Monesti arvokeskusteluissa tulee esille perinteet ja niiden kunnioittaminen sekä vaaliminen. Mutta mitä perinteet oikeastaan ovat ja miksi ne ovat niin tärkeitä ihmisten mielestä?
Lähdetään liikkeelle siitä että mikä tekee asiasta perinteen. Perinne on käytännössa vain jotain mitä aikoinaan alettiin tekemään ja saman tekemistä jatkettiin pitkään, monissa tapauksessa tähänkin päivään asti. Periaatteessa mikä tahansa asia mitä teemme tänä päivänä voi muuttua perinteeksi, niin kauan kuin sen tekeminen jatkuu vain tarpeeksi kauan. Ja tietysti miten laajemmalle tietty tapa leviää, sitä todennäköisemmin se myis muodostuu perinteeksi ja uudet sukupolvet myös seuraavat kyseistä perinnettä.
Perinteet ovat pitkälti vain sosiaalisia käytösmalleja jotka ihmiset noudattavat koska heidän ympärillään olevat ihmiset noudattavat niitä myös. Perinteet antavat ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta. Mutta tämä yhteenkuuluvuuden tunne ei tule itse perinteen sisällöstä vaan enemmänkin vain siitä on joku perinne joka ihmisiä yhdistää. Perinne voi käytännössä olla mikä tahansa, tärkeää on vain se että suurin osa ihmisistä siihen uskoo ja sitä haluaa noudattaa.
Perinteissä on pitkälti kyse myös ihmisen kaipuusta johonkin pysyvään elämässä. Ihmiset luonnostaan pelkäävät kaikenlaista muutosta ja ajatus siitä että maailmassa olisi jotain muuttumatonta antaa monille paljon turvaa. Tämä on yksi syy miksi Jumalaan uskotaan ja miksi monista uskovista esim. evoluutio on jopa pelottava asia.
Kaipuumme edes joidenkin asioiden pysyvyyteen on myös se joka saa meidät kiintymään kovasti erilaisiin asioihin ja useimmiten kyse on jopa puhtaasta riippuvaisuudesta...ihmisten on oikeasti äärimmäisen valkea olla ilman asioita, ihmisiä ja esineitä, joihin ovat kiintyneet ja joista ovat tämän takia riippuvaisia. Perinteissäkin on kyse nimenomaan riippuvaisuudesta, olemme kiintyneet tiettyihin sosiaalisiin tapoihin niin paljon että olemme niistä riippuvaisia ja siksi me noudatamme perinteitä.
Se on oikeasti ihan kiva että on perinteitä mutta niistä pitäisi pitää aina kiinni vain järkevissä rajoissa. Perinteitä ei tulisi koskaan noudattaa pelkästään siksi että ne ovat perinteitä. Aina sen mikä on järkevintä tulisi olla tärkeämpi kuin vallitseva perinne ja perinnettä tulisi noudattaa vain niin kauan kuin siitä ei ole haittaa.
Se että esim. kristinusko on ollut maassamme perinteisesti valtauskonto ei ole itsessään mikään perinne jota pitäisi suojella tai puolustaa. Kun ajat muuttuvat, myös perinteet muuttuvat. Se että pidämme joistain perinteistä kiinni viimeiseen asti on sairasta tunneriippuvaisuutta. Esimerkiksi joulu on ihan mukava perinne josta ei oikeastaan itsessään ole mitään harmia mutta se että rajoitamme avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi pelkän perinteen takia on yksinkertaisesti järjetöntä.
Suhtautukaamme kaikkeen kohtuudella, addiktio ottaa meidät valtaansa niin helposti, oli sitten kyse mistä tahansa asiasta.
Perinteet ja niiden vaaliminen.
8
1476
Vastaukset
- sad but true
uskovat perinnäislaeista, vaikka fundamentalistit eivä tahdo millään uskoa sitä.
- arjuuna
Jos kiinnymme ja tulemme riippuvaisiksi niistä, niin se tuo mukanaan myös väkivaltaisuuden, sillä kiintymys ja riippuvuus ovat luonteeltaan väkivaltaisuutta.
Me olemme luoneet rakkautemme kohteesta, toisesta ihmisestä,uskonnosta periteistä tavan ja kiinnymme ja tulemme riippuvaisiks niistä, silloin alamme niitä painostamaan noiden tapojen mukaiseksi, ja silloin rakkaus päättyy, ja väkivaltaisuus tule tilalle
Historia osoittaa ,että noiden tapojen ja uskontojen puolesta on käyty sotia, ja se osoittaa että emme enään rakasta, vaan luulemme kiintymystämme rakkaudeksi
Jos rakastamme, niin älkäämme kiintykö, ja tulko riipaiseksi tuosta kohteesta, sillä se ei enään ole rakkautta jos kinnymme
Ellemme voi rakastaa ilman ehtoja, ilman vastarakkauden vaatimusta, niin silloin tuo rakkaus kuolee, ja tuo mukanaan tukan ja kärsimyksen
- -.-...-
Niin, siinä vaiheessa kun ainoa syy on "näin on perinteisesti tehty", on kyseessä luultavasti aika idioottimainen tapa.
- Thronos
Hyvin puhuttu. Olen tuota perinneasiaa itsekin paljon miettinyt.
Esimerkiksi kun ihmiset puhuvat ääni paatoksesta väristen siitä että jos koulun kevätjuhlassa ei veisata suvivirttä niin lapset menettävät jotakin ainutkertaista, niin he eivät mielestäni ymmärrä sitä että eivät lapset synny millään suvivirsi-geenillä varustettuna. Kyllä siihen virteen minunkin mielessäni liittyy ihania muistoja ja tunne koulun loppumisesta ja kesän seikkailujen alkamisesta, mutta ei niitä muistoja aiheuta virsi sinänsä vaan se tilanne missä sitä virttä aina laulettiin. Jos kevätjuhlissa olisi laulettu vaikka Kulkurin valssi niin ne ihanat muistot liityisivät siihen.
On elämänmittainen ja erittäin mielenkiintoinen tutkimustyö kartoittaa omasta mielestään "kun aina ennenkin..." -tottumuksia ja pohtia ovatko ne sinänsä tarpeellisia vai luuleeko vain niin.
Esimerkiksi joulun aika on tullut minulle aina vain rauhallisemmaksi ja onnellisemmaksi mitä enemmän noita "kyllähän sitä pitää" -joulukuvioita olen karsinut."Esimerkiksi kun ihmiset puhuvat ääni paatoksesta väristen siitä että jos koulun kevätjuhlassa ei veisata suvivirttä niin lapset menettävät jotakin ainutkertaista, niin he eivät mielestäni ymmärrä sitä että eivät lapset synny millään suvivirsi-geenillä varustettuna. "
Totta täysin tämä. Muodostamme niin helposti hyvinkin epäterveitä tunnesiteitä muistojemme pohjalta. Suvivirsi koulun kevätjuhlassa on usein yksi tällainen muisto, jotain mihin ihminen haluaa palata toistuvasti. Suvivirren säilyttämisessä ei niinkään kyse siitä että lapset sitä kaipaisivat, vaan siitä että se on aikuisten muistoissa ja kyseinen perinne muistuttaa heitä itse kokemistaan kevätjuhlista. Me yleisesti noudatamme perinteitä joihin yhdistämme positiivia kokemuksia koska haluamme ikäänkuin kokea uudelleen muistoihimme liittyvät positiiviset kokemukset.
Nostalgia on äärimmäisen tärkeää meille. Emme pidä siitä että asiat muuttuvat vaan haluaisimme niin mieluusti tehdä kaiken aina samalla tavalla ja kokea kaiken samalla tavalla. Jokainen aikuinen varmasti muistaa miten asiat olivat "vanhoina hyvinä aikoina" ja me pidämme paljon asioista jotka oikeasti ovat edelleenkin kuin ennen.
Perinteissä on kyse pääasiassa nostalgiasta, siitä että haluamme vaalia omia muistojamme kokemuksista jotka liittyvät perinteisiin. Sinänsä mielenkiintoista on lapsia kasvattessaankin ihmiset monin tavoin yrittävät nostalgisessa mielessä elää oman elämänsä uudelleen lapsensa kautta. Kyse ei ole useinkaan siitä mitä lapsi oikeasti tarvitsee, vaan siitä mitä vanhemmat luulevat lapsen tarvitsevan omien henkilökohtaisten lapsuudenkokemustensa värittämä.
Sitä on hyvä muistaa että sellaista on hyvin vaikea kaivata mitä ei ole saanut tai kokenut alunperinkään. Jos ihminen tekee kerran jotain, tämä myös aika helposti haluaa tehdä saman uudestaan ja uudestaan, varsinkin kyseiseen tekemiseen liittyy positiivinen kokemus ja muisto. Ja ihminen jatkaa asian tekemistä niin kauan kuin tämä yhdistää kyseisen tekemisen tuohon positiiviseen kokemukseen ja muistoon.
Aivan samalla periaatteella käytännössä kaikki psykologiset riippuvuudet toimivat. Olemme erittäin riippuvaisia menneisyydestämme, omista kokemuksistamme ja niihin liittyvistä muistoista. Se miten koemme maailman on hyvin subjektiivinen ja hyvä niin, mutta on hyvä muistaa että useimmat asiat joita pidämme arvokkaina (kuten perinteet) eivät todellisuudessa omaa minkäänlaista objektiivista arvoa.
Perinteitä, tapoja ja kulttuuria on aika vaikea erottaa toisistaan.
Perinteet liittävät ihmisen ajassa taaksepäin. Osaksi ajallista ketjua. Se ketju voi olla mikä hyvänsä: Jouluna se voi olla esim. osa kristillistä traditiota tai osa perhetarinaa: meidän suvun joulutavat.
Perinne voi olla myös osa identiteettiä: liityn paitsi osaksi sukupolvien ketjua, myös osaksi kulttuurista kokonaisuutta kunnioittamalla tai noudattamalla perinnettä. Se voi olla vaikkapa suomalaisuus, jota on helpointa tarkastella menneisyytenä. Nykyhetki on niin kaoottinen että siitä on vaikea saada kokonaisuutta, tulevaisuus ei oikein hyvin käy identiteetin perustaksi. Niinpä suomalaisuus näyttäytyy erilaisina perinteisinä arvoina ja ehkä taoina, jotka koetaan hyviksi. Onneksi ne eivät ole kuitenkaan kaikille täysin samat.
Jos ihminen ei näe mitään mennyttä mihin liittyä, perinteellä ei oikein olekaan merkitystä. Minusta tuntuu että ihmiset eivät aina ole tietoisia siitä, mihin tahtovat tai eivät tahdo liittyyä. Perinteitä vain noudatetaan. Mutta jos se perinne otetaan pois, sen paikalle jää tyhjä tila: silloin sitä merkitystä voi helpommin tarkastella.- C
Tarinan mukaan eräässä Zen-luostarissa aikoinaan oli kissalla tapana tulla maukumaan munkkien joukkoon aamumeditaation aikaan. Eräänä päivänä mestarilta meni hermot ja hän käski sitoa kissan pylvääseen aamumeditaation ajaksi. Vuodet vierivät ja kissa sidottiin joka aamu pylvääseen. Mestari, joka oli määräyksen kissan sitomisesta antanut, kuoli, mutta kissa sidottiin edelleen pylvääseen aamuisin. Aikoinaan kissakin kuoli ja sen tilalle hankittiin uusi kissa, joka sidottiin pylvääseen aamumeditaation ajaksi.
Nyt oppineet kirjoittavat teologisia väitöksiä kissan pylvääseen sitomisen merkityksestä meditaatiossa.perinteet ja tavat tulevat perimänä ed sukupolvilta,joten ne on helppo omaksua
Kun sitten kiinnytään ja tullaan riippuvaisiksi niistä, ja niitä ollaan sitten valmiita puolustamaan vaikka väkivalloin, ja sen lisäksi niitä yritetään tyrkyttää sellaisille joilla on toisenlaiset perinteet, ja se johtaa väkivaltaan ja sotaan, koska nuo periteet uskonnot ja aatteet antavat oikeutuksen siihen
Kaikki sodat mitä tälläkin hetkellä käydään, liittyvät näihin kysymyksiin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun614428KALAJOEN UIMAVALVONTA
https://www.kalajokiseutu.fi/artikkeli/ei-tulisi-mieleenkaan-jattaa-pienta-yksinaan-hiekkasarkkien-valvomattomalla-uimar1523291Kadonnut poika hukkunut lietteeseen mitä kalajoella nyt on?
Jätelautta ajautunut merelle ja lapsi uponnut jätelautan alle?542556Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo492554- 1102285
- 241893
- 241681
- 301626
- 1691540
- 361265