Mitä teet tänä yönä?

Kova ja selkeä lista vaihtoehdoista on. Kyky tehdä päätöksiä puuttuu, täysin...

Kuollut Enkeli kirjoitti:

Kova ja selkeä lista vaihtoehdoista on. Kyky tehdä päätöksiä puuttuu, täysin...

Sisar Ella! Minä kiellän heti paikalla käyttämästä noin masentavaa nimimerkkiä!

Minä voin tehdä päätöksiä puolestasi? Minä tykkään junailla ihmisten päätöksiä!

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Sisar Ella! Minä kiellän heti paikalla käyttämästä noin masentavaa nimimerkkiä!

Minä voin tehdä päätöksiä puolestasi? Minä tykkään junailla ihmisten päätöksiä!

Elämäni vaihtoehdot, joista saa päättää, junailla ihan suveneeristi
koska minä olen kyvytön:

1. Eroan yliopistosta. Paskaako minä siellä, ikuisesti ja kuitenkaan en saa koskaan töitä. En ole saanut tähänkään asti.

2. Eroan yo:sta ja alan kirjoittaa. Olen haaveillut kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan, mutten ole ole kirjoittanut. En uskalla, osaa kirjoittaa. En tosin tiedä uskaltaisinko, osaisinko koskaan.

3. Pysyn yo:n kirjoilla, mutta unohdan kaiken esim. ensi syksyyn asti. Kirjoittaisin siihen asti. Jos osaisin, uskaltaisin.

4. Otan yhteyttä vai en proffaan joka vielä viime syksynä ehdotteli minulle seksiä. Pääsisin neitsyydestä, kokisin jotain. Uskaltaisin jotain.

5. En enää ikinä syö mitään, juon vain vettä, kunnes asiat muuttuvat. En muutakaan keinoa keksi... Jos kuolisin siihen, niin olisihan se yksi ratkaisu.

6. Tapan itseni muuten, keinoja on vaikea keksiä ja toimitus käytännössä vaikea, mutta ovathan monet muutkin siitä suoriutuneet. En olisi enää epäonnistunut kaikessa. Ei sattuisi enää.

ES kirjoitti:

Elämäni vaihtoehdot, joista saa päättää, junailla ihan suveneeristi
koska minä olen kyvytön:

1. Eroan yliopistosta. Paskaako minä siellä, ikuisesti ja kuitenkaan en saa koskaan töitä. En ole saanut tähänkään asti.

2. Eroan yo:sta ja alan kirjoittaa. Olen haaveillut kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan, mutten ole ole kirjoittanut. En uskalla, osaa kirjoittaa. En tosin tiedä uskaltaisinko, osaisinko koskaan.

3. Pysyn yo:n kirjoilla, mutta unohdan kaiken esim. ensi syksyyn asti. Kirjoittaisin siihen asti. Jos osaisin, uskaltaisin.

4. Otan yhteyttä vai en proffaan joka vielä viime syksynä ehdotteli minulle seksiä. Pääsisin neitsyydestä, kokisin jotain. Uskaltaisin jotain.

5. En enää ikinä syö mitään, juon vain vettä, kunnes asiat muuttuvat. En muutakaan keinoa keksi... Jos kuolisin siihen, niin olisihan se yksi ratkaisu.

6. Tapan itseni muuten, keinoja on vaikea keksiä ja toimitus käytännössä vaikea, mutta ovathan monet muutkin siitä suoriutuneet. En olisi enää epäonnistunut kaikessa. Ei sattuisi enää.

Lue lisää

Ensiksi kuuntelet tämän: spotify:track:2LcIKIyAqry3BwGuG0OPJX Tulee heti parempi olo. Taisteluolo. Voit vaikka hakata rintaasi samalla ja karjua vähäsen; tai laulaa mukana, sekin toimii.

Toisekseen, jos tapat itsesi, minä tulen ja annan sinulle turpiin. Joten se ei ole vaihtoehto. Capisce?

Kolmanneksi, proffasta en osaa sanoa. Tykkäätkö siitä? Seksiä ehdottelevasta proffasta tulee jotenkin ällö tunnelma, mutta jos se on kovin viehättävä proffa, niin mistä sitä tietää.

Sitten tullaankin siihen vaikeaan osioon. Sinun pitää vaan uskaltaa kirjoittaa, koska osaat kuitenkin. Sen näkee. Mitä sinä haluaisit kirjoittaa? Romaanin? Novelleja? Runoja? (Jotenkin Visiossani näen sinut kirjoittamassa ranskalaistyylisiä lyhyitä romaaneja.) Jos opiskeluista on jonkinasteista burnoutia havaittavissa, niin ehkä vaihtoehto #3 olisi hyvä? Kirjoittamisen varaan ei kuitenkaan pidä missään nimessä laskea mitään. Parhaimmassakaan tapauksessa sillä tuskin kykenee elättämään itseään, ainakaan Suomessa... mutta elämän sisällön siitä kyllä saa.

ES kirjoitti:

Elämäni vaihtoehdot, joista saa päättää, junailla ihan suveneeristi
koska minä olen kyvytön:

1. Eroan yliopistosta. Paskaako minä siellä, ikuisesti ja kuitenkaan en saa koskaan töitä. En ole saanut tähänkään asti.

2. Eroan yo:sta ja alan kirjoittaa. Olen haaveillut kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan, mutten ole ole kirjoittanut. En uskalla, osaa kirjoittaa. En tosin tiedä uskaltaisinko, osaisinko koskaan.

3. Pysyn yo:n kirjoilla, mutta unohdan kaiken esim. ensi syksyyn asti. Kirjoittaisin siihen asti. Jos osaisin, uskaltaisin.

4. Otan yhteyttä vai en proffaan joka vielä viime syksynä ehdotteli minulle seksiä. Pääsisin neitsyydestä, kokisin jotain. Uskaltaisin jotain.

5. En enää ikinä syö mitään, juon vain vettä, kunnes asiat muuttuvat. En muutakaan keinoa keksi... Jos kuolisin siihen, niin olisihan se yksi ratkaisu.

6. Tapan itseni muuten, keinoja on vaikea keksiä ja toimitus käytännössä vaikea, mutta ovathan monet muutkin siitä suoriutuneet. En olisi enää epäonnistunut kaikessa. Ei sattuisi enää.

Lue lisää

1. Älä eroa, paljonko tutkinnosta on edes jäljellä? Tutkintoa on kuitenkin ihan hyvä heristellä työhaastatteluissa.

Ala sen sijaan kirjoittaa jotain pöytälaatikkoon. Itse tykkäsin kirjoittamisesta joskus teininä ja haaveilin vähän aikaa kirjailijan urastakin, kunnes tulin siihen tulokseen, että Suomessa on ehkä kymmenen kirjailijaa jotka pystyvät maksamaan laskunsa. Aloin vähän aikaa sitten kirjoitella iltaisin ja viikonloppuisin jotakin ihan huvikseni, on ihan hauskaa vaikkei mitään julkaisutavoitetta olekaan.

4. Onko nuori ja kuuma, vai vanha ja kokenut? :D Muista laittaa stringit jalkaan! No tosissaan, kyllä sitä kannattaa vähän miettiä, molemmat voi joutua vaikeuksiin.

5. ja 6. Älä puhu tuollaisia! Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin.

ES kirjoitti:

Elämäni vaihtoehdot, joista saa päättää, junailla ihan suveneeristi
koska minä olen kyvytön:

1. Eroan yliopistosta. Paskaako minä siellä, ikuisesti ja kuitenkaan en saa koskaan töitä. En ole saanut tähänkään asti.

2. Eroan yo:sta ja alan kirjoittaa. Olen haaveillut kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan, mutten ole ole kirjoittanut. En uskalla, osaa kirjoittaa. En tosin tiedä uskaltaisinko, osaisinko koskaan.

3. Pysyn yo:n kirjoilla, mutta unohdan kaiken esim. ensi syksyyn asti. Kirjoittaisin siihen asti. Jos osaisin, uskaltaisin.

4. Otan yhteyttä vai en proffaan joka vielä viime syksynä ehdotteli minulle seksiä. Pääsisin neitsyydestä, kokisin jotain. Uskaltaisin jotain.

5. En enää ikinä syö mitään, juon vain vettä, kunnes asiat muuttuvat. En muutakaan keinoa keksi... Jos kuolisin siihen, niin olisihan se yksi ratkaisu.

6. Tapan itseni muuten, keinoja on vaikea keksiä ja toimitus käytännössä vaikea, mutta ovathan monet muutkin siitä suoriutuneet. En olisi enää epäonnistunut kaikessa. Ei sattuisi enää.

Lue lisää

5 ja 6 ovat huonoimpia vaihtoehtoja. Pohjalta voi päästä vain ylös. En kadu sitä etten onnistunut tappamaan itseäni vaikka yritin. Kerran perinteisesti teräaseella, toisen kerran rauhoittavilla ja alkoholilla. No okei, ehkä se viimeinen ei ollut kunnon yritys. Halusin vain että kaikki ympärillä vaikenee, menee hiljaiseksi. En ollut osastollakaan siitä kun vajaan viikon. Tosin pääsin sitten ennätysvauhtia takaisin ja mulla todettiin psykoosi mutta se on oma tarinansa.

Ei se itsetuho auta. Meillä on vaan yksi elämä. Jos sä päätät sen, et varmasti koskaan saavuta mitään mitä haluat. Elämä on ihan helvetin pelottavaa, masentavaa, ahdistavaa ja vaikeaa mutta on niitä hyviäkin hetkiä.

Gordon Gekko kirjoitti:

1. Älä eroa, paljonko tutkinnosta on edes jäljellä? Tutkintoa on kuitenkin ihan hyvä heristellä työhaastatteluissa.

Ala sen sijaan kirjoittaa jotain pöytälaatikkoon. Itse tykkäsin kirjoittamisesta joskus teininä ja haaveilin vähän aikaa kirjailijan urastakin, kunnes tulin siihen tulokseen, että Suomessa on ehkä kymmenen kirjailijaa jotka pystyvät maksamaan laskunsa. Aloin vähän aikaa sitten kirjoitella iltaisin ja viikonloppuisin jotakin ihan huvikseni, on ihan hauskaa vaikkei mitään julkaisutavoitetta olekaan.

4. Onko nuori ja kuuma, vai vanha ja kokenut? :D Muista laittaa stringit jalkaan! No tosissaan, kyllä sitä kannattaa vähän miettiä, molemmat voi joutua vaikeuksiin.

5. ja 6. Älä puhu tuollaisia! Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin.

Lue lisää

Kannattaa kirjoittaa englanniksi tietenkin. Kirjoittamista voi harjoitella myös vaikkapa blogeilla ja kokeilla miten monta lukijaa saa. Tutkinto kannattanee suorittaa loppuun jos vain vähän suorituksia puuttuu. Jos puuttuu paljon, niin sitten kannattaa harkita onko tutkinnosta mitään hyötyä. Proffasta kannattaa pysyä erossa kunnes valmistut. Neitsyydestähän pääset eroon varmasti monen muunkin miehen kanssa jos sitä haluat.

ES kirjoitti:

Elämäni vaihtoehdot, joista saa päättää, junailla ihan suveneeristi
koska minä olen kyvytön:

1. Eroan yliopistosta. Paskaako minä siellä, ikuisesti ja kuitenkaan en saa koskaan töitä. En ole saanut tähänkään asti.

2. Eroan yo:sta ja alan kirjoittaa. Olen haaveillut kirjoittamisesta niin kauan kuin muistan, mutten ole ole kirjoittanut. En uskalla, osaa kirjoittaa. En tosin tiedä uskaltaisinko, osaisinko koskaan.

3. Pysyn yo:n kirjoilla, mutta unohdan kaiken esim. ensi syksyyn asti. Kirjoittaisin siihen asti. Jos osaisin, uskaltaisin.

4. Otan yhteyttä vai en proffaan joka vielä viime syksynä ehdotteli minulle seksiä. Pääsisin neitsyydestä, kokisin jotain. Uskaltaisin jotain.

5. En enää ikinä syö mitään, juon vain vettä, kunnes asiat muuttuvat. En muutakaan keinoa keksi... Jos kuolisin siihen, niin olisihan se yksi ratkaisu.

6. Tapan itseni muuten, keinoja on vaikea keksiä ja toimitus käytännössä vaikea, mutta ovathan monet muutkin siitä suoriutuneet. En olisi enää epäonnistunut kaikessa. Ei sattuisi enää.

Lue lisää

Ylläolevat neuvot ovat mainioita. Siitä olen Geinon kanssa eri mieltä, että kannattaa kyllä kirjoittaa julkaisumielessä, mutta julkaisemista ei kannata odottaa. Se on sellainen zen-juttu. Julkaisumielellä saa vaan sellaisen tietynlaisen verenmaun suuhun, mistä saa sen todellisen kirjoitusnautinnon. (Minun mielestäni ainakin.) Tässä kuitenkin lisää vinkkejä:

1. Jos kirjoitat englanniksi, niin lähetä jungfraulle sähköpostia. Se tietää vähän liikaa siitä kustannusmaailmasta.

2. Jos et kirjoita englanniksi, niin lähetä silti jungfraulle sähköpostia. Ihan muuten vaan.

3. Jos kirjoittamisella ei rikastuta, perustetaan bändi ja soitetaan blues-Motown-grunge-goottiprogemetallia. Sillä nyt ainakin rikastuu.

4. Käy lenkillä ja hae kaupasta omenamehua. Ihan muuten vaan.

5. En nyt keksi muuta tähän hätään. Eikun joo, katsele televisiosta Gilmoren tytöt kolmen vartin päästä. Rory Gilmore on niin ihana.

Ei noin kirjoitti:

5 ja 6 ovat huonoimpia vaihtoehtoja. Pohjalta voi päästä vain ylös. En kadu sitä etten onnistunut tappamaan itseäni vaikka yritin. Kerran perinteisesti teräaseella, toisen kerran rauhoittavilla ja alkoholilla. No okei, ehkä se viimeinen ei ollut kunnon yritys. Halusin vain että kaikki ympärillä vaikenee, menee hiljaiseksi. En ollut osastollakaan siitä kun vajaan viikon. Tosin pääsin sitten ennätysvauhtia takaisin ja mulla todettiin psykoosi mutta se on oma tarinansa.

Ei se itsetuho auta. Meillä on vaan yksi elämä. Jos sä päätät sen, et varmasti koskaan saavuta mitään mitä haluat. Elämä on ihan helvetin pelottavaa, masentavaa, ahdistavaa ja vaikeaa mutta on niitä hyviäkin hetkiä.

Lue lisää

Ja tarkennetaan vielä. Siis mania jossa oli psykoottisia piirteitä. Uskoin tosissani mm. siihen että taivaalta tullut sade oli jumalallinen rakkauden merkki. Näin harhoja. Puhe muuttui oudoksi soperrukseksi. Äänet olivat epäselviä, olemattomia. Puuroa. Mun kroppa tuntui siltä kun sen pinnalla olisi kävellyt muurahaisia.

En ole koskaan ollut niin onnellinen. Ja sen jälkeen kun se meni ohi en ole koskaan pelännyt niin paljon.

13 kirjoitti:

Kannattaa kirjoittaa englanniksi tietenkin. Kirjoittamista voi harjoitella myös vaikkapa blogeilla ja kokeilla miten monta lukijaa saa. Tutkinto kannattanee suorittaa loppuun jos vain vähän suorituksia puuttuu. Jos puuttuu paljon, niin sitten kannattaa harkita onko tutkinnosta mitään hyötyä. Proffasta kannattaa pysyä erossa kunnes valmistut. Neitsyydestähän pääset eroon varmasti monen muunkin miehen kanssa jos sitä haluat.

Lue lisää

"Kannattaa kirjoittaa englanniksi tietenkin."

Mitä ihme bullshittiä täällä oikein neuvotaan. Kannattaa tietysti kirjoittaa sillä kielellä jonka osaa parhaiten, eli jos englannin kielen herkkyys ja sanavarasto on heikompaa kuin suomen, niin tietenkin suomeksi. Ainahan sen voi kääntää englanniksi jälkeenpäin. Naurettavaa neuvoa kirjoittamaan englanniksi. Te muksut vietätte liikaa aikaa netissä ja luette niitä englanninkielisiä vampyyrin päiväkirjojanne että olette menettäneet juurenne suomalaisen kulttuuriin ja Kalevalan henkeen! (Niin ja tietysti talvisodan muisto jne.)

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Ylläolevat neuvot ovat mainioita. Siitä olen Geinon kanssa eri mieltä, että kannattaa kyllä kirjoittaa julkaisumielessä, mutta julkaisemista ei kannata odottaa. Se on sellainen zen-juttu. Julkaisumielellä saa vaan sellaisen tietynlaisen verenmaun suuhun, mistä saa sen todellisen kirjoitusnautinnon. (Minun mielestäni ainakin.) Tässä kuitenkin lisää vinkkejä:

1. Jos kirjoitat englanniksi, niin lähetä jungfraulle sähköpostia. Se tietää vähän liikaa siitä kustannusmaailmasta.

2. Jos et kirjoita englanniksi, niin lähetä silti jungfraulle sähköpostia. Ihan muuten vaan.

3. Jos kirjoittamisella ei rikastuta, perustetaan bändi ja soitetaan blues-Motown-grunge-goottiprogemetallia. Sillä nyt ainakin rikastuu.

4. Käy lenkillä ja hae kaupasta omenamehua. Ihan muuten vaan.

5. En nyt keksi muuta tähän hätään. Eikun joo, katsele televisiosta Gilmoren tytöt kolmen vartin päästä. Rory Gilmore on niin ihana.

Lue lisää

Oletkos joskus lähetellyt kustantajille matskua? Saanut ehkä jotain julkaistuksikin?

Mun mielestä muuten Lorelei on ihanampi, oikein milffien milffi ja symppisten symppis. En oo kyllä katsonut sarjaa pitkään aikaan.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Ensiksi kuuntelet tämän: spotify:track:2LcIKIyAqry3BwGuG0OPJX Tulee heti parempi olo. Taisteluolo. Voit vaikka hakata rintaasi samalla ja karjua vähäsen; tai laulaa mukana, sekin toimii.

Toisekseen, jos tapat itsesi, minä tulen ja annan sinulle turpiin. Joten se ei ole vaihtoehto. Capisce?

Kolmanneksi, proffasta en osaa sanoa. Tykkäätkö siitä? Seksiä ehdottelevasta proffasta tulee jotenkin ällö tunnelma, mutta jos se on kovin viehättävä proffa, niin mistä sitä tietää.

Sitten tullaankin siihen vaikeaan osioon. Sinun pitää vaan uskaltaa kirjoittaa, koska osaat kuitenkin. Sen näkee. Mitä sinä haluaisit kirjoittaa? Romaanin? Novelleja? Runoja? (Jotenkin Visiossani näen sinut kirjoittamassa ranskalaistyylisiä lyhyitä romaaneja.) Jos opiskeluista on jonkinasteista burnoutia havaittavissa, niin ehkä vaihtoehto #3 olisi hyvä? Kirjoittamisen varaan ei kuitenkaan pidä missään nimessä laskea mitään. Parhaimmassakaan tapauksessa sillä tuskin kykenee elättämään itseään, ainakaan Suomessa... mutta elämän sisällön siitä kyllä saa.

Lue lisää

Tuosta musiikista parempi olo, taisteluolo? Mua alkoi itkettämään. Tuli hylätty olo. (Tori Amos kyllä hyvä, mulla on yks se levy. Voisi hankkia lisää, jos elän. Tai onhan Spotify).

Vetäisisit mua turpiin? Hyvä (tosin elävän urpiinveto tuntuisi enemmän kuin kuolleen). Jotenkin sellainen olo, että kunpa joku vetäisisi mua turpiin ja kunnolla.

Proffa komea, aika vanha. En osaa itsekään sanoa tähän oikeastaan mitään. Kiva jos kelpaisi jollekin, kokisi jotain... toisaalta olen masentunut ja haluaisin, että minusta voi pitää.

Kirjoituslaji avoin. En ole tainnut lukenut ranskalaistyylisiä lyhyitä romaaneja. Mitä suosittelisit, jos haluan tsekata, minkä parissa etiäiseni puuhaa.

Gordon Gekko kirjoitti:

Oletkos joskus lähetellyt kustantajille matskua? Saanut ehkä jotain julkaistuksikin?

Mun mielestä muuten Lorelei on ihanampi, oikein milffien milffi ja symppisten symppis. En oo kyllä katsonut sarjaa pitkään aikaan.

Lue lisää

Taitaa tuo jungfrau olla enempi sellaista haaveilijatyyppiä, jolla on samaan aikaa tekstinkäsittelyohjelma ja suomi24-palsta auki. Kumpaankohan luulet syntyvän enemmän tekstiä päivän aikaan?

Gordon Gekko kirjoitti:

1. Älä eroa, paljonko tutkinnosta on edes jäljellä? Tutkintoa on kuitenkin ihan hyvä heristellä työhaastatteluissa.

Ala sen sijaan kirjoittaa jotain pöytälaatikkoon. Itse tykkäsin kirjoittamisesta joskus teininä ja haaveilin vähän aikaa kirjailijan urastakin, kunnes tulin siihen tulokseen, että Suomessa on ehkä kymmenen kirjailijaa jotka pystyvät maksamaan laskunsa. Aloin vähän aikaa sitten kirjoitella iltaisin ja viikonloppuisin jotakin ihan huvikseni, on ihan hauskaa vaikkei mitään julkaisutavoitetta olekaan.

4. Onko nuori ja kuuma, vai vanha ja kokenut? :D Muista laittaa stringit jalkaan! No tosissaan, kyllä sitä kannattaa vähän miettiä, molemmat voi joutua vaikeuksiin.

5. ja 6. Älä puhu tuollaisia! Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin.

Lue lisää

Ei ole paljon jäljellä, gradu, ja muutama syventävä op. (En ole aloittanut g:tä ollenkaan).

En missään tapauksessa haluaisi kirjoittaa pöytälaatikkoon. Sellainen kirjoittaminen olisi minulle täysin merkityksetöntä. Ei mitään syytä kirjoittaa, jos kirjoittaa ilman julkaisutavoitetta; ei ainakaan minulla.

"Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin."
Niinkö? Paha oloni ei ole päivän tai viikon tai edes vuoden asia.

Risto Räppääjä kirjoitti:

"Kannattaa kirjoittaa englanniksi tietenkin."

Mitä ihme bullshittiä täällä oikein neuvotaan. Kannattaa tietysti kirjoittaa sillä kielellä jonka osaa parhaiten, eli jos englannin kielen herkkyys ja sanavarasto on heikompaa kuin suomen, niin tietenkin suomeksi. Ainahan sen voi kääntää englanniksi jälkeenpäin. Naurettavaa neuvoa kirjoittamaan englanniksi. Te muksut vietätte liikaa aikaa netissä ja luette niitä englanninkielisiä vampyyrin päiväkirjojanne että olette menettäneet juurenne suomalaisen kulttuuriin ja Kalevalan henkeen! (Niin ja tietysti talvisodan muisto jne.)

Lue lisää

Olen kirjoittanut joskus englanniksi jotain, esseentapaista puolitaidetta, mutten nyt ryhtyisi kirjoittamaan kuin suomeksi. Vai toisiko englanti etäisyyttä asioihin? En tiedä. Suomeksi.

ES kirjoitti:

Ei ole paljon jäljellä, gradu, ja muutama syventävä op. (En ole aloittanut g:tä ollenkaan).

En missään tapauksessa haluaisi kirjoittaa pöytälaatikkoon. Sellainen kirjoittaminen olisi minulle täysin merkityksetöntä. Ei mitään syytä kirjoittaa, jos kirjoittaa ilman julkaisutavoitetta; ei ainakaan minulla.

"Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin."
Niinkö? Paha oloni ei ole päivän tai viikon tai edes vuoden asia.

Lue lisää

"Paha oloni ei ole päivän tai viikon tai edes vuoden asia."

Onko kellään?

Ei noin kirjoitti:

Ja tarkennetaan vielä. Siis mania jossa oli psykoottisia piirteitä. Uskoin tosissani mm. siihen että taivaalta tullut sade oli jumalallinen rakkauden merkki. Näin harhoja. Puhe muuttui oudoksi soperrukseksi. Äänet olivat epäselviä, olemattomia. Puuroa. Mun kroppa tuntui siltä kun sen pinnalla olisi kävellyt muurahaisia.

En ole koskaan ollut niin onnellinen. Ja sen jälkeen kun se meni ohi en ole koskaan pelännyt niin paljon.

Lue lisää

No jos jotain hyvää, niin ihan sekaisin en ole ollut, siis että muurahaiset rokkaisivat iholla. Vaikka joku voisi kai sanoa, että olen ihan sekaisin. Kyvytön ainakin. Kyvytön elämään. Elävä kuollut.

En halua että ympärilläni vaikenisi, tulisi hiljaista. Haluan vain pois, tunnen olevani loukossa, umpikujassa ja etten pysty vaikuttamaan mitenkään mihinkään. Millään mitä teen tai jätän tekemättä ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

ES kirjoitti:

No jos jotain hyvää, niin ihan sekaisin en ole ollut, siis että muurahaiset rokkaisivat iholla. Vaikka joku voisi kai sanoa, että olen ihan sekaisin. Kyvytön ainakin. Kyvytön elämään. Elävä kuollut.

En halua että ympärilläni vaikenisi, tulisi hiljaista. Haluan vain pois, tunnen olevani loukossa, umpikujassa ja etten pysty vaikuttamaan mitenkään mihinkään. Millään mitä teen tai jätän tekemättä ei ole mitään vaikutusta mihinkään.

Lue lisää

Sullon masennus. Tiedostat liian hyvin ja kyynisesti elämän realiteetit.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Ylläolevat neuvot ovat mainioita. Siitä olen Geinon kanssa eri mieltä, että kannattaa kyllä kirjoittaa julkaisumielessä, mutta julkaisemista ei kannata odottaa. Se on sellainen zen-juttu. Julkaisumielellä saa vaan sellaisen tietynlaisen verenmaun suuhun, mistä saa sen todellisen kirjoitusnautinnon. (Minun mielestäni ainakin.) Tässä kuitenkin lisää vinkkejä:

1. Jos kirjoitat englanniksi, niin lähetä jungfraulle sähköpostia. Se tietää vähän liikaa siitä kustannusmaailmasta.

2. Jos et kirjoita englanniksi, niin lähetä silti jungfraulle sähköpostia. Ihan muuten vaan.

3. Jos kirjoittamisella ei rikastuta, perustetaan bändi ja soitetaan blues-Motown-grunge-goottiprogemetallia. Sillä nyt ainakin rikastuu.

4. Käy lenkillä ja hae kaupasta omenamehua. Ihan muuten vaan.

5. En nyt keksi muuta tähän hätään. Eikun joo, katsele televisiosta Gilmoren tytöt kolmen vartin päästä. Rory Gilmore on niin ihana.

Lue lisää

Mitään enempää ei voisi jollain, joka kirjoittaa, olla kuin joku joka lukee, kirjoittipa mitä tahansa... Gilmoren tytöt katon, jotain lämmintä.

Gordon Gekko kirjoitti:

Oletkos joskus lähetellyt kustantajille matskua? Saanut ehkä jotain julkaistuksikin?

Mun mielestä muuten Lorelei on ihanampi, oikein milffien milffi ja symppisten symppis. En oo kyllä katsonut sarjaa pitkään aikaan.

Lue lisää

En. Julkaissut? En. Yhden artikkelin, muttei kaunotekstiä, jota tässä tarkoitan.

............. kirjoitti:

Taitaa tuo jungfrau olla enempi sellaista haaveilijatyyppiä, jolla on samaan aikaa tekstinkäsittelyohjelma ja suomi24-palsta auki. Kumpaankohan luulet syntyvän enemmän tekstiä päivän aikaan?

Lue lisää

Minä en uskalla avata tekstinkäsittelyohjelmaa lainkaan. Ei Word ole edes asennettuna koneelleni nyt, kun se katosi jokin aika sitten, kun koneeni simahti, enkä tiedä, jos panisin Word-cd:n sisään, niin kysyisköhän kone jotain koodia... En ole uskaltanut kokeilla, kun ei ole oikein voimia... mihinkään noin haastavaan. Pelottavaa tuollainen, jos kysytään jotain koodia tai tunnuslukua.

sir_eino kirjoitti:

Sullon masennus. Tiedostat liian hyvin ja kyynisesti elämän realiteetit.

Eino? Bacchus? Sir?

Elämäni realiteetit ovat helvetin kovat ja toivottomat.

sir_eino kirjoitti:

"Paha oloni ei ole päivän tai viikon tai edes vuoden asia."

Onko kellään?

Ei kai. Mutta masennukseen, muihin ongelmiin suhtaudutaan usein, että kyllä toi tosta menee pian ohi.

ES kirjoitti:

Eino? Bacchus? Sir?

Elämäni realiteetit ovat helvetin kovat ja toivottomat.

Harkitsin mr mutta sitten tuli mieleen eräs legendaarinen helsinkiläinen ravintola jota eräässä tv-sarjassakin mainostettiin. Olen sir.

Elämä on kovaa mutta vittuillakseni jatkan.

Gordon Gekko kirjoitti:

Oletkos joskus lähetellyt kustantajille matskua? Saanut ehkä jotain julkaistuksikin?

Mun mielestä muuten Lorelei on ihanampi, oikein milffien milffi ja symppisten symppis. En oo kyllä katsonut sarjaa pitkään aikaan.

Lue lisää

Hmmhmm. Julkaistu? Ei. ("Vielä", sanoo hän päättäväisesti.) Lähettänyt? Joo. Tosin agenteille eikä kustantajille, kun tuo ulkomainen systeemi toimii niin. Kaipa minulla vähän niinkuin olikin agentti jossain vaiheessa. Ensin kirjoitin... tai no, niitä teinijuttuja ei lasketa. Mutta ensimmäinen, jonka sain ihan oikeasti valmiiksi, oli sellainen pseudonabokovilainen pläjäys, jonka alusta jopa useampi agentti innostui mutta jonka lopusta sanottiin - siis joka ikinen kiinnostunut lukija sanoi - että siinä ei ollut mitään järkeä. (Se oli vähän koko homman pointtikin, mutta ilmeisesti se ei toiminut.)

Sitten sain ihan kuningasidean: sellainen megalomaaninen, monimutkainen ja pitkä eepos täynnä insestiä, murhia ja huumoria. Tästä innostuttiin alun parintuhannen sanan synopsiksen avulla sitten oikein kunnolla, ja silloin minulla olikin se vähänniinkuinomaagentti. Sitten tosin iski kriisi (fakta oli, etteivät taidot riittäneet tuohon valtavaan projektiin, plus sitten kaikki muu kriisi mikä iski samaan aikaan) enkä saanut sitä koskaan valmiiksi, ja siinä kriisissä olen kai vieläkin. Jossain vaiheessa keksin, että kirjoitan sitten myöhemmin elämässäni, ja nyt ensin rupean Yrittäjäksi. Mutta siitä ei puhuta.

Eli... joo. Nyt kirjoitan taas jotain pienempää, jos vaikka jonain päivänä riittäisi taidot niihin valtaviin eepoksiin ilman että homma hajoaa käsiin. On vaan ollut kriisissä sen verran kauan että pää on hiukan hajanainen eikä osaa päättää mihin keskittyisi. Kaipa tästä opimme, että kirjoittaminen on sellainen juttu, jonka oppii vasta kun tajuaa, miten paljon on työtä jäljellä ja miten raskas tie. Yksi kaveri kirjoitti koko ikänsä ja vasta päälle neljäkymppisenä julkaistiin - jopa tosi hyvällä menestyksellä. Onhan tässä siis vielä aikaa odotella.

ES kirjoitti:

Ei kai. Mutta masennukseen, muihin ongelmiin suhtaudutaan usein, että kyllä toi tosta menee pian ohi.

Ei ne mene. Olipas järkevä tokaisu taas vaihteeksi. Mutta eihän ne mene. Hyvät mömmöt niin pääsee pitkälle.

............. kirjoitti:

Taitaa tuo jungfrau olla enempi sellaista haaveilijatyyppiä, jolla on samaan aikaa tekstinkäsittelyohjelma ja suomi24-palsta auki. Kumpaankohan luulet syntyvän enemmän tekstiä päivän aikaan?

Lue lisää

Eipäs ole. Minun ongelmani on, etten osaa olla haaveilija ahdistumatta. Mieluummin hakkaan päätäni seinään jatkuvalla syötöllä.

Mutta oikeassa olet siitä, että jos olisi kirjallisuus-flow päällä niin en kirjoittaisi sanaakaan tällä palstalla.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Hmmhmm. Julkaistu? Ei. ("Vielä", sanoo hän päättäväisesti.) Lähettänyt? Joo. Tosin agenteille eikä kustantajille, kun tuo ulkomainen systeemi toimii niin. Kaipa minulla vähän niinkuin olikin agentti jossain vaiheessa. Ensin kirjoitin... tai no, niitä teinijuttuja ei lasketa. Mutta ensimmäinen, jonka sain ihan oikeasti valmiiksi, oli sellainen pseudonabokovilainen pläjäys, jonka alusta jopa useampi agentti innostui mutta jonka lopusta sanottiin - siis joka ikinen kiinnostunut lukija sanoi - että siinä ei ollut mitään järkeä. (Se oli vähän koko homman pointtikin, mutta ilmeisesti se ei toiminut.)

Sitten sain ihan kuningasidean: sellainen megalomaaninen, monimutkainen ja pitkä eepos täynnä insestiä, murhia ja huumoria. Tästä innostuttiin alun parintuhannen sanan synopsiksen avulla sitten oikein kunnolla, ja silloin minulla olikin se vähänniinkuinomaagentti. Sitten tosin iski kriisi (fakta oli, etteivät taidot riittäneet tuohon valtavaan projektiin, plus sitten kaikki muu kriisi mikä iski samaan aikaan) enkä saanut sitä koskaan valmiiksi, ja siinä kriisissä olen kai vieläkin. Jossain vaiheessa keksin, että kirjoitan sitten myöhemmin elämässäni, ja nyt ensin rupean Yrittäjäksi. Mutta siitä ei puhuta.

Eli... joo. Nyt kirjoitan taas jotain pienempää, jos vaikka jonain päivänä riittäisi taidot niihin valtaviin eepoksiin ilman että homma hajoaa käsiin. On vaan ollut kriisissä sen verran kauan että pää on hiukan hajanainen eikä osaa päättää mihin keskittyisi. Kaipa tästä opimme, että kirjoittaminen on sellainen juttu, jonka oppii vasta kun tajuaa, miten paljon on työtä jäljellä ja miten raskas tie. Yksi kaveri kirjoitti koko ikänsä ja vasta päälle neljäkymppisenä julkaistiin - jopa tosi hyvällä menestyksellä. Onhan tässä siis vielä aikaa odotella.

Lue lisää

Tuskin se nelikymppisenä julkaissut odotteli nelikymppiseksi.

ES kirjoitti:

Tuosta musiikista parempi olo, taisteluolo? Mua alkoi itkettämään. Tuli hylätty olo. (Tori Amos kyllä hyvä, mulla on yks se levy. Voisi hankkia lisää, jos elän. Tai onhan Spotify).

Vetäisisit mua turpiin? Hyvä (tosin elävän urpiinveto tuntuisi enemmän kuin kuolleen). Jotenkin sellainen olo, että kunpa joku vetäisisi mua turpiin ja kunnolla.

Proffa komea, aika vanha. En osaa itsekään sanoa tähän oikeastaan mitään. Kiva jos kelpaisi jollekin, kokisi jotain... toisaalta olen masentunut ja haluaisin, että minusta voi pitää.

Kirjoituslaji avoin. En ole tainnut lukenut ranskalaistyylisiä lyhyitä romaaneja. Mitä suosittelisit, jos haluan tsekata, minkä parissa etiäiseni puuhaa.

Lue lisää

Itkettämään? Mutta siinähän lauletaan "You can say it one more time what you don't like, let me hear it one more time, then, and have a seat while I take to the sky"! Taistelutahtoa!

Amélie Nothomb tulee nyt ensimmäisenä mieleen tuosta kirjoituslajista. Kokeile.

Masennukseen en osaa auttaa muuta kuin uhkailemalla turpiinvetämisellä, mutta saa minulle silti kirjoittaa: [email protected] Jos ei muuta, niin olen aika hyvä editori. Kuulemma. Minua jopa kiitetään parin julkaistun romaanin kiitoksissa, jos saan vähän kehaista itseäni.

ES kirjoitti:

Minä en uskalla avata tekstinkäsittelyohjelmaa lainkaan. Ei Word ole edes asennettuna koneelleni nyt, kun se katosi jokin aika sitten, kun koneeni simahti, enkä tiedä, jos panisin Word-cd:n sisään, niin kysyisköhän kone jotain koodia... En ole uskaltanut kokeilla, kun ei ole oikein voimia... mihinkään noin haastavaan. Pelottavaa tuollainen, jos kysytään jotain koodia tai tunnuslukua.

Lue lisää

Muistivihkonen on paras apuri. Mahdollisimman tavallinen ja nuhjuinen, ettei tule suorituspaineita.

ES kirjoitti:

Ei kai. Mutta masennukseen, muihin ongelmiin suhtaudutaan usein, että kyllä toi tosta menee pian ohi.

Tyypilliseen tapaani olin tossa lohdutteluyrityksessä vähän kökkö. En oikein tiedä mitä sanoa. On mulla ollut vuosien mittainen kausi, jolloin mieli oli yleensä aika alavireinen ja varmaan sen olis voinut diagnosoida masennukseksi huonompina hetkinä. Mutta vähän niinkuin Sir Eino sanoi, niin hyvän olon hetket taitaa useimmilla olla vain poikkeuksia.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Itkettämään? Mutta siinähän lauletaan "You can say it one more time what you don't like, let me hear it one more time, then, and have a seat while I take to the sky"! Taistelutahtoa!

Amélie Nothomb tulee nyt ensimmäisenä mieleen tuosta kirjoituslajista. Kokeile.

Masennukseen en osaa auttaa muuta kuin uhkailemalla turpiinvetämisellä, mutta saa minulle silti kirjoittaa: [email protected] Jos ei muuta, niin olen aika hyvä editori. Kuulemma. Minua jopa kiitetään parin julkaistun romaanin kiitoksissa, jos saan vähän kehaista itseäni.

Lue lisää

Keräilen rohkeutta ja uskallusta. Tuntuu aina, ettei minua voi kukaan hyväksyä. Jollain perustavanlaatuisella tavalla. Hävettää olla minä. Kiitos meiliosoitteesta. Kokoilen itseäni, uskaltaudun.

Pitäisköhän ensialkuun mennä johonkin vittuilemaan isommalleni, jotta saisin turpiin. Miten ihmeessä voi ihminen haluta saada turpiin...

Gordon Gekko kirjoitti:

Tyypilliseen tapaani olin tossa lohdutteluyrityksessä vähän kökkö. En oikein tiedä mitä sanoa. On mulla ollut vuosien mittainen kausi, jolloin mieli oli yleensä aika alavireinen ja varmaan sen olis voinut diagnosoida masennukseksi huonompina hetkinä. Mutta vähän niinkuin Sir Eino sanoi, niin hyvän olon hetket taitaa useimmilla olla vain poikkeuksia.

Lue lisää

Ei se mitään. Ihmiset ovat usein kökköjä ilman sen suurempaa kökkötarkoitusta.

sir_eino kirjoitti:

Ei ne mene. Olipas järkevä tokaisu taas vaihteeksi. Mutta eihän ne mene. Hyvät mömmöt niin pääsee pitkälle.

Oiskin jotkin mömmöt... Olen vuosien mittaan syönyt monenlaisia eri masennuslääkkeitä, niillä ei ole ollut mitään vaikutusta minuun. Nyt ei mömmön mömmöä vuosiin.

ES kirjoitti:

En. Julkaissut? En. Yhden artikkelin, muttei kaunotekstiä, jota tässä tarkoitan.

Ei ku se kysyi jungfraulta. Nää menee joskus sekaisin.

ES kirjoitti:

Oiskin jotkin mömmöt... Olen vuosien mittaan syönyt monenlaisia eri masennuslääkkeitä, niillä ei ole ollut mitään vaikutusta minuun. Nyt ei mömmön mömmöä vuosiin.

Mä syön kolmea eri mömmöä. Nyt on taas masennuslääke/ahdistuslääke/unilääkekombo. Tasaajia koitin melkein puolitoista viikkoa. Mut niiden kanssa mikään ei tunnu miltään.

ES kirjoitti:

Keräilen rohkeutta ja uskallusta. Tuntuu aina, ettei minua voi kukaan hyväksyä. Jollain perustavanlaatuisella tavalla. Hävettää olla minä. Kiitos meiliosoitteesta. Kokoilen itseäni, uskaltaudun.

Pitäisköhän ensialkuun mennä johonkin vittuilemaan isommalleni, jotta saisin turpiin. Miten ihmeessä voi ihminen haluta saada turpiin...

Lue lisää

Ei tarvitse ottaa paineita! Kirjoita jos on kirjoitettavaa. Palstan kylähullulle nyt ei ehkä keksi muuta järkevää syytä kirjoittaa, mutta tosiaan sitä editorinsilmää on jonkin verran siunaantunut eli jos esilukijaa tarvitset niin täällä on...!

"Miten ihmeessä voi ihminen haluta saada turpiin..."

Tunteakseen jotain? En tiedä. Mutta on niitä helpompiakin tapoja tuntea jotain.

Kirjoittaminen esimerkiksi.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Ei tarvitse ottaa paineita! Kirjoita jos on kirjoitettavaa. Palstan kylähullulle nyt ei ehkä keksi muuta järkevää syytä kirjoittaa, mutta tosiaan sitä editorinsilmää on jonkin verran siunaantunut eli jos esilukijaa tarvitset niin täällä on...!

"Miten ihmeessä voi ihminen haluta saada turpiin..."

Tunteakseen jotain? En tiedä. Mutta on niitä helpompiakin tapoja tuntea jotain.

Kirjoittaminen esimerkiksi.

Lue lisää

Ensin pitää kirjoittaa.

Ehkä minun olisi nyt hyvä ajatella, että kirjoittaminen olisi (nyt) minulle kuin saisin kunnolla turpiin. Voi kuulostaa oudolta, mutta...

ES kirjoitti:

Ensin pitää kirjoittaa.

Ehkä minun olisi nyt hyvä ajatella, että kirjoittaminen olisi (nyt) minulle kuin saisin kunnolla turpiin. Voi kuulostaa oudolta, mutta...

Lue lisää

Ei kuulosta oudolta yhtään, Sisareni. Kirjoittaminen tuntuu useinkin siltä, että saisi kunnolla turpiin.

Minä nyt en ole sellaisessa asemassa, että voisin opettaa mitään kirjoittamisen saloja, mutta tärkein juttu kuitenkin on, ettei ota liian vakavasti. Sitten kun ottaa, niin kynnys kasvaa. Siihen se nuhjuinen ja halpa vihkokin perustuu.

Kirjoita vaikka... "Hän raotti verhoja varovasti ja katsoi pihalla seisovaa autoa."

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Ei kuulosta oudolta yhtään, Sisareni. Kirjoittaminen tuntuu useinkin siltä, että saisi kunnolla turpiin.

Minä nyt en ole sellaisessa asemassa, että voisin opettaa mitään kirjoittamisen saloja, mutta tärkein juttu kuitenkin on, ettei ota liian vakavasti. Sitten kun ottaa, niin kynnys kasvaa. Siihen se nuhjuinen ja halpa vihkokin perustuu.

Kirjoita vaikka... "Hän raotti verhoja varovasti ja katsoi pihalla seisovaa autoa."

Lue lisää

Jotain lohdullista ja innoittavaa on ajatuksessa, että kirjoittaminen on kuin saisi oikein kunnolla turpiin. Tuntuu just siltä, ja niin on hyvä. En osaa järjellä enkä moraalilla tajuta, hyväksyä. Mutta totta se on. Ja että sitä haluaa yli kaiken, saada turpiin oikein kunnolla... Ymmärräthän, Sisareni, ymmärrä! En voi käsittää että ymmärrät.

Joitain kirjoittamisen saloja jo tiedänkin.

Suurin ongelmani varmastikin on, että otan itseni liian vakavasti, kuten varoitit. Kynnys on huima. Oksettaa ihan.

........ kirjoitti:

Tuskin se nelikymppisenä julkaissut odotteli nelikymppiseksi.

No ei minullakaan ole suunnitelmissa pyöritellä peukaloitani niin kauan...

(Korjaus muuten edelliseen: parinKYMMENENtuhannen sanan. Pari tuhatta ei riitä vielä mihinkään.)

ES kirjoitti:

Jotain lohdullista ja innoittavaa on ajatuksessa, että kirjoittaminen on kuin saisi oikein kunnolla turpiin. Tuntuu just siltä, ja niin on hyvä. En osaa järjellä enkä moraalilla tajuta, hyväksyä. Mutta totta se on. Ja että sitä haluaa yli kaiken, saada turpiin oikein kunnolla... Ymmärräthän, Sisareni, ymmärrä! En voi käsittää että ymmärrät.

Joitain kirjoittamisen saloja jo tiedänkin.

Suurin ongelmani varmastikin on, että otan itseni liian vakavasti, kuten varoitit. Kynnys on huima. Oksettaa ihan.

Lue lisää

Ymmärränhän minä! Tosin siinä tulee se sitten vastaan, ettei kannata vaan ottaa kirjoittamiselta turpiin, jatkuvasti. Sille täytyy loppujen lopuksi oppia antamaan itse turpiin. Kun on tarpeeksi mustelmilla, verta valuu ja luut on poikki, täytyy karjaista raivolla - ei ole enää mitään menetettävää! - hyökättävä sen kimppuun, ja hakattava se verille kunnes se myöntää tappionsa.

Kirjoittaminen on siis henkistä väkivaltaa, puolin ja toisin.

... tai ainakin näin minä sen näen. En tiedä onko se minua niin paljon auttanut :D

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Hmmhmm. Julkaistu? Ei. ("Vielä", sanoo hän päättäväisesti.) Lähettänyt? Joo. Tosin agenteille eikä kustantajille, kun tuo ulkomainen systeemi toimii niin. Kaipa minulla vähän niinkuin olikin agentti jossain vaiheessa. Ensin kirjoitin... tai no, niitä teinijuttuja ei lasketa. Mutta ensimmäinen, jonka sain ihan oikeasti valmiiksi, oli sellainen pseudonabokovilainen pläjäys, jonka alusta jopa useampi agentti innostui mutta jonka lopusta sanottiin - siis joka ikinen kiinnostunut lukija sanoi - että siinä ei ollut mitään järkeä. (Se oli vähän koko homman pointtikin, mutta ilmeisesti se ei toiminut.)

Sitten sain ihan kuningasidean: sellainen megalomaaninen, monimutkainen ja pitkä eepos täynnä insestiä, murhia ja huumoria. Tästä innostuttiin alun parintuhannen sanan synopsiksen avulla sitten oikein kunnolla, ja silloin minulla olikin se vähänniinkuinomaagentti. Sitten tosin iski kriisi (fakta oli, etteivät taidot riittäneet tuohon valtavaan projektiin, plus sitten kaikki muu kriisi mikä iski samaan aikaan) enkä saanut sitä koskaan valmiiksi, ja siinä kriisissä olen kai vieläkin. Jossain vaiheessa keksin, että kirjoitan sitten myöhemmin elämässäni, ja nyt ensin rupean Yrittäjäksi. Mutta siitä ei puhuta.

Eli... joo. Nyt kirjoitan taas jotain pienempää, jos vaikka jonain päivänä riittäisi taidot niihin valtaviin eepoksiin ilman että homma hajoaa käsiin. On vaan ollut kriisissä sen verran kauan että pää on hiukan hajanainen eikä osaa päättää mihin keskittyisi. Kaipa tästä opimme, että kirjoittaminen on sellainen juttu, jonka oppii vasta kun tajuaa, miten paljon on työtä jäljellä ja miten raskas tie. Yksi kaveri kirjoitti koko ikänsä ja vasta päälle neljäkymppisenä julkaistiin - jopa tosi hyvällä menestyksellä. Onhan tässä siis vielä aikaa odotella.

Lue lisää

stoori. Itse laitoin kirjoittelun jäihin, kun päätin hankkia Kunniallisen Ammatin. Ei olis pitänyt, hahmojen, juonien jne. kehittely tekee pääkopalle näköjään hyvää.

Olette tytöt varmaan oikeassa siinä, että kirjoittaessa kannattaa olla jonkunlainen julkaisuajatus nakuttamassa takaraivossa, että saa jotain rotia tekemiseen. Vai onkohan se siellä taustalla joka tapauksessa?

Gordon Gekko kirjoitti:

stoori. Itse laitoin kirjoittelun jäihin, kun päätin hankkia Kunniallisen Ammatin. Ei olis pitänyt, hahmojen, juonien jne. kehittely tekee pääkopalle näköjään hyvää.

Olette tytöt varmaan oikeassa siinä, että kirjoittaessa kannattaa olla jonkunlainen julkaisuajatus nakuttamassa takaraivossa, että saa jotain rotia tekemiseen. Vai onkohan se siellä taustalla joka tapauksessa?

Lue lisää

"Ei olis pitänyt, hahmojen, juonien jne. kehittely tekee pääkopalle näköjään hyvää."

Ai tekee vai? ;) Kyllähän sillä ajan saa kulumaan. Enemmän minun pääkopalleni tekisi kyllä hyvää Kunniallinen Ammatti. (Tai itse asiassa ei. Eniten hyvää minulle tekisi Peritty Raha.)

Nyt kun sinulla oletettavasti on Kunniallinen Ammatti, voit kai kirjoitella taas?

"Vai onkohan se siellä taustalla joka tapauksessa?"

Kyllä se varmasti on. Ei välttämättä se, että julkaistaan ja saa mainetta, kunniaa ja/tai rahaa, mutta ainakin se, että joku joskus lukee. Muutenhan sitä voisi vain keksiä tarinoita ja pitää ne päänsä sisällä, kuin oman henkilökohtaisen viihdekeskuksen. Kyllähän sitäkin tulee harrastettua... mutta se tyydytys, mitä saa siitä, kun jokin kirjoitettu kappale ilmaisee juuri sen minkä halusit sen ilmaisevan... no, se tulee mielestäni kyllä siitä ajatuksesta, että joku joskus sen lukee ja ymmärtää juuri sen, mitä halusit ilmaista.

Gordon Gekko kirjoitti:

1. Älä eroa, paljonko tutkinnosta on edes jäljellä? Tutkintoa on kuitenkin ihan hyvä heristellä työhaastatteluissa.

Ala sen sijaan kirjoittaa jotain pöytälaatikkoon. Itse tykkäsin kirjoittamisesta joskus teininä ja haaveilin vähän aikaa kirjailijan urastakin, kunnes tulin siihen tulokseen, että Suomessa on ehkä kymmenen kirjailijaa jotka pystyvät maksamaan laskunsa. Aloin vähän aikaa sitten kirjoitella iltaisin ja viikonloppuisin jotakin ihan huvikseni, on ihan hauskaa vaikkei mitään julkaisutavoitetta olekaan.

4. Onko nuori ja kuuma, vai vanha ja kokenut? :D Muista laittaa stringit jalkaan! No tosissaan, kyllä sitä kannattaa vähän miettiä, molemmat voi joutua vaikeuksiin.

5. ja 6. Älä puhu tuollaisia! Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin.

Lue lisää

"Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin."
Niinku esim. mitä? Ei mulle riitä mikään lenkin tuoma hyvä fiilis, energiaa tarvittais merkittävästi enemmän.
Tottakai sen pahanolon yli pääsee - joutuakseen kokemaan sen taas uudestaan. Yeppee. Mitä järkeä?

Gordon Gekko kirjoitti:

stoori. Itse laitoin kirjoittelun jäihin, kun päätin hankkia Kunniallisen Ammatin. Ei olis pitänyt, hahmojen, juonien jne. kehittely tekee pääkopalle näköjään hyvää.

Olette tytöt varmaan oikeassa siinä, että kirjoittaessa kannattaa olla jonkunlainen julkaisuajatus nakuttamassa takaraivossa, että saa jotain rotia tekemiseen. Vai onkohan se siellä taustalla joka tapauksessa?

Lue lisää

Julkaisu ajatukseen liittyy ajatus, että joku lukis tekstini. En kestä ajatusta, että kirjoittaisin vain itselleni. Mulle se on sama kuin mykkyys ja kuolema.

Plussa-pallero kirjoitti:

"Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin."
Niinku esim. mitä? Ei mulle riitä mikään lenkin tuoma hyvä fiilis, energiaa tarvittais merkittävästi enemmän.
Tottakai sen pahanolon yli pääsee - joutuakseen kokemaan sen taas uudestaan. Yeppee. Mitä järkeä?

Lue lisää

Nimimerkkisi, Plussa-pallero, kertoo että kai sulla on ironiaa, huumoria - ja sehän on hyvä asia.

Plussa-pallero kirjoitti:

"Elämässä on paljon juttuja, joista saa iloa ja energiaa. Pahan olon yli pääsee ennemmin tai myöhemmin."
Niinku esim. mitä? Ei mulle riitä mikään lenkin tuoma hyvä fiilis, energiaa tarvittais merkittävästi enemmän.
Tottakai sen pahanolon yli pääsee - joutuakseen kokemaan sen taas uudestaan. Yeppee. Mitä järkeä?

Lue lisää

No, yritin vaan kannustaa ja piristää Ellaa vähän. Eihän tää elämä mitään ruusuilla tanssimista ole. Enkä taida olla juurikaan mikään Dr. Phil (edes).

Ajattelen sinua runkkaamassa tänä yönä ja kosken itseäni sieltä.

allmächt'ge ella kirjoitti:

Ajattelen sinua runkkaamassa tänä yönä ja kosken itseäni sieltä.

Sisareni jungfrau, siamilaisbacchus vainoaa ja viettelee meitä irvokkain sanakääntein. Muistakaamme olla varovaisia!

sisar ella kirjoitti:

Sisareni jungfrau, siamilaisbacchus vainoaa ja viettelee meitä irvokkain sanakääntein. Muistakaamme olla varovaisia!

Bacchuksella on ympärillään lauma enkelinkasvoisia demoneita. Mutta me olemme vahvoja, Sisar! Pyhimys Tori on tukenamme!

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Bacchuksella on ympärillään lauma enkelinkasvoisia demoneita. Mutta me olemme vahvoja, Sisar! Pyhimys Tori on tukenamme!

Tori Black?

Hyvä maku sinulla, salaperäinen kolme pistettä.

Kaunista. Sovinnollista.
Kiitos.

allmächt'ge jungfrau kirjoitti:

Hyvä maku sinulla, salaperäinen kolme pistettä.

runotytöt näkee märkiä unia yrjänän kullipukuspektaakkelista.