En ole varmasti Suomen ainoa nainen vastaavassa tilanteessa, joten ajattelin kysellä josko täältä löytyisi kohtalotovereita. Olen nyt 28-vuotias, ja elänyt parisuhteessa mieheni kanssa 8 vuotta. Kihloissa ollaan oltu pari vuotta, häät pitäisi varmaan pitää joskun kun jaksaisi. Vanhemmat ovat olleet tähän asti aika kärsivällisiä, mutta viime aikoina on alkanut kuulumaan aika suoria vihjauksia siitä että lapsenlapsi olisi kiva. Mutta mutta, kun minä en haluaisi lapsia (eikä miehenikään).
Äkkiseltään tähän on helppo vastata että älä sitten tee, mutta minusta tuntuu niin väärältä jättää tekemättä niin “yksinkertainen” juttu vain omaa itsekkyyttäni, kun tiedän miten suurta ihmisjoukkoa se ilahduttaisi. Minulla on nimittäin siitä hankala tilanne, että ne eivät ole vain vanhempani jotka odottavat kieli pitkällä minun alkavan lisääntymään. Minulla on yksi veli, mutta hänen asenteensa lastentekoon on niin selvä ja ehdoton, että ennemmin lehmät lentävät kun hän perustaa perheen. Äitini on oman perheensä sisarista ainoa, joka on lapsia tehnyt, joten isovanhempien on muulta puolelta turha odottaa jälkeläisiä. Vastaavasti, isän monista sisaruksien lapsista vain yksi on saanut aikaan yhden lapsen, ja muut alkavat olemaan jo “yli-ikäisiä” sellaisen tekemiseen. Olen siis aika monekin sukulaisen kannalta se “viimeinen toivo” lapsen(lapsen)lapsien saamiseen ja sekös ahdistaa. Tiedän kuinka kauhean paljon työtä isäni on tehnyt jotta meillä lapsilla olisi asiat hyvin nyt ja tulevaisuudessa, ja tiedän kuinka kovasti hän haluaisi jättää kaiken rakentamansa (kesäasunnon, talon) juuri heille perinnöksi eikä päätyvän myyntiin tai valtiolle.
Minusta tuntuu taas pahalta kummin tahansa valitsen. En halua uhrata 20 vuotta elämästäni vain muiden toiveiden täyttämiseen: jättää työtäni vailla tietoa pääsenkö koskaan palaamaan takaisin alalleni (olen valinnut koulutukseni ja alani huonosti työmahdollisuuksien kannalta, tiedän, mutta tässä vaiheessa vaihto ei onnistu tuosta vaan), käyttää valtavasti aikaa ja rahaa lapseen ja samalla unohtaa kaikki omat harrastukseni vuosiksi ja jäädä kotiin elelemään mieheni rahoilla. Ja sitten se jatkuva huoli jälkikasvusta. Toisaalta, kuten aiemmin jo sanoinkin, tuntuu myös pahalta että olen näin itsekäs, miksi en vain voisi tehdä sitä lasta, olla “tavallinen” nainen joka haluaa lapsia heti kun sopiva mies löytyy ja kiljahtelee ihastuksissaan vauvan nähdessään. Miten ihmeessä itsensä saisi haluamaan lapsia?
Haluaisin haluta saada lapsia
27
601
Vastaukset
- toinen epätoivoinen
Kirjoituksesi kosketti minua todella. Olen tuntenut ja miettinyt ihan samanlaisia asioita lapsenhankintaan liittyen. Minustakin on tuntunut pahalta ja ahdistavalta sukulaisten painostaminen, en koe tarvetta uhrata koulutustani, työtäni ja harrastuksiani lapsen takia. Tuntuu hyvin raskaalta, että minun pitäisi työhuolien ja -paineiden lisäksi huolehtia vielä lapsesta; murskaantuisin sen taakan alle. Enkä halua jäädä kotiin elelemään miehen rahoilla. On minusta helkkari vieköön muuhunkin kuin lapsentekokoneeksi.
Kirjoitat: "miksi en vain voisi tehdä sitä lasta, olla “tavallinen” nainen joka haluaa lapsia heti kun sopiva mies löytyy ja kiljahtelee ihastuksissaan vauvan nähdessään. Miten ihmeessä itsensä saisi haluamaan lapsia?" Just samaa olen miettinyt!
Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Joillakin ystävänaisilla selvästikin on ollut tai on, mutta ei todellakaan minulla.
Olisi helppoa olla sellainen kuin "naisen" pitää olla eli alkaa vauvan nähdessään voihkia ihastuksesta. En tiedä, miten sellaiseksi muututaan tai että onko se mahdollista.
Toivoisin, että kaiken ikäiset naiset, joilla on lapsia, olisivat hieman suvaitsevaisempia meitä lapsia haluamattomia kohtaan. Mitä helkkaria lapsettomuutemme on muka teiltä pois? Ei yhtään mitään. Eikä meissä edes ole naisina mitään vikaa, meiltä ei puutu mitään, emme ole sen itsekkäämpiä kuin muutkaan (jos itsekkyydestä puhutaan, mitä se omien geenien monistaminen sitten on...).
Sosiaalinen paine hankki lapsia on kyllä kova ja jokaisella lapsettomalla naisella on varmasti lähipiirissään joku tai joitain naisia, jotka eivät kaihda tunkeilua ja jopa suoranaista ilkeyttä, kuten minä olen ikävä kyllä saanut kokea.Alkaa sitä tässä vähitellen itselläkin olla. Ja on myös tyttöystäväkuumetta. Vaan mikäs teet sille tällaisessa maassa kuin Suomi.
- Oma itsekkyytesikö ?
Mikä muu elämässäsi voisi olla tärkeämpää ? Kun olet kiikkustuolissa, huomaat ettei se ura, työ tai matkustelu sinua mitenkään onnellisemmaksi tehnyt. Katso siten kun muita mummoja lapsukaiset käyvät katsomassa ja yritä kertoilla heille, mitä olet elämässäsi saanut aikaan. Tuskimpa heitä sinun uraelämäsi voisi vähempää kiinnostaa.
- ellu vaan
Mikä hitto tekee joistain naisista, joilla on lapsia, ilkeitä kuin pirut? Onko elämä lasten kanssa ollutkin sitten niin todella vaikeaa, että se tekee teistä kateellisiksi ja katkeriksi naisille, jotka eivät olekaan hankkineet lapsia?! Arvaisin, että tämä on syy katkeruuteenne. Onnneksi kaikki naiset, joilla on lapsia, eivät koe lapsia niin raskaina eivätkä katkeroidu ja muutu noita-akoiksi.
- Epätoivoinen nainen
Oletan että tämä on provo. Toivottavasti kukaan ei hanki lapsia vain siksi että ne tulevat sitten hoitamaan kun ei vanhana enää itse jaksa. Työssä varmaan aika harva käy siksi että sillä voisi sitten mummona kehuskella, eiköhän syy ole ihan toimeen tuleminen ja että siitä ihan oikeasti pitää.
- tee vain niinku
Itsestä tuntuu parhaimmalta! Sinulla on elettävänä vain tämä yksi elämä, joten ei sitä kannata elää muiden ehdoilla!! Eiköhän tässä maailmassa oo jo tarpeeksi näitä ei toivottuja/vahinkolapsia!!
- -lapseton
Kaikki ajatukset sinullakin lopulta päätyy materiaan. Se on ihan sama minne ne talot sun muut omaisuudet joutuu. Ne voi testamentata vaikka taidesäätiölle. Ihan hukkaan heitettyä aikaa miettiä mitä kaikkea MUUT odottavat ja haluavat.
- Epätoivoinen nainen
Kyllä, aika pitkälle tässä on kyse materiasta, mutta sen kautta myös ihmisistä, jotka ovat minulle tärkeitä. Eivät vahnhempani tule koskaan laittamaan poikki välejä tms. vain siksi etten saanut lapsia, mutta tietäen miten paljon he ova tehneet vuokseni, koen jääneeni heille jotain velkaa. Se lapsi olisi sitten se, jolla tämän "henkisen velan" pystyisin maksamaan. Minulle itselleni on aika sama mihin tuo materia lopulta päätyy, mutta tässä onkin ensisijaisesti kyse muiden ihmisten tunteista. Isäni sairastui jokunen aika sitten yllättäen ja vakavasti, hetken aikaa luultiin että se on menoa nyt, mutta onneksi kaikki kävi tällä kertaa hyvin. Tämä tapahtuma sai ilmeisesti vanhempani kuitenkin ajattelemaan asioita uusiksi, ja kai käsittämään kuinka kovasti he lastenlasta tahtoisivat. Tässä kaikessa onkin kysymys pitkälle juuri tästä: haluaisin olla samaa aikaa tehdä mitä itse haluan, mutta myös ottaa minulle tärkeiden ihmisten toiveet huomioon. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että päädyn elämään miten tahdon, mutta syyllisyyden tunnetta se ei poista.
- Mies22vkl
Itsekästähän nimenomaan on hommata lapsi. Kun hommaa lapsen niin on muiden ihmisten silmissä jotain, vaikkei välttämättä aikaisemmin ollut. Jos ei ole taitoja tehdä mitään niin muuta kuin lapsia kehiin ja voit niillä sitten kehuskella.
Minun mielestäni lapsien hankkimisessa ei ole mitään ihailtavaa tai haastavaa. Toki se kärsivällisyyttä vaatii, mutta ei lasten hankkiminen kenestäkään parempaa ihmistä tee. Näin ollen ei myöskään lasten hankkimattomuus tee ihmisestä yhtään huonompaa tai itsekkäämpää.
Itse en aio lapsia hankkia, koska en niistä pidä enkä halua käyttää elämääni lastenhoitoon. Minulla on muuta tekemistä, joka on minulle lapsia huomattavasti tärkeämpää. - Cloetta..
Mielikuvasi äitiydestä on aika erikoinen. Olen kolmen lapsen äiti ja elämäni ei suinkaan ollut koskaan pelkästään tuota: "Minusta tuntuu taas pahalta kummin tahansa valitsen. En halua uhrata 20 vuotta elämästäni vain muiden toiveiden täyttämiseen: jättää työtäni vailla tietoa pääsenkö koskaan palaamaan takaisin alalleni (olen valinnut koulutukseni ja alani huonosti työmahdollisuuksien kannalta, tiedän, mutta tässä vaiheessa vaihto ei onnistu tuosta vaan), käyttää valtavasti aikaa ja rahaa lapseen ja samalla unohtaa kaikki omat harrastukseni vuosiksi ja jäädä kotiin elelemään mieheni rahoilla. Ja sitten se jatkuva huoli jälkikasvusta" vaan
kotiäitivuoteni olivat elämäni parasta aikaa. Elämä maistui oikealta elämältä ja sillä oli oikea tarkoitus. Sain varmasti lapsiltani ihan yhtä paljon kuin heille annoinkin. Harrastukset ovat ihan mukavia mutteivat mitenkään tärkeitä, joten tuo asia ei ollut ollenkaan pinnalla silloin kun lapseni olivat pieniä.
Nyt lapseni ovat aikuisia ja nautin yhä yhtä paljon heidän seurastaan ja roolistani äitinä, joskin se on tietenkin muuttanut muotoaan. Olen työelämässä haastavassa työssä (vaihdoin ammattia kotiäitiyteni jälkeen) työssä ja saan todellakin panostaa niin paljon kuin haluan uraani ja vapaa-aikaani. Ne eivät tosin ole sisällöltään mitään siihen verrattuna, että' olen äiti ja vanhempi.
Jos ajattelisin kuten sinä, en tekisi lapsia koska äititys on vaativa ja sitouttava rooli ja kaikista ei siihen ole. Olet oikeassa todetessasi olevasti itsekäs, eikä siinä ole mitään pahaa. Kuitenkin tuontyyppinen itsekkyys tuhoaa äitiyttä ja saa aikaan usein marttyyriasetelman ja se ei ole hyvä kenellekään osapuolelle. Nauti siis elämästäsi niin kuin parhaiten näet, älä laita lastasi maksamaan kysymättömyydestäsi.- Epätoivoinen nainen
En halua tekstissäni missään tapauksessa väittää, että kaikki kokisivat äitiyden samoin. Uskon että suurin osa nauttii äitiydestä todella paljon ja ei vaihtaisi päivääkään pois, kuten olen monilta tuttavilta kuullut. Hyvä että valinta oli sinulle oikea. Valitettavasti minä en asiaa noin koe, ja tunnen että olisi aika ajattelematonta laittaa vaan pää puskaan, tulla raskaaksi ja ajatella että enköhän minä siitä myöhemmin opi tykkäämään kun mieli on nyt mitä on. Siinä vaiheessa kun se lapsi on siinä sylissä ja huomaa ettei itsestä ole siihen osaan, on vähän myöhäistä (ja tämänhän toteat itsekin tekstissäsi:)). Minusta olisi kuitenkin ihanaa oppia näkemään asiat toisella tavalla, ja nähdä oman lapsen tekemisessä ja kasvatuksessa myös ihania asioita pelkkien pelottavien vastuiden ja omien uhrausten suhteen. Tämä yksi niistä asioista mihin täällä neuvoja kaipaisin. Vai olenko sitten vain "parantumaton" tapaus?
- epävarma nainen
Millainen sinun äitisi oli kun olit lapsi, miten hän kohyteli sinua ja millaisena hän koki äitiyden?
Olen miettinyt, että vaikeuteni kokea itseäni naiseksi ja haluttomuuteni äidiksi johtuvat paljolti lapsuudestani ja äidistäni. Lapsuuteni oli vaikea, monia ongelmia; äiti suhtautuminen meihinlapsiin oli lähinnä vihamielinen. Ei todellakaan mikään rakastava äiti. Oikeastaan en osaa ajatella häntä äidikseni. Meillä on aina ollut hyvin etäiset välit. Esim. en osaa kuvitellakaan, että kävisin hänen kanssaan yhtä aikaa saunassa, shoppailemassa, kaupassa, kahvilassa, teatterissa - mitään. En todellakaan. Jotenkin kammottava ajatus. Äitini on aika pelottava ja murskaava hahmo.
Olen sen ikäinen, etten pian edes voi saada lapsia. Biologinen kello ei ole soinut koskaan. Ei ole miestäkään. Minullakin on käynyt joskus mielessä, että miksen voi haluta lapsia. Kaikki olisi paljon helpompaa.
Itsekkyyden ja lapsettomien naisten yhdistämisen voisi lopettaa. Se on todella typerää.- Epätoivoinen nainen
Äitini on minulle hyvin läheinen ja on pitänyt hyvää huolta meistä lapsista ihan pienistä aikuisiksi asti. Hän jäi hoitamaan meitä kotiin useaksi vuodeksi, ja teki lyhyttä työviikkoa vuosia sen jälkeen. Minulla ei ole pahaa sanottavaa hänestä tai hänen kasvatustavoistaan. Äitini oli kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että isäni oli halukas elättämään koko perheen työllään, ja hänen työpaikallaan pitkät hoitovapaat ja puolikkaat viikot olivat mahdollisia.
Minulla ei ole tuota ylellisyyttä, tuskin koskaan tulee. Alallani tämän ikäisen naisen on hyvin hankala saada vakituista työsuhdetta (kuten varmaan monella muullakin), juuri johtuen siitä että työnantaja pelkää kymmenen vuoden äitiysputkea. En syytä heitä siitä, työhönhän ihmiset palkataan. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa hyvin epävarmaa tulevaisuutta minulle, lapsen kanssa tai ilman. Ja jos jotain pelkään niin työttömyyttä. Siivoojaksi tai muuksi pääsee kyllä varmaan, kun oma ala ei enää huoli, mutta rakastan työtäni ja haluaisin tehdä sitä vielä pitkään. Lisäksi, en usko että mieheni olisi valmis maksamaan omasta pussistaan minun ja lapsen kaikkia kuluja vuosia peräkkäin. Itsekin tuntisin syyllisyyttä tästä, ja siitä sitten luisuttaisiinkin mukavaan parisuhdekriisiin.
Pahoittelut, jälkimmäinen kappale ei ole enää oikeastaan mikään vastaus kirjoitukseesi. Mutta kun tälle linjalle on lähdetty niin avaudutaan sitten kunnolla:). - epävarma nainen
Epätoivoinen nainen kirjoitti:
Äitini on minulle hyvin läheinen ja on pitänyt hyvää huolta meistä lapsista ihan pienistä aikuisiksi asti. Hän jäi hoitamaan meitä kotiin useaksi vuodeksi, ja teki lyhyttä työviikkoa vuosia sen jälkeen. Minulla ei ole pahaa sanottavaa hänestä tai hänen kasvatustavoistaan. Äitini oli kuitenkin siitä onnellisessa asemassa, että isäni oli halukas elättämään koko perheen työllään, ja hänen työpaikallaan pitkät hoitovapaat ja puolikkaat viikot olivat mahdollisia.
Minulla ei ole tuota ylellisyyttä, tuskin koskaan tulee. Alallani tämän ikäisen naisen on hyvin hankala saada vakituista työsuhdetta (kuten varmaan monella muullakin), juuri johtuen siitä että työnantaja pelkää kymmenen vuoden äitiysputkea. En syytä heitä siitä, työhönhän ihmiset palkataan. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa hyvin epävarmaa tulevaisuutta minulle, lapsen kanssa tai ilman. Ja jos jotain pelkään niin työttömyyttä. Siivoojaksi tai muuksi pääsee kyllä varmaan, kun oma ala ei enää huoli, mutta rakastan työtäni ja haluaisin tehdä sitä vielä pitkään. Lisäksi, en usko että mieheni olisi valmis maksamaan omasta pussistaan minun ja lapsen kaikkia kuluja vuosia peräkkäin. Itsekin tuntisin syyllisyyttä tästä, ja siitä sitten luisuttaisiinkin mukavaan parisuhdekriisiin.
Pahoittelut, jälkimmäinen kappale ei ole enää oikeastaan mikään vastaus kirjoitukseesi. Mutta kun tälle linjalle on lähdetty niin avaudutaan sitten kunnolla:).Siis sittenkin taustalta löytyi äitisi olennaiseksi syyksi käsityksiisi äitiydestä. Oma äitisi oli ehkä liiankin "hyvä" ja "täydellinen", uhrautuva, oli aina kotona, ei omaa työuraa, eli miehen rahoilla. Se ehkä sopi hänelle, mutta ei sunulle. Sinä olet itsenäisempi ja kunnianhimoisempi nainen, et halua heittää koulutustasi roskiin etkä työtäsi etkä elellä miehen rahoilla. Ymmärrän sinua oikein hyvin eikä tuntemuksissasi ole mitään pahaa tai väärää!
Ongelmiisi on olemassa ratkaisu: SUOMALAINEN PÄIVÄHOITOJÄRJESTELMÄ. Eihän äitiyslomalla olla ikuisesti eikä edes vuosia. Tässä maassa on päivähoitojärjestelmä ihan tasa-arvoa varten, jotta maamme älykkäiden ja uutterien naisten ei tarvitsisi olla vain kotona lasten kanssa, jos he eivät niin tahdo. Jestas sentään, jos ei olisi päivähoitoa. Kammottava ajatus naisten kannalta.
Kuuntelin kerran ihmeissäni ystäväni puheita, kun hän oli saanut ekan lapsen. Hän työskentelee tutkijana ja tekee väitöskirjaa. Hän puhui syyllisen ja selittelevän oloisena, miten hänestä oli tuntunut vaikealta kertoa työnantajalle, että hän oli raskaana ja että hän tulisi jäämään äitiyslomalle. Minulle tuli paha ja hämmentynyt olo kuunnella sitä, vaikka tajuan ja tiedänkin hänet velvollisuudentuntoiseksi ja ahkerasti työtä ja tutkimustaan tekeväksi nuoreksi naiseksi. Sillä jokaisella naisella on oikeus paitsi tehdä töitä, opiskella yms. myös tehdä lapsi, jos hän niin haluaa! Ei siitä saa kukaan työnantaja syyllistää eikä siitä pitäisi itse syyllistää itseä. Asian tajuaa paremmin, jos kuvittelee, että miehet olisivatkin niitä, jotka ovat raskaana, synnyttävät ja imettävät. He keskittyisivät varmaankin siihen, mitä he tekevät ja miten he ratkaisevat asioita (kuten lapsen hoitoon saamisen ja työuran jatkumisen).
Tajuan kyllä hyvin lapsenhankkimisen ja työn yhdistämisen vaikeuden. Muista ihmesana: päivähoito! Ei sinun todellakaan tarvitse kökkiä kotona lasten kanssa vuosikausia kuten äitisi teki. Unohda jo se! - epävarma nainen
epävarma nainen kirjoitti:
Siis sittenkin taustalta löytyi äitisi olennaiseksi syyksi käsityksiisi äitiydestä. Oma äitisi oli ehkä liiankin "hyvä" ja "täydellinen", uhrautuva, oli aina kotona, ei omaa työuraa, eli miehen rahoilla. Se ehkä sopi hänelle, mutta ei sunulle. Sinä olet itsenäisempi ja kunnianhimoisempi nainen, et halua heittää koulutustasi roskiin etkä työtäsi etkä elellä miehen rahoilla. Ymmärrän sinua oikein hyvin eikä tuntemuksissasi ole mitään pahaa tai väärää!
Ongelmiisi on olemassa ratkaisu: SUOMALAINEN PÄIVÄHOITOJÄRJESTELMÄ. Eihän äitiyslomalla olla ikuisesti eikä edes vuosia. Tässä maassa on päivähoitojärjestelmä ihan tasa-arvoa varten, jotta maamme älykkäiden ja uutterien naisten ei tarvitsisi olla vain kotona lasten kanssa, jos he eivät niin tahdo. Jestas sentään, jos ei olisi päivähoitoa. Kammottava ajatus naisten kannalta.
Kuuntelin kerran ihmeissäni ystäväni puheita, kun hän oli saanut ekan lapsen. Hän työskentelee tutkijana ja tekee väitöskirjaa. Hän puhui syyllisen ja selittelevän oloisena, miten hänestä oli tuntunut vaikealta kertoa työnantajalle, että hän oli raskaana ja että hän tulisi jäämään äitiyslomalle. Minulle tuli paha ja hämmentynyt olo kuunnella sitä, vaikka tajuan ja tiedänkin hänet velvollisuudentuntoiseksi ja ahkerasti työtä ja tutkimustaan tekeväksi nuoreksi naiseksi. Sillä jokaisella naisella on oikeus paitsi tehdä töitä, opiskella yms. myös tehdä lapsi, jos hän niin haluaa! Ei siitä saa kukaan työnantaja syyllistää eikä siitä pitäisi itse syyllistää itseä. Asian tajuaa paremmin, jos kuvittelee, että miehet olisivatkin niitä, jotka ovat raskaana, synnyttävät ja imettävät. He keskittyisivät varmaankin siihen, mitä he tekevät ja miten he ratkaisevat asioita (kuten lapsen hoitoon saamisen ja työuran jatkumisen).
Tajuan kyllä hyvin lapsenhankkimisen ja työn yhdistämisen vaikeuden. Muista ihmesana: päivähoito! Ei sinun todellakaan tarvitse kökkiä kotona lasten kanssa vuosikausia kuten äitisi teki. Unohda jo se!Millähän alalla sinä, epätoivoinen nainen, olet...
Ehkä pohjimmaisin pelkosi on: työttömyys. - Epätoivoinen nainen
epävarma nainen kirjoitti:
Millähän alalla sinä, epätoivoinen nainen, olet...
Ehkä pohjimmaisin pelkosi on: työttömyys.Jep, kuten aiemmassa viestissäni totesinkin, työttömäksi jääminen pelottaa minua mielettömästi. Mutta vaikka tämä uhka poistuisikin elämästäni, en usko että se saisi minua haluamaan lapsia yhtään sen enempää. Korkeintaan vaan kallistaisi enemmän lapsien hankkimisen kannalle siksi että silloin en voisi menettää ihan kaikkea siinä samassa, mutta itse halua ei mihinkään.
Viimeinen läheinen, toistaiseksi lapseton ystäväni ilmoitti raskaudestaan viime viikolla. Tuntuu että minne tahansa menekin, työt, harrastukset, kaverit, aina löytyy joku joka puhuu raskaudestaan tai lapsistaan. Ja sitten saa odotella sitä kysymystä että koskas on sinun vuoro. Vanhempien luona käydessä äiti muistaa aina kysellä lapsuudentuttujeni vauvakuulumisia. Joka kerta ei enää jaksa kysellä meidän tilasta, mutta ne pitkät huokaukset ja tauot kyllä kertoo mitä odotetaan. Vielä pari vuotta sitten en osannut aavistaa miten kamalaksi ympäristön paine voi muuttua kun nainen ehtii siihen keskivertolastenekoikään. Todella ahdistavaa. - Epätoivoinen nainen
epävarma nainen kirjoitti:
Siis sittenkin taustalta löytyi äitisi olennaiseksi syyksi käsityksiisi äitiydestä. Oma äitisi oli ehkä liiankin "hyvä" ja "täydellinen", uhrautuva, oli aina kotona, ei omaa työuraa, eli miehen rahoilla. Se ehkä sopi hänelle, mutta ei sunulle. Sinä olet itsenäisempi ja kunnianhimoisempi nainen, et halua heittää koulutustasi roskiin etkä työtäsi etkä elellä miehen rahoilla. Ymmärrän sinua oikein hyvin eikä tuntemuksissasi ole mitään pahaa tai väärää!
Ongelmiisi on olemassa ratkaisu: SUOMALAINEN PÄIVÄHOITOJÄRJESTELMÄ. Eihän äitiyslomalla olla ikuisesti eikä edes vuosia. Tässä maassa on päivähoitojärjestelmä ihan tasa-arvoa varten, jotta maamme älykkäiden ja uutterien naisten ei tarvitsisi olla vain kotona lasten kanssa, jos he eivät niin tahdo. Jestas sentään, jos ei olisi päivähoitoa. Kammottava ajatus naisten kannalta.
Kuuntelin kerran ihmeissäni ystäväni puheita, kun hän oli saanut ekan lapsen. Hän työskentelee tutkijana ja tekee väitöskirjaa. Hän puhui syyllisen ja selittelevän oloisena, miten hänestä oli tuntunut vaikealta kertoa työnantajalle, että hän oli raskaana ja että hän tulisi jäämään äitiyslomalle. Minulle tuli paha ja hämmentynyt olo kuunnella sitä, vaikka tajuan ja tiedänkin hänet velvollisuudentuntoiseksi ja ahkerasti työtä ja tutkimustaan tekeväksi nuoreksi naiseksi. Sillä jokaisella naisella on oikeus paitsi tehdä töitä, opiskella yms. myös tehdä lapsi, jos hän niin haluaa! Ei siitä saa kukaan työnantaja syyllistää eikä siitä pitäisi itse syyllistää itseä. Asian tajuaa paremmin, jos kuvittelee, että miehet olisivatkin niitä, jotka ovat raskaana, synnyttävät ja imettävät. He keskittyisivät varmaankin siihen, mitä he tekevät ja miten he ratkaisevat asioita (kuten lapsen hoitoon saamisen ja työuran jatkumisen).
Tajuan kyllä hyvin lapsenhankkimisen ja työn yhdistämisen vaikeuden. Muista ihmesana: päivähoito! Ei sinun todellakaan tarvitse kökkiä kotona lasten kanssa vuosikausia kuten äitisi teki. Unohda jo se!Tosiaan, onneksi Suomessa on näinkin hyvä päivähoitosysteemi!
Monelle naisista se on varmasti todellinen pelastus, joka estää heitä tulemasta täysin riippuvaisiksi miehistään, ja jos sitä ei olisi en edes toivoisi haluavani lapsia.
Lapsen tekeminen vie kuitenkin väistämättä ainakin sen vuoden, jolloin äiti ei yksinkertaisesti voi olla kahdeksaa tuntia töissä. Pidän nykyisestä työstäni, mutta jos jäisin vuodeksi pois, paikalleni palkattaisiin uusi, ja vuoden päästä lapsen kanssa vanhan työpaikan ovia koputellessani saisin huomata että olisin auttamatta pudonnut kelkasta eikä minua enää tarvittaisi. Mitään syyllistämistä ei varmastikaan tapahtuisi työnantajan puolelta, mutta ei kukaan jää odottamaan vuosiksi määräaikaisen mahdollista paluuta. Samoin kävi lapsia saaneelle (hyvin fiksulle ja ahkeralle) opiskelutoverilleni, joka äitiysloman jälkeen sai huomata että ei kelvannut enää mihinkään alansa töihin. Hänelle kotiäidin osa sopii onneksi, ainakin uskoakseni, itselleni se olisi kamala kriisi. Jos siis haluaisin töihin vielä sen lapsen jälkeen, pitäisi minun ensin keplotella itseni vakituiseen työsuhteeseen johonkin isoon firmaan, mutta se tuntuu jo törkeän laskelmoidulta. Lisäksi pelkästään tällä perusteella en viitsisi nykysitä työtäni jättää. Tällaisia asioita miettiessä tulee aina välillä väistämättä alan vaihto mieleen. Miten paljon helpompaa olisikaan jos olisin kouluttautunut vaikka sairaanhoitajaksi...
Toivottavasti kirjoitukseni ei kuullustanut silttä kuin haluaisin vain kritisoida esittämiäsi asioita. Yritin vain tässä vähän selittää omaa tilannettani. - psykologian alalla
Epätoivoinen nainen kirjoitti:
Jep, kuten aiemmassa viestissäni totesinkin, työttömäksi jääminen pelottaa minua mielettömästi. Mutta vaikka tämä uhka poistuisikin elämästäni, en usko että se saisi minua haluamaan lapsia yhtään sen enempää. Korkeintaan vaan kallistaisi enemmän lapsien hankkimisen kannalle siksi että silloin en voisi menettää ihan kaikkea siinä samassa, mutta itse halua ei mihinkään.
Viimeinen läheinen, toistaiseksi lapseton ystäväni ilmoitti raskaudestaan viime viikolla. Tuntuu että minne tahansa menekin, työt, harrastukset, kaverit, aina löytyy joku joka puhuu raskaudestaan tai lapsistaan. Ja sitten saa odotella sitä kysymystä että koskas on sinun vuoro. Vanhempien luona käydessä äiti muistaa aina kysellä lapsuudentuttujeni vauvakuulumisia. Joka kerta ei enää jaksa kysellä meidän tilasta, mutta ne pitkät huokaukset ja tauot kyllä kertoo mitä odotetaan. Vielä pari vuotta sitten en osannut aavistaa miten kamalaksi ympäristön paine voi muuttua kun nainen ehtii siihen keskivertolastenekoikään. Todella ahdistavaa.Ihminen toimii joskus niin, että jos joku asia tuntuu jollain tavalla ahdistavalta, se tunne ikään kuin kiinnitetään johonkin, tunteelle löytyy syy, selitys. Ja tämä kaikki tuntuu ihan todelta, vaikka syy ei olisikaan ihan oikea.
Lähtökohtana on siis lapsenhankinta-ajatus. Se ahdistaa sinua. Kiinnität tunteen työttömyyteen, ja onhan toki työttömyys todellinen uhka ja pelko ja naisilla, jotka hankkivat lapsia, on todellisia haasteita työelämän suhteen. Mutta ensisijainen ahdistuksen syy on ympäristön paine. Ympäristö tuntuu eri tavoin painostavan hankkimaan lapsia, passiivisesti kuin ystävä joka tuli raskaaksi tai aktiivisesti kuten äitisi huokailuineen.
Ajattele, kaatuuko maailma muka jos sinä jäät työttömäksi. Ihan varmasti ei kaadu. Teet sitten kuten muutkin työttömät. Menet Työvoimatoimistoon, saat työttömyysrahaa, haet töitä. Monet ovat tehneet niin ja tekevät niin eivätkä ole kuolleet.
Mieti enemmän sitä ympäristön painostusta ja suhdettasi siihen. Yritä löytää omat tuntemuksesi ja kokemuksesi lapsenhankinnan suhteen ympäristön painostuksen alta.
Älä missään tapauksessa hanki lasta ympäristön painostuksen takia! Äläkä jätä hankkimatta työttömyysuhan takia! Vaan teetpä niin tai näin, tee se omasta halustasi ja omasta päätöksestäsi.
Voimia Sinulle, ajattelevainen nuori nainen! - epävarma nainen
Epätoivoinen nainen kirjoitti:
Tosiaan, onneksi Suomessa on näinkin hyvä päivähoitosysteemi!
Monelle naisista se on varmasti todellinen pelastus, joka estää heitä tulemasta täysin riippuvaisiksi miehistään, ja jos sitä ei olisi en edes toivoisi haluavani lapsia.
Lapsen tekeminen vie kuitenkin väistämättä ainakin sen vuoden, jolloin äiti ei yksinkertaisesti voi olla kahdeksaa tuntia töissä. Pidän nykyisestä työstäni, mutta jos jäisin vuodeksi pois, paikalleni palkattaisiin uusi, ja vuoden päästä lapsen kanssa vanhan työpaikan ovia koputellessani saisin huomata että olisin auttamatta pudonnut kelkasta eikä minua enää tarvittaisi. Mitään syyllistämistä ei varmastikaan tapahtuisi työnantajan puolelta, mutta ei kukaan jää odottamaan vuosiksi määräaikaisen mahdollista paluuta. Samoin kävi lapsia saaneelle (hyvin fiksulle ja ahkeralle) opiskelutoverilleni, joka äitiysloman jälkeen sai huomata että ei kelvannut enää mihinkään alansa töihin. Hänelle kotiäidin osa sopii onneksi, ainakin uskoakseni, itselleni se olisi kamala kriisi. Jos siis haluaisin töihin vielä sen lapsen jälkeen, pitäisi minun ensin keplotella itseni vakituiseen työsuhteeseen johonkin isoon firmaan, mutta se tuntuu jo törkeän laskelmoidulta. Lisäksi pelkästään tällä perusteella en viitsisi nykysitä työtäni jättää. Tällaisia asioita miettiessä tulee aina välillä väistämättä alan vaihto mieleen. Miten paljon helpompaa olisikaan jos olisin kouluttautunut vaikka sairaanhoitajaksi...
Toivottavasti kirjoitukseni ei kuullustanut silttä kuin haluaisin vain kritisoida esittämiäsi asioita. Yritin vain tässä vähän selittää omaa tilannettani.En kokenut sinun kritisoivan. hieman ihmettelen vain, miksi olet huolissasi siitä, että ehkä tuntisin sinun kritisoivan... Olet kai kiltti nainen. Liian kiltti ei kuitenkaan saa olla...
Karmeaa tuo työelämä etenkin naisille. Pulmasi on vaikea. Jos se yhtään lohduttaa, niin sama ongelma on hyvin monilla naisilla.
- kuumeeton elina
Vauvakuume ja halu saada lapsia ei ole todellakaan tarttunut ainakaan minuun sillä, että monet ikäiseni ystävät ja sukulaisnaiset ovat alkaneet tuottaa jälkikasvua. Ei myöskään vauvojen ja lasten näkemisestä.
Yhdelle ystävälleni muodostui pakkomielteeksi tartuttaa minuun vauvakuume, saada minut haluamaan lapsia. En tiedä miksi asia oli hänelle niin tärkeä. En ollut koskaan puhunut hänelle sen enempää halusta kuin haluamattomuudesta saada lapsia.
Olen 33-vuotias, en halua lapsia enkä ole koskaan halunnut. Syynä ei ole itsekkyys, mihin epäilyyn saan aina törmätä.
Tajuan tavallaan hyvin "halusi haluta lapsia". Se olisi paljon helpompaa: olla samanlainen kuin muut, kun naisiin kohdistuva sosiaalinen pakko hankkia lapsia on niin valtava. - Arvottaja
on alkaa elää muiden odotusten mukaan, lähentelee itsemurhaa.
Ehkä teidän on parasta tutustua vielä paremmin toisiinne. Ainahan se hedelmöitys onnistuu, mutta kirjoituksestasi käsittää heti, että haluat tehdä lapsia miehesi kanssa. Vaikea auttaa, kun en tunne teitä enkä tiedä haluaako miehesi samaa kuin sinä.
- satu84-
Olen 32-vuotias nainen ja sosiaalinen painostus hankkia lapsia on valtava. Kyselyä ja ihmettelyä, milloin minä aion hankkia lapsia, enkö minä aio perustaa perhettä jne. Vanhemmat naiset ovat oikeita piruja tässä asiassa.
NAISTEN PAINOSTAMINEN HANKKIMAAN LAPSIA ON IHMISARVOA LOUKKAAVAA. Tulee tulee sellainen olo, että jos ämmät vain voisivat, niin he varmaan palkkaisivat jonkun raiskaamaan minut, jotta tulisin raskaaksi ja tekisin sen pakollisen lapsen. On jokaisen naisen oma asia hankkiiko lapsia vai ei.
Painostuksen takia minulle on tullut sellainen olo, että en halua hankkia lapsia. Kukaan täysjärkinen ihminen ei halua tehdä painostuksen mukaisesti. Tämä on aika ikävä ja ahdistava tunne. Se on ainakin tullut selväksi, että lapsenhankinta ei todellakaan ole naisen oma asia, vaan ympäristön ämmien. Ja niitä lapsiahan vain on pakko hankkia. Perrr...
Voisitko puhua suoraan äidillesi? Tai kirjoittaa hänelle kirjeen. Kirjoita miltä painostus ja huokailut sinusta tuntuvat ja pyydä häntä lopettamaan. Sano, että lapsenhankinta on ihan vain sinun ja sinun miehesi välinen asia. - zxcvbnmn
Sama täällä: ympäristö painostaa valtavasti minua hankkimaan lapsen (olen 31-vuotias nainen) ja tunne joka tästä painostuksesta on herännyt on se, etten halua lapsia. En ole aivoton lapsentekokone, jollaisena jotkut ympäristön naiset minut näkevät.
Jos joku tällainen toisia naisia lapsentekoon painostava nainen tunnistaa itsensä tässä, niin lopeta heti: älä enää ikinä yhtään kertaa painosta ketään hankkimaan lapsia. Ei edes epäsuoria vihjailuja eikä huokailuja. Sinulla ei ole oikeutta sellaiseen eikä asia kuulu sinulle - ja painostamalla saat edes yhtään fiksuutta omaavan naisen etääntymään lapsenhankinnasta.
Aloittajalle: pystytkö mitenkään saamaan etäisyyttä äitiisi? Etenkin ajatuksissa ja tunteissa. Kuvittele raskaus ja lapsi, jossa äitisi ei olisi määräävänä tekijänä, jotka olisivat ihan sinun ja miehesi välinen asia. Tai lapsettomuus, joka sekään ei äidillesi kuulu. - ahaa elämys.
Yksinkertaisesti tilanteet lapsien seurassa.
Ja täytyy nyt tarkentaa olevani mies.Jotenkin kummasti lapset ovat kyllä riisuneet minut "aseista" mitä tulee lapsikammoon.Ne osaavat olla niin aitoja ja suoria.Eli kaikki tyhjänpäiväinen hömpötys jää taka-alalle.
Kukapa lapsen kasvatusta nyt helpoksi sanoisi mutta kuitenkin.
Tietysti pitää vielä sanoa,että omaa tyhmyyttäni olen sitten yksin kun tämä ahaa elämys on avautunut.
Mitä opimme tästä?Haluaako vain silloin jotain kun ei voi saada?En tiedä,mutta harkitse todella tuota asiaa avoimin silmin. - mikko maailmalta
Ajatus lapsenhankinnasta on ihan yhtä yksityinen asia kuin se itse konkreettinen lapsenteko!
- suuriTIETÄJÄ
haluaisinsaadalapsia kuuluu haluaisinsaadalapsia niin että sjckjdshfcjkdsd pikkurillin ja isonpeukalon väliin jää karvoja, joskus karbvaat voivat puuttua mutta lihaskiinteet eturauhasessa voivat kutittaaa sievästi, vähemmän sievää kutitusta voi aiheuttaaa se että penisrengas hiertaa akateemisesti mutta onneksi naapurin kaisakin tietää että kirahvia ei saa viedä elinalueeltaan siksi nisäkkäiden tulee kuulua nasaan ja saada molo oikeaan reikään puolueparaatin valinta on tärkein valinta ihmisen elämässä jos joku munaton muuta väittää syököön vaikka banaanin joskus keskiyöllä voit kuulla kun kaukana kiinassa ampiainen tanssii Jaakon korvan sisällä siksakkia ja kuubalaiset muusikot soittavat ripaskaa hellesäällä lumipyryssä mutta kaikelle tälle on järkevä selitys että einstein kohdisti seksuaalisen himonsa zeeproihin ja nais opiskelijat ja kaniinit jäivät huomiotta ja ovat siksi iloisia ja mököttävät nurkassa.
muistakaa pojat ja siveät huorat ettei kännykkää saa laittaa korvan juureen koska se imee ravinteita Marsista tämä yhteys on sama kuin Nokian tehtaalla jossa Alfanuohooja nuohoaa sängyn reunoja kivääri jaloissaan. hyvää pääsiäistä koska kuu on alhaalla ja ei saa kävellä päältä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni295677- 2333142
Sofia B- miljonäärillä on vaimo ja pieni vauva .
Voi ei taasko oli avioliitossa olevan miehen salarakas ja miksi voi noin toimia tää Sofia näin alhaisesti ?2662694Elokapina määrättävä lakkautettavaksi
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14143 Aloitteen sisältö Ympäristöjärjestö Elokapina tulee määrätä välittömästi1262472Sukset jo ristissä? Ensitreffit alttarilla Anna syyttää rajusti - Hai puolustautuu: "Mutta en mä..."
Voi, voi... Onko Anna liian epävarma itsestään vai mikä mättää? Pari tuntenut vasta pari päivää ja kriisiä jo pukkaa.212100Kansalaisaloite Elokapina määrättävä lakkautettavaksi
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/14143 Erittäin hyvä ja kannatettava aloite!1081781Nyt on kansalaisaloite: Elokapina lakkautettava.
Tänään tullut uusi kansalaisaloite, jossa vaaditaan Elokapinaa lakkautettavaksi, tai julistamista rikollisjärjestöksi, k2061741Stubb ohjeisti Natoa: "Vapauttakaa ohjukset"
Presidentti Stubb linjasi amerikkalaismedia CNN:n haastattelussa, että Nato-maiden pitäisi ”todellakin” antaa Ukrainalle1691466Hyvin sä olet
Olet toiminut aina. Älä epäile tai häpeä omaa toimintaasi nainen. Kukaan ei vahingoittunut ja kaikki on ollutta ja menny561255Ohhoh! Robert Helenius yllättää - Näin hän vastaisi Tanssii Tähtien Kanssa -kutsuun: "Ura..."
Robert Helenius olisi kyllä komea näky TTK-parketilla vai mitä olet mieltä? Ja olikos se Viivi Pumpanenkin jo siellä...111199