Työttömänä Tutkijaksi?

Mikä on pääaineesi?

Jos et kykene opinto-oikeuden saatuasi viemään opintojasi läpi, eli tohtoroitumaan, etkä onnistu työllistymään, ei paluuta työttömyyspäivärahoille välttämättä ole vaikka opinnot olisivatkin tosiasiallisesti keskeytyneet jo aikaa sitten. Joudut joka vuosi ilmoittautumaan yliopistolle poissaolevaksi opiskelijaksi (tohtorin opinto-oikeushan on "ikuinen") ja joka kerta jäätyäsi pätkätyöstä taas vähäksi aikaa työttömäksi joudut antamaan keskeytyneistä opinnoistasi selvityksiä työkkäriin. Tätä samaa skeidaa saa jokakerta esittää vaikka tohtoriopinnot jäivät taakse jo vuosia sitten.

Nimim. myönnetystä opinto-oikeudesta tuli pelkkä ikuinen riesa!

On ihan tavanomaista, että työkkäri (se niiden työvoimalautakunta tjs.) evää kokonaan työttömyyskorvaukset niiltä, jotka ovat jatko-opiskelijoina kirjoilla. Tästähän on julkisuudessa puhuttu. Ne päättäjät siellä ovat jotain merkonomeja tai vastaavaa, eivät välttämättä tiedä tuon taivaallista akateemisesta maailmasta.

Yksi vaihtoehto on se, että on ihan normityötön työkkärissä, saa päivärahaa ja tekee sitten jatkotutkimusta jollain tavalla, joka on siinä vaiheessa mielekästä (kirjallisuuteen perehtymistä, esitutkimuksia tms.). Samalla jättää rahahakemuksia. Kun onnistuu saamaan rahaa, ilmoittaa työkkäriin rahan saamisesta ja työttömyys ja korvaukset loppuu siihen.

Yleensä ovat työkkärissä tosiaan jotain merkonomeja. Pienillä paikkakunnilla usein yrittäjien suhteilla palkattuja vaimoja. Näiden maailma on mustavalkoinen ja koostuu numeroista.

Yritäpä työkkärin tiskille maisterin papereilla. Et pääse edes haastatteluun. Haetaan pienipäisiä typeryksiä. Tylyys ja ajattelukyvyn puute on pelkkää plussaa tuossa hommassa.

Saanko ihan udella, että mistä noin pöllöjä maistereita valmistuu? Luulisi jokaisen valmistuneen automaattisesti tietävän, minkälaiset taloudelliset raamit tohtorinväitökselle on ja miten tohtori työllistyy.
Jokainen maisteri tietää, että tohtori saa automaattisesti viran yliopistolta, ja viisi tonnia kuussa parin tunnin viikottaisella opetustunnilla.
Vai onko se ihan näin?

Joo, toisaalta työkkärissä ei tiedetä yliopistokoulutuksesta mitään. Valmistuin maisteriksi, eikä tietoihin merkitty pääainetta saatikka sivuaineita. On kai eri asia valmistuuko opettajaksi, lakimieheksi tai sosiaalialalle. Suunnitelmaani oli laitettu opiskelujeni kesto summittaiseksi, ja sitä ihmeteltiin. Selitin niille, että yliopistossa ei opiskeluaika ole lukujärjestyksen mukainen. Jotkut valmistuvat kolmessa vuodessa, toisilla menee kymmenen vuotta.

Tuota sivuttua karenssiasiaa on pohdittu muutamaan kertaan työkavereitten kanssa. Tässä kohtaa on selkeästi hieman epäselvää, onko kyseessä opiskelu vai työ. Jatko-opiskelijathan ovat työsuhteessa yliopiston kanssa, ja mikäli päätät lopettaa jatko-opintosi, täytyy sinun irtisanoutua tuosta työsuhteesta. Jos itse irtisanoudut, iskee karenssi. Mutta toisaalta, ei kai ketään voi pakottaa suorittamaan tohtorin tutkintoa loppuun. Ei kaikista edes ole siihen. Väitöskirjan suorittamistahan tuo työsuhde yliopiston kanssa käytännössä tarkoittaa. Tässä kohtaa olisi tarkistuksen paikka työkkärissä ja Kelassa, joissa jatko-opiskelijan työsuhde yliopiston kanssa nähdään aivan samanlaisena kuin mikä tahansa muu työsuhde.

Et tee työsopimusta, se olisi liian helppoa. Eli tutkia voi eri apurahoilla, mutta väikkäriä tekevä ei ole työsuhteessa yliopistoon.

Väitöskirjaa tekevä on hyvin usein työsuhteessa yliopistoon, ainakin teknisillä aloilla. Vain harva työskentelee apurahoilla. Apurahatyöskentelyn osalta kuviot ovat hieman hankalammat. Joissakin yliopistoissa apurahalla työskentelevä joutuu maksamaan yliopistolle jopa tilavuokraa omasta työpisteestään. Puhun nyt siis täysipäiväisistä väitöskirjantekijöistä. Sivutoimisena, eli työn ohessa, tekevillä tämä tilanne on taas kerran erilainen, mutta ymmärsin, että tässä keskustelussa keskityttiin täysipäiväisiin väikkärintekijöihin.

Jatko-opinto-oikeuden voi saada riippumatta siitä, haluaako tehdä väitöskirjan sivutoimisena vai täysipäiväisenä. Olennaista on, että väitöskirja pitäisi pystyä jotenkin rahoittamaan. Vaihtoehtoja pääasiassa ovat työsuhde yliopiston kanssa (esim. projektirahoitus), apurahatyöskentely (ei edellytä työsuhdetta yliopiston kanssa) tai sivutoiminen väikkärin teko (oma työ, jonka ohella tekee väitöskirjaa). Itse olen ollut työsuhteessa yliopiston kanssa neljä vuotta, ja nyt viimeistelen väitöskirjani puolen vuoden apurahalla (jonka mahdollistaakseni pidän yliopistolta virkavapaata).

Millaisia apurahoja tarkoitat, yrdr? Henkilökohtaisia apurahoja on pääpiirteittäin kolmenlaisia: (1) matka-apurahoja, (2) kannustusapurahoja, ja (3) työskentelyapurahoja. Matka-apurahat ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu esim. konferenssimatkojen kustannuksiin. Matka-apurahojen käytöstä tulisi aina tehdä selvitys. Kannustusapurahat ovat yleensä muutamia tuhansia euroja (summa siis vaihtelee) ja niiden käytöstä ei tarvitse tehdä erittelyä. Työskentelyapurahat on sitten tarkoitettu työskentelyyn eli ne vastaavat jotakuinkin palkkaa. Käsittääkseni työskentelyapurahan saanti useimmiten edellyttää täysipäiväistä väitöskirjan tekoa ja joillakin myöntävillä tahoilla on vielä käytäntönä, että muihin töihin pitää saada apurahan myöntäjän suostumus. Työskentelyapurahoja myönnetään eri pituisille ajoille (yleisiä ovat puolen vuoden tai vuoden apurahat) ja ainakin näkemäni perusteella tulot tippuvat aika merkittävästi verrattuna esim. työsuhteeseen yliopiston kanssa. Jos siis työskentelyapurahaa ajattelit, niin kannattaa yrittää jostain tarkistaa, onko työskentely omassa yrityksessä jonkinlainen haitta työskentelyapurahan saamisessa.

Jos jollain on muunlaisia kokemuksia apurahoista, niin niistä kuulisin mieluusti.