Me seurustelimme pari vuotta, ja toisen näistä asuimme yhdessä ennenkuin menimme naimisiin. Kaikki tuntui täydelliseltä, olin todella löytänyt kanteni. Elämä alkoi juosta ihan omalla painollaan, arki maistui. Minä olin aina pitänyt kotitöistä ja hääräsin kotona, mies roplasi autojaan talilla ja välillä "kahviteltiin" näiden kahden pysäkin välimaastossa :)
Kävimme töissä ja matkustelimme... tulin raskaaksi ja meille tuli pieni poika...
Mies ei paljon ottanut osaa lapsen hoitoon ja ajattelin aina että sitten kun on jo vähän isompi..
Nyt poika on 3 ja tyttömme vuoden. Mies on väkipakolla hoitanut lapsia yhden käden sormilla laskien. Häntä ei vaan kiinnosta. Poika ei osaa vieläkään puhua kunnolla ja liikkuu oudosti. Itse en kotitöiden uuvuttamana ja pienintä hoitaessa ole jaksanut keskittyä pojan liikkeen ja puheen vahvistamiseen. Niin, siis minulle on jäänyt nyt kaikki kotityöt. Mies lupailee sen seitsemän kertaa viikossa että auttaa, mutta häipyy aina autollaan viimeistään karkuun tätä pakkoa.
Tuntuu että olen aivan kuitti. Olen aloittanut taas työt. Ja tämän lisäksi kotihommat ja lapset vievät kaikki aikani. Ennen sentää ehdin välillä hiihtämään tai salile, mutta nyt olen naulittu kotiin. Kellekään ei oikein kehtaa antaa kahta noin pientä hoitoon. Miehen vanhemmat on huonossa kunnossa, kuin myös omani. Miehen sisko avomiehensä kanssa ei niin välitä lapsista, eivätkä ole hoitaneet ihan pieniä koskaan. Omat sisarukset on kiinni töissä ja lapsissaan.
Tuntuu, että olisin aivan yksin taakkani kanssa. Enkä tajua miten en muka huomanut mieheni asennetta aikaisemmin. Vai onko se kaikki rakkaus vain kuollut? Mies ei ole enää kiinnostunut muusta kuin töistään, harrastuksistaan ja ryyppäämisestä..
Kuinka moni on joutunut kokemaan saman herätyksen? Miten ihmeessä olette jaksaneet kompensoida kaiken?
Meidän perhe: 2 + 1 iso lapsi ja PIIKA!!
46
1733
Vastaukset
- Ei nimimerkkiä
"Enkä tajua miten en muka huomanut mieheni asennetta aikaisemmin. Vai onko se kaikki rakkaus vain kuollut? Mies ei ole enää kiinnostunut muusta kuin töistään, harrastuksistaan ja ryyppäämisestä."
Miehen rakkaudella ei ole juuri mitään tekemistä asian kanssa. Hän pakoilee velvollisuuksiaan, koska kuvittelee, että pienten lasten vanhemmilla pitää voida olla kivaa. Miehesi inhoaa perhe-elämää, mikä on miesten parissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Se ei ole riittävä syy luistaa velvollisuuksista.
Ehkä myös erehdyt miehesi kiinnostuksista. On aika todennäköistä, etteivät häntä kiinnosta työt eivätkä harrastuksetkaan, vaikka ne voittavatkin kotona olon. Ryyppääminenkin viittaa yksinkertaisesti kotikammoon ja masennukseen.
Valitettavasti pojille ei opeteta koulussa, että perhe-elämä on suurelta osalta luostaria ankarampaa askeesia, joten todellisuus jysähtää musertavana miehen päälle, ja heistä tulee vaimoilleen hyödyttömiä riippakiviä.- 0000001
Hei, teidän perheen ongelma on ihan yleistä. Esalla oli aika hyvä kirjoitus tästä aiheesta, kannattaa lukea.
- naapurisi
On tainut ukko ottaa sinutkin vain kun tiesi että osaat pitää huushollin pystyssä. Tää tarina on jo legendaa. Rakkaus on kunnioittamista ja yhteisen vastuun jakamista. Ja narsistiset pikkupojathan ei siihen pysty.
Mutta nyt vaan lapset vaan anoppilaan. Anoppi on se syypää, miksi miehesi odottaa sinun passaavan kaikki kotona, joten on vaan oikeus että hän tekee poikansa työt jos tämä ei siihen pysty. Vie kaikki kakarat ja ukko autoineen anoppilaan hoitoon ja painu itse rantalomalle etelään viraiden miesten paapottavaksi. Jos tämä ei saa miestäsi osallistumaan, niin ei enää mikään... - rmrmrmrmrm
10 vuotta naimisissa oleva yh.Mies aina töissä ja vapaa-ajalla pelaamassa.Laiminlöi täysin perheensä.Ajoi meidät taloudelliseen ahdinkoon.Ero tuli eikä lasten ja minun elämä muuttunut vaikka mies sai lähtöpassit . Oikeastaan miehen lähtöä ei edes huomannut.Eipä tuo ikinä meidän arjessa ollut mukana.
Eronkaan jälkeen ei osallistunut mihinkään lapsia koskeviin asioihin kuten ei ennen eroakaan.Sentään lapset olivat joka toinen viikonloppu isällään.Iso hatunnosto!
Ja nyt kun lapset ovat aikuisia ja menestyneet omilla saroillaan elämässään, niin nyt sitten isä on peräänkuuluttamassa isoon ääneen omaa osuuttaan lasten menestykseen....
Teillä olisi nyt puhumisen paikka.Anna kaksi vaihtoehtoa; joko perhe tai harrastukset ryyppääminen.Töissä on pakko/hyvä käydä, mutta kunhan ei ole työnarkomaani.Kyllä hänenkin täytyy ymmärtää, että pitää tehdä oma osuutensa perheen hyvinvoinnin ja parisuhteen eteen.Silloin kaikki olisivat kutakuinkin tyytyväisiä ja arki sujuisi mukavammin.- Ei nimimerkkiä
"Kyllä hänenkin täytyy ymmärtää, että pitää tehdä oma osuutensa perheen hyvinvoinnin ja parisuhteen eteen."
Totta.
"Silloin kaikki olisivat kutakuinkin tyytyväisiä"
En usko, mutta sillä ei ole väliä.
Nyt ei ole kyse tyytyväisyydestä vaan moraalista. Kun on lapset tehnyt, niistä pidetään niin hyvää huolta kuin osataan, oltiin tyytyväisiä tai ei. Muuten olisi parempi, että myllynkivi kaulaan...
- Lapset tärkeintä nyt
Eikä siihen ole muuta neuvoa, kuin kestä!
Jätä kotityöt vähemmälle ja hoida lapset.
Jos ukosta ei ole apua, älä anna pilluakaan.
Muista, että vuodet vierii ja tulee se aika, että pääset helpommalla.
Ei arki lasten kanssa helppoa olekkaan ja ajattele, että monet yksinhuoltajatkin sen kestävät.
Tuosta pojan liikkumisesta ja puheesta, on aika puhua siitä neuvolassa, sieltä saa parhaat neuvot ongelmaasi.
Noita paskahousuluuseriäijiä nyt vain on suurin osa ukkoista, minkäs teet?
Voimia ja kestämistä! Et ole yksin, meitä on paljon, paljon samassa suossa pyörimässä!
Kyllä siitä selviät!
Lapset on vain vähän aikaa lapsia.
Käy täällä purkamassa pahaa oloasi, itse olen täältä saanut monet naurutkin ikävään olooni. - mk
ilmoitat miehellesi että minulla on kolme kertaa viikossa saliaika ja silloin myös käyn salilla ja sanot ihan suoraan että tämä perhe pitää hoitaa yhdessä ettei toinen pala loppuun. Yksi hyvä tapa on että jätäppä kuukaudeksi miehen vatteet pesemättä ja ruuat laittamatta ja jos tulee sanomista niin ilmoitat että teeppä
välillä itte. Jollekkin miehille ei mene perille kuin kantapään kautta jos sittenkään. Itse miehenä hoidin lasta vuoden kotona kun -90 luvullä oli lama ja puolisoni meni töihin kun oli rahan tarvetta ja oli kivaa.
Nyt tyttäreni jo 16v ja tulee vieläkin isän mukaan vaikka jyväskylän ralliin kun on 3 vanhasta siellä käynyt. Itsekkin yksi nuoruuden kaveri ei osa olla kuin poikansa kanssa ja ei käy missään tyttärensä kanssa kahdestaan ja olen huomannut että kasvatta erilailla tytärtään kuin poikaansa. Laita miehsi valitsemaan asioiden välillä ja teet selväksi että sinunkin täytyy päästä harrastamaan asioita ettei elämä vain pyöri kkotihommissa ilaitaisin. - Liina Anniina
Otteesi lipesi siinä vaiheessa, kun poikanne syntyi.
Eli kuten kerroit:
"Mies ei paljon ottanut osaa lapsen hoitoon ja ajattelin aina että sitten kun on jo vähän isompi.."
Tämä olo miehesi "etsikkoaika", jonka missasit.
Tällöin miehesi eriytyi perheestä, tuli ulkopuoliseksi vierailijaksi sinun perheeseesi, joka käsittää sinut ja kaksi lasta.
Et voi syyttää kokonaan miestä siitä, että lapsen syntymisen jälkeen hän koko itsensä tarpeettomaksi. Olet ehkä sulkenut itsesi nainen vauva symbioosiin tuolloin niin, että mies tipahtaa kuvioista.
Mahdollinen imetys, yövalvomiset ja seksuaalisuuden muuttuminen pelkäksi tissimaidoksi ja vaipanvaihdoksi karkottaa varmimmalla tavalla äijän perheestä. Ja mitä tekee syrjäytynyt äijä, alkaa harrastaa omia juttujaan ihan ite tai viihtyvät bissebaareissa.
Noidankehä alkaa valmistua. Vaimo sulkeutuu katkerana marttyyrina kotitöihinsä ja lapsenhoitoon, koska osaa muka ne hommat paremmin kuin mies. Nainen passivoituu seksin alueella ja mies vastaa tähän taas kiihdyttämällä vauhtia harrastuksissaan kaveripiirin kanssa.
Ongelma on valmis.
Kaiketi käsität, että miehen sisäänajo takaisin perheen jäseneksi on aika mahdottomalta tuntuva tehtävä, eikä käy hetkessä.
Miehen syyllistäminen on turhaa ja tyhmää. Syyllistynyt mies putsaa itsensä perheestä vimmattummin. Alkaa pettämisen uhka.
Totta kai tässä vaiheessa kaikkien sormet osoittavat miestä... yksin syylliseksi tilanteeseen. Kumma kyllä tämä ei auta ongelmassa.
Parasta olisi laatia suunnitelma, miten mies saadaan tuntemaan itsensä perheeseen kuuluvaksi. Vähitellen.
1) miestä on kehuttava niissä asioissa, mikä vähänkin liittyy perheen yhteiseksi hyväksi, vaikkapa auton korjaus, renkaiden vaihto ym. äijähomma.
2) lapsi miehen hoitoon alkuun puoleksi tunniksi kerralla... mene vaikka lenkille siksi aikaa... ja kehu miestä, halaa, pidä hyvänä
3) pyydä miestä ruoanlaiton alkaessa pesemään perunat tms. halaa, ole ystävällinen, suukottele
4) pukeudu kutsuviin yöpaitoihin, ei mitään puuvilla paituleita tosiaankaan...
5) käytä hajuvesiä, meikkaa, ole nätti
6) mene kahden kesken leffaan, palkkaa opiskelijatyttö -tai poika siksi aikaa lasten kanssa
7) laita lapset nukkumaan iltaisin ja järjestä miehen kanssa kahdenkeskisiä hetkiä, niin että mies kokee olevansa mies ja kumppani
8) älä moiti miestä hänen tavastaan hoitaa lapsia ja tehdä asioita. Miehet tekevät eri lailla koska ovat miehiä Hyväksy miesmäisyys ja sinun silmissäsi huonosti tehdyt vähäisetkin kotityöt.
9) hyväksynnällä ja armollisuudella saat enemmän aikaa kuin nalkutuksella
10) älä ole passiivinen ruikuttaja, vaan aktiivinen, aloitteellinen ja reipas
Ihme, jos mies ei ala kiinnostua sinusta ja perheestä!- neuvoa on helppo
Sinulla on varmaan kolme alle kouluikäistä lasta ja mies aina töissä, urheilemassa ja kavereiden kanssa-- siihen kun lapset tulee, niin loppuu äidin oma aika, kun eihän miehen harrastuksia saa häiritä ja ruokakin pitää olla silleen, että mies ehtii salille klo 18 kun kaverikin tulee.. eli klo16, mutta siinä on vain se pieni ongelma, että pääsen silloin töistä, jonka jälkeen on haettava kaikki kolme tarhasta junaa ja bussia käyttäen, ruoka on käytävä myös matkalla ostamassa koska kukaan ei jaksa kerralla kantaa viisihenkisen perheen ruokia.. niin kaupassa on käytävä käytännössä joka päivä. Yksi lapsi pitää viedä lääkäriin tällä viikolla toinen harjoituksiin, tietysti bussilla.. ai niin miehellä on kyllä auto, mutta sitä ei voi käyttää kun se on liian kallista muiden käyttöön ja voi olla, että mies ei sitten halutessaan pääse mihin haluaa.. no olin tyhmä ja rakastuin urheilevaan itsekääseen paskaan, mutta sitäkin sattuu. Mutta siihen ei keinot tehoa.. Ei vaikka osallistuu ihan kaikkeen, tekee remontit, ruuat yms ei nalkuta, antaa seksiä kun mies haluaa.. koska ei viitsi kuunnella narinaa.. pukeutuu siihen yöpaitaan minkä mies ostaa vuosittain lahjaksi joten oletettavasti siinä haluaa nähdä..ai niin mihis ne kaksi muuta lasta laitetaan että pääsen sinne lenkille jos isä hoitaa yhden?
- ovimattonako?
neuvoa on helppo kirjoitti:
Sinulla on varmaan kolme alle kouluikäistä lasta ja mies aina töissä, urheilemassa ja kavereiden kanssa-- siihen kun lapset tulee, niin loppuu äidin oma aika, kun eihän miehen harrastuksia saa häiritä ja ruokakin pitää olla silleen, että mies ehtii salille klo 18 kun kaverikin tulee.. eli klo16, mutta siinä on vain se pieni ongelma, että pääsen silloin töistä, jonka jälkeen on haettava kaikki kolme tarhasta junaa ja bussia käyttäen, ruoka on käytävä myös matkalla ostamassa koska kukaan ei jaksa kerralla kantaa viisihenkisen perheen ruokia.. niin kaupassa on käytävä käytännössä joka päivä. Yksi lapsi pitää viedä lääkäriin tällä viikolla toinen harjoituksiin, tietysti bussilla.. ai niin miehellä on kyllä auto, mutta sitä ei voi käyttää kun se on liian kallista muiden käyttöön ja voi olla, että mies ei sitten halutessaan pääse mihin haluaa.. no olin tyhmä ja rakastuin urheilevaan itsekääseen paskaan, mutta sitäkin sattuu. Mutta siihen ei keinot tehoa.. Ei vaikka osallistuu ihan kaikkeen, tekee remontit, ruuat yms ei nalkuta, antaa seksiä kun mies haluaa.. koska ei viitsi kuunnella narinaa.. pukeutuu siihen yöpaitaan minkä mies ostaa vuosittain lahjaksi joten oletettavasti siinä haluaa nähdä..ai niin mihis ne kaksi muuta lasta laitetaan että pääsen sinne lenkille jos isä hoitaa yhden?
voi, omaa valintaa tuokin. Jos mies ei hoida, laita anopille! Marttyyrejä on maailman sivu täysi, se kun on helpompi jäädä ja tehdä itsestään korvaamaton...
voi teitä.... - Ei nimimerkkiä
ihan asian vierestä.
Isän pitää olla isä riippumatta äidin käytöksestä. Isä ei palkitse äitiä, eikä äidin pidä ostaa isän palveluksia. Isä kirjoitti velkakirjan lastensa kanssa, ja velka on maksettava huvitti tai ei. - psykologiaa!
Aika kohtuutonta odottaa vaimon mieleistelevän miestään siksi, että saisi hänet "takaisin perheeseen". On miehiä joille nainen todellakin on vain piika ja mielistelyllä he eivät muuksi muutu.
- Kaikkea ei voi saada
psykologiaa! kirjoitti:
Aika kohtuutonta odottaa vaimon mieleistelevän miestään siksi, että saisi hänet "takaisin perheeseen". On miehiä joille nainen todellakin on vain piika ja mielistelyllä he eivät muuksi muutu.
Niin ollut joskus omallkin kohdallani. Tärekintä on kun pienokainen tulee kotiin, että mahdollisimman usein annat hänet isän syliin, hän saa tutustua lapseen, älä omi häntä itsellesi. Silloin mies vasta pääsee tuntemaan lapsen olon, jonka itse olet saanut kokea vatsassasi jo kauan, ehkä kyllästymiseen asti.
Näin isäkin huomaa kuuluvansa tähän yhtälöön, jatkossa osallistuukin ehkä enemmän kodin asioihin.
Itse olen aika tarkka kaikesta, mutta olen opetellut olemaan puuttumatta pieniin epäkohtiin esim. silloin jos mieheni on omaaloittesesti omalla tavallaan hoitanut tiskin, siivonnut tai tehnyt jonkin kodin työn.
Oma mieheni ei todellakaan ole niissä kovin monitaitoinen, mutta juuri ja juuri selviää.
Osaa hän minulle huomautella eri asioista, olen kyllä pahoittanut mielenikin, mutta en ole alkanut riitelemään. Olen laskenut niitä asioita plussan puolelle, joita koen niin. Hän on pitänyt perheestään huolta, ei ole juoppo, ei renttu, ei tupakoi, muistaakin välillä ihan liian kalliilla lahjoilla niin minua kuin lapsiakin. Tiedän, että olemme hänen sydämessään joka päivä. Harrastuksia hänellä on, eikä helpolla tee niihin komppromisseja. Mutta vakaa ihminen hän puuttteineen. Puutteita on varmasti minussakin, joista häbkin välillä kärsii. Seksuaalisuudesta olemme oppineet edes jollakin tasolla puhumaan, josku on ollut vaikeampaa. Pornosivujakin katsoo, en ole niistä häntä ripittänyt, eipä kuvista voi olla mustasukkainen.
Ei kannata joka asiasta ottaa nokkiinsa, kasvata omaa egoasi. Tuskin tuolta kapakoista löytyy edes tämänkään vertaista. Kyllä ne on aika rikkinäisiä ihmisiä siellä. Olen sen verran paikallisellakin tasolla nähnyt. - näkyy
-kumpaa veikkaatte, opettaja vai hoitaja? Jompi kumpi tuosta paistaa läpi. Veikkaan että on itse kotimyyrä ja uskoo naisen paikan olevan kotona ja keittiössä...
Aikaa kirjoitella näinkin paljon, eli on kotiäiti vain yhdelle... tai ei yhdellekään. Sillähän niitä neuvoja satelee..
Todennäköisesti asuu maaseudulla tai on maatalon kasvatti.
Muita veikkauksia? - Liina Anniina
näkyy kirjoitti:
-kumpaa veikkaatte, opettaja vai hoitaja? Jompi kumpi tuosta paistaa läpi. Veikkaan että on itse kotimyyrä ja uskoo naisen paikan olevan kotona ja keittiössä...
Aikaa kirjoitella näinkin paljon, eli on kotiäiti vain yhdelle... tai ei yhdellekään. Sillähän niitä neuvoja satelee..
Todennäköisesti asuu maaseudulla tai on maatalon kasvatti.
Muita veikkauksia?Höpsistä, olen kyllä kertonut aiemmin profiilini. Olen töissä ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Kolmatta suunnitellaan, mutta ei ole tärpännyt. Olen hyvin koulutettu, ja elämässä ei ole "manna" tullut helpolla, vaan kovalla työllä. Olen mummoni kasvattama, joten siitä voi ehkä tulla kuva maaseudun kasvatista.
Kotiäitinä en ole ollut pitkiä aikoja. Naisen ja miehen paikka on kotona ja keittiössä, silloin kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Omia harrastuksiakaan ei kannata laiminlyödä, niistä virkistyy mieli ja on ikään kuin omaa elämää puolison rinnalla. Naisen paikka määrittyy myös biologisten ominaisuuksien mukaan. Jos synnytän, olen synnytyssalissa, sille ei pahinkaan feministi voi mitään, eikä pysty asiaa muuksi muuttamaan. Samoin on imetyksen laita, että hohhoijjaa... naisen paikka ajoittuu tiiviisti silloin keittiön tienoille, myöskin kylppäriin.
Aikaa on kirjoitella, koska kirjoittaminen sivuaa jonkin verran työtä ja on harrastus myös. Teen epäsäännöllistä työtä, joten arkipäivisin osuu vapaita, mutta toisinaan olen viikonloppuisin työssä.
Arvostan suuresti miestäni, ja yleensä suomalaisia miehiä. Heitä on mielestäni haukuttu aika lyttyyn, mutta tavallinen ja yritteliäs perusjuntti mies, joka kiskoo itsensä aamuisin vaikka raksalle satoi tai paistoi, on ihka kunnioitetta... ja ihmisiä ne miehetkin on. Vaikka moni ei sitä haluaisi uskoa. - Liina Anniina
neuvoa on helppo kirjoitti:
Sinulla on varmaan kolme alle kouluikäistä lasta ja mies aina töissä, urheilemassa ja kavereiden kanssa-- siihen kun lapset tulee, niin loppuu äidin oma aika, kun eihän miehen harrastuksia saa häiritä ja ruokakin pitää olla silleen, että mies ehtii salille klo 18 kun kaverikin tulee.. eli klo16, mutta siinä on vain se pieni ongelma, että pääsen silloin töistä, jonka jälkeen on haettava kaikki kolme tarhasta junaa ja bussia käyttäen, ruoka on käytävä myös matkalla ostamassa koska kukaan ei jaksa kerralla kantaa viisihenkisen perheen ruokia.. niin kaupassa on käytävä käytännössä joka päivä. Yksi lapsi pitää viedä lääkäriin tällä viikolla toinen harjoituksiin, tietysti bussilla.. ai niin miehellä on kyllä auto, mutta sitä ei voi käyttää kun se on liian kallista muiden käyttöön ja voi olla, että mies ei sitten halutessaan pääse mihin haluaa.. no olin tyhmä ja rakastuin urheilevaan itsekääseen paskaan, mutta sitäkin sattuu. Mutta siihen ei keinot tehoa.. Ei vaikka osallistuu ihan kaikkeen, tekee remontit, ruuat yms ei nalkuta, antaa seksiä kun mies haluaa.. koska ei viitsi kuunnella narinaa.. pukeutuu siihen yöpaitaan minkä mies ostaa vuosittain lahjaksi joten oletettavasti siinä haluaa nähdä..ai niin mihis ne kaksi muuta lasta laitetaan että pääsen sinne lenkille jos isä hoitaa yhden?
No johan sinun asenteesi miestä kohtaan on tässä ytimekkäänä:
"antaa seksiä kun mies haluaa.. koska ei viitsi kuunnella narinaa.. "
jotta sinä näet suhteenne näin.
Mies narisee sinulta ja sinä a n n a t... kuin tavaran tai palvelun.
Todella vanhanaikainen asenne! Mitäpä jos teetkin toisinpäin? Nariset ja pyydät mieheltäsi ja hän antaa sinulle.
Olet hyvä ihminen tehnyt itsellesi perheloukun. Käsitit ed. kirjoitukseni miehen manipuloinniksi. Sitähän se ei ole, vaan asennemuutokseen neuvoin. Ensin täytyy tapahtua omassa pääkopassa muutos, ja sitten vasta käytäntöön.
Marttyyrinaiset usein nauttivat uhrina olostaan. - Liina Anniina
psykologiaa! kirjoitti:
Aika kohtuutonta odottaa vaimon mieleistelevän miestään siksi, että saisi hänet "takaisin perheeseen". On miehiä joille nainen todellakin on vain piika ja mielistelyllä he eivät muuksi muutu.
"Minä olin aina pitänyt kotitöistä ja hääräsin kotona, mies roplasi autojaan talilla..."
Näin alkup. kirjoittaa... nainen ITSE otti sen ensimmäisen parisuhdevuotensa aikana kotiroolin! Voiko todella syyttää siitä, että mies PITÄÄ piikana.
Mies ei saata pitää piikana, vaan naisena, joka on ottanut keittiöohjat käsiinsä. Onko kotitöiden teko piikana olemista tällöin?
Millaisin ottein alkup. on alkanut äidin roolin, kun vauva on syntynyt. Mies olettaa, että vauvanhoito on jatkumoa keittiötöille ja kun on niistä pitänyt ja osaa ne vaikka unissaan, niin jatkakoon rooliaan.
Aloittaja teki suuren munauksen, kun ei HETI parisuhteen ollessa uusi, ottanut/vaatinut miestä mukaan kotitöihin.
Mies oletti, että kaikki hyvin, kun hän roplaa autojaan, niin nainen roplaa mieluiten keittiökaappejaan ja jatkossa roplaa vauvan vaippoja.
Ei ole muuta ratkaisua kuin ajaa mies pikkuhiljaa takaisin perheeseen. Ei se tapahdu väkivaltaa, nalkutusta ja uhkailua käyttämällä.
On tietysti sellaisia sikamiehiä, joille nainen ei ole kuin palvelija, mutta enemmän niitä vanhoissa ukoissa. Nykymiehet ovat jo toisenlaisia, muutamia poikkeuksia ja tietyn uskonnon omaavia ulkomaalaisia lukuunottamatta. - Joillakin helppoa...
Liina Anniina kirjoitti:
Höpsistä, olen kyllä kertonut aiemmin profiilini. Olen töissä ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Kolmatta suunnitellaan, mutta ei ole tärpännyt. Olen hyvin koulutettu, ja elämässä ei ole "manna" tullut helpolla, vaan kovalla työllä. Olen mummoni kasvattama, joten siitä voi ehkä tulla kuva maaseudun kasvatista.
Kotiäitinä en ole ollut pitkiä aikoja. Naisen ja miehen paikka on kotona ja keittiössä, silloin kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Omia harrastuksiakaan ei kannata laiminlyödä, niistä virkistyy mieli ja on ikään kuin omaa elämää puolison rinnalla. Naisen paikka määrittyy myös biologisten ominaisuuksien mukaan. Jos synnytän, olen synnytyssalissa, sille ei pahinkaan feministi voi mitään, eikä pysty asiaa muuksi muuttamaan. Samoin on imetyksen laita, että hohhoijjaa... naisen paikka ajoittuu tiiviisti silloin keittiön tienoille, myöskin kylppäriin.
Aikaa on kirjoitella, koska kirjoittaminen sivuaa jonkin verran työtä ja on harrastus myös. Teen epäsäännöllistä työtä, joten arkipäivisin osuu vapaita, mutta toisinaan olen viikonloppuisin työssä.
Arvostan suuresti miestäni, ja yleensä suomalaisia miehiä. Heitä on mielestäni haukuttu aika lyttyyn, mutta tavallinen ja yritteliäs perusjuntti mies, joka kiskoo itsensä aamuisin vaikka raksalle satoi tai paistoi, on ihka kunnioitetta... ja ihmisiä ne miehetkin on. Vaikka moni ei sitä haluaisi uskoa.Tuskinpa Ap sinun ryöpytystäsi kaipaa sen kummemmin, kuin päälle käyvää päsmäröintiäsikään..
Ihan asiallisia neuvoja tieten sinultakin, mutta niin ylimielisyyteen ja ilkeyteen verhottuja, että itseänikin puistattaa..
Heti oletetaan, että kun MINÄ ja MINULLA on näin hyvin asiat, MUUT ovat silloin tyhmiä...
Ei ole maailma noin mustavalkoinen, Liina Anniina.
Et varmaan ole asiakaspalvelussa, saisit pomoltasi sapiskaa päivittäin töykeydestäsi asiakkaita kohtaan.
Ap kysyy neuvoja ja apua tilanteeseensa, ei moraalisaarnojasi.
On aivan normaalia, että seurusteluna alkuvuosina se nainen puuhailee enempi siellä keittiössä ja mies tallissa rappaa autojaan...lapsi kun tulee, silloin pitäisi rooleista puhua.
Ap.n ainoa virhe on vain tuo, että jäit odottelemaan miehen kasvamista mieheksi vasta toisen lapsen syntymän jälkeen...eli kun aloit todella jo tarvita apua sinne keittiöönkin..
Mies ei osaa. Eikä halua. Ei tiedä, mitä tekisi. Muualle on helpompi lähteä.
Tiedän, että jos alat siitä nyt sanomaan, tulee vain riitaa, kun niin sievästi ei väsyneenä osaa nainen miehelle puhua, etteikö mies ottaisi nokkiinsa sanomisesta.
Mutta voit yrittää.
Ensin pitäisi puhua varmaan neuvolassa tuosta pojan motoriikasta, siihen saat sieltä apua.
Sitten pyydät miestäsi osallistumaan lasten hoitoon.
Lähdet tosiaankin pois joksikin aikaa ja jätät isän lastenhoitajaksi. Pikkuhiljaa sitten tulee tavaksi miehelle puuhailu lasten kanssa. Isän kun KUULUU osallistua lasten kanssa olemiseen, muuten ei sidettä synny heidän välilleen.
Kotihommiinkin kannattaa olla vailla miehen apua, sotkeehan se mies siinä, niinkuin muutkin..
Minä sen tiedän, että on todellakin olemassa muunlaisiakin miehiä,kuin Liina Anniinan unelmamies, joten älä masennu noista "sinun syytä kaikki!"-kommenteista. Sinussa ei ole AP muuta "vikaa", kuin että et ole sellainen kotihirmu, joka saa asiat tapahtumaan pelkällä olemuksellaan ja kurtistamalla kulmia, niinkuin eräät.... ;))
Miehissä on todellakin erinlaiset käyttöohjeet, niinkuin meissä naisissakin. - Liina Anniina
Joillakin helppoa... kirjoitti:
Tuskinpa Ap sinun ryöpytystäsi kaipaa sen kummemmin, kuin päälle käyvää päsmäröintiäsikään..
Ihan asiallisia neuvoja tieten sinultakin, mutta niin ylimielisyyteen ja ilkeyteen verhottuja, että itseänikin puistattaa..
Heti oletetaan, että kun MINÄ ja MINULLA on näin hyvin asiat, MUUT ovat silloin tyhmiä...
Ei ole maailma noin mustavalkoinen, Liina Anniina.
Et varmaan ole asiakaspalvelussa, saisit pomoltasi sapiskaa päivittäin töykeydestäsi asiakkaita kohtaan.
Ap kysyy neuvoja ja apua tilanteeseensa, ei moraalisaarnojasi.
On aivan normaalia, että seurusteluna alkuvuosina se nainen puuhailee enempi siellä keittiössä ja mies tallissa rappaa autojaan...lapsi kun tulee, silloin pitäisi rooleista puhua.
Ap.n ainoa virhe on vain tuo, että jäit odottelemaan miehen kasvamista mieheksi vasta toisen lapsen syntymän jälkeen...eli kun aloit todella jo tarvita apua sinne keittiöönkin..
Mies ei osaa. Eikä halua. Ei tiedä, mitä tekisi. Muualle on helpompi lähteä.
Tiedän, että jos alat siitä nyt sanomaan, tulee vain riitaa, kun niin sievästi ei väsyneenä osaa nainen miehelle puhua, etteikö mies ottaisi nokkiinsa sanomisesta.
Mutta voit yrittää.
Ensin pitäisi puhua varmaan neuvolassa tuosta pojan motoriikasta, siihen saat sieltä apua.
Sitten pyydät miestäsi osallistumaan lasten hoitoon.
Lähdet tosiaankin pois joksikin aikaa ja jätät isän lastenhoitajaksi. Pikkuhiljaa sitten tulee tavaksi miehelle puuhailu lasten kanssa. Isän kun KUULUU osallistua lasten kanssa olemiseen, muuten ei sidettä synny heidän välilleen.
Kotihommiinkin kannattaa olla vailla miehen apua, sotkeehan se mies siinä, niinkuin muutkin..
Minä sen tiedän, että on todellakin olemassa muunlaisiakin miehiä,kuin Liina Anniinan unelmamies, joten älä masennu noista "sinun syytä kaikki!"-kommenteista. Sinussa ei ole AP muuta "vikaa", kuin että et ole sellainen kotihirmu, joka saa asiat tapahtumaan pelkällä olemuksellaan ja kurtistamalla kulmia, niinkuin eräät.... ;))
Miehissä on todellakin erinlaiset käyttöohjeet, niinkuin meissä naisissakin.Hyssykkä, kenelle osoitat uljaat neuvosi... minulle vai alkup. Ne tuntuvat menevän nyt samassa puurossa, että en saa ryyneistä oikein selvää.
Mutta onhan se niin, että alussa kyselijällä meni pieleen eli tuli munaus, kun totutti miehensä pois keittiöstä ja sisähommista.
Et tainnut tajuta, että neuvomme ovat samanlaiset, että miehen kuuluu osallistua ja pikkuhiljaa totuttaa isä lasten kanssa puuhailuuun. Melkein kuin minun kirjoituksestani repäisty lause.
Ehkä ärsytyksesi johtuu enempi siitä, että valitettavasti en todellakaan voi mennä sanomaan pahaa sanaa miehestäni, jos kerran aihetta ei ole.
Voi olla niin, että alkup. on mennyt ongelma niin pahaksi, että miehen sisäänajo kunnon isäksi on mahdoton tehtävä. Miekkonen on voinut luistaa jo niin kauaksi perheestään henkisesti.
Niin ällöltä kuin kuullostaa, niin ihminen oppii parhaiten kehujen kautta. Ei ruoskalla, vaan naisen älyllä, viisaudella ja rahtusella rakkautta. Ellei se nyt ole kokonaan kuivunut. Toivottavasti ei. - onneksi et ystäväni!
Liina Anniina kirjoitti:
Hyssykkä, kenelle osoitat uljaat neuvosi... minulle vai alkup. Ne tuntuvat menevän nyt samassa puurossa, että en saa ryyneistä oikein selvää.
Mutta onhan se niin, että alussa kyselijällä meni pieleen eli tuli munaus, kun totutti miehensä pois keittiöstä ja sisähommista.
Et tainnut tajuta, että neuvomme ovat samanlaiset, että miehen kuuluu osallistua ja pikkuhiljaa totuttaa isä lasten kanssa puuhailuuun. Melkein kuin minun kirjoituksestani repäisty lause.
Ehkä ärsytyksesi johtuu enempi siitä, että valitettavasti en todellakaan voi mennä sanomaan pahaa sanaa miehestäni, jos kerran aihetta ei ole.
Voi olla niin, että alkup. on mennyt ongelma niin pahaksi, että miehen sisäänajo kunnon isäksi on mahdoton tehtävä. Miekkonen on voinut luistaa jo niin kauaksi perheestään henkisesti.
Niin ällöltä kuin kuullostaa, niin ihminen oppii parhaiten kehujen kautta. Ei ruoskalla, vaan naisen älyllä, viisaudella ja rahtusella rakkautta. Ellei se nyt ole kokonaan kuivunut. Toivottavasti ei.No sua ei tunnu noilla lahjoilla paljon olevan siunattu...
vastenmielistä kirjoittelua tuollainen uhoaminen ja sylkeminen.
vaihdevuodetko pistää tulkuttamaan jatkuvasti? - vaimo vai äiti?
Liina Anniina kirjoitti:
Hyssykkä, kenelle osoitat uljaat neuvosi... minulle vai alkup. Ne tuntuvat menevän nyt samassa puurossa, että en saa ryyneistä oikein selvää.
Mutta onhan se niin, että alussa kyselijällä meni pieleen eli tuli munaus, kun totutti miehensä pois keittiöstä ja sisähommista.
Et tainnut tajuta, että neuvomme ovat samanlaiset, että miehen kuuluu osallistua ja pikkuhiljaa totuttaa isä lasten kanssa puuhailuuun. Melkein kuin minun kirjoituksestani repäisty lause.
Ehkä ärsytyksesi johtuu enempi siitä, että valitettavasti en todellakaan voi mennä sanomaan pahaa sanaa miehestäni, jos kerran aihetta ei ole.
Voi olla niin, että alkup. on mennyt ongelma niin pahaksi, että miehen sisäänajo kunnon isäksi on mahdoton tehtävä. Miekkonen on voinut luistaa jo niin kauaksi perheestään henkisesti.
Niin ällöltä kuin kuullostaa, niin ihminen oppii parhaiten kehujen kautta. Ei ruoskalla, vaan naisen älyllä, viisaudella ja rahtusella rakkautta. Ellei se nyt ole kokonaan kuivunut. Toivottavasti ei.Kenenkään vaimon ei tartte ruveta mikään äiti olemaan aviomiehelleen ja kehumaan tätä päivästään selvyyksistä, niinkuin pikkupoikaa! :O!
Kehuuko muka mies vaimoaan päivän töistä? Hah!
Ja odottaakokaan nainen muka pään paijausta joka pölypalleron siivouksesta?
Höh!
Perheessä pitää olla lasten lisäksi kaksi aikuistakin, ei mitään tuttiporukkaa enään, perhana! - kiitän ja poistun.
Liina Anniina kirjoitti:
Hyssykkä, kenelle osoitat uljaat neuvosi... minulle vai alkup. Ne tuntuvat menevän nyt samassa puurossa, että en saa ryyneistä oikein selvää.
Mutta onhan se niin, että alussa kyselijällä meni pieleen eli tuli munaus, kun totutti miehensä pois keittiöstä ja sisähommista.
Et tainnut tajuta, että neuvomme ovat samanlaiset, että miehen kuuluu osallistua ja pikkuhiljaa totuttaa isä lasten kanssa puuhailuuun. Melkein kuin minun kirjoituksestani repäisty lause.
Ehkä ärsytyksesi johtuu enempi siitä, että valitettavasti en todellakaan voi mennä sanomaan pahaa sanaa miehestäni, jos kerran aihetta ei ole.
Voi olla niin, että alkup. on mennyt ongelma niin pahaksi, että miehen sisäänajo kunnon isäksi on mahdoton tehtävä. Miekkonen on voinut luistaa jo niin kauaksi perheestään henkisesti.
Niin ällöltä kuin kuullostaa, niin ihminen oppii parhaiten kehujen kautta. Ei ruoskalla, vaan naisen älyllä, viisaudella ja rahtusella rakkautta. Ellei se nyt ole kokonaan kuivunut. Toivottavasti ei.Vain ensimmäiset kahdeksan riviä oli sinulle Liina ja loppuosa sille pääesiintyjälle, eli ap.lle, ei sinulle, vaikka huomionkipiältä vaikutatkin. Ja kouluja käynytkin väitit olevasi? Eipä kyllä käytöksestä huomaa..
Miehestäsi en todellakaan ole kiinnostunut, oli sitten ärsyttävä tahi ei, minulla on itselläni hyvä mies, ei kuitenkaan mikään tossusankari ja osaa itse puhua puolestaan, joten ei ole tarvetta täälläkään hehkutella hänestä sen enempää, niinkuin sinulla omastasi.
Neuvot ap.lle osin oli varmaan samanmoiset, niinkuin täällä lähestulkoon kaikilla, viestin voi saada vain eri tavalla perille, ilman ilkeyttä ja omahyväisyyttäkin, jalo taito sekin.
Kunpa noudattaisit itsekkin noita neuvojasi, tuo ruoska tuntuu olevan kylläkin enempi itselläsi käytössäsi. - Liina Anniina
vaimo vai äiti? kirjoitti:
Kenenkään vaimon ei tartte ruveta mikään äiti olemaan aviomiehelleen ja kehumaan tätä päivästään selvyyksistä, niinkuin pikkupoikaa! :O!
Kehuuko muka mies vaimoaan päivän töistä? Hah!
Ja odottaakokaan nainen muka pään paijausta joka pölypalleron siivouksesta?
Höh!
Perheessä pitää olla lasten lisäksi kaksi aikuistakin, ei mitään tuttiporukkaa enään, perhana!Millaisia vääpeleitä te oikein olette!
MITÄ pahaa toisen ihmisen pään paijauksessa, kiittämisessä ja kehumisessa on.
Olen hieman järkyttynyt, että kehoitus kiittämään ja kehumaan miestään saa vastalauseita ja kiroiluakin aiheesta.
Omaa aviopuolisoaan ei saisi kiittää! Härregud... miten te kuvittelette, että parisuhde pysyy kunnossa, jos puolin ja toisin valitetaan, lasketaan millimetritaulukolla tekemisiä, ettei vain tekisi yhtään enempää kuin toinen.
Ei kukaan muu kuin puolisot ITSE rakenna kukin osaltaan liittoaan. Ei auta soskutäti, ei anoppi, ei äiti, ei täti, ei mummokaan, jos itse monottaa liittonsa jatkuvalla toisen moittimisella.
Jos nyt jotakuinkin on normaali perusihminen, niin kyllä hän ojentautuu edes jotenkin kiitoksen suuntaan. Psykopaatit ja narsistit ovat eri juttu ja ymmärrän, että silloin on paras purkaa koko ihmissuhde.
Aina se pieni (ehkä väkisin väännetty hymykin) nostaa kodin ilmapiiriä edes 0,5%. Sekin on parempi kuin ei mitään.
Ja mitä hiisiä tänne edes kirjoitetaan "apuuva, auttakaa", jos ei voida ottaa kuin yhdenlaisista neuvoista vaarin.
Aikuinenkin ihminen tarvitsee pään silitystä, lämpimiä tunteenosoituksia, hyvänä pitämistä, kauniita sanoja. Itse se on aloitettava, se kivan ilmapiirin kotiin luominen. Ärräpäät ja omien oikeuksien karjuminen, marttyyrius eivät tuo onnellista kotia lapsille. - Liina Anniina
kiitän ja poistun. kirjoitti:
Vain ensimmäiset kahdeksan riviä oli sinulle Liina ja loppuosa sille pääesiintyjälle, eli ap.lle, ei sinulle, vaikka huomionkipiältä vaikutatkin. Ja kouluja käynytkin väitit olevasi? Eipä kyllä käytöksestä huomaa..
Miehestäsi en todellakaan ole kiinnostunut, oli sitten ärsyttävä tahi ei, minulla on itselläni hyvä mies, ei kuitenkaan mikään tossusankari ja osaa itse puhua puolestaan, joten ei ole tarvetta täälläkään hehkutella hänestä sen enempää, niinkuin sinulla omastasi.
Neuvot ap.lle osin oli varmaan samanmoiset, niinkuin täällä lähestulkoon kaikilla, viestin voi saada vain eri tavalla perille, ilman ilkeyttä ja omahyväisyyttäkin, jalo taito sekin.
Kunpa noudattaisit itsekkin noita neuvojasi, tuo ruoska tuntuu olevan kylläkin enempi itselläsi käytössäsi.Voisit kyllä tarkentaa, mikä niin ilkeältä tuntui.
En ole haistatellut, en kiroillut, en nimitellyt, en moralisoinut ketään. Näitä pidän ilkeytenä, en asioiden esiin suoraan tuomista, selkeyttä.
Sitä paitsi, motiivini on todella ollut alkup. auttaminen. - 484684
Liina Anniina kirjoitti:
Millaisia vääpeleitä te oikein olette!
MITÄ pahaa toisen ihmisen pään paijauksessa, kiittämisessä ja kehumisessa on.
Olen hieman järkyttynyt, että kehoitus kiittämään ja kehumaan miestään saa vastalauseita ja kiroiluakin aiheesta.
Omaa aviopuolisoaan ei saisi kiittää! Härregud... miten te kuvittelette, että parisuhde pysyy kunnossa, jos puolin ja toisin valitetaan, lasketaan millimetritaulukolla tekemisiä, ettei vain tekisi yhtään enempää kuin toinen.
Ei kukaan muu kuin puolisot ITSE rakenna kukin osaltaan liittoaan. Ei auta soskutäti, ei anoppi, ei äiti, ei täti, ei mummokaan, jos itse monottaa liittonsa jatkuvalla toisen moittimisella.
Jos nyt jotakuinkin on normaali perusihminen, niin kyllä hän ojentautuu edes jotenkin kiitoksen suuntaan. Psykopaatit ja narsistit ovat eri juttu ja ymmärrän, että silloin on paras purkaa koko ihmissuhde.
Aina se pieni (ehkä väkisin väännetty hymykin) nostaa kodin ilmapiiriä edes 0,5%. Sekin on parempi kuin ei mitään.
Ja mitä hiisiä tänne edes kirjoitetaan "apuuva, auttakaa", jos ei voida ottaa kuin yhdenlaisista neuvoista vaarin.
Aikuinenkin ihminen tarvitsee pään silitystä, lämpimiä tunteenosoituksia, hyvänä pitämistä, kauniita sanoja. Itse se on aloitettava, se kivan ilmapiirin kotiin luominen. Ärräpäät ja omien oikeuksien karjuminen, marttyyrius eivät tuo onnellista kotia lapsille.Kiitos Liina Anniina, juuri tuollaista vaimoa miehet tarvii, voin sanoa sen 25 vuoden kokemuksella. Kun näitä keskusteluja lukee, niin tuntuu että avioliiton alkeitakaan ei tunneta , ei ole ihme jos on niin paljon sinkkuja.
- joopajoo..
484684 kirjoitti:
Kiitos Liina Anniina, juuri tuollaista vaimoa miehet tarvii, voin sanoa sen 25 vuoden kokemuksella. Kun näitä keskusteluja lukee, niin tuntuu että avioliiton alkeitakaan ei tunneta , ei ole ihme jos on niin paljon sinkkuja.
joo, varsinkaan kun tämä räpätäti ei omaa kokemusta pitkästä avioliitosta...
- puistatus hrrr...
Liina Anniina kirjoitti:
Voisit kyllä tarkentaa, mikä niin ilkeältä tuntui.
En ole haistatellut, en kiroillut, en nimitellyt, en moralisoinut ketään. Näitä pidän ilkeytenä, en asioiden esiin suoraan tuomista, selkeyttä.
Sitä paitsi, motiivini on todella ollut alkup. auttaminen.jotkut dillet ei vaan osaa lopettaa...
- aina samaa
puistatus hrrr... kirjoitti:
jotkut dillet ei vaan osaa lopettaa...
Liina Anniina ei tuosta muutu. Itseriittoisuus tuntuu kasvavan aina päivä päivältä enemmän. Vaikuttaa todella ihmiseltä joka on kasvanut kuplassa ja vielä ylpeilee sillä. Ja tässä tunnossaan sitten ojentaa muita.
Ehkä juuri tuo kirjoituksiensa nalkuttava sävy saa aina karvat pystyyn minullakin. Joten et ole ihmettelyinesi todellakaan yksin.... - tuttua turinaa
Liina Anniina kirjoitti:
Höpsistä, olen kyllä kertonut aiemmin profiilini. Olen töissä ja kahden alle kouluikäisen lapsen äiti. Kolmatta suunnitellaan, mutta ei ole tärpännyt. Olen hyvin koulutettu, ja elämässä ei ole "manna" tullut helpolla, vaan kovalla työllä. Olen mummoni kasvattama, joten siitä voi ehkä tulla kuva maaseudun kasvatista.
Kotiäitinä en ole ollut pitkiä aikoja. Naisen ja miehen paikka on kotona ja keittiössä, silloin kun lapset ovat suhteellisen pieniä. Omia harrastuksiakaan ei kannata laiminlyödä, niistä virkistyy mieli ja on ikään kuin omaa elämää puolison rinnalla. Naisen paikka määrittyy myös biologisten ominaisuuksien mukaan. Jos synnytän, olen synnytyssalissa, sille ei pahinkaan feministi voi mitään, eikä pysty asiaa muuksi muuttamaan. Samoin on imetyksen laita, että hohhoijjaa... naisen paikka ajoittuu tiiviisti silloin keittiön tienoille, myöskin kylppäriin.
Aikaa on kirjoitella, koska kirjoittaminen sivuaa jonkin verran työtä ja on harrastus myös. Teen epäsäännöllistä työtä, joten arkipäivisin osuu vapaita, mutta toisinaan olen viikonloppuisin työssä.
Arvostan suuresti miestäni, ja yleensä suomalaisia miehiä. Heitä on mielestäni haukuttu aika lyttyyn, mutta tavallinen ja yritteliäs perusjuntti mies, joka kiskoo itsensä aamuisin vaikka raksalle satoi tai paistoi, on ihka kunnioitetta... ja ihmisiä ne miehetkin on. Vaikka moni ei sitä haluaisi uskoa.jotenkin nimimerkkisi on jäänyt mieleen. Olikohan biojenpalstalla vai sijaivanhempien??
- Liina Anniina
tuttua turinaa kirjoitti:
jotenkin nimimerkkisi on jäänyt mieleen. Olikohan biojenpalstalla vai sijaivanhempien??
En ole ollut kyseisellä palstalla koskaan kommentoimassa. Lapseni olen synnyttänyt, eivät ole sijaislapsia.
- Liina Anniina
484684 kirjoitti:
Kiitos Liina Anniina, juuri tuollaista vaimoa miehet tarvii, voin sanoa sen 25 vuoden kokemuksella. Kun näitä keskusteluja lukee, niin tuntuu että avioliiton alkeitakaan ei tunneta , ei ole ihme jos on niin paljon sinkkuja.
Kiitokset sinulle.
Juuri tuota olen tarkoittanut, että avioliiton alkeet tunnettaisiin eli se, miten toista ihmistä kunnioittavasti kohdellaan... myös avioliitossa. - Liina Anniina
aina samaa kirjoitti:
Liina Anniina ei tuosta muutu. Itseriittoisuus tuntuu kasvavan aina päivä päivältä enemmän. Vaikuttaa todella ihmiseltä joka on kasvanut kuplassa ja vielä ylpeilee sillä. Ja tässä tunnossaan sitten ojentaa muita.
Ehkä juuri tuo kirjoituksiensa nalkuttava sävy saa aina karvat pystyyn minullakin. Joten et ole ihmettelyinesi todellakaan yksin....Johan, ei nettikeskusteluja ole ollut vuosikymmeniä.
Kuplassa EN todellakaan ole kasvanut, eikä elämä siis lapsuus ja varhaisnuoruus ole olleet helppoja. Ei ole kultalusikalla syötetty.
Millähän ylpeilen? Onko väärin sanoa olevansa toimivassa avioliitossa ja rakastaa miestään. SEKÖ on kuplaa? En ojenna ketään, mutta ilmaisen OMAN mielipiteeni. Sitä kai täällä muutkin tekevät. - alkaa kyllästyttää..
Liina Anniina kirjoitti:
Johan, ei nettikeskusteluja ole ollut vuosikymmeniä.
Kuplassa EN todellakaan ole kasvanut, eikä elämä siis lapsuus ja varhaisnuoruus ole olleet helppoja. Ei ole kultalusikalla syötetty.
Millähän ylpeilen? Onko väärin sanoa olevansa toimivassa avioliitossa ja rakastaa miestään. SEKÖ on kuplaa? En ojenna ketään, mutta ilmaisen OMAN mielipiteeni. Sitä kai täällä muutkin tekevät.Niin, SINÄ ole toimivassa liitossa.....
Miksi siis täällä rääyt toisten liitoista, mistä et tiedä oikeastaan mitään.....
On toisten liittoja ja sinun unelma liittosi..
On erinlaisia ihmisiä ja sinunlaisia ihmisiä...
Varmaankin sen tajuat, että sinun ykkösneuvosi mielestäsi, ei
tehoa jonkun muun liitossa.
Monestakohan miehestäkään sinulla oikeasti on edes kokemuksia....?
Luulet, että on vain se sinun unelmamiehesi ja sen mukaan kaikki miehet ovat
ihguiiiiii...
Noista mielipiteistä..saakait täällä siis muutkin sen mielipiteensä ilmaista..?
- aikuinen ihminen
Hae apua paikallisesta mielenterveystoimistosta. Sen jälkeen viet poikasi sairaalaan testeihin, että mikä häntä vaivaa. Ota nyt itsestäsi niskasta kiinni. On todella järjetöntä valittaa kun on jopa kaksi lasta ja ei jaksa hoitaa niitä. Jos lapsia ei haluta niin hoidetaan ehkäisy kuntoon ja jos lapsia halutaan niin kyllä ne on pystyttävä kasvattamaan niin että lapset oppivat normaalisti kommunikoimaan ja liikkumaan.
Veikkaan että sinun mielenterveysongelmasi ovat ajaneet miestäsi kauemmaksi sinusta. Ehkä et ole vain huomannut olevasi sairas ja olet käyttäytynyt miestäsi kohtaa jotenkin oudosti. Niin ja puhu sen miehesi kanssa ongelmistasi ja lastesi ongelmista eläkä vain täällä valita normaalin elämän vaikeutta.- ................
Ai nytkö olen mielenterveysongelmainen??? Aika paksua sanoisinko.... Poikamme on käynyt KIITOS VAAN jo neuvolassa, ja asia vaatii vaan harjoitusta. Mutta en voi antaa huomiota vain yhden tarpeille, kun itselläni on tällä hetkellä sen kolme lasta hoidettavana. Toki luemme joka ilta, mutta toisen mukanaolo antaisi tälle harjoitukselle pontta. Ja koska oma työpaikkani sijaitsee tunnin ajomatkan päässä, päivät venyy välillä todella pitkiksi, ja silti minä olen se joka hakee muksut ja käy kaupassa, lykkii lumet ja hoitaa ruat ja huushollin.
Mukavaa kun ihmiset diagnosoi toisiaan noin helposti, vaikkeivät tunne edes taustoja. Ihan siis normaali, mutta ylityöllistetty olen. Mikä on oma tilanteesi, siis miltä pohjalta itse asiaa katsot kun syytät tästä minua ja muka sairauttani?? Olisipa kiva tietää.
Itse luulen, että olet vasta perhehelvetin alussa, tai vain maho, ja täällä suutuspäissäsi listaat ihmisiä terveiksi ja sairaiksi. Eli siinä oma diagnoosini sinusta :) - -----
................ kirjoitti:
Ai nytkö olen mielenterveysongelmainen??? Aika paksua sanoisinko.... Poikamme on käynyt KIITOS VAAN jo neuvolassa, ja asia vaatii vaan harjoitusta. Mutta en voi antaa huomiota vain yhden tarpeille, kun itselläni on tällä hetkellä sen kolme lasta hoidettavana. Toki luemme joka ilta, mutta toisen mukanaolo antaisi tälle harjoitukselle pontta. Ja koska oma työpaikkani sijaitsee tunnin ajomatkan päässä, päivät venyy välillä todella pitkiksi, ja silti minä olen se joka hakee muksut ja käy kaupassa, lykkii lumet ja hoitaa ruat ja huushollin.
Mukavaa kun ihmiset diagnosoi toisiaan noin helposti, vaikkeivät tunne edes taustoja. Ihan siis normaali, mutta ylityöllistetty olen. Mikä on oma tilanteesi, siis miltä pohjalta itse asiaa katsot kun syytät tästä minua ja muka sairauttani?? Olisipa kiva tietää.
Itse luulen, että olet vasta perhehelvetin alussa, tai vain maho, ja täällä suutuspäissäsi listaat ihmisiä terveiksi ja sairaiksi. Eli siinä oma diagnoosini sinusta :)heitin ukon pellolle ja nyt jaksan hoitaa kodin ja 1- ja 3- vuotiaat lapseni todella hyvin. ei tarvi enää stressata siitä miehestä. elämä on.
- neuvoja tullee!
................ kirjoitti:
Ai nytkö olen mielenterveysongelmainen??? Aika paksua sanoisinko.... Poikamme on käynyt KIITOS VAAN jo neuvolassa, ja asia vaatii vaan harjoitusta. Mutta en voi antaa huomiota vain yhden tarpeille, kun itselläni on tällä hetkellä sen kolme lasta hoidettavana. Toki luemme joka ilta, mutta toisen mukanaolo antaisi tälle harjoitukselle pontta. Ja koska oma työpaikkani sijaitsee tunnin ajomatkan päässä, päivät venyy välillä todella pitkiksi, ja silti minä olen se joka hakee muksut ja käy kaupassa, lykkii lumet ja hoitaa ruat ja huushollin.
Mukavaa kun ihmiset diagnosoi toisiaan noin helposti, vaikkeivät tunne edes taustoja. Ihan siis normaali, mutta ylityöllistetty olen. Mikä on oma tilanteesi, siis miltä pohjalta itse asiaa katsot kun syytät tästä minua ja muka sairauttani?? Olisipa kiva tietää.
Itse luulen, että olet vasta perhehelvetin alussa, tai vain maho, ja täällä suutuspäissäsi listaat ihmisiä terveiksi ja sairaiksi. Eli siinä oma diagnoosini sinusta :)Tuo nm." Aikuinen ihminen" vaikuttaa itse aivan muulta kuin aikuiselta.
Odotahan, niin kohta kommentoi sun olevan narsisti tai munan puutteessa! ;))))
Hullu, jolla ei itsellä ole perhettä ja siksi on olevinaan niin hyvä antamaan neuvoja! Huoh!
Jaksamista sulle, olet ottanut liian suuren palan koko potin hoitamisessa, miehesi on yksi lapsi muiden lastesi joukossa..
Minä kyllä nyt ensimmäiseksi puuttuisin tuohon kauppareissuasiaan!
Itse olen ihan alusta asti ottanut miehen mukaan tekemään kanssani kauppaostokset ja kantamaan tavarat autoon, ja ihan mukisematta on mukanan kulkenut! Aloita sinäkin siitä!
Pitäisikö nyt alkaa sun jo jotain vaatimaankin?
Älä ala enään siksi kynnysmatoksi. Huutaa ei tarvitse, sanot vain, että NYT MENNÄÄN KAUPPAAN AUTOLLA!
Tällä keinoin kaupassa ei tarvitse käydä kuin kaksi kertaa viikossa.
Samoin tuon lasten hoitopaikan kanssa. Se hakee, jolla on auto käytettävissä.
Ja pukkaat vain välillä lapset isälle ja sanot, että lähdet lenkille. Piste. - myötä- ja vastamäki
neuvoja tullee! kirjoitti:
Tuo nm." Aikuinen ihminen" vaikuttaa itse aivan muulta kuin aikuiselta.
Odotahan, niin kohta kommentoi sun olevan narsisti tai munan puutteessa! ;))))
Hullu, jolla ei itsellä ole perhettä ja siksi on olevinaan niin hyvä antamaan neuvoja! Huoh!
Jaksamista sulle, olet ottanut liian suuren palan koko potin hoitamisessa, miehesi on yksi lapsi muiden lastesi joukossa..
Minä kyllä nyt ensimmäiseksi puuttuisin tuohon kauppareissuasiaan!
Itse olen ihan alusta asti ottanut miehen mukaan tekemään kanssani kauppaostokset ja kantamaan tavarat autoon, ja ihan mukisematta on mukanan kulkenut! Aloita sinäkin siitä!
Pitäisikö nyt alkaa sun jo jotain vaatimaankin?
Älä ala enään siksi kynnysmatoksi. Huutaa ei tarvitse, sanot vain, että NYT MENNÄÄN KAUPPAAN AUTOLLA!
Tällä keinoin kaupassa ei tarvitse käydä kuin kaksi kertaa viikossa.
Samoin tuon lasten hoitopaikan kanssa. Se hakee, jolla on auto käytettävissä.
Ja pukkaat vain välillä lapset isälle ja sanot, että lähdet lenkille. Piste.Voi kiitos, mutta tuota kaikkea on yritetty. Miehellä on aina parempaa tekemistä. Pyörittää omaa firmaansa ja pystyy aina vetoamaan siihen, vaikka todellisuudessa ei tekisi töitä ollenkaan. Eli livahtaa ohi joka kerta kun on aika osallistua. Tätä on vaan jatkunut liian pitkään. Vakavaakin keskustelua ollaan käyty, tai minä ainakin :) En ole nimenomaan nalkuttanut, vaan pyrkinyt puhumaan niin kuin aikuiselle, vaikkei tuo sitä olekaan...mutta kun ei...
Luulen että viimeinen keino on enää uhata erolla, tai pistää hänet maksamaan piika taloon.... se voisikin olla ratkaisu. Ei ainakaan voisi arvostella ettei me sellaista tarvita, kerran itse ei osallistu mihinkään... Taidankin kokeilla tuota ensin. Siivooja/ lastenhoitaja 20 tunniksi viikossa, sekin auttaisi jo ja paljon. - Kyllä se siitä!
myötä- ja vastamäki kirjoitti:
Voi kiitos, mutta tuota kaikkea on yritetty. Miehellä on aina parempaa tekemistä. Pyörittää omaa firmaansa ja pystyy aina vetoamaan siihen, vaikka todellisuudessa ei tekisi töitä ollenkaan. Eli livahtaa ohi joka kerta kun on aika osallistua. Tätä on vaan jatkunut liian pitkään. Vakavaakin keskustelua ollaan käyty, tai minä ainakin :) En ole nimenomaan nalkuttanut, vaan pyrkinyt puhumaan niin kuin aikuiselle, vaikkei tuo sitä olekaan...mutta kun ei...
Luulen että viimeinen keino on enää uhata erolla, tai pistää hänet maksamaan piika taloon.... se voisikin olla ratkaisu. Ei ainakaan voisi arvostella ettei me sellaista tarvita, kerran itse ei osallistu mihinkään... Taidankin kokeilla tuota ensin. Siivooja/ lastenhoitaja 20 tunniksi viikossa, sekin auttaisi jo ja paljon.Ihan totta! Apua nyt siihen muualta, jos ukko kerran on heittänyt hanskat siltä osin kehiin..
Itse menettää kyllä eniten, kun ei luo lapsiinsa läheisiä välejä, mutta toisaalta, jos teille joskus ero tulee, onpahan lasten kannalta helpompi sitten sekin.
Tuskin paljon ikävöivät sellaista, joka muutenkin oli aina muualla..
Ei muutakuin kotiapulaista etsimään ja luulenpa sellaisen aika hyvin löytyvän..
Opiskelijoissakin on paljon sellaisia, jotka silloin tällöin mielellään tulevat lisä-ansioita hankkimaan ja jos vielä vaikka pimeesti muutamana päivänä viikossa....
Ja otat ukolta rahan siihen.
Muuten, kun löydät luotettavan hoitajan, katsoo lapsia joskus silloinkin, että pääset viihteelläkin käymään, olet sen ansainnut! - siivooja käy
myötä- ja vastamäki kirjoitti:
Voi kiitos, mutta tuota kaikkea on yritetty. Miehellä on aina parempaa tekemistä. Pyörittää omaa firmaansa ja pystyy aina vetoamaan siihen, vaikka todellisuudessa ei tekisi töitä ollenkaan. Eli livahtaa ohi joka kerta kun on aika osallistua. Tätä on vaan jatkunut liian pitkään. Vakavaakin keskustelua ollaan käyty, tai minä ainakin :) En ole nimenomaan nalkuttanut, vaan pyrkinyt puhumaan niin kuin aikuiselle, vaikkei tuo sitä olekaan...mutta kun ei...
Luulen että viimeinen keino on enää uhata erolla, tai pistää hänet maksamaan piika taloon.... se voisikin olla ratkaisu. Ei ainakaan voisi arvostella ettei me sellaista tarvita, kerran itse ei osallistu mihinkään... Taidankin kokeilla tuota ensin. Siivooja/ lastenhoitaja 20 tunniksi viikossa, sekin auttaisi jo ja paljon.kotitalousvähennys.
Hui hitsi ku kuullosti pahalta.Itsekin olen kotona työttömänä.Mies korjaa vapaa aikanaan paljo autoja mut ei ryyppää.Autot ovat hänelle harrastus ja tärkeä sellainen.Usein se suututtaa mut sit ajattelen järjellä..se tarvii sen.Muuten katotaan kuvii ja luonnos ku joudetaa,valokuvataa.Mut entinen mieskaveri oli sellainen ja hänen sisaruksesa myös.etteivät jaksaneet lapsia.Häippäskii ja oli juoppo pahoinpitelevä paska.Ja onneks häippäs.Tiedän mitä on elää hirveäs suhtees.Ota asia esille tai kerää lapset ja kimpsut ja muuta omaan asuntoon tai käske äijän lähtee jos ei muuten sulle asiaa selitä.Masentaa vaa lisää ja erakoituu jos aina yksin lasten kaa.Sosku kyl auttaa alkuun...Voit kirjoitella jos tahdot,itsekin olen ystävän tarpees.
- Kova kovaa vasten!
Kunhan tuota paskaa siinä jonkun aikaa siedät, otat sitten eron.
Niinhän se menee.
Jos mies ei kerran edes kovan edessä ala osallistumaan kotihommiin ja lastenhoitoon, piruako tuota siedät!
Helpommalla pääset, kun muutat lasten kanssa muualle ja saat soskusta tuet, eikä tartte enää ainakaan
passata tuollaista isoa pentua!
On niitä aikusiakin miehiä olemassa ja vapaalla jalallakin.
Toiset miehet osaa tehdä jopa niitä kotihommiakin... - rajansa kaikella
Tuttu juttu ja tätä on kestänyt 4-vuotta, eikä se parane vaikka levittäisit miehellesi punaisen maton joka päivä ja olisit kattanut hänelle kynttiläillaillisen, sekä pistänyt parasta päälle ja hymyillyt huulesi halki!
Asennevammaa "naistentyöt"/"miestentyöt" ei korjaa mikään, se opitaan jo lapsuudenkodissa. Mikäli mies ei halua, viitsi, innostu kotitöistä eikä halua nähdä niitä kaikille perheenjäsenille kuuluviksi vaan mieluummin viihdyttää itseään niin siinä ei auta kuin tyytyä raatamaan tai erota.
Olen kokeillut niin hyvällä kuin pahalla saada toista osallistumaan kotitöihin niin lopputulos on aina sama. Olemme tehneet molemmat listat välttämättömistä kotitöistä ja siihen on pitänyt nimetä kuka hoitaa minkäkin homman niin mies on itselleen ottanut vain auton huoltoon ajoni!
Meillä mies ei osaa ns. miestentöitä vaan saan itse laittaa taulut seinille, luoda lumet pihalta, tehdä pihatyöt ja huushollihommat tai palkata ulkopuolista apua milloin en ehdi tai jaksa.
Sama loppuunpalamisen tunne on itsellä, mutta jotenkin lapsesta saan voimaa arkeen ja hänen takia jaksan raataa. Välillä jätän kotityöt vähemälle mutta eihän ne mihinkään katoa ja kaaoksessa en tykkää elää. Kaiken lisäksi mies narisee kun en enää järjestä kutsuja ja illanistujaisia tutuille, ystäville ja hänen kavereille. Edellisen kerran kun järjestin niin sanoin että seuraavan hoidat sinä! Eipä ole juhlittu sen jälkeen. Lapsen synttärit teen ja niihin kutsun vieraat mutta muita kemuja en tee.
Joku jaksaa täällä vielä lässyttää miehen huomioimisesta ja kehumisesta ym. Mielestäni miehen on oltava mies eikä lapsi. Äidiksi en ala, enkä aikuista laiskaa miestä kehumaan.
Enää en pese hänen pyykkejä tai vie pesulaan pukuja, korjaa hänen tavaroita paikoilleen vaan haen pahvilaatikoita ja heitän hänen lattialle, tuoleille, sohville ym. jättämät tavarat niihin ja vien ne varastoon ja autotalliin. - Uskon ihan heti
Tuo on ihan tyypillistä. Olen itse lapseton, mutta nyt on näköjään nousemassa trendi, että jos vaimo alkaa odottaa toista lasta, niin aviomies sanoo, että "se on sitten sun oma projektisi". Eli tekemässä ollaan innolla sitä jälkikasvua, mutta loput saa huolehtia äiti.
Eikö sinulla ole tuttavia, joilla on pieniä lapsia? Voisitte vähän jakaa "taakkaa" yhtenä iltana viikossa.- Ei nimimerkkiä
Kyllähän lapset usein ovat nimenomaan naisen haave ja projekti. Nainen saattaa jopa "luvata", ettei miehen tarvitse osallistua. Mutta sellaista lupausta ei saa mennä tekemään, eikä se voi olla sitova. Ja vaikka miestä ei perhe kiinnostaisi yhtään, isän tehtävästä ei saa vapautusta.
Olen tosin sitä mieltä, että trendi on päinvastainen. Miehiä ollaan sitomassa enemmän ja enemmän lasten hoitoon. - turhautunut äiti
Ei nimimerkkiä kirjoitti:
Kyllähän lapset usein ovat nimenomaan naisen haave ja projekti. Nainen saattaa jopa "luvata", ettei miehen tarvitse osallistua. Mutta sellaista lupausta ei saa mennä tekemään, eikä se voi olla sitova. Ja vaikka miestä ei perhe kiinnostaisi yhtään, isän tehtävästä ei saa vapautusta.
Olen tosin sitä mieltä, että trendi on päinvastainen. Miehiä ollaan sitomassa enemmän ja enemmän lasten hoitoon.No, eikö se olekkin ihan oikein??
Liian rankkaa on nykyvaatimus, että nainen töihin, vaikka on pienet lapset
ja sitten siinä onkin naisella kaksi työpaikkaa, toisesta ei vain makseta mitään!
Hoitaisin minäkin ihan mielelläni ne lapset itse kokonaankin, kun mies tekisi
edes jotain kotitöitä!
Mutta ei, luutua vierastaa kuin ruttoa, eikä halua silosormiaan sotkea.
Olenkin sanonut, että hommaapi sitten kotiapulaisen, jos meinaa, että minä käyn
vakituiseen töissä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kansalla on oikeus tietää miksi persut pettävät
Koko kulunut hallituskausi on kysytty persuilta, minkä vuoksi he ovat pettäneet käytännössä jokaisen vaalilupauksen, ain647556Venäjän armeijan evp-upseeri: Armeija surkeassa tilassa, jonka läpäisee kaiken kattava
valehtelu. Venäläiset alkaneet pohtia julkisesti maan todellisia tappioita. Z-bloggari ja 3. luokan kapteeni (evp.) Mak1242979- 1431813
Kansalla on oikeus tietää mikä on SDP:n talousohjelma jolla maan talous
saadaan nousuun? Miksi puolue piilottelee sitä, vai eikö sitä ole? Tähän asti olemme vaan saaneet kuulla hallituksen ha651669Ammattiliitto 900 euroa/vuosi - Työttömyyskassa 72 euroa/vuosi
Ammattiliitosta eroamalla voi säästää jopa 800 euroa vuodessa. Mitä enemmän tienaat, sitä enemmän maksat liitolle. Esim1211501Miten voit olla niin tyhmä
että et tajunnut että sua vedätettiin? Tietäisitpä miten hyvät naurut on saatu. Naiselle1711451- 1321182
- 78869
Kyriake=Kirkko
Kirkko, Kyriake Kirkko-sana tulee kreikankielen sanasta Kyriake=Herran omat, Kristuksen omaksi kastettujen suuri joukko47812- 53774