haaveeni oli, että saisimme tämän elämän aikana annettua anteeksi keskinäiset möhlimisemme. Toisen sisarpuolen kanssa olemme edenneet ja kasvaneetkin omasta halustamme. Hän ei ole enää riidoissa lastensa kanssa joka ehkä johtui siitä, että äitinsä on kova asioiden sekoittelija. Nyt hän keskustelee yhden tyttärensä kanssa tästä ruljanssista ja ymmärtävät paremmin ja tytär ei enää pistä välejä poikki. Hän käy ammatti ihmisen kanssa keskustelemassa parisuhteissaan olleista ongelmista. Sen käsitteleminen on ollut hänelle rankkaa. Toivoisin, että antaisi menneet anteeksi, tiedän hänelle sattuneen paljon pahaa, mut päästämällä irti voisi aloittaa uudenlaisen elämänsä. Etsii sitä oikeaa itseään joka saisi rohkeuden olla se mitä hän on. Rakastan häntä ja hassunkurista äitiäänkin joka aiheuttaa päänvaivaa. Hänessäkin on jotain kaunista.

        On mielestäni rikkaus yrittää korjata mikä on hajonnut. Jotkut voivat teeskennellä suvussaan, että kaikki on hyvin. Minusta on rikkaus kohdata, sisko vanhempana opettaa mulle myös paljon menneestä. Olemme myös kohdanneet sen todellisuuden, mikä ehkä on nykypäivää,kun perheitä on ollut vanhemmilla useampia. Aina on heitä joihin sattuu, tulee elinikäistä arpia. Mitenkä perheensä jättänyt isä voi sanoa tylysti edellisen perheen lapselleen. Ja kaikenlaista elämän tuomaa juttua. Mut näillä mennään.

        Ihmisten pitäisi vähän rajoittaa sitä narsismiaan, että ottavat niitä uusia uhreja, kun vanhatkin saattavat haavoittua.

    • Nainmeillaa

      Olen jo pienestä 12-vuotiaasta asti ajatellut että siskoni on lievästi sanottuna hyvin tunnekylmä ihminen. Hänen ainut tuki ja rohkaisu teinivuosina kun aloitin koulun oli että: "muista että saat kavereita kun et ole oma itsesi". Hän on henkisesti kiusannut ja fyysisesti (tosin opin jo 12-vuotiaana puolustautumaan ja päihitin hänet joten se jäi). Tällä hetkellä välit ovat asialliset mutta kaukaiset ja haluan pysyä mahdollisimman kaukana hänestä. Pitää ajatella itseään ja henkistä terveyttään sen verran vaikka muut painostaisivat. Niin ja lapsuudesta asti hän aina oli ystävällinen kun halusi jotain ja se on hänen motiivinsa olla yhteydessä minuun. Kesti kerran 10 vuotta ja sitten otti yhteyttä ja silloinkin halusi jotain. Minusta keneltäkään ei tarvitse sietää paskaa kohtelua oli se sisko tai joku muu. Olen ollut uhri ja hän murensi itsetuntoni sanomalla mm. Edellä mainitut asiat. Enää en suostu siihen. Psykopaatti kai, voi myös olla narsisti.

    • tytäryksi

      Narsistinen sisarus?? Tiedättekö, että perinnönjako paljastaa ihmisistä tosi ikäviä puolia. Ei haluta osallistua mitenkään pesänhoitoon, mutta ollaan ahneuksissa sieltä ottamassa ensimmäisenä helppoa *nojatuolirahaa* . Jätetään kaikki mahdolliset työt muiden hoidettavaksi. Ja lopuksi haukutaan vielä ne henkilöt, jotka ovat ilmaisentyön tehneet. Kyllä siinä sisarusten välejä koetellaan. Tämän selvityksen jälkeen, en aijo olla mitenkään tekemisissä hänen kanssaan.

    • poiuytrdfgh

      Soittelin niihin luureihin selittäen kuka olen ja mitä mulle on tapahtunut. Ei he kyenneet kuulemaan sitä vaikka fyysisesti tuo kuvaamani on ollut ja on olemassa. Todellista henkilöäni on aiemmin luultu netissäkin trolliksi ja siten nimimerkkini poistettu.
      Tilalleni kehiteltiin haamu ja sit alettiin ihmetteleen miks mä aloin ikäänkuin kokea olemattomia. No tietenkin siksi kun olevan minun tilalle kehitettiin mielikuvitushahmo jonka elämää keskustelijat sitten elivät ja minäkin jouduin siihen mukaan. Se on ollut hurjan pelottavaa miten minulle siinä käy. Siis oikeelle minulle. ..jonka olemassaolo kyllä selviää ainakin jos asiaan ehtii keskittyä. Kyllä mulla on oikeesta minusta asiakirjoja, valokuvia, kaikkea ...niin paljon että kyllä pystyn oikeen itseni olemassaolon todistamaan.

    • poiuytrdfgh

      Täällä on nyt jotain asioistani oikeasti tietäviä minua pelottelemassa...ja juuri siihen voin jossain vaiheessa tarvita poliisia...laittamaan sille stopin...sillä minua on peloteltu hyvin pitkään...tuntien herkkyyteni....

    • poiuytrdfgh

      Kyse on siitä että minua ei enää niin pelottavilla emootiolla joukolla pelotella, että se tuhoaa terveyteni
      voin ilmoittaa siitä poliisille...
      He voivat tuntea minut niin epämiellyttäväksi kuin haluavat itsekseen...mutta minun elämääni sillä ei saa tulla vaikuttamaan enää yhtään...
      Isäni kävi ovellani...koitin osoittaa mahdollista syöpää naamassani...hän käyttäytyy kuin olisi nähnyt hirmuliskon vaikka oikeestaan oon aika nättikin mahdollisesta syövästä huolimatta tässä vaiheessa.

    • Anonyymi

      Odottakaa vaan, kunnes pääsette perinnönjakoon... tai vanhempanne tulevat siihen ikään, että tarvitsevat apua arkisissa asioissa, kuten esim. pankkiasioissa, tai että joudutte järjestelemään narsistisen henkilön kanssa esim. hautajaisia tai perunkirjoitusta. Voi, voi, ellette ole tehneet mitään edellä mainituista, ette tiedä, millaista ihmisen elämä voi pahimmillaan olla. Nimimerkillä Skitsofreenikko, hu*ra, rahanahne vaihdevuosiämmä 😳

      • Anonyymi

        Mulla on noi onneksi jo ohitse. Siskolla on vielä iäkäs äiti, tossa aikaisemmin kirjoitin, että on sairaalassa.

        Mulle vain on jäänyt mieleen, kun yksi ihminen oli kuullut oven takaa, kun kotiavustaja oli ollut iäkkään naisen luona ja tämä oli huutanut tälle: käännä minut senkin hu* ra.

        Vanha juttu ja tuntematon minulle, mut hiukan jäin pohtimaan,että oliko estot kadonnut, käyttäytyikö tämä hoitaja sen tyylisesti, että oli jakavaisen oloinen joka suuntaan. Vai oliko hoidettava kovin vanhoillinen. Pahimmassa tapauksessa hoidettavaa oli itseään joskus sellaiseksi kutsuttu. Ja pistää vahingon kiertämään.No höpöhöpö. Vitsiä hiukan pidettiin siitä sanomisesta silloin, nyt kun on ikää lisää, niin ajattelee toiselta kantilta noista tarkoituksista.

      • Anonyymi

        Luettuani näitä kirjoituksia - osaa en ymmärtänyt - tuli mieleen, että sisaruskatras on itse asiassa kohtalaisen luonnoton ryhmä ihmisiä. Ts. pariskunnalle syntyy jälkeläisiä, joiden oletetaan olevan jotenkin samanlaisia, omaavan samat arvot ja tulevan toimeen keskenään. Näin onkin lapsuudessa mutta aikuisuudessa luonne-erot voivat "räjähtää" silmille. Jos vanhemmat ovat lisäksi kohdelleet lapsiaan eri tavoin eli että joukossa on ollut suosikkilapsia, niin tällainen sotkee tilannetta entisestään.

        Moni mietti edellä, jättääkö hankala, jopa narsistinen sisarus. Jos tätä joutuu miettimään, on päässyt helpolla. Kunhan välit ovat siinä pisteessä, että narsisti oikeasti yrittää tuhota sisaruksensa niin henkisesti, fyysisesti kuin myös taloudellisesti, niin tuskinpa sellaiseen suhteeseen jää enää kukaan. Itse odotan, niin kauhealta kuin se kuulostaakin, että äidistäni aika jättää ja pääsen kuolinpesistä eroon. Ts. toivon, etten enää koskaan a) näe siskoani enkä b) kuule siskostani sanaakaan sen jälkeen, kattilat on jaettu.

        Isäni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka kauheaa hänen käytöksensä on. Hän ei tunne minkäänlaista katumusta tai empatiaa. Hän on erittäin manipuloiva, ahne, hillitön, vihamielinen, pahantahtoinen, ovela, aggressiivinen, kovaääninen ja nopea syytöksissään. Olen monet kerrat joutunut narsistisen raivokohtauksen kohteeksi. Ensimmäisestä on jo noin 20 vuotta. Eli hän on käynyt minuun käsiksi, heitellyt tavaroilla, uhannut väkivallalla. Jännää, että tällaisen raivokohtauksen lopputulema on aina ollut se, että minä olen joutunut poistumaan paikalta. Äitini on käskenyt, isä kerran. "Sinun on järkevämpänä syytä lähteä." Kertaakaan ei ole tätä riehujaa käsketty poistumaan vaan hän on itse asiassa jäänyt suorittamaan parjauskampanjaa, aivopesua paikalle jäneille. Veljeni lähetti kerran tekstiviestin, jossa kertoi tästä, mikä ei ollut yllätys.

        Siskoni ajoi nyt jo edesmenneen veljeni pois kotoa, minut samaten. Nykyään en voi mennä lapsuuskotiini käymään kuin pikaisesti. Jos siskoni saa vihiä siitä, hän tulee paikalle vartioimaan tekemisiäni. Se taas on perinteisesti johtanut soittooni hätäkeskukseen. Siskoni soittaa 112:een heti perään ja kertoo oman versionsa. Luulen, että viranomaisilla on suuria vaikeuksia suhtautumisessa väkivaltaisiin naisiin. Perinteisestihän nainen on väkivallan kohde, ei tekijä. Niinpä minua ja kokemaani on epäilty ja vähätelty niin viranomaisten kuin joidenkin tuttavienkin taholta. (Nyk. entisten tuttavien...) Ylipäätään narsistin uhrin asemaa ja kokemuksia ei voi ymmärtää muu kuin toinen narsistin uhriksi joutunut. Kun tekijä on vielä kaiken lisäksi verisukulainen, henkilö, jonka kanssa on viettänyt osan lapsuuttaan, niin tilanne on hyvin ahdistava. Ahdistavampi kuin jos tekijä olisi tuntematon tai joku tuttava, josta voi päästä eroon. Narsistinen sukulainen on pakko kohdata viimeistään omien vanhempien hautajaisissa yms. tilanteissa aina uudelleen ja uudelleen.

      • Anonyymi

        Luettuani näitä kirjoituksia - osaa en ymmärtänyt - tuli mieleen, että sisaruskatras on itse asiassa kohtalaisen luonnoton ryhmä ihmisiä. Ts. pariskunnalle syntyy jälkeläisiä, joiden oletetaan olevan jotenkin samanlaisia, omaavan samat arvot ja tulevan toimeen keskenään. Näin onkin lapsuudessa mutta aikuisuudessa luonne-erot voivat "räjähtää" silmille. Jos vanhemmat ovat lisäksi kohdelleet lapsiaan eri tavoin eli että joukossa on ollut suosikkilapsia, niin tällainen sotkee tilannetta entisestään.

        Moni mietti edellä, jättääkö hankala, jopa narsistinen sisarus. Jos tätä joutuu miettimään, on päässyt helpolla. Kunhan välit ovat siinä pisteessä, että narsisti oikeasti yrittää tuhota sisaruksensa niin henkisesti, fyysisesti kuin myös taloudellisesti, niin tuskinpa sellaiseen suhteeseen jää enää kukaan. Itse odotan, niin kauhealta kuin se kuulostaakin, että äidistäni aika jättää ja pääsen kuolinpesistä eroon. Ts. toivon, etten enää koskaan a) näe siskoani enkä b) kuule siskostani sanaakaan sen jälkeen, kattilat on jaettu.

        Isäni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka kauheaa hänen käytöksensä on. Hän ei tunne minkäänlaista katumusta tai empatiaa. Hän on erittäin manipuloiva, ahne, hillitön, vihamielinen, pahantahtoinen, ovela, aggressiivinen, kovaääninen ja nopea syytöksissään. Olen monet kerrat joutunut narsistisen raivokohtauksen kohteeksi. Ensimmäisestä on jo noin 20 vuotta. Eli hän on käynyt minuun käsiksi, heitellyt tavaroilla, uhannut väkivallalla. Jännää, että tällaisen raivokohtauksen lopputulema on aina ollut se, että minä olen joutunut poistumaan paikalta. Äitini on käskenyt, isä kerran. "Sinun on järkevämpänä syytä lähteä." Kertaakaan ei ole tätä riehujaa käsketty poistumaan vaan hän on itse asiassa jäänyt suorittamaan parjauskampanjaa, aivopesua paikalle jäneille. Veljeni lähetti kerran tekstiviestin, jossa kertoi tästä, mikä ei ollut yllätys.

        Siskoni ajoi nyt jo edesmenneen veljeni pois kotoa, minut samaten. Nykyään en voi mennä lapsuuskotiini käymään kuin pikaisesti. Jos siskoni saa vihiä siitä, hän tulee paikalle vartioimaan tekemisiäni. Se taas on perinteisesti johtanut soittooni hätäkeskukseen. Siskoni soittaa 112:een heti perään ja kertoo oman versionsa. Luulen, että viranomaisilla on suuria vaikeuksia suhtautumisessa väkivaltaisiin naisiin. Perinteisestihän nainen on väkivallan kohde, ei tekijä. Niinpä minua ja kokemaani on epäilty ja vähätelty niin viranomaisten kuin joidenkin tuttavienkin taholta. (Nyk. entisten tuttavien...) Ylipäätään narsistin uhrin asemaa ja kokemuksia ei voi ymmärtää muu kuin toinen narsistin uhriksi joutunut. Kun tekijä on vielä kaiken lisäksi verisukulainen, henkilö, jonka kanssa on viettänyt osan lapsuuttaan, niin tilanne on hyvin ahdistava. Ahdistavampi kuin jos tekijä olisi tuntematon tai joku tuttava, josta voi päästä eroon. Narsistinen sukulainen on pakko kohdata viimeistään omien vanhempien hautajaisissa yms. tilanteissa aina uudelleen ja uudelleen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luettuani näitä kirjoituksia - osaa en ymmärtänyt - tuli mieleen, että sisaruskatras on itse asiassa kohtalaisen luonnoton ryhmä ihmisiä. Ts. pariskunnalle syntyy jälkeläisiä, joiden oletetaan olevan jotenkin samanlaisia, omaavan samat arvot ja tulevan toimeen keskenään. Näin onkin lapsuudessa mutta aikuisuudessa luonne-erot voivat "räjähtää" silmille. Jos vanhemmat ovat lisäksi kohdelleet lapsiaan eri tavoin eli että joukossa on ollut suosikkilapsia, niin tällainen sotkee tilannetta entisestään.

        Moni mietti edellä, jättääkö hankala, jopa narsistinen sisarus. Jos tätä joutuu miettimään, on päässyt helpolla. Kunhan välit ovat siinä pisteessä, että narsisti oikeasti yrittää tuhota sisaruksensa niin henkisesti, fyysisesti kuin myös taloudellisesti, niin tuskinpa sellaiseen suhteeseen jää enää kukaan. Itse odotan, niin kauhealta kuin se kuulostaakin, että äidistäni aika jättää ja pääsen kuolinpesistä eroon. Ts. toivon, etten enää koskaan a) näe siskoani enkä b) kuule siskostani sanaakaan sen jälkeen, kattilat on jaettu.

        Isäni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka kauheaa hänen käytöksensä on. Hän ei tunne minkäänlaista katumusta tai empatiaa. Hän on erittäin manipuloiva, ahne, hillitön, vihamielinen, pahantahtoinen, ovela, aggressiivinen, kovaääninen ja nopea syytöksissään. Olen monet kerrat joutunut narsistisen raivokohtauksen kohteeksi. Ensimmäisestä on jo noin 20 vuotta. Eli hän on käynyt minuun käsiksi, heitellyt tavaroilla, uhannut väkivallalla. Jännää, että tällaisen raivokohtauksen lopputulema on aina ollut se, että minä olen joutunut poistumaan paikalta. Äitini on käskenyt, isä kerran. "Sinun on järkevämpänä syytä lähteä." Kertaakaan ei ole tätä riehujaa käsketty poistumaan vaan hän on itse asiassa jäänyt suorittamaan parjauskampanjaa, aivopesua paikalle jäneille. Veljeni lähetti kerran tekstiviestin, jossa kertoi tästä, mikä ei ollut yllätys.

        Siskoni ajoi nyt jo edesmenneen veljeni pois kotoa, minut samaten. Nykyään en voi mennä lapsuuskotiini käymään kuin pikaisesti. Jos siskoni saa vihiä siitä, hän tulee paikalle vartioimaan tekemisiäni. Se taas on perinteisesti johtanut soittooni hätäkeskukseen. Siskoni soittaa 112:een heti perään ja kertoo oman versionsa. Luulen, että viranomaisilla on suuria vaikeuksia suhtautumisessa väkivaltaisiin naisiin. Perinteisestihän nainen on väkivallan kohde, ei tekijä. Niinpä minua ja kokemaani on epäilty ja vähätelty niin viranomaisten kuin joidenkin tuttavienkin taholta. (Nyk. entisten tuttavien...) Ylipäätään narsistin uhrin asemaa ja kokemuksia ei voi ymmärtää muu kuin toinen narsistin uhriksi joutunut. Kun tekijä on vielä kaiken lisäksi verisukulainen, henkilö, jonka kanssa on viettänyt osan lapsuuttaan, niin tilanne on hyvin ahdistava. Ahdistavampi kuin jos tekijä olisi tuntematon tai joku tuttava, josta voi päästä eroon. Narsistinen sukulainen on pakko kohdata viimeistään omien vanhempien hautajaisissa yms. tilanteissa aina uudelleen ja uudelleen.

        Näköjään tuli tuo äskeinen kirjoitus kahteen kertaan johtuen puhelimen temppuilusta. Ärsyttävä puhelin...

        Jäi siihen laittamatta linkki sivuille, josta löytyy lisätietoa narsistisen persoonallisuushäiriön piirteistä:

        https://narsismi.info/mista-narsistin-tunnistaa/

        Narsistinen uhrien tuki ry:llä on uhreille vertaistukiryhmiä. Ryhmät löytyvät Narsistinen uhrien tuki ry:n sivuilta. Itse olen käynyt tapaamisissa jo vuosien ajan. Kertakin voi auttaa eikä siellä välttämättä tarvitse puhua, voi vaan kuunnella muiden kohtalotovereiden juttuja.

        YouTubessa on hyviä videoita narsismista. Esim.
        "Narsismi - ihminen tavattavissa" ja Jukka Ollakan videot, joissa on ihan konkreettisia keinoja selviytymiseen. Nimimerkillä Skitsofreenikko, hu*ra, rahanahne vaihdevuosiämmä 😳

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luettuani näitä kirjoituksia - osaa en ymmärtänyt - tuli mieleen, että sisaruskatras on itse asiassa kohtalaisen luonnoton ryhmä ihmisiä. Ts. pariskunnalle syntyy jälkeläisiä, joiden oletetaan olevan jotenkin samanlaisia, omaavan samat arvot ja tulevan toimeen keskenään. Näin onkin lapsuudessa mutta aikuisuudessa luonne-erot voivat "räjähtää" silmille. Jos vanhemmat ovat lisäksi kohdelleet lapsiaan eri tavoin eli että joukossa on ollut suosikkilapsia, niin tällainen sotkee tilannetta entisestään.

        Moni mietti edellä, jättääkö hankala, jopa narsistinen sisarus. Jos tätä joutuu miettimään, on päässyt helpolla. Kunhan välit ovat siinä pisteessä, että narsisti oikeasti yrittää tuhota sisaruksensa niin henkisesti, fyysisesti kuin myös taloudellisesti, niin tuskinpa sellaiseen suhteeseen jää enää kukaan. Itse odotan, niin kauhealta kuin se kuulostaakin, että äidistäni aika jättää ja pääsen kuolinpesistä eroon. Ts. toivon, etten enää koskaan a) näe siskoani enkä b) kuule siskostani sanaakaan sen jälkeen, kattilat on jaettu.

        Isäni kuoleman jälkeen tajusin, kuinka kauheaa hänen käytöksensä on. Hän ei tunne minkäänlaista katumusta tai empatiaa. Hän on erittäin manipuloiva, ahne, hillitön, vihamielinen, pahantahtoinen, ovela, aggressiivinen, kovaääninen ja nopea syytöksissään. Olen monet kerrat joutunut narsistisen raivokohtauksen kohteeksi. Ensimmäisestä on jo noin 20 vuotta. Eli hän on käynyt minuun käsiksi, heitellyt tavaroilla, uhannut väkivallalla. Jännää, että tällaisen raivokohtauksen lopputulema on aina ollut se, että minä olen joutunut poistumaan paikalta. Äitini on käskenyt, isä kerran. "Sinun on järkevämpänä syytä lähteä." Kertaakaan ei ole tätä riehujaa käsketty poistumaan vaan hän on itse asiassa jäänyt suorittamaan parjauskampanjaa, aivopesua paikalle jäneille. Veljeni lähetti kerran tekstiviestin, jossa kertoi tästä, mikä ei ollut yllätys.

        Siskoni ajoi nyt jo edesmenneen veljeni pois kotoa, minut samaten. Nykyään en voi mennä lapsuuskotiini käymään kuin pikaisesti. Jos siskoni saa vihiä siitä, hän tulee paikalle vartioimaan tekemisiäni. Se taas on perinteisesti johtanut soittooni hätäkeskukseen. Siskoni soittaa 112:een heti perään ja kertoo oman versionsa. Luulen, että viranomaisilla on suuria vaikeuksia suhtautumisessa väkivaltaisiin naisiin. Perinteisestihän nainen on väkivallan kohde, ei tekijä. Niinpä minua ja kokemaani on epäilty ja vähätelty niin viranomaisten kuin joidenkin tuttavienkin taholta. (Nyk. entisten tuttavien...) Ylipäätään narsistin uhrin asemaa ja kokemuksia ei voi ymmärtää muu kuin toinen narsistin uhriksi joutunut. Kun tekijä on vielä kaiken lisäksi verisukulainen, henkilö, jonka kanssa on viettänyt osan lapsuuttaan, niin tilanne on hyvin ahdistava. Ahdistavampi kuin jos tekijä olisi tuntematon tai joku tuttava, josta voi päästä eroon. Narsistinen sukulainen on pakko kohdata viimeistään omien vanhempien hautajaisissa yms. tilanteissa aina uudelleen ja uudelleen.

        Mini jatkan vielä, tavallaan meillä on joku yhteneväisyys jutuissamme, kun kirjoitin siitä, että toinen käyttäytyy kuin hullunhommaa tuossa edellisessä lopussa, niin musta tuntuu, että teillä vois olla sama juttu tai sinnepäin. Toi väkivaltajuttukin On jollainmuotoa koettu, mun elämässä jollaintavoin opittua tai luulisin niin,että väkivaltaa saattaa tapahtua just siks kun jotain ei tajuta tai kommunikointi ei mee ihan kohilleen. Luulen, että sisko olisi tässä tietäväisempi mekanismista. Hän on ylivarovainenkin.

        Itsellä on tapahtunut vain kerran itse silloin yllytin
        toisella kerralla tajusin mekanismin, kun äiti humalassa alkio änkkäämään ,kun ei saanut tahtoaan lävitse heti. Siinä kävikin toisin, olin puolustamassa siis lapseni oikeutta pukeutua ensin saunan jälkeen, ennenkö hän alkaisi hoitamaan mummon jalkoja. Yllytys alkoi, ei tarvi auttaa,sitten tulivat sanat lyö minua,lämäytin käteni hänen nojatuolin käsinojaan melkoisella voimalla ja sanelin ehtoni, etten jaksa enää tälläistä touhua. Siinä samassa sanoin,että kaikki menneen jauhamiset saa voimaan pahoin,sanoin,että ne on kaikki nyt anteeksi annettu, voisimmeko aloittaa ihan tyhjältä pöydältä, sitten tapahtui ihme, hän sanoikin, että on tehnyt niin pahoja tekoja minua kohtaan, että ymmärtää anteeksiantamisen olevan vaikeaa. No lapsi oli silloin pieni ja tuli siihen pyörimään. Jäi se rakentava keskustelu käymättä . Mut enää ei tullut taisteluja. Yksi ihan pieni. Jollain tasoa ymmärrän hänen hämmentyneen käytöksen.

        Mut sen jälkeen kerran isä uhkaili lyövänsä, yritin häntä saada sairaalaan, olin hiljaa lyöminen jäi nyrkin heikohkoksi heristelyksi. Hän ei koskaan halunnut sairaalaan kun skitsofrenia lääkkeiden teho lakkasi. Eli sitä väkivaltaa ei tule jos ei ole vastakaikua, eli toinen lähde jotenkin siihen samaan energiaan. Eli tavallaan hölmöily ei voi alkaa, kun ei löydy riitakumppania.

    • Anonyymi

      Joo, on. Lyhyesti kerrottuna hän on aina ollut ilkeä, olen aina välillä ottanut etäisyyttä ja nyt on välit täysin poikki. Lapsena hän keräsi muut lapset kiusaamaan minua, joskus parikymppisenä huomasin, että hän käyttää vaikeita asioita, joita olin joskus kertonut hänelle luottamuksellisesti, minua vastaan riidellessä, niitä en tietenkään sitten enää kertonut, mistä hän tietenkin raivostui. 26-vuotiaana hän huusi jotain että "tuo kakara pitää laittaa ruotuun" ja 35-vuotiaana hän huusi, että "kaikki viat ovat sinussa", kun viimeisenä oljenkortena ehdotin, että menisimme yhdessä perheterapiaan, koska en voi hyvin hänen seurassa. Enemmän tai vähemmän koko ajan hän on ulospäin esittänyt "huolestunutta, välittävää ja vastuullista isosiskoa", vaikka hän todellisuudessa on ollut elämäni suurin taakka, jolla on omat asiat täysin sekaisin. Jossain vaiheessa totesin itsekseni ja ystävieni kanssa, että asiat eivät muutu ja minun on pistettävä välit poikki, jotta jaksan eteenpäin. Nyt on ollut välit poikki 10 vuotta, eikä ole ollut tarvetta olla yhteydessä. Suuri ja vaikea päätös se kyllä oli pistää siskon kanssa poikki, mutta kannattava.

    • Anonyymi

      Minä se edellinen, ymmärrän kyllä, että on ihmisiä joidenka kanssa tuntuu, ettei luonnistu tai siis saa oikeen kommunikoitua. En äitinikään kanssa oikein onnistunut. Mutta kun aika on jättänyt, niin kaipaan juurikin hänen käytöstään. Hän oli rehellinen ihminen ja kyllä ennen kuolemaansa kertoi valinnoistaan ja peloistaankin. Elämäni ensimmäisen kerran äitini halasi minua kuolinvuoteellaan. Hän oli vältellyt sitä siksi, ettei kukaan leimaisi häntä lasten hyväksikäyttäjäksi. Ja aivan oikeassa hän tavallaan olikin, sillä aina löytyy joitakin hulluja jotka tekevät vääriä päätelmiä ja vaikka ilmoittavat siitä jonnekin.

      Meillä menee siskon kanssa niin, annamme toisemme olla ihan omaa mieltänsä, onhan meidän elämätkin olleet aivan erinlaisia. Juuri viimeksi sanoin hänelle, että on hyvä saada jollekin purnata ja toinen kuuntelee, enhän minä tiedä hänen huumeita käyttävän lapsensa kanssa mitään neuvoa edes antaa, ei ole tuttu aihepiiri joten pitää pysyä kuuntelijana. Hän tietää parhaiten itse miten toimia, tällä aikuisella lapsella on myös skitsofrenia jonka lääkkeet alunperin häntä huumasivat kai jotenkin. Eli lääkärit määräävät joitain aineita. Lapsi yritti viimevuonna itsemurhaa ja suuttui, kun hänet elvytettiin,oli sellaisen jonkun hoitotestamentin tehnyt, ettei saa elvyttää. Tämä lapsi oli lapsena lastenkodissa riitaisan avioeron vuoksi. Siellä oli ollut joku hoitaja joka aina kun jäivät kahdestaan alkoi tutkimaan hänen alapäätään. No jokatapauksessa joulunvietossamme hän oli todella hyvässä kunnossa paremmassa kuin aikoihin. Tulivat tosi hyvin toimeen lapseni kanssa. Isälläni oli myös vahvoilla lääkkeillä aiheutettu skitsofrenia joita hänelle lääkäri aikoinaan määräsi ahdistukseen. Voi olla syy miksi kolmas sisko ei arvostanut niin paljoa isäänsä, että olisi häntä käynyt katsomassa. Tavallaan haluaa sulkea tämän totuuden pois. Kuitenkin isäni hautajaisissa kuulin hänen serkuiltaan heidän yhteisestä nuoruudestaan ja touhuistaan ja nämä olivat aina häntä arvostaneet.

      Eli joo itse olen ainoa lapsi ja kaksi sisarpuolta isän ekasta liitosta. Tämä jonka kanssa tulen toimeen äiti ajoi 15 vuotiaana pois kodistaan. Eli kotiin jäänyt oli se hyvä lapsi. Itse en voi mennä kuin ihan omalla tuntumalla, sillä hyvä lapsi ei auttanut kun pienenä jäin lukkojen taakse. Tämä huono lapsi sitten tuli rauhoittelemaan ja sai oven auki. Mutta oli miten vaan, niin olisin suonut turhat riidat unholaan hänenkin kanssa. Mutta väkisin ei voi. Hänen kanssaan kaikki olisi ollut vaikeampaa. Hän on jotenkin niin itsekeskeinen, kun taas paha sisko on nöyrä ja kiltti. Tosin vain minun mielestä. Joku muu pitää hänen energioitaan raskaana. Minä taas näen kaksi erinlaista elämää elänyttä ihmistä joilla molemmilla on hyviä ominaisuuksia joilla tukea toista.

      Ja heh olemme oppimassa mitenkä toimia hänen hankalan äitinsä kanssa, niin, ettei hän pyöritä meitä mielensä mukaan,tämä kun haluaisi toimia emäntänä tyttärensä kodissa. Sen joka heitti tyttärensä pihalle lapsena ja piti sen hyvän tyttären jota ei nyt kiinnosta äitinsä sairaalassa olokaan.

      Vaikka tässä tälläisiä mormotan,niin he ovat mulle tärkeitä, olimme vuosia erossa ja tavallaan tilanne on erinlainen, opettelemme tuntemaan toisemme vasta aikuisina. Olivat minua vanhempia ja toimivat minun lapsenvahteina, kun olin pieni.

      Itse ainoana lapsena olin ehkä aika mahdottoman itseriittoinen, nyt vähän nurinperin ollaan kasvamassa yhteen. Mutta me tehdään se ihan omalla tyylillä. Ainoo mikä on sääntö, niin ei tehdä mitään säätöjä toisen selän takana. Ei enää valheita,ei vääriä juoruja. Ei luulemisia. Ollaan molemmat muututtu, hiukan parempia versioita. Ehkä näin ei olisi käynyt jos olisimme olleet samanikäisiä ja oltu tiiviimmin yhdessä lapsena.

      Minusta tärkeintä on antaa anteeksi, se On tärkeintä itselle, sillä itse voi huonosti jos ei hellitä. Se mitä on takerruttu entiseen, nìin tapahtuneita ei voi muuttaa, oli paljon väärinkäsityksiä. Kun joku pahoittaa mielensä, nìin se tekee kaikenlaista hullua, niin ei siitä ota selvää vanha erkkikään.

    • Anonyymi

      Äiti pelasti. Hän laittoi minut ulos paimentamaan nuorempia, kun isosiskoni oli kuin ampiainen ympärilläni. Äiti lähetti minut mummolaan ja tädin luo "piiaksi" aina, kun oli mahdollista. (Ei se aina ollut hauskaa olla poissa kotoa). Siltikin muistan monta tapausta siskoni ihmeellisestä käyttäytymisestä. Hän saattoi itkeä vielä aikuisena perheenäitinäkin ÄÂNEEN ja valittaa kaikesta. Kysyin äidiltäni, että mitä ihmettä tapahtuu. Siskoni oli pahoillaan siitä, että äitini oli ostanut minulle takin. Minähän olin vain teini-ikäinen ja tarvitsin vielä äitini rahallista tukea. Kokeilin sitä, mutta ehdotin äidilleni, että antaisimme sen siskolleni. Näin tein. itku loppui, mutta ei hän takkia huolinut. Siis hän oli vain KATEELLINEN äidin rakkaudesta. Ihan kuin äidilläni oli edes mahdollisuutta ajatella minua. Isosiskoni oli aina vahtimassa josko joku muu on tärkeämpi kuin hän.

    • Anonyymi

      Olkaa aina ihan hiljaa, kun narsistilla on raivo päällä. Ei pidä vastailla tekstiviesteihin ollenkaan. Oli kyseessä sitten sisko, veli, äiti, isä tai ystävä. Eikä pidä reagoida negatiivisesti heidän seurassaan sanoivat he sitten mitä tahansa. Pitää yrittää olla neutraali. Olette narsistin ajatuksissa joka sekunti eli he suunnittelevat jotain ikävää koko ajan "kostoksi" jostakin kuvitellusta. Varokaa mitä sanotte narsistin hoville, koska se vääristetään. Narsistit yrittävät viedä teiltä ystävännekin puhumalla pahaa teistä. Monesti he myös onnistuvat. Lohduttakaa itseänne sillä, että ystävänne ei ollut lojaali teille, eli hän oli huono ystävä. On kuulkaa paljon parempi olla yksin ja yksinäinen kuin olla narsistin kynsissä. Lupaan sen! On kokemusta.

    • Anonyymi

      Rakastan heitä (monta on). He tulevat aina olemaan minulle rakkaita isoja sisaria, mutta en voi olla heidän kanssaan, koska alan itse voida pahoin.
      Kaikki on heille kilpailua, mikään ei ole pyhää ja käyttävät heikkouksia hyväksi. Parempi olla siis yksin.

      • Anonyymi

        Narsisti, joka on niin yksinkertainen että ei tiedosta omaa narsismiaan on naurettava pelle, kiukutteleva henkinen rääpäle.

        Yksinkertaisuus ja narsismi on kyllä surkuhupaisa yhdistelmä, ei voi kuin sääliä.
        Mutta tekemisissä ei silti jaksa olla, on vaikeaa kestää toisen ihmisen läpi elämän kestävää esiteinivaihetta.
        Kaikki tarjottu apu on kuin kantaisi vettä kaivoon, täysin turhaa touhua.

        Mieluummin etäisyys, vaikka se voi aluksi sattua itseäkin, mutta muuten oma pääparka hajoaa.

    • Anonyymi

      Pelkään siskoni olevqn psykopaatti, mutta miten voin selvittää asian?

      • Anonyymi

        Miksi sinun se tarvitsee selvittää? Miten tilanne muuttuu jos sinulla on tuo tieto?

    • Anonyymi

      Narsisti ja haukku mutta menee yli kun sukujuhlissakin pyytää tappaa itseni ja muuta yli menevää paskaa

    • Anonyymi

      En ole varma kuka on puhtaasti narsisti ja kuka ei, mutta jonkinlaisia piirteitä on kyllä siskollanikin olemassa.

      Lapsuudessamme minä olin aina se pahempi, kun taas hän sai paistatella päivää positiivisessa huomiossa. Riidoissa ja ongelmatilanteissa minä olin lähes aina syyllinen, jopa silloin kuin tilannetta ei ollut kukaan muu nähnyt. Minut siis vain todettiin syylliseksi ja hänet syyttömäksi. Hänelle annettiin lupa käyttää vaatteitani ja tavaroitani ilman lupaa, puuttumatta siihen. Vielä aikuisenakin jokin vaate on vaan kadonnut mystisesti kaapistani, kunnes olen sattumalta löytänyt sen hänen luotaan. Hänen onnistumisiaan on nostettu jalustalle.

      Nyt aikuisena hän kohtelee välillä kuin olisin yksi hänen palvelijoistaan. Pyytää palveluksia, mutta mitään vastapalvelusta ei tee. Alkaa välillä käskyttämään ja komentamaan kuin olisin joku 3-vuotias lapsi, jonka tehtävänä on totella kun niin pyydetään. Moittii takanapäin toista, jo iäkkäämpää palvelijaansa, jos on osoittanut väsymystä eikä ole jaksanut toimia tilanteissa niin kuin hän haluaa. Ei maksa velkojaan takaisin. Tutkii kaappejani ollessaan kylässä.

      Epäilen myös vahvasti, että mustamaalannut minua yhteisille sukulaisille tai tutuille. Todistetta minulla ei ole, mutta epäilys on vahva. Vaikea keksiä miksi muuten joku, joka ensin käyttäytynyt minua kohtaan lämpimästä ja ystävällisesti käyttäytyykin seuraavilla kerroilla vältellen, kuin minua ei olisi. Tätä on tapahtunut useita kertoja. Vie yhteisten tuttujen seurassa kaiken tilan ja huomion itselleen. En yksinkertaisesti saa suunvuoroa, koska hän määrää keskustelun tahdin ja hoitaa keskustelun niin, ettei siinä jää minulle tilaa. Saattaa passittaa minut tekemään jotain itselleen kuuluvia askareita, jääden itse seurustelemaan vieraiden kanssa.

      Suuttuu rajojen laitosta. Ei näe ongelmaa käytöksessään eikä puhuminen auta. Lapselleen joskus sanonut, miten en tee muuta kuin olen yksin kotonani. Todellisuudessa hän oli se joka oli jumissa kotona, kun taas itse olin töissä, vapaaehtoistoiminnassa, harrastamassa jne. Sama juttu muissakin asioissa. Saattaa itse huutaa ja jos siitä huomauttaa, väittääkin sen toisen huutavan. Jatkaa inttämistään vaikka joku toinen tulisi todistamaan tilanteen (että hän huutaa). Alkanut joskus itse puhumaan jostakin asiasta, mutta myöhemmin kääntänyt asian niin, että minä olen puuttunut asiaan mikä ei minulle kuulu. Yhteyttä ottaa lähinnä silloin, kun tarvitaan jotain.

      Nykyään yritän luoda jonkinlaista omaa elämää. Jotakin sellaista yksityistä tilaa, mihin hänellä ei ole pääsyä. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteisistä tutuista joudun luopumaan, sillä en voi luottaa enää mihinkään. Hän osaa olla edessäpäin ihmisille hurmaava, mielistelevä, rakastava ja kehuva. Takanapäin haukkuu heidän omituisuuksiaan ja vikojaan. Jotkut ihmiset taas nostaa niin korkealle arvomaailmassaan, että vaikka he tekisivät mitä, jäisivät kiinni pettämisestä, rikoksesta tms, niin mikään ei saa hetkauttaa tuota kuvitelmaa toisesta vaan alkaa sen ihannoidun ihmisen puolustaminen ja kehuminen. Elää siis ainakin toisinaan, vähän kuin omassa todellisuudessa, heijastaen toiseen joko mustia vai valkoisia piirteitä, riippumatta todellisuudesta.

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Epäilen että siskollani on narsistisia luonteenpiirteitä.
        Olenko väärässä?
        Siskoni ei omasta mielestään ole koskaan väärässä. Oli asia mikä tahansa hän panee sen minun syyksi. Jos minä muistutan jostain hänen sanomastaan asiasta, hän väittää ettei koskaan ole sanonut niin. Meillä tulee usein väittelyitä. Hän ei anna koskaan periksi. Väittely loppuu aina siihen, että minä sanon, antaa olla minä en jaksa.
        Joskus hän suoranaisesti valehtelee ettei muista sanoneensa jota minä väitän hänen sanoneen ja joka on loukannut minua. Olemme aina olleet läheisiä, joka tekee tällä hetkellä asiasta niin vaikean.
        Olen täysin loppu.

    • Jomummo

      Lohdutuksena voin sanoa; olet vahva ja ymmärrät siskosi sairautta. Itse olen läpikäynyt uskomattoman paljon samoja asioita isosiskoltani. No hyvin aikaisessa vaiheessa (14 v) muutin pois kotoa, pelkästään jokapäiväisen pahoinpitelyn ja henkisen kiusaamisen takia. Vanhempieni suhtautuminen asiaan oli että on pienempi paha kun yksi tyttäristä pois lähtee kuin että yksi hoitoon. Kun hän koko elämänsä on näin tottunut toimimaan hän piinasi vanhempani hautaan asti. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puuttua eikä auttaa. Kun vanhempani apuani pyytivät siihen aina tartuin, mutta taas se kääntyi isosiskoni puolusteluun ja tapahtuneiden asioiden vähättelyyn. No perunkirjoituksessa hän valehteli isosiskoni syntymäajan, väitti minulle ilmoitetun (jota todistettavasti ei tapahtunut) väitti hautakiven hankituksi (jota ei vieläkään ole) tyhjensi tilin jopa isän lompakossa olleet rahat. Sairaus on hyvin vakava ja kehotan kaikkia siihen myös puuttumaan rehellisesti ja suoraan. Hakekaa ammattitukea.

    • Anonyymi

      Moi kuulostaa hyvin tutulta minulla ei ole siskoa mutta minulla on mummu ja täti molemmat tekevät samaa valehtelevat pettävät Salavat syyttävät aina muita mummu varastaa toisten valokuvia olen pienestä asti katsonut mummun ja tädin touhua se sopii täysin narsisti t jari

    • Anonyymi

      Moi nimeni on Jari ja kyllä toi on kyllä selvästi narsisti narsisti pettää salaa valehtelee syyttää muita minulla on Kuhmon mummu ja kummitäti ruotsista narsisteja Kuhmon mummun tilanne on nyt että kukaan ei enää vastaa hänelle jos huomaa toinen on narsisti parempi että katkaisee kokonaan väliin minulla on kehitysvamma mutta käyn töissä sukulaiset Kuhmon ei pidä mitään yhteyttä on parempi että on hyvät kaverit ja tutut kuin sukulaiset jotka valehtelee pettää t Jari minulla ei ole siskoa

    • Anonyymi

      Moi narsismin kuuluu nimenomaan pettäminen valehtelu salaaminen siihen kuuluu myös toisen alistaminen toista suosii toista ei minulla ei ole siskoa mutta minulla on mummu joka myös lyö luuria korvaan varastaa toisten valokuvia mökkejä tiedän koska olen elänyt mummun kanssa joka suosii toista lapsenlasta ei minua yhtään narsismi on sairaus narsisti pitää itseään muita parempana t Jari olen pysynyt erossa mummusta käytännössä koko ikäni

    • Anonyymi

      Onko teillä vanhemmat tai sukulaiset lapsuudessa jotenkin vertailleet teitä keskenään johonkin. Jos ei toisiinne niin vaikka mummoihin yms. Entäs oletteko kilpailleet vanhempien huomiosta, koska jostakin tuo kilpailevuus tulee. Meillä oli sellaista, että etäinen äiti ei ottanut juuri minkäänlaista roolia tai vastuuta. Kasvoin siihen, että olen vastuussa pikkusiskostani ja hän taas ei kasvanut vastuuseen. Silloin tällöin hän on vielä aikuisenakin laittanut minut päättämään joitakin asioitaan ja olen sitten saanut niistä syytökset perään. Pyysin äitimme lähentymään lopulta siskoni kanssa ja ottamaan hänelle kuuluvan roolin. Seuraus on ollut se, että joko minä tai isäni olemme edelleen niitä syyllisiä. Todellista vastuuta kumpikaan ei ota mistään. Häissäni meikkasin ensin siskoni enkä meinannut saada omia meikkejäni tehtyä. Veljeni mahtaili olevansa parempi kokki kuin minä ym. Vanhempani ovat jollakin lailla tuon aiheuttaneet sillä perinteisellä syntipukki, kultainen menestyjä lapsi ja huomaamaton lapsi kuviollaan mikä on kai tyypillinen ainakin jos vanhempi on alkoholisti. Pikkusiskoni myös mielellään kertoo minulle asioita miten ne ovat, mutta minun mielipiteeni häntä ei kiinnosta. Kyllä hänellä saattaa olla voimakkaita piirteitä tai jotakin vallankäyttöä kun hän tässä jokin aika sitten yritti määrätä tunteitani. Tyypillinen kokemuksen mitätöinti ja hänen tunteiden oikeellisuus. Tähän ei meillä vanhemmat puutu. Haluavat pitää yllä samaa kenties.

    • Anonyymi

      Itse en ois ollut missään tekemisissä tuollaisen kanssa. Moni kakku päältä kaunis!

    • Anonyymi

      Psykopaatin tasoinen narsisti tekee omat itse luomansa säännöt, joihin muiden on alistuttava. Yleisesti hän ei noudata sääntöjä, mutta jos hän joskus toimii tiukasti sääntöjen mukaan ja kokemus osoittaa, että hän tulee tekemään virheen, niin hän ei kestä tästä huomauttelua ja kun tästä tilanteen monimutkaisuudesta ei huomauta etukäteen, niin hän syyttää jälkeenpäin, miksi asiasta ei kerrottu hänelle etukäteen, jotta hän olisi voinut toimia oikein. Lapsille tuollainen kaksoissidosajattelu on erittäin vahingollista, koska lapsi ei pysty luottamaan tuollaiseen aikuiseen ja voi aiheuttaa lapselle pahoja psyykkisiä ongelmia. Usein narsisti liittää tähän kaikkeen muiden ihmisten yleisen halveksunnan.

      • Anonyymi

        On surullista, että narsistien lapset voivat yleensä huonosti. Narsisti-äiti ei anna koskaan aitoa, lempeää ja lämmintä rakkautta.

    • Anonyymi

      Ikävä kuulla. Juu oon miettinyt itekin onko vanhin siskoni narsistinen. Alussa ajattelin että yli suojelee meitä siskoja, mutta sitten aloin huomata miten alkoi mennä yli ettei saanut jutella ystäville, luottaa kenenkään, ei mennä mihinkään, aina vika muissa ja eikä koskaan itsessään. Siskoni alkoi haastaa aina just riitoja jos oli sukulaisia tai porukat käymässä. Mää olen parikymppinen nykyään ja vanhin siskoni lähellä 40. On kontrolloinut etten saisi luottaa mieheeni ja joka kuukausi siskoni on haukkunut miestäni, että tajuasin erota miehestäni. Kun alkoi nää sodat niin siskoni alkoi syylistää että mieheni menee tappaa ihmisiä, eikä todellakaan ole totta. Mieheni on syntynyt venäjällä ja asunnut 20 vuotta Suomessa ja on järkyttynyt näistä sodista. Kauheen paska ryöpyn siskoni päästi kun kuuli naimisiin menosta ja nyt kun kerroin että olen raskaana niin siskoni alkoi haukkumaan meitä keskenkasvuiksi ja painosti aborttiin. Aborttia en todellakaan tee. Lapsi oli toivuttu ja vuoden yritetty mieheni kanssa saada lasta. Nyt on välit poikki mennyt siskoni kanssa kun ei pysty hyväksymään että elämme omaa elämää ja mää en enää jaksanut kuunnella tuota haukuntaa joka kuukausi ja enkä jaksanut enää miellyttää. Vanhemmat ovat yrittäneet puhua järkeä hänelle ja siskoni on vetänyt raivokohtauksia siitä että vanhemmat käyvät muka meillä enemmän. Siskollani on tosi vaikea pyytää anteeksi ja myöntää että on väärässä. Sukulaiset ja muut meidän perheestä hyväksyy mieheni ja tykkäävät miehestäni. Siskollani on vaikea hyväksyä ja on sanonut muuttakaa venäjälle jos suomalaisuus ei kerran kiinosta. Emmekä ole edes koskaan sanoneet noin että suomalaisuus ei kiinosta. Siskollani oli minun kolmannen isosiskoni kanssa välit poikki aiemmin myös. Joudun huomenna hakemaan tätini vanhimman siskoni luolta taksilla kun ei suostu tätiä autolla heittää meille. Mun täti on nyt siis vanhimman siskon luona yötä ja välillä mietin mustamaalaako siskoni tädille meistä kaikkee paskaa siellä. Ei ois eka kerta.

    • Anonyymi

      joo

    • Anonyymi

      Narsistilla on hirveä tarve tehdä itsestään tärkeätä. "Kyllä mä vaan olen niin erinomainen, älykäs". Sama paskanjauhanta ja hienovarainen pullistelu vielä vanhuudessakin. Ei ole ikävä yhtään.

    • Anonyymi

      On karmea narsisti-sisko, joka pitää itseään puolijumalana. Hän on kylän kaunein, viisain, rikkain, älykkäin etc. Tosin helvetin huono äiti lapsilleen. Nyt vanhemmiten ei mahtaile enää niin paljoa.

    • Anonyymi

      Mulla pikkusisko käyttäytyy joskus Narsistisesti, mutta hän on myös joutunut elämään perheessämme ne pahimmat ajat kun me vanhemmat sisarukset ollaan jo muutettu pois joten tietysti tunne myötätuntoa ja sääliä häntä kohtaan. Mutta, nyt on täytynyt alkaa jo asettaa rajoja hänen toiminnalleen. Narsismi näkyy hänessä Narsistiselle ihmiselle tyypillisellä tavalla eli syyttäjä/syytetty tarkkailija/tarkkailtava asetelmana missä roolit on aina noin. Esimerkiksi hän oli häissäni kaaso ja kampaajalla kampaaja vei hänelle kahvia, mutta ei minulle. Panosti hänen kampaukseensa enemmän ja kun oli meikkaus aika niin hän pyysi minua tekemään hänen meikkinsä niin, että en ehtinyt itse tehdä omaa häämeikkiäni kunnolla vaan jouduin tekemään sen kiiressä ja kauhealla stressillä. Nyt kun minulla on lapsia ja hänellä ei, hän arvioi, arvostelee ja tarkkailee minkälainen vanhempi olen ja antaa siitä pyytämättä palautetta. Hän myös päättää mikä on oikein tai väärin tunnettu. Minun tunteeni ovat tietysti aina väärin ja hän tuntisi eritavoin ja hän on se oikeassa olija joka kerta. Pyysin häntä tulemaan vahtimaan lapsiani viikoksi meille ja näyttämään itse sitten ihan käyttänössä ja konkreettisesti miten ollaan vanhempia kun hän kerran kuvittelee niin paremmin kaiken hoitavansa, mutta eihän hän kiireiltään tietenkään ehdi...mutta ehtii aukoa päätään ja moittia minua koko ajan. Seurata sivusta ja lomilla vetäytyy tekemään omia hommiaan kun minä hoidan lapset, osallistun siivouksiin ja ruuanlaittoon. Äitini pitää minua "apulaisenaan" samalla kun sisko vetää lonkkaa. Huomautin asiasta miten olisi kiva jos muutkin osallistuisivat johon hän vain vastasi " miksen minä saisi tehdä omia hommiani". Hän siis ei jousta yhtään eikä tule vastaan missään. Hänellä on jokin ihmeellinen etu oikeus toimia minun tuomarina ja arvostelijana, mutten itse saisi sanoa samaa hänelle mitä hänen pitäisi korjata. Hänen mielestään asioita käännetään...mutta ei se ole asioiden kääntämistä jos hän vetää lonkkaa ja muut tekee, hänen istuessa ja arvostellessa muita. En minä ole häntä pyytänyt niin tekemään enkä halua viettää lomiani siten, että siskoni leikkii jotakin vikojen etsijää joka kerta. Tämä huonosti toimiva perhedynaamikka on tietysti vanhempiemme vika kun he eivät oikein koskaan ole ottaneet kunnolla mitään roolia meidän sisarusten välien korjaamiseksi vaan koska minä olen se vanhin niin olen kuulemma "vanhimpana isossa roolissa ja vastuussa" jopa niinkin pitkälle, että yhteen väliin äitiämme ei kiinostanut siskoni elämä pätkääkään vaan hän totesi "että isosiskojen kuuluu olla se kelle pikkusiskot uskoutuu". Hän siis ei halunnut olla vanhempi eikä välittää siskostani. Olen aina ollut ns. pikkuäiti. Niinkuin äiti siskolleni. Ja siksi hän varmaan käyttäytyykin niin narsistisesti minua kohtaan.

    • Anonyymi

      Nämä on vaikeita tapauksia, etenkin jos on läheinen. Paras keino on pysytellä erossa heistä niin paljon kun voi. Sillä heitä ei voi muuttaakkaan, koska eivät näe itseään toisten silmin, jotkut jopa ihailevat näitä narsisteja niin kauan kun itse huomaavat että ihminen on ainoastaan narsisti

    • Anonyymi

      Olimme joskus aiemmin hyvissä väleissä, mutta nyt... Mitä enemmän ikää tulee, on sellainen tunne, ettei enää sietäisi koko ihmistä, en tunne enää häntä. Hän tietää kaiken, on paras kaikessa. Jos jutellaan jostain asiasta, josta tiedän paljon, niin hän kyseenalaistaa kaikki sanomiseni, ja saa minut tuntemaan siltä, etten tietäisi yhtään mistään mitään, jos vastaan yritän sanoa, hän hermostuu... En tiedä, onko narsku sitten

      Tuollaista on olla pikkuveljenä

      • Anonyymi

        Iän myötä suvuissa ja perheissä voikin tulla lopulta epäkohtia esiin, joissa ns. syntipukit alkaa kapinoida asemaansa ja kieltäytyy ottamasta enää koko taakkaa itselleen joten mitä vanhemmiksi tullaan ja lähelle keski-ikää sitä enemmän itsetuntemuskin kasvaa joten ei ole enää niin riippuvainen sukulaisten tai omien sisarusten mielipiteistä ja sehän on hyvä. Voi olla, että olette molemmat jotenkin kasvaneet ja muuttuneet. Kyseenalaistaminen lienee ihan normaalia, mutta jos tuntuu siltä että yksi sisaruksista on aina se paras niin miksi esim. vanhemmat ovat häntä nostattaneet. Joskus siinäkin voi olla taustalla manipulointia ja laiskaa vanhemmuutta. Millaiset vanhemmat teillä oli ja miksi teidän välillä on tuollainen epäsuhta? Vanhemmpien ei pitäisi koskaan nostaa yhtä lasta "muita paremmaksi". Ainakin lapsilla tuollainen paras puhe voi olla myös manipuloivaa millä pyritään saamaan vain jotakin itselle itsekkäistä syistä. Siinä tavallaan käytetään sitä toista objektina tyyliin "koska sinä olet paras tässä niin siivoa sinä ja ota sinä vastuu tästä, katso sinä pikkuveljesi perään, sinä olet niin hyvä tässä siivouksessa ja lastenvahdinnassa". Huomaatko miten tuollatavoin epäterveesti muut voivat saada jonkun tekemään asioita puolestaan. Onkohan se vanhempien sisarusten hyväksikäyttö lapsenvahtina kuinka yleistä....kun vanhemmat eivät jaksa niin voi laittaa aina sen vanhimman "pomon" asemaan joka vahtii ja on vastuussa, jotta vanhemmat pääsisi helpomalla. Se on tietysti teitä molempia kohtaan väärin eikä oikein toimittu.

    • Anonyymi

      On ihanaa, kun ei tarvitse tavata enää narsistiäitiä ja narsistisiskoa . Taivaallista. Sisko tosi laittoi välit poikki jo yli 20 vuotta sitten. Varmaan kateellinen minun mukavasta elämästä.

      Nämä pirut haukkuvat muita ihan koko ajan - näin paha olo heillä on kaiken aikaa!

    • Anonyymi

      Taas esiinnyt jonain toisena ja olet mies! Jos ei tää toisten ihmisten kiusaaminen lopu, sut ap suljetaan kokonaan pois palstalta ja ilmoitus poliisille!

    • Anonyymi

      Pesiytyykö narsisti-palstalle kaikki narsistit ja psykopaatit?

      Ettei vaan heitä nyt loukata?

    • Anonyymi

      Minulla on ja olen 45v jo kärsinyt tästä.

    • Anonyymi

      Minullakin on todennäköisesti narsistinen sisko. Hän on lapsesta asti saanut raivokohtauksia joissa sanoo että hänen siskollaan eli minulla ei saa olla mitään mitä hänellä ei ole. Tätä kaavaa hän on toteuttanut aina ihan tähän päivään asti. Lapsena hän haukkui kaikkia häntä lihavempia läskiksi ja joitakin läskeiksi ja haiseviksi. Kukaan ei halunnut olla hänen kaverinsa ja myös minä sain kärsiä siitä sillä hän ripustautui aina minuun ja sanoi että kyllä sisko auttaa ja hän ei ikinä tee mitään väärää. Minä sain sitten aina ihmetellä että miksi minulla ei ollut kavereita vaikka olin kiltti ja rauhallinen. Oikeasti olen kärsinyt niin paljon etten enempää jaksa tällä hetkellä kirjoittaa mutta juttua riittäisi kyllä enemmänkin.

    • Anonyymi

      Psykiatri sua voi ainoastaan auttaa!

    • Anonyymi

      tämä vanha teksti kertoo paljon. Aikaisemmin suojelin autoin siskoani, mutta luulen että hön eli maniassa, huijasi muita ihmisiä kunnes huijasi minutkin perintöasioissa ja jätti minut niinsanotusti unholaan. Mutta olen mies ja sisko miehensä kanssa manipuloi minutkin uskomaan heidän satujaan sillä he olivat erossa noin viisi vuotta ja palasivat yhteen mutta luulin miehen puheista ensin että asuvat eri kaupungeissa, niin ei ole. He asuvat samassa kaupungissa ja edelleen siskoni kohdalla huijaus jatkuu, esim toista poikaansa kohden ja toisessa sukumme perintöasiassa jossa hän minun paikalla ollessa poliisille puhelimeen sanoi jakamaton pesä. No verotieto kertoo että pesän omistaa muu ihminen. Älkää koskaan uskoko näihin satuihin, pitäisi aina olla ulkopuolinen asioden hoitaja. Älkääkä huijari sisarta auttako sillä siitä tulee ikuinen tuska sisimpään. Ja olen Ari en anonyymi. Kaikille hyvää elämää toivoen.

    • Anonyymi

      Mulla on narsisti isosisko. Asuu onneksi hyvin kaukana. Hänellä on omaisuutta,rikas mies jne. Itse elän tällä hetkellä pienillä tuilla,monisairaana ja ongelmia riittää. Siskoni ylpeilee monesti että on se ihanaa oman talon pihalla viettää aikaa. Itse vietän pienellä parvekkeella, kerrostalossa. Mutta mulla on maailma ihanimmat naapurit ja lähellä on palvelut. En valita ja tykkään tässä asua. Mutta olen aina tajunnut että siskoni ei ymmärrä tuilla elävää. Halveksii ja on muutenkin omahyväinen.

    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!

      Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v
      Työ ja opiskelu
      1
      3688

    2. Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään

      HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh
      Maailman menoa
      371
      1828

    3. Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!

      Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola
      Kotimaiset julkkisjuorut
      240
      1615

    4. Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!

      Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku
      Kotimaiset julkkisjuorut
      28
      1609

    5. Kimmo Kiljunen

      "Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa
      70 plus
      248
      1191

    6. Herätät kyllä

      Tunteita vaikka missä muodossa. Tiedät että meidän on vaikea vastustaa toisiamme.
      Ikävä
      73
      1023

    7. Mitä haluaisit sanoa

      kaivatullesi juuri nyt?
      Ikävä
      58
      1004

    8. Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?

      Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen
      Haapavesi
      60
      765

    9. Kauan aiot vielä vastustella minua?

      Miehelle kysymys.
      Ikävä
      47
      756

    10. Miksi teet tästä niin vaikeaa?

      Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p
      Ikävä
      25
      719
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt