Minun pitäisi olla elämäni parhaassa iässä - 26 vuotta. Siltä se ei kuitenkaan tunnu.
Olen yksin asuva nainen, sinkku, olen keskittynyt täysillä työhön. Työskentelen paikassa, jossa olen ainoa nainen kolmenkymmenen miehen kanssa. Huolehdin kaikesta. Työnkuvaani kuuluu tietää kaikesta kaikki.
Alussa olin intoa täynnä, täysin motivoitunut ja iloinen. Nyt elämänhalu on täysin kadonnut. En käy enää ulkona, en jaksa liikkua, lysähdän sohvalle pitkän työpäivän jälkeen ja tekisi mieli nukkua seuraavaan aamuun asti.
Olen käynyt lääkärillä vatsakipujen takia. Hän kyseli millainen kulunut vuoteni on ollut ja suositteli psykologilla käyntiä. Kävin psykologilla kerran, mutta jostain syystä masennuin vain lisää? Peruin toisen ajan.
Masennuslääkkeitä olen joutunut syömään parisen vuotta sitten. Ne kyllä helpottivat henkisesti, mutta aiheuttivat paljon ei-toivottuja asioita.
En enää tiedä mitä tehdä. Olen koittanut puoli vuotta nostaa itseäni tästä suosta hankkimalla kuntosalikortin (aluksi siellä jaksoin käydä 2-4 krt viikossa). Se auttoi hetkellisesti, mutta aina kun olen yksin, apea olo valtaa mielen. Masennuslääkkeitä en enää haluaisi niiden huonojen vaikutusten takia.
Mutta onko muuta vaihtoehtoa? Asun vieraalla paikkakunnalla ja sydänystäviä ei ole. Tuntuu, etteivät lääkäritkään kuuntele eivätkä välitä.
En jaksa tätä enää:'(
Olen yksin asuva nainen, sinkku, olen keskittynyt täysillä työhön. Työskentelen paikassa, jossa olen ainoa nainen kolmenkymmenen miehen kanssa. Huolehdin kaikesta. Työnkuvaani kuuluu tietää kaikesta kaikki.
Alussa olin intoa täynnä, täysin motivoitunut ja iloinen. Nyt elämänhalu on täysin kadonnut. En käy enää ulkona, en jaksa liikkua, lysähdän sohvalle pitkän työpäivän jälkeen ja tekisi mieli nukkua seuraavaan aamuun asti.
Olen käynyt lääkärillä vatsakipujen takia. Hän kyseli millainen kulunut vuoteni on ollut ja suositteli psykologilla käyntiä. Kävin psykologilla kerran, mutta jostain syystä masennuin vain lisää? Peruin toisen ajan.
Masennuslääkkeitä olen joutunut syömään parisen vuotta sitten. Ne kyllä helpottivat henkisesti, mutta aiheuttivat paljon ei-toivottuja asioita.
En enää tiedä mitä tehdä. Olen koittanut puoli vuotta nostaa itseäni tästä suosta hankkimalla kuntosalikortin (aluksi siellä jaksoin käydä 2-4 krt viikossa). Se auttoi hetkellisesti, mutta aina kun olen yksin, apea olo valtaa mielen. Masennuslääkkeitä en enää haluaisi niiden huonojen vaikutusten takia.
Mutta onko muuta vaihtoehtoa? Asun vieraalla paikkakunnalla ja sydänystäviä ei ole. Tuntuu, etteivät lääkäritkään kuuntele eivätkä välitä.
En jaksa tätä enää:'(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse marssisin oitis työnjohtajan/pomoni luo ja kertoisin, että mulla on liikaa töitä enkä jaksa hoitaa sitä kaikkea enää yksin. Olis pomon tehtävä osata uudelleenjakaa töitä, delegoida hommia muillekin tai palkata firmaan lisätyövoimaa, jos meinas pitää mut vielä talossa.
Jos yhteisymmärrystä ei löytyisi, lähtisin litomaan.
Sinkkuna mulle olis ihan sama missä asuisin joten hakisin duunia vaikka ympäri Suomea ja ulkomailtakin, jos kielitaitoa piisaisi. En katselisi tollasta tilannetta enää hetkeäkään yksin, nääntyneenä työn alle jonka takia elämänhaluaan ei yksinkertasesta kannata menettää.
Mikään duuni ei jumalauta ole sen arvoinen että sen takia pitäis pilata koko elämä!
Näin minä ajattelen.
Näin ajattelee myös monet miehet.
Naisille on tyypillistä vastata aina vaan kyllä, olla kuuliainen ja kiltti ja ehdottoman sipsakka vaikka väsyttäis kuinka. Taistella kuitenkin jaksaa vain tietyn aikaa. Sitten on vetäydyttävä huilimaankin välillä. Tai keho lähettää pakosti huilimaan, jos ei sen lähettämiä hätähuutoja muuten uskota.
Valinta on sinun.
vastauksesta!
Totta puhut kyllä.
Varasin ajan lääkärille huomiselle. Ja sellaiselle lääkärille, joka suositteli aikoinaan psykologille juttelua... :) josko hän ymmärtäisi.
Nyt olen alkanut kuumeilla, joka luultavasti johtuu pitkäkestoisesta stressistä. Tänään sairaslomalla.
Olen siis hakenut töitä myös muualta, mutta olen miettinyt, että olisinkohan täysin työkuntoinen jos suoraan hyppäisin uuteen paikkaan? En ole ollut lomalla moneen vuoteen (aiemmin pätkätyössä työt pätkästy sopivasti ettei lomaa kerry).
Huomenna tilitän asiat lääkärille, ja toivottavasti elämä pian alkaisi helpottaa....
kaupunkilomalle eurooppaan, unohdat kaiken kun katselet ihmisvilinää, maistelet ruokia, shoppailet, käyt kylpylässä ja ihmettelet nähtävyyksiä.
Tarvitset selvästi kunnon irtioton kaikesta, kuukausi interreilaamistakin ympäri eurooppaa olisi ikimuistoinen kokemus ja laitathan sitten kännykän kiinni :)
Kannattaa mennä uudelleen lääkärille kertomaan tilanteesta, siis psykiatrille ehkä tässä tilanteessa jonka kuuluu tehdä lääkearviot uudelleen. Siitä ainakin kannattaisi mielestäni lähteä. Ehkä olisi aika vaihtaa johonkin paremmin toimivaan lääkkeeseen, jossa ei sivuvaikutuksia häiritsevän paljon. Vatsakivutkin voivat johtua nimenomaan lääkityksestä, jos sellainen kerran on. Tsemppiä.