on monen ihmisen kasvava ongelma ja rasite elämässään.
Kuinka moni vanhus joutuu viettämään viimmeisiä vuosiaan elämästään yksin.
Kysymykseni on se, miksi Jumala rukouksista huolimatta ei johdata ystäviä yksinäisyyteen ajautuneille?
Itsekin kohta kolmekymmentä vuotta odottanut ja rukoillut ystävää/ystäviä -turhaan-. Siinä meni nuoruus yksinäisyydessä, mennekkö keski-ikäkin. Itsekin yrittänyt etsiä ystäviä -turhaan-.
Syitä on monia, kuten ujoutta tai vaikka se, että sattu olemaan uskoon taipuvainen ja siten tiettyjen moraali sääntöjen kahlitsema.
Miksi rukoukset eivät kanna?
Yksinäisyys
16
340
Vastaukset
- -heikompi toista-
"Syitä on monia, kuten ujoutta tai vaikka se, että sattu olemaan uskoon taipuvainen ja siten tiettyjen moraalisääntöjen kahlitsema. Miksi rukoukset eivät kanna?"
Kerron siulle. En ole uskossa. Kerran olin, mutta se oli sellainen ohimenevä, yks vaihe mun elämässä.
Ei siitä enempää. Paitsi sillon sitä otti ikäänkuin johdatuksena kaikki ihmiset elämäänsä, ja näin jälkeenpäin ajatellen totuus oli se, että tilaani, oletettua yksinäisyyttä moni käytti hyväksi.
Jos jotain opin niin opin sen että auttaminen ei kuulu ystävyyteen. Ystävyys on mahdollista vain siellä missä ollaan tasavertaisia. Pärjätään yhtä hyvin. Muuten se ei ole oikein.
Suorat sanat, ne joiden tietää loukkaavan, on paremmat kuin se että käyttää toisen heikompaa, alisteista asemaa hyväkseen.
Kirkolta saat apua ongelmaasi. Kuulin tän paikkakunnan yhdeltä papilta että yksinäisille on leirejä.. Viimeksi kun leiri oli, vaan yks yksinäinen ilmaantui paikalle.
Zemppiä, sumunlapsi!- etsivä-xx
Esität avaajalle hyvän näkemyksen ystävyydestä. Minulle usko ei ole ohimennyt asia, mutta olet täysin oikeassa ystävyyden pohjasta. Ystävyys on oikealla pohjalla silloin kun se on tasavertaista. Auttaminen ystävyydessä on tilapäistä ja vastavuoroista. En ollenkaan väheksy esim. punaisen ristin tai kirkon piirissä toimivia ystävänpalveluita, jos sellaisia on. Niillä on auttajalle toinen tavoite, puhekumppanin tarvitsee jokainen ja sellainen apu voi olla osa elämää. Aito ystävyys sen sijaan on tasa-arvoista, niin että molemmat saavat siitä itselleen ja että se on spontaania. Suhde, missä toinen on rooliltaan auttaja, imee auttajan henkisiä voimavarjoja ja niille pitää olla vahvistuksena toisenlainen "rentouttava" suhde toisiin ihmisiin.
Tämän autajan roolin ja tasavertaisen ystävyyden roolin eron olen itse joutunut kokemaan, kun hyvä ystäväni invalidisoitui. Entinen nuoruuden tasa-arvoinen yhdessä meneminen ja saman ammatin ja sen tapahtumien ympärille rakentunut ystävyys muuttui. Tapaan toki ystävääni mutta harvakseltaan. Hänen aito ystäväpiirinsä on nykyisin vammaisjärjestöissä, sen piirissä hän suunnittelee omia retkiään ja menemisiään. Vanha pitkä meenisyys ja yhteiset muistot toki kantavat ja haluan häntäkin tavata. Meidän tapaamisessamme tulee silti esiin auttajan rooli ja hänen maailmaansa paneutuminen, yhteistä kokemusmaailmaa ei enää ole entiseen malliin. Tämän ystävyyssuhteen voimia vievän luonteen joutui toteamaan, kun joutui lähiomaisen aktiiivihoitajaksi. Kun tuntui sille, että saadakseni itselleni voimia, en halunnut enää lisää avustettavia vaan sen, että saisin hetken vain olla ja ajatella vain omaa mukavuuttani ja rentoutumistani, ystävyyssuhteet alkoivat painottumaan ns. tervesiin tuttaviin. Ne, kun olivat minulle mahdollisuus purkaa omia työelämän paineitani vertaisryhmässä, missä oman alamme hyvät ja huonot puolet pystyi puimaan sellaisina kuin ne olivat sillä hetkellä ja kun muutkin joutuivat miettimään miten työn ja perheen saattoi yhdistää.
Ystäviä löytyy yleensä silloin kun tapaa erilaisia ihmisiä. Harastustoiminnassa tavatut ihmiset tai työelämä kollegat ovat siitä hyviä että yhteinen kiinnostuksen pohja on olemassa. Ongelman työpaikalla ja harrastuksessa on se kuka tekee aloitteen ensimmäisestä yhteisestä menosta tai kahvikutsusta. Jos on puoliso on helpompi aloittaa ystävyyssuhde oman kodin ulkopuolella, itse ole tavannut ystäviäni kahvilassa, silloin ei kiireisen työssäkäyvän tarvitse kummankaan siivota kotonaan tai järjestellä tarjoiluja. Haittapuolena on tietenkin se että julkisessa tilassa ei voi puhua kaikkia intiimejä asioita. Niitä voi purkaa vaikka kävelylenkin ihmisistä tyhjillä osuuksilla. - -heikompi toista-
etsivä-xx kirjoitti:
Esität avaajalle hyvän näkemyksen ystävyydestä. Minulle usko ei ole ohimennyt asia, mutta olet täysin oikeassa ystävyyden pohjasta. Ystävyys on oikealla pohjalla silloin kun se on tasavertaista. Auttaminen ystävyydessä on tilapäistä ja vastavuoroista. En ollenkaan väheksy esim. punaisen ristin tai kirkon piirissä toimivia ystävänpalveluita, jos sellaisia on. Niillä on auttajalle toinen tavoite, puhekumppanin tarvitsee jokainen ja sellainen apu voi olla osa elämää. Aito ystävyys sen sijaan on tasa-arvoista, niin että molemmat saavat siitä itselleen ja että se on spontaania. Suhde, missä toinen on rooliltaan auttaja, imee auttajan henkisiä voimavarjoja ja niille pitää olla vahvistuksena toisenlainen "rentouttava" suhde toisiin ihmisiin.
Tämän autajan roolin ja tasavertaisen ystävyyden roolin eron olen itse joutunut kokemaan, kun hyvä ystäväni invalidisoitui. Entinen nuoruuden tasa-arvoinen yhdessä meneminen ja saman ammatin ja sen tapahtumien ympärille rakentunut ystävyys muuttui. Tapaan toki ystävääni mutta harvakseltaan. Hänen aito ystäväpiirinsä on nykyisin vammaisjärjestöissä, sen piirissä hän suunnittelee omia retkiään ja menemisiään. Vanha pitkä meenisyys ja yhteiset muistot toki kantavat ja haluan häntäkin tavata. Meidän tapaamisessamme tulee silti esiin auttajan rooli ja hänen maailmaansa paneutuminen, yhteistä kokemusmaailmaa ei enää ole entiseen malliin. Tämän ystävyyssuhteen voimia vievän luonteen joutui toteamaan, kun joutui lähiomaisen aktiiivihoitajaksi. Kun tuntui sille, että saadakseni itselleni voimia, en halunnut enää lisää avustettavia vaan sen, että saisin hetken vain olla ja ajatella vain omaa mukavuuttani ja rentoutumistani, ystävyyssuhteet alkoivat painottumaan ns. tervesiin tuttaviin. Ne, kun olivat minulle mahdollisuus purkaa omia työelämän paineitani vertaisryhmässä, missä oman alamme hyvät ja huonot puolet pystyi puimaan sellaisina kuin ne olivat sillä hetkellä ja kun muutkin joutuivat miettimään miten työn ja perheen saattoi yhdistää.
Ystäviä löytyy yleensä silloin kun tapaa erilaisia ihmisiä. Harastustoiminnassa tavatut ihmiset tai työelämä kollegat ovat siitä hyviä että yhteinen kiinnostuksen pohja on olemassa. Ongelman työpaikalla ja harrastuksessa on se kuka tekee aloitteen ensimmäisestä yhteisestä menosta tai kahvikutsusta. Jos on puoliso on helpompi aloittaa ystävyyssuhde oman kodin ulkopuolella, itse ole tavannut ystäviäni kahvilassa, silloin ei kiireisen työssäkäyvän tarvitse kummankaan siivota kotonaan tai järjestellä tarjoiluja. Haittapuolena on tietenkin se että julkisessa tilassa ei voi puhua kaikkia intiimejä asioita. Niitä voi purkaa vaikka kävelylenkin ihmisistä tyhjillä osuuksilla.Kirjoitit:"Harrastustoiminnassa tavatut ihmiset tai työelämä kollegat ovat siitä hyviä että yhteinen kiinnostuksen pohja on olemassa. Ongelman työpaikalla ja harrastuksessa on se kuka tekee aloitteen ensimmäisestä yhteisestä menosta tai kahvikutsusta. Jos on puoliso on helpompi aloittaa ystävyyssuhde oman kodin ulkopuolella, itse olen tavannut ystäviäni kahvilassa, silloin ei kiireisen työssäkäyvän tarvitse kummankaan siivota kotonaan tai järjestellä tarjoiluja. Haittapuolena on tietenkin se että julkisessa tilassa ei voi puhua kaikkia intiimejä asioita. Niitä voi purkaa vaikka kävelylenkin ihmisistä tyhjillä osuuksilla."
Ymmärrän. Se puoliso voi herkästi kokea olevansa täysin ulkopuolinen, jos ns. työkavereita tulee kotiin passattavaksi. Vaikka aina se ei olisikaan tarkoitus. Saattaa olla tarkoitus juuri aivan päinvastainen. Jos on pitkään ollut samassa työpaikassa, esim.kymmenenkin vuotta, sitä varmaan toivoo että se puoliso lähentyy sillä kun oppii tuntemaan ne ihmiset joiden kanssa päivittäin on tekemisissä.
Se on hyvä että teillä työpaikalla on ollut vertaisryhmiä, joissa olet saanut tietää että muutkin miettivät samoja asioita: miten sovittaa parhaiten yhteen työ ja perhe. On terveellistä että asioista keskustellaan, eikä vaan lusikoida sitä samaa "puuroa"päivästä toiseen, vaan jossain voi turvallisesti jäsentää asioita.
Noissa järjestetyissä teema-illoissa tms.on se hyvä puoli että siinä se sosiaalinen kontrolli pelaa.
Epävirallisimmin kun pui asioita niin etusijalle ajatuksiin nousevat ne toisten itsekkäiltä tuntuvat vaatimukset. Mitä työkaveri vaatii sen työkaveruuden lisäksi jne. Syö voimia löytää se hyvä sieltä johon kiinnittyä siten että elämä voi jatkua tavalla joka ei loukkaa ketään. Eli siten ettei kukaan jää ulkopuolelle, ja että kaikki ovat tyytyväisiä omaan rooliinsa.
Ystävyys on vaikeaa. Mun kokemuksen mukaan ystävyydessä on liian usein esillä se roolijakauma. Pitää selvittää kuka on oikeasti mitenkin yksinäinen, kuka tarvitsee eniten.Ja mihin omat voimat lopulta riittävät. Normaalien ihmisten kesken.
Ehkä se että ystävyydessä on pohjimmiltaan kyse jonkunlaisesta rakkaudesta, taannuttaa. Monet aikuiset, työssäkäyvätkin, saattavat joskus heittäytyä kuin lapsiksi, ja ystävä tai autettu onkin kuin ennen äiti tai isä: lohdun ja turvan tuoja. Läheisriippuvuus on hyvin yleinen ongelma.
Se ei tarkoita minulle sitä, että odotan vain passiivisena että Jumala tuo minulle sen mitä pyydän. Ihminenhän pyytää ihan mitä sattuu, hyvin lyhytnäköisesti ja välillä puhdasta ahneuttaan tai laiskuuttaan.
Ystävyys alkaa sinusta itsestäsi. Sinä lähdet liikkeelle ja olet valmis antamaan tuota ystävyyttä ensin. Vasta silloin Jumala voi johdattaa sinua tuomalla eteesi mahdollisuuksia ja ehkä myös opettavaisia kokemuksia. Rukoile niiden ihmisten puolesta, jotka etsivät ystävää jotta he löytäisivät sinut?
Ihmisiä kuitenkin vaivaa nyt enemmän henkinen yksinäisyys. Ympärillä voi olla paljon ihmisiä, jopa se puoliso, mutta silti kokee olevansa todella yksin. Tämä lienee yksinäisyyden muodoista se ahdistavin. Siitä ei pääse pois kuin avautumalla itse ja etsimällä heitä joiden kanssa saat luotua yhteyden ymmärrykseen.
Vietän paljon aikaa yksin ja olen aina tykännyt olla myös yksin. Vastapainoksi sille että olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Yksinäisyys tuolloin on ihan toisenlaista, se on vapauttavaa, tasapainottavaa ja ”lataa akkuja”. En kuitenkaan koe olevani yksinäinen, tunnen vahvan yhteyden niin Jumalan läsnäoloon kuin esim. ystäviini.Rukoilu voi olla pyytämistä, kiittämistä, selittelyä, mietiskelymantraa tai vaikka rupattelua. Tavan vuoksi tehtynä se luo turvaa ja siihen voi tulla riippuvuus. Kun asiat ovat keljusti eivätkä hoidu paremmiksi ilman, että niille tehtäisiiin aktiivisesti jotain, niin jotkut ihmiset pukkaavat hakemaan yliluonnollista apua, esimerkiksi rukoilemalla.
Kuitenkin rukoilussa on kyseessä rukoilijan oman tarpeen täyttäminen. Rukoilu voi vahvistaa toivoa, kiitollisuutta, rakkautta, uskoa, rauhaa, vihaa tai muuta tunnetta. Ja illuusio siitä, että on rukouksen kautta yhteydessä johonkin suureen henkeen on epäilemättä koukuttava.
Vaikka monien on annettu ymmärtää, että Jumala kuulee rukoukset ja avun pyytäminen Jumalalta saattaa auttaa, niin todellisuus voi olla vähemmän ihmeellinen. Voi nimittäin olla niin, että nuo ajatukset ovat vain uskonnollista lööperiä eivätkä rukoukset todellisuudessa välity ihmisen pääkopasta mihnkään toiseen ulottuvuuteen. Rukoilun tehoa tarkastelleet tutkimukset tukevat tätä ajatusta.
On valtavasti ihmisiä, joilla menee todella hyvin, vaikka he eivät rukoile. On myös valtavasti ihmisiä, joilla menee heikosti, vaikka he rukoilevat. Ensinmainitussa joukossa hyvin menemiselle voi olla syynä se, että ihmiset ovat syntyneet hopealusikka suussa ja rakentavat omaa elämäänsä itse ja muiden ihmisten kanssa. Mutta kannattaa huomata, ettei heidän hyvä tilanteensa tule rukoilun kautta. Jälkimmäisessä joukossa syyt heikkoon tilanteeseen voi olla mahdollisuuksien ja kykyjen puutteessa. Heidän kohdallaan voi ajatella rukoilun auttavat jonkin verran henkilökohtaisen toivon vahvistamisessa, mikä saattaa tukea ponnisteluja kohti parempaa. Mutta toisaalta kokonaan rukoilun varaan heittäytyminen aiheuttaa kurjuuden lisääntymistä, kun ihminen ei itse toimi asioidensa eteen.että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?
On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa. Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan.- Kristinuskon kirja.
mummomuori kirjoitti:
että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?
On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa. Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan.Yksinäisyys, vanhuus, siinä on erittäin arvokas ja elämän rikas toiminta kohde seurakuntien diakonia työlle. Sen merkitys kasvaa keski-iän noustessa todelliseksi ongelmaksi.
Ihminen ei ole luotu elämään yksin, seuraukset ovat hyvin vakavat. mummomuori kirjoitti:
että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?
On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa. Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan."että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?"
Voisitko tarkentaa? Mikä rukoilu ei ole oikeastaan rukoilua ja millä perusteella?
"On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa."
Näin se on ja rukoilukin voi antaa voimaa, etenkin silloin kun rukoiluun liittyvä itsesuggestio kohdentuu ajattelun ja toiminnan positiiviseen kehittämiseen.
"Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan. "
Osaatko kertoa vaikkapa esimerkkien valossa millä perusteella jokin voima on peräisin Jumalalta?Kristinuskon kirja. kirjoitti:
Yksinäisyys, vanhuus, siinä on erittäin arvokas ja elämän rikas toiminta kohde seurakuntien diakonia työlle. Sen merkitys kasvaa keski-iän noustessa todelliseksi ongelmaksi.
Ihminen ei ole luotu elämään yksin, seuraukset ovat hyvin vakavat."Yksinäisyys, vanhuus, siinä on erittäin arvokas ja elämän rikas toiminta kohde seurakuntien diakonia työlle. Sen merkitys kasvaa keski-iän noustessa todelliseksi ongelmaksi."
Varmasti näin. Tehdäänkö ongelman suhteen jotain erityistä kirkon piirissä?
"Ihminen ei ole luotu elämään yksin, seuraukset ovat hyvin vakavat."
Luomisesta en tiedä mutta kyllä yksinäisyys pilaa monen mielenterveyden. Onhan ihminen sosiaalinen elukka ja viihtyy parhaiten porukassa. Löytävätkö kristityt kirkon piirissä hyvin kavereita?- yksin minäkin
A10097 kirjoitti:
"että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?"
Voisitko tarkentaa? Mikä rukoilu ei ole oikeastaan rukoilua ja millä perusteella?
"On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa."
Näin se on ja rukoilukin voi antaa voimaa, etenkin silloin kun rukoiluun liittyvä itsesuggestio kohdentuu ajattelun ja toiminnan positiiviseen kehittämiseen.
"Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan. "
Osaatko kertoa vaikkapa esimerkkien valossa millä perusteella jokin voima on peräisin Jumalalta?Miksi seurakunnat ei voisi järjestää ryhmiä, joihin yksinäiset ikään katsomatta voisivat mennä sellaisena kuin ovat ja tavata muita yksinäisiä. Tällainen idea.
- body
Kristinuskon kirja. kirjoitti:
Yksinäisyys, vanhuus, siinä on erittäin arvokas ja elämän rikas toiminta kohde seurakuntien diakonia työlle. Sen merkitys kasvaa keski-iän noustessa todelliseksi ongelmaksi.
Ihminen ei ole luotu elämään yksin, seuraukset ovat hyvin vakavat.tuhoaa,altistaa ja vie elämänmehut.
Tuossa olisi -sarkaa kaikille kynnelle kykeneville.
Joskus ajatuttaa, kun meillä on niin paljon työttömiä, maahan muuttaneita,että kun voisi jotenkin heitä saada tuohon mukaan.
En nyt työnnä hommia muille, sillä itselläni on " pakollista " taakkaa sekä velvoitteita ihan liiankin kanssa.
Ehken seurakunta voisi olla myös sellainen foorumi, jossa tuota yksinäisyyden taakkaa jaettaisiin.
Se vaatii tietenkin jonkun joka ottaisi homman hanskaan ja lähtisi sitä toteuttamaan. - Tango_Delirium
mummomuori kirjoitti:
että tuollainen rukoilu ei oikeastaan ole rukoilua?
On jopa psykologiasta tunnettua että kun luottaa siihen että kaikki menee hyvin, se antaa voimaa. Me uskovaiset katsomme että tuo voima ei ole meistä itsestämme aina peräisin. Se mikä on ihmisestä ja mikä Jumalasta on hyvä oppia erottamaan toisistaan.Kirjoittamasi tuo hyvin elävästi mieleen ateismi-palstalla kerran rukoilemisesta käydyn keskustelun. Lyhykäisyydessään niin, että kerroin koulukiusattuna rukoilleeni apua jumalalta ihan niin kuin seurakunnan kerhossa ja koulussa oli opetettu (eli kädet ristiin ja sitten voi puhua "taivaan isälle" ihan omin sanoin). Turha kai mainitakaan, että mitään hyötyä rukoilusta ei ollut. Kyseisessä keskustelussa sain kuulla rukoilleeni väärin.
Eli nyt kysynkin sinulta, palstan papeilta ja miksei kaikilta muiltakin, voiko ihminen rukoilla väärin? Mitä se käytännössä tarkoittaa?
Yksinäisyys on yksi hyytävimpiä asioita elämässä. Miten suuri on ihmisen kaipuu tilaan, jossa voi kokea yhteyttä, liittyä toiseen ihmiseen. Miten monessa tilanteessa haluaisi vastakaikua, jakamista, yhdessä iloitsemista, yhdessä vaikeuksista selviämistä.
Olet rukoillut Jumalaa, koska olet tuskissasi yksinäisyyden vuoksi, mutta koet, ettei hän ole vastannut.
Uskon, että rukouksen yksi suuri merkitys on myös siinä, että hiljentyessään Luojansa edessä ihminen voi itseäänkin katsoa silmästä silmään ja kenties miettiä, miten itse voisin toimia toisin.
Kerroit että olet yrittänyt etsiä ystäviä. Mihin nämä yrityksesi ovat kariutuneet? Mikset ole saanut ketään, jota nimität ystäväksesi? Usein ystävyyden syntymisen edellyttämä luottamus vie kauan aikaa syntyäkseen. Ja sen eteen on todella tehtävä töitä. Mielestäni sinun ei tule luovuttaa, vaan lähteä avoimin mielin yhäkin etsimään yhteyttä. Se vaatii vastavuoroisuutta, avoimuutta, jonkinlaista heittäytymistäkin. Jos olet hyvin varuillasi ja pidättyväinen, etkä paljasta mitään, et todennäköisesti saakaan kuin pinnallisia tuttavuuksia. Ystävyyden syntymiseen tarvitsee ottaa eräänlainen riski, avata sydäntään, jakaa omia tuntemuksiaan ja pohdintojaan. Ja tietenkin se edellyttää, että todella pitää toisesta ihmisestä. Joskus sekin voi olla ystävyyden este, ettei rakasta itseään. Ei tavallaan "suo" sitten itselleen toista ihmistä, jolta sitä rakkautta ja tykkäämistä voisi saada, vaikka ristiriitaisesti samalla kokeekin yksinäisyyttä.
Joku alempana ehdotti että seurakunnatkin perustaisivat kaikenikäisten kokoontumispaikkoja. Ilolla voin kertoa, että näitä toki onkin ainakin suurimmilla paikkakunnilla. On Olotila, Mummon kammari, Sinkkuiltoja, Tuomasmessuja. Kaikki nämä on perustettu juuri siksi, että ihmiset löytäisivät tien toistensa luo. Ota vain rohkeasti selvää oman tai lähipaikkakuntiesi toiminnasta ja lähde mukaan! Et voi menettää mitään siinä, että kokeilet ja katselet, mutta älä luovuta, jos ei heti nappaa! Tutustuminen ja yhteenkuuluvaisuuden tunne vievät aikaa.
Terveisin Meiju, diakoni- body
on tuossa kaikki olennainen, joten " sumunlapsi " , hiivi matkaan, sillä erilaisia foorumeja kyllä löytyy.
Netissä on myös erilaisia mahdollisuuksia.
En tiedä olisko tällaisen foorumin kautta myös mahdollista hakea ystäviä.?
Sitä voisi selvittää.
- rukous kantaa
Mielellämme haluisimme pitää Jumalaa vain vastausautomaattina: Jospa Jumala kannustaisi sinua kasvamaan ihmisenä, ulos ujoudesta ja mukaan toimintaan. Rukoilen että Jumala antaisi sinulle rohkeutta ja voimia lähteä itse aktiivisesti liikkeelle: seurakuntatoimintaan, harrastusten pariin ym. Olin hirveän ujo nuoruudessa, ei kavereita, mutta olen tällä hetkellä rohkea ja hyvinkin sosiaalinen.
- Kössönöm
ja kaipaat seuraa, mutta rukoukset ei asiaa auta. Jumalia ei ole.
"Syitä on monia, kuten ujoutta tai vaikka se, että sattu olemaan uskoon taipuvainen ja siten tiettyjen moraali sääntöjen kahlitsema."
- Ujous on monen ongelma, mutta ota pari napanteria naamaan ja lähde tuulettumaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Toiselle puolikkaalleni
Sinulla ei taida olla kaikki nyt ihan hyvin? Minua itketti eilen kauheasti, sinunko itkuja itkin? Kyllä kaikki selviää j422234- 251813
Katu täyttyy askelista...
Hyvää sunnuntaita ja hyvää jatkoa jos näin...Vettä sataa, mutta hyvä vaan, ainakin kasveille.271445- 1091274
Näin susta unta
Teit siinä temppuja ja kurkit huomaanko. Niinkuin sun tarttis sitä epäillä. Öitä tuimalle!151259- 181035
Tiedätkö nainen sen tunteen
Kun toinen tulee jossain vastaan. Naama leviää hymyyn kuin hangonkeksi. Mulla on susta semmonen,tunne.71954Kauniit ihmiset ei ole sinkkuja, se on karu fakta
Ihmisessä on lähes poikkeuksetta aina jotain vikaa jos hän pysyy sinkkuna pitkään. Sori kun sanon tän näin suoraan, mut107874Kristinusko - epätoivoinen yritys pelastaa ihmiset jumalalta
Ei ole mitään sellaista, mitä pitää "pelastua". Lukuun ottamatta tietysti ”jumalan” (sen ei jumalan, joka väittää oleva333853Mikset päästä irti ja hae apua
Mt ongelmiisi. En vaan voi ikinä enää luottaa sinuun, pelkään sinua ja toivon löytäväni jonkun muun. Rahaa sulla on saad74846