Niin uupunut, väsynyt ja masentunut.

Itse marssisin oitis työnjohtajan/pomoni luo ja kertoisin, että mulla on liikaa töitä enkä jaksa hoitaa sitä kaikkea enää yksin. Olis pomon tehtävä osata uudelleenjakaa töitä, delegoida hommia muillekin tai palkata firmaan lisätyövoimaa, jos meinas pitää mut vielä talossa.
Jos yhteisymmärrystä ei löytyisi, lähtisin litomaan.
Sinkkuna mulle olis ihan sama missä asuisin joten hakisin duunia vaikka ympäri Suomea ja ulkomailtakin, jos kielitaitoa piisaisi. En katselisi tollasta tilannetta enää hetkeäkään yksin, nääntyneenä työn alle jonka takia elämänhaluaan ei yksinkertasesta kannata menettää.
Mikään duuni ei jumalauta ole sen arvoinen että sen takia pitäis pilata koko elämä!
Näin minä ajattelen.
Näin ajattelee myös monet miehet.
Naisille on tyypillistä vastata aina vaan kyllä, olla kuuliainen ja kiltti ja ehdottoman sipsakka vaikka väsyttäis kuinka. Taistella kuitenkin jaksaa vain tietyn aikaa. Sitten on vetäydyttävä huilimaankin välillä. Tai keho lähettää pakosti huilimaan, jos ei sen lähettämiä hätähuutoja muuten uskota.
Valinta on sinun.

kaupunkilomalle eurooppaan, unohdat kaiken kun katselet ihmisvilinää, maistelet ruokia, shoppailet, käyt kylpylässä ja ihmettelet nähtävyyksiä.
Tarvitset selvästi kunnon irtioton kaikesta, kuukausi interreilaamistakin ympäri eurooppaa olisi ikimuistoinen kokemus ja laitathan sitten kännykän kiinni :)

Kannattaa mennä uudelleen lääkärille kertomaan tilanteesta, siis psykiatrille ehkä tässä tilanteessa jonka kuuluu tehdä lääkearviot uudelleen. Siitä ainakin kannattaisi mielestäni lähteä. Ehkä olisi aika vaihtaa johonkin paremmin toimivaan lääkkeeseen, jossa ei sivuvaikutuksia häiritsevän paljon. Vatsakivutkin voivat johtua nimenomaan lääkityksestä, jos sellainen kerran on. Tsemppiä.