masurakkaus 17-vuotiaana

Kunhan pidät sen mielessä, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni ja joskus tulee vastoinkäymisiä, kovaa stressiä jne. esim. saatatte erota miehesi kanssa, vaikka mahdottomalta tuntuukin nyt.

Alkoholismi on useimmiten tapa paeta elämää ja ongelmia. SInä olet nähnyt mitä siitä seuraa, itsestäsi on kiinni 'jatkuuko perinne'. Eli jos et halua, että jatkuu, se ei jatku. :) Mielestäni tämä on helpottava tieto itselle ainakin samojen kysymysten kanssa painineena, että se on vain itsestä kiinni. Onnea onneenne!

ps. Ja jos lapsen edessä parit saunakaljat juotte, ette hänelle muuta tee, kuin opeta normaalia alkoholin käyttöä. Minun äitini ylisuojeli minua isäni alkoholismin vuoksi ja se sai varsinkin teini-iässä juoksemaan ihan eri suuntaan, kuin mihin äiti yritti huolessaan työntää.

Omasta kokemuksesta voisi sanoa, että ainut oikea tapa katkaista menneisyyden ketju olisi ollut opiskella kunnon ammatti ja hankkia omat lapset vasta, kun menneisyyden haamut on käsitelty - valitettavasti useimmilla on tässä vaiheessa ikää yli 25v..

Ei sitä menojalkaa kannata surra. Ennemmin surisin sitä, että kunnon työpaikka, kielitaito ja matkustelu tuskin mahtuvat teidän elämäänne koskaan. Lisäksi joutunette miettimään lapsen harrastukset rahan perusteella.

Kai käyt AAL:ssä?

olen 19 vuotias, naimisissa ja yhden 6kk vanhan pienen tytön äiti :)
oma lapsuuteni ei myöskään ole ollut helppo, äitini on alkoholisiti ja löi minua sekä siskoani usein.. mieheni lapsuus on mennyt lastenkodeissa ja väkivallan keskellä eläessä ( en jaksa pidemmin nyt selostaa).. mutta vaikka meidän molempien lapsuus on ollut "huono" niin koen silti että voimme antaa tyttärellemme ns, hyvät eväät elämään.
se mitä haluaisin sinulle sanoa on se että mieitin itse suurinpiirtein samoja asioita odottaessani lastamme. ja joku viisas sanoi minulle että "on hyvä että mietit, koska jo se todistaa että olet ajatellut asiaa ja et halua tehdä samoja virheitä mitä sinun kohdallasi on tehty.." :)
eikä nuori ikä ole este sille ettäkö ei voisi muka olla hyvä vanhempi. jokainen vaikuttaa siihen omilla valinnoillansa.
p.s tsemppiä sulle :)

Heippa:)

Mie olen 17 vuotias ja avomieheni täyttää 19, vauvamme on nyt kolmen viikon ikäinen.
Löysin tuosta sun tekstistä aika paljon itseäni.
Mulla oli kans raskausaikana samoja tuntemuksia ja jouduin myöskin jäämään saikulle koulusta n. 4kk ennen laskettua, koska oli kohdunsuu kypsä ja kaula lyhentynyt ja äitiyslomaan asti oli saikulla.
Mutta hyvin meni loppuraskaus, vaikkakin meni 10pv yliajalle ja jouduttiin käynnistää, vauva syntyikin sitte isona; 4370g ja 53cm.
Puudutus mulla epäonnistu, mut onneks se on kai aika harvinaista ku oli melko kivuliasta.

Nyt kun vauva on maailmassa niin eläminen on mennyt hyvin, lukuunottamatta mun rintatulehdusta mikä iski päälle muutama pvä sitte. Itse olen kuiten tyytyväinen meän tilanteeseen vaikkei rahaa olekaan tuhlattavaks ja vaikka nuoruus ns. jäikin kesken:)

Hei! miten te 17 -vuotiaat olette pärjäilleet raskaudesta ja muusta? Itselläni suuri raskauden pelko tällähetkellä. Itse jopa voisin sanoa toivovani olevan raskaana, mutta se ei todellakaan olisi elämäntilanteelleni sopivaa. Olen lukiossa ensimmäistä vuotta... Poikaystäväni kyllä on 21 vuotiasj ja pääsee kesällä pois armeijasta ja vakituinen työ on silloin tiedossa.
Suurin ongelmani on se, että vanhempani eivät tulisi hyväksymään asiaa. Koko sukuni asettuisi minua vastaan. En yksinkertaisesti kestäisi sitä. Voin myös kuvitella opiskelutovereideni reaktion...

Älä tee samoja virheitä kuin vanhempasi!

Minulla oli samanlainen tilanne. Olin 17-vuotias kun tulin äidiksi. Pelkäsin, miten pärjään, pelkäsin että teenkö samat virheet kuin vanempani aikoinaan. Silloin kun lapsi syntyi, lupasin hänelle, että annan hänelle parhaan mahdollisen elämän.
Lapsen isä oli toista maata. Sain toisen lapsen 18-vuotiaana, 11kuukautta ensimmäisen jälkeen. Itselläni ei silloin enää äitiä ollut ja viina vei isän pari vuotta myöhemmin hautaan.
Meillä ei oteta alkoholia tippaakaan lasten läsnäollessa, muistanhan kuitenkin niin hyvin sen turvattomuuden tunteen kun isä ja äiti kännissä tappelivat. Onni onnettomuudessa, tiedän mitä virheitä ei tule tehdä, jotta lapsilla olisi turvallinen elämä.
Itselläni oli tietty rahasta puutetta, mutta kyllä me pärjäsimme. Menin töihin heti, kun nuorempi lapsi oli vuoden ikäinen.

Älä pelkää, kyllä te pärjäätte! Siinä vaiheessa, kun pieni ihminen katsoo sinua silmiin ensimmäisen keran, tiedät tekeväsi kaiken tämän ihmisen turvallisuuden takaamiseksi.

Onnea uudesta tulokkaasta! Nauti joka hetkestä, jonka saat lapsen kanssa viettää! Ennen kuin huomaatkaan, lapsi on jo koululainen!

Hei (:

Itsellä esikoinen masussa ja ikää 17, innolla odotan jo!
Asioita vaikeuttaa paljon se että tulevan isän kanssa suhde on tauolla,
saa nähdä jatkuuko enää.
Mies kuitenkin haluaa olla osa lapsen elämää, minun seurani ei kuulemma enää niinkään paljoa kiinnosta.

Hei ! päätin teille lukijoille kirjoitella.
Tyttäreni Lumi Jemina,syntyi 4.5.2011 49cm ja 3580g 9/9. Menimme lapsen isän kanssa naimisiin ollessani viikoilla 38 ja olemme edelleen. Tyttäremme täytti vuoden ja arkemme on onnen ja hymyjen täyteistä. Olen hoitovapaalla ja keskityn nyt täysin näihin muutamiin hetkiin,jotka saa elämässä vain kerran kokea. Laitan lapseni hoitoon,kun aika on sopiva. Mies käy edelleen töissä samassa työpaikassa ja lähtee nyt tammikuussa inttiin. Jännittävää,kuinka me tytyt sitten tullaan toimeen ihan kaksistaan ja kuinka paljon me isiä sitten viikonlopuiksi kotiin odotetaan :) Meillä on suuria tulevaisuudensuunnitelmia,joihin olemme jokaiseen reissuun,matkaan,telttailuun sun muihin ottaneet mukaan lapsemme. Olemme niin kiintyneitä esikoiseemme,että emme ole raaskineet ees yökylään mummulaan häntä päästää. Kyllähän hän kerkeää,kun aika on sopiva =) Vauva-aika on vain niin lyhykäinen,joten otamme siitä kaiken ilon irti ! Kävimme muuten viime vklp tutustumassa orimattilan kotieläinpuistoon. Suosittelemme! Lapsille(jopa pienille) kaikenlaisia touhupaikkoja oli, ja grillailumahdollisuudet. Tyttö ja vanhemmat tykkäsi ! Hyvää kesää suomi24:sen lukijoille !