Niin uupunut, väsynyt ja masentunut.

dxcfgvbhnjkm

Minun pitäisi olla elämäni parhaassa iässä - 26 vuotta. Siltä se ei kuitenkaan tunnu.

Olen yksin asuva nainen, sinkku, olen keskittynyt täysillä työhön. Työskentelen paikassa, jossa olen ainoa nainen kolmenkymmenen miehen kanssa. Huolehdin kaikesta. Työnkuvaani kuuluu tietää kaikesta kaikki.

Alussa olin intoa täynnä, täysin motivoitunut ja iloinen. Nyt elämänhalu on täysin kadonnut. En käy enää ulkona, en jaksa liikkua, lysähdän sohvalle pitkän työpäivän jälkeen ja tekisi mieli nukkua seuraavaan aamuun asti.

Olen käynyt lääkärillä vatsakipujen takia. Hän kyseli millainen kulunut vuoteni on ollut ja suositteli psykologilla käyntiä. Kävin psykologilla kerran, mutta jostain syystä masennuin vain lisää? Peruin toisen ajan.

Masennuslääkkeitä olen joutunut syömään parisen vuotta sitten. Ne kyllä helpottivat henkisesti, mutta aiheuttivat paljon ei-toivottuja asioita.

En enää tiedä mitä tehdä. Olen koittanut puoli vuotta nostaa itseäni tästä suosta hankkimalla kuntosalikortin (aluksi siellä jaksoin käydä 2-4 krt viikossa). Se auttoi hetkellisesti, mutta aina kun olen yksin, apea olo valtaa mielen. Masennuslääkkeitä en enää haluaisi niiden huonojen vaikutusten takia.
Mutta onko muuta vaihtoehtoa? Asun vieraalla paikkakunnalla ja sydänystäviä ei ole. Tuntuu, etteivät lääkäritkään kuuntele eivätkä välitä.

En jaksa tätä enää:'(

4

780

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ronskisti vaan

      Itse marssisin oitis työnjohtajan/pomoni luo ja kertoisin, että mulla on liikaa töitä enkä jaksa hoitaa sitä kaikkea enää yksin. Olis pomon tehtävä osata uudelleenjakaa töitä, delegoida hommia muillekin tai palkata firmaan lisätyövoimaa, jos meinas pitää mut vielä talossa.
      Jos yhteisymmärrystä ei löytyisi, lähtisin litomaan.
      Sinkkuna mulle olis ihan sama missä asuisin joten hakisin duunia vaikka ympäri Suomea ja ulkomailtakin, jos kielitaitoa piisaisi. En katselisi tollasta tilannetta enää hetkeäkään yksin, nääntyneenä työn alle jonka takia elämänhaluaan ei yksinkertasesta kannata menettää.
      Mikään duuni ei jumalauta ole sen arvoinen että sen takia pitäis pilata koko elämä!
      Näin minä ajattelen.
      Näin ajattelee myös monet miehet.
      Naisille on tyypillistä vastata aina vaan kyllä, olla kuuliainen ja kiltti ja ehdottoman sipsakka vaikka väsyttäis kuinka. Taistella kuitenkin jaksaa vain tietyn aikaa. Sitten on vetäydyttävä huilimaankin välillä. Tai keho lähettää pakosti huilimaan, jos ei sen lähettämiä hätähuutoja muuten uskota.
      Valinta on sinun.

      • dxcfgvbhnjkm

        vastauksesta!

        Totta puhut kyllä.

        Varasin ajan lääkärille huomiselle. Ja sellaiselle lääkärille, joka suositteli aikoinaan psykologille juttelua... :) josko hän ymmärtäisi.

        Nyt olen alkanut kuumeilla, joka luultavasti johtuu pitkäkestoisesta stressistä. Tänään sairaslomalla.

        Olen siis hakenut töitä myös muualta, mutta olen miettinyt, että olisinkohan täysin työkuntoinen jos suoraan hyppäisin uuteen paikkaan? En ole ollut lomalla moneen vuoteen (aiemmin pätkätyössä työt pätkästy sopivasti ettei lomaa kerry).

        Huomenna tilitän asiat lääkärille, ja toivottavasti elämä pian alkaisi helpottaa....


    • öobjsdfmv

      kaupunkilomalle eurooppaan, unohdat kaiken kun katselet ihmisvilinää, maistelet ruokia, shoppailet, käyt kylpylässä ja ihmettelet nähtävyyksiä.
      Tarvitset selvästi kunnon irtioton kaikesta, kuukausi interreilaamistakin ympäri eurooppaa olisi ikimuistoinen kokemus ja laitathan sitten kännykän kiinni :)

    • samismasis

      Kannattaa mennä uudelleen lääkärille kertomaan tilanteesta, siis psykiatrille ehkä tässä tilanteessa jonka kuuluu tehdä lääkearviot uudelleen. Siitä ainakin kannattaisi mielestäni lähteä. Ehkä olisi aika vaihtaa johonkin paremmin toimivaan lääkkeeseen, jossa ei sivuvaikutuksia häiritsevän paljon. Vatsakivutkin voivat johtua nimenomaan lääkityksestä, jos sellainen kerran on. Tsemppiä.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ensi kesänä

      Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta
      Ikävä
      64
      3315
    2. Tukalaa kuumuutta

      Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh
      Ikävä
      43
      3127
    3. Sinä, ihastukseni

      Mitä haluaisit tehdä kanssani ensimmäisenä?
      Ihastuminen
      43
      2508
    4. Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.

      Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      2406
    5. Tiedät ettei tule toimimaan.

      Mielenterveys ei kummallakaan kestä.
      Ikävä
      31
      1933
    6. Okei, myönnetään,

      Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘
      Ikävä
      27
      1820
    7. Onko kaivatullasi

      himmeä kuuppa?
      Ikävä
      48
      1626
    8. Mihin hävisi

      Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä
      Iisalmi
      85
      1435
    9. On jo heinäkuun viimeinen päivä.

      En taida nähdä sinua koskaan.
      Rakkaus ja rakastaminen
      39
      1300
    10. Lähtikö korvat

      puhtaaksi vaikusta?
      Tuusniemi
      82
      1169
    Aihe