Tykkään juhlista mutten jaksa puhua ihmisille

Joskus olen kuunnellut oikein kuuntelemalla mitä ihmiset puhuvat. Totesin että tylsät ovat aiheet ja niin arkipäiväiset etten itsekään sellaisiin jaksa kommentoida. Se vaan on sellaista yleistä höpinää esimerkiksi säästä tai töistä tai muusta turhasta.
Mutta sitä pitäisi jotain osata kuitenkin sanoa näihinkin koska muuten tosiaan antaa ylimielisen ja tylsän kuvan itsestään

mulla on ihan sama juttu! Tykkään kyllä nähä kaikkia ihmisiä ja sillein, mutten aina jaksa keksiä mitään puhuttavaa. Siks kaikki pitääkin mua tyhmänä hissukkana, joka ei koskaan puhu mitään. :( siksi mulla ei paljoon kavereita ookaan...

harrastetoiminnalla saattaisi kehittyä tuohon puhumiseen koska siinä ei varsinaisesti edellytetä jatkuvaa pölinää vaan kaikki on kiinnostuneita samasta asiasta, keskittynyt siihen jolloin asiaa saa ko. puuhasta helposti ja samalla voi kehittää muista asioista puhumista. ilmapiiri on siis huomattavasti rennompi.

"Taidan olla vain laiska enkä jaksa käyttää aivojani, koska niitä tosiaan pitäisi käyttää että keksisi juteltavaa. Vai onko vain niin että muilta tulee sitä juttua luonnostaan enemmän, että on helpompaa puhua kuin olla hiljaa? Tätä olen pohtinut. Ehkä olen vain laiska - haluan ottaa kaiken viihdykkeen mitä muut antavat enkä itse jaksa viihdyttää? Vai tuleeko se vaan luonnostaan muilta, vai onko se työtä heille samanlailla kuin minulle?"

On se toisille varmasti helpompaa jutella. Esimerkiksi mun äiti ja isobroidi ovat molemmat sellaisia pälpättäjiä, että heidän keskuudessaan olisi oikeasti vaikea saada suunvuoroa (jos olisi puhelias toisin kuin esim. minä).

Olen kiinnittänyt viime aikoina huomioita siihen mistä ihmiset juttelevat keskenänsä. Monesti aiheet ovat tyyliä "miten meni viikonloppu" ja sitten aletaan kertomaan yksityiskohtaista stooria siitä viikonlopusta. Toisin sanoen kysymysten esittäminen jostain toiseen liittävästä jutusta on hyvä tapa pitää yllä keskustelua, ihmiset muutenkin rakastavat puhua itsestään.

Minulla ongelma ei ole niinkään se, ettenkö keskisi puheenaiheita vaan se ettei minua oikeastaan TODELLA kiinnosta miten esim. se viikonloppu on mennyt. Tavallaan tuntuu siis todella teennäiseltä keskustella ja kysellä, kun todellisuudessa useimmat small talk -aiheet eivät kiinnosta minua pätkääkään. Vähän kuten jossain Englannissa kysytään 'How are you?' vaikka todellisuudessa ihmisiä ei kiinnosta paskaakaan mikä se vointi on.

Olen samoilla linjoilla edellisen 5457457:n kanssa. Joskus kateellisena kuuntelen, kuinka helposti jotkut ihmiset keskustelevat aiheesta kuin aiheesta. En itse koskaan kysy työkavereilta että miten viikonloppu meni tai mitä suunnitelmiä viikonlopuksi, koska A) inhoan itse noita kysymyksiä, koska elän melko "seesteistä" elämää, eikä minulla ole tarinoita kertoa ja B) ei paljon kiinnosta että mitä ne viikonloppuna tekee. Ja voi helkuta sentään, kun on vähän niin kuin pakko istua aina kahvihuoneessa, ettei vaikuta liian kylmältä, ja siellä ihmiset jauhaa niitä samoja evvk aiheita kyllästymiseen asti. Olen kuullut miljoona kertaa lumitöistä (ja HALOO, niistä puhutaan vieläkin?!?!) ja jostain saatanan tapetoinnista. Koska puheenaiheet ovat minusta evvk osastoa, en jaksa niihin osallistua vaan ajatukseni matkaavat muualle... toki voisin itse avata keskustelun jostain, mutta ongelman on tietenkin se, että olen hiljainen enkä usko, että ketään edes kiinnostaa, mitä minulla on sanottavaa.