No, miten alkaisin tuntojani purkamaan, painanut mun sydäntä jonnin verran...
Itseasiassa olen melkein kolmenkymmenen puolenvälin vuoden aikana ollut melkein aina yksin ja ulkona näiltä ns. "parisuhe"markkinoilta. Eli melkolailla raakile , kun ei niin ei.... Mutta tämä oli johdantoa seuraavaan :
Viime aikoina heräsin ja huomasin asian. Olen tehnyt yhden havainnon itsestäni, varmaan moni jo pitää tätä kusipäisyytenä ja syynä miksi olen ilman naista.
Mitä kauenpaa olen ollut yksin ja tietyssä mielessä myös poissa yhteisöistä, harrastustani lukuunottamatta, olen ruvennut ajattelemaan ehkä enemmään itsekkäämmin ja omaa etua , mutta en tarkoita että olen töykeämpi tai käyttäydyn suoraan rumasti.
Käytöstavat on tallella , hyvät tavat kaunistavat :-)
Mutta ehkä se pääpointti on että ei ole päässyt "sosiaalisia" taitoja harjoittamaan alusta asti ( vielä kun on jätetty ulkopuoliseksi juuri ylä-asteajoilta ja nuoruusvuosina) ,kun ulkona muutenkin kaikesta kuin lumiukko niin kaipa sitä itseään pitään huolta ensimmäisenä.
Jotenkin niin vaikea selittää omia tuntojakin välillä tämmöisistä asioista mutta luulen että kun kauan on poissa niin eipä sitä muusta välitä.
Yritän kuitenkin olla avoin, huonolla menestyksellä ja tämmöinen kömpelö motoriikka ei yhtään auta.
Semmonen avautuminen.
Itseasiassa olen melkein kolmenkymmenen puolenvälin vuoden aikana ollut melkein aina yksin ja ulkona näiltä ns. "parisuhe"markkinoilta. Eli melkolailla raakile , kun ei niin ei.... Mutta tämä oli johdantoa seuraavaan :
Viime aikoina heräsin ja huomasin asian. Olen tehnyt yhden havainnon itsestäni, varmaan moni jo pitää tätä kusipäisyytenä ja syynä miksi olen ilman naista.
Mitä kauenpaa olen ollut yksin ja tietyssä mielessä myös poissa yhteisöistä, harrastustani lukuunottamatta, olen ruvennut ajattelemaan ehkä enemmään itsekkäämmin ja omaa etua , mutta en tarkoita että olen töykeämpi tai käyttäydyn suoraan rumasti.
Käytöstavat on tallella , hyvät tavat kaunistavat :-)
Mutta ehkä se pääpointti on että ei ole päässyt "sosiaalisia" taitoja harjoittamaan alusta asti ( vielä kun on jätetty ulkopuoliseksi juuri ylä-asteajoilta ja nuoruusvuosina) ,kun ulkona muutenkin kaikesta kuin lumiukko niin kaipa sitä itseään pitään huolta ensimmäisenä.
Jotenkin niin vaikea selittää omia tuntojakin välillä tämmöisistä asioista mutta luulen että kun kauan on poissa niin eipä sitä muusta välitä.
Yritän kuitenkin olla avoin, huonolla menestyksellä ja tämmöinen kömpelö motoriikka ei yhtään auta.
Semmonen avautuminen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
olen kans yli30 nainen ja on ollu muuataman vuoden sinkku, kun siihen sinkkuteen tottuu, ei oo helppoa olla taas parisuhteessa tai seurustella... viihdyn todella hyvin yksin ja tuun toimeen itseäni kanssa, miksi pilaisin elämääni jonkun miehen takia, tai passaa miestä kokoajan!!!!!!
miten pidempää eläät yskin siitä itsekkäämpi ihmisestä tulee....
joillakin ei vain sovi pariutuminen, ehkä se ei ole mun juttu tässä elämässä, sen takia en kovin paljon kaipaa seuraa:))
No joo.. Tajusin pointin... En tarkoita myöskään kumppanin passaamista vaan ihan arkielämän juttuja
ja että yleisesti olen alkanut jopa välttää tilanteita missä on paljon ihmisiä.
Ehkä se on väärä tapa omaa yksinäisyyttä käsitellä.
Kaipa sitä omaa kuorta kasvattaa ympärilleen ja kun kaikki pitää itse "kokea" ja "tehdä" niin ei halua että joku epätoivottu ja vieras ihminen tulee munaamaan sen....entisestään..
Eli en viitsi olla missään asioissa oma-aloitteinen ellei ole pakko. Tätä voi sanoa laiskuudeksi mutta sitä on niin monta kertaa elämässä ( enkä tarkoita pelkästään nais-asioissa ) astuttua miinaan, että sitä on jo ylivarovainenkin.
Tunnistan hyvinkin tuon kaiken itsessäni. Kun on paljon yksin, ihmisten seurassa helposti väsähtää täysin, kun kaiken tohinan ylihuomioiminen vie energian. Pelkään, etten osaa käyttäytyä luontevasti ja jotenkin onnistun saamaan ihmiset vaivautumaan. Hirveintä on kuvitella, että tuppaudun seuraan ja joku pahoittaa mielensä. Työpaikan pikkujouluissakaan en käy, koska se tuntuisi vain todella hankalalta tilanteelta, ei lainkaan ilonpidolta. Niin.. tältä pohjalta voi olla varma, ettei ainakaan suhteeseen päätymistä tarvitse pelätä..
"Kun on paljon yksin, ihmisten seurassa helposti väsähtää täysin, kun kaiken tohinan ylihuomioiminen vie energian."
Juuri tuota mä tarkoitin.
Ja minä kirjoitin monta riviä liirumlaarumia....
Tulipa toinen "teoria" tuohon lauseeseen minkä kerroit.
Olisiko se kuitenkin parempi että ihmisellä on juuri tuota varten kumppani, joka on itsensä vieressä etusijalla ja ei tarvi koko laumaa aina huomioida ?
"Työpaikan pikkujouluissakaan en käy, koska se tuntuisi vain todella hankalalta tilanteelta, ei lainkaan ilonpidolta."
Tänä vuonna olis ollu kahdet jos ei kolmetkin pikkujoulut, lisäksi olisi tiedossa kaikenlaista muutakin tapahtumaa, mutta ei vaan oikein nappaa lähteä niihin yksin.
Mutta muuten niissä olisin käynyt jos olisi ollut joku seuralainen, kaikki avec-tilaisuuksia.
No elämä on, josko ensi vuonna olisi paremmin vai onko sittenkään. Veikkaan että ei ole, no mistä sitä kuitenkaan tietää.