Olen melko nuori mies. En ole mitenkään uskonnollinen, enkä ole uskossa, mutta ei minulla ole mitään uskontoja vastaan. Ääriuskonnollisia fanaatikkoja, fundamentalisteja ja lahkoja kyllä karsastan, enkä niistä tykkää. En tosin ymmärrä myöskään näitä kiihkoateisteja. Välillä olen miettinyt, että onko Jumala oikeasti olemassa ja ohjaako tätä kaikkea joku. Uskon enemmän evoluutioteoriaan, koska siitä on tieteellistä näyttöä. Ei sitäkään ole täysin aukottomasti ehkä todistettu, mutta kuitenkin. Minulla on yksi uskonnollinen ystävä ja hän on paras ystäväni.
On joitakin asioita, miksi minusta ei todennäköisesti koskaan tule uskovaista. Yksi on se, että uskontojen nojalla on tehty historian saatossa paljon pahaa ja tehdään nykyäänkin. Tämä koskee kaikkia kirkkokuntia ja uskontoja. Monta sotaa on käyty ja tälläkin hetkellä soditaan uskonnon takia. Ihmisiä, jopa pieniä lapsia tapetaan uskonnon tähden samoin naisia ja lapsia raiskataan uskonnon tähden. Viime talvena ja keväänä Suomessakin tuli ilmi näitä pedofiilipappeja ja järjestelmällistä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Kirkkokunnat eivät ole jyrkästi paheksuneet tälläistä toimintaa, eivätkä ole aktiivisesti toimineet poistaakseen tämän ongelman ja saattaakseen rikolliset tuomiolle. Kuulun evankelisluterilaiseen kirkkoon. Kaikkein järkyttävintä on se, että Katolilaisten piispa on suojellut itse näitä pedofiileja ja lausunnoissaan käytönnössä hyväksynyt lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Tästä saa nyt sellaisen vaikutelman, että mielikuvani uskonnoista on melko negatiivinen. Eikö uskontojen pitäisi olla hyvällä asialla? Voisin periaatteessa olla uskovainen, mutta muutama moraalisesti ja periaatteellisesti tärkeä asia kuten kerroin vaivaa minua. Miksi Jumala sallii pahan, jos on olemassa? Jumalahan pystyisi vaikuttamaan asioihin ja hän voisi tehdä ihmisistä parempia ja ohjata tätä kehitystä, joka on menossa huonoon suuntaan?
Nyt tärkeimpään asiaan. Minulla on ollut ihmissuhdehuolia. Olen kaivannut uusia ystäviä ja kavereita. Minulla on vähän heikko itsetunto ja minulla on huonoja kokemuksia ihmissuhteista. Ennenkaikkea kaipaisin tyttöystävää, mutta jotenkin en usko, että sellaista tulen saamaan. Kaipaan rakkautta, läheisyyttä ja hellyyttä. Olen vuoden verran aina välillä ennen nukkumaanmenoa rukoillut Jumalaa, että hän auttaisi minua ja toisi elämääni jonkun mukavan tytön, joka rakastaisi minua puutteistani huolimatta. Kuunteleeko Jumala minua ja auttaako hän minua, koska en ole uskossa? Toteuttaako Jumala toiveeni? Kovasti toivoisin löytäväni tyttöystävän ja uusia ystäviä muutenkin.
Auttaako Jumala?
7
243
Vastaukset
- Jukka1985
Jatkoa edelliseen. Tuli mieleeni vielä kertoa, että mistä sen tietää, että Jumala kuulee ja auttaa? En oikein enää jaksa odottaa, että löytäisin tyttöystävän, enkä oikein usko sellaista löytäväni. En ole uskovainen, mutta en ateistikaan. Haluaisin uskoa johonkin, mutta en oikein tiedä mihin.
- nicander
mitään hanskoja tiskiin lyö..
Minustahan sinä sitäpaitsi tunnut enemmän uskovan Jumalaan, kuin että olisit uskomatta. Ehkä sinulla on joku kuva uskovasta, jota et mielestäsi täytä. Luulen. Ja ihan oikeinhan se on, jos kritisoit niitä vääriä asioita, joita mielestäsi kristinuskon ja Jumalan nimissä on tehty. Siinähän sinä olet ihan samaa mieltä Jumalan kanssa, joka jo käskyissäkin sanoo, ettei hänen nimeään saisi käyttää väärin. Eli vaikkapa tappaminen Jumalan nimessä ei ole tietenkään oikein.
Toisaalta kannattaa tutustua hiukan syvemminkin asioihin, koska pintapuolisesti kristinuskon tiliin laitetaan paljon sellaistakin pahaa, mitä siihen ei tarvitse liittää.
Tuossa tyttöasiassa sinun kannattaa kyllä ihan itsekkin vaan olla aktiivinen ja katsastella niitä sopivia ehdokkaita eri paikoista. Kun sinua tuo usko kuitenkin vähän kiinnostaa, niin mitäs jos kokeilet vaikka jotakin sellaisia paikkoja. Kyllä se Jumala ihan varmasti kuulee ja voi auttaakkin, mutta liikkumatonta laivaa on Jumalankin vähän vaikeampi ohjata. ;)
Mutta älä nyt hyvä mies hanskoja tiskiin laita. Ihan fiksulta kaverilta sitäpaitsi vaikutat. Moi,
Isoja asioita mietit.
Olen rukoillut aikanaan ihan samalla tavalla kuin sie, sinnikkäästi ilta illan perään. Vuosikausia. Poikaystävää. En saanut. Luovutin. Ajattelin, että olkoon, ei sitten. Ehkä minulle ei anneta ketään, jota saisin rakastaa. Ehkä miut on jotenkin tarkoitettu elämään yksin. Vähän tuon luovuttamisen jälkeen tapasin ensimmäisen poikaystäväni.
En tarkoita sanoa, että lakkaa rukoilemasta, vaan tarkoitan, että kaikille asioille on aikataulu, jota me emme tiedä. Ehkä nyt tuntuu, ettei sitä päivää vaan tuu, että joku kiehnäisi tossa kyljessä, mutta ehkä jo huomenna...?! Who knows. Elämä on yllätyksellistä. Tiedän, ettei se paljon lohduta nyt. Onneksi sinun tarvitsee kestää yksinäisyyttä vain tämän hetken verran - ei tulevista vuosista kannata vielä huolta kantaa. Kestä tämä hetki.
Mainitsit heikosta itsetunnosta ja huonoista kokemuksista. Mihinhän sinua oikein ohjaisin? Rohkenisitko lähteä mihinkään sinkkutoimintaan (tosin sitä ei ole kaikilla paikkakunnilla)? Keksisitkö jonkin harrastuksen, jossa tutustuisit ihmisiin? Asun itsekin vieraalla paikkakunnalla ja pohdin jotain samansuuntaista, kuin sinä - mistä löytää kavereita, jotka hyväksyisivät minut minuna (papinkaan ei ole helppo löytää kavereita, jotka suhtautuisivat ihan tavallisesti:). Ystävyyden syntyminen on pitkä prosessi, mutta johonkin täytyy kotoa lähteä, että saa sen prosessin jonkinlaiseen alkuun. Tietenkin netissäkin on varmaan mahdollista tutustua ihmisiin ja useamman netissä tavanneen parin olen jopa vihkinyt :)
..."mistä sen tietää, että Jumala kuulee ja auttaa? " Kun mietit elämääsi taaksepäin, olet kohdannut vaikeuksia ja haasteita. Kaikesta olet selvinnyt, koska olet nyt kerran siinä. Haavoja sinussa on, mutta ne eivät ole vieneet kykyäsi luottaa tai haluasi kohdella toista ihmistä hyvin. Olet saanut raskaissa vaiheissa voimia, mahdottomissakin tilanteissa valo on ilmaantunut tunnelin päähän. Kaikissa vaiheissasi sinua on kannettu. Minä ajattelen niin.
Haluaisit uskoa. Et halua sitoutua siihen pahuuteen, mitä kirkon jäsenten keskuudessa on. Kristityn kuuluukin taistella sitä pahaa vastaan! Kun me ollaan ihmisiä, me kannetaan nekin huonot piirteemme myös siihen, mitä uskon alueella tehdään, valitettavasti.
Ei usko ole vaatimus, se on mahdollisuus. Kristillisessä uskossa keskeisintä miulle on se, että vaikka me erehdytään eikä tehdä kaikkea oikein, me ollaan silti Jumalalle rakkaita. Jeesuksen tähden me saahaan kaikki anteeksi kun vilpittömästi pyydetään. Koska meitä rakastetaan valtavasti, saahaan mekin jakaa rakkautta eteenpäin ja toimia toistemme hyväksi, se on meidän tehtävämme. Jumala kutsuu sinua, olet Hänelle rakas, ja Hän kuulee kyllä jokaisen rukouksesi.
Seija H., pappikuunteleva_kirkko kirjoitti:
Moi,
Isoja asioita mietit.
Olen rukoillut aikanaan ihan samalla tavalla kuin sie, sinnikkäästi ilta illan perään. Vuosikausia. Poikaystävää. En saanut. Luovutin. Ajattelin, että olkoon, ei sitten. Ehkä minulle ei anneta ketään, jota saisin rakastaa. Ehkä miut on jotenkin tarkoitettu elämään yksin. Vähän tuon luovuttamisen jälkeen tapasin ensimmäisen poikaystäväni.
En tarkoita sanoa, että lakkaa rukoilemasta, vaan tarkoitan, että kaikille asioille on aikataulu, jota me emme tiedä. Ehkä nyt tuntuu, ettei sitä päivää vaan tuu, että joku kiehnäisi tossa kyljessä, mutta ehkä jo huomenna...?! Who knows. Elämä on yllätyksellistä. Tiedän, ettei se paljon lohduta nyt. Onneksi sinun tarvitsee kestää yksinäisyyttä vain tämän hetken verran - ei tulevista vuosista kannata vielä huolta kantaa. Kestä tämä hetki.
Mainitsit heikosta itsetunnosta ja huonoista kokemuksista. Mihinhän sinua oikein ohjaisin? Rohkenisitko lähteä mihinkään sinkkutoimintaan (tosin sitä ei ole kaikilla paikkakunnilla)? Keksisitkö jonkin harrastuksen, jossa tutustuisit ihmisiin? Asun itsekin vieraalla paikkakunnalla ja pohdin jotain samansuuntaista, kuin sinä - mistä löytää kavereita, jotka hyväksyisivät minut minuna (papinkaan ei ole helppo löytää kavereita, jotka suhtautuisivat ihan tavallisesti:). Ystävyyden syntyminen on pitkä prosessi, mutta johonkin täytyy kotoa lähteä, että saa sen prosessin jonkinlaiseen alkuun. Tietenkin netissäkin on varmaan mahdollista tutustua ihmisiin ja useamman netissä tavanneen parin olen jopa vihkinyt :)
..."mistä sen tietää, että Jumala kuulee ja auttaa? " Kun mietit elämääsi taaksepäin, olet kohdannut vaikeuksia ja haasteita. Kaikesta olet selvinnyt, koska olet nyt kerran siinä. Haavoja sinussa on, mutta ne eivät ole vieneet kykyäsi luottaa tai haluasi kohdella toista ihmistä hyvin. Olet saanut raskaissa vaiheissa voimia, mahdottomissakin tilanteissa valo on ilmaantunut tunnelin päähän. Kaikissa vaiheissasi sinua on kannettu. Minä ajattelen niin.
Haluaisit uskoa. Et halua sitoutua siihen pahuuteen, mitä kirkon jäsenten keskuudessa on. Kristityn kuuluukin taistella sitä pahaa vastaan! Kun me ollaan ihmisiä, me kannetaan nekin huonot piirteemme myös siihen, mitä uskon alueella tehdään, valitettavasti.
Ei usko ole vaatimus, se on mahdollisuus. Kristillisessä uskossa keskeisintä miulle on se, että vaikka me erehdytään eikä tehdä kaikkea oikein, me ollaan silti Jumalalle rakkaita. Jeesuksen tähden me saahaan kaikki anteeksi kun vilpittömästi pyydetään. Koska meitä rakastetaan valtavasti, saahaan mekin jakaa rakkautta eteenpäin ja toimia toistemme hyväksi, se on meidän tehtävämme. Jumala kutsuu sinua, olet Hänelle rakas, ja Hän kuulee kyllä jokaisen rukouksesi.
Seija H., pappiOma kokemukseni on ollut, että Jumala ei kuule eikä auta. Kun lopulta lopetin rukoilut ja aloin toimia oman elämäni hyväksi, olen saanut onnellisen elämän ja rakkauden. Otin eron uskovasta vaimostani. Olen nyt 53 v. Jos Jumalan toiminta näkyy vain tuhansien vuosien takaisessa Raamatun kertomuksissa, niin se on aivan liian kaukana minun elämästäni. Haluan jotain konkreettisempaa Jumalaa, mutta sellaista ei ole kuulunut eikä näkynyt. Elämämme on vain meidän omassa varassamme.
- Tsemppiä sulle
Miksi jumala auttaisi sinua saamaa tyttöystävän kun samalla antaa tuhansien lasten kuolla nälkään? Minä en usko jumaliin jos jotain haluan TOIVON sitä, en rukoile, ja teen haluamani asian eteen kaikkeni. Se tyttöystävä kyllä löytyy ilman rukouksiakin.
Kiitos ajatuksistasi. Nuo seikat, jotka saavat sinut epäilemään Jumalaa ja Hänen hyvyyttään, kuuluvat niihin, joiden edessä me ihmiset olemme yhtenä kysymysmerkkinä. Miksi näin tapahtuu? Toivoisin, että pystyttäisiin tänä päivänä huomaamaan se, ettei esimerkiksi luterilaisen uskon varjolla enää tapeta eikä vääryyttä sallita.
Tuo peittely, josta täällä on muissakin ketjuissa puhuttu, on erittäin väärin. Myös se, mikä saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä kirkon suunnasta, on arkuutta antaa hyvin teräviä kommentteja julkisuudessa. Vaikka papin tai piispan omat ajatukset olisivat hyvinkin vahvasti hyvän puolella ja vääryyttä vastaan, meillä on hiukan turhan kiltti kulttuuri eli koitamme sanoa mahdollisimman sovittelevasti kirkossa. Radikaalithan huomataan kyllä heti. Se ei ole hyssyttelyä, mutta usein ehkä turhaa varovaisuutta. Napakampaa julkista puuttumista epäkohtiin kaivattaisiin. Olen samaa mieltä siinä.
Miksi Jumala ei auta, jos on hyvä? Katsoin eilen kapteeni Corellin mandoliinin ja siinä sanottiin hyvinkin tähän liittyen: turha kysyä, miksi haavoituimme vaan on keskityttävä siihen, miten haavat paranevat. Jotenkin näin se meni.
Elämään maailmassa kuuluu elämän koko kirjo, kaikki sen kauheus ja kauneus. Se on ihmisen osa. Meidät luotiin hyvään maailmaan, mutta syntiinlankeemuksessa tästä maailmasta tuli ihmisille tällainen, jossa on myös kärsimystä. Uskomme mukaan Jumala pitää meistä huolta kaiken tämän keskellä ja johdattaa tahtonsa mukaan ja tuo tahto on hyvä. Meillä itsellämme on vastuu tästä maailmasta, emme ole tahdottomia pelinappuloita Jumalan pelissä.
Se, että et ole kuullut rukousvastausta, tarkoittaa sitä, ettei ole vielä aika tavata sitä oikeaa tyttöystävää. Kun on oikea aika, oikea ihminen ilmestyy, jos ja kun niin on tarkoitettu. Odottaminen on raskasta ja turhauttavaa, ymmärrän sen. Mutta, koska kuitenkin olet jutellut Jumalalle, jonkinlainen suhde sinulla Häneen on. Se riittää.
Toivon elämääsi ystäviä ja rakkautta. Toivon, että Jumala vastaa rukoukseesi mahdollisimman pian :)
sinua siunaten
pappi Sonja- RD
Rukoukset ei auta, paitsi sillä todennäköisyydellä kuin muutkin pyynnöt. Parempi on ottaa itse vastuu elämästään ja lopettaa harha kaikista yliluonnollisesta.
Joskus luin jutun pojasta joka rukoili jumalalta polkupyörää. Tietenkään jumala ei vastaa moisiin pyyntöihin. Niinpä poika meni, varasti polkupyörän ja sen jälkeen pyysi jumalalta armoa. Näin poika sai haluamansa pyörän.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743062
- 742944
- 681852
Tykkään susta
Elämäni loppuun asti. Olet niin suuresti siihen vaikuttanut. Tykkäsit tai et siitä191772- 271681
- 241667
- 201640
- 481317
Onko meillä
Molemmilla nyt hyvät fiilikset😢ei ainakaan mulla mutta eteenpäin on mentävä😏ikävä on, kait se helpottaa ajan myötä. Ko91299Pettymys! Tähdet, tähdet -kisassa tämä erikoisjakso pois - Pistänyt artistit todella lujille!
Tähdet, tähdet -kisa on edennyt genrestä toiseen. Mutta erästä monen toivomaa erikoisjaksoa ei tällä kaudella nähdä. Voi311295