vammaisesta lapsesta

Ehkä teillä kummallakin ensimmäinen lapsi kyseessä?! Tai ainakaan teillä ei taatusti ole vammaista lasta ennestään...
Minulla on kolme lasta, nuorin vammainen, tai mieluummin sanoisin erityislapsi ja kaksi vanhempaa ovat tavis-lapsia. Neljäs tulossa jos hyvin menee ja luoja suo, MUTTA, jos jossain vaiheessa huomataan että tämä neljäs on vammainen ottaisin sen taatusti pois, ja vielä ihan hyvin mielin.
Teillä ei taida olla hajuakaan kuinka paljon työtä JA SURUA on kasvattaa vammaista lasta...

15+6 kirjoitti:

Ehkä teillä kummallakin ensimmäinen lapsi kyseessä?! Tai ainakaan teillä ei taatusti ole vammaista lasta ennestään...
Minulla on kolme lasta, nuorin vammainen, tai mieluummin sanoisin erityislapsi ja kaksi vanhempaa ovat tavis-lapsia. Neljäs tulossa jos hyvin menee ja luoja suo, MUTTA, jos jossain vaiheessa huomataan että tämä neljäs on vammainen ottaisin sen taatusti pois, ja vielä ihan hyvin mielin.
Teillä ei taida olla hajuakaan kuinka paljon työtä JA SURUA on kasvattaa vammaista lasta...

Lue lisää

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

15+6 kirjoitti:

Ehkä teillä kummallakin ensimmäinen lapsi kyseessä?! Tai ainakaan teillä ei taatusti ole vammaista lasta ennestään...
Minulla on kolme lasta, nuorin vammainen, tai mieluummin sanoisin erityislapsi ja kaksi vanhempaa ovat tavis-lapsia. Neljäs tulossa jos hyvin menee ja luoja suo, MUTTA, jos jossain vaiheessa huomataan että tämä neljäs on vammainen ottaisin sen taatusti pois, ja vielä ihan hyvin mielin.
Teillä ei taida olla hajuakaan kuinka paljon työtä JA SURUA on kasvattaa vammaista lasta...

Lue lisää

"Jos luoja suo" Taikauskoa, pois vain.Kuinkahan monta miinuspeukkua saan..

lastensaäiti kirjoitti:

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

Lue lisää

Lastensaäidille. Se kai se tarkoitus on, että osaa vammaisen lapsen kautta arvostaa enemmän tätä päivää, tätä hetkeä ja sitä, että on terveitä lapsia. Olen läheltä seurannut vammaisen lapsen kanssa elämistä, sitä surua, neuvottomuutta, väsymistä, häpeääkin ja alemmuuden tunnetta. Tiedän ettei ole helppoa. Lapsi voi kuitenkin olla hyvin rakas ja hänen kauttaan saada kaikesta huolimatta elämään sellaista rikkautta, jota ei olisi ilman lasta. Elämän perusasioiden oivallusta.

Muista, että kun on tehnyt parhaansa lapsen eteen, se on riittävästi. Auringon kimallusta elämääsi.

lastensaäiti kirjoitti:

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

Lue lisää

Miksi hankit jatkuvasti lapsia vaikka sinulla on erityistarpeita tarvitseva lapsi? Tuntuu että kuitenkin alitajuisesti olet niin pettynyt vammaiseen lapseesi, en epäile etteikö hän olisi rakas, mutta kuitenkin tuntuu kuin haluaisit hankkia monta lasta jotta saisitte monistaa itseänne mahdollisimman paljon, ja turha kieltää ettettekö haluaisi mahdollisimman täydellisiä lapsia.
Ihminen joka toitottaa hymy huulilla että on onnellinen kun sai vammaisen lapsen, VALEHTELEE! Kukaan järkevä ihminen ei halua ehdoin tahdoin vammaista jo lapsen itsensä takia. Pitää ajatella LAPSEN onnellisuutta eikä OMAA onnellisuuttaan ja suhteuttaa asiat siihen mittakaavaan. Mutta ihmettelen että teet jo neljättä ja tuskin jää viimeiseksi.lapseksi jos vähänkin olen perillä kaltaisistasi ihmisistä. Tämä vammainen jää väkisinkin paitsioon kun on lauma terveitä lapsia ympärillä vaikka kuinka yrittäisi muut opettaa suvaitsevaiseksi mutta se huonommuudentunne tulee jäytämään takuuvarmasti tätä vammaista lasta. Ei tarvitse olla edes vammainen, jos on vaikka muutenkin heikommin menestynyt lapsi perheessä tai vähemmän kaunis kuin muut niin se jo aiheuittaa traumoja. Eikä kukaan voi tietää ns. terveenä syntyvistäkään lapsista että mitä sairauksia myöhemmin puhkeaa.

Maailman ihmeellisiä kirjoitti:

Lastensaäidille. Se kai se tarkoitus on, että osaa vammaisen lapsen kautta arvostaa enemmän tätä päivää, tätä hetkeä ja sitä, että on terveitä lapsia. Olen läheltä seurannut vammaisen lapsen kanssa elämistä, sitä surua, neuvottomuutta, väsymistä, häpeääkin ja alemmuuden tunnetta. Tiedän ettei ole helppoa. Lapsi voi kuitenkin olla hyvin rakas ja hänen kauttaan saada kaikesta huolimatta elämään sellaista rikkautta, jota ei olisi ilman lasta. Elämän perusasioiden oivallusta.

Muista, että kun on tehnyt parhaansa lapsen eteen, se on riittävästi. Auringon kimallusta elämääsi.

Lue lisää

Onkos se sitten oikein, kun omat voimavarat hupenee, vammainen lapsi kasvaa aikuiseks ja hänet suljetaan jonnekkin hoitolaitokseen jonne helposti unohdetaan. Tätäkin tapahtuu.

lastensaäiti kirjoitti:

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

Lue lisää

ensinnäkin,mitä helvettiä täällä käyteään sanamuotoa AHNEUS jos halutaan tervettä vauvaa???puhutaan paremminkin odotuksesta ja toiveesta tässä tapauksessa!AHNEUS yhdistetään taloudelliseen hyvinvoitiin!! ja se jota ei muka haittaa vammainen pentu,valehtelee ITSELLEEN !! ja yrittää saada näin muutkin hyväksymään tämän karmeuden!! jos seulonnassa todetaan VARMA vamma,silloin raskaus tulee keskeyttää VÄLITTÖMÄSTI!! jos isä ja äiti on itse"täyspäisiä"niin miten he voi hyväksyä yhteiskuntakelvottoman vammaisen lapsen???

lastensaäiti kirjoitti:

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

Lue lisää

Entä jos itse sairastutte jopa vakavasti ja joudutte lähtemään elämästä ennen lastanne. Kuka hoitaa ja väilttää lapsestanne sen jälkeen?
Me olemme miettineet tätä asiaa jo pitkään ja tiedämme, että kukaan ei välitä 40-vuotiaasta lihavasta miehen köriläästä, niinkuin me.
Vammaiset lapsetkin vanhenevat.

15+6 kirjoitti:

Ehkä teillä kummallakin ensimmäinen lapsi kyseessä?! Tai ainakaan teillä ei taatusti ole vammaista lasta ennestään...
Minulla on kolme lasta, nuorin vammainen, tai mieluummin sanoisin erityislapsi ja kaksi vanhempaa ovat tavis-lapsia. Neljäs tulossa jos hyvin menee ja luoja suo, MUTTA, jos jossain vaiheessa huomataan että tämä neljäs on vammainen ottaisin sen taatusti pois, ja vielä ihan hyvin mielin.
Teillä ei taida olla hajuakaan kuinka paljon työtä JA SURUA on kasvattaa vammaista lasta...

Lue lisää

Hei, minulla keskimmäinen lapsi kehitysvammainen/epileptikko, synnytyksessä tapahtunut hoitovirhe!! Odottaessani kolmatta lasta päätimme mieheni kanssa, että jos kokeissa selviää jotain kehitykseen liittyvää, teen keskeytyksen, koska en olisi jaksanut toista "sairasta" lasta.! Saimme terveen tytön sektiolla, mikä oli päätetty jo heti raskauden alkuvaiheessa...ettei sattuisi taas pientä "vahinkoa" lääkärille synnytyksessä...

SivustaSeuraaja kirjoitti:

Onkos se sitten oikein, kun omat voimavarat hupenee, vammainen lapsi kasvaa aikuiseks ja hänet suljetaan jonnekkin hoitolaitokseen jonne helposti unohdetaan. Tätäkin tapahtuu.

Lue lisää

suljetaan laitokseen ja unohdetaan ? ...onhan hoitokotejakin joissa inhimillinen hoito...he elävät arkeaan ja retkeilevät ym...itse ollut sellaisessa töissä...ei isot laitokset olekaan hyviä ..vanhemmat saa hoitokodissa vierailla ja lastakin kähytetään ..hänellä hoitokodissa oma yksilöllinen huone ym...meillä jopa saunatkin....otappa selvää ennenko puhut...minuista elämä parempaa kun monella tänä päivänä...kiireen rahattomuuden ym keskellä..oma hoitaja vie ostoksille. elokuviin ..minne hän haluaa..tyytyväisiä hymyjä vain nähnyt...itse vanhemmatkin kiitelleet ja tervetulleita käymään.

lastensaäiti kirjoitti:

Ohhoh! Itselläni on kolme lasta ja näistä ensimmäinen vammainen, enkä TODELLAKAAN keskeyttäisi tämän hetkistä raskauttani vaikka lapsi vammaiseksi todettaisiinkin! Vammaisen lapsen kasvattaminen on työlästä ja välillä tuntuu hurjan pahalta, kun omassa rauhassaan miettii mitä vielä on edessä, kun ei tiedä voiko tuo lapsi koskaan edes puhua tai ymmärtää ylipäänsä mitään ympäristöstään. Vaan eipä poikamme olisi oma itsenä ellei hänellä noita vammojaan olisi, en osaisi kuvitella häntä tai elämäämme erilaisena. Kahden nuoremman lapsen kanssa elämä on tuntunut hurjan helpolta, melkein liiankin. Vähän väliä sitä ihmettelee, et nyt puuttuu jotain, ilman että heti tajuaa ettei nuoremmalla tietenkään ole apuvälineitä päällään.. Esikoisemme kautta olemme oppineet arvostaneet elämää suunnattomasti entistä enemmän. Meillä on pieni toivo siitä, että esikoinen voi ehkä joskus elää elämää omin neuvoin: syödä, pukea ja käydä vessassa itse, käydä koulussa tai töissä, tuskin mutta ehkä myös asua itsenäisesti, jos kuntoutus toimii todellatodella hyvin, lapsi vastaa siihen - tai on ylipäänsä kykenevä vastaamaan, tätä kun ei vielä tiedetä. Kaiken epätietoisuuden alla sitä pohtii miten helppoa olisi, kun vain tietäisi miten lapsen kanssa toimia, jotta kuntoutuksen hyöty nähtäisiin, mutta tie on pitkä ja kokoajan tulee uutta diagnoosia. Ehkä jokin päivä diagnoosi muuttuukin niin, että lapsesta saadaan puhuva ja ymmärtävä, itsenäinenkin ihminen. Jos näin ei tapahdu, olen todellakin valmis huolehtimaan rakkaastani läpi elämänsä, kuten myös on mieheni. Meille poikamme on lahja ja rakas lapsi siinä missä kaksi nuorempaakin, nuoremmille lapsille veli on veli siinä missä toinen sisarus.

Kovasti voimia muille vanhemmille, oli lapset vammaisia tai ei.

Lue lisää

ottavat vammaisen lapsen. He ajattelevat vain itseään eivätkä sitä, että nauttiiko lapsi elämästään.

omaishoitaja kirjoitti:

Hei, minulla keskimmäinen lapsi kehitysvammainen/epileptikko, synnytyksessä tapahtunut hoitovirhe!! Odottaessani kolmatta lasta päätimme mieheni kanssa, että jos kokeissa selviää jotain kehitykseen liittyvää, teen keskeytyksen, koska en olisi jaksanut toista "sairasta" lasta.! Saimme terveen tytön sektiolla, mikä oli päätetty jo heti raskauden alkuvaiheessa...ettei sattuisi taas pientä "vahinkoa" lääkärille synnytyksessä...

Lue lisää

Hei!

Kirjoittaisitko jotakin tuosta hoitovirheestä? Kyllä varmaan on ollut vaikeuksia selvitä kaiken sen katkeruuden kanssa. Teittekö potilasvahinkoilmoituksen? Minkälainen päätös sieltä tuli?

Voimia!

Haluanpa sanoa ihan omakohtaisen kokemuksen. Kun minä synnyin ambulanssissa matkalla synnytyslaitokselle, mulle annettiin hätäkaste, Mun "ennuste" oli vähintäänkin synkkä. Mun ei pitänyt oppia kävelemään, puhumaan eikä mitään. Mutta pahinta oli kuulla omalta äidiltä, että vauvana mua hoitanut lääkäri oli sanonut, että tämän tytön olisi parempi kuolla. Musta kun ei pitänyt tulla "ihmistä". Tää tapahtu 80-luvulla, en usko tai halua uskoa sellainen voisi tapahtua enää
Olen oppinut puhumaan kävelemään ja elän itsenäisesti. Mutta jos tietäisin sen lääkärin menisin sen luo ja sanoisin, että kato, tuliko musta ihminen.
Antakoon tämä näkökulmaa keskusteluun vammaisen lapsen oikeuksiin syntyä

upperSyndrome kirjoitti:

"Jos luoja suo" Taikauskoa, pois vain.Kuinkahan monta miinuspeukkua saan..

Jos Juoja suo, kuuluu sanoa, sillon siinä on siunaus. Lukekaa vaikka tosta:

Jaakob 4 :13

Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: "Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot."Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten haihtuu.

Näin teidän tulisi sanoa: "Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä." Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta.Joka tietää, mitä on tehtävä, mutta ei tee, se syyllistyy syntiin.

Harkintaa! kirjoitti:

Miksi hankit jatkuvasti lapsia vaikka sinulla on erityistarpeita tarvitseva lapsi? Tuntuu että kuitenkin alitajuisesti olet niin pettynyt vammaiseen lapseesi, en epäile etteikö hän olisi rakas, mutta kuitenkin tuntuu kuin haluaisit hankkia monta lasta jotta saisitte monistaa itseänne mahdollisimman paljon, ja turha kieltää ettettekö haluaisi mahdollisimman täydellisiä lapsia.
Ihminen joka toitottaa hymy huulilla että on onnellinen kun sai vammaisen lapsen, VALEHTELEE! Kukaan järkevä ihminen ei halua ehdoin tahdoin vammaista jo lapsen itsensä takia. Pitää ajatella LAPSEN onnellisuutta eikä OMAA onnellisuuttaan ja suhteuttaa asiat siihen mittakaavaan. Mutta ihmettelen että teet jo neljättä ja tuskin jää viimeiseksi.lapseksi jos vähänkin olen perillä kaltaisistasi ihmisistä. Tämä vammainen jää väkisinkin paitsioon kun on lauma terveitä lapsia ympärillä vaikka kuinka yrittäisi muut opettaa suvaitsevaiseksi mutta se huonommuudentunne tulee jäytämään takuuvarmasti tätä vammaista lasta. Ei tarvitse olla edes vammainen, jos on vaikka muutenkin heikommin menestynyt lapsi perheessä tai vähemmän kaunis kuin muut niin se jo aiheuittaa traumoja. Eikä kukaan voi tietää ns. terveenä syntyvistäkään lapsista että mitä sairauksia myöhemmin puhkeaa.

Lue lisää

Mistä syntyy ajatus, että vammaisella lapsella olisi välttämättä lähtökohtaisesti huonommat mahdollisuudet olla onnellinen?

Minä olen vammainen, eikä minun onnellisuudessani ole mitään vikaa. Eikä ollut lapsenakaan, vaikka toki jotkut asiat voisivat olla elämässä helpompia, mutta kenelläpä ei. En usko, että vammani on vaikuttanut onnellisuuteeni ainakaan negatiivisesti, enintään päin vastoin. Kummasti osaa arvostaa ja nauttia siellaisista asioista, jotka joidenkin "terveiden" päivää ei piristä.

Niinkuin sanoin olin kirjottanu pidemmän "jutun" mut en sit jaksannu kuitenkaan just ku tiesin että joku voi ottaa sen väärin, siinä tekstissä kirjoitin just sen että jos on "sairas" lapsi ennestään niin voi olla että ei pysty/jaksa toisen kanssa, ja ei, minulla ei ole "sairasta" lasta mutta lähipiirissäni on Down lapsia, lähisukulainenkin "sairastaa" sellasta että hän on ollut rullatuolissa koko ikänsä ja kirjottaa ym. jaloilla koska kädet ei "toimi". Jokainen ihminen on erillainen ja minä olen sitä mieltä että otan vastaan mitä tulee, jos olis ennestään sairas lapsi niin varmaan olisin eri mieltä kyllä...
Ja minulla ois toinen lapsi tulossa... Ja älkää hyvät ihmiset tuomitse toisia ihmisiä, kaikilla on oma mielipide, ja myös oikeus siihen...

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Niinkuin sanoin olin kirjottanu pidemmän "jutun" mut en sit jaksannu kuitenkaan just ku tiesin että joku voi ottaa sen väärin, siinä tekstissä kirjoitin just sen että jos on "sairas" lapsi ennestään niin voi olla että ei pysty/jaksa toisen kanssa, ja ei, minulla ei ole "sairasta" lasta mutta lähipiirissäni on Down lapsia, lähisukulainenkin "sairastaa" sellasta että hän on ollut rullatuolissa koko ikänsä ja kirjottaa ym. jaloilla koska kädet ei "toimi". Jokainen ihminen on erillainen ja minä olen sitä mieltä että otan vastaan mitä tulee, jos olis ennestään sairas lapsi niin varmaan olisin eri mieltä kyllä...
Ja minulla ois toinen lapsi tulossa... Ja älkää hyvät ihmiset tuomitse toisia ihmisiä, kaikilla on oma mielipide, ja myös oikeus siihen...

Lue lisää

Alottajan kirjotus oli hyvä! Mielestäni Jos kerta joku ei vammasta lasta halua, niin olkoot tekemättä lapsia ollenkaan. Ja te joilla ennestään on jo vammanen lapsi. Jos se kerta on niin rankkaa sen kanssa, niin älkää tehkö enmpää lapsia.

idiootit kirjoitti:

Alottajan kirjotus oli hyvä! Mielestäni Jos kerta joku ei vammasta lasta halua, niin olkoot tekemättä lapsia ollenkaan. Ja te joilla ennestään on jo vammanen lapsi. Jos se kerta on niin rankkaa sen kanssa, niin älkää tehkö enmpää lapsia.

Lue lisää

Olen aivan samaa mieltä! Onhan se tietenkin rankempaa vammaisen lapsen kanssa, mutta se on otettava, minkä saa ja jos ei ole siihen valmis, niin sitten ollaan ilman lapsia. Ja kyllä, minulla on kolme biologista lasta, joista kakkonen on erittäin vaikeasti vammainen, enkä silti halunnut tietää raskauden aikana kolmannen mahdollisista vammoista. Neljäs onkin adoptoitu ulkomailta ja emme rajanneet hakemuksessa vammoja pois, joten tiesimme jo etukäteen, että täysin tervettä tuskin saamme. Hyvä tuuri kun sattui, niin hänen vikansa oli onneksi sellainen, että Suomessa saadaan hoidettua ja hän tulee varttumaan käytännössä normaalisti, kotimaassaan olisi todennäköisesti kuollut muutaman vuoden sisällä.

Mutta kun se ratkaisu sikiöseulontoihin osallistumisesta on tehtävä myös ensimmäistä lastaan odottavien, niin totta mooses heidänkin eli meidänkin on asiaa mietittävä ja siitä mielipiteensä muodostettava - eikä heidän mielipiteensä ole väärä.

Minulla ei ole selkeää kantaa sikiöseulontojen oikeellisuuteen tai vääryyteen, mutta 50 000 seulontoihin osallistuvan perheen joukosta, jos kaikki aihettoman seulahälytyksen saavat osallistuvat jatkotutkimuksiin, 11-12 tervettä sikiötä kuolee tutkimusten vuoksi, ihmisten uteliaisuuden ja valikoinnin vuoksi. Toki osuus on prosentuaalisesti erittäin pieni, mutta se on kuitenkin 11-12 lapsenalkua, yksilöä, ainutlaatuista tervettä ihmisentainta. Tai vaikka olisi "sairastakin" ihmisentainta niin joillekin perheille se olisi yhtä suuri menetys, vaikka tiedon vammasta haluaisivatkin. Siksi minusta sikiöseulontojen kyseenalaistaminen ei ole lainkaan aiheetonta... ja kun vielä huomioidaan se, että ko. seulonnoilla etsitään vain muutamaa tiettyä poikkeamaan ja löydetään niistäkin vain osa, niin yhtälössä on monta muuttujaa joiden suhde riskeihin on aiheellista arvioida.

Monissa maissaa suomalaista sikiöseulontajärjestelmää pidetään eettisesti äärimmäisen arveluttavana. Rodunjalostuksena. Onko seuraavaksi aiheellista arvioida lapsen älykkyyttä, fyysistä viehätysvoimaa tai musiikillista lahjakkuutta geenien perusteella, ja valikoida alkiot tai raskauden jatkaminen sen perusteella? Itse en tiedä, tulisiko minusta vammaiselle lapselle puoliksikaan niin hyvä äiti kuin mitä hän ansaitsisi, joten en voi omalla kohdallani jeesustella, mutta pohtia voin. En tiedä, olisiko vammaiselle lapselle parempi syntyä vai olla syntymättä. Kuka sen tietää?

Äitini kokemus sikiöseulonnoista oli se, että kun seula nuorimman sisareni kohdalla hälytti, äidille jäi mielikuva että sieltä voi tulla mitä vain kuusijalkaisesta avaruusoliosta alkaen. Hän osallistui lapsivesipunktioon ja valmentautui henkisesti aborttiin. Sisareni on nyt lähes parikymppinen ja täydellisen terve ja "normaali" nuori, älykäs, lahjas nainen. Ei varmasti yhtään sen arvokkaampi, kuin olisi ollut "sairaana", mutta silti. Ja minusta on pelottavaa ajatella, että häntä ei olisi, jos hän olisi sattunut olemaan se yksi sadasta keskeytyneestä raskaudesta lapsivesipunktiossa. Yksi sadasta, pieni prosentti, mutta ihminen.

Pitäähän kyynikkoja tasapainottamassa olla lauma optimisteja ja idealisteja, jotta maailmankirjat pysyy kuosissaan ja elämä tasapainossa. Itse kuulun mieluummin jälkimmäiseen kuin ensimmäiseen joukkoon, jos on pakko valita.

ajfnlkajgnblb kirjoitti:

Mutta kun se ratkaisu sikiöseulontoihin osallistumisesta on tehtävä myös ensimmäistä lastaan odottavien, niin totta mooses heidänkin eli meidänkin on asiaa mietittävä ja siitä mielipiteensä muodostettava - eikä heidän mielipiteensä ole väärä.

Minulla ei ole selkeää kantaa sikiöseulontojen oikeellisuuteen tai vääryyteen, mutta 50 000 seulontoihin osallistuvan perheen joukosta, jos kaikki aihettoman seulahälytyksen saavat osallistuvat jatkotutkimuksiin, 11-12 tervettä sikiötä kuolee tutkimusten vuoksi, ihmisten uteliaisuuden ja valikoinnin vuoksi. Toki osuus on prosentuaalisesti erittäin pieni, mutta se on kuitenkin 11-12 lapsenalkua, yksilöä, ainutlaatuista tervettä ihmisentainta. Tai vaikka olisi "sairastakin" ihmisentainta niin joillekin perheille se olisi yhtä suuri menetys, vaikka tiedon vammasta haluaisivatkin. Siksi minusta sikiöseulontojen kyseenalaistaminen ei ole lainkaan aiheetonta... ja kun vielä huomioidaan se, että ko. seulonnoilla etsitään vain muutamaa tiettyä poikkeamaan ja löydetään niistäkin vain osa, niin yhtälössä on monta muuttujaa joiden suhde riskeihin on aiheellista arvioida.

Monissa maissaa suomalaista sikiöseulontajärjestelmää pidetään eettisesti äärimmäisen arveluttavana. Rodunjalostuksena. Onko seuraavaksi aiheellista arvioida lapsen älykkyyttä, fyysistä viehätysvoimaa tai musiikillista lahjakkuutta geenien perusteella, ja valikoida alkiot tai raskauden jatkaminen sen perusteella? Itse en tiedä, tulisiko minusta vammaiselle lapselle puoliksikaan niin hyvä äiti kuin mitä hän ansaitsisi, joten en voi omalla kohdallani jeesustella, mutta pohtia voin. En tiedä, olisiko vammaiselle lapselle parempi syntyä vai olla syntymättä. Kuka sen tietää?

Äitini kokemus sikiöseulonnoista oli se, että kun seula nuorimman sisareni kohdalla hälytti, äidille jäi mielikuva että sieltä voi tulla mitä vain kuusijalkaisesta avaruusoliosta alkaen. Hän osallistui lapsivesipunktioon ja valmentautui henkisesti aborttiin. Sisareni on nyt lähes parikymppinen ja täydellisen terve ja "normaali" nuori, älykäs, lahjas nainen. Ei varmasti yhtään sen arvokkaampi, kuin olisi ollut "sairaana", mutta silti. Ja minusta on pelottavaa ajatella, että häntä ei olisi, jos hän olisi sattunut olemaan se yksi sadasta keskeytyneestä raskaudesta lapsivesipunktiossa. Yksi sadasta, pieni prosentti, mutta ihminen.

Pitäähän kyynikkoja tasapainottamassa olla lauma optimisteja ja idealisteja, jotta maailmankirjat pysyy kuosissaan ja elämä tasapainossa. Itse kuulun mieluummin jälkimmäiseen kuin ensimmäiseen joukkoon, jos on pakko valita.

Lue lisää

Niin, näissä kun vain pitää muistaa, että jos siskoasi ei olisi olemassa niin et osaisi häntä kaivata. Kuka tahansa meistä olemassaolevista olisi saattanut jäädä syntymättä.

ajfnlkajgnblb kirjoitti:

Mutta kun se ratkaisu sikiöseulontoihin osallistumisesta on tehtävä myös ensimmäistä lastaan odottavien, niin totta mooses heidänkin eli meidänkin on asiaa mietittävä ja siitä mielipiteensä muodostettava - eikä heidän mielipiteensä ole väärä.

Minulla ei ole selkeää kantaa sikiöseulontojen oikeellisuuteen tai vääryyteen, mutta 50 000 seulontoihin osallistuvan perheen joukosta, jos kaikki aihettoman seulahälytyksen saavat osallistuvat jatkotutkimuksiin, 11-12 tervettä sikiötä kuolee tutkimusten vuoksi, ihmisten uteliaisuuden ja valikoinnin vuoksi. Toki osuus on prosentuaalisesti erittäin pieni, mutta se on kuitenkin 11-12 lapsenalkua, yksilöä, ainutlaatuista tervettä ihmisentainta. Tai vaikka olisi "sairastakin" ihmisentainta niin joillekin perheille se olisi yhtä suuri menetys, vaikka tiedon vammasta haluaisivatkin. Siksi minusta sikiöseulontojen kyseenalaistaminen ei ole lainkaan aiheetonta... ja kun vielä huomioidaan se, että ko. seulonnoilla etsitään vain muutamaa tiettyä poikkeamaan ja löydetään niistäkin vain osa, niin yhtälössä on monta muuttujaa joiden suhde riskeihin on aiheellista arvioida.

Monissa maissaa suomalaista sikiöseulontajärjestelmää pidetään eettisesti äärimmäisen arveluttavana. Rodunjalostuksena. Onko seuraavaksi aiheellista arvioida lapsen älykkyyttä, fyysistä viehätysvoimaa tai musiikillista lahjakkuutta geenien perusteella, ja valikoida alkiot tai raskauden jatkaminen sen perusteella? Itse en tiedä, tulisiko minusta vammaiselle lapselle puoliksikaan niin hyvä äiti kuin mitä hän ansaitsisi, joten en voi omalla kohdallani jeesustella, mutta pohtia voin. En tiedä, olisiko vammaiselle lapselle parempi syntyä vai olla syntymättä. Kuka sen tietää?

Äitini kokemus sikiöseulonnoista oli se, että kun seula nuorimman sisareni kohdalla hälytti, äidille jäi mielikuva että sieltä voi tulla mitä vain kuusijalkaisesta avaruusoliosta alkaen. Hän osallistui lapsivesipunktioon ja valmentautui henkisesti aborttiin. Sisareni on nyt lähes parikymppinen ja täydellisen terve ja "normaali" nuori, älykäs, lahjas nainen. Ei varmasti yhtään sen arvokkaampi, kuin olisi ollut "sairaana", mutta silti. Ja minusta on pelottavaa ajatella, että häntä ei olisi, jos hän olisi sattunut olemaan se yksi sadasta keskeytyneestä raskaudesta lapsivesipunktiossa. Yksi sadasta, pieni prosentti, mutta ihminen.

Pitäähän kyynikkoja tasapainottamassa olla lauma optimisteja ja idealisteja, jotta maailmankirjat pysyy kuosissaan ja elämä tasapainossa. Itse kuulun mieluummin jälkimmäiseen kuin ensimmäiseen joukkoon, jos on pakko valita.

Lue lisää

Nykytiedon mukaan lapsivesipunktiosta aiheutuvien keskenmenojen riski on 0,2 - 0,5 prosenttia.
Itse olin toisessa raskaudessani punktiossa. Terve lapsi syntyi, mutta jos olisi jokin kromosomivaurio ollut, olisin abortoinut (todennäköisesti). Ajattelin silloin esikoiseni parasta ja sitä, miten häneen vaikuttaisi se, jos vanhempien aika ja energia menisi sairaan sisaruksen hoitoon. Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen. Jos hän olisi syntynyt sairaana, ei sitä mahdollisuutta olisi ollut. Enkä olisi kyennyt synnyttämään lasta, jonka olisin tiennyt kuolevan sairauteensa esim ekan vuoden aikana. Se ei olisi ollut oikein ketään kohtaan.

Siis ihanko tosissasi vertaat homoutta ja lesboutta vaikeaan kehitysvammaan? Mielenkiintoinen näkökulma.

........ kirjoitti:

Nykytiedon mukaan lapsivesipunktiosta aiheutuvien keskenmenojen riski on 0,2 - 0,5 prosenttia.
Itse olin toisessa raskaudessani punktiossa. Terve lapsi syntyi, mutta jos olisi jokin kromosomivaurio ollut, olisin abortoinut (todennäköisesti). Ajattelin silloin esikoiseni parasta ja sitä, miten häneen vaikuttaisi se, jos vanhempien aika ja energia menisi sairaan sisaruksen hoitoon. Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen. Jos hän olisi syntynyt sairaana, ei sitä mahdollisuutta olisi ollut. Enkä olisi kyennyt synnyttämään lasta, jonka olisin tiennyt kuolevan sairauteensa esim ekan vuoden aikana. Se ei olisi ollut oikein ketään kohtaan.

Lue lisää

"Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen."

Sitä kai jokainen tahtoo, minä ainakin, mutta jos aletaan arvioida sitä kenellä on oikeus tai kenen "kannattaa" elää tuon perusteella, niin vähän rodunjalostukseksi menee... ja en sitten tiedä, vähentääkö lapsen kehitysvamma automaattisesti mahdollisuuksia onneen, eikö joihinkin kuulu jo erityispiirteenä keskimääräistä optimistisempi ja aurinkoisempi elämänasenne. Entä jos lapsellasi ei olisi kehitysvammaa, mutta hän olisi tyhmänpuoleinen, surkea liikunnassa ja/tai taiteellisesti lahjaton? Deleteä vain? Ei sillä, että se olisi sama asia kuin vaikeasti vammaisen lapsen abortointi, mutta rajanveto ei ole ihan yksiselitteistä. Ei ole mahdollista, että olisimme kaikki yhtä fiksuja ja filmaattisia, jonkinlainen määrä epätäydellisyyttä, puutteita ja vikoja on hyväksyttävä. Mikä se määrä sitten kenellekin on... mutta mitä enemmän deletoimme, sitä vähemmän hyväksymme.

Onko siulla muuten lähdettä tuolle nykytiedolle keskenmenoriskistä, mielelläni lukisin? Omat tietoni ovat peräisin THL:ltä, ja aiheellista päivittää, jos eivät pidä paikkaansa.

adrgjkoäejy kirjoitti:

Niin, näissä kun vain pitää muistaa, että jos siskoasi ei olisi olemassa niin et osaisi häntä kaivata. Kuka tahansa meistä olemassaolevista olisi saattanut jäädä syntymättä.

Lue lisää

Totta tietysti. Mutta minusta on tyhmää, jos moni jäisi syntymättä lääktieteellisten tutkimusten ja hoidon takia.

Äitini osaisi katua toimenpiteen takia keskenmennyttä raskautta ja varmaan varsinkin jos olisi selvinnyt, että lapsi olisi ollut täysin elinkykyinen ja terve ja täynnä potentiaalia.

kjnflbgkenb kirjoitti:

"Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen."

Sitä kai jokainen tahtoo, minä ainakin, mutta jos aletaan arvioida sitä kenellä on oikeus tai kenen "kannattaa" elää tuon perusteella, niin vähän rodunjalostukseksi menee... ja en sitten tiedä, vähentääkö lapsen kehitysvamma automaattisesti mahdollisuuksia onneen, eikö joihinkin kuulu jo erityispiirteenä keskimääräistä optimistisempi ja aurinkoisempi elämänasenne. Entä jos lapsellasi ei olisi kehitysvammaa, mutta hän olisi tyhmänpuoleinen, surkea liikunnassa ja/tai taiteellisesti lahjaton? Deleteä vain? Ei sillä, että se olisi sama asia kuin vaikeasti vammaisen lapsen abortointi, mutta rajanveto ei ole ihan yksiselitteistä. Ei ole mahdollista, että olisimme kaikki yhtä fiksuja ja filmaattisia, jonkinlainen määrä epätäydellisyyttä, puutteita ja vikoja on hyväksyttävä. Mikä se määrä sitten kenellekin on... mutta mitä enemmän deletoimme, sitä vähemmän hyväksymme.

Onko siulla muuten lähdettä tuolle nykytiedolle keskenmenoriskistä, mielelläni lukisin? Omat tietoni ovat peräisin THL:ltä, ja aiheellista päivittää, jos eivät pidä paikkaansa.

Lue lisää

Tuo mainitsemani keskenmenoriskin prosentti (0,2-0,5) on peräisin Naistenklinikan sikiötutkimusyksikön lääkäriltä. Siellä kävimme lapsivesipunktiossa viime vuonna.

Helposti voi saivarrella tai käsittää sanani väärin. En todellakaan tarkoita, etten huolisi muuta kuin täydellistä lasta.

Kirjoitin: "Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen."

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että ainakaan nykyisessä elämän- ja perhetilanteessa en ehkä olisi henkisesti enkä fyysisesti kyennyt huolehtimaan vakavasti sairaasta lapsesta niin kuin hän ansaitsisi tulla huolehdituksi. Ja se olisi häntä kohtaan ollut väärin. Tunsin myös, että se olisi ollut enemmän pois myös esikoiseltani, joka sairaan lapsen tapauksessa olisi jäänyt auttamatta paitsioon. En olisi kyennyt olemaan molemmille paras äiti silloin, enkä halunnut, että kumpikaan lapsi joutuisi kärsimään millään tavalla.

Tottakai lapsi voi kasvaa vaikka millaiseksi. Homoksi tai lesboksi jos rupee, ei haittaa lainkaan, kunhan on onnellinen. Ja tottakai lapsi voi myöhemmin sairastua, mutta ainakin minä koitan tehdä parhaani, jotta lapsi saa hyvän lähtökohdan elämälleen heti alusta alkaen.
En tiedä, olisinko abortoinut down-sikiön...ehkä. Vakavammin sairaan kyllä olisin. Halusin myös suojella itseäni ja esikoistani, ettemme joutuisi menettämään uutta perheenjäsentä ennen aikojaan. Sitä menetystä en olisi kestänyt, enkä tieten tahtoen halua laittaa ketään samaan tilanteeseen.

........ kirjoitti:

Tuo mainitsemani keskenmenoriskin prosentti (0,2-0,5) on peräisin Naistenklinikan sikiötutkimusyksikön lääkäriltä. Siellä kävimme lapsivesipunktiossa viime vuonna.

Helposti voi saivarrella tai käsittää sanani väärin. En todellakaan tarkoita, etten huolisi muuta kuin täydellistä lasta.

Kirjoitin: "Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen."

Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että ainakaan nykyisessä elämän- ja perhetilanteessa en ehkä olisi henkisesti enkä fyysisesti kyennyt huolehtimaan vakavasti sairaasta lapsesta niin kuin hän ansaitsisi tulla huolehdituksi. Ja se olisi häntä kohtaan ollut väärin. Tunsin myös, että se olisi ollut enemmän pois myös esikoiseltani, joka sairaan lapsen tapauksessa olisi jäänyt auttamatta paitsioon. En olisi kyennyt olemaan molemmille paras äiti silloin, enkä halunnut, että kumpikaan lapsi joutuisi kärsimään millään tavalla.

Tottakai lapsi voi kasvaa vaikka millaiseksi. Homoksi tai lesboksi jos rupee, ei haittaa lainkaan, kunhan on onnellinen. Ja tottakai lapsi voi myöhemmin sairastua, mutta ainakin minä koitan tehdä parhaani, jotta lapsi saa hyvän lähtökohdan elämälleen heti alusta alkaen.
En tiedä, olisinko abortoinut down-sikiön...ehkä. Vakavammin sairaan kyllä olisin. Halusin myös suojella itseäni ja esikoistani, ettemme joutuisi menettämään uutta perheenjäsentä ennen aikojaan. Sitä menetystä en olisi kestänyt, enkä tieten tahtoen halua laittaa ketään samaan tilanteeseen.

Lue lisää

En missään nimessä kritisoi tekemiäsi ratkaisuja tai ratkasuja joita olisit tehnyt tai saattanut tehdä, se ei ole ollut tarkoitus missään vaiheessa. Enkä ainakaan tarkoituksellisesti syyttänyt sinua tai ketään muutakaan "täydellisen" lapsen haluamisesta, vaan yritän vain tuoda esille, että tämä asia on JATKUMO, jolla jokainen perhe asettaa omat hyväksyttävän rajansa johonkin... joidenkin mielestä vaikea kehitysvamma on hyvä ja eettisesti oikea peruste sikiön abortointiin, jossain taas samaan ratkaisuun riittää sikiön väärä sukupuoli tai sikiöiden ei toivottu lukumäärä (esim. Kiinassa voidaan keskeyttää yhden sikiön raskaus, koska saadaan synnyttää vain kerran -> yritetään hedelmöityshoidoilla saada kaksosraskaus ensimmäiseksi synnytykseen johtavaksi raskaudeksi). Joidenkin mielestä epäily ei-toivotusta ominaisuudesta oikeuttaa riskin sisältävään toimenpiteeseen osallistumisen, toisten mielestä ei. Ja itse en esimerkiksi voisi kantaa 40 viikkoa sikiötä, joka jo ultraäänen perusteella tiedettäisiin varmasti elinkyvyttämäksi jos vaikkapa aivot puuttuu aivan täysin, ja jonkun mielestä aborttivalintani siinä tilanteessa olisi väärin, valikointia ja vastoin Jumalan tai luonnon tahtoa.

Jokainen vetää sen rajansa itselleen oikealle kohtaan ja muiden valinnat ja niiden perustelut tuntuu vääriltä. Minusta on avartavaa yrittää pohtia ja kyseenalaistaa näitä eri rajanvetoja ja perusteluja, koska vain silloin voin oikeasti seisoa omieni takana. Jos me ei ääneen puhuta siitä, milloin valikointi menee liian pitkälle (enkä tarkoita että se nykyään välttämättä menisi mielestäni liian pitkälle), niin jossain vaiheessa se menee. Siihen suuntaan ollaan matkalla. Siksi kritiikkini :) Ei mitään henkilökohtaista.

ajfnlkajgnblb kirjoitti:

Mutta kun se ratkaisu sikiöseulontoihin osallistumisesta on tehtävä myös ensimmäistä lastaan odottavien, niin totta mooses heidänkin eli meidänkin on asiaa mietittävä ja siitä mielipiteensä muodostettava - eikä heidän mielipiteensä ole väärä.

Minulla ei ole selkeää kantaa sikiöseulontojen oikeellisuuteen tai vääryyteen, mutta 50 000 seulontoihin osallistuvan perheen joukosta, jos kaikki aihettoman seulahälytyksen saavat osallistuvat jatkotutkimuksiin, 11-12 tervettä sikiötä kuolee tutkimusten vuoksi, ihmisten uteliaisuuden ja valikoinnin vuoksi. Toki osuus on prosentuaalisesti erittäin pieni, mutta se on kuitenkin 11-12 lapsenalkua, yksilöä, ainutlaatuista tervettä ihmisentainta. Tai vaikka olisi "sairastakin" ihmisentainta niin joillekin perheille se olisi yhtä suuri menetys, vaikka tiedon vammasta haluaisivatkin. Siksi minusta sikiöseulontojen kyseenalaistaminen ei ole lainkaan aiheetonta... ja kun vielä huomioidaan se, että ko. seulonnoilla etsitään vain muutamaa tiettyä poikkeamaan ja löydetään niistäkin vain osa, niin yhtälössä on monta muuttujaa joiden suhde riskeihin on aiheellista arvioida.

Monissa maissaa suomalaista sikiöseulontajärjestelmää pidetään eettisesti äärimmäisen arveluttavana. Rodunjalostuksena. Onko seuraavaksi aiheellista arvioida lapsen älykkyyttä, fyysistä viehätysvoimaa tai musiikillista lahjakkuutta geenien perusteella, ja valikoida alkiot tai raskauden jatkaminen sen perusteella? Itse en tiedä, tulisiko minusta vammaiselle lapselle puoliksikaan niin hyvä äiti kuin mitä hän ansaitsisi, joten en voi omalla kohdallani jeesustella, mutta pohtia voin. En tiedä, olisiko vammaiselle lapselle parempi syntyä vai olla syntymättä. Kuka sen tietää?

Äitini kokemus sikiöseulonnoista oli se, että kun seula nuorimman sisareni kohdalla hälytti, äidille jäi mielikuva että sieltä voi tulla mitä vain kuusijalkaisesta avaruusoliosta alkaen. Hän osallistui lapsivesipunktioon ja valmentautui henkisesti aborttiin. Sisareni on nyt lähes parikymppinen ja täydellisen terve ja "normaali" nuori, älykäs, lahjas nainen. Ei varmasti yhtään sen arvokkaampi, kuin olisi ollut "sairaana", mutta silti. Ja minusta on pelottavaa ajatella, että häntä ei olisi, jos hän olisi sattunut olemaan se yksi sadasta keskeytyneestä raskaudesta lapsivesipunktiossa. Yksi sadasta, pieni prosentti, mutta ihminen.

Pitäähän kyynikkoja tasapainottamassa olla lauma optimisteja ja idealisteja, jotta maailmankirjat pysyy kuosissaan ja elämä tasapainossa. Itse kuulun mieluummin jälkimmäiseen kuin ensimmäiseen joukkoon, jos on pakko valita.

Lue lisää

Oliko 20 vuotta sitten jotain ongelmia seulonnoissa kun hälytti väärin. Vääriä diagnooseja ei saisi tulla, miten siitä huolehditaan nykyään. Tärkeä asia.

Me odotimme vaikeasti sydänvikaista lasta, joka sinnitteli seitsemännelle kuukaudelle ja jouduin synnyttämään lapsemme kuolleena, mutta minulla on hyvä mieli, etten abortoinut lastamme. Hänenkin elämällään, vaikkakin kohdussani oli tarkoitus ja uskon näkeväni hänet kerran iankaikkisuudessa.

Emme suostuneet lapsivesipunktioon, keskenmenoriskin vuoksi.

Hei, se on joka tapauksessa oma vauvasi, oma lapsesi.

hauskaa joo kirjoitti:

Siis ihanko tosissasi vertaat homoutta ja lesboutta vaikeaan kehitysvammaan? Mielenkiintoinen näkökulma.

Aivan ilmaiseksi voi suostua niin homojen,lespojen kuin hyönteistenkin elämään,mutta vammaiseksi?Heidän opetus,tavat ja hoitovaatimukset ovatkin sitten aivan eriluokkaa kuin ns. tavallisilla ihmsillä.

Onko kukaan tullut ajatelleeksi elämää erityislapsen näkökulmasta? Erityislasten elämä on varmasti erittäin vaikeaa, eikä yhtään helpota sekään, että kun/jos he kasvavat kouluikään asti, heistä tulee erittäin suurella todennäköisyydellä koulukiusattuja/syrjittyjä ym ym ym. Toisinsanoen todennäköisesti erityislapsen elämästä tulee täyttä helvettiä, vaikka hänellä olisikin kaikki rakastavista vanhemmista lähtien, mutta ystäviä hänellä ei saata koskaan olla.

Tunsin aikoinani kaksi tällaista henkilöä (kaksoset), joilla ei ollut yhtään ystäviä, kukaan ei tahtonut olla heidän kanssaan ja heitä syrjittiin. He olivat samassa koulussa kuin minä olin. En tiedä, mitä heille on tapahtunut yläkoulusta lähtöni jälkeen, mutta he olivat onnekkaita, että olivat syntyneet kaksosina. Ajatella, millaisia heidän elämänsä olisivat olleet, jos heillä ei olisi ollut toisiaan...

Joten voi olla joskus erityislapsen kannalta parempi olla syntymättä, niin raa'alta kuin se kuullostaakin.

NuoriÄiti2 kirjoitti:

Niinkuin sanoin olin kirjottanu pidemmän "jutun" mut en sit jaksannu kuitenkaan just ku tiesin että joku voi ottaa sen väärin, siinä tekstissä kirjoitin just sen että jos on "sairas" lapsi ennestään niin voi olla että ei pysty/jaksa toisen kanssa, ja ei, minulla ei ole "sairasta" lasta mutta lähipiirissäni on Down lapsia, lähisukulainenkin "sairastaa" sellasta että hän on ollut rullatuolissa koko ikänsä ja kirjottaa ym. jaloilla koska kädet ei "toimi". Jokainen ihminen on erillainen ja minä olen sitä mieltä että otan vastaan mitä tulee, jos olis ennestään sairas lapsi niin varmaan olisin eri mieltä kyllä...
Ja minulla ois toinen lapsi tulossa... Ja älkää hyvät ihmiset tuomitse toisia ihmisiä, kaikilla on oma mielipide, ja myös oikeus siihen...

Lue lisää

Rullatuoli on työpisteissä käytössä liikunta rajoitteisilla on pyörätuoli rullien kanssa ei pysty kulkemaan esim. ulkona

mietin vaan kirjoitti:

Oliko 20 vuotta sitten jotain ongelmia seulonnoissa kun hälytti väärin. Vääriä diagnooseja ei saisi tulla, miten siitä huolehditaan nykyään. Tärkeä asia.

seulahan kertoo vain mahdolliset riskit, ei mitään diagnoosia. Mitä kromosomivikoihin tulee, ne paljastuvat lapsivesipunktiossa sataprosenttisesti. Eli vain punktiossa saa varman diagnoosin. Lapsivesipunktiolla ja kromosomitesteillä ei vääriä diagnooseja siis tule.

ja lisäksi... kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi elämää erityislapsen näkökulmasta? Erityislasten elämä on varmasti erittäin vaikeaa, eikä yhtään helpota sekään, että kun/jos he kasvavat kouluikään asti, heistä tulee erittäin suurella todennäköisyydellä koulukiusattuja/syrjittyjä ym ym ym. Toisinsanoen todennäköisesti erityislapsen elämästä tulee täyttä helvettiä, vaikka hänellä olisikin kaikki rakastavista vanhemmista lähtien, mutta ystäviä hänellä ei saata koskaan olla.

Tunsin aikoinani kaksi tällaista henkilöä (kaksoset), joilla ei ollut yhtään ystäviä, kukaan ei tahtonut olla heidän kanssaan ja heitä syrjittiin. He olivat samassa koulussa kuin minä olin. En tiedä, mitä heille on tapahtunut yläkoulusta lähtöni jälkeen, mutta he olivat onnekkaita, että olivat syntyneet kaksosina. Ajatella, millaisia heidän elämänsä olisivat olleet, jos heillä ei olisi ollut toisiaan...

Joten voi olla joskus erityislapsen kannalta parempi olla syntymättä, niin raa'alta kuin se kuullostaakin.

Lue lisää

Eikö toiveterveenä, unelmien täyttymyksenä syntyneen lapsen elämä saatakaan olla kiusaamisen kohteena olemista, syrjäytymistä, hyljeksintää? Onko kiusatut ja syrjätyneet kaikki vammaisia, jotka olisi pitänyt abortoida hyvissäajoin? NIINkö?

Eikö täydellisiä kiustata? Onko täydellisiä?

adrgjkoäejy kirjoitti:

Niin, näissä kun vain pitää muistaa, että jos siskoasi ei olisi olemassa niin et osaisi häntä kaivata. Kuka tahansa meistä olemassaolevista olisi saattanut jäädä syntymättä.

Lue lisää

"Pieni ajatus
Niin, näissä kun vain pitää muistaa, että jos siskoasi ei olisi olemassa niin et osaisi häntä kaivata. Kuka tahansa meistä olemassaolevista olisi saattanut jäädä syntymättä. "

Mutta äiti taatusti kaipaisi, keskenmeno tai abortti eivät ole kovin kevyitä juttuja äidille.

Hyvä tyhmä, Downin syndrooma ON trisomia... Lisäksi sukupuolikromosomit voivat olla moninkertaisia, ja sikiö on siitä huolimatta elinkelpoinen. Eli siis KAIKKI trisomiat eivät johda sikiön spontaaniin aborttiin.

Aika kammottavaa lukemista tämä ketju, kun monella tuntuu olevan ajatus, että vammainen lapsi ei ole muuta kuin yhteiskunnan rahoja kuluttava kehityksellisesti epäonnistunut yksilö! Järkyttävää, oikeasti. Omalla pikkuveljelläni on neurologinen vamma, jonka vuoksi hän tuskin tulee koskaan omillaan asumaan, ja hänen kanssaan toimiminen on joskus hankalaa, mutta kukaan meidän perheen jäsen ei häntä syntymättömäksi toivoisi! Vanhempieni pois mennessä olen valmis vaikka itse huolehtimaan veljestäni, jos tarve on.

Toki myönnän, että veljeni vamman vuoksi olen omaa lapsenhankintaani miettinyt paljon. En kuitenkaan sikiötä abortoisi vain esim. Downin syndrooman vuoksi, vain silloin jos sairaus johtaa vauvan kuolemaan hyvin nuorella ikää ja on tuskallinen, voisin sen tehdä.

........ kirjoitti:

Nykytiedon mukaan lapsivesipunktiosta aiheutuvien keskenmenojen riski on 0,2 - 0,5 prosenttia.
Itse olin toisessa raskaudessani punktiossa. Terve lapsi syntyi, mutta jos olisi jokin kromosomivaurio ollut, olisin abortoinut (todennäköisesti). Ajattelin silloin esikoiseni parasta ja sitä, miten häneen vaikuttaisi se, jos vanhempien aika ja energia menisi sairaan sisaruksen hoitoon. Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen. Jos hän olisi syntynyt sairaana, ei sitä mahdollisuutta olisi ollut. Enkä olisi kyennyt synnyttämään lasta, jonka olisin tiennyt kuolevan sairauteensa esim ekan vuoden aikana. Se ei olisi ollut oikein ketään kohtaan.

Lue lisää

Siis olisit samalla "opettanut jo syntyneelle lapsellesi että pikku-sisarus ei ollut tarpeeksi "hyvä" teidän perheellenne ja kehitysvammassa /sairaudessa on jotain niin väärin ettei sitä suvaita . Toivottavasti et opeta sitä lapsillesi jatkossa .

välikysymys kirjoitti:

Eikö toiveterveenä, unelmien täyttymyksenä syntyneen lapsen elämä saatakaan olla kiusaamisen kohteena olemista, syrjäytymistä, hyljeksintää? Onko kiusatut ja syrjätyneet kaikki vammaisia, jotka olisi pitänyt abortoida hyvissäajoin? NIINkö?

Eikö täydellisiä kiustata? Onko täydellisiä?

Lue lisää

tarkoitus.
Kiusatut ja vammaiset tarvii vahvoja tukijoita ja puolesta puhujia meidän "terveiden" joukosta. Tarkoituksetta ei varmaan synny yhtään lasta tähän maailmaan jokaisella on jokin tarkoitus jos ei muuta niin meille "terveille" ajaa näiden heikompien asiaa.

ja lisäksi... kirjoitti:

Onko kukaan tullut ajatelleeksi elämää erityislapsen näkökulmasta? Erityislasten elämä on varmasti erittäin vaikeaa, eikä yhtään helpota sekään, että kun/jos he kasvavat kouluikään asti, heistä tulee erittäin suurella todennäköisyydellä koulukiusattuja/syrjittyjä ym ym ym. Toisinsanoen todennäköisesti erityislapsen elämästä tulee täyttä helvettiä, vaikka hänellä olisikin kaikki rakastavista vanhemmista lähtien, mutta ystäviä hänellä ei saata koskaan olla.

Tunsin aikoinani kaksi tällaista henkilöä (kaksoset), joilla ei ollut yhtään ystäviä, kukaan ei tahtonut olla heidän kanssaan ja heitä syrjittiin. He olivat samassa koulussa kuin minä olin. En tiedä, mitä heille on tapahtunut yläkoulusta lähtöni jälkeen, mutta he olivat onnekkaita, että olivat syntyneet kaksosina. Ajatella, millaisia heidän elämänsä olisivat olleet, jos heillä ei olisi ollut toisiaan...

Joten voi olla joskus erityislapsen kannalta parempi olla syntymättä, niin raa'alta kuin se kuullostaakin.

Lue lisää

Olen itse vaikeavammainen ja elänyt erityislapsen elämää, mitä sillä nyt sitten ikinä tarkoitetaankin. En osaa kuvitella elämää toisenlaisena ihmisenä ja olisin itse valmis äidiksi vaikeavammaiselle lapselle. En kuitenkaan tuomitse niitä, jotka ovat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuihin.

Niillä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta vammaisuudesta ei mielestäni myöskään voi olla kykyä arvioida objektiivisesti elämää vammaisena.

Neljä+yksi lasta kirjoitti:

Me odotimme vaikeasti sydänvikaista lasta, joka sinnitteli seitsemännelle kuukaudelle ja jouduin synnyttämään lapsemme kuolleena, mutta minulla on hyvä mieli, etten abortoinut lastamme. Hänenkin elämällään, vaikkakin kohdussani oli tarkoitus ja uskon näkeväni hänet kerran iankaikkisuudessa.

Emme suostuneet lapsivesipunktioon, keskenmenoriskin vuoksi.

Hei, se on joka tapauksessa oma vauvasi, oma lapsesi.

Lue lisää

"Uskon näkeväni hänet iänkaikkisuudessa..."

Kyllä sinäkin sisimmässäsi tiedät ettei mitään tällaista "iänkaikkisuutta" ole.
Ihminen ei ole sen kummempi kuin itikka jonka kesäisin liiskaat tunteettomasti.
Se joko elää tai on kuollut.

Uskovaiset, antakaa miinusmerkkinne niin näen kuinka paljon teitä täällä pyörii.

Ånnellikkk kirjoitti:

Hyvä tyhmä, Downin syndrooma ON trisomia... Lisäksi sukupuolikromosomit voivat olla moninkertaisia, ja sikiö on siitä huolimatta elinkelpoinen. Eli siis KAIKKI trisomiat eivät johda sikiön spontaaniin aborttiin.

Aika kammottavaa lukemista tämä ketju, kun monella tuntuu olevan ajatus, että vammainen lapsi ei ole muuta kuin yhteiskunnan rahoja kuluttava kehityksellisesti epäonnistunut yksilö! Järkyttävää, oikeasti. Omalla pikkuveljelläni on neurologinen vamma, jonka vuoksi hän tuskin tulee koskaan omillaan asumaan, ja hänen kanssaan toimiminen on joskus hankalaa, mutta kukaan meidän perheen jäsen ei häntä syntymättömäksi toivoisi! Vanhempieni pois mennessä olen valmis vaikka itse huolehtimaan veljestäni, jos tarve on.

Toki myönnän, että veljeni vamman vuoksi olen omaa lapsenhankintaani miettinyt paljon. En kuitenkaan sikiötä abortoisi vain esim. Downin syndrooman vuoksi, vain silloin jos sairaus johtaa vauvan kuolemaan hyvin nuorella ikää ja on tuskallinen, voisin sen tehdä.

Lue lisää

Niinpä, mietin just samansuuntaista, aika kammottavaa luettavaa tämä ketju. Vähän on jäänyt huomiomatta, että joku vammaisena elävä ihminen tätä voisi lukea, kuten kk tuossa edellä. Ihan kuin vammaisella ihmisellä ei olisi lukutaitoa, ei ymmärrystä, ei internettiä tietenkään.

Surullista, millaisia tuomiota täällä on annettu vammaisena syntymisestä ja elämisestä. Haukuttu puolin ja toisin, ne ketkä tietoisesti abortoi vammaiseksi epäillyt sikiön, ja ne ketkä yhtä tietoisesti haluavat lapsensa syntyvän, vaikkakin fyysisesti viallisena.

Vaikka kuinka olisi opetellut, oppinut ja ymmärtänyt olevansa aivan yhtä kevollinen kuin kuka tahansa, saa täältä lukea "suuren yleisön" kannan: pitää tai vähintään olisi pitänyt abortoida, enkä MINÄ ainakaan halua vammaista lasta." Juu. Yritä siinä sitten selittää, että nämä ovat kuitenkin yksittäisten ihmisten mielipiteitä, jotka monen kohdalla perustuvat pelkkään jossitteluun, ilman että on edes koskaan ollut raskaana.

........ kirjoitti:

Nykytiedon mukaan lapsivesipunktiosta aiheutuvien keskenmenojen riski on 0,2 - 0,5 prosenttia.
Itse olin toisessa raskaudessani punktiossa. Terve lapsi syntyi, mutta jos olisi jokin kromosomivaurio ollut, olisin abortoinut (todennäköisesti). Ajattelin silloin esikoiseni parasta ja sitä, miten häneen vaikuttaisi se, jos vanhempien aika ja energia menisi sairaan sisaruksen hoitoon. Halusin myös, että tulevalla vauvalla olisi parhaat mahdollisuudet pärjätä ja menestyä elämässään ja olla onnellinen. Jos hän olisi syntynyt sairaana, ei sitä mahdollisuutta olisi ollut. Enkä olisi kyennyt synnyttämään lasta, jonka olisin tiennyt kuolevan sairauteensa esim ekan vuoden aikana. Se ei olisi ollut oikein ketään kohtaan.

Lue lisää

Lapsivesipunktiossa ei todellakaan selviä kaikki vammat, vain pieni osa vammoista.

10 äiti kirjoitti:

Siis olisit samalla "opettanut jo syntyneelle lapsellesi että pikku-sisarus ei ollut tarpeeksi "hyvä" teidän perheellenne ja kehitysvammassa /sairaudessa on jotain niin väärin ettei sitä suvaita . Toivottavasti et opeta sitä lapsillesi jatkossa .

Lue lisää

on nyt jo hieman myöhässä vastaus, mutta esikoinen oli tuolloin sen verran nuori, ettei olisi tilanteesta tajunnut hölkäsen pöläystä. Ja kyseessä ei todellakaan ollut tilanne, jossa tuleva vauva ei olisi ollut tarpeeksi hyvä, vaan siitä, että meidän tilanteessamme vammaisen lapsen syntymä olisi ollut todella epäreilua kaikkia kohtaan, eniten sitä syntymätöntä lasta kohtaan. Kyse ei todellakaan ollut suvaitsevuudesta tai sen puutteesta. On nyt näköjään pakko alkaa saivartelemaan...

Luepa edellinen viestini uudestaan, jos avautuisi vaikka paremmin sanomani...

hohhoijaaa kirjoitti:

Lapsivesipunktiossa ei todellakaan selviä kaikki vammat, vain pieni osa vammoista.

Luepa ketjua eteenpäin, näinhän minä olen sinne juuri kirjoittanut. Lapsivesinäytteestä tutkitaan normaalisti vain 13-, 16-, 18- ja 21-trisomiat ja sukusolut Turnerin syndrooman varalta.

Muutakin voidaan tutkia, jos on syytä epäillä esim jotain perinnöllistä sairautta.
Kuten sanottua, esim sydänvikoja tms ei lapsivesinäytteestäkään selviä

Ymmärrän täysin ratkaisunne. Kuten joku tuolla yllä kirjoittikin, sikiöseulonnat ja vammaisen lapsen abortoimisen ovat useimmiten tuomitsemassa kärkkäimmin ne, joilla itsellään ei vammaista lasta ole. Olisi niin hyvä ihmisten muistaa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia ja kenenkään muun elämää ja sen ratkaisuja on paha lähteä arvostelemaan kun ei ole itse niissä saappaissa seisonut. Toivotan sinulle ja perheellesi aurinkoista kevättä ja toivon sydämestäni, että odottamasi lapsi on terve sekä seulojen perusteella, että myös synnyttyään ja kasvaessaan.

en tuomitse kirjoitti:

Ymmärrän täysin ratkaisunne. Kuten joku tuolla yllä kirjoittikin, sikiöseulonnat ja vammaisen lapsen abortoimisen ovat useimmiten tuomitsemassa kärkkäimmin ne, joilla itsellään ei vammaista lasta ole. Olisi niin hyvä ihmisten muistaa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia ja kenenkään muun elämää ja sen ratkaisuja on paha lähteä arvostelemaan kun ei ole itse niissä saappaissa seisonut. Toivotan sinulle ja perheellesi aurinkoista kevättä ja toivon sydämestäni, että odottamasi lapsi on terve sekä seulojen perusteella, että myös synnyttyään ja kasvaessaan.

Lue lisää

Hienoa että asia sai aikaan keskustelua ja etenkin että tosiaan on niitäkin jotka ovat kanssani samaa mieltä!

Kyllä odotan esikoista, mutta olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen ollut töissä vaikeasti vammaisten lasten hoitokodissa. Joten ymmärrän kyllä kuinka vammainen lapsi sitoo vanhempia enemmän kuin terve lapsi. Itseasiassahan se voi sitoa 24 h vuorokaudessa koko loppuelämän ajan. Siksi on vammaisten lasten hoitokoteja.

En toki suosittele että jos jollain on alkujaan semmoinen olo että vammaista lasta ei halua, niin että väkisin sitten jatkaisi sellaista raskautta jonka voi keskeyttää. Minä itte en kuitenkaan keskeyttäsi raskautta ainakaan näin esikoisen kohdalla vain siksi että tod. näk. vammaisuuteen olisi tavallista suurempi. Olisihan se nyt tuskaista jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa. Siksi ehkä ihan hyvä että ei siitä asiasta olekaan enempää tietoa.

baabushka kirjoitti:

Hienoa että asia sai aikaan keskustelua ja etenkin että tosiaan on niitäkin jotka ovat kanssani samaa mieltä!

Kyllä odotan esikoista, mutta olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen ollut töissä vaikeasti vammaisten lasten hoitokodissa. Joten ymmärrän kyllä kuinka vammainen lapsi sitoo vanhempia enemmän kuin terve lapsi. Itseasiassahan se voi sitoa 24 h vuorokaudessa koko loppuelämän ajan. Siksi on vammaisten lasten hoitokoteja.

En toki suosittele että jos jollain on alkujaan semmoinen olo että vammaista lasta ei halua, niin että väkisin sitten jatkaisi sellaista raskautta jonka voi keskeyttää. Minä itte en kuitenkaan keskeyttäsi raskautta ainakaan näin esikoisen kohdalla vain siksi että tod. näk. vammaisuuteen olisi tavallista suurempi. Olisihan se nyt tuskaista jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa. Siksi ehkä ihan hyvä että ei siitä asiasta olekaan enempää tietoa.

Lue lisää

Anteeks vaan mutta on TÄYSIN eri asia työskennellä vammaisten lasten kanssa kun elää 24/7 niitten kanssa...olet lapsellinen kun edes vertaat asiaa noin!

7+7 kirjoitti:

Anteeks vaan mutta on TÄYSIN eri asia työskennellä vammaisten lasten kanssa kun elää 24/7 niitten kanssa...olet lapsellinen kun edes vertaat asiaa noin!

Jaa. No pointti oli se että ei elämää voi koskaan määrätä vaan se tulee eteen mikä tulee ja jokainen sen käy lävitse omalla tavallaan. Sitä voi itse kanssa vaikuttaa siihen miten asennoituu asioihin. Eikä elämä ole niin vakavaa ja suorituskeskeistä kuin jotkut tahot antaa ymmärtää. Oma valinta millä asenteella ja millä arvoilla elämänsä elää.

Voisin jopa väittää että työskentely vammaisten lasten parissa on vaativampaa kuin se että on yksi oma vammainen lapsi jonka vielä kaikenlisäksi saa hoitokotiin välillä hoitoon. Sairaanhoitajien työmäärä, työvuorot ja palkka on huonolla tolalla edelleen.

en tuomitse kirjoitti:

Ymmärrän täysin ratkaisunne. Kuten joku tuolla yllä kirjoittikin, sikiöseulonnat ja vammaisen lapsen abortoimisen ovat useimmiten tuomitsemassa kärkkäimmin ne, joilla itsellään ei vammaista lasta ole. Olisi niin hyvä ihmisten muistaa, että asiat eivät ole koskaan mustavalkoisia ja kenenkään muun elämää ja sen ratkaisuja on paha lähteä arvostelemaan kun ei ole itse niissä saappaissa seisonut. Toivotan sinulle ja perheellesi aurinkoista kevättä ja toivon sydämestäni, että odottamasi lapsi on terve sekä seulojen perusteella, että myös synnyttyään ja kasvaessaan.

Lue lisää

Ei kai tässä ketjussa ainakaan kovin moni ole kärkkäästi seuloja tuominnut? Eettinen pohdinta on eri asia kuin tuomitseminen. Ja kuten joku tuolla sanoikin, useimmat meistä tekevät päätöksen seulontoihin ennen kuin heillä on vammainen lapsi tai lasta lainkaan, niin olisi aika pyllystä jos vain vammaisen lapsen kasvattaneiden vanhempien katsottaisiin omaavan niitä oikeitä, hyväksyttäviä ja perusteltuja mielipiteitä ja kykenevän tekemään oikeita, hyväksyttäviä ja perusteltuja ratkaisuja.

Jyrkemmin minusta täällä kuulostetaan tuomittavan sikiöseulontojen kyseenalaistamisen, "ette te tiedä todellisuudesta mitään". Varmasti totta sekin, mutta niissä lähtökohdissa useimmat joutuvat ratkaisunsa tekemään, ja tekevät ne varmasti parhaalla kykenemällään tavalla. Huolestuttavia ovat minusta ne tilanteet, joissa perhe ei lainkaan pohdi tai kyseenalaista sikiöseulontojen merkitystä tai hyödyllistyyttä omalla kohdallaan, eivät mieti mitä mahdollinen tulos heille merkitsisi, ja joutuvat mahdollisesti tulosten tullessa sellaisten päätösten eteen joihin eivät ole valmiita, tai eivät ymmärrä lainkaan saamiaan tuloksia. Osallistuipa seulontoihin tai ei, niin se pitää olla omien arvojen pohjalta tehty harkitty päätös, ja erilaisia päätöksiä voi perustella ihan yhtä hyvät ja ylevät arvot.

baabushka kirjoitti:

Hienoa että asia sai aikaan keskustelua ja etenkin että tosiaan on niitäkin jotka ovat kanssani samaa mieltä!

Kyllä odotan esikoista, mutta olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen ollut töissä vaikeasti vammaisten lasten hoitokodissa. Joten ymmärrän kyllä kuinka vammainen lapsi sitoo vanhempia enemmän kuin terve lapsi. Itseasiassahan se voi sitoa 24 h vuorokaudessa koko loppuelämän ajan. Siksi on vammaisten lasten hoitokoteja.

En toki suosittele että jos jollain on alkujaan semmoinen olo että vammaista lasta ei halua, niin että väkisin sitten jatkaisi sellaista raskautta jonka voi keskeyttää. Minä itte en kuitenkaan keskeyttäsi raskautta ainakaan näin esikoisen kohdalla vain siksi että tod. näk. vammaisuuteen olisi tavallista suurempi. Olisihan se nyt tuskaista jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa. Siksi ehkä ihan hyvä että ei siitä asiasta olekaan enempää tietoa.

Lue lisää

.."jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa."

Jos olisit sairaanhoitaja, tietäisit, että sikiöpunktiossa ei todeta, että jollain prosentilla vammainen lapsi ehkä tulee. Sikiön lapsivesipunktiossa saa 100-prosenttisesti selville, onko sikiöllä kromosomivika vai ei! Np-ultran ja veriseerumiseulan avulla lasketaan vain todennäköisyys, mutta kyllä se punktio jo sitten antaa varman tuloksen.

Kiva, että olet miettinyt jo etukäteen, että voithan aina viedä lapsesti hoitokotiin, jos lapsi vammaiseksi sattuu syntymään, etkä halua itse sitoutua häneen 24/7.
Oikeesti...

baabushka kirjoitti:

Jaa. No pointti oli se että ei elämää voi koskaan määrätä vaan se tulee eteen mikä tulee ja jokainen sen käy lävitse omalla tavallaan. Sitä voi itse kanssa vaikuttaa siihen miten asennoituu asioihin. Eikä elämä ole niin vakavaa ja suorituskeskeistä kuin jotkut tahot antaa ymmärtää. Oma valinta millä asenteella ja millä arvoilla elämänsä elää.

Voisin jopa väittää että työskentely vammaisten lasten parissa on vaativampaa kuin se että on yksi oma vammainen lapsi jonka vielä kaikenlisäksi saa hoitokotiin välillä hoitoon. Sairaanhoitajien työmäärä, työvuorot ja palkka on huonolla tolalla edelleen.

Lue lisää

Voin vakuuttaa, että väitteesi siitä että vammaisten lasten kanssa työskentely on raskaampaa kuin sellaiselle vanhempana olo on ihan puppua.

Kun saat vammaisen lapsen, on kyseessä paljon enemmän kuin vain se "konkreettinen hoito" mitä hoitolaitoksissa annetaan. On huoli tulevaisuudesta - miten lapsi pärjää jos minä en ole huolehtimassa? On suru - ei tässä näin pitänyt käydä. Työpaikkaa voi aina vaihtaa, lasta ei koskaan. Työpaikan oven voi sulkea perässään, kodin ovea ei.

Vaikka lapsi olisi välillä hoitolaitoksessa, ei vanhemman suru ja huoli hälvene siitä, että joku toinen häntä hoitaa välillä.

On varmasti totta, että sairaanhoitajat saa huonoa palkkaa ja töitä on paljon. Minä olen vammaisen lapseni omaishoitaja. Hoidan häntä 24/7, kuukaudessa saan kolme vapaapäivää. Siis kolme. Korvausta tästä työstä saan 381 €/kk BRUTTO, siis omaishoidon tuen alimman määrän. Taitaa sairaanhoitajan palkka kuitenkin tämän päihittää.

Voin olla väärässä kirjoitti:

Ei kai tässä ketjussa ainakaan kovin moni ole kärkkäästi seuloja tuominnut? Eettinen pohdinta on eri asia kuin tuomitseminen. Ja kuten joku tuolla sanoikin, useimmat meistä tekevät päätöksen seulontoihin ennen kuin heillä on vammainen lapsi tai lasta lainkaan, niin olisi aika pyllystä jos vain vammaisen lapsen kasvattaneiden vanhempien katsottaisiin omaavan niitä oikeitä, hyväksyttäviä ja perusteltuja mielipiteitä ja kykenevän tekemään oikeita, hyväksyttäviä ja perusteltuja ratkaisuja.

Jyrkemmin minusta täällä kuulostetaan tuomittavan sikiöseulontojen kyseenalaistamisen, "ette te tiedä todellisuudesta mitään". Varmasti totta sekin, mutta niissä lähtökohdissa useimmat joutuvat ratkaisunsa tekemään, ja tekevät ne varmasti parhaalla kykenemällään tavalla. Huolestuttavia ovat minusta ne tilanteet, joissa perhe ei lainkaan pohdi tai kyseenalaista sikiöseulontojen merkitystä tai hyödyllistyyttä omalla kohdallaan, eivät mieti mitä mahdollinen tulos heille merkitsisi, ja joutuvat mahdollisesti tulosten tullessa sellaisten päätösten eteen joihin eivät ole valmiita, tai eivät ymmärrä lainkaan saamiaan tuloksia. Osallistuipa seulontoihin tai ei, niin se pitää olla omien arvojen pohjalta tehty harkitty päätös, ja erilaisia päätöksiä voi perustella ihan yhtä hyvät ja ylevät arvot.

Lue lisää

"Onko muut huomannut sen, että ahneus, pelko, tyytymättömyys ja epäonni kulkevat samassa veneessä? Ahneutta on nimenomaan se, että mielessä on pakote saada täysin terve lapsi, joka elää täydellisen hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja aikuisuuden ja valmistuu hyvään ammattiin ja elää täydellisen onnellisen elämän. Sitten pelätään ettei lapsi saakaan kaikkea sitä mitä parhaimmassa tapauksessa voisi saada."

Noin kirjoittaa aloittaja. Tuoko ei mielestäsi ole tuomitsevaa? Vammaisen lapsen abortoivat ovat siis ahneita? Kyllä aloittajan teksti minusta melko mustavalkoista oli.

ei nyt ihan niin kirjoitti:

"Onko muut huomannut sen, että ahneus, pelko, tyytymättömyys ja epäonni kulkevat samassa veneessä? Ahneutta on nimenomaan se, että mielessä on pakote saada täysin terve lapsi, joka elää täydellisen hyvän lapsuuden ja nuoruuden ja aikuisuuden ja valmistuu hyvään ammattiin ja elää täydellisen onnellisen elämän. Sitten pelätään ettei lapsi saakaan kaikkea sitä mitä parhaimmassa tapauksessa voisi saada."

Noin kirjoittaa aloittaja. Tuoko ei mielestäsi ole tuomitsevaa? Vammaisen lapsen abortoivat ovat siis ahneita? Kyllä aloittajan teksti minusta melko mustavalkoista oli.

Lue lisää

Oli toki! Siksi kirjoitinkin että "kovin moni". Ketjuun sisältyy myös vähemmän mustavalkoista, rakentavaa kritiikkiä, jota ei mielestäni pidä tyrmätä aloittajan kärkevän kannanoton perusteella. Aloittajan teksti on selkeästi tarkoituksellisen provokatiivinen.

baabushka kirjoitti:

Hienoa että asia sai aikaan keskustelua ja etenkin että tosiaan on niitäkin jotka ovat kanssani samaa mieltä!

Kyllä odotan esikoista, mutta olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen ollut töissä vaikeasti vammaisten lasten hoitokodissa. Joten ymmärrän kyllä kuinka vammainen lapsi sitoo vanhempia enemmän kuin terve lapsi. Itseasiassahan se voi sitoa 24 h vuorokaudessa koko loppuelämän ajan. Siksi on vammaisten lasten hoitokoteja.

En toki suosittele että jos jollain on alkujaan semmoinen olo että vammaista lasta ei halua, niin että väkisin sitten jatkaisi sellaista raskautta jonka voi keskeyttää. Minä itte en kuitenkaan keskeyttäsi raskautta ainakaan näin esikoisen kohdalla vain siksi että tod. näk. vammaisuuteen olisi tavallista suurempi. Olisihan se nyt tuskaista jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa. Siksi ehkä ihan hyvä että ei siitä asiasta olekaan enempää tietoa.

Lue lisää

Meinasin että en puutu tähän keskusteluun, mutta tuon yhden lauseen nähtyäni oli pakko. Nimittäin " Siksi on vammaisten lasten hoitokoteja". On hieman ristiriitaista kun esitetään että ollaan niin vastaanottavaisia ja annetaan kaikille mahdollisuus mutta sitten kuitenkin jossain vaiheessa tämä erilaisuus käykin niin raskaaksi että päätetään antaa lapsi toisten hoidettavaksi. Tuolla aiemmin todettiin että oma lapsi on oma lapsi, niin sama myös toisin päin vanhempi on oma vanhempi, jolloin kukaan muu ei pysty korvaamaan äitiä tai isää vaikka kuinka olisi rakastava ihminen. Kuinka paljon onkaan lapsia hoitolaitoksissa, joiden kaikkien vanhemmat eivät edes käy katsomassa kuin satunnaisesti. Näiden lasten kohdalla olisi varmasti ollut parempi keskeyttää kuin antaa tulla maailmaan toteamaan kuinka hänet voidaan antaa laitoshoitoon kun sattuu olemaan vähän erilainen.

Mielestäni näitä asioita harkittaessa pitäisi ajatella asiaa lapsen kannalta, yleensä tosiaan tulee muitakin ongelmia kuin esim pelkkä down. Kuinka ihanaa elämää on jos lapsi joutuu elämänsä alusta alkaen lääkkkeiden ja leikkausten maailmaan. Toki emme tiedä miten elämä kohtelee "terveitä" lapsiamme jotka saattavat vammautua myöhemminkin, MUTTA miksi tehdä se asia tietoisesti. Jos millään keinoin pystyn välttämään lapseni sairastumisen niin sen tekisin.

.......... kirjoitti:

.."jos olisi sikiöpunktiossa todettu että 40% tod.näkösyydellä vammainen lapsi olisi tulossa."

Jos olisit sairaanhoitaja, tietäisit, että sikiöpunktiossa ei todeta, että jollain prosentilla vammainen lapsi ehkä tulee. Sikiön lapsivesipunktiossa saa 100-prosenttisesti selville, onko sikiöllä kromosomivika vai ei! Np-ultran ja veriseerumiseulan avulla lasketaan vain todennäköisyys, mutta kyllä se punktio jo sitten antaa varman tuloksen.

Kiva, että olet miettinyt jo etukäteen, että voithan aina viedä lapsesti hoitokotiin, jos lapsi vammaiseksi sattuu syntymään, etkä halua itse sitoutua häneen 24/7.
Oikeesti...

Lue lisää

Oikeasti lapsivesipunktio ei ole 100%:sen varma. Mikään tutkimus ei ole.

Pyydä edes kipulääkitys pikkuisellesi, jos päädyt hänen abortoimiseensa. Riittäisikö morfiini kun hänet imetään raaja raajalta kohdustasi, se sattuu.
(tätä ei moni tule ajatelleeksi sillä luulisi ettei sivistysvaltiossa sallittaisi tällaista julmuutta)

En ole ilkeä, enkä koe itseäni sellaiseksi joka heittelee ihmisille ilkeitä kommentteja 24 palstoilla, mutta en voi ymmärtää!

Oikeasti kirjoitti:

Oikeasti lapsivesipunktio ei ole 100%:sen varma. Mikään tutkimus ei ole.

Kyllä se kromosomitesti nyt vaan on satavarma, mitä tulee lapsivesipunktioon. Eli kaikki testatut kromosomit saadaan aivan varmasti määriteltyä normaaleiksi tai viallisiksi.

Istukkabiopsiassa on pienenpieni erehtymisen mahdollisuus mosaikismin vuoksi, mutta muuten kromosomitestit eivät koskaan voi antaa väärää diagnooseja, mitä tulee kromosomivikoihin (esim juuri 21-trisomia). Nykyään testataan vain yleisimmät kromosomiviat, ellei muu testaus ole aiheellista esim perinnöllisyyden vuoksi.

Mutta on aivan turha väittää, jos lapsivesinäytteestä on testattu vaikka 21-trisomiaa, että tulos voisi olla virheellinen. Kromosomitestit ovat aivan satavarmoja.
Lapsivesipunktiossahan ei esim sydänvika tai muu rakenteellinen vamma paljastu, jos sitä meinasit, ettei testi muka ole varma. Mutta kromosomiviat paljastuvat kyllä.

baabushka kirjoitti:

Jaa. No pointti oli se että ei elämää voi koskaan määrätä vaan se tulee eteen mikä tulee ja jokainen sen käy lävitse omalla tavallaan. Sitä voi itse kanssa vaikuttaa siihen miten asennoituu asioihin. Eikä elämä ole niin vakavaa ja suorituskeskeistä kuin jotkut tahot antaa ymmärtää. Oma valinta millä asenteella ja millä arvoilla elämänsä elää.

Voisin jopa väittää että työskentely vammaisten lasten parissa on vaativampaa kuin se että on yksi oma vammainen lapsi jonka vielä kaikenlisäksi saa hoitokotiin välillä hoitoon. Sairaanhoitajien työmäärä, työvuorot ja palkka on huonolla tolalla edelleen.

Lue lisää

menee nyt asian viereen, mutta sairaanhoitajien palkalla, sen suuruudella tai pienuudella ei ole mitään tekoa sen kanssa, millä mielellä hoitaja työhönsä suhtautuu. Jos ammatissa ja toimessa ajattelee olevansa pahemmassa jamassa kuin asiakkaansa, voi vähän kysellä ammatillisuuden perään, onko riittävän objektiivinen erottaakseen sen kuka on auttaja, kuka autettava.

Tosiaan, jos hoidat vammaista lasta, vaikka heitä olisi työvuoroa kohdin kuinka monta, on tilanne ihan eri kuin se, että sinulla on yksikin oma vammainen lapsi. Työhön voi suhtautua työnä,kahdeksan tuntia kerrallaan, vanhempana asiaan sitoutuu huomattavasti laajempi tunteitten kirjo mitä hoitajana suhteessa hoidettavaan edes saa olla.

Todella puistattava ajatus: hoitokodin henkilökuntaa ja miettii, miten heillä töissä on rankkaa kun tuovat vammaisia lapsiaan hoidettavaksi. Mitä te sitten tahtoisitte siellä töissä tehdä, jutella kahvihuoneessa ja vertailla toistenne etelänmatkakokemuksia?

Kyllä olen sairaanhoitaja ja se ei tarkoita sitä että minä olisin samalla terveydenhoitaja tai neuvolan täti joka tietäisi kaikki juurikin esim. sikiöseulonnoista. Kaikki raskauteen liittyvät tiedot olen ihan hankkinut oman raskauteni aikana. Jos yksi kurssi käydään sh-koulussa raskaudesta niin eipä sieltä paljoakaan käteen jää.

Mielestäni jokainen saa tehdä ihan kuinka haluaa seulontojen suhteen. Kaikki eivät ilmeisesti ole teksteistäni ymmärtäneet sitä. Voi olla että olen jopa jättänyt sen kirjoittamatta kun ei tähän tekstiin nyt joka ikistä ajatusta saa mahtumaan.

Omaa pelkoa vammaisesta lapsesta saa mielestäni hyvin hälvennettyä niin ettei aseta mitään kriteereitä siitä millainen syntyvän lapsen tulisi olla. Nimenomaan kyseenalaistin ne yleiset kriteerit mitä käytetään. Esim. vauvaohjelmassa tänäänkin yksi synnytystä aloitteleva äiti sanoi että "kunhan lapsi vaan on terve". Itse en kestäisi odottaa edes tuollaista, kun tietää kuinka monenlaisia vaivoja lapsilla voi olla. Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta.

Kyllä koen että olisin ahne jos asettaisin jotain kriteereitä lapselleni että millainen hänen tulisi olla.

Kiitos kommenteista ja hyvät jatkot!

baabushka kirjoitti:

Kyllä olen sairaanhoitaja ja se ei tarkoita sitä että minä olisin samalla terveydenhoitaja tai neuvolan täti joka tietäisi kaikki juurikin esim. sikiöseulonnoista. Kaikki raskauteen liittyvät tiedot olen ihan hankkinut oman raskauteni aikana. Jos yksi kurssi käydään sh-koulussa raskaudesta niin eipä sieltä paljoakaan käteen jää.

Mielestäni jokainen saa tehdä ihan kuinka haluaa seulontojen suhteen. Kaikki eivät ilmeisesti ole teksteistäni ymmärtäneet sitä. Voi olla että olen jopa jättänyt sen kirjoittamatta kun ei tähän tekstiin nyt joka ikistä ajatusta saa mahtumaan.

Omaa pelkoa vammaisesta lapsesta saa mielestäni hyvin hälvennettyä niin ettei aseta mitään kriteereitä siitä millainen syntyvän lapsen tulisi olla. Nimenomaan kyseenalaistin ne yleiset kriteerit mitä käytetään. Esim. vauvaohjelmassa tänäänkin yksi synnytystä aloitteleva äiti sanoi että "kunhan lapsi vaan on terve". Itse en kestäisi odottaa edes tuollaista, kun tietää kuinka monenlaisia vaivoja lapsilla voi olla. Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta.

Kyllä koen että olisin ahne jos asettaisin jotain kriteereitä lapselleni että millainen hänen tulisi olla.

Kiitos kommenteista ja hyvät jatkot!

Lue lisää

Eiköhän se "kunhan lapsi olisi terve" ole ihan luonnollinen TOIVE vanhemmilta eikä mikään kriteeri. Onko sinusta tosiaankin ahnetta toivoa, että lapsi olisi terve? Hienoa, jos sinä pystyt hyväksymään esim. erittäin pahasti vammaisena syntyvän lapsen noin vain, mutta minusta ainakin on luonnollista, että vanhemmat toivovat tervettä lasta ja järkyttyvät jos lapsi on vakavasti vammainen.

baabushka kirjoitti:

Kyllä olen sairaanhoitaja ja se ei tarkoita sitä että minä olisin samalla terveydenhoitaja tai neuvolan täti joka tietäisi kaikki juurikin esim. sikiöseulonnoista. Kaikki raskauteen liittyvät tiedot olen ihan hankkinut oman raskauteni aikana. Jos yksi kurssi käydään sh-koulussa raskaudesta niin eipä sieltä paljoakaan käteen jää.

Mielestäni jokainen saa tehdä ihan kuinka haluaa seulontojen suhteen. Kaikki eivät ilmeisesti ole teksteistäni ymmärtäneet sitä. Voi olla että olen jopa jättänyt sen kirjoittamatta kun ei tähän tekstiin nyt joka ikistä ajatusta saa mahtumaan.

Omaa pelkoa vammaisesta lapsesta saa mielestäni hyvin hälvennettyä niin ettei aseta mitään kriteereitä siitä millainen syntyvän lapsen tulisi olla. Nimenomaan kyseenalaistin ne yleiset kriteerit mitä käytetään. Esim. vauvaohjelmassa tänäänkin yksi synnytystä aloitteleva äiti sanoi että "kunhan lapsi vaan on terve". Itse en kestäisi odottaa edes tuollaista, kun tietää kuinka monenlaisia vaivoja lapsilla voi olla. Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta.

Kyllä koen että olisin ahne jos asettaisin jotain kriteereitä lapselleni että millainen hänen tulisi olla.

Kiitos kommenteista ja hyvät jatkot!

Lue lisää

"Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta."

Ai haluaisit oikeasti synnyttää lapsen, vaikka tietäisit alusta asti sen menehtyvän pian johonkin sairauteen?
Se jos mikä on "ahnetta", jos tahalleen saattaa maailmaan lapsen, joka alusta asti joutuu kärsimään syystä tai toisesta.

...... kirjoitti:

"Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta."

Ai haluaisit oikeasti synnyttää lapsen, vaikka tietäisit alusta asti sen menehtyvän pian johonkin sairauteen?
Se jos mikä on "ahnetta", jos tahalleen saattaa maailmaan lapsen, joka alusta asti joutuu kärsimään syystä tai toisesta.

Lue lisää

En jaksa nykyisessä elämäntilanteessani kommentoida aikasempaa ketjua, vaikka mielipiteitä olisikin.

Sanon kuitenkin, että seulontatutkimuksien arvostelu ja niillä ja niiden tekemisellä tai tekemättä jättämisellä "jeesustelu" on vain puoli totuutta.
Lapsivesipunktiota lukuunottamatta ne kun antavat vain vittellistä tietoa ja osin virheellistäkin tietoa.
Paitsi, että seula voi hälyyttää vaikka lapsi olisikin terve voi lapsi myös olla hyvin vakavasti sairas vaikka kaikki tutkimukset osoittaisivat lapsen olevan terve.
Oma lapseni menehtyi vuorokauden ikäisenä.
Toki kaikki tervettä lasta toivovat. Se, että seulontatutkimukset eivät anna aihetta huoleen eivät kuitenkaan ole tae mistään eikä siihen pidä tuudittautua. Kaikki on edelleen mahdollista niin kuin raskaudessa yleensä, missä vaiheessa tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Suotta ei pidä pelätä enkä minäkään tämän kokeneenakaan halua piruja maalata seinille, mutta mielestäni nyt 4D-ultrien ja muiden tutkimusten aikana odottavilta äideiltä tuntuu välillä unohtuvan se, että että lapsi on lahja ja elämä arvoituksellista.

huomioon.. kirjoitti:

En jaksa nykyisessä elämäntilanteessani kommentoida aikasempaa ketjua, vaikka mielipiteitä olisikin.

Sanon kuitenkin, että seulontatutkimuksien arvostelu ja niillä ja niiden tekemisellä tai tekemättä jättämisellä "jeesustelu" on vain puoli totuutta.
Lapsivesipunktiota lukuunottamatta ne kun antavat vain vittellistä tietoa ja osin virheellistäkin tietoa.
Paitsi, että seula voi hälyyttää vaikka lapsi olisikin terve voi lapsi myös olla hyvin vakavasti sairas vaikka kaikki tutkimukset osoittaisivat lapsen olevan terve.
Oma lapseni menehtyi vuorokauden ikäisenä.
Toki kaikki tervettä lasta toivovat. Se, että seulontatutkimukset eivät anna aihetta huoleen eivät kuitenkaan ole tae mistään eikä siihen pidä tuudittautua. Kaikki on edelleen mahdollista niin kuin raskaudessa yleensä, missä vaiheessa tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Suotta ei pidä pelätä enkä minäkään tämän kokeneenakaan halua piruja maalata seinille, mutta mielestäni nyt 4D-ultrien ja muiden tutkimusten aikana odottavilta äideiltä tuntuu välillä unohtuvan se, että että lapsi on lahja ja elämä arvoituksellista.

Lue lisää

Olipa liikuttavasti sanottu ja täysi totuus. Odottamisesta on tehty todellakin vain terveen lapsen kantamista , vaikka totuus on jotain aivan muuta. Osanotot sinulle ja onnea jatkoon.

baabushka kirjoitti:

Kyllä olen sairaanhoitaja ja se ei tarkoita sitä että minä olisin samalla terveydenhoitaja tai neuvolan täti joka tietäisi kaikki juurikin esim. sikiöseulonnoista. Kaikki raskauteen liittyvät tiedot olen ihan hankkinut oman raskauteni aikana. Jos yksi kurssi käydään sh-koulussa raskaudesta niin eipä sieltä paljoakaan käteen jää.

Mielestäni jokainen saa tehdä ihan kuinka haluaa seulontojen suhteen. Kaikki eivät ilmeisesti ole teksteistäni ymmärtäneet sitä. Voi olla että olen jopa jättänyt sen kirjoittamatta kun ei tähän tekstiin nyt joka ikistä ajatusta saa mahtumaan.

Omaa pelkoa vammaisesta lapsesta saa mielestäni hyvin hälvennettyä niin ettei aseta mitään kriteereitä siitä millainen syntyvän lapsen tulisi olla. Nimenomaan kyseenalaistin ne yleiset kriteerit mitä käytetään. Esim. vauvaohjelmassa tänäänkin yksi synnytystä aloitteleva äiti sanoi että "kunhan lapsi vaan on terve". Itse en kestäisi odottaa edes tuollaista, kun tietää kuinka monenlaisia vaivoja lapsilla voi olla. Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta.

Kyllä koen että olisin ahne jos asettaisin jotain kriteereitä lapselleni että millainen hänen tulisi olla.

Kiitos kommenteista ja hyvät jatkot!

Lue lisää

Minusta kirjoituksessasi näkyy kauniisti nöyryys elämää kohtaan.

...... kirjoitti:

"Sanoisin että kunhan sieltä tulisi edes jotain elävää, että saisi edes hetken nähdä sen elävänä jota on kantanut monta kuukautta."

Ai haluaisit oikeasti synnyttää lapsen, vaikka tietäisit alusta asti sen menehtyvän pian johonkin sairauteen?
Se jos mikä on "ahnetta", jos tahalleen saattaa maailmaan lapsen, joka alusta asti joutuu kärsimään syystä tai toisesta.

Lue lisää

Tutustuisitko vaikkapa pro lifen sivustoilla karsimykseen. Pienen lapsen kärsimykseen kun hänet abortoidaan ilman minkäänlaista kivunlievitystä.

Tämän käyttäjän Minä-profiili on poistettu

jaa kyllä vain minun äitini minut halusi vaikka vammauduin lievästi synnytyksessä.
=D

Nämä ovat todella hankalia asioita. Omat, jo aikuiset lapseni, syntyivät terveinä ja saivat elää melkein koko lapsuutensa terveinä. Poikani sairastui kaksitoistavuotiaana diabetekseen ja tyttärelläni diagnosoitiin murrosiässä skitsofrenia.
Jos olisin nuo asiat tiennyt jo odotusaikana, en olisi heistä luopunut. He ovat minulle rakkain asia maan päällä.Heillä kummallakin on oikeus elää täysipainoista elämää, eikä minulla olisi ollut oikeutta olla tuomarina asiassa.
Kumpikin elää täysipainoista elämää sairautensa kanssa. Tyyttäreni sanoo olevansa elämäänsä nyt tyytyväinen kaiken sen tuskan ja kärsimysten jälkeen.
Poikani on koko ajan osannut asennoitua sairauteensa hyvin. Se menee siinä sivussa, hän sanoo. Lapsi voi sairastua siis myöhemmässäkin vaiheessa.
Silti he ovat yhtä rakkaita ja arvokkaita. Meidän vanhempien täytyy vain tukea heitä 110 prosenttisesti. Sen tuen saamme aivan varmasti takaisin moninkerroin. Lapsi on aina arvokas lahja.

Takana kymmenen 12 vuotta lapsettomuutta, nyt hoidoilla toinen pienokainen tulossa. Vammasta riippuen kylläkin -tekisin abortin. Olen alalla töissä, enkä soisi kenellekään sellaista elämää. Mutta kuten sanottua: vammasta riippuen..

Helppohan se siinä on puhua ja uhota jos oma lapsi on terve. Monsterin äitinä oleminen voisi olla sinullekin raskaampaa kuin luuletkaan.
Mielestäni on jopa hiukan julmaa tietoisesti synnyttää vaikeasti vammainen lapsi siksi, että vanhemmilla olisi joku jota rakastaa ja hoivata. Jos lapsella on kehitysvamman lisäksi vielä useita lisävammoja niin onko hänen elämänsä kärsimyksineen oikeasti elämisen arvoista?

et tiedä yhtään kirjoitti:

Helppohan se siinä on puhua ja uhota jos oma lapsi on terve. Monsterin äitinä oleminen voisi olla sinullekin raskaampaa kuin luuletkaan.
Mielestäni on jopa hiukan julmaa tietoisesti synnyttää vaikeasti vammainen lapsi siksi, että vanhemmilla olisi joku jota rakastaa ja hoivata. Jos lapsella on kehitysvamman lisäksi vielä useita lisävammoja niin onko hänen elämänsä kärsimyksineen oikeasti elämisen arvoista?

Lue lisää

Vammaisuutta on niin monen moista että kaikkea ei voi niputtaa saman "kärsimysnäytelmän" alle. Uskomatonta että vieläkin kuvitellaan ettei vammainen voisi elää täysipainoista ja onnellista elämää, suurin osa nimittäin pystyy.

Just.

anteeksi vaan jos loukkaan jotakuta, mutta maapallo on jo niin ylikansoitettu paikka, että tänne ei kohta mahdu enää elämään, jos jokainen kohdusta putkahtanut olio otetaan ilolla vastaan.

Milloin ihmiset alkavat tajuamaan että liikakansoitus on oikeasti äärimmäisen vakava asia?

Maapallo on jo täytetty niin kuin Raamatussa neuvotaan. Ylettömään lisääntymiseen on puututtava.

Kyllä se pitää paikkansa. Itsellä kolme lasta jolla kahdella on adhd. Pitää vain painia ja jaksaa. Omat lapset ovat aina rakkaita on sairauksia taikka ei..

Luonto? Iso osa vaikeavammaisista alkioita/sikiöistähän menehtyy elinkyvyttöminä jo alkuraskaudessa, mutta eihän sikiöseulonnat ja abortointi ole mitään "luonnon karsimista".

Musta on ihan sairasta, että jotkut ihmiset kuvittelee voivansa tietää etukäteen kuka tulee olemaan onnellinen, mitä on ihmisarvoinen elämä kenellekin ja mitä helkkaria on "täysipainoinen elämä"? :D

Täyttä asiaa koko kirjoitus!!

Kiitän ja kumarran.

Uskovaiset ovat ihmisistä ilkeimpiä, se on tullut todettua kantapään kautta.

muslimit hoitavat vammaiset lapset "hiljaa¨" ;)

ootko ikinä ajatellu ettei siinä välttämättä ihmistä tuomita vaan hänen tekonsa, joka ei ole oikein!

Me ollaan Jumalan henkilapsia ja oltu olemassa aina! Me synnytään maan päälle saamaan fyysinen ruumis, koska se on iankaikkisen tärkeä osa Jumalan suunnitelmaa. Siinäpä on myös vammaisille lapsille tarkoitus syntyä... saadakseen sen ruumiin, jotta hekin voisivat jatkaa kehitystä tämän elämän jälkeen.

Ja kaikilla on oikeus uskoa ja toimia sen mukaan yhtälailla kun olla uskomatta eli siinä sä nyt olet sellanen kapeakatseinen, rasistinen ja kova tuomitsemaan ne, jotka uskovat Jumalaan ja elämän olevan muutakin kun vaan tilaisuus meille itsekkäästi käyttäytyä muista välittämättä. On se aika kurjaa ett saa rauhassa olla homo tai lesbo tai mitä tahansa muuta, mikä mieleen tulee, mutta ei saa olla uskovainen!

Monet Down ja muuta kehitysvammaiset lapset, saattavat hyvinkin elää hyvän elämän sairaudestaan huolimatta.
Tunnen monia Down lapsia ja aikuisia ja he ovat todella ihania tapauksia.
Yleinsä ovat iloisempia ja kohteliaampia kuin ns. normilapset.

Down tuntija kirjoitti:

Monet Down ja muuta kehitysvammaiset lapset, saattavat hyvinkin elää hyvän elämän sairaudestaan huolimatta.
Tunnen monia Down lapsia ja aikuisia ja he ovat todella ihania tapauksia.
Yleinsä ovat iloisempia ja kohteliaampia kuin ns. normilapset.

Lue lisää

monet heistä elävätkin...käyvät retkillä ..harrastuksissa...laulu raikaa...ja halia tulee...ihania ihmisiä...sanoisin 25v kokemuksella!..annetaan kaikkien kukkien kukkia...

Mutta entä jos niin ei oliskaan käynyt ja lasta olisi voitu auttaa...on ainakin tieto siitä ettei itse tappanut lastaan vaan hän todellakaan ei olisi selviytynyt elämästä täällä.

maailma on todellakin sellainen paikka, mutta eikö me voitasi sitä yrittää muuttaa, jotka emme halua lastemme siitä kärsivän (vaikkeivät lapset vammaisia olisikaan)?

Onneksi lapsillasi on rakastava perhe, koska kaikilla terveilläkään lapsilla ei sellaista ole. Ja onneksi lapsellesi hänen vammansa on lievä. Saat nähdä hänen kasvavan ja kehittyvän.
Mutta jos olisi lääke, jolla hänet sai parannettua eli saisit valita olisiko hän täysin terve vai lievästi vammainen, niin kumman valitsisit?
Entä jos saisit tietää että seuraava lapsesi vamma on sellainen ettei hän ikinä puhu, liiku ja syö itsenäisesti. Vaan hän vain olisi, ei luultavasti edes ikinä tunnistaisi tai reagoisi sinuun tai mihinkään ympärillään. Ja hänen elämänsä kestäisi noin 10 -15 vuotta, niin luuletko silloin edes harkitsevasi aborttia.
Minulla itselläni on kaksi lasta ja kummankin kohdalla toivoin ainoastaan että he olisivat terveitä. Ja onneksi toiveeni toteutui. Onneksi minun ei tarvinnut päättää mistään niin vaikeasta kuin abortti. Olen asiaa kumminkin kummankin raskauden aikaan miettinyt ja päätin ettei sellainen vamma joka ei estäisi heitä elämästä suht normaalia elämää oli maata kaatava asia, mutta en pakottaisi heitä elämään vaikaean vamman kanssa. Sellainen päätös on mielestäni suuren rakkauden osoitus koska silloin joutuu luopumaan jostain sellaisesta josta en toivo kenenkään joutuvan luopumaan. Mutta joskus sitä vain on luovuttava. Vaikeaa se varmasti on joka kerta.

Tottapuhuen ei kai kenenkään pitäisi väittää enää, ettei kohdussa oleva lapsi ymmärrä ja tunne vielä mitään. On paljon tutkittua tietoa, että lapsi jo kohdussa tuntee ja ymmärtää paljon.
Armeliaaksi ei voida sanoa lapsen abortointia, mutta luulen ettei tälläkään palstalla kantaaottavista kovin moni ole katsonut aborttivideota. Kaikki ilman minkäänlaista kivunlievitystä.
Eräskin lääkäri voi pahoin, kun lasta imiessä kohdusta pois, lapsen raaja yllättäen putosikin putkesta pois. Oli vaikea kohdata totuus.

Armeliasta, ei. Ottakaa ystävät selvää mitä olette tekemässä.

mitä jos raskauden aikana selviäisi, että lapsi tulee joskus sairastumaan vakavaan masennukseen, haluaisi kuolla, eläisi laitoksissa? eihän siitäkään tiedä paraneeko vai eikö. tai jäämään auton alle? tulla kiusatuksi ja syrjityksi ilman mitään syytä? hakataan, raiskataan, joutuu onnettomuuteen, tappaa jonkun, sairastuu vakavasti myöhemmässä elämänavaiheessa?
eipä taitaisi meitä olla paljoa.

...... kirjoitti:

mitä jos raskauden aikana selviäisi, että lapsi tulee joskus sairastumaan vakavaan masennukseen, haluaisi kuolla, eläisi laitoksissa? eihän siitäkään tiedä paraneeko vai eikö. tai jäämään auton alle? tulla kiusatuksi ja syrjityksi ilman mitään syytä? hakataan, raiskataan, joutuu onnettomuuteen, tappaa jonkun, sairastuu vakavasti myöhemmässä elämänavaiheessa?
eipä taitaisi meitä olla paljoa.

Lue lisää

Ne sellaset on edes saanut mahdollisuuden elää.

18 trisomia vauvoille ei anneta edes mahdollisuutta elää. Ja sekin vähäinen elämä, mitä harvoissa tapauksissa tulee olemaan, on täyttä kipua ja kidutusta.

Ja armotonta surua ja tuskaa vanhemmille.

Mieti vähän, ennen kuin alat kirjoittelemaan tuollaisia asiattomuuksia lapsensa menettäneelle. Häpeäisit!

Ota enemmän selvää asioista, niin et murehdi. Aika moni voi elää mahdollisimman itsenäistä elämää kuitenkin?

Melkein loppuun asti pääsin lukiessani näitä kirjoituksia ja näyttää aihe ärsyttävän suuntaan ja toiseen. Itselläni kolme ihanaa lasta. Kaksi tervetä (toistaiseksi ja jonkun mittarin mukaan arvioitua)ja yhdellä jatkuvaa lääkitystä ja satunnaista sairaalahoitoa vaativa sairaus. Sisarellani kehitysvammaninen ihan yhtä ihana lapsi. Ystävälläni erittäin vaikeasti vammainen myöskin ihana lapsi. Jokainen elää omaa arkeaan sen mukaan mitä on annettu ja varmaan jokainen tekee oikeita omia ratkaisujaan. Onneksi kaikilla on vapaus valita haluaako seuloja tai abortteja. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta valita saako ylipäätään lapsia tai ovatko he terveitä vai sairaita. Ja onneksi meillä suomessa on saatavana tukea, hoitoja ja apua niin lapsille kuin vanhemmillekin. Jos jokainen miettisi hetken kenen kanssa vaihtaisi paikkaa. Uskon että moni mielipide muuttuisi. Elämä on vain tällaista, ei aina reilua, eikä helppoa eikä hauskaa mutta välillä ihanaa!

Meidän lapset ei ole rasite kenellekään ja niin ovat terveetkin rasite vanhoina kaikille omaisilleen ja yhteiskunnalle kaikkine verenpainemittauksineen ja kotihoitajineen. onko sinulla joku faktatieto että vammaisten vanhemmat vanhetessaan ovat suurempi rasite kuin rikkaiden narkkari kakaroiden vanhempien hoito tai esim. sinun hoito kun sitten vanhana tarvitset ruokapalvelua, asumispalveluja, apuvälineitä jne.... , koska asenteesi perusteella sinulla toivottavasti ei ole mitää elollista olentoa...edes kukkaa...
Mistä ihmeestä näitä ihmisiä aina tulee... miltä tuntuisi jos sanottaisiin esikoistaan odottavalle äidille joka monen vuoden yrityksen jälkeen on tullut raskaaksi että kuule abortoi se lapsi.. siitä on vain turhaa vaivaa ja rasitetta maksaahan sen koulutuskin yhtreiskunnalle.... Mikä vitun etuoikeus terveillä on elää mutta vammaiset tulisi tappaa.....

minävaan2011 kirjoitti:

Meidän lapset ei ole rasite kenellekään ja niin ovat terveetkin rasite vanhoina kaikille omaisilleen ja yhteiskunnalle kaikkine verenpainemittauksineen ja kotihoitajineen. onko sinulla joku faktatieto että vammaisten vanhemmat vanhetessaan ovat suurempi rasite kuin rikkaiden narkkari kakaroiden vanhempien hoito tai esim. sinun hoito kun sitten vanhana tarvitset ruokapalvelua, asumispalveluja, apuvälineitä jne.... , koska asenteesi perusteella sinulla toivottavasti ei ole mitää elollista olentoa...edes kukkaa...
Mistä ihmeestä näitä ihmisiä aina tulee... miltä tuntuisi jos sanottaisiin esikoistaan odottavalle äidille joka monen vuoden yrityksen jälkeen on tullut raskaaksi että kuule abortoi se lapsi.. siitä on vain turhaa vaivaa ja rasitetta maksaahan sen koulutuskin yhtreiskunnalle.... Mikä vitun etuoikeus terveillä on elää mutta vammaiset tulisi tappaa.....

Lue lisää

Ehkä sen takia, että terveet kuitenkin pääsevät yleensä työelämään ja tuottavat yhteiskunnalle eri lailla... Ja veroistaan maksavat sitten hoitonsa vanhana.

Itse en epäilisi hetkeäkään tehdä abortin, jos saisin kuulla odottavani kehitysvammaista lasta.

mepä ei ollakaan täällä yhteiskunnan eduksi jos niin luulit! on aikas kurjaa teikäläisen elämä jos se on sun elämän tarkotus:yhteiskunnan edun edistäminen!

Joo, sama pätee vanhuksiin. Kaikki vain giljotiiniin eläkkeellejääntijuhlia seuraavana aamuna. Vai ovatko he siihen mennessä jotenkin "ansainneet" elämänsä?

onko tämä narsisti syy lapsen sairauteen vai mitä yrität sanoa ??? Kyllä on niin valmis maailma kun ei pärjätä terveiden eikä sairaiden saatika vammaisten lasten kanssa.... ja sinulle joka työssäsi näet näitä sairaita hylättyjä lapsia ... suomessa on laitoksissa enemmän terveitä kaltoin kohdeltuja lapsia kuin vammaisia "hylättyjä"..... mut nythän puhutaankin vammaisita ja sairasta...

Noin minäkin olisin päättänyt. Sokeus ei yksinään niin paha mutta kejitysvammainen ei kkoskaan pysty itselliseen elämään. Älä yhtään kanna tuskaa, kyllä vammaisia syntyy kuitenkin kaikista kokeista huolimatta.

Totta puhut. Meilläkin molemmat pojat puheterapiassa. Tulee jos jonkinnäköstä kommenttia, kun pitäisi jo osata sitä ja tätä. Lapset on vasta 3v. Ja nyt jo mietitään mihin kouluun pitäis laittaa.

Ei nykyään lapset saa kasvaa omaa tahtiaan! Kun kaikkien pitäisi osata puhua ym.ym. jo alle kaksivuotiaana!

lisätään tähän: sinun on ihan turha murehtia jos niskaturvotus ollut normaali..

siskoni lapsi joka abortoitiin(joutui synnyttään) oli todella pahasti kehitys häiriöinen että lääkärin ennuste oli, että jos syntyy.. niin syntyy ja kuolee tai ehkä lukuisilla leikkausilla(lopun elämää) voi selviytyä ja olla päästä alaspäin halvaantunut.

minusta tässä oli oikea teko..

rose18 kirjoitti:

lisätään tähän: sinun on ihan turha murehtia jos niskaturvotus ollut normaali..

siskoni lapsi joka abortoitiin(joutui synnyttään) oli todella pahasti kehitys häiriöinen että lääkärin ennuste oli, että jos syntyy.. niin syntyy ja kuolee tai ehkä lukuisilla leikkausilla(lopun elämää) voi selviytyä ja olla päästä alaspäin halvaantunut.

minusta tässä oli oikea teko..

Lue lisää

Niskaturvotus ei suinkaan kerro kaikista vammoista...

alalla33 kirjoitti:

Niskaturvotus ei suinkaan kerro kaikista vammoista...

tiedän..
mutta uskon että ne pahimmat kertoo..

onhan minunkin nuoremmilla lapsilla synnyinäinen vesimununainen ja
vanhimmaisella on viivästynyt puheenkehitys.

Tiesitkö, että "terveenkin" ihmisen elämä voi olla niin raskasta, että hän ei halua elää? Ja tervekin ihminen usein haluaa perheen ja heidänkin joukossaan on paljon niitä, joille mahdollisuus on mitätön.

Se, että USKOT nt-mitan kertovan pahimmista vammoista, ei valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että nt-mitta kertoo vain muutamista poikkeamista viitteellisesti, ja sen "ohi" voi hyvinkin mennä niitä kaikkein graaveimpia vammoja.

Olen lievän kehitysviiveen omaavan lapsen isoäiti. Ennen häntä olisin kuvitellut kuolevani kauhusta tällaisessa tilanteessa. Nyt tämä lapsi on kouluttanut minua paljon. Hän on tosi kiva pieni ihminen, ja se oppimisen ilo on ihan toista luokkaa, kuin ns. tavallisilla lapsilla.
Erilaisuus voikin olla rikkaus.

Hei Suhteellista!

Luin tuon tekstisi ja minä haluaisin aidosti olla sinua auttamassa. Kokemusta ei pahemmin autistisesta lapsesta ole, kehitysvammaisesta kylläkin.
Tiedän että se syö voimia ja toivon sinulle paljon jaksamista. Mun postilaatikon löydät täältä, laittele mailia, tai vaikka soitellaan ja jos et ihan hirveen kaukana asu, voidaan vaikka kahvitella tai jotain.
Laitan sen sähköpostin vielä tänne varmuudeksi, haluaisin vaihtaa sinun kanssa enemmön kokemuksia ja olla tukena matkan varrella

"Lestaadiolaiset ei hyväksy sairasta lasta", Mut raskauden keskeytyksen hyväksyy???? Ihme uskovaisia

Sinäkin olet minusta jäävi ohjeistamaan ketään, koska sinulla on "vain" down-lapsi. Ja tämäkin selvisi sinulle vasta syntymän jälkeen. Mitäpä jos olisit tiennyt etukäteen?? Mitäpä jos kyseessä olisikin ollut jotain paljon pahempaa kuin Downsyndrooma?
Mitä jos olisit raskausaikana saanut tietää, että kannat sisälläsi niin vaikeasti vammaista lasta, että hänellä elinaikaa on muutamia vuosia? Että hän tuntee kipua ja kärsimystä jokaikisenä vuorokauden tuntina koko elämänsä ajan? Että hän ei pysty millään tasolla vuorovaikutukseen kenenkään kanssa? Että hänellä on ensimmäisen elinvuotensa aikana edessä useita leikkauksia, jotta hän pysyisi hengissä nämä luvatut muutamat elinvuodet?
Niin mitä tekisit?

Tässä ketjussa ei ole kyse siitä kuinka paljon down-lapsia vuodessa syntyy tai millaista on elämä down-lapsen kanssa, vaan siitä mitä vanhemmat tekisivät, jos seulonnoissa ilmenisi jotain todella poikkeavaa ja kenellä on valtuudet tuomita vanhempien ratkaisu, oli se sitten mikä vaan? Ja voiko kukaan ihan oikeasti kysymykseen vastata jos ei ole vastaavaan tilanteeseen joutunut?
Koskaanhan ei voi tietää mitä tapahtuu syntymän jälkeen tai synnytyksessä tai onko lapsi täysin terve seulonnoista huolimatta, mutta jos haluaa minimoida tuottamansa kärsimyksen, niin ei kai se kamalan väärin voi olla? Kumpi siis on itsekkäämpää, antaa kuolla vai antaa elää?

...ja sitä rotuhygieniaa käyttää sellaisten yksilöiden poistamiseen keskuudestamme kuten sinä, joka kuvittelet olevasi yhtään parempi kun vammainen ihminen!

ja pitäis olla oikeus etsiä käsiin kaltaisesi ja hoidella laitokseen tai mielummin vielä kaasukammioon!

Ehkäisyä voisi harkita, jos on valmiiksi jo ajatus abortoinnista.

´ ~ kirjoitti:

Ehkäisyä voisi harkita, jos on valmiiksi jo ajatus abortoinnista.

niinpä! en edes ole aiemmin tajunnut enne kuin juttelin amerikkalaisen ystäväni kanssa ettei muualla käytetäkään aborttia niin yleisesti ehkäisynä kun Suomessa...

Et varmasti jaksaisikaan, kun ei ole rakkautta niin ei sitä voi antaa toisellekaan. Kun ajattelee vain yhteiskunnan menoja eikä sitä minne on itse menossa ilman rakkautta.

Selvennykseksi, että em teksti on lainattu ylempää. Ei siis tarkoitettu pävölle..

Sinäkin olet kenties kallis lahja veronmaksajille. Tiedä milloinka vammaudut jossain onnettomuudessa. Pitäisikö sut tämän takia abortoidas tästä maailmasta? Itsekkäät ihmiset ajattelevat rahanmenoa. Eivät halua auttaa heikompia yhteiskunnassa, jossa jokainen tarvitsee joskus apua. Toivon rakkautta sydämeesi.

ahem, siis ei abortoida vaan adoptoida! :)

minä voisin...

Lapsi on lahja?
Juuri näinhän ajattelevat myör afrikan HIV-positiiviset mustatkin.
Missä teillä on järki?Jossan perspoimujen välissäkö?
Jokainen lapsi on VASTUUTA tulevaisuudesta.
Koittakaa jo köyhät ymmärtää, ettei oman lihan pakkomielteisellä jatkamisella ole mitään hyviä seuraamuksia.
Mielestäni ratkaisu kaikkiin maailman ongelmiin on SYNTYVYYDENSÄÄNNÖSTELY. Mitä mieltä vanhemmat sitten ovat, kun se ainoa lapsi on vammainen? Toivottavasti lapsi silloin on arvoisensa?
Ja muista, vastuu on sinun, jos olet sisäsiittoisen maailmankatsomuksen puolella ja nait mieluiten ihmisen joka muistuttaa mahdollisimman paljon omaa peilikuvaasi, niin silloin JUURI SINÄ olet vastuussa siittä, että oma lapsesi on kehitysvammainen.