Opinnoista jäljellä gradu ja muutama rästikurssi ja -tentti. Gradu ei edes kunnolla alussa vielä.. jotain epämääräistä, puoliksi kopioitua tekstiä saanut kasaan. Ahdistaa kaikki elämässä, ei ole kunnon oman alan työtä, enkä pysty edes ajattelemaan "oikeaan" työhön siirtymistä... jotenkin sekin vain ahdistaa ihan täydet. Opiskelutkin venyneet ihan sairaan paljon, vuosilla. Sitten pitäisi vielä se perhekin perustaa.. miten sitten siihen ne resurssit riittävät, kun en edes jaksa enää itsestäni kunnolla huolta pitää? Tää opiskelujen loppuvaihe vie multa vielä terveyden... joskus haaveilen vain itsemurhasta.. mutta toisteiseksi ne ovat olleet vain haaveiluja..
Ahdistaa ja masentaa
.gradu.
24
4077
Vastaukset
- Tuolta se tuntuu
On todella vaikeaa luopua opiskelijastatuksesta ja alkaa elää oikeaa aikuista elämää, jossa joutuu aivan itse vastaamaan elämästään ja tekemisistään. Ei voi enää käyttää selityksenä kesken olevia opintoja tai elää nuoruuden välivaihetta, jossa ei vielä odotetakaan täyttä vastuullisuutta. Siksi ei kannatakaan ottaa itseään niskasta ja puurtaa gradu kasaan, vaan pitää säilyttää ainakin itseään varten muutama tekosyy tilanteen pitkittämiseksi, vaikka tilanne alkaakin tuntua jo itsestäkin epätyydyttävältä.
- vihtahousu-rlz
Miten tämä sama kommentti ilmestyy aina jokaiseen tällaiseen viestiketjuun? Kirjoittaako näitä joku "opintopsykologi" omalla vapaa-ajallaan? Vai olisiko joku katkera ihminen, joka saa kicksejä vaikeuksissa olevien opiskelijoiden nöyryyttämisestä?
- dlkfjkkd
Ehkä se vain tuntuu siltä, että tulee kun tuo kommentti on 7 vuotta vanha. Kannattanee katsoa päivämäärää?!
Onkohan graduntekijä jo saanut gradunsa valmiiksi?
- lopputyö.1
Minultakin puuttuu lopputyö ja yksi rästikurssi (joka käytännössä sisältää useamman laajan tehtävän). Noitakin tehtäviä on aloitettu tekemään.
Lopputyö on aloitettu, tutkimusaineisto kerätty. Siihen jäi.
Minua ahdistaa tämä roikkuminen. Haluaisin pois koulusta. Haluaisin töihin, elämään normaalia elämää ja normaalia arkea ilman tehtäviä, esitelmiä ja viimeisiä palautuspäivämääriä. Haluaisin herätä aamulla kuudelta, lähteä töihin ja tulla illalla kotiin. Haluaisin sitoutua miesystäväni kanssa, perustaa perheen, rakentaa talon.
Toisaalta tulevaisuuskin pelottaa. Saanko töitä? Mutta se ei ole syy tälle motivaation puutteelle.
En jaksaisi enää miettiä kouluasioita. Olen luovuttanut niiden kanssa. En löydä itsestäni enää sellaista energiaa, että tekisin rästitehtävät edes arvosanalla 1.
Minua hävettää. Tiedän että miesystäväänikin hävettää. Vanhempianikin hävettää jos en valmistu koskaan. Noloa vastata "koska valmistut" -kysymyksiin, että en tiedä. Tai valehdella päin naamaa. Valehdella, että hommat on hoidossa ja kohta loppuu.
Mistä löydän sitä energiaa?? Henkistä jaksamista.- Realiteettiterapiaa
"Minua ahdistaa tämä roikkuminen. Haluaisin pois koulusta. Haluaisin töihin, elämään normaalia elämää ja normaalia arkea ilman tehtäviä, esitelmiä ja viimeisiä palautuspäivämääriä. Haluaisin herätä aamulla kuudelta, lähteä töihin ja tulla illalla kotiin."
Luuletko, että tehtävät, esitelmät ja palautuspäivät töihin menolla poistuvat? Ei ollenkaan, vaan tahti siellä on paljon tiukempaa. Ja palautuspäivistä lipsuminen tarkoittaa siinä maailmassa kengän kuvaa takapuoleen.
Siinä sitä motivaatiota tarpeeksi. - älä ahdistu
Realiteettiterapiaa kirjoitti:
"Minua ahdistaa tämä roikkuminen. Haluaisin pois koulusta. Haluaisin töihin, elämään normaalia elämää ja normaalia arkea ilman tehtäviä, esitelmiä ja viimeisiä palautuspäivämääriä. Haluaisin herätä aamulla kuudelta, lähteä töihin ja tulla illalla kotiin."
Luuletko, että tehtävät, esitelmät ja palautuspäivät töihin menolla poistuvat? Ei ollenkaan, vaan tahti siellä on paljon tiukempaa. Ja palautuspäivistä lipsuminen tarkoittaa siinä maailmassa kengän kuvaa takapuoleen.
Siinä sitä motivaatiota tarpeeksi.Hei!
Älä ahdistu. Jos et jaksa, niin ei ole pakko. Voi ottaa sairauslomaa ja hoitaa masennustasi esimerkiksi YTHS:n kautta. Mutta se ei vie opiskelua eteenpäin, jos se on se syy, mikä masentaa. Eli yksi vaihtoehto on tehdä, kuten minä olen lähiaikoina tehnyt. Vaikka vuosia on vierähtänyt täälläkin opiskelun parissa ja tuntuu ettei tämä todellakaan lopu koskaan. lisäksi aineiston keruu graduun tuntuu venyvän, koska aihe sellainen, että arkaluonteisia haastatteluja aion tehdä ankä saanut haastateltavia helposti kiinni. yhteystiedot ym. kaikki muuttuneet. no, tässäkin oma moka, etten aloittanut ajoissa, eli heti kun tiesin mitä aion tehdä olisi pitänyt suunnitella aineiston keruu ja alkaa toteuttaa sitä. venytin sitäkin.
no, mutta se tapa nyt mitä toteutan, että joskus saisin opinnot loppuun, on että asetan lyhyen tähtäimen tavotteita. yksi kurssi minulla tekemättä ja gradussa aineiston keruu menossa. olen asettanut tavoitteeksi suorittaa puuttuvan kurssin jouluun mennessä. ja gradun aineiston keruun jälkeen analysoida parissa kuukaudessa. sen aineiston saaminen myös jouluun mennessä tai viiimeistään tammikuun loppuun. aiemmin tämän syksyn aikana oli kolme muuta kurssia vielä jäljellä, eikä yhtään haastattelua gradua varten tehty. tein suunnitelmia että tietyn viikon loppun pitää olla tietty kurssi suoritettu, sain sovittua rästikurssien suoritustavoista kyseisten kurssien ohjaajien kanssa niin ettei tarvinnut odottaa kevääseen kun ne olisi olleet tarjolla seuraavan kerran. eli lyhyet suunnitelmat, viikko kerrallaan. ja vieläkn lyhyempiä esim. tämä tapa ollut hyvä: 20 min päähän puhelimessa hälytys päälle. sen aikana ei saa paljon mitään tehtyä, mutta se aika pitää kirjoittaa/ opiskella. kohta tullee hälytys ja tunnet päässeesi vasta vauhtiin. siirrät taas 20 min eteenpäin jne. muutama 20 min kerrallaan tekee jo tunnin työskentelyä ja vie paljonki eteenpäin jotain rästityötä. nappasin tämän idean gradutakuu sivustolta.
mutta hoida itseäsi ulkoilemalla, syömällä terveellisesti ja lepäämällä. älä vaadi liikaa. mutta tee tehokkaasti edes pari tuntia päivässä. äläkä välitä ympäristön paineista. joskus voi olla mysö hyvä sanoa utelioille asiat niin kuin ne ovat, eli olen ollut masentuntut, eikä opiskelu ole luistanut tmv. itsellä oli sairaus joka vei 2 vuotta ainakin tässä opiskeluaikaa, mutta silti sukulaiset ym. kyselivät milloin valmistuu ym. se oli rasittavaa. sanoin, että en voi opiskella, ettekö ymmärrä jne. sitten sain lapsen, olin vuoden hänen kanssaan kotona. nyt hän hoidossa osa-aikaisesti. - sisuataijotakin
löytyy ihan itsestäsi. Ihmisellä on valtavat käyttämättömät voimavarat. Itse tunnen saaneeni apua myös korkeammilta voimilta, kun olen sitä pyytänyt.
Rupeapa kirjoittelemaan lopputyötäsi. Ota selvää oppilaitoksesi standardeista ja asettelusta, tee lopputyösi pohja valmiiksi tiedostoksi, ja kirjoita siihen sitten joka päivä jotakin. Täydennä lähdeluetteloa sitä mukaa kuin käytät lähteitä.
Äläkä murehdi työtäsi yökausia, vaan kun olet kirjoittanut tietyn määrän, puolesta sivusta sivuun, voit mennä tyytyväisenä nukkumaan.
Pelkääminen, jaksamattomuus ja häpeäminen on ensinnäkin turhaa ja toiseksi haitallista. Niihin kaikkiin auttaa määrätietoinen, säännöllinen työskentely lopputyön kimpussa. - herttileili turust
Realiteettiterapiaa kirjoitti:
"Minua ahdistaa tämä roikkuminen. Haluaisin pois koulusta. Haluaisin töihin, elämään normaalia elämää ja normaalia arkea ilman tehtäviä, esitelmiä ja viimeisiä palautuspäivämääriä. Haluaisin herätä aamulla kuudelta, lähteä töihin ja tulla illalla kotiin."
Luuletko, että tehtävät, esitelmät ja palautuspäivät töihin menolla poistuvat? Ei ollenkaan, vaan tahti siellä on paljon tiukempaa. Ja palautuspäivistä lipsuminen tarkoittaa siinä maailmassa kengän kuvaa takapuoleen.
Siinä sitä motivaatiota tarpeeksi.En usko, että työelämänkin vaatimukset tähän graduahdistukseensa ottava paljonkaan hyötyy tällä hetkellä tuosta "kannustuksestasi". Turha niitä tulevaisuuden murheita on tähän ottaa, varsinkin kun tuoreen maisterin voi olla vaikea löytää työtä heti paikalla, ja pakollisen vapaan pitäminen on monen osana. Kaikkien työelämän kokemukset ei ole ihan noin jäätäviä, riippuu työpaikasta ja tieteenalasta nääs. Itsellä on tutkimuksentekoa, ja tahdin saa määrätä itse, kunhan työ valmistuu määräajassa. Voi ottaa lunkisti, jos ei työ kulje ja vastaavasti inspiksen hetkellä tehdä työtä enemmänkin.
En usko että kukaan uupunut ja ahdistunut saa lisämotivaatiota sillä, että lyödään kepillä.
- mh
Itsekin olen ollut aika jumissa graduni kanssa jo kauan. Ja samalla tavoin ympäristön paine on alkanut käydä sietämättömäksi. Tiedosta sen, että työelämässä ei välttämättä ole sen helpompaa, mutta olisi ainakin pari huolta vähemmän: rahahuolet ja se, että koko ajan kaikki sukulaiset kyselevät, että esim. milloin vaihdan parempaan työpaikkaan. Koska eihän sellaista kysellä.
Sitä on kai tutkittu, että monille gradun tekeminen on vaikeaa, koska he vaativat itseltään ihan liikaa. Niin kai minäkin. Sitten tein todella kehnon gradun. Se meni suunnilleen niin, että kirjoitin, sitten itkin kun ahdisti niin järjettömästi, sitten kirjoitin taas vähän ja sitten itkin vähän lisää. Mutta lopulta se tekele alkoi näyttää gradulta. Tiedän, että se ei ole hyvä, en ole toistaiseksi saanut siitä mitään palautetta, mutta jos se kelpaa niin saatan jopa palauttaa sen sellaisenaan.
Kokeilkaa muutkin tätä, tehkää se gardu loppuun mahdollisimman huonosti. Se helpottaa jo kovasti. SItten on jotain konkreettista, mitä tarvitteassa korjata. Ja kun aina neuvotaan lukemaan niitä hyviä graduja niin käykääpä välillä lukemassa niitä huonoja. Saattaa se rima vähän madaltua. Koska osa on todella karseita ja silti niillä on saatu maisterin paperit.- Uunituore FM
Olen juuri valmistumassa (gradusta tuli lausunto tänään, tutkintotodistus kädessä parin päivän päästä), takana lähes 20 vuotta kesken ollut F-tutkinto, josta puuttui se gradu 10 vuotta. Nyt tein gradun työttömäksi jäätyäni muutamassa kuukaudessa, työkkärin koulutustuella kokopäiväisenä opiskelijana.
Matkan varrella on ollut useita gradu-yrityksiä eri aiheista, aina jäänyt kesken. On tullut masennusta tästä asiasta ja monista muista. Nytkin tätä gradua vääntäessäni olin välill todella hukassa. Joskus ajattelin että otan tuosta pihasta meidän auton, ajan motarille ja posautan johonkin kallioseinämään. Vielä 2 viikkoa ennen palautusta, kun äitini kysyi että saanko g:n nyt valmiiksi, olin niin epävarma että on voinut sanoa muuta kuin että sen näkee sitten. Välillä mietin sitä että voiko gradua tehdä masentuneena, kun keskittymiskyky on heikentynyt ja negatiiviset ajatukset valtaa mielen. Psykologini oli aiemmin vastannut tähän että kyllä voi, että jos vaan pystyy lukemaan ja kirjoittamaan niin voi tehdä ja pienetkin asiat vievät työtä eteenpäin.
Gradun kirjoittaminen oli raskas ja tuskaisa prosessi, mutta lopulta kyse on kuitenkin siitä että jaksaa istua ja kirjoittaa.Yksi hyvä neuvo oli graduoppaasta sellainen, että epätoivon tunteetkin kannattaa ottaa osana sitä prosessia ja itsetuntemuksen kasvua: miten minä reagoin siihen kun tuntuu että työ ei mene eteenpäin? Miltä tuntuu olla pimeässä kuilussa? Mitentsemppaan itseäni?
Kannattaa yrittää pakertaa gradu ennen töihin menoa. Sitten se ainakin jää jos menee töihin. Kokemusta on itsellä roppakaupalla. Olen ollut kolmessa eri työpaikassa ja aina vaihtojen välillä yritin tehdä gradua mutta heti kun vaikeudet iski luovutin ja etsin seuraavan paikan. Työ taas oli niin raskasta IT-alalla ettei gradun teko tullut kyseeseen työn ohessa.
Itselleni ratkaisevia asioita onnistumisen kannalta olivat nyt: aviomiehen 100% tuki, aihe johon tunsin paloa, se tunne että nyt tai ei koskaan, gradun ohjaus (sähköpostitse), työkkärin asettama takaraja valmistumiselle. Sitten minulla oli yksi harrastus ja henkireikä gradun teon aikana, joka antoi muuta ajateltavaa.
Sain gradusta cum lauden, eli ei mitään huippuarvosana mutta olen itse tyytyväinen. Olen koko ikäni kärsinyt kiltin tytön syndroomasta ja siitä että kaikki pitää tehdä viimeisen päälle toisia ihmisiä miellyttäen. Tein gradun nyt oman itseni tähden, en enää ajatellut sitä mitä muut siitä ajattelee . Tein sen aiheesta ja tavalla jotka miellyttivät minua.
Ja aina kannattaa muistaa että ei gradua ole pakko tehdä. Mutta ehkä se kuitenkin kannattaa tehdä.
Tsemppiä ja voimia!- Taistoon vaan rohkeasti! - lopputyö1.
Kävin koululla kun piti metsästää yksi allekirjoitus paperiin. Opettajalle sitten tokaisin että millähän energialla tämäkin tutkinto pitäisi viedä loppuun. Sain sitten vartin mittaisen erittäin kivan ja positiivisen ja kannustavan keskustelun tämän opettajan kanssa. Selvensi ajatuksia todella paljon!
Eli jos tökkii ja lujaa, niin menkää koululle ja puhukaa jollekin. Opinto-ohjaajalle tai luokanvalvojalle tms. Minulla auttaa todella paljon se, kun suunnittelen tulevaisuutta. Kun joku vääntää rautalangasta, että kyllä, on ihan mahdollista tehdä työ ennen päivämäärää X. Ja sitten kun kerrotaan, että mitä hyötyä on valmistua. Se keskustelu avasi jo joitain solmuja ja nyt taas tiedän, miten jatkaa eteenpäin!
Eikä tämä nyt tunnukaan niin kovin epätoivoiselta tilanteelta ollenkaan!
- sisuataijotakin
kaikki pitää aloittaa, gradukin. Mutta kun kirjoitat sitä sivun tai vaikka puolenkin sivun päivävauhdilla, se valmistuu väistämättä muutamassa kuukaudessa.
Usko minua: joka ilta koneen viereen naputtelemaan, ja kun se minimi on kirjoitettu - ellei sitten tule valtavaa inspiraatiota - niin tiedoston tallennus, kone kiinni ja hyvillä mielin nukkumaan.
Oletko jo kerännyt lähdeteoksia? Mitä muuta materiaalia tarvitset? Tiedätkö, millainen asettelun on oltava ja oletko tehnyt pohjan valmiiksi? Rutiinijuttujen hoitelu helpottaa ja nopeuttaa hommaa valtavasti.
Perheestä ei tässä vaiheessa kannata murehtia. Eikä itsemurhaa suunnitella, kuollaan sitä muutenkin, jos tarpeeksi tiukka paikka tulee.
Kerropa silloin tällöin täällä, kuinka gradusi etenee! - Sama täällä
Hei,
tuohan on suoraan kuin mun elämästä! Jotenkin lohduttavaa, että muitakin tämä prosessi ahdistaa yhtä paljon. Tsemppiä kuitenkin sinulle, otetaan itseämme niskasta kiinni ja tehdään pienissä palasissa! - .gradu.
Gradu ei ole aloitusviestini jälkeen edennyt rivilläkään. Graduseminaareilla en ole enää käynyt, koska siellä mua katsotaan kuin outoa lintua ja koko tapahtuma ahdistaa vaan liikaa. Muutkin seminaareilla vaikuttavat stressaantuineilta ja se aiheuttaa inhottavan ilmapiirin. Kun arvioidaan toistemme siihen astisia aikaansaannoksia, tulee helposti negatiivista palautetta (joka tietyssä mielessä on hyväksi, että voi parantaa, mutta voi viedä viimeisetkin voimat) Itse olen kerran ollut antamassa palautetta ja tein kyllä kaikkeni, että antaisin mahdollisimman kannustavaa palautetta ja esitin muutaman rakentavan kysymyksen pohdittavaksi, mutta en ruvennut arvostelemaan.
Miten voin tehdän aiheestani haastattelun, kun en ole mikään ekspertti aiheessa enkä edes tiedä mitään olennaisia kysymyksiä.. Aihe kyllä kiinnostaa ja luen siitä mielelläni, mutta koko ajan painostetaan, että haastattelu olisi jo pitänyt olla tehtynä näin alkuvaiheessa... Tänäänkään en pystynyt juuri kuin makaamaan kotona liikkumatta ja joka ikisellä sekunnilla oli kauhea olo.. ja joka ikinen sekuntti tuntui viideltä. Minulla on tietyssä mielessä paljon itseluottamusta, tiedän, että minussa on paljon potentiaalia työelämässä, mutta jotenkin tuntuu vain, että tää koulujärjestelmä ja yhteiskunta tekee asiat mahdollisimman vaikeiksi.. ehkä mä vaan oon sekaisin. Kaikki on vaan niin sekavaa.- herttileili turust
Et tosiaankaan ole ainoa stressaantunut ja ahdistunut. Ahdistus on kai sen takia, että valjastaisi ahdistuksen käyttövoimaksi sen sijaan että se lamaannuttaisi kokonaan, kuten tahtoo kuitenkin käydä ja miten sullekin on käynyt. Silloin pitää jotenkin pilkkoa gradun ajatteleminenkin pienempiin palasiin, eikä antaa mustan seinän kaatua päälle ajattelemalla samaan syssyyn jo perheen perustamista ja valmistumista ja tulevaisuuteen kuuluvia asioita, joita ei tosiaankaan pysty ratkaisemaan juuri tällä hetkellä. KESKITY OLENNAISEEN, oli hyvä ohje itselleni. Älä yritä ratkoa koko työtä ja ongelmavyyhtiä kerralla. Eikö ohjaajasi auta yhtään????
En ymmärrä, mitä haastattelua tarkoitat, siis tutkimushaastatteluako? Yhtäkö vain? Teetkö sen laatuisen gradun, johon tulee vain yksi haastattelu? Millainen tutkimussuunnitelma ja tutkimuskysymykset sinulla on ja mitä haluat saada selville omalla tutkimuksellasi? Sehän on tässä olennaista, eikö vain? Sen mukaanhan haastattelukysymykset laaditaan. Voisinpa jotenkin auttaa sinua. Olen itse siis jatko-opiskelija ja tehnyt väikkäriä 3 vuotta ja kokenut nuo vaiheet ja seminaarikurimukset itsekin. Moni saa niistä ikuisia traumoja, kun nolataan ja vähätellään julkisesti.
Omastakin mielestäni graduseminaarit ja kaikki muutkin ovat kyllä perseestä. Siellä voi purkaa kaunoja ja esittää jotain asiantuntijaa lyömällä toinen lyttyyn. Negatiivisen palautteen lisäksi minä en tunne mitään muuta palautetta. IMeillä on varmaan ollut Suomen paskimmat seminaarit, mutta olen silti selvinnyt. Riippuu aina tosin porukasta ja tieteenalasta ja millaisia ylimielisiä paskoja sattuu. Nyt olen tosin jatko-opiskelijakin jo ja aika pitkällä väikkärissä vain siksi että mulla sattuu olemaan maailman paras ohjaaja. Seminaarit on pakko kitua, vaikkei niistä mitään apua saisi.
Ehdotan vakavasti, että menet yths:n pakeille, kun siellä saa apua juuri näihin mainitsemiisi asioihin. Ainakin Turussa on sellaisia palveluita, jossa voi puida juuri näitä asioita opiskeluvaikeuksissaan ja muissakin. Sulla näkyy kuitenkin olevan täydellinen lamaannus päällä, joten tarvit nyt muita apuja. Opiskelijaterveydenhuoltoon, mars! Sinä selviät gradustas, koska minäkin olen selvinnyt. Ajattelet nyt vaan liian suurta palaa kerralla ihan turhaan.
Voisinko jotenkin auttaa? Ei ole varmastikaan kyse mistään maailmanlopusta. Kerro vähän minkä alan gradua teet! Voin laittaa meilini, ja neuvon eteen päin, jos tahdot apua. =) - jaigjö
Ei kannata ajatella suuria kokonaisuuksia, vaan pieniä asioita. Itse inhoan siivousta, ja ajatus siitä ahdistaa. Joten ajattelen: maanantai: pyyhin pölyt, 10 minuuttia. Tiistai: imuroi, 10 minuuttia. Keskiviikko: pese vessa, 10 minuuttia.
Tämä saattoi kuulostaa idioottimaiselta, mutta on konkreettinen esimerkki. Itse toimin gradussani näin. Ajattelen päivän kerrallaan, esim. silmäilen jonkin kirjan läpi, löytyykö olennaista tietoa. Seuraavan päivän ns. työ on oikolukea, eli yhdistellä kappaleita ja karsia turhat. Kolmas päivä voisi olla kirjaston tietokannan selailu. Jokaisen ns. sovitun tehdyn työn jälkeen onnittelen itseäni: Hyvä, hyvä. Voi vaikka tarjota itselleen pullakahvit. Pienistä asioista syntyy puro.
Mutta ota yhteys ammattilaisiin, tai edes meihin. Se, että kirjoitat ongelmistasi, on jo osa niiden ratkaisua ja tie kohti lopputulosta.
Eräs kaverini tapasi sanoa: Mitäs me pienistä, kun ei pienetkään meistä! - sisuataijotakin
uskoa, että sinua ei katsota kuin outoa lintua. Jokaisella gradupiiriläisellä on tarpeeksi huolta omasta työstään, eivät he sinusta jaksa kiinnostua.
Gradupiirissä on tarkoitus antaa palautetta, joka auttaa parantamaan tekeillä olevaa työtä. Pelkkä kehuminen ei hyödytä mitään, vaikka tietysti myös hyviä kohtia kannattaa mainita. Mutta parannusehdotukset - eli puutteista huomauttaminen - auttavat eniten.
Koeta pohtia tutkimuskysymyksiä ohjaajasi kanssa. Mieti kuitenkin ensin itse asiaa, niin että sinulla on jotakin pohjaa ohjauskeskustelulle. Kirjoita neuvot muistiin. Voithan aluksi ottaa yhteyttää ohjaajaan vaikka sähköpostitse.
Sitä ei kannatta miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä. Sehän on jo ollutta ja mennyttä. Nyt vain miettimään, mitä nyt pitäisi tehdä.
Laita se gradun pohja kuntoon, ellet ole sitä vielä tehnyt. Ja kun luet aiheesta, kirjoita hyviä lainauksia muistiin viitetietoineen sekä niiden herättämiä ajatuksia.
Kyllä siitä hyvä tulee. - lopputyö.1.
sisuataijotakin kirjoitti:
uskoa, että sinua ei katsota kuin outoa lintua. Jokaisella gradupiiriläisellä on tarpeeksi huolta omasta työstään, eivät he sinusta jaksa kiinnostua.
Gradupiirissä on tarkoitus antaa palautetta, joka auttaa parantamaan tekeillä olevaa työtä. Pelkkä kehuminen ei hyödytä mitään, vaikka tietysti myös hyviä kohtia kannattaa mainita. Mutta parannusehdotukset - eli puutteista huomauttaminen - auttavat eniten.
Koeta pohtia tutkimuskysymyksiä ohjaajasi kanssa. Mieti kuitenkin ensin itse asiaa, niin että sinulla on jotakin pohjaa ohjauskeskustelulle. Kirjoita neuvot muistiin. Voithan aluksi ottaa yhteyttää ohjaajaan vaikka sähköpostitse.
Sitä ei kannatta miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä. Sehän on jo ollutta ja mennyttä. Nyt vain miettimään, mitä nyt pitäisi tehdä.
Laita se gradun pohja kuntoon, ellet ole sitä vielä tehnyt. Ja kun luet aiheesta, kirjoita hyviä lainauksia muistiin viitetietoineen sekä niiden herättämiä ajatuksia.
Kyllä siitä hyvä tulee.vaan täältäkin. Enpä ole tässä ajassa saanut minäkään yhtään eteenpäin mitään. Tai no yhden melkein valmiin tehtävän räävin kasaan. Tiedän että siihen tulee punakynää väärästä fontista ja vääristä ties mistä! Samapa tuo.
Tiedätte märän rätin. Siitä valuu vettä.
No sitten voi vähän puristaa ja sitä vettä valuu vaan lisää.
Sitten voi jo rutistaa ja runtata ja ja puristella ja suurin osa vedestä on valunut pois ja rätti on kostea eikä enää märkä.
Lopulta saa vääntää ja kiertää ja ottaa viimeisetkin tipat irti, kunnes mitään ei enää valu.
Juuri siltä minusta tuntuu. - aojdfkdalfmakfd
lopputyö.1. kirjoitti:
vaan täältäkin. Enpä ole tässä ajassa saanut minäkään yhtään eteenpäin mitään. Tai no yhden melkein valmiin tehtävän räävin kasaan. Tiedän että siihen tulee punakynää väärästä fontista ja vääristä ties mistä! Samapa tuo.
Tiedätte märän rätin. Siitä valuu vettä.
No sitten voi vähän puristaa ja sitä vettä valuu vaan lisää.
Sitten voi jo rutistaa ja runtata ja ja puristella ja suurin osa vedestä on valunut pois ja rätti on kostea eikä enää märkä.
Lopulta saa vääntää ja kiertää ja ottaa viimeisetkin tipat irti, kunnes mitään ei enää valu.
Juuri siltä minusta tuntuu.Mua tällä hetkellä ahdistaa myös, koska olisi pakko saada valmiiksi gradu tietyssä ajassa. ja enää ei ole aikaa haahuilla. toisin sanoen, on pakko tehdä sitä ja se v..tuttaa laiskanpuoleista ihmistä, joka on jo 1,5 vuotta sitten aloittanut koko homman... jättänyt kesken ja koko liian pitkän ajan kantanut ajatusta loppuun tekemisestä sisällään ja sen takia ahdistus kasvanut, kun ei oo saanu itsestä ja muista riippuvista syistä sitä tehtyä. ja nyt on ikäänkuin pakko tai ainaki loppuu tuet. jatkoja ei enää tule... toukokuu viimeinen mahis saada homma kasaan. nyt oonki tehny intensiivisesti about pari kuukautta... hidasta tää on, jos ei ole aikaa (n. muutaman kerran viikossa aikaa perehtyä useammaksi tunniksi) ja
m otivaatiota (se on nyt kyllä kasvaut lopussa kun tuli "kiire"...)tarpeeksi ja aineiston saanti venyi kuten mulla ja tutkimuslupien saanti venyi myös alussa... siinä vaiheessa jätin siis kokonaan kesken ja nyt pitäis vielä analyysi vääntää loppuun kun vihdoin saanu tehtyä haastattelut ja aineisto kasassa sekä teoriaosuus hyvällä mallilla. tässä vaiheessa haluais vaan jo lopetta... eli aina tulee näitä vaiheita, että nyt riittäis jo!! mut sitten vaan on noustava uudelleen taistoon. ja mä oon tullu tässä lopussa niin innokkaaks, että ikään kuin tottunu olemaan tässä tutkimuksen tekijän tilassa ja kuvittelen sen olevan ainoa tapa "elää elämää". teen varmaan vielä väitöskirjankin joskus jos tämä hulluus jää pysyväksi:) - 0iå0pöä
aojdfkdalfmakfd kirjoitti:
Mua tällä hetkellä ahdistaa myös, koska olisi pakko saada valmiiksi gradu tietyssä ajassa. ja enää ei ole aikaa haahuilla. toisin sanoen, on pakko tehdä sitä ja se v..tuttaa laiskanpuoleista ihmistä, joka on jo 1,5 vuotta sitten aloittanut koko homman... jättänyt kesken ja koko liian pitkän ajan kantanut ajatusta loppuun tekemisestä sisällään ja sen takia ahdistus kasvanut, kun ei oo saanu itsestä ja muista riippuvista syistä sitä tehtyä. ja nyt on ikäänkuin pakko tai ainaki loppuu tuet. jatkoja ei enää tule... toukokuu viimeinen mahis saada homma kasaan. nyt oonki tehny intensiivisesti about pari kuukautta... hidasta tää on, jos ei ole aikaa (n. muutaman kerran viikossa aikaa perehtyä useammaksi tunniksi) ja
m otivaatiota (se on nyt kyllä kasvaut lopussa kun tuli "kiire"...)tarpeeksi ja aineiston saanti venyi kuten mulla ja tutkimuslupien saanti venyi myös alussa... siinä vaiheessa jätin siis kokonaan kesken ja nyt pitäis vielä analyysi vääntää loppuun kun vihdoin saanu tehtyä haastattelut ja aineisto kasassa sekä teoriaosuus hyvällä mallilla. tässä vaiheessa haluais vaan jo lopetta... eli aina tulee näitä vaiheita, että nyt riittäis jo!! mut sitten vaan on noustava uudelleen taistoon. ja mä oon tullu tässä lopussa niin innokkaaks, että ikään kuin tottunu olemaan tässä tutkimuksen tekijän tilassa ja kuvittelen sen olevan ainoa tapa "elää elämää". teen varmaan vielä väitöskirjankin joskus jos tämä hulluus jää pysyväksi:)edelliseen lisäys, että välttämättä tämä homa ei olis venynyt jos olisin alussa tiennyt mitä olen tekemässä ja osannut rajata aiheen. itse asiassa 1 vuosi oli vasta aiheen kehittelyä. sitten puolisen vuotta olen tiennyt ja tehnyt sitä...välillä jopa nautin tässä vaiheessa tekemisestä, mutta nyt on pääasiallisena tarkotituksena tehdä nopeasti hyvää aikaan, että pääsee tästä irti. sitten katotaan mikä on seuraava projekti. aina elämässä joutuu kestämään keskeneräisyyttä. pitäis hyväksyä se keskeneräisyys, ettei ahdistuisi.
- .gradu.
herttileili turust kirjoitti:
Et tosiaankaan ole ainoa stressaantunut ja ahdistunut. Ahdistus on kai sen takia, että valjastaisi ahdistuksen käyttövoimaksi sen sijaan että se lamaannuttaisi kokonaan, kuten tahtoo kuitenkin käydä ja miten sullekin on käynyt. Silloin pitää jotenkin pilkkoa gradun ajatteleminenkin pienempiin palasiin, eikä antaa mustan seinän kaatua päälle ajattelemalla samaan syssyyn jo perheen perustamista ja valmistumista ja tulevaisuuteen kuuluvia asioita, joita ei tosiaankaan pysty ratkaisemaan juuri tällä hetkellä. KESKITY OLENNAISEEN, oli hyvä ohje itselleni. Älä yritä ratkoa koko työtä ja ongelmavyyhtiä kerralla. Eikö ohjaajasi auta yhtään????
En ymmärrä, mitä haastattelua tarkoitat, siis tutkimushaastatteluako? Yhtäkö vain? Teetkö sen laatuisen gradun, johon tulee vain yksi haastattelu? Millainen tutkimussuunnitelma ja tutkimuskysymykset sinulla on ja mitä haluat saada selville omalla tutkimuksellasi? Sehän on tässä olennaista, eikö vain? Sen mukaanhan haastattelukysymykset laaditaan. Voisinpa jotenkin auttaa sinua. Olen itse siis jatko-opiskelija ja tehnyt väikkäriä 3 vuotta ja kokenut nuo vaiheet ja seminaarikurimukset itsekin. Moni saa niistä ikuisia traumoja, kun nolataan ja vähätellään julkisesti.
Omastakin mielestäni graduseminaarit ja kaikki muutkin ovat kyllä perseestä. Siellä voi purkaa kaunoja ja esittää jotain asiantuntijaa lyömällä toinen lyttyyn. Negatiivisen palautteen lisäksi minä en tunne mitään muuta palautetta. IMeillä on varmaan ollut Suomen paskimmat seminaarit, mutta olen silti selvinnyt. Riippuu aina tosin porukasta ja tieteenalasta ja millaisia ylimielisiä paskoja sattuu. Nyt olen tosin jatko-opiskelijakin jo ja aika pitkällä väikkärissä vain siksi että mulla sattuu olemaan maailman paras ohjaaja. Seminaarit on pakko kitua, vaikkei niistä mitään apua saisi.
Ehdotan vakavasti, että menet yths:n pakeille, kun siellä saa apua juuri näihin mainitsemiisi asioihin. Ainakin Turussa on sellaisia palveluita, jossa voi puida juuri näitä asioita opiskeluvaikeuksissaan ja muissakin. Sulla näkyy kuitenkin olevan täydellinen lamaannus päällä, joten tarvit nyt muita apuja. Opiskelijaterveydenhuoltoon, mars! Sinä selviät gradustas, koska minäkin olen selvinnyt. Ajattelet nyt vaan liian suurta palaa kerralla ihan turhaan.
Voisinko jotenkin auttaa? Ei ole varmastikaan kyse mistään maailmanlopusta. Kerro vähän minkä alan gradua teet! Voin laittaa meilini, ja neuvon eteen päin, jos tahdot apua. =)Osaatko kertoa enemmän tuosta Turun yths:n avusta? Onko sinulla itselläsi kokemusta siitä?
- .gradu.
En halua menä seminaareille.. nolaan itseni täysin kun en mene, mutta en vaan pysty menemään sinne. Siellä varmaan kaikki kyllä sillai huomaa, etten taaskaan ole paikalla, vaikka olisi mun vuoro esitellä tähän astiset saavutukset.. Mulla ei ole edes alustavaa rakennelmaa ja pohjustusta. Oon älyttömän säälittävä tapaus ja inhoan itseäni. Mun mielestä gradu poikkeaa aika paljon kaikista aikaisemmin tehdyistä töistä/esseistä.. kaikista "tavallisista" kurssitöistä olen saanut suht hyvät arvosanat.. mutta tää gradu ei vaan suju. Pahinta on toisten ihmisten hiljainen ihmettely siitä, miksi en vain tee sitä gradua pois alta. Läheisiäkin selvästi hävettää ja kokevat erittäin hankalaksi joka kerta selittää ystäville/sukulaisille, että teen vieläkin sitä gradua.. jota en edes oo tehnyt moneen kuukauteen..
- 11+19
Hyvä ystävä, nyt ammattiauttajalle, koska et yksin ilmeisesti pysty tilannetta selvittämään. Ota yhteyttä koulusi terveydenhuoltoon, niin sinua ohjataan eteenpäin. Pienikin apu voi olla ratkaiseva, koska tiedostat ongelmasi ja olet osannut ottaa ne esille. Rohkeasti seminaariin, kukaan ei siellä sinua syö. Sen takaan. Varmasti.
- mikätilanne
Onkohan se gradu jo valmistunut?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1105875Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453833Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503285Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4652691Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2681720- 871396
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321383Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151346- 771268
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1541255