Lastenpsykiatrinenpoliklinikka ja lääkitys

lapsesta huoli

Onko kenelläkään kokemusta siitä, että lapsi laitettu psykiatriselle masennus epäilyjen tai vastaavan vuoksi ? Käytetäänkö lapsilla masennuslääkkeitä tai muuta lääkitystä?

Pojallani on paljon asperger piirteitä, mutta häntä ei ole tutkittu neurologisella. Luin, että asperger ihmisillä on korkea serotiinitaso ja he eivät siedä oikein lääkkeitä. Itselläni on myös tämä vika ja epäilen, että olen asperger tapaus ja samoin lapsen isä on tyypillinen asperger tapaus.

Poika on saanut psykologilta lausunnon, että olisi psykoterapian tarpeessa. Lähinnä pelottaa tuo mahdollinen lääkitys, jos serotiini taso on ennestääkin liian korkea, niin ei kai masenuslääkkeitä saisi syödä, jotka nostattaa sitä tasoa entisestään?

Tällä hetkellä poika käy toimintaterapiassa(si-terapia), mutta tämän terapian jälkeen saatetaan hyvinkin laittaa psykiatrisellle hoitoon, joko suljetulle tai avo hoitoon.
Ollaan lastensuojelunasiakkaita tuon pojan käytäytymisen vuoksi ja ei voida kieltäytyä, jos sairaalaan määräävät. Ei varmaan saa lääkkeistäkään kieltäytyä?

Onko normaalia, että asperger oireet tulkitaan masennukseksi?
Psykologin suullisessa arviossa ei ollut pojalla mitään viitteitä masennukseen ja osaa kuulemma käsitellä hyvin pettymyksiä. Sanoi vain, että on omaehtoinen ja sosiaalisissa taidoissa puutteita. Tämä lausunto ei kelvannut perhetyöntekijälle ja hän soitti psykologille, jonka jälkeen lausunto muuttui sellaiseksi, että lapsi onkin masentunut ja psykoterapian tarpeessa. Perhetyöntekijä itse sanoi, että hänen soitonsa on syy siihen, että psykologin lausunto muuttui.

16

672

    Vastaukset

    • AS-diagnoosia ja hankkia hänelle sitä kautta oikeaa, häntä auttavaa kuntoutusta - jos hän todella on sen tarpeessa?

      Minulla on kokemusta lapseni kanssa molemmista, psykiatrisesta puoskaroinnista ja neurologian puolelta tulleesta oikeasta avusta. Edellistä en suosittelisi pahimmalle vihamiehellenikään ja todellisuudessa en usko, että psykiatrinen hoito voisi auttaa kovinkaan monia lapsia. Tiedättekö muuten, että nimenomaan Asperger-lapsille tehdään paljon hoidollisia huostaanottoja? Jos ei kuulosta hyvälle, niin hakeutukaa ihmeessä vaikka yksityisen lääkäriaseman kautta oikean lasta auttavan kuntoutuksen piiriin!

      Tällä sivulla intensiivihoitoa käsittelevässä ketjussa on paljon asiaa hoidollisista huostaanotoista. Sitä kannattaa varoa viimeiseen asti! Yleensäkin psykiatrinen hoito ei auta lasta, sieltä saa väärän dg:n, väärän lääkityksen ja analyyttisiä psykoterapioita, jotka eivät sovi neurologisten oireyhtymien lapsille, siitä osa psykiatreistakin on yksimielisiä. Mutta sitten lääkäreissä on niitä vanhakantaisia psykodynaamisen koulukunnan kantturoita, jotka vähättelevät Asperger-diagnoosia, ovat ilmeisesti niin oman oppinsa sokaisemia. Sokaistumista auttaa vielä, jos lapsella on jokin vahva oire, esim. syömisongelmia, jotka perinteisesti kuuluu hoitaa psykiatrian puolella. Suomessa on myös pitkään vaikuttanut nimenomaan AS-lasten kohdalla niin sanottu kaltoinkohdellun lapsen oirekuva, joka muualla maailmassa on heitetty romukoppaan jo kymmeniä vuosia sitten, mutta Suomessa se eräiden psykiatrien mielikuvissa vain elää ja kukoistaa. Asperger-lasten tragedia on, että joidenkin heidän oirekuvansa saattaa muistuttaa kyseistä oirelistaa, vaikka lapsi ei eläissään olisi joutunut vanhempien taholta väärinkohdelluksi. Sitä sitten vielä huostaanoton jälkeen sijaishuolto ruokkii kuvitelluilla kiintymyssuhdehäiriöillä ja muulla soopalla.

      Tosiasia on tämä:
      AS-lapsen oireet tulkitaan väärin psykiatrian puolella. Osa noista lapsista ei välitä toisten seurasta kovin paljon, sekin katsotaan masennusoireeksi, mitä se ei ole. Toisaalta joku toinen AS voi kaivata kiihkeästi samanikäisten seuraa, mutta hänellä on ongelmia sopeutua joukkoon esim. herkkyytensä, valtavan tarkan havainnointikykynsä takia tai toisella voi olla niin päin, että hänen on vaikea ymmärtää sanattomia koodeja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Nämä eivät tietenkään ole huonosta kasvatuksesta johtuvia ongelmia, vaan tyypillisiä AS-piirteitä, joihin ainut oikea apu löytyy joko yksilö- tai ryhmä - tai sekä että - kognitiivisista terapioista.

      Jos lapsi valittaa lääkärille pahaa oloaan sen takia, että jää sivuun toisten leikeistä, ei psykiatreilla ole ongelman ratkaisuksi muuta kuin masennuslääkitys, jota lapsi ei todellisuudessa tarvitse! Pahimmillaan oireet tulkitaan psykoosiksi, sellaistakin on sattunut, ja lapselle määrätään sen mukainen lääkitys. Terveydenhoitolain mukaan hoito on suunniteltava yhteistyössä vanhempien kanssa, mutta psykiatrien saamaan väärään valtaan kuuluu oikeus sivuuttaa vanhempien mielipide lainvastaisesti. Johtuu ilmeisesti siitä olettamasta, että kelvottomat vanhemmat eivät näe omia virheitään ja vastustavat siksi psykiatrien näkemyksiä. Tuo oletus on vallalla KAIKISSA huostaanotoissa, oli sitten kyse miten laittomasta huostaanotosta tahansa. Riippuu lääkäreistä, keiden kanssa asioitte, ottavatko he huomioon vanhempien mielipiteen lapsen lääkekokeilussa, jotkut ottavat ja jotkut eivät. Mutta miksi ihmeessä altistaa lasta väärille lääkkeille!?

      Erittäin omaehtoinen oli minunkin lapseni pienenä ja jatkuvia ongelmia kaverisuhteissa, joista lapsi kärsi valtavasti. Jos teitä ikinä syyllistetään mistään, niin vedotka vaikka mainintaan siitä, miten hyvin lapsi osaa käsitellä pettymyksen tunteita; se taito ei nimittäin kehity ilman oikeaa tukea lähiaikuisilta. Lastensuojelussa on niin tavallista, että perhetyöntekijän tarjoama "apu" johtaa perheen vain ojasta allikkoon... Juuri tuollainen käsitys minullakin on psykiatrisesta "hoidosta" ja tulkinnoista, että kun alussa annetaan jokin kimmoke lähteä tulkitsemaan lapsen ongelmia johonkin suuntaan, niin sen jälkeen niitä on mahdoton enää todistaa toiseksi. Psykiatreille on niin sanotusti aivan mahdoton puhua järkeä päähän, mikään ei mene läpi enää, kun yksi oletus on omaksuttu, oli se miten väärä tahansa.

      • Koska si-terapia on vielä kesken, niin nythän teillä on hyvää aikaa viedä lapsi yksityisen puolen tutkimuksiin! Pääkaupunkiseudulla ehdottomasti paras paikka on NeuroMental, muistaakseni Hyvinkäältä löytyy Neuro-Nekku ja netistä löydätte oman paikkakuntanne alan asiantuntijat. Jopa julkisuudessa on ollut esillä psykiatrian puolen terveydenhoidon valheita siitä, että heidän tutkimuksensa paljastavat kyllä neurologisen oireyhtymän olemassa olon, mutta se ei pidä paikkaansa! En tiedä yhtään lasta, joka olisi saanut neurologisen diagnoosin psykiatrian puolelta, korjatkoon joku, jos se heille on onnistunut. Diagnoosi tarvitaan nimenomaan kuntoutukseen pääsyä varten, muuten sitä ei saa.

        Varatkaa siis aika jonnekin yksityiselle lääkäriasemalle, ottakaa vaikka pankkilaina tai avatkaa luotollinen pankkitili, jos rahasta on tiukkaa. Muutama vuosi sitten dg-tutkimukset maksoivat noin tuhat euroa. Dg:n varmistumisen jälkeen yksityinen puoli kirjoittaa teille lähetteen julkisen terveydenhoidon, esim. keskussairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Lapsi joutuu sen takia olemaan muutamia päiviä ehkä sisällä sairaalassa. Meillä asia eteni niin, että jatkohoidoksi saimme sairaalasta lähetteen takaisin sille yksityiselle, jossa dg-tutkimus oli tehty. Saimme lapselle 3-vuotisen neuropsykologisen moniammatillisen kuntoutuksen, josta on ollut hyötyä todella paljon.

        Mutta ikävä kyllä kuntoutus onnistui vasta sitten, kun ensin käytiin hyvä uskoisina läpi psykiatrian tutkimusjakso, josta saimme sairaalapaikkojen puutteen takia lähetteen lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli varsinainen kauhujen paikka. Vasta kotiutumisen jälkeen pääsin tietysti taas päättämään lapsen hoidosta, neurologit olivat kauhistuneita laittomasta huostaanotosta kaikkine pahoinpitelyineen, joihin lapsi alistettiin. Heti kuntoutuksen alussa määrättiin, että terapian pitää yrittää auttaa lasta myös huostaanottotraumoissaan. Kaikelta pahemmalta lasta säästääksenne, menkää siis ajoissa varmistamaan hänelle oikea dg, se on lapsen ehdottomaksi parhaaksi, jos mikä!

        Hankkikaa myös lastensuojelutyöntekijöille materiaalia Aspergerin oireyhtymästä, esitteitä saa liitosta tai jotain voi tulostaa vaikka kotitietokoneelta. Kertokaa heille myös siitä, että psykiatrinen hoito altistaa lapsen väärälle hoidolle, joka yleensä vain huonontaa hänen vointiaan. Tätä sossujen on tietysti vaikea uskoa, mutta hoidollisesta huostaanotosta huolimatta lapsi jää laitoksessa helposti ilman kaikkea hoitoa, mitä huonompi laitos kohdalle osuu, sitä huonommin häntä siellä kohdellaan. Meillä lapsen oli myös valtavan vaikea sietää vanhemmista erottamista, koska AS-lapset irtautuvat tunnetasolla vanhemmista myöhemmin kuin ikätoverinsa. Psykiatrian tutkimusosastolla tapasimme lapsen joka päivä, mutta huostaanoton jälkeen on ensinkin vähintään pari viikkoa kestävä kotiuttamisjakso (laitokseen), jolloin ei saa tavata ollenkaan ja yleensä sen jälkeenkin tapaaminen on vain kerran viikossa. Jos vastustaa laitoksen käytäntöjä, tapaamiset harvenevat entisestään.

        Tsemppiä ja jaksamista! Teillä on nyt hyvää aikaa vielä hankkia lapselle oikeaa hoitoa ja säästää hänet pahemmalta.


      • Toimikaa nopeasti! kirjoitti:

        Koska si-terapia on vielä kesken, niin nythän teillä on hyvää aikaa viedä lapsi yksityisen puolen tutkimuksiin! Pääkaupunkiseudulla ehdottomasti paras paikka on NeuroMental, muistaakseni Hyvinkäältä löytyy Neuro-Nekku ja netistä löydätte oman paikkakuntanne alan asiantuntijat. Jopa julkisuudessa on ollut esillä psykiatrian puolen terveydenhoidon valheita siitä, että heidän tutkimuksensa paljastavat kyllä neurologisen oireyhtymän olemassa olon, mutta se ei pidä paikkaansa! En tiedä yhtään lasta, joka olisi saanut neurologisen diagnoosin psykiatrian puolelta, korjatkoon joku, jos se heille on onnistunut. Diagnoosi tarvitaan nimenomaan kuntoutukseen pääsyä varten, muuten sitä ei saa.

        Varatkaa siis aika jonnekin yksityiselle lääkäriasemalle, ottakaa vaikka pankkilaina tai avatkaa luotollinen pankkitili, jos rahasta on tiukkaa. Muutama vuosi sitten dg-tutkimukset maksoivat noin tuhat euroa. Dg:n varmistumisen jälkeen yksityinen puoli kirjoittaa teille lähetteen julkisen terveydenhoidon, esim. keskussairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Lapsi joutuu sen takia olemaan muutamia päiviä ehkä sisällä sairaalassa. Meillä asia eteni niin, että jatkohoidoksi saimme sairaalasta lähetteen takaisin sille yksityiselle, jossa dg-tutkimus oli tehty. Saimme lapselle 3-vuotisen neuropsykologisen moniammatillisen kuntoutuksen, josta on ollut hyötyä todella paljon.

        Mutta ikävä kyllä kuntoutus onnistui vasta sitten, kun ensin käytiin hyvä uskoisina läpi psykiatrian tutkimusjakso, josta saimme sairaalapaikkojen puutteen takia lähetteen lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli varsinainen kauhujen paikka. Vasta kotiutumisen jälkeen pääsin tietysti taas päättämään lapsen hoidosta, neurologit olivat kauhistuneita laittomasta huostaanotosta kaikkine pahoinpitelyineen, joihin lapsi alistettiin. Heti kuntoutuksen alussa määrättiin, että terapian pitää yrittää auttaa lasta myös huostaanottotraumoissaan. Kaikelta pahemmalta lasta säästääksenne, menkää siis ajoissa varmistamaan hänelle oikea dg, se on lapsen ehdottomaksi parhaaksi, jos mikä!

        Hankkikaa myös lastensuojelutyöntekijöille materiaalia Aspergerin oireyhtymästä, esitteitä saa liitosta tai jotain voi tulostaa vaikka kotitietokoneelta. Kertokaa heille myös siitä, että psykiatrinen hoito altistaa lapsen väärälle hoidolle, joka yleensä vain huonontaa hänen vointiaan. Tätä sossujen on tietysti vaikea uskoa, mutta hoidollisesta huostaanotosta huolimatta lapsi jää laitoksessa helposti ilman kaikkea hoitoa, mitä huonompi laitos kohdalle osuu, sitä huonommin häntä siellä kohdellaan. Meillä lapsen oli myös valtavan vaikea sietää vanhemmista erottamista, koska AS-lapset irtautuvat tunnetasolla vanhemmista myöhemmin kuin ikätoverinsa. Psykiatrian tutkimusosastolla tapasimme lapsen joka päivä, mutta huostaanoton jälkeen on ensinkin vähintään pari viikkoa kestävä kotiuttamisjakso (laitokseen), jolloin ei saa tavata ollenkaan ja yleensä sen jälkeenkin tapaaminen on vain kerran viikossa. Jos vastustaa laitoksen käytäntöjä, tapaamiset harvenevat entisestään.

        Tsemppiä ja jaksamista! Teillä on nyt hyvää aikaa vielä hankkia lapselle oikeaa hoitoa ja säästää hänet pahemmalta.

        Lue keskustelua Intensiivihoito on pahoinpitelyä ja laiminlyöntiä. Siinä ketjussa on paljon asiaa.

        Keskustelusta poinittu linkki Käypä hoito sivustolle, jossa kritisoidaan intensiivisen psykoterapian hyödyllisyyttä.

        Kyseenalainen tepapiamuoto on "muotivillitys", jonka pohjalta tedään ilmeisesti myös huostaanotot ja määritellään ihmisten "pimeät puolet".

        http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnut/nak06344

        ---


      • Toimikaa nopeasti! kirjoitti:

        Koska si-terapia on vielä kesken, niin nythän teillä on hyvää aikaa viedä lapsi yksityisen puolen tutkimuksiin! Pääkaupunkiseudulla ehdottomasti paras paikka on NeuroMental, muistaakseni Hyvinkäältä löytyy Neuro-Nekku ja netistä löydätte oman paikkakuntanne alan asiantuntijat. Jopa julkisuudessa on ollut esillä psykiatrian puolen terveydenhoidon valheita siitä, että heidän tutkimuksensa paljastavat kyllä neurologisen oireyhtymän olemassa olon, mutta se ei pidä paikkaansa! En tiedä yhtään lasta, joka olisi saanut neurologisen diagnoosin psykiatrian puolelta, korjatkoon joku, jos se heille on onnistunut. Diagnoosi tarvitaan nimenomaan kuntoutukseen pääsyä varten, muuten sitä ei saa.

        Varatkaa siis aika jonnekin yksityiselle lääkäriasemalle, ottakaa vaikka pankkilaina tai avatkaa luotollinen pankkitili, jos rahasta on tiukkaa. Muutama vuosi sitten dg-tutkimukset maksoivat noin tuhat euroa. Dg:n varmistumisen jälkeen yksityinen puoli kirjoittaa teille lähetteen julkisen terveydenhoidon, esim. keskussairaalan neurologian osastolle kuntoutussuunnitelman tekoa varten. Lapsi joutuu sen takia olemaan muutamia päiviä ehkä sisällä sairaalassa. Meillä asia eteni niin, että jatkohoidoksi saimme sairaalasta lähetteen takaisin sille yksityiselle, jossa dg-tutkimus oli tehty. Saimme lapselle 3-vuotisen neuropsykologisen moniammatillisen kuntoutuksen, josta on ollut hyötyä todella paljon.

        Mutta ikävä kyllä kuntoutus onnistui vasta sitten, kun ensin käytiin hyvä uskoisina läpi psykiatrian tutkimusjakso, josta saimme sairaalapaikkojen puutteen takia lähetteen lastenkodin psykiatriselle osastolle, joka oli varsinainen kauhujen paikka. Vasta kotiutumisen jälkeen pääsin tietysti taas päättämään lapsen hoidosta, neurologit olivat kauhistuneita laittomasta huostaanotosta kaikkine pahoinpitelyineen, joihin lapsi alistettiin. Heti kuntoutuksen alussa määrättiin, että terapian pitää yrittää auttaa lasta myös huostaanottotraumoissaan. Kaikelta pahemmalta lasta säästääksenne, menkää siis ajoissa varmistamaan hänelle oikea dg, se on lapsen ehdottomaksi parhaaksi, jos mikä!

        Hankkikaa myös lastensuojelutyöntekijöille materiaalia Aspergerin oireyhtymästä, esitteitä saa liitosta tai jotain voi tulostaa vaikka kotitietokoneelta. Kertokaa heille myös siitä, että psykiatrinen hoito altistaa lapsen väärälle hoidolle, joka yleensä vain huonontaa hänen vointiaan. Tätä sossujen on tietysti vaikea uskoa, mutta hoidollisesta huostaanotosta huolimatta lapsi jää laitoksessa helposti ilman kaikkea hoitoa, mitä huonompi laitos kohdalle osuu, sitä huonommin häntä siellä kohdellaan. Meillä lapsen oli myös valtavan vaikea sietää vanhemmista erottamista, koska AS-lapset irtautuvat tunnetasolla vanhemmista myöhemmin kuin ikätoverinsa. Psykiatrian tutkimusosastolla tapasimme lapsen joka päivä, mutta huostaanoton jälkeen on ensinkin vähintään pari viikkoa kestävä kotiuttamisjakso (laitokseen), jolloin ei saa tavata ollenkaan ja yleensä sen jälkeenkin tapaaminen on vain kerran viikossa. Jos vastustaa laitoksen käytäntöjä, tapaamiset harvenevat entisestään.

        Tsemppiä ja jaksamista! Teillä on nyt hyvää aikaa vielä hankkia lapselle oikeaa hoitoa ja säästää hänet pahemmalta.

        Meillä psykiatrian antama dg:
        Lapsuuden laaja-alainen kehityshäiriö psykoottisin piirtein, psykoosi-lääkitys, sairaalapaikkojen puutteen takia huostaanotto lastenkodin psykiatriselle osastolle 2-vuotiseen intensiivihoitoon. Lapsen vointi romahti muutamassa kuukaudessa laitoksessa, hän kotiutui paljon huonommassa kunnossa kuin oli laitokseen mennessään. Koulua hän pystyi jatkamaan vasta puoli vuotta kotiutumisen jälkeen ja silloinkin vain erityisluokassa, vaikka huostaanottoon asti oli käynyt yleisopetuksen luokkaa.

        Neurologian dg ja hoito:
        Aspergerin oireyhtymä, ei mitään viitteitä psykoosista, ei lääkitystä, myöhemmin melatoniinia nukahtamiseen. Hoidoksi 3-vuotinen neuropsykologinen moniammatillinen kuntoutus Kelan kustantamana, mikä on auttanut lasta valtavasti. Nyt kuntoutus on loppumassa ja lapsi on palannut yleisopetuksen puolelle, menestyy koulussa hyvin ja on ulkoisesti kuin kuka tahansa saman ikäinen. Kuitenkin on ilmennyt, että huostaanotto vaurioitti hänen turvallisuuden tunnettaan vakavasti, vielä tänä talvena hän kysyi, voidaanko hänet taas huostaanottaa, jos hän ei menesty koulussa riittävän hyvin! Järkyttävää! Siis osittaisesta viranomais- ja lääkäripelostaan hän ei ole päässyt vieläkään; ja lääkäripelko kohdistuu ennenkaikkea psykiatreihein, mutta aivan kotiutumisen alussa kaikkiin lääkäreihin.

        Toinen mieleen jäänyt tapaus on erään isän kertomaa. Heillä oli lähisuvussa todettu AS-oireyhtymää, lapsi oli Lastenlinnan psykiatrisessa osastohoidossa (saa arpaonnella), mutta sen jälkeen Lastenlinnan ylilääkäri pakotti lapsen huostaanotolla uhaten analyyttiseen psykoterapiaan, ja lapsi alkoi oireilla terapiaa tosi vaikeasti. Isä kirjoitti hädissään kysymyksen netin lääkäripalstalle ja sai useita ammattilaisten vastauksia, joista toisen sairaanhoitopiirin psykiatrian ylilääkärin vastaus on erikoisesti jäänyt mieleen. Se kuului: Muuttakaa Ouluun tai johonkin, missä psykiatrian ja neurologian välinen yhteistyö julkisella puolella on toimivaa. Ja tehkää valitus, kääntykää potilasasiamiehen puoleen, jos se ei teitä auta, niin auttaa ainakin tulevia perheitä.

        Diakonissalaitoksen lastenkoti ottaa vastaan hoidollisia huostaanottoja liukuhihnalla ja "hoitona" on nimenomaan 2-vuotinen intensiivihoito. Eräs äiti, jonka poika määrättiin sinne, alkoi suorittaa sosiaalityöntekijän tutkintoa ja valmistui myöhemmin pojan kotiuduttua. Hän varoitti minua ko. paikasta jo etukäteen, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä siinä vaiheessa. Meidät pelasti pahemmalta vain harvinaisen rohkeat sossut, jotka kotiuttivat lapsen jo muutamassa kuukaudessa. Em. äiti kertoi myös, miten sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa kerrotaan kyllä näistä väärinkäytöksistä, mutta sossujen ammattitaito ei riitä silti tunnistamaan neuron oireyhtymiä. Ja vaikka sossu ei löydä kotioloista laillisia peruteita huostaanottoon, niin se tehdään silti olemassa olevan jatkohoitolähetteen takia. Mutta vaikka lapsi säästyisi huostaanotolta, jos hänellä käy arpaonni ja hän saisi psykiatrisen osastopaikan, niin miksi ihmeessä viivyttää vuosia oikeaa hoitoa?

        Ja mikä tärkeintä: Sossut eivät ymmärrä sitä, miten väärä psykiatrinen hoito voi vammauttaa lasta. Ja vaikka laitos olisi hyväkin, niin miksi ihmeessä tosiaan viivästyttää lapselta oikean hoidon saantia! Meilläkin meni useita vuosia hukkaan psykiatrisen hoitopelleilyn takia, puhumattakaan siitä, miten paljon lapsen koulunkäynti kärsi kaikkina näinä vuosina. Oikealla kuntoutuksella päästään sitä parempiin tuloksiin, mitä nuorempana lapsi pääsee sen aloittamaan. Älkää sivuuttako näitä kokemuksia ja neuvoja, meillä näitä ei ollut saatavilla ja emme osanneet pelätä mitään, kun perheneuvolassa vakuutettiin, että psykiatrian puolelta saa tarvittavat jatkohoitolähetteet. Se ei todellakaan välttämättä pidä paikkaansa.

        Suomessa ehkä kansainvälisestikin ansioitunein lastenneurologian tutkija, Lennart von Wendt, vastasi aikanaan toimittajan kysymykseen, miten psykiatrinen hoito vaikuttaa neurologisten oireyhtymien lapsiin näin: "Se on tie, jolta ei ole paluuta." Uskon täysin tuohon näkemykseen; ja voin kuvitella, miten aikaisempian vuosikymmeninä osa näistä ihmisistä joutui varmaan viettämään loppuikänsä mielisairaaloissa, koska väärä hoito vammauttaa kenet tahansa.

        Mutta siinä mielessä voitte olla turvallisin mielin, että teillä on tosiaan aikaa vielä päästä oikean kuntoutukseen, koska lapsi ei ole vielä sisällä missään psykiatrisella osastolla tai huostaanottouhkailun piirissä.


    • Tämä ei liity niinkään aloitukseesi, mutta minä tahtoisin saada lapsuuteni takaisin ilman lääkitystä.
      13 vuotiaasta asti sairaalahoidossa. Pallottelua laitoksesta laitokseen ja lääkkeitä lääkkeiden perään.
      Jossain vaiheessa kuvittelin itsekin tarvitsevani lääkitystä, mutta paha oloni vain pahentu sen myötä. Ei auttanut lääkkeiden vaihto. Haittavaikutuksia haittavaikutusten perään.

      Silloin tällöin tahdoin vain kuolla pois, lääkityksestä huolimatta. 20 vuotiiana yritin itsemurhaa ja psykiatriselta päästyäni lopetin omin nokkineni lääkityksen. Sen j'äkee meni todella "lujaa" ehkä parisen kuukautta jos oikein muistan. Ajoittain tuli itsemurha ajatuksia, mutta pikkuhiljaa ne alkoivat väistymään. 3 vuoden jälkeen lääkkeiden lopetuksesta, olen alkanut normalisoitumaan. Olen tällähetkellä muuten onnellinen, mutta harmittaa ne vuodet sairaalassa, perhekodeissa tms lääkkeineen päivineen.
      Olen melko varma siitä että jos en olisi syönyt lääkkeitä, olisin voinut palata kotiin ja elää normaalia elämää salaisuuteni kanssa jota kukaan ei halunnut tietää.

      Tämä kaikki vain sen vuoksi että minulla oli silloin 13 vuotiaana erittäin paha olo seksuaalisen hyväksikäytön takia joista muut eivät tienneet. EI kukaan antanut minulle aikaa rauhoittua ja saada luottavaisin mielin kertoa tapahtuneesta. Sulkivat sairaalaan ja aloittivat lääkityksen heti tietämättä edes mikä mättäsi.

      Siitä on n.2 vuotta kuin syljin täristen tuon vanhan saastan suustani. Lääkityksen alaisena en edes välittänyt siitä, niin kuin en välittänyt mistään muustakaan. Oli vaan jokin möykky rinassa, enkä mistään saattanut iloita.

      En voi saada ikinä niitä vuosia takaisin vaikka kuinka tahtoisin. On vielä elämää edessä. Psyykelääkkeet eivät ole lapsia varten!!!

      • että psyyken lääkkeen eivät ole lapsia varten. Ikävä kyllä jotkut suomalaispsykiatrit ovat asiasta eri mieltä kun sokeasti näyttävät uskovan oman tieteenalansa toimivuuteen. Lääkkeet vain turruttavat mielen ja silti kuvaamasi musta möykky tuntuu sisimmässä, se elää ja jatkaa vaikutusta, kun lähtökohta pitäisi olla työstää se pois ja jatkaa elämässä eteenpäin.

        On kamalaa lukea, miten monta vuotta pidit tuollaista taakkaa sisälläsi, ennen kuin pääsit puhumaan siitä. Asian läpi käyminen ja keskustelu ovat tärkeitä ihan tavallisempienkin arkipettymysten ja järkytysten läpikäymisessä. On myös hyvin lohdullista tietää, että aivoissa on olemassa mekanismeja, jotka parantavat itse itseään, mutta uskoisin lääkkeiden turruttavan ja estävän tuon luontaisen paranemisprosessin etenemistä. Kun tiedostaa tämän, voi ilman lääkkeitä myös tietoisesti auttaa itseään paranemisessa.

        Puhuminen auttaa tiettyyn rajaan asti, mutta lopulta ihminen kuitenkin kokee jäävänsä asiansa kanssa tavallaan yksin, koska kysehän on hänen yksilökokemuksestaan ja hänen sisimmässään tapahtuvasta paranemisesta. Kun asia on työstetty puhumalla ulos, on hyvä huomata, missä kulkee raja siinä, että asia ei enää etene puhumalla eteenpäin. On varottava sitä, että jää pyörimään ajatuksissaan vain traumaattisten tapahtumien ympärille, eikä pääse niistä ympyröistä ulos.

        Olet varmaan tavannut jo useita eri terapeutteja ja on mahdollista, että saatat joutua tapaamaan joitain ammattiauttajia vielä jatkossakin. Kiinnitä huomiota terapeutin kykyyn auttaa sinua traumasta eteenpäin. Jos hän jää vain liikaa vatvomaan menneitä tapahtumia, sano hänelle, että haluat jatkaa normaalia elämää tässä päivässä ja haluat rakennusaineita jatkossa selviämiseen. Jos sekään ei auta, vaihda terapeuttia, JOS tunnet ulkopuolista apua tarvitsevasi. Avun tarpeen voit määritellä vain sinä itse. Ja löydät miten hyvän terapeutin tahansa, niin sinulla ja yksin sinulla on ratkaisun avaimet traumasta selviämiseen. Ei kukaan voi avata tunnemuistojesi varastoa ja ajaa sisimpääsi uutta ohjelmistoa.

        Terveellä tavalla itsensä rakastaminen ja itsestä huolehtiminen ovat tärkeitä, siten autat myös omaa elimistöäsi auttamaan itseään. Nuku riittävästi, aivot ja alitajunta työskentelevät aktiivisesti unen aikana tarkoituksena sinun eheyttäminen. Vaikka ei huvittaisi aina lähteä ulos, niin vaikka pakota itsesi ulkoilemaan riittävästi, se parantaa unen saantia ja myös unen laatua. Huolehdi riittävästä ravintoaineiden saannista ja muista, että aivojen ainut ravinto ovat terveelliset rasvat, niitä on saatava päivittäin. Vältä kahvia ja alkoholia, ne luovat kemiallista epätasapainoa elimistöön, jopa hidastavat ja estävät luontaista paranemista.


      • tässä jotain kirjoitti:

        että psyyken lääkkeen eivät ole lapsia varten. Ikävä kyllä jotkut suomalaispsykiatrit ovat asiasta eri mieltä kun sokeasti näyttävät uskovan oman tieteenalansa toimivuuteen. Lääkkeet vain turruttavat mielen ja silti kuvaamasi musta möykky tuntuu sisimmässä, se elää ja jatkaa vaikutusta, kun lähtökohta pitäisi olla työstää se pois ja jatkaa elämässä eteenpäin.

        On kamalaa lukea, miten monta vuotta pidit tuollaista taakkaa sisälläsi, ennen kuin pääsit puhumaan siitä. Asian läpi käyminen ja keskustelu ovat tärkeitä ihan tavallisempienkin arkipettymysten ja järkytysten läpikäymisessä. On myös hyvin lohdullista tietää, että aivoissa on olemassa mekanismeja, jotka parantavat itse itseään, mutta uskoisin lääkkeiden turruttavan ja estävän tuon luontaisen paranemisprosessin etenemistä. Kun tiedostaa tämän, voi ilman lääkkeitä myös tietoisesti auttaa itseään paranemisessa.

        Puhuminen auttaa tiettyyn rajaan asti, mutta lopulta ihminen kuitenkin kokee jäävänsä asiansa kanssa tavallaan yksin, koska kysehän on hänen yksilökokemuksestaan ja hänen sisimmässään tapahtuvasta paranemisesta. Kun asia on työstetty puhumalla ulos, on hyvä huomata, missä kulkee raja siinä, että asia ei enää etene puhumalla eteenpäin. On varottava sitä, että jää pyörimään ajatuksissaan vain traumaattisten tapahtumien ympärille, eikä pääse niistä ympyröistä ulos.

        Olet varmaan tavannut jo useita eri terapeutteja ja on mahdollista, että saatat joutua tapaamaan joitain ammattiauttajia vielä jatkossakin. Kiinnitä huomiota terapeutin kykyyn auttaa sinua traumasta eteenpäin. Jos hän jää vain liikaa vatvomaan menneitä tapahtumia, sano hänelle, että haluat jatkaa normaalia elämää tässä päivässä ja haluat rakennusaineita jatkossa selviämiseen. Jos sekään ei auta, vaihda terapeuttia, JOS tunnet ulkopuolista apua tarvitsevasi. Avun tarpeen voit määritellä vain sinä itse. Ja löydät miten hyvän terapeutin tahansa, niin sinulla ja yksin sinulla on ratkaisun avaimet traumasta selviämiseen. Ei kukaan voi avata tunnemuistojesi varastoa ja ajaa sisimpääsi uutta ohjelmistoa.

        Terveellä tavalla itsensä rakastaminen ja itsestä huolehtiminen ovat tärkeitä, siten autat myös omaa elimistöäsi auttamaan itseään. Nuku riittävästi, aivot ja alitajunta työskentelevät aktiivisesti unen aikana tarkoituksena sinun eheyttäminen. Vaikka ei huvittaisi aina lähteä ulos, niin vaikka pakota itsesi ulkoilemaan riittävästi, se parantaa unen saantia ja myös unen laatua. Huolehdi riittävästä ravintoaineiden saannista ja muista, että aivojen ainut ravinto ovat terveelliset rasvat, niitä on saatava päivittäin. Vältä kahvia ja alkoholia, ne luovat kemiallista epätasapainoa elimistöön, jopa hidastavat ja estävät luontaista paranemista.

        Aina jos masennus ja alakulo meinaa yllättää, yritä ohjata ajatuksesi positiivisille urille. Esim. masennuksen ehkäisykursseilla käytetty keino on ottaa kynä ja paperia ja listata asioita, jotka elämässäsi ovat hyvin juuri sillä hetkellä, niitä löytyy yllättävän paljon kun vain alat miettiä. Ohjaa ajatuksesi niihin ja nauti niistä, toista tätä joka kerran kun meinaat käpertyä pahan olon tunteisiin. Tämä on tietoista aivojen toimintamallin uudelleen ohjausta ja aivot oppivat toistamalla, älä siis väsy alussa jatkuvaan kertaukseen. Jos tunnet ajoittain vihaa sinua satuttanutta henkilöä kohtaan, salli se itsellesi, sinulla on tunteisiisi oikeus, mutta rajaa tunne vain tuohon ihmiseen, varo suuntaamasta sitä muihin tai itseesi. Pyri näkemään tekijä omalla tavallaan haavoitettuna sieluna, sillä sitä hän oli, ehkä eri tavalla kuin sinä, mutta haavat olivat vähintään yhtä syviä. Toisen ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hänen rikollisen tekonsa hyväksyminen ja jos et tunne tätä tapaa omaksesi, hylkää se. Mutta negatiivisten tunteiden ruokkimista kannattaa varoa tässäkin, sekä niihin jäämistä, kun suunta on aina niistä pois ja eteenpäin, on tie eheytymiseen edessäsi.

        Salli myös itsellesi riittävästi ihmissuhteita, mutta varo ripustautumasta toiseen ihmiseen ongelmissasi. Ne ratkaisun avaimet eivät siis olleet toisella, vaan itselläsi. Jos huomaat ihan kuin herääväsi eloon vasta kun lähelläsi on joku toinen, kiinnitä huomiota yksin olon sietämiseen, se on tärkeä osa eheytymisprosessia. Esim. seurusteluun on valmis vasta kun on jo suht tasapainossa omien asioidensa ja taustansa kanssa.

        Joku viisas on sanonut, että jokainen aikuisen sisimmässä on se pieni lapsi, jota olemme joskus olleet. Kuvittele itsesi sen ikäisenä, jolloin sinua satutettiin ja mieti, miten lohduttaisit ja auttaisit tuota lasta. Jos oman satutetun sisimmän kohtaaminen tuntuu tällä tekniikalla liian vaikealle, niin "lähetä" tuon lapsen luo henkilö, joka auttaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla ja seuraa tilannetta kauempaa kun häntä autetaan ja lohdutetaan. Tai mitä sanoisit lapselle, joka tulisi luoksesi ja hän olisi samanlaisessa tilanteessa kuin itse olit aikanaan, millaisen elämän toivoisit hänelle siitä hetkestä eteenpäin.

        Tunneongelmien työstäminen voi olla hyvinkin raskasta, tuuleta siksi ajatuksia riittävästi myös muilla asioilla. Uusi harrastus voi olla hyvä tai jos kiinnostusta riittää, niin seuraa vaikka päivän uutistapahtumia. Kyllä sinä selviät, ajattele, miten paljosta olet jo selvinnyt :) Sanot itsekin, että mennyttä ei saa takaisin, ei sitä tarvitsekaan saada, koska suunta on aina eteenpäin, eikä menneisyyteen. Jaksamista ja menestystä kaikella tavalla!


      • tässä jotain kirjoitti:

        Aina jos masennus ja alakulo meinaa yllättää, yritä ohjata ajatuksesi positiivisille urille. Esim. masennuksen ehkäisykursseilla käytetty keino on ottaa kynä ja paperia ja listata asioita, jotka elämässäsi ovat hyvin juuri sillä hetkellä, niitä löytyy yllättävän paljon kun vain alat miettiä. Ohjaa ajatuksesi niihin ja nauti niistä, toista tätä joka kerran kun meinaat käpertyä pahan olon tunteisiin. Tämä on tietoista aivojen toimintamallin uudelleen ohjausta ja aivot oppivat toistamalla, älä siis väsy alussa jatkuvaan kertaukseen. Jos tunnet ajoittain vihaa sinua satuttanutta henkilöä kohtaan, salli se itsellesi, sinulla on tunteisiisi oikeus, mutta rajaa tunne vain tuohon ihmiseen, varo suuntaamasta sitä muihin tai itseesi. Pyri näkemään tekijä omalla tavallaan haavoitettuna sieluna, sillä sitä hän oli, ehkä eri tavalla kuin sinä, mutta haavat olivat vähintään yhtä syviä. Toisen ymmärtäminen ei ole sama asia kuin hänen rikollisen tekonsa hyväksyminen ja jos et tunne tätä tapaa omaksesi, hylkää se. Mutta negatiivisten tunteiden ruokkimista kannattaa varoa tässäkin, sekä niihin jäämistä, kun suunta on aina niistä pois ja eteenpäin, on tie eheytymiseen edessäsi.

        Salli myös itsellesi riittävästi ihmissuhteita, mutta varo ripustautumasta toiseen ihmiseen ongelmissasi. Ne ratkaisun avaimet eivät siis olleet toisella, vaan itselläsi. Jos huomaat ihan kuin herääväsi eloon vasta kun lähelläsi on joku toinen, kiinnitä huomiota yksin olon sietämiseen, se on tärkeä osa eheytymisprosessia. Esim. seurusteluun on valmis vasta kun on jo suht tasapainossa omien asioidensa ja taustansa kanssa.

        Joku viisas on sanonut, että jokainen aikuisen sisimmässä on se pieni lapsi, jota olemme joskus olleet. Kuvittele itsesi sen ikäisenä, jolloin sinua satutettiin ja mieti, miten lohduttaisit ja auttaisit tuota lasta. Jos oman satutetun sisimmän kohtaaminen tuntuu tällä tekniikalla liian vaikealle, niin "lähetä" tuon lapsen luo henkilö, joka auttaa häntä parhaalla mahdollisella tavalla ja seuraa tilannetta kauempaa kun häntä autetaan ja lohdutetaan. Tai mitä sanoisit lapselle, joka tulisi luoksesi ja hän olisi samanlaisessa tilanteessa kuin itse olit aikanaan, millaisen elämän toivoisit hänelle siitä hetkestä eteenpäin.

        Tunneongelmien työstäminen voi olla hyvinkin raskasta, tuuleta siksi ajatuksia riittävästi myös muilla asioilla. Uusi harrastus voi olla hyvä tai jos kiinnostusta riittää, niin seuraa vaikka päivän uutistapahtumia. Kyllä sinä selviät, ajattele, miten paljosta olet jo selvinnyt :) Sanot itsekin, että mennyttä ei saa takaisin, ei sitä tarvitsekaan saada, koska suunta on aina eteenpäin, eikä menneisyyteen. Jaksamista ja menestystä kaikella tavalla!

        https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/kirjallisuutta/myyttejae-seksuaalisesta-kaltoinkohtelusta
        https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/kirjallisuutta/kaeypae-hoito-suositus
        http://www.tukinainen.fi/
        http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/Ikaheimo2.html
        http://markkinointi.laurea.fi/julkaisut/b/b14.pdf

        Tutkimus aivojen omista korjausmekanismeista:
        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=kha&p_artikkeli=kha00080

        Adaptiivisella ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ihminen koko ajan liittää tapahtumien ja kokemusten eri puolia yhteen ja siten kokemus liitetään positiiviseen toimintatapaan. Olennaista on, että se mikä on hyödyllistä, opitaan ja varastoidaan sopivan tunnetilan kanssa myöhempää käyttöä varten. Esimerkiksi jos arkielämässä tapahtuu jotain ikävää, joka vaivaa mieltä, asiaa ajatellaan, siitä puhutaan ja siitä nähdään unia. Jonkin ajan kuluttua asia ei enää vaivaa mieltä ja kokemus on muuttunut voimavaraksi seuraavia tilanteita varten.

        Kun taas ihminen kokee vakavan psyykkisen trauman, näyttää siltä, että hermoston tasapaino muuttuu, mikä johtuu ehkä kemiallisista muutoksista aivoissa. Tästä epätasapainosta johtuen systeemi ei pystykään toimimaan kuten ns. arkipäivän tilanteissa ja se jää häiritsevään, prosessoimattomaan muotoon tavallisimmin alkuperäisinä kuvina, ääninä, affekteina ja fyysisinä tuntemuksina. Niinpä pahat muistot saattavat pysyä useita vuosia täysin muuttumattomina eikä uutta oppimista tai oireiden lievenemistä ole havaittavissa.

        Myöhemmin joko sisäiset tai ulkoiset ärsykkeet aktivoivat alkuperäisen materiaalin, joka on varastoituneena alkuperäisessä muodossa. Tämä prosessoimaton materiaali ja muistot tulevat esille painajaisunina, takaumina ja väkisin mieleen tunkeutuvina oireina, jotka kaikki ovat osa traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD).

        Oletuksena on, että EMDR -hoidossa silmänliikkeet tai vaihtoehtoiset ärsykkeet laukaisevat fysiologisen mekanismin, joka aktivoi informaation prosessointi -systeemin. Kun EMDR -hoidossa asiakasta pyydetään palauttamaan mieleen muisto traumasta, samalla mahdollisesti luodaan yhteys tietoisuuden ja sen paikan välille, jossa trauma on varastoituneena. Tutkimuksissa on saatu tukea näkemykselle, että EMDR vaikuttaa sekä neurobiologisesti että psykologisesti.

        Menetelmän hyvästä tehosta traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on olemassa tutkimuksia, mutta hoidon mekanismia ei tunneta. Tutkijat olettavat, että aivoissa on olemassa parantava mekanismi, jonka ansiosta jokaiselle tapahtuvat pienet pettymykset ja vastoinkäymiset eivät jää vaivaamaan mieltä loppuiäksi. Surujen käsittely, ns. surutyö, on ollut jo kauan tiedossa. Sen ansiosta ihminen onnistuu pääsemään yli raskaistakin menetyksistä ja jatkamaan elämäänsä jos mahdollista entistä vahvempana. Tie kipeisiin muistoihin kulkee usein ruumiin tuntemusten kautta. Kipu on eräs niistä. Toistaiseksi ei ole olemassa riittävästi tutkimuksia, jotta voitaisiin sanoa, onko EMDR-hoidosta hyötyä kroonisen kivun hoidossa. Havainto aivojen omasta korjausmekanismista on kuitenkin teoreettisesti mielenkiintoinen, ja jos esimerkiksi kiputilan syntyyn liittyy voimakas psyykkinen trauma, voisi sillä ajatella olevan vaikutusta myös kipuun. Menetelmä vaatii siihen koulutuksen saaneen terapeutin.

        Artikkelin tunnus: kha00080 (011.001)
        © 2009 Kustannus Oy Duodecim


      • ja vähän muutakin kirjoitti:

        https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/kirjallisuutta/myyttejae-seksuaalisesta-kaltoinkohtelusta
        https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/kirjallisuutta/kaeypae-hoito-suositus
        http://www.tukinainen.fi/
        http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/Ikaheimo2.html
        http://markkinointi.laurea.fi/julkaisut/b/b14.pdf

        Tutkimus aivojen omista korjausmekanismeista:
        http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_teos=kha&p_artikkeli=kha00080

        Adaptiivisella ratkaisulla tarkoitetaan sitä, että ihminen koko ajan liittää tapahtumien ja kokemusten eri puolia yhteen ja siten kokemus liitetään positiiviseen toimintatapaan. Olennaista on, että se mikä on hyödyllistä, opitaan ja varastoidaan sopivan tunnetilan kanssa myöhempää käyttöä varten. Esimerkiksi jos arkielämässä tapahtuu jotain ikävää, joka vaivaa mieltä, asiaa ajatellaan, siitä puhutaan ja siitä nähdään unia. Jonkin ajan kuluttua asia ei enää vaivaa mieltä ja kokemus on muuttunut voimavaraksi seuraavia tilanteita varten.

        Kun taas ihminen kokee vakavan psyykkisen trauman, näyttää siltä, että hermoston tasapaino muuttuu, mikä johtuu ehkä kemiallisista muutoksista aivoissa. Tästä epätasapainosta johtuen systeemi ei pystykään toimimaan kuten ns. arkipäivän tilanteissa ja se jää häiritsevään, prosessoimattomaan muotoon tavallisimmin alkuperäisinä kuvina, ääninä, affekteina ja fyysisinä tuntemuksina. Niinpä pahat muistot saattavat pysyä useita vuosia täysin muuttumattomina eikä uutta oppimista tai oireiden lievenemistä ole havaittavissa.

        Myöhemmin joko sisäiset tai ulkoiset ärsykkeet aktivoivat alkuperäisen materiaalin, joka on varastoituneena alkuperäisessä muodossa. Tämä prosessoimaton materiaali ja muistot tulevat esille painajaisunina, takaumina ja väkisin mieleen tunkeutuvina oireina, jotka kaikki ovat osa traumaperäistä stressihäiriötä (PTSD).

        Oletuksena on, että EMDR -hoidossa silmänliikkeet tai vaihtoehtoiset ärsykkeet laukaisevat fysiologisen mekanismin, joka aktivoi informaation prosessointi -systeemin. Kun EMDR -hoidossa asiakasta pyydetään palauttamaan mieleen muisto traumasta, samalla mahdollisesti luodaan yhteys tietoisuuden ja sen paikan välille, jossa trauma on varastoituneena. Tutkimuksissa on saatu tukea näkemykselle, että EMDR vaikuttaa sekä neurobiologisesti että psykologisesti.

        Menetelmän hyvästä tehosta traumaperäisen stressihäiriön hoidossa on olemassa tutkimuksia, mutta hoidon mekanismia ei tunneta. Tutkijat olettavat, että aivoissa on olemassa parantava mekanismi, jonka ansiosta jokaiselle tapahtuvat pienet pettymykset ja vastoinkäymiset eivät jää vaivaamaan mieltä loppuiäksi. Surujen käsittely, ns. surutyö, on ollut jo kauan tiedossa. Sen ansiosta ihminen onnistuu pääsemään yli raskaistakin menetyksistä ja jatkamaan elämäänsä jos mahdollista entistä vahvempana. Tie kipeisiin muistoihin kulkee usein ruumiin tuntemusten kautta. Kipu on eräs niistä. Toistaiseksi ei ole olemassa riittävästi tutkimuksia, jotta voitaisiin sanoa, onko EMDR-hoidosta hyötyä kroonisen kivun hoidossa. Havainto aivojen omasta korjausmekanismista on kuitenkin teoreettisesti mielenkiintoinen, ja jos esimerkiksi kiputilan syntyyn liittyy voimakas psyykkinen trauma, voisi sillä ajatella olevan vaikutusta myös kipuun. Menetelmä vaatii siihen koulutuksen saaneen terapeutin.

        Artikkelin tunnus: kha00080 (011.001)
        © 2009 Kustannus Oy Duodecim

        Vääriä diabnooseja on tehty kautta aikojen, jotka ovat johtaneet perheiden hajoamisiin, vääriin tuomoihin. Tämä "muotivillitys" käunnistyi 80-luvulla uuden avioliittolain tultua voimaan. Nyt avio- ja avoliittolakia ollaan uudistamassa, koska laissa on ollut suuria puutteita, eikä sitä ole osattu tulkita oikein.

        Helsingin Sanomat 18.4.2009.
        Väitös: Lasten seksuaalista hyväkskäyttöä ei osta tutkia Suomessa.
        Tämä käy ilmi psykologi Katariina Finnilä-Tuohimaan tutkimuksesta.

        Heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta, tai syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.

        Todettakoon, että 80-luvulla huoltajuusriidoissa otettiin käyttöön väkivalta ja insestivalttikortit, sekä turvakotien väärinkäyttö.. Syyttömiä isejä tuomittiin oman lapsensa hyväksikäytöstä. Muutama isä joutui syyttämänä vankilaan.

        Aihetta on käsitelty MOT ohjelmissa. Löytyvät hauilla:
        Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun. Ei valtusoikeutta. Lääkärit tuomarina. Turvakoti tuomarina. Lääkärit tuomarina. Pelastakaa lapset isältä.

        Muistaakseni Kuntatiedottteessa 9/ 2003, sekä Käypä hoito ohjeissa annettiin uudet ojeet lasten seksuaalisen hyväkskäytön epäilyjen tutkimisessa, johtuen lisääntyneistä perättömistä ilmiannoista.

        Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuniemi on tehnyt väitöstutkimuksen aiheesta Pa-syndrooma. Lapsen vieraanuuttaminen toisesta vanhemmasta.
        Samaan tulokseen ovat tulleet Anu Suomela. J.P.Roos, mutta ne eivät ole johtaneet käytäntöjen muuttamiseen.

        Aihetta on käsitelty lajasti myös Skepsis. Tiedostamaton. Uskontojen uhrietnsivustolla nimikkeillä:
        Istutetut muistot. Valemuistodyndrooma. Valemuistot hajoittavat perheitä. False Memory Syndrome.

        Kinkki Hesarin artikkeliin, sekä 25 kommenttiin.
        Lisää aihepiiristä:
        Väitös lapsiin kohdituvien seksirikosten tutkinta kirjavaa.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Väitös Lasten hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa/1135245254566

        -------


      • False Memory. kirjoitti:

        Vääriä diabnooseja on tehty kautta aikojen, jotka ovat johtaneet perheiden hajoamisiin, vääriin tuomoihin. Tämä "muotivillitys" käunnistyi 80-luvulla uuden avioliittolain tultua voimaan. Nyt avio- ja avoliittolakia ollaan uudistamassa, koska laissa on ollut suuria puutteita, eikä sitä ole osattu tulkita oikein.

        Helsingin Sanomat 18.4.2009.
        Väitös: Lasten seksuaalista hyväkskäyttöä ei osta tutkia Suomessa.
        Tämä käy ilmi psykologi Katariina Finnilä-Tuohimaan tutkimuksesta.

        Heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta, tai syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.

        Todettakoon, että 80-luvulla huoltajuusriidoissa otettiin käyttöön väkivalta ja insestivalttikortit, sekä turvakotien väärinkäyttö.. Syyttömiä isejä tuomittiin oman lapsensa hyväksikäytöstä. Muutama isä joutui syyttämänä vankilaan.

        Aihetta on käsitelty MOT ohjelmissa. Löytyvät hauilla:
        Epäilys ja rangaistus. Sinun lapsesi eivät ole sinun. Ei valtusoikeutta. Lääkärit tuomarina. Turvakoti tuomarina. Lääkärit tuomarina. Pelastakaa lapset isältä.

        Muistaakseni Kuntatiedottteessa 9/ 2003, sekä Käypä hoito ohjeissa annettiin uudet ojeet lasten seksuaalisen hyväkskäytön epäilyjen tutkimisessa, johtuen lisääntyneistä perättömistä ilmiannoista.

        Oikeustieteen lisensiaatti Anja Hannuniemi on tehnyt väitöstutkimuksen aiheesta Pa-syndrooma. Lapsen vieraanuuttaminen toisesta vanhemmasta.
        Samaan tulokseen ovat tulleet Anu Suomela. J.P.Roos, mutta ne eivät ole johtaneet käytäntöjen muuttamiseen.

        Aihetta on käsitelty lajasti myös Skepsis. Tiedostamaton. Uskontojen uhrietnsivustolla nimikkeillä:
        Istutetut muistot. Valemuistodyndrooma. Valemuistot hajoittavat perheitä. False Memory Syndrome.

        Kinkki Hesarin artikkeliin, sekä 25 kommenttiin.
        Lisää aihepiiristä:
        Väitös lapsiin kohdituvien seksirikosten tutkinta kirjavaa.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Väitös Lasten hyväksikäyttöä ei osata tutkia oikein Suomessa/1135245254566

        -------

        Kuten aikaisemmin totesin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli muoti-ilmiö 70-luvulla.
        Uudet tutkimusohjeet annettiin, muistaakseni vuonna 2003, jollonka lasten haastattelusa otettiin käyttöön Strukturoitu haastattelurunko. Haastattelut videoitiin jotta voitiiin jälkikäteen varmistaa, ettei haastatteluissa ole käytetty johdattelevia kysymyksiä. False Memory Syndrome. -Istutetut muistot, joka takoittaa, sitä ettei lapselle ole tehty johdattelevia kysymyksiä.

        Onko kysymyksessä ollut todella hyväksikäyttö, vai onko tehty johdattelevia kysmyksiä, joilla lapsi, tai nuori on saatu uskomaan, että häntä on todella käytetty seksuaalisesti hyväksi.

        Helsingin Sanomat. 15.11.2006.
        Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinta on Suomessa kirjavaa, eikä aina suju parhaalla mahdollisella tavalla.

        Linkki atikkeliin, josssa 2 komenttia, sekä linkki:
        Lasten hyväksiläyttöjen tutkinta takkuaa.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135223008515?ref=lk_hs_ko_1

        ---


      • False Memory. kirjoitti:

        Kuten aikaisemmin totesin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuli muoti-ilmiö 70-luvulla.
        Uudet tutkimusohjeet annettiin, muistaakseni vuonna 2003, jollonka lasten haastattelusa otettiin käyttöön Strukturoitu haastattelurunko. Haastattelut videoitiin jotta voitiiin jälkikäteen varmistaa, ettei haastatteluissa ole käytetty johdattelevia kysymyksiä. False Memory Syndrome. -Istutetut muistot, joka takoittaa, sitä ettei lapselle ole tehty johdattelevia kysymyksiä.

        Onko kysymyksessä ollut todella hyväksikäyttö, vai onko tehty johdattelevia kysmyksiä, joilla lapsi, tai nuori on saatu uskomaan, että häntä on todella käytetty seksuaalisesti hyväksi.

        Helsingin Sanomat. 15.11.2006.
        Lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkinta on Suomessa kirjavaa, eikä aina suju parhaalla mahdollisella tavalla.

        Linkki atikkeliin, josssa 2 komenttia, sekä linkki:
        Lasten hyväksiläyttöjen tutkinta takkuaa.

        http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135223008515?ref=lk_hs_ko_1

        ---

        Väitöskirja. Varatuomari Anja Hannuniemi nostaa esiin pian valmistuvassa väitöskirjassaan eroperheiden lapsia sairatuttavan vieraanuuttamisoireyhtymän
        Suurimmassa osassa tapauksista on vieraannuttajana on lasten äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä
        Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vaaran paikkoja.

        http://www.aidostiporilaisempi.fi/uutiset.php?id=997

        ----


      • Pa-syndrooma. kirjoitti:

        Väitöskirja. Varatuomari Anja Hannuniemi nostaa esiin pian valmistuvassa väitöskirjassaan eroperheiden lapsia sairatuttavan vieraanuuttamisoireyhtymän
        Suurimmassa osassa tapauksista on vieraannuttajana on lasten äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä
        Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vaaran paikkoja.

        http://www.aidostiporilaisempi.fi/uutiset.php?id=997

        ----

        Tässä aiheessa on varmasti paljon omien kokemusten sävyttämää ennakkoluuloa. Voi kuvitella, että sos.tt saattaa suosia vieraannuttamista (tai ei siinä tapauksessa kun isä on se narsistinen ja miellyttäväk'äytöksinen).
        Arvatekin moni sostt ajautuu alalle kitkeryyksissään oman isän "renttuuden" takia ja siten olettaa, että muiden perheissä se alistaminen on samanlaista. Ja suosii isän hylkimistä.

        Minulla esim on hyinen avioliitto takana, jossa ex-mieheni on erittäin vaativa omien etujen tavoittelija ja ystäväpiirinsäkin mitätöi minun reagointia hengenvaarallisiin ja lasta vahingoittaviin tilanteisiin: Esim kun päädyin menemään turvakotiin jatkuvien veitsilläuhkailujen takia, exäni ja ystävät pyörittivät silmiään ja heittivät suolaa haavoihin pilkkaamalla joka käänteessä että "vai onko taas mentävä turvakotiin?"

        Nää tyypit käytti aineita, kaikkia sekaisin ja esim kun menin pubista etsimään iskää että onko se tulossa kotiin, kuului hurja moraalisaarna, että mihin jätit lapsen...(se oli kyllä vaunuissa pubin ulkopuolella)...tää koko kaveriremmi piti minua niuhona.

        Kun ls:n avituksella (90-luvun alkua) sain nopeasti muuttaa tuntemattomaan osoitteeseen, exä raivosi ja uhkasi tulla tappamaan meidät. -Ja se sama virsi että "hän on sentään faija, tää ei jää tähän, hän vie jutun rosikseen".

        No joo. Sitten tosiaan nykyisin törmään isiin, jotka ottavat aidosti osaa lapsen kasvatukseen ja hoivaamiseen, ehkä korkeintaan tarvitsevat pikkuvinkkejä (niinkuin äiditkin) ja niksejä, ja eikös sellaisia joku poppoo keksi pitää hirviöinä! Jos/kun ero on tullut, pitää kyllä ehdottomasti välttää toisen puolison mustamaalaamista...Erovanhemmat tarvitsis tukikursseja ja muuta opastusta siinä että miten säilyttää lapsessa oikeus nauttia molempien vanhempien läsnäolosta. Se tuottaa lopulta vanhemmallekin iloa, kun lapsi uskaltaa kertoa kivoista kokemuksista toisen vanhemman kanssa.

        Välillä tuntuu, että miehellä on mielestään jotenkin isompi oikeus panetella naisia ja niputtaa heitä...siinä ehkä törmätään samankaltaiseen ilmiöön minkä minä luulin todeksi oman exän tapauksessa: että miehet on niitä lieroja ja pahoja ja ylikävelijöitä.

        Kaikkiaan kaikenlainen lapsen manipulaatio on rumaa ja epäeettistä ja anteeksiantamatonta. -Vallankäyttäjiä kannattaa tarkkailla, koska monelle pikkupoliisille ja tärkeilijälle (esim taloyhtiöiden puh.johtajat tms) manipulaatio on vallan keino, niin lasten kuin aikuisten suhteen.


      • -.,<>><,.- kirjoitti:

        Tässä aiheessa on varmasti paljon omien kokemusten sävyttämää ennakkoluuloa. Voi kuvitella, että sos.tt saattaa suosia vieraannuttamista (tai ei siinä tapauksessa kun isä on se narsistinen ja miellyttäväk'äytöksinen).
        Arvatekin moni sostt ajautuu alalle kitkeryyksissään oman isän "renttuuden" takia ja siten olettaa, että muiden perheissä se alistaminen on samanlaista. Ja suosii isän hylkimistä.

        Minulla esim on hyinen avioliitto takana, jossa ex-mieheni on erittäin vaativa omien etujen tavoittelija ja ystäväpiirinsäkin mitätöi minun reagointia hengenvaarallisiin ja lasta vahingoittaviin tilanteisiin: Esim kun päädyin menemään turvakotiin jatkuvien veitsilläuhkailujen takia, exäni ja ystävät pyörittivät silmiään ja heittivät suolaa haavoihin pilkkaamalla joka käänteessä että "vai onko taas mentävä turvakotiin?"

        Nää tyypit käytti aineita, kaikkia sekaisin ja esim kun menin pubista etsimään iskää että onko se tulossa kotiin, kuului hurja moraalisaarna, että mihin jätit lapsen...(se oli kyllä vaunuissa pubin ulkopuolella)...tää koko kaveriremmi piti minua niuhona.

        Kun ls:n avituksella (90-luvun alkua) sain nopeasti muuttaa tuntemattomaan osoitteeseen, exä raivosi ja uhkasi tulla tappamaan meidät. -Ja se sama virsi että "hän on sentään faija, tää ei jää tähän, hän vie jutun rosikseen".

        No joo. Sitten tosiaan nykyisin törmään isiin, jotka ottavat aidosti osaa lapsen kasvatukseen ja hoivaamiseen, ehkä korkeintaan tarvitsevat pikkuvinkkejä (niinkuin äiditkin) ja niksejä, ja eikös sellaisia joku poppoo keksi pitää hirviöinä! Jos/kun ero on tullut, pitää kyllä ehdottomasti välttää toisen puolison mustamaalaamista...Erovanhemmat tarvitsis tukikursseja ja muuta opastusta siinä että miten säilyttää lapsessa oikeus nauttia molempien vanhempien läsnäolosta. Se tuottaa lopulta vanhemmallekin iloa, kun lapsi uskaltaa kertoa kivoista kokemuksista toisen vanhemman kanssa.

        Välillä tuntuu, että miehellä on mielestään jotenkin isompi oikeus panetella naisia ja niputtaa heitä...siinä ehkä törmätään samankaltaiseen ilmiöön minkä minä luulin todeksi oman exän tapauksessa: että miehet on niitä lieroja ja pahoja ja ylikävelijöitä.

        Kaikkiaan kaikenlainen lapsen manipulaatio on rumaa ja epäeettistä ja anteeksiantamatonta. -Vallankäyttäjiä kannattaa tarkkailla, koska monelle pikkupoliisille ja tärkeilijälle (esim taloyhtiöiden puh.johtajat tms) manipulaatio on vallan keino, niin lasten kuin aikuisten suhteen.

        Mutta erityisesti tämä:
        "Kaikkiaan kaikenlainen lapsen manipulaatio on rumaa ja epäeettistä ja anteeksiantamatonta. -Vallankäyttäjiä kannattaa tarkkailla, koska monelle pikkupoliisille ja tärkeilijälle (esim taloyhtiöiden puh.johtajat tms) manipulaatio on vallan keino, niin lasten kuin aikuisten suhteen."

        Välillä tuntuu, että tämä koko yhteiskunta elää ja pyörii manipulaatiolla! Sillä pyöritetään lastensuojelua ja sitä käytetään mainonnassa ja markkinoinnissa, luodaan mielikuvia, millainen hyvän ja arvostetun ihmisen on oltava! No, kaunis ja hoikka tietysti! Millä sen tehokkaammin tuhotaan teinityttöjen itsetuntoa, jos ei satu täyttämään kauneus- ja painoihanteita.

        Manipulaatio, valehtelu ja korruptio, eri ihmisryhmien väärä leimaaminen kukoistavat, oman itsekkään edun tavoittelun takia, totta kai. Tehokkaimpia manipuloijia ovat ne, joilla on rahaa tai poliittista valtaa, siihen lastensuojelunkin käyttämä kaksinaamaisuus ja valhe perustuvat.


      • ^^^¨^ kirjoitti:

        Mutta erityisesti tämä:
        "Kaikkiaan kaikenlainen lapsen manipulaatio on rumaa ja epäeettistä ja anteeksiantamatonta. -Vallankäyttäjiä kannattaa tarkkailla, koska monelle pikkupoliisille ja tärkeilijälle (esim taloyhtiöiden puh.johtajat tms) manipulaatio on vallan keino, niin lasten kuin aikuisten suhteen."

        Välillä tuntuu, että tämä koko yhteiskunta elää ja pyörii manipulaatiolla! Sillä pyöritetään lastensuojelua ja sitä käytetään mainonnassa ja markkinoinnissa, luodaan mielikuvia, millainen hyvän ja arvostetun ihmisen on oltava! No, kaunis ja hoikka tietysti! Millä sen tehokkaammin tuhotaan teinityttöjen itsetuntoa, jos ei satu täyttämään kauneus- ja painoihanteita.

        Manipulaatio, valehtelu ja korruptio, eri ihmisryhmien väärä leimaaminen kukoistavat, oman itsekkään edun tavoittelun takia, totta kai. Tehokkaimpia manipuloijia ovat ne, joilla on rahaa tai poliittista valtaa, siihen lastensuojelunkin käyttämä kaksinaamaisuus ja valhe perustuvat.

        Joku kritisoi kerran Narsistien urien erästä toimihenkiköä ja teki kantelun poliisille hänen epäpätevyydestä huoltajuusriidan selvittelyssä.
        Voidaan tietenkin pohtia on järjestöön palkattu henkilöitä, jotka antavat väärää tietoa. Viittaan Anja Hannuniemen PA syndroomaan.

        Linkki uutiseen.
        Turun Sanomat 13.5.2010. Narsistien uhrien yhdistyksen sisäisistä riidoista tutkimuspyyntö
        Joukkoero muutti toiminnan, myös kavallussyyte.

        http://www.ts.fi/online/kotimaa/131336.html

        ---


      • Narsimia? kirjoitti:

        Joku kritisoi kerran Narsistien urien erästä toimihenkiköä ja teki kantelun poliisille hänen epäpätevyydestä huoltajuusriidan selvittelyssä.
        Voidaan tietenkin pohtia on järjestöön palkattu henkilöitä, jotka antavat väärää tietoa. Viittaan Anja Hannuniemen PA syndroomaan.

        Linkki uutiseen.
        Turun Sanomat 13.5.2010. Narsistien uhrien yhdistyksen sisäisistä riidoista tutkimuspyyntö
        Joukkoero muutti toiminnan, myös kavallussyyte.

        http://www.ts.fi/online/kotimaa/131336.html

        ---

        MOT ohjelmissa on käsitelty tapauksia, joiisa on esitetty perättömiä insestisyytöksiä.
        Itseasiassa 70-luvulla perustettiin Turvakoteja naisille, jotka pakenivat "väkivaltaista miestä" turvakotiin. Ilmiö kasvoi ja kasvoi vuosi vuodelta.
        Olettaisin, että eräänlainen pedofili- insestihysteria levisi Jenkeistä Suomeen.

        Valemuistosyndroomassta ( False Memory Syndrome)tuli muoti-ilmiö myös Suomessa. Valemuistoilla kyettiin aivopesemään "uhri" siten, että hänelle palautui hyväksikäyttö tapahtuma mieleen, vaikka sitä ei ollut tapahtunukaan.

        Sosiaalityöntekijöitä ja opettajia kehoitettiin tarkkailemaan onko lapsessa havaittavissa hyväksikäytön merkkejä. Helena Molander julkaisi kirjan > lapsi aikuisten armoilla


      • Valemuistoja ? kirjoitti:

        MOT ohjelmissa on käsitelty tapauksia, joiisa on esitetty perättömiä insestisyytöksiä.
        Itseasiassa 70-luvulla perustettiin Turvakoteja naisille, jotka pakenivat "väkivaltaista miestä" turvakotiin. Ilmiö kasvoi ja kasvoi vuosi vuodelta.
        Olettaisin, että eräänlainen pedofili- insestihysteria levisi Jenkeistä Suomeen.

        Valemuistosyndroomassta ( False Memory Syndrome)tuli muoti-ilmiö myös Suomessa. Valemuistoilla kyettiin aivopesemään "uhri" siten, että hänelle palautui hyväksikäyttö tapahtuma mieleen, vaikka sitä ei ollut tapahtunukaan.

        Sosiaalityöntekijöitä ja opettajia kehoitettiin tarkkailemaan onko lapsessa havaittavissa hyväksikäytön merkkejä. Helena Molander julkaisi kirjan > lapsi aikuisten armoilla

        Voimmeko olla varmoja, että diagnosointi tapatuu siten, ettiä tutkija tiedostaa , ettei kysymyksessä olevalemuistosyndrooma?

        Valemuistolla tarkoitetaan muistia, joka voi tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen, tai jopa kokonaan keksitty.

        Lue linkin alalaidassa lisää.
        Katso Deja vu.
        Hypnoosi.
        Ufosieppaus.
        Valemuistosyndrooma.

        http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/valemuisto.html

        ---


    suomi24-logo

    Osallistu keskusteluun

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uusimaa eristykseen - mentiinkö liian pitkälle?

      Muut Pohjoismaat eivät ole tällaista tehneet, vaikka niisstä tilanne on vakavampi. Tutkija ihmettelee THL:n uusia lukuja: ”Miten Uudenmaan sulkeminen
      Maailman menoa
      612
      4155
    2. Sanna Marin kovassa paikassa. Sääliksi käy.

      Ei tainnut Sanna tietää millaiseen myrskyyn joutuu. Hän on joutunut tilanteeseen jossa kansalaisten henki ja talous on vaarassa. Aivan kammottava til
      Maailman menoa
      341
      1144