Hajonnut helluntaiseurakunta

..

Näin voi käydä.
Tapahtumista on jo yli 15 vuotta.
Menin helluntaiseurakunnan kokoukseen, koska siitä oli nuoruusvuosilta hyviä kokemuksia.
Kokouksen jälkeen luokseni tuli eräs vanhempi nainen, joka tahtoi rukoilla puolestani. Hän profetoi että paranen lapsuuden hylätyksitulemisen tunteista.
Tutustuimme, ja kävi ilmi että hän asui ihan lähellä.

Helluntaiseurakunta toimi pienessä puutalossa, ja nyt he alkoivat puuhaamaan muuttoa parempiin tiloihin.

Evankelista opetti minua, ja sain kunnian kirjoittaa uskostani paikallislehteen, hänen sijaisenaan. Kävin kasteella, ja sen jälkeen minua alettiin kutsumaan puhujaksi..

Olin kovin kokematon... Kun minulle ehdotettiin että ottaisin vastuulleni kotikokouksien pidon, suostuin, mutta vaadin evankelistaa tulemaan itsekkin paikalle,koska en luottanut itseeni.
Hän kutsui itseään kolmannen polven helluntailaiseksi.

Vaikeudet alkoivat, kun tunsin että hänen aviomiehensä kiinnostui minusta. Yritin välttää hänen katsettaan, ja pelkäsin että ystäväni huomaisi tuijotuksen. Ystäväni oli ollut nuorena todella nätti.. Pitkät hiukset, hoikka kuin keiju, kaunis niin että hääpuvuksikin oli riittänyt mekko, jossa ei ollut mitään koristeita.

Emme koskaan jutelleet tuon miehen kanssa sanaakaan. Ystäväni kertoi miehestä että tämä oli ollut paljon pois kotoa, silloin kun lapset olivat olleet pieniä. Hän kertoi heidän seksikokemuksistaankin. Ystäväni toimi uusissa toimitiloissa jo johtajan asemassa, toisen myös naimisissa olevan miehen kanssa.

Ehkä kysyin liian monta" tyhmää "kysymystä. Halusin tietää kuinka sopivaksi katsottiin se että nainen opettaa seurakunnassa. Raamatullisesti katsottuna se on väärin. Minulle opetettiin kokonaan uusi tapa elää. Seurakunnan johtaja, ystäväni yhteistyökumppani, kertoi kuinka jotkut olivat ajatelleet että en ollut oppinut. Ja hän, minulle täysin tuntematon ihminen väitti että minulle "ei riitä normaali elämä".

Kerran evankelistaystäväni poika tuli kotiini, koputtamatta, avasi van oven ja pyysi että lähtisin kokoukseen. Hänen isänsä toimisi kuskina..
Ensimmäiset 20 km, meni hiljaisuuden merkeissä, sitten tuo poika töräytti että"isä pitää sinusta." Olin aivan hiljaa. Sitten hän ilmoitti että aikani on ohitse, ja että hän tulee minun tilalleni. Hän on minua 2 vuotta vanhempi, ja silti hän siinä sanoi etten kuulu "nuorisoon". Hän oli saanut näyn nuorisotyöstä.
Sen kokouksen hän hoitikin oikein hyvin, karismaattisesti, kertoi väkivaltaan taipuvasta luonteestaan, piikkihuumeilustaan, ja sen kuinka hän tuli Amerikassa uskoon, ja pääsi heti esiintymään USA:n televisiossa.

Mietin tuon kaverin sanoja, silloin vielä "etupenkkiläisenä", ja ymmärsin että minut haluttiin sysätä syrjään. Mietin niitä ilkeitä vihjauksia siitä että olisin muka ollut kiinnostunut hänen isästään. Surin sitä uhria jonka olin seurakunnalle antanut.

Kokouksen päätyttyä keskustelimme kirjamyyntihuoneessa, ja mies lateli yhä perättömiä syytöksiään. Purskahdin itkuun, ja juoksin pitkän matkan kioskille, jossa sisareni tarjosi kahvit. Minulla ei ollut sanoja kertoa miten tunsin että ainoa syntini oli ollut kauneuteni. Itkin vain. Sain häneltä kyydin takaisin kotiin.

Pidin kotikokouksia, ja yhdessä mietittiin miten saataisiin häädettyä se epätoivottu puhuja pois seurakunnastamme. Lopulta onnistuimme. Hän sai vanhemmistolta noottia, ja joutui perustamaan perheensä kanssa oman yhdyskunnan. Minulle annettiin sinne jostakin syystä porttikielto.

Varoitan: helluntailaisuudessa on paljon sairasta. Ihmis-suhteet valtapeliä, ja oppi takaa sen että johtajisto häikäilemätöntä. Ihmisarvolla ei ole mitään merkitystä. Hellunaiseurakunnassa halutaan vain hyötyä. Ja vastuun kantaa se heikoin.

Kun minut oli erotettu tapasin monta ihmistä, jotka vielä jaksoivat keikkua "listoilla". He "tiesivät"minua paremmin asiani.
Olin muka sortunut huumeisiin jne. Todella mielikuvituksellisia tarinoita ...
Kun jäin kuuntelemaan aina löysin haavoitetun sielun. Ihmisen, joka pelkäsi Jumalan vihaa.

47

746

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lapin profeetta

      Totuus on, että tämän päivän helluntailaisuutta vaivaa Iisebelin henki, jossa inhimilliset tunteet ja autuaallisuudet ovat täysin syrjäyttäneet Jumalan totuuden ja oikeuden. Niinpä kaikki selitetään niin, että ne palvelevat vallanpitäjien pyrkimyksiä ja kiillottaa heidän pintakiiltoaan; ja ellet tähän alistu: Olet saatanasta.

      • ...

        Totta.

        Minä suostuin, ja kadun sitä tänä päivänä. Jo heti alusta kaikki meni pieleen: kun tuo nainen rukoillessa syytti että mut oli lapsena hylätty.
        Siinä olin aivan aseeton, en kyennyt puolustautumaan mitenkään.

        Olin odottanut että he tavallisen ihmisen tavalla kysyisivät kuka minä olen.

        Se jäi puuttumaan, eikä sitä päivää tullut koskaan, sillä he kuvittelivat tuntevansa minut.

        Vielä vuosia senkin jälkeen kun minut oli erotettu(haureus, ei liity ko perheeseen)jouduin taistelemaan.
        Musta huhuttiin, valeheltiin että käytän huumeita. Kun kerroin totta, vastattiin: no se on vaan sun mielipide.

        Uskotko lapin profeetta Jumalaan?

      • Lapin profeetta
        ... kirjoitti:

        Totta.

        Minä suostuin, ja kadun sitä tänä päivänä. Jo heti alusta kaikki meni pieleen: kun tuo nainen rukoillessa syytti että mut oli lapsena hylätty.
        Siinä olin aivan aseeton, en kyennyt puolustautumaan mitenkään.

        Olin odottanut että he tavallisen ihmisen tavalla kysyisivät kuka minä olen.

        Se jäi puuttumaan, eikä sitä päivää tullut koskaan, sillä he kuvittelivat tuntevansa minut.

        Vielä vuosia senkin jälkeen kun minut oli erotettu(haureus, ei liity ko perheeseen)jouduin taistelemaan.
        Musta huhuttiin, valeheltiin että käytän huumeita. Kun kerroin totta, vastattiin: no se on vaan sun mielipide.

        Uskotko lapin profeetta Jumalaan?

        Ensinnäkin. Kyllä minä uskon Jumalaan, mutta minun Jumalani ei ole se, mitä kirkko tai esimerkiksi helluntailaiset opettavat. Minun Jumalani on absoluuttisesti totuus ja oikeus; ja on suurempi kuin kaikki tämän maailman uskonnot yhteensä eikä ole minkään uskonlahkon tai kirkkokunnan yksinoikeudeksi eritettävissä eikä omistettavissa. Samoin jokainen ihminen, joka elää vanhurskaasti, on Jumalan lapsi riippumatta kansallisuudesta tai uskonnollisesta taustasta. Jeesus lunasti koko ihmiskunnan ja tähän lunastettujen joukkoon kuuluvat niin intialaiset kuin kaikki muutkin kansat. Samalla on syytä myös muistaa, että jokainen ihminen on iankaikkisuusvastuussa ommista rikoksistaan ja synneistään ellei täällä ajassa hoida asioitaan kuntoon.

        Toiseksi. Mitä tulee niihin lahkolaisten "tietämisiin" niin tämä on yleinen ilmiö ja tällä he haluavat näyttää, kuinka viisaita ja kaikkitietäviä he ovat. Eli kysymys on kaikea aikaa aioastaan ja vain hurskastelevan lihan itsetehostusilmiöstä, joka on syytä jättää omaan aroonsa ja kiertää kaukaa sellaiset yhteisöt, jossa tätä ilmenee.

      • Et 1sijä9

        Ihmiset hakevat vain elämyksiä, eivätkä Jeesusta Kristusta.

      • Todella vaarallisia
        Et 1sijä9 kirjoitti:

        Ihmiset hakevat vain elämyksiä, eivätkä Jeesusta Kristusta.

        Varokaa vapaita suuntia. Niiden tyyli on psykologinen manipuloiminen, esimerkiksi näin, sinulla on jotain mennyt pieleen lapsuudessa. Tämä riittää että nämä manipulaattorit saavat valheella sinut jotenkin pois tolaltasi ja näin paholainen upottaa minut heidän valheisiin. Terveisiä vaan häikäilemättömille vuorikatu 7 valehteleville manipuloitsijoille ja muille valehtelijoille RANTAHAKALAN kätyreille abe ja aili sekä erja.Jääkää hyvästeihin.

    • ..

      Lapin profeetta.. Olen ehkä joskus lukenut kirjoituksiasi, jos olet sama kuin Leksa? Voin olla väärässäkin.

      Kirjoitit erittäin hyvin, ja täyttä asiaa.
      "Toiseksi: mitä tulee niihin lahkolaisten"tietämisiin"niin tämä on yleinen ilmiö ja tällä he haluavat näyttää, kuinka viisaita ja kaikkitietäviä he ovat. Eli kysymys on kaiken aikaa ainoastaan ja vain hurskastelevan lihan itsetehostusilmiöstä, joka on syytä jättää omaan aroonsa ja kiertää kaukaa sellaiset yhteisöt, jossa tätä ilmenee."

      No juu. En ole missään muualla moiseen törmännyt kuin helluntailaisten porukoissa. Luulisi että olisi ollut päinvastoin kuin oli että heille todellakin oli ainut merkitsevä asia se pinta.
      Minäkään en silloin kotikokouksissa edes viitsinyt kuunnella heidän juttujaan..sen jälkeen kun rukousaiheeksi tälle vanhemmalle ystävälleni esitettiin joka kerta niinkin paha aihe kuin äidin syöpä.
      Haahuilin ympäri taloa, ja kävin välillä kaatamassa kuppeihin lisää kahvia, ja jos joltakin jotakin puuttui, esm.pinnasänky, niin toki järjestyi sekin. Taikka jos jollakulla ei ollut paikkaa johon tuoda illalla kaukaa saapuva vieras, niin tokihan meille sai tulla - ihan milloin vain.

      Joitain alkoholisteja autoin myös, ja siitä haluttiin kovasti keskustella, ja kiitellä, ja heistä se oli ihailtavaa.

      Oikeasti he eivät tajunneet koko touhusta mitään muuta kuin sen että kahvia ja tarjottavaa meillä oli. Miheni kyllästyi minuun. Eron otti, enkä sitä ihmettele. Lahko vei multa kaiken ajan.

      Ei ystävyys, ei rakkaus, ei normaali elämä. Ei harrastukset, eikä mikään muu kuin lahko.

      Ja perheen hajottua, yksi soitteli perään ja pyysi ylistyskuoroon. Mutta sitten oli taas "kuullut huhuja", ja viiden vuoden päästä ne mulle kertoi kun vääntäydyin pitkästä aikaa kokoukseen.

      Silmät tyhjinä tuli siihen ja sanoi:"anteeksi". Mä vastasin hänelle että "moi".

      • Lapin profeetta

        Minulla on takanani tosi pitkä ja tosi rankka historia suomalaista kristillisyyttä.

        Sanoisin, että aivan syntymästäni asti uskonasiat ja Jumala-suhde on ollut minulla keskeisesti esillä ja jo kymmenen ikäisenä tein kaikessa hiljaisuudessa ensikerran sovintoa Jumalan kanssa ja minun tuli valtavan hyvä olla. Mutta kun kotiperälläni ei ollut uskovaisia nuoria; ja kun silloiset uskovaiset (vanhoillislesdatiolaiset) eivät osanneet muuta kuin haukkua ja halveksia meitä köyhiä mustan mökin kavatteja, olin yksin uskoni ja Jumalani kanssa ja tämä johti mm. siihen, että aloin tutkimaan intialaista uskontofilosofiaa sekä myös hypnoosia.

        Syksyllä 1975 hakeuduin helluntailaisten piiriin ja kävin huhtikussa 1976 kasteella vastoin kaikkia sisäisiä varoituksenääniä ja liityin helluntaiseurakuntaan, joka osoittautua täydelliseksi pettymykseksi; ja jos solloin olisi ollut Sodankylässä vaihtoehto, en olisi ollut päivääkän siinä seurakunassa. Mutta kun ei, niin jatkoin.

        Syyskuun 10 päivä 1978 minut siunattiin evankelistaksi ja kävin raamattukoulun, jonka jälkeen minulla on ollut elämälleni vain yksi tarkoitus: palvella Jumalaa kaikki elinpäiväni. Vaikka tilanne Sodakylän helluntaiseurakunnassa johti siihen, että minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa aikani siinä seurakunnasa päättyneeksi ja pyytää eroa siitä seurakunnasta 19,9.1979, ei kutsumukseni ole mihinkään sammunut. Nyt puolustan Jumalan totuutta ja oikeutta kuulumatta mihinkään lahkoon tai uskontokuntaan. Samalla varoitan kaikkia liittymästä mihinkään hurmahenkiseen lahkoon. Siinä kun voi tuhoutua niin avioiitto kuin muukin elämä ja tarttuneen hurmahenkisyyden poisperkaaminen on hyvin vaikeaa ja monille jopa mahdottomuus.

      • todellista1
        Lapin profeetta kirjoitti:

        Minulla on takanani tosi pitkä ja tosi rankka historia suomalaista kristillisyyttä.

        Sanoisin, että aivan syntymästäni asti uskonasiat ja Jumala-suhde on ollut minulla keskeisesti esillä ja jo kymmenen ikäisenä tein kaikessa hiljaisuudessa ensikerran sovintoa Jumalan kanssa ja minun tuli valtavan hyvä olla. Mutta kun kotiperälläni ei ollut uskovaisia nuoria; ja kun silloiset uskovaiset (vanhoillislesdatiolaiset) eivät osanneet muuta kuin haukkua ja halveksia meitä köyhiä mustan mökin kavatteja, olin yksin uskoni ja Jumalani kanssa ja tämä johti mm. siihen, että aloin tutkimaan intialaista uskontofilosofiaa sekä myös hypnoosia.

        Syksyllä 1975 hakeuduin helluntailaisten piiriin ja kävin huhtikussa 1976 kasteella vastoin kaikkia sisäisiä varoituksenääniä ja liityin helluntaiseurakuntaan, joka osoittautua täydelliseksi pettymykseksi; ja jos solloin olisi ollut Sodankylässä vaihtoehto, en olisi ollut päivääkän siinä seurakunassa. Mutta kun ei, niin jatkoin.

        Syyskuun 10 päivä 1978 minut siunattiin evankelistaksi ja kävin raamattukoulun, jonka jälkeen minulla on ollut elämälleni vain yksi tarkoitus: palvella Jumalaa kaikki elinpäiväni. Vaikka tilanne Sodakylän helluntaiseurakunnassa johti siihen, että minulle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ilmoittaa aikani siinä seurakunnasa päättyneeksi ja pyytää eroa siitä seurakunnasta 19,9.1979, ei kutsumukseni ole mihinkään sammunut. Nyt puolustan Jumalan totuutta ja oikeutta kuulumatta mihinkään lahkoon tai uskontokuntaan. Samalla varoitan kaikkia liittymästä mihinkään hurmahenkiseen lahkoon. Siinä kun voi tuhoutua niin avioiitto kuin muukin elämä ja tarttuneen hurmahenkisyyden poisperkaaminen on hyvin vaikeaa ja monille jopa mahdottomuus.

        totta on että noiden uskonto narsistien kanssa meni koko elämä pilalle. Kaikki valehtelevia valheen suosijoita. Sanovat totuutta valheeksi ja valhetta totuudeksi.

    • Lapin keiju

      Lapin profeetalla on lahjoja kirjoittaa tarinoita. Harmi vain, että hän käyttää lahjansa näin.

      • Lapin profeeta

        Ei mitään tarinoita. Jokainen sana on totuus isolla Teellä. Valitettavaa tässä on vain se, että lahkoistaan riippuvaiset ja harhautuneet uskovaiset eivät totuutta kestä, vaikka tämä on Paavalin mukaan yksi pelastuksen ehto. (2. Tess 2 luku.)

      • ..

        Lapin keiju.
        Totta se on mitä Leksa kirjoitti.

        "Siinä kun voi tuhoutua niin avioliitto kuin muukin elämä ja tarttuneen hurmahenkisyyden poisperkaaminen on hyvin vaikeaa ja monille jopa mahdottomuus."

        Ei normaali-ihmisellä ole kapasiteettia ymmärtää lahkon uhreja.
        Minä pidin täysin totena jeesusta ym.
        Näin jälestä päin olen ihan järkyttynyt siitä kun tiedän missä tilassa olin, vuosia.
        Suomeksi: psykoosi.
        Kyllä minua sitä tietoa oli joka mua suojasi, tiesin skitsofrenian oireisiin kuuluvan harha-äänet.
        Kerran kuvittelin Jeesuksen moikkaavan mua..=/ ajatteleppas sitä. Silloin huolestuin itsestäni, mutta kun miksi muut uskoivat.. ei he sairaita ollut? Siksi jatkoin.

        Mulla ei ollut muita kavereita, vain ne uskovaiset... He hoki:"En enää elä minä vaan Kristus elää minussa."(Raamatun kohta, yleisesti saarnoissa käytetty.)
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."

        - NAKS.

        Mä menin rikki.

      • ...
        .. kirjoitti:

        Lapin keiju.
        Totta se on mitä Leksa kirjoitti.

        "Siinä kun voi tuhoutua niin avioliitto kuin muukin elämä ja tarttuneen hurmahenkisyyden poisperkaaminen on hyvin vaikeaa ja monille jopa mahdottomuus."

        Ei normaali-ihmisellä ole kapasiteettia ymmärtää lahkon uhreja.
        Minä pidin täysin totena jeesusta ym.
        Näin jälestä päin olen ihan järkyttynyt siitä kun tiedän missä tilassa olin, vuosia.
        Suomeksi: psykoosi.
        Kyllä minua sitä tietoa oli joka mua suojasi, tiesin skitsofrenian oireisiin kuuluvan harha-äänet.
        Kerran kuvittelin Jeesuksen moikkaavan mua..=/ ajatteleppas sitä. Silloin huolestuin itsestäni, mutta kun miksi muut uskoivat.. ei he sairaita ollut? Siksi jatkoin.

        Mulla ei ollut muita kavereita, vain ne uskovaiset... He hoki:"En enää elä minä vaan Kristus elää minussa."(Raamatun kohta, yleisesti saarnoissa käytetty.)
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."
        "En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa."

        - NAKS.

        Mä menin rikki.

        Jatko...

        todellisuus jäi kun ns.tulin uskoon, ja aloin uskomaan ikuiseen elämään.

        Toiset vain ruokki sitä sairasta puolta minussa, pyrkivät vahvistamaan sitä uskoani, olemattomaan...

        Eräs aamu löysin lattialta särkyneen enkelipatsaan. Se oli rikottu, ei itsestään rikkimennyt, mutta se oli saatu näyttämään itsestään rikkimenneeltä.

        Kaikki tahtoi jutella mun kanssa vain uskonasioista. Vanhoista ajoista tiesin että he eivät uskoneet, eivätkä halunneetkaan uskoa, mutta minun vuoksi he halusivat uskosta puhua.

        Se vain lisäsi mun ahdistusta, jonka alkusyy oli aina tuo käsittämätön Raamatunlause, jonka luin yhdestä Lutherin kirjasta..

        Oisin halunnut sanoa ihmisille: puhu minulle, minua ei kiinnosta uskonasiat.

        Kiltteyttäni vedin uskovaisen roolini niin pitkälle, että kukaan ei käsitä kun sanon etten silloin ollut uskossa.

        Vedin sitä roolia, etsin kyllä Jumalaa... mutta ei ollut Häntä, pelkästään oman mielen kaiku.. tyhjyys.. Ei vaan ollut Jumalaa..

      • Lapin profeetta
        ... kirjoitti:

        Jatko...

        todellisuus jäi kun ns.tulin uskoon, ja aloin uskomaan ikuiseen elämään.

        Toiset vain ruokki sitä sairasta puolta minussa, pyrkivät vahvistamaan sitä uskoani, olemattomaan...

        Eräs aamu löysin lattialta särkyneen enkelipatsaan. Se oli rikottu, ei itsestään rikkimennyt, mutta se oli saatu näyttämään itsestään rikkimenneeltä.

        Kaikki tahtoi jutella mun kanssa vain uskonasioista. Vanhoista ajoista tiesin että he eivät uskoneet, eivätkä halunneetkaan uskoa, mutta minun vuoksi he halusivat uskosta puhua.

        Se vain lisäsi mun ahdistusta, jonka alkusyy oli aina tuo käsittämätön Raamatunlause, jonka luin yhdestä Lutherin kirjasta..

        Oisin halunnut sanoa ihmisille: puhu minulle, minua ei kiinnosta uskonasiat.

        Kiltteyttäni vedin uskovaisen roolini niin pitkälle, että kukaan ei käsitä kun sanon etten silloin ollut uskossa.

        Vedin sitä roolia, etsin kyllä Jumalaa... mutta ei ollut Häntä, pelkästään oman mielen kaiku.. tyhjyys.. Ei vaan ollut Jumalaa..

        Huomenta sinulle.

        Lapsuuteni stooria ja Jumalakaipuuta.

        http://www.aretalogia.fi/spiritus/spirit.1.html

      • ...
        Lapin profeetta kirjoitti:

        Huomenta sinulle.

        Lapsuuteni stooria ja Jumalakaipuuta.

        http://www.aretalogia.fi/spiritus/spirit.1.html

        Huimaavan hyvä kirjoitus ;)

        Minä jo jostain aiemmasta viestistäsi katsoin jotakin.. josta jo ymmärsin sen että sinä olet lapsena ymmärtänyt sen minkä ihminen oppii, jos oppii edes silloinkaan vasta vanhempana..

        Rakkaudestahan tuo oli. Sinä olet pitänyt huolta monista, lapsena jo.

        Luonto on minullekin tärkeä. Lapsuuden kesät vietin maalla.

        Sinä muistat tosi varhain jo jotain.

        Mun ekoja lapsuusmuistoja on kun olin lähdossä "tarhaan", elikkä on ollut aamu. Radiossa kerrottiin ilmeisesti Vietnamin sodan lapsiuhreista.

        Muistan että opin sanan: sota.

        Isältä sitten hankin vahvistuksen sille että olin ymmärtänyt sanan oikein. Senkin jo tiesin että oli eri maita. Kun isä sanoi että "ei se sota tänne tule", niin ymmärsin että täytyisi muka välittää vaan oman maan lapsista, ja jos jossain muualla lapset joutuu sodan jalkoihin, isä ei siitä välitä.

        Minusta se oli väärin, se harmitti..

        Se tarhapäivä.. muistan ystäväni, jostain syystä.. minulla on ollut kuvakin jossa istuttiin vierekkäin, ja siis ollaan ystäviä tänä päivänäkin.

        Muistan minkänäköinen hän oli, hänellä oli mekko arkena.

        Muistan ajatelleeni häntä kun leikin hiekkalaatikossa nosturilla, ja harmittelin kun tiesin hänen olevan jotenkin kiinnostuneempi puuhelmistä, ja täteistä, ei niinkään niistä sotkuisemmista hiekkistouhuista joista minä.

        Saattaa olla ihan väärä muistikuva

        Muistan miten minulle sanottiin että tultiin hakemaan, ja että isä piti minua kädestä, ja että meillä oli vihreä Saab.

        Isompana tyttönä jouduin hankaluuksiin aatteeni kanssa kun mummon kaveri Lassi esitteli sotamitalejaan. En voinut enää senkään vertaa sietää koko ukkoa, että ylpeili sillä että oli tappanut. Jotain aika rumasti sanoin hänelle, ja sitten juoksin vinttiin, jonne mummo tuli ja käski pyytämään anteeksi mutta en voinut.

        Ajattelin sitä oikeaa ukkia, Olavia, jonka olin nähnyt vain valokuvista, ja jonka muistoa halusin kunnioittaa jotenkin, kun muut ei sitä älynneet tehdä.

        Höpsöjä
        juttuja
        mulla ..

      • ...
        ... kirjoitti:

        Huimaavan hyvä kirjoitus ;)

        Minä jo jostain aiemmasta viestistäsi katsoin jotakin.. josta jo ymmärsin sen että sinä olet lapsena ymmärtänyt sen minkä ihminen oppii, jos oppii edes silloinkaan vasta vanhempana..

        Rakkaudestahan tuo oli. Sinä olet pitänyt huolta monista, lapsena jo.

        Luonto on minullekin tärkeä. Lapsuuden kesät vietin maalla.

        Sinä muistat tosi varhain jo jotain.

        Mun ekoja lapsuusmuistoja on kun olin lähdossä "tarhaan", elikkä on ollut aamu. Radiossa kerrottiin ilmeisesti Vietnamin sodan lapsiuhreista.

        Muistan että opin sanan: sota.

        Isältä sitten hankin vahvistuksen sille että olin ymmärtänyt sanan oikein. Senkin jo tiesin että oli eri maita. Kun isä sanoi että "ei se sota tänne tule", niin ymmärsin että täytyisi muka välittää vaan oman maan lapsista, ja jos jossain muualla lapset joutuu sodan jalkoihin, isä ei siitä välitä.

        Minusta se oli väärin, se harmitti..

        Se tarhapäivä.. muistan ystäväni, jostain syystä.. minulla on ollut kuvakin jossa istuttiin vierekkäin, ja siis ollaan ystäviä tänä päivänäkin.

        Muistan minkänäköinen hän oli, hänellä oli mekko arkena.

        Muistan ajatelleeni häntä kun leikin hiekkalaatikossa nosturilla, ja harmittelin kun tiesin hänen olevan jotenkin kiinnostuneempi puuhelmistä, ja täteistä, ei niinkään niistä sotkuisemmista hiekkistouhuista joista minä.

        Saattaa olla ihan väärä muistikuva

        Muistan miten minulle sanottiin että tultiin hakemaan, ja että isä piti minua kädestä, ja että meillä oli vihreä Saab.

        Isompana tyttönä jouduin hankaluuksiin aatteeni kanssa kun mummon kaveri Lassi esitteli sotamitalejaan. En voinut enää senkään vertaa sietää koko ukkoa, että ylpeili sillä että oli tappanut. Jotain aika rumasti sanoin hänelle, ja sitten juoksin vinttiin, jonne mummo tuli ja käski pyytämään anteeksi mutta en voinut.

        Ajattelin sitä oikeaa ukkia, Olavia, jonka olin nähnyt vain valokuvista, ja jonka muistoa halusin kunnioittaa jotenkin, kun muut ei sitä älynneet tehdä.

        Höpsöjä
        juttuja
        mulla ..

        Leksa ...

        Sinun lapsuuskertomuksesi ...
        Minuun koski lukea se, kun kirjoitit että muistit sen kuinka opit kävelemään. Sinulle on joku sanonut(isä vai äiti, vai joku muu?)että""Katsokaa, Leo kävelee", ja silloin kaaduit.

        Ihan itken puolestasi.

        Oikeasti mun eka lapsuusmuisto on se kun istuin punaisessa pulkassa ja mänty tosi ison lätäkön takana edusti saarta.

        Mä katselin harmaata taivasta, ja valkoisia rivitalojen aitoja ja seiniä, ja ihailin marjapensaita, ja huomasin että tihkusade teki kylmän.

        Kaipasin aurinkoa ja sinistä.. ja silloin huomasin että taivas väritti kaiken luonnon itsensä kanssa samanväriseksi -utuiseksi harmaaksi.

        Sitten muistin siskon siniset haalarin, ja sen että hän oli jo jonkun toisen kanssa sen suuren männyn luona, jossa myöhemmin leikittiin aina "viimeinen pari uunista ulos"-leikkiä... =/ , Voittajaa kannettiin kultatuolissa...

        Mutta silloin huomasin ettei käsissäni ollut voimaa, leikkiä mitään soutajaa, ja aloin miettimään oliko kaverit juosseet lätäkön läpi, vai miten oli mahdollista että olivat jo perillä?

        Silloin tajusin että minussa on joku vika, jota muissa ei ollut. En kyennyt liikkumaan yhtä nopeasti kuin muut, ja muutenkin olin vajaaälyisempi.

        Päätin alkaa ottamaan oppia muista, mutta aina vain huomasin että en aina hiffannut kaikkea kuten he.

        Hiljainen lapsi olin. Aakkosista..

        Sinä opit sen K-kirjaimen, mutta opettaja teilasi sinut, eikä arvostanut älykkyyttäsi.
        Minä koin ihan saman asian jo A-kirjaimen kohdalla. Näin vain suureen A:n, en sitä tekstaus a-ta.
        Koska vihasin itseäni jo tuolloin, en uskaltanut kysyä mitä sen kukon kuva teki sillä sivulla...

        Päällimäinen muistikuva on tuosta ajasta kun pohdin nipistelikö äiti siskoa samalla tavalla kun puki sukkahousuja. Vai vain minua?

        Heh, hyvä kirjoitus oli.. "Hevoset laukkasivat hännät suorina..." kirjoitit, luen sen varmaan uudestaan..

        Kiitos leo.

      • Lapin profeetta
        ... kirjoitti:

        Huimaavan hyvä kirjoitus ;)

        Minä jo jostain aiemmasta viestistäsi katsoin jotakin.. josta jo ymmärsin sen että sinä olet lapsena ymmärtänyt sen minkä ihminen oppii, jos oppii edes silloinkaan vasta vanhempana..

        Rakkaudestahan tuo oli. Sinä olet pitänyt huolta monista, lapsena jo.

        Luonto on minullekin tärkeä. Lapsuuden kesät vietin maalla.

        Sinä muistat tosi varhain jo jotain.

        Mun ekoja lapsuusmuistoja on kun olin lähdossä "tarhaan", elikkä on ollut aamu. Radiossa kerrottiin ilmeisesti Vietnamin sodan lapsiuhreista.

        Muistan että opin sanan: sota.

        Isältä sitten hankin vahvistuksen sille että olin ymmärtänyt sanan oikein. Senkin jo tiesin että oli eri maita. Kun isä sanoi että "ei se sota tänne tule", niin ymmärsin että täytyisi muka välittää vaan oman maan lapsista, ja jos jossain muualla lapset joutuu sodan jalkoihin, isä ei siitä välitä.

        Minusta se oli väärin, se harmitti..

        Se tarhapäivä.. muistan ystäväni, jostain syystä.. minulla on ollut kuvakin jossa istuttiin vierekkäin, ja siis ollaan ystäviä tänä päivänäkin.

        Muistan minkänäköinen hän oli, hänellä oli mekko arkena.

        Muistan ajatelleeni häntä kun leikin hiekkalaatikossa nosturilla, ja harmittelin kun tiesin hänen olevan jotenkin kiinnostuneempi puuhelmistä, ja täteistä, ei niinkään niistä sotkuisemmista hiekkistouhuista joista minä.

        Saattaa olla ihan väärä muistikuva

        Muistan miten minulle sanottiin että tultiin hakemaan, ja että isä piti minua kädestä, ja että meillä oli vihreä Saab.

        Isompana tyttönä jouduin hankaluuksiin aatteeni kanssa kun mummon kaveri Lassi esitteli sotamitalejaan. En voinut enää senkään vertaa sietää koko ukkoa, että ylpeili sillä että oli tappanut. Jotain aika rumasti sanoin hänelle, ja sitten juoksin vinttiin, jonne mummo tuli ja käski pyytämään anteeksi mutta en voinut.

        Ajattelin sitä oikeaa ukkia, Olavia, jonka olin nähnyt vain valokuvista, ja jonka muistoa halusin kunnioittaa jotenkin, kun muut ei sitä älynneet tehdä.

        Höpsöjä
        juttuja
        mulla ..

        Hei!

        Muistelenpa, että se oli vuosi 1972 kun televisiosta tuli Vietnamin sotaa käsittelevä ohjelma nimellä "Sairaalalaiva Helgoland Vietnamin vesillä" ja tässä ohjelmassa kuvattiin saksalaisen sairaalalaivan toimintaa Vietnamissa. Ohjelmaan oli kuvattu lukuisia pieniä lapsia, jopa parivuotiaita, jotka olivat pahoin napalmin polttamia. Syviä, jopa luuhun ahti ulottuvia palovammoja ja jokainen ymmärtänee näiden viattomien lasten tuskat. (Sinä iltana itkin itseni uneen ajatellessani näitä viettomia lapsiuhreja).

        Seuraus tästä ohjelmasta oli maailmanlaajuiset nuorison rauhanliikkeet, Amerikassa jopa sadat tuhannet nuoret marssivat Vietnamin sotaa vastaan, samoin marsseja oli Helsingissä ja ympäri maailmaa. Tämän maailman nuorison liikehdinnän seurausta oli sitten se, että maailman suurin sotamahti joutui lähtemään häntä koipien välissä Vietnamista ja siinä vaiheessa kun viimeinen amerikkalaisia kuljettanut kone nousi Saidonin kentältä, olivat vietgonkin sissit jo kentän ympärillä olevissa pensaikoissa.

      • valhetta 7 valhetta
        Lapin profeeta kirjoitti:

        Ei mitään tarinoita. Jokainen sana on totuus isolla Teellä. Valitettavaa tässä on vain se, että lahkoistaan riippuvaiset ja harhautuneet uskovaiset eivät totuutta kestä, vaikka tämä on Paavalin mukaan yksi pelastuksen ehto. (2. Tess 2 luku.)

        Mikä siinä totuudessa on, ettei sitä kestä pliis.

    • Miksi näin?

      Miksi sitten kävi, niinkuin kävi, ylpistyit, nousit seurakunnan vanhempia vastaan, levitit perättömiä lentolehtisiä kotikyläsi helluntaiseurakunnasta, ja erosit itse Jumalan seurakunnasta, oletit olevasi seurakuntaa parempi ja viisaampi, mitä muuta sitten harrastitkaan ? Surullista, ja tämä tapahtui ennen ikävää tapaturmaa, jossa jouduit pyörätuoliin lopuksi elämääsi. En tätä pahalla, vaan sitä, että miten ylpeys voi olla tuhoisaa Jumalan seurakunnassa.

      • Lapin profeetta

        No. Miepä kerron.

        Pari päivää enen raamattukoulun päättymistä eräs oppilastoverini kysyi, mihin lähden koulun päätyttyä? "No, kenttätyöhön Sodankylään". "Voi poikaparka, mihin joudut. Sodankylässä ei ole saarnaajaa eikä vanhimmistoa senkään vertaa", oli hänen arvionsa ja täytyy sanoa, että hän tiesi mitä puhui.

        Eli kaikki oli vain yhtä ja suurta teatteria, uskonnollisuuden esittämistä, jossa ei ollut totuuden häivääkään eikä minkäänlaista käsitystä Jumalan tahdosta ja Jumalan palvelemisesta. Jumalan totuutta ja oikeutta puolustaessani nousin vanhimmistoa ja saarnaajaa vastaan ja tiesin tehneeni oikein, vaikka minule sen jälkeen hampaita kiristeltiin ja leimattiin saatanan lähettilääksi koko pitäjässä.

        http://www.aretalogia.fi/profeetta/henrik.html

      • ..
        Lapin profeetta kirjoitti:

        No. Miepä kerron.

        Pari päivää enen raamattukoulun päättymistä eräs oppilastoverini kysyi, mihin lähden koulun päätyttyä? "No, kenttätyöhön Sodankylään". "Voi poikaparka, mihin joudut. Sodankylässä ei ole saarnaajaa eikä vanhimmistoa senkään vertaa", oli hänen arvionsa ja täytyy sanoa, että hän tiesi mitä puhui.

        Eli kaikki oli vain yhtä ja suurta teatteria, uskonnollisuuden esittämistä, jossa ei ollut totuuden häivääkään eikä minkäänlaista käsitystä Jumalan tahdosta ja Jumalan palvelemisesta. Jumalan totuutta ja oikeutta puolustaessani nousin vanhimmistoa ja saarnaajaa vastaan ja tiesin tehneeni oikein, vaikka minule sen jälkeen hampaita kiristeltiin ja leimattiin saatanan lähettilääksi koko pitäjässä.

        http://www.aretalogia.fi/profeetta/henrik.html

        Ihanaa. Siis kiitos linkistäsi. Juttusi ovat hmm.. sytyttäviä.
        Sinä kirjoitat tosi hyvin.
        Mä olen monta kertaa miettinyt sitä miten paljon samanlaista meissä on...
        Aivan turhaahan se on tutkainta vastaan pyristellä.
        Heillä on se oma "totuutensa", ja he on täysin virran vietävissä.

        Ateismipalstaa lukiessa on tullut mieleen ajatus(heillä on monesti kyky sanoa kiristetyistä aina se miten se on, he pohtivat järjellä)että kristityt erottaa muista se että he osaavat, ovat harjaantuneet tuossa henkisen väkivallan käytössä.

        Tiedän sen, lapin profeetta, että sinä olet joskus ollut liikenneonnettomuudessa, ja jouduit pyörätuoliin.

        Mihin sen Sodankylän helluntaiseurakunnan ihmisten usko Jumalaan jäi silloin... Siitähän sinä olit pitänyt puheita, niin käsitin, et itsestäsi.

        Tosi typerää, ettei osata ajatella. Ne helluntailaiset siis. Eihän sulta puhekyky mennyt!

        Jännä sattuma että hyväksyin eilen ns.facebook-kaveriksi(oli vaihtanut sukunimensä Continen-tiksi..) erään josta olen rukouspyyntöä lähettänyt palstalle, ja hän halvaantui moottoripyöräonnettomuudessa myös, palatessaan toisesta kotimaastaan Espanjasta... Voi olla että hän lukee meitä.

        Nuista sinun jakamista lentolehtisistä... kyllä minäkin olin silloin aika "pihalla".. kun halusin sen uuden puhujan meidän seurakunnasta pois. Kuljin paperi kädessä ja keräsin seurakuntalaisilta nimiä .. itse olin tehnyt "adressin". En enää ollenkaan muista mitä siinä luki, jotain jumalasta ja tilanteesta silloin.

        Vaikka paljon parempi hän oli kuin minä.. mä olin vitsillä usein luntannut suoraan paperista koko saarnani. Jotkut sitten kysy puheen jälkeen"miks sä luit paperista?".. jotkut ei ymmärtäneet sarkasmiani... Monet ammattievankelistat lunttailee lapusta, puhuessaan "pöntöstä".

        Onko sinulla vielä jotain.. kertomuksia..? Kerro, minusta on hauska "kuunnella".

        Menen lukemaan tuon aretalogian linkin nyt.

      • pahastako pahenpi
        Lapin profeetta kirjoitti:

        No. Miepä kerron.

        Pari päivää enen raamattukoulun päättymistä eräs oppilastoverini kysyi, mihin lähden koulun päätyttyä? "No, kenttätyöhön Sodankylään". "Voi poikaparka, mihin joudut. Sodankylässä ei ole saarnaajaa eikä vanhimmistoa senkään vertaa", oli hänen arvionsa ja täytyy sanoa, että hän tiesi mitä puhui.

        Eli kaikki oli vain yhtä ja suurta teatteria, uskonnollisuuden esittämistä, jossa ei ollut totuuden häivääkään eikä minkäänlaista käsitystä Jumalan tahdosta ja Jumalan palvelemisesta. Jumalan totuutta ja oikeutta puolustaessani nousin vanhimmistoa ja saarnaajaa vastaan ja tiesin tehneeni oikein, vaikka minule sen jälkeen hampaita kiristeltiin ja leimattiin saatanan lähettilääksi koko pitäjässä.

        http://www.aretalogia.fi/profeetta/henrik.html

        Kaikki helluntailaiset menkää pohjois koreaan siellä on samanlainen uskottelumaailma kuin teidän seurakuntanne ja viekää kaikki vapaat suunnat sinne mennessänne. Siellä riittää käännytys työtä kaikille teille seurakunnan penkissä viihtyville.

    • Lapin profeetta

      Joo. Asiahan on niin, että jokainen, joka laput simillä ja korvilla huutaa hallelujaa helluntailaisten joukossa ja kiillottaa heidän pintakiiltoaan ajattelematta omilla aivoillaan ja välittämättä todellisesta totuudesta, on ihana veli tai ihana sisar. Mutta annahan ola, mikäli rakastat Jumalan kunniaa ja Jumalan totyytta yli kaiken ja haluat olla sille uskollinen,. niin olet väärässä hengessä tai suoraan saatanasta. Tämän lisäksi totuus on sekin, että helluntailainen saa ekää miten lystää kunhan pysyy joukon mukana ja näyristelee isokenkäisten edessä, hän o hyväksytty, mutta jos itse pyydät omantunnon syistä eroa seurakunnasta, joudut kaikkien hampaisiin ja sitä eroa ei myönnetä - se ihminen erotatetaan saatanan haltuun ja kaiken lisäksi valheellisella Ristin Voiton iloituksella hänet mustamaalataan kok helluntaiherätyksen silmissä jotta heitän omat virheet peittyy ja heidän kasvonsa pelastuu.

      Mitä siihen "lentlehtiseen" tulee, niin kysymys ei ollut mistään lehtolehtisestä. Kysymys oli jokaiseen kotiin ilmaisjakeluna jaettavasta lehdestä. Viisipalstainen tabloid, sivuja 12 - 16 ja oli rekisteröity Pariisissa YK:n alaisessa ISDN-rekisterissä. Neljstä kuuteen numera vuodessa ja kaikkiaan 37 numeroa. Kotisivuillani olevat tekstit, kuten kristilliset tekstisivut http://www.aretalogia.fi/kristilliset/otsikkosivu.html on peräisin tästä lehdestä.

      Eli ei siis mikään helluntailaisia parjaava lentolehtinen. Ja uusin kirjallinen tuotteeni löytyy täältä
      http://www.bod.fi/index.php?id=1258&objk_id=426727

      • ..

        Kiitos. Tutustun niihin sitten kun vain voin.

        Minä olen käsittänyt että Jumala on parantanut sinut.

        Kuten kerroin, linkitin tämän Facebook-sivulle. Ihmettelen miten he jaksavat lukea.

        Hehe.. Reijo Ruotsalaisen(Nokia Missio?)on kaverilistalla myös.. Ja Isä Mitro.

      • Lapin profeetta
        .. kirjoitti:

        Kiitos. Tutustun niihin sitten kun vain voin.

        Minä olen käsittänyt että Jumala on parantanut sinut.

        Kuten kerroin, linkitin tämän Facebook-sivulle. Ihmettelen miten he jaksavat lukea.

        Hehe.. Reijo Ruotsalaisen(Nokia Missio?)on kaverilistalla myös.. Ja Isä Mitro.

        Hei. Tässäpä juttua kuntoutumisestani
        http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/kuntoutumisen-tie.html

        Mainittakoon, että koskaan en ole tullut täysin terveeksi enkä tule, mutta olen oppinut elämään tämän kanssa.

        Mitä siihen ReijoR:ään tulee, nin hän antoi miule porttikiellon NetMission jo kymmenen vuotta sitten. Koomillista oli siten se, että kun olin Facebookissa runsas vuosi sitten, kehtasi tahtoa kaverikseen. Kun sitten huomasin, että hänellä oli silloin jo yli 700 kaveia, totesin, että höpöukko ja lpetin koko Facebookin.

        Että näin.

      • ...
        Lapin profeetta kirjoitti:

        Hei. Tässäpä juttua kuntoutumisestani
        http://www.sodankylan-invalidiyhdistys.com/2/kuntoutumisen-tie.html

        Mainittakoon, että koskaan en ole tullut täysin terveeksi enkä tule, mutta olen oppinut elämään tämän kanssa.

        Mitä siihen ReijoR:ään tulee, nin hän antoi miule porttikiellon NetMission jo kymmenen vuotta sitten. Koomillista oli siten se, että kun olin Facebookissa runsas vuosi sitten, kehtasi tahtoa kaverikseen. Kun sitten huomasin, että hänellä oli silloin jo yli 700 kaveia, totesin, että höpöukko ja lpetin koko Facebookin.

        Että näin.

        Samanlainen kuin kaikki muutkin.

    • fennris

      Myötätunnot kurjuuksien osalta täältäkin päin, ja toivottavasti et ole hakeutunut uudestaan helluntaiseurakuntien keskuuteen - itse kannatan Lapin Profeetan tapaa uskoa omalla tavallaan ja ilman muiden tuputtamia ja vääntelemiä oppeja, koska uskonnollisissa yhteisöissä tulee aina ja poikkeuksetta mukaan se statuskysymys. Henkinen ja hengellinen yhteys kannattaa hakea omien pohdintojen ja rauhoittumisen kautta, vaikka siinä pitääkin olla varovainen aikaisempien katkeruuksien suhteen - ja tietysti soveltaen, koska kaikilla ihmisillä ei ole samanlaista moraalia eikä kaikille sovi samat asiat. Sosiopaatin arvomaailma eroaa varmasti ns. normaalioloissa kasvaneen maailmankatsomuksesta. Varsinkin miesvaltaisessa kristinuskossa statuspohjainen alistaminen ja omanarvonkohotus ovat vahvasti esillä, vielä enemmän tietyissä liikkeissä, kuten helluntailaisuudessa.

      • Lapin profeetta

        En todellakaan ole hakeutunut uudelleen enkä tule koskaan hakeutumaankaan. Oli todella opettavainen hahraretki ja olen maksanut siitä todella kalliin hinnan. Mutta. Oppia ikä kaikki ja "palttokettu ei mene rautoihin", sanotaan meillä Lapissa.

        Minulle kelpaa vain ehdototon totuus ja oikeus sekä ne, jotka Jumalan totuutta ja oikeutta puolustavat; kärsimyksiä tai jopa kuolemaa pelkäämättä.

      • ..

        Pakko kai se on uskoa.
        Sanoohan sen jo Raamattukin että alttarille ei saa tuoda mitään "epäpuhdasta"..

        Kyllä mä kävin viisi vuotta sitten, pitkän tauon jälkeen. Ystäväni tuli hakemaan minut ja uuden aviomieheni.
        He menivät kuuntelemaan saarnaa, ja minä jäin ulos tupakalle yksin. Silloin se eräs nainen sieltä kotikokouksessa näki minut siinä ja sanoi "anteeksi".
        En edes muistanut kuka hän oli. Ei mitään tapoja. Lahko vienyt aivot niin ettei osata edes tervehtiä !!Onko se kulissiavioliitto, jonka kaikki tietää kulissiavioliitoksi se status...?

        Helluntaiseurakunta oli jakaantunut kahtia, ja ko.kokous oli se uusi uskonnollinen yhdyskunta, johon minulle oli aluksi annettu porttari.

        Uskovainen kaveri vei meidät sieltä sitte kotiin, ja rapsutti minua lopuksi leuan alta. Mieheni tutustui ko.yhdyskunnan perustajaan.. mutta kaiken oli loputtava, kun en jaksanut kuunnella juttua kuinka niillä hihuilla oli upeat valkoiset sohvat, ja kuinka hekin välillä juovat viiniä, eli ovat ns.normaaleja ihmisiä ?

        Mieheni kertoi kaikkien naisten tyrkyttäneen itseään, ja haukkuneen mua sekopääksii. Hän sanoi ex-hellariystäviäni huoriksi, hyväksikäyttäjiksi, ja sanoi että haluaa minut koska en petä.

        Ja näinhän minä sen itsekkin. Omin silmin.

        ..Mä olen ise rikkaasta perheestä. enemmän olen saanut nauttia ylellisyydestä, siitä että kaikkea on. Tiedän millaista olisi olla rikas, ja menestynyt. Nautin kyllä kun sain mahdollisuuksia päteä, ja nostaa sitä statustani...

        Mutta en käyttänyt niitä mahdollisuuksia. Se oli minusta samaa kuin pettäminen.
        Enkä tarkoita että aviomiehen pettämistä, pelkästään, vaan kaikkien.

        En halunnut että kukaan joutuu koskaan siihen missä minä jouduin elämään,, alempiarvoisena.

        Siksi en käyttänyt niitä mahdollisuuksiani.

        Olen tehnyt parhaani etten loukkaisi, mutta nyt saa riittää.

        He tietävät missä asun.

        Mutta ei hellareista minule vaaraa ole.. Itse olen mokannut, kun muutin statukseni kirjoittamalla paikallislehteen silloin uskosta..

      • Psalmi50.15
        .. kirjoitti:

        Pakko kai se on uskoa.
        Sanoohan sen jo Raamattukin että alttarille ei saa tuoda mitään "epäpuhdasta"..

        Kyllä mä kävin viisi vuotta sitten, pitkän tauon jälkeen. Ystäväni tuli hakemaan minut ja uuden aviomieheni.
        He menivät kuuntelemaan saarnaa, ja minä jäin ulos tupakalle yksin. Silloin se eräs nainen sieltä kotikokouksessa näki minut siinä ja sanoi "anteeksi".
        En edes muistanut kuka hän oli. Ei mitään tapoja. Lahko vienyt aivot niin ettei osata edes tervehtiä !!Onko se kulissiavioliitto, jonka kaikki tietää kulissiavioliitoksi se status...?

        Helluntaiseurakunta oli jakaantunut kahtia, ja ko.kokous oli se uusi uskonnollinen yhdyskunta, johon minulle oli aluksi annettu porttari.

        Uskovainen kaveri vei meidät sieltä sitte kotiin, ja rapsutti minua lopuksi leuan alta. Mieheni tutustui ko.yhdyskunnan perustajaan.. mutta kaiken oli loputtava, kun en jaksanut kuunnella juttua kuinka niillä hihuilla oli upeat valkoiset sohvat, ja kuinka hekin välillä juovat viiniä, eli ovat ns.normaaleja ihmisiä ?

        Mieheni kertoi kaikkien naisten tyrkyttäneen itseään, ja haukkuneen mua sekopääksii. Hän sanoi ex-hellariystäviäni huoriksi, hyväksikäyttäjiksi, ja sanoi että haluaa minut koska en petä.

        Ja näinhän minä sen itsekkin. Omin silmin.

        ..Mä olen ise rikkaasta perheestä. enemmän olen saanut nauttia ylellisyydestä, siitä että kaikkea on. Tiedän millaista olisi olla rikas, ja menestynyt. Nautin kyllä kun sain mahdollisuuksia päteä, ja nostaa sitä statustani...

        Mutta en käyttänyt niitä mahdollisuuksia. Se oli minusta samaa kuin pettäminen.
        Enkä tarkoita että aviomiehen pettämistä, pelkästään, vaan kaikkien.

        En halunnut että kukaan joutuu koskaan siihen missä minä jouduin elämään,, alempiarvoisena.

        Siksi en käyttänyt niitä mahdollisuuksiani.

        Olen tehnyt parhaani etten loukkaisi, mutta nyt saa riittää.

        He tietävät missä asun.

        Mutta ei hellareista minule vaaraa ole.. Itse olen mokannut, kun muutin statukseni kirjoittamalla paikallislehteen silloin uskosta..

        No on sinulle sattunut kaikenlaista. Kun tarkastelen juttujasi kokonaisuutena, tulee niistä hiukan sekava kuva ja mietin, että mikähän mahtaa olla asian koko totuus. Tiedän kyllä, että seurakunnissa on valtapeliä ja monen laista voi sattua. Myöskään epäraittius ei ole seurakunnille vierasta ja varsinkin pienissä seurakunnissa voi joskus esiintyä tämän tyyppistä ongelmaa. Jumala kuitenkin toimii aina seurakunnassa, vaikka se onkin vajavainen. Siksi seurakunta yhteyttä ei tulisi jättää. Ensisijaisesti emme käy seurakunnassa siksi, että saisimme jotenkin vaikuttaa ja osallistua sen toimintaan, emmekä siksi, että siellä on meidän ystävämme. Emme etsi sieltä ihmissuhteita, eikä tehtävämme ole tarkkailla seurakuntaa. Miksi sitten käymme seurakunnassa? Eikö siksi, että se on meidän hengellinen kotimme. Menemme seurakuntaan rakentumaan ja vahvistumaan uskossamme. Jumala toimii seurakunnan kautta ja välityksellä. Pyhä Henki on mukana puheissa, keskusteluissa, lauluissa ja rukouksissa. Näiden palvelustöiden kautta Jumala pyrkii vahvistamaan seurakuntaa. Ei meidän kannata kiinnittää huomiotamme seurakunnan vajavuuksiin ja epäkohtiin, vaan Jumalaan. Emmehän me itsekään aina ole oikeassa ja olemme monin tavoin vajavaisia.

        Vihollinen yrittää aina sotkea kaiken seurakunnassa ja tähän hän monesti käyttää niitä ihmisiä, jotka tahtovat vaikuttaa seurakunnassa tavalla taikka toisella. Ymmärrämme monesti ihan väärin sen, miten meidän tulisi toimia seurakunnassa. Voi kun me käsittäisimme, mitä Jumala meiltä ensisijaisesti odottaa. Hän on aina ensin kiinnostunut sinusta itsestäsi. EI siitä, mitä sinä voisit tehdä seurakunnan hyväksi. Hän haluaa vahvistaa sinua ja uskoasia. Pyhä Henki puhuu sinulle seurakunnan välityksellä, hoitaa ja kasvattaa sinua uskossasi. Ei Hän vaadi, tai odota sinulta mitään työ tehtäviä. Tässä suhteessa seurakunnan päättäjät voivat joskus tehdä myös virheitä. He nostavat liian nopeasti vasta uskoon tulleita ja laittavat heidät liian suuriin saappaisiin. Sitten käy, niin kuin käy. Luovutaan uskosta ja lähdetään katkerina takaisin sinne, mistä tultiinkin. Ei Jumala kaikista ole ajatellut tehdä pastoreita ja johtajia, eikä näihin tehtäviin tule lainkaan pyrkiä. Jumala käyttää meitä pienillä paikoilla ja monesti aivan huomaamattammekin. Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa ja seurakunnassa. Tässä on seurakunnan salaisuus.

        Kyse ei siis ole siitä, että meillä olisi täydellisiä seurakuntia, joissa on täydellisiä pastoreita / johtajia. Ei tokikaan, vaan Jumala toimii vajavaisissa seurakunnissa ja käyttää meitä heikkoja epätäydellisiä ihmisiä rakentamaan toinen toisiamme. On niin helppoa lähteä vikoilemaan ja syyttämään veljiä / sisko. Huomaamme valtapeliä, juoruilua, syntiä, valehtelua jne.. Mikäli kiinnitämme katseemme tähän kaikkeen, olemme silloin vaarallisilla vesillä. Katkeruus kolkuttaa ovella ja vihollinen ruokkii tällaisia ajatuksia. Ennen kuin huomaammekaan, olemme vieraantuneet seurakunnasta ja valmiita jättämään koko ”sairaan sakin”. Tällainen ihminen on helppo saalis viholliselle. Saatanan ei tarvitse kuin poimia tällainen kypsä hedelmä, nam. Entä jos toimisimmekin tosin ja jättäisimme Jumalalle nämä asiat. Meidän tulee armahtaa toinen toisiamme. Raamattu opettaa meitä rakastamaan toisiamme, siitä meidät tunnetaankin, että niin rakastamme toisiamme. Rakkaus peittää paljot synnitkin, se ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa, ei kadehdi, kerskaile jne.. Meidän tulee keskittyä rakastamaan, ei vikoilemaan. Tässä on sinun leiviskäsi / talenttisi, jonka Jumala on sinulle antanut ja tämän Hän tulee sinulta kerran vaatimaan korkoineen. Rakastitko, vai ryhdyitkö lyömään?

        Jumala kasvattaa meitä jokaista ja meissä kaikissa on paljon perattavaa ja pois laitettavaa. Olemme kaikki alttiita ylpeydelle, pahan puhumiselle, jopa valehtelulle. Saatamme joskus pyrkiä kilpailemaan ja arvostelemaan muita. Huomaamme, miten muut ovat heikkoja, mutta emme sääli / armahda heitä. Annamme kyllä itsellemme täydellisen armahduksen, koska olemme velkaa paljon, mutta emme ole valmiita armahtamaan niitä, jotka ovat meille velassa. Jumala ei hyväksy tätä. Hän ei koskaan ole antanut meille valtaa tuomita, tai toimia armottomasti. Meidät on kutsuttu rakastamaan ja siunaamaan, että siunauksen perisimme. Kun tämän ymmärrämme, ymmärrämme myös seurakunnan merkityksen ja huomamme, miten tärkeää meidän on vaalia seurakunta yhteyttä, vaikka meillä ei olekaan täydellinen seurakunta. Lue Paavalin kirjeitä eri seurakunnille. Kuinka monta täydellistä seurakuntaa sieltä löydät? Et yhtään. Kaikki seurakunnat olivat eri tavoin vajavaisia. Miksi seurakunnan nyt sitten pitäisi olla täydellinen?

      • ..
        Psalmi50.15 kirjoitti:

        No on sinulle sattunut kaikenlaista. Kun tarkastelen juttujasi kokonaisuutena, tulee niistä hiukan sekava kuva ja mietin, että mikähän mahtaa olla asian koko totuus. Tiedän kyllä, että seurakunnissa on valtapeliä ja monen laista voi sattua. Myöskään epäraittius ei ole seurakunnille vierasta ja varsinkin pienissä seurakunnissa voi joskus esiintyä tämän tyyppistä ongelmaa. Jumala kuitenkin toimii aina seurakunnassa, vaikka se onkin vajavainen. Siksi seurakunta yhteyttä ei tulisi jättää. Ensisijaisesti emme käy seurakunnassa siksi, että saisimme jotenkin vaikuttaa ja osallistua sen toimintaan, emmekä siksi, että siellä on meidän ystävämme. Emme etsi sieltä ihmissuhteita, eikä tehtävämme ole tarkkailla seurakuntaa. Miksi sitten käymme seurakunnassa? Eikö siksi, että se on meidän hengellinen kotimme. Menemme seurakuntaan rakentumaan ja vahvistumaan uskossamme. Jumala toimii seurakunnan kautta ja välityksellä. Pyhä Henki on mukana puheissa, keskusteluissa, lauluissa ja rukouksissa. Näiden palvelustöiden kautta Jumala pyrkii vahvistamaan seurakuntaa. Ei meidän kannata kiinnittää huomiotamme seurakunnan vajavuuksiin ja epäkohtiin, vaan Jumalaan. Emmehän me itsekään aina ole oikeassa ja olemme monin tavoin vajavaisia.

        Vihollinen yrittää aina sotkea kaiken seurakunnassa ja tähän hän monesti käyttää niitä ihmisiä, jotka tahtovat vaikuttaa seurakunnassa tavalla taikka toisella. Ymmärrämme monesti ihan väärin sen, miten meidän tulisi toimia seurakunnassa. Voi kun me käsittäisimme, mitä Jumala meiltä ensisijaisesti odottaa. Hän on aina ensin kiinnostunut sinusta itsestäsi. EI siitä, mitä sinä voisit tehdä seurakunnan hyväksi. Hän haluaa vahvistaa sinua ja uskoasia. Pyhä Henki puhuu sinulle seurakunnan välityksellä, hoitaa ja kasvattaa sinua uskossasi. Ei Hän vaadi, tai odota sinulta mitään työ tehtäviä. Tässä suhteessa seurakunnan päättäjät voivat joskus tehdä myös virheitä. He nostavat liian nopeasti vasta uskoon tulleita ja laittavat heidät liian suuriin saappaisiin. Sitten käy, niin kuin käy. Luovutaan uskosta ja lähdetään katkerina takaisin sinne, mistä tultiinkin. Ei Jumala kaikista ole ajatellut tehdä pastoreita ja johtajia, eikä näihin tehtäviin tule lainkaan pyrkiä. Jumala käyttää meitä pienillä paikoilla ja monesti aivan huomaamattammekin. Pyhä Henki vaikuttaa uskovissa ja seurakunnassa. Tässä on seurakunnan salaisuus.

        Kyse ei siis ole siitä, että meillä olisi täydellisiä seurakuntia, joissa on täydellisiä pastoreita / johtajia. Ei tokikaan, vaan Jumala toimii vajavaisissa seurakunnissa ja käyttää meitä heikkoja epätäydellisiä ihmisiä rakentamaan toinen toisiamme. On niin helppoa lähteä vikoilemaan ja syyttämään veljiä / sisko. Huomaamme valtapeliä, juoruilua, syntiä, valehtelua jne.. Mikäli kiinnitämme katseemme tähän kaikkeen, olemme silloin vaarallisilla vesillä. Katkeruus kolkuttaa ovella ja vihollinen ruokkii tällaisia ajatuksia. Ennen kuin huomaammekaan, olemme vieraantuneet seurakunnasta ja valmiita jättämään koko ”sairaan sakin”. Tällainen ihminen on helppo saalis viholliselle. Saatanan ei tarvitse kuin poimia tällainen kypsä hedelmä, nam. Entä jos toimisimmekin tosin ja jättäisimme Jumalalle nämä asiat. Meidän tulee armahtaa toinen toisiamme. Raamattu opettaa meitä rakastamaan toisiamme, siitä meidät tunnetaankin, että niin rakastamme toisiamme. Rakkaus peittää paljot synnitkin, se ei katkeroidu, eikä muistele kärsimäänsä pahaa, ei kadehdi, kerskaile jne.. Meidän tulee keskittyä rakastamaan, ei vikoilemaan. Tässä on sinun leiviskäsi / talenttisi, jonka Jumala on sinulle antanut ja tämän Hän tulee sinulta kerran vaatimaan korkoineen. Rakastitko, vai ryhdyitkö lyömään?

        Jumala kasvattaa meitä jokaista ja meissä kaikissa on paljon perattavaa ja pois laitettavaa. Olemme kaikki alttiita ylpeydelle, pahan puhumiselle, jopa valehtelulle. Saatamme joskus pyrkiä kilpailemaan ja arvostelemaan muita. Huomaamme, miten muut ovat heikkoja, mutta emme sääli / armahda heitä. Annamme kyllä itsellemme täydellisen armahduksen, koska olemme velkaa paljon, mutta emme ole valmiita armahtamaan niitä, jotka ovat meille velassa. Jumala ei hyväksy tätä. Hän ei koskaan ole antanut meille valtaa tuomita, tai toimia armottomasti. Meidät on kutsuttu rakastamaan ja siunaamaan, että siunauksen perisimme. Kun tämän ymmärrämme, ymmärrämme myös seurakunnan merkityksen ja huomamme, miten tärkeää meidän on vaalia seurakunta yhteyttä, vaikka meillä ei olekaan täydellinen seurakunta. Lue Paavalin kirjeitä eri seurakunnille. Kuinka monta täydellistä seurakuntaa sieltä löydät? Et yhtään. Kaikki seurakunnat olivat eri tavoin vajavaisia. Miksi seurakunnan nyt sitten pitäisi olla täydellinen?

        "Miksi seurakunnan nyt sitten pitäisi olla täydellinen?"

        Ei ole mitään seurakuntaa, mun elämässä anteeksi vain.
        Ko.tapahtumista on 15 vuotta.

        Uskovaisia ystäviä minulla kyllä on, ja heidän kanssaan on ollut välillä ihan mielenkiintoisiakin keskusteluja.

        Palautteestasi ..Sekava on kirjoitus, tiedän.. johtuu varmaan siitä että yritin tuota aloitusta tehdessäni hahmottaa ennenkaikkea itselleni sen että mikä siellä seurakunnassa oikein meni pieleen, että tapahtui se kahtiajakaantuminen. Ja miksi mua siitä tunnuttiin syyttävän, niin että sain porttarin siihe uuteen juttuun.

        Olin aktiivijäsen tuohon aikaan. Silloin puhuttiin asioista hengellisin termein. Nyt kun ateistisempi olen, en voi käsittää miten olenkin voinut elää niin: joka toinen sana Pyhä ja Jeesus jne.

        Siksi en muistanut.. enää minussa ei ole niitä sanoja niissä merkityksissä joissa te niitä käytätten.

        Onpahan muuten ateismipalstaltakin tullut luettua miten joku muukin on huomannut miten te uskovat puhutte eri kieltä.

        Minulta se teidän kielenne on hävinnyt muistista, vähän samaan tyyliin ku englantiakaan jos ei puhu, niin sen kielen sitten unohtaa..

        Oletko psalmi50:15 huomannut miten olet jännästi omaksunut uskovien kielen.. puhut vajavaisuudesta, armahduksesta, heikkoudesta jne. Saatanan mainitsit myös.. olen pahoillani.. en ymmärrä sinua. Puhumme eri kieltä.

    • Psalmi50.15

      Enhän minä arkikielessä tietenkään käytä näitä hengellisiä termejä, vaan keskustellessani muiden uskovien, tai asiasta kiinnostuneiden kanssa. Mikäli henkilö on ihan pihalla(sinä et) asioista, en käytä niitä lainkaan. Keskustelin viimeksi eilen erään henkilön kanssa, joka ei ole uskossa. Kerroin hänelle Jeesuksesta ja pelastuksesta ihan tavallisella arkikielellä ja hän ymmärsi minua vallan mainiosti, puhuimme ihan samaa kieltä. Olen mukana liike elämässä ja kuljen ihmisten keskellä kuin kala vedessä. En todellakaan ole mikään outo lintu, vaan erittäin kunnioitettu ja pidetty henkilö ulkopuolisten silmissä. Tunnen ihmisiä laidasta laitaan ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.

      Sinä olet tullut loukatuksi ja rikotuksi seurakunnassa. Et ole ainut. Monet ovat kokeneet lyöntejä ja oikeastaan kukaan ei niiltä säästy. Seurakunnassa on ihmisiä, siinä missä muuallakin ja aina kun ollaan tekemisissä ihmisten kanssa, on vaarana tulla loukatuksi ja väärinymmärretyksi. Toiset kestävät tätä enemmän, toiset vähemmän. Ymmärrän sinua ja tiedän miltä tuntuu. Jumala haluaa hoitaa sinun haavasi ja korjata sen mikä on mennyt rikki. Hän ei sinua riko enempää, vaan tahtoisi puhaltaa sinun uskon liekkisi uuteen liekkiin. Hän näkee sinun haavasi ja tuntee sinun kipusi. Ajattele, että Hän eli tämän saman elämän kuin mekin. Hän oli kiusattu, loukattu, väärin ymmärretty, lyöty jne.. ja siksi, juuri siksi Hän voi meitäkin heikkoja auttaa. Hän voi astua sinun rinnallesi tänään, Hän, joka on kokenut kaiken sen saman, mitä sinäkin. Hän ymmärtää sinua ja rukoilee sinun puolestasi. Saat rohkeasti astua hänen eteensä, Hän on valmis armahtamaan ja auttamaan sinua.

      Meille ei luvattu kuitenkaan helppoa tietä, kun tulimme uskoon. Seurakunta ja muut uskovat ovat voineet luvata, mutta Jeesus ei luvannut. Mitä Hän lupasi? Hän lupasi olla sinun kanssasi kaikkina päivinä, Hän lupasi auttaa ja lohduttaa, kulkea rinnalla ja ymmärtää, mutta Hän myös sanoi, että sinun tulee ottaa ristisi ja seurata. Tahdon kutsua sinua takaisin Jeesuksen seuraajaksi. Se on kaikkein paras tie, se on siunauksen tie ja ennen kaikkea se tie johtaa kerran perille. Olet loukkaantunut ja varmaan ihan aiheesta. Sinua on kohdeltu väärin ja sinun vaikea antaa sitä anteeksi. Loukkaantuminen ja katkeruus ovat kuitenkin tietyllä tavalla synonyymejä ja siksi tahdon myös hiukan herätellä sinua. Katkeruus ei johda hyvään. Elämässä menestyvä ihminen ei ole katkera, mutta hengellisesti katsottuna tilanne on vielä vaikeampi. Loukattu ihminen tulee katkeraksi, ellei suostu antamaan anteeksi. Mitä Raamattu sitten sanoo anteeksi antamattomuudesta? Siellä opetetaan, että Jumala ei anna anteeksi, ellemme me suostu antamaan anteeksi. Asiat voidaan käsitellä ja ne tuleekin käsitellä. Tunteet tulee tuntea ja ihmisten kanssa puhua, mutta viidentoista vuoden anteeksiantamattomuus ja katkeruus… Se, ei ole Jumala tahto.

      Menit yksinkertaisesti metsään uskossasi. Vihollisen onnistui saada sinut ansaan ja tulit petetyksi. Ainut tie takaisin on se, että et syytä ketään. Et seurakuntaa, et yksilö uskovia, tai ketään muutakaan. Tunnustat, sekä itsellesi, että Jumalalle, että sinä itse mokasit ja menit harhaan, luovuit uskostasi ja lähdit synnin teille. Tämän jälkeen kehotan sinua antamaan anteeksi myös itsellesi, koska Jumala ei sinua syytä. Hän ei halua sinua tuomita, vaan armahtaa ja antaa anteeksi. Hän kutsuu sinua takaisin, koska rakastaa sinua. Hän ikävöi sinua ja on murehtinut puolestasi. Niin kuin tuhlaaja poika palasi, niin sinäkin saat palata ja Isä juoksee sinua jo vastaan. Hän järjestää sinulle pidot ja antaa sitten vanhempien veljien / siskojen olla kateita : )), kun Hän kätkee sinun rakkauteensa ja vaatettaa sinut uusilla vaatteilla, nostaa sinut palvelijakseen jne. : )))

    • ..

      Vai myyntineuvottelija olet. No mutta en osta mitään.

      • Psalmi50.15

        En ole myynti neuvottelija, vaikka sitäkin työtä varmasti paljon teen. Ostan ja myyn, mutta teen myös paljon muuta. Olen toimitusjohtaja ja pyöritän aika isoa bisnestä. Jumalan Sanaa ei kuitenkaan kaupitella. En myyskentele sitä, vaan julistan täyttä evankeliumia, joka ei ole halpaa. Pelastus on lahja ja se voidaan ainoastaan vastaan ottaa, mutta sen mukana tulee liiton ehdot. Ensin se ei siis maksa mitään, mutta lopulta se maksaa kaiken. Hiukan paradoksaalista, mutta näin se vaan on. Kahta tietä emme voi kulkea. Toinen jalka maailmassa ja toinen taivasten valtakunnassa, se ei ole mahdollista. Evankeliumia ei siis myydä, mutta silti se maksaa, sitä ei kaupitella, mutta se on tarjolla. Pidähän varasi tässä suhteessa, nimittäin se ei ole välttämättä aina edes tarjolla sinulle. Tällä tarkoitan sitä, että on aika, kun etsimme Herraa ja aika, kun paadutamme sydämemme, eikä asiat enää kiinnosta meitä. Kukaan ei tule Jeesuksen luokse, ellei Isä häntä vedä. Älä tuhlaa etsikkoaikaasi, vaan tule takaisin silloin, kun se on mahdollista, ettet ajautuisi kutsun ohi. Siinä olet kuitenkin rehellinen, että et sanokaan olevasi uskossa. Pidän tällaisesta rehellisyydestä, koska uskossa joko ollaan, tai sitten ei olla ja se tulee näkyä myös teoissa. Kun palaat, tule takaisin kokosydämisenä, älä puolisydämisenä.

    • ...

      No, ihan oikeassahan sinä sikäli olet, että minut laitettiin liian pian liian suuriin saappaisiin....( Tunsin itseni nöyryytetyksi heti kun tuo nainen rukoili lapsuuden haavoista parantumista.)
      Vai olet sinä oikein toimitusjohtaja...

      Kyllä varmaan jokaisella on lapsuudesta niitä hetkosia, kun on joku hylätty, mutta ei se ole terveellistä että yhden sielunhaavoja aletaan tuosta noin vain, toista tuntematta, puoskaroimaan, ihan vain koska siitä saat toisilta pisteitä.

      Hän otti multa heti luulot pois.

      Olin jo päättänyt että jotenkiin tulen uskoon.. Nyt, psalmi, ymmärrän että ehkä se oli tarkoitus että menin tuolloin tuohon kokoukseen..
      Olin rukoillut Jumalaa että Jumala näyttäisi mulle missä seurakunnassa mun paikka on.

      Sielä ekassa kokouksessa oli yllättäen monesta uskontokunnasta yksi sen edustaja puhumassa.
      Adventtiseurakunnasta joku, Jehovan Todistaja, luterilaisen kirkon edustaja ym.

      Mua sielä tosiaan ihmetytti miten se sattuikin olemaan just se ekumeniailta, silloin. Ihan kuin Jumala ois tiennyt mun ajatukset..

      Se tuntui että Jumala oli kuin isä. Kuin olisi sen kokouksen avulla halunnut sanoa että"päätähän, mihin seurakuntaan haluat kuulua." Mihinkään ei ole kiire.

      Mä olin tosi ymmälläni siitä, kun menin sinne kokoukseen ihan vaan tutkailemaan millaista sielä on, jotta voisin harkita... mitä uskontoa voisin alkaa kannattamaan seuraavaksi, vai alanko ollenkaan.

      Niin sieltä sai tietoa.

      Sinusta en tiedä, miten tulit uskoon...
      Nyt olet nuhdellut minua oikeista synneistäni. Mutta sinun mielestä olen tehnyt väärin kun olen luopunut seurakuntayhteydestäni.

      Anteeksi vain, mutta minusta jos Jumala on, Jumala antaa ihmisen itse päättää ...et varmaan ymmärrä.

      Mutta minusta se nainen tuli Jumalan ja minun väliin
      Hän henkisesti kampitti mut.

      Teki minusta ikioman lampaansa.

      Minua ei ole lapsena hylätty.. Se nainen oli oman Jumalansa edessä väärässä.

      Se on totuus. Enkä ollut mikään tyhmä.

      Kuitenkin Psalmi olet oikeassa.. Minusta tuntuu ihan kauhean pahalle se kun melkein aina loukkaan loukkaajiani, enkä ymmärrä elää armosta käsin.

      "toinen jalka maailmassa, ja toinen taivaassa, se ei ole mahdollista. Evankeliumia ei siis myydä, silti se maksaa, sitä ei kaupitella, mutta se on tarjolla. Pidähän varasi tässä suhteessa, sillä se ei ole välttämättä tarjolla edes sinulle."

      Sorry, ei susta tiedä ootko lintu vai kala...

      • Psalmi50.15

        Sanoin jo aiemmin, että olen yrittäjä, joten olen silloin automaattisesti toim. joht. Perustimme myös toisen yhtiön, jossa olen vain yksi osakas ja valitsivat minut siihenkin toim. johtajan tehtäviin. Kyselet, että olenko lintu vai kala. Päättele siten itse, että kenen kanssa keskustelet, olenko täysjärkinen, vai jotain muuta. Sen verran voin sanoa, että tämän päivän yrityksiä, ei menestyksekkäästi pyöritetä, elleivät jalat ole tukevasti maassa ja pääkoppa kunnossa. Olemme aikeissa perustaa myös säätiön, kunhan saamme hesan projektit käyntiin. Sen avulla teemme humanitaarista työtä tietyissä paikoissa. Toimin oman seurakuntani opetus työssä ja vastaan / johdan tiettyä osa aluetta siinä. Tämän ohella opiskelen myös teologiaa. Minulla on perhe, jossa on kolme lasta ja kuten jo aiemmin kerroin, olen tunnettu ja pidetty henkilö. Minulle on sinänsä se ja sama, mitä sinä minusta ajattelet, kerroin itsestäni lähinnä siksi, ettet ajattele minun olevan joku aivopesty pelle, joka ei näe seurakunnan seinien läpi. Niitäkin valitettavasti on.

        Sinulle tultiin profetoimaan ja se meni ilmeisesti ainakin osittain väärin. Älä huoli, niin on minullekin profetoitu ja joskus on mennyt väärin. Se tietty ottaa päähän, jos joku ampuu täysin metsään ja niinkin on kyllä käynyt. Kerran yksi pastori tuli profetoimaan minulle, että Jumala on nähnyt mitä eilen tein ja pyysi minua tekemään parannuksen. Ei hän toki julkisesti tätä profetoinut, mutta ärsytti se silti, kun se meni ihan pieleen. Sattuuhan sitä, mutta ei näihin tule pysähtyä, ei toki. Olen saanut myös monia aivan ihastuttavia sanomia siskojen ja veljien kautta, jotka ovat varmuudella olleet Jumalan maailmoista. Seurakunta on vajavaisuudestaan huolimatta Jumalan suunnitelma ja Jumala rakastaa tätä epätäydellistä laumaansa. Kyllä se on lopultakin niin, että ihminen, joka rakastaa Jumalaa ja tahtoo sydämestään olla kuuliainen hänelle, ei vihaa seurakuntaa, eikä erkane seurakunnasta, vaikka näkisi sen heikkoudet. Sinunkin tapauksessa asiat ovat varmuudella menneet siten, että Jumala suhteessasi on tapahtunut ensin jotain. Jokin pääsi vaurioittamaan Jumala suhdettasi ja tätä kautta seurakunta yhteyttäsi. Ei tämä asia kuulu minulle, enkä halua sinua mitenkään syytellä, vaan paremminkin keskustella kanssasi aiheesta. Mieti itse, mitä tapahtui, mikä tuli sinun ja Jumalan väliin, oliko jokin asia, mistä Jumala sinulle puhui, mutta et ollut kuuliainen? Katkeruus jo itsessään on tarpeeksi ja sehän on lähes näkymätön synti, samoin kuin anteeksi antamattomuus, jatkuva vikoilu jne... En syytä, tai soimaa, vaan...

        Tahdon sinun tietävän, että ei Jumala ole sinua hylännyt, eikä unohtanut. Hän odottaa sinua takaisin yhteyteensä ja etsii sinua niin kuin sitä kadonnutta lammasta. Kun Hän vihdoin löytää sinut, Hän nostaa sinut harteilleen ja lähtee iloiten kantamaan sinua takaisin yhteyteensä. Voi kuinka ymmärränkään sinua ystäväni. Et tiedä, mitä minä olen kokenut elämässäni, enkä halua siitä pidemmin kertoakkaan, mutta sanon vain, että minäkin olin kerran tuo kadonnut lammas. Olin kerran seurakunnan ja uskovien yhteydessä, mutta päätin lähteä omille teilleni. Syyt olivat moninaiset ja päätin, etten tule koskaan takaisin. Asetin ehtoja ja syytin muita jne. Sain kokea, miten melkein kymmenen vuoden jälkeen, Jumalan rakastavat kädet tarttuivat elämääni ja mursivat kovan sydämeni. Hän rakasti minut takaisin yhteyteensä ja seurakuntaan. Minä en siis korkealta haastele mitään. En ole hengellisesti ylpeä, enkä missään muussakaan mielessä. Olen saanut paljon anteeksi ja siksi myös rakastan paljon. Rakastan sillä rakkaudella, jota olen itsekin saanut kokea, kun tuhlaajana palasin Isän luokse. Voi niitä pitoja pöytiä, jotka hän minulle oli kattanut. Voi sitä iloa ja riemua.

        Sanoin jo aiemmin, että olen ylpeä Jumalastani. Niin totisesti olen. Olen saanut niin paljon. Hän nosti minut, tarttui elämääni ja antoi minulle uuden elämän. Sain kaiken sen mitä olin haaveillut ja paljon, paljon enemmän. Jumalan rakkaus on aivan sanoin kuvaamaton. Hänen hyvyytensä ylittää minun ymmärrykseni, siksi olen niin rakastunut häneen. Hän rakasti minut yhteyteensä ja hänen rakkautensa ja uskollisuutensa on minut myös pitänyt kiinni hänessä. Voin vain kuvitella, miten paljon Jumala rakastaa sinuakin. Hän on ojentanut kätensä ja tahtoisi sulkea sinut syliinsä, mielisuosioonsa. Siinä Hän pitäisi sinua, niin kauan, että olet kokonaan ehjä ja aina, kun sinusta tuntuisi pahalta ja pelottavalta, voisit palata tuohon syliin. Tällaisen Jumala minä olen oppinut tuntemaan.

      • ...
        Psalmi50.15 kirjoitti:

        Sanoin jo aiemmin, että olen yrittäjä, joten olen silloin automaattisesti toim. joht. Perustimme myös toisen yhtiön, jossa olen vain yksi osakas ja valitsivat minut siihenkin toim. johtajan tehtäviin. Kyselet, että olenko lintu vai kala. Päättele siten itse, että kenen kanssa keskustelet, olenko täysjärkinen, vai jotain muuta. Sen verran voin sanoa, että tämän päivän yrityksiä, ei menestyksekkäästi pyöritetä, elleivät jalat ole tukevasti maassa ja pääkoppa kunnossa. Olemme aikeissa perustaa myös säätiön, kunhan saamme hesan projektit käyntiin. Sen avulla teemme humanitaarista työtä tietyissä paikoissa. Toimin oman seurakuntani opetus työssä ja vastaan / johdan tiettyä osa aluetta siinä. Tämän ohella opiskelen myös teologiaa. Minulla on perhe, jossa on kolme lasta ja kuten jo aiemmin kerroin, olen tunnettu ja pidetty henkilö. Minulle on sinänsä se ja sama, mitä sinä minusta ajattelet, kerroin itsestäni lähinnä siksi, ettet ajattele minun olevan joku aivopesty pelle, joka ei näe seurakunnan seinien läpi. Niitäkin valitettavasti on.

        Sinulle tultiin profetoimaan ja se meni ilmeisesti ainakin osittain väärin. Älä huoli, niin on minullekin profetoitu ja joskus on mennyt väärin. Se tietty ottaa päähän, jos joku ampuu täysin metsään ja niinkin on kyllä käynyt. Kerran yksi pastori tuli profetoimaan minulle, että Jumala on nähnyt mitä eilen tein ja pyysi minua tekemään parannuksen. Ei hän toki julkisesti tätä profetoinut, mutta ärsytti se silti, kun se meni ihan pieleen. Sattuuhan sitä, mutta ei näihin tule pysähtyä, ei toki. Olen saanut myös monia aivan ihastuttavia sanomia siskojen ja veljien kautta, jotka ovat varmuudella olleet Jumalan maailmoista. Seurakunta on vajavaisuudestaan huolimatta Jumalan suunnitelma ja Jumala rakastaa tätä epätäydellistä laumaansa. Kyllä se on lopultakin niin, että ihminen, joka rakastaa Jumalaa ja tahtoo sydämestään olla kuuliainen hänelle, ei vihaa seurakuntaa, eikä erkane seurakunnasta, vaikka näkisi sen heikkoudet. Sinunkin tapauksessa asiat ovat varmuudella menneet siten, että Jumala suhteessasi on tapahtunut ensin jotain. Jokin pääsi vaurioittamaan Jumala suhdettasi ja tätä kautta seurakunta yhteyttäsi. Ei tämä asia kuulu minulle, enkä halua sinua mitenkään syytellä, vaan paremminkin keskustella kanssasi aiheesta. Mieti itse, mitä tapahtui, mikä tuli sinun ja Jumalan väliin, oliko jokin asia, mistä Jumala sinulle puhui, mutta et ollut kuuliainen? Katkeruus jo itsessään on tarpeeksi ja sehän on lähes näkymätön synti, samoin kuin anteeksi antamattomuus, jatkuva vikoilu jne... En syytä, tai soimaa, vaan...

        Tahdon sinun tietävän, että ei Jumala ole sinua hylännyt, eikä unohtanut. Hän odottaa sinua takaisin yhteyteensä ja etsii sinua niin kuin sitä kadonnutta lammasta. Kun Hän vihdoin löytää sinut, Hän nostaa sinut harteilleen ja lähtee iloiten kantamaan sinua takaisin yhteyteensä. Voi kuinka ymmärränkään sinua ystäväni. Et tiedä, mitä minä olen kokenut elämässäni, enkä halua siitä pidemmin kertoakkaan, mutta sanon vain, että minäkin olin kerran tuo kadonnut lammas. Olin kerran seurakunnan ja uskovien yhteydessä, mutta päätin lähteä omille teilleni. Syyt olivat moninaiset ja päätin, etten tule koskaan takaisin. Asetin ehtoja ja syytin muita jne. Sain kokea, miten melkein kymmenen vuoden jälkeen, Jumalan rakastavat kädet tarttuivat elämääni ja mursivat kovan sydämeni. Hän rakasti minut takaisin yhteyteensä ja seurakuntaan. Minä en siis korkealta haastele mitään. En ole hengellisesti ylpeä, enkä missään muussakaan mielessä. Olen saanut paljon anteeksi ja siksi myös rakastan paljon. Rakastan sillä rakkaudella, jota olen itsekin saanut kokea, kun tuhlaajana palasin Isän luokse. Voi niitä pitoja pöytiä, jotka hän minulle oli kattanut. Voi sitä iloa ja riemua.

        Sanoin jo aiemmin, että olen ylpeä Jumalastani. Niin totisesti olen. Olen saanut niin paljon. Hän nosti minut, tarttui elämääni ja antoi minulle uuden elämän. Sain kaiken sen mitä olin haaveillut ja paljon, paljon enemmän. Jumalan rakkaus on aivan sanoin kuvaamaton. Hänen hyvyytensä ylittää minun ymmärrykseni, siksi olen niin rakastunut häneen. Hän rakasti minut yhteyteensä ja hänen rakkautensa ja uskollisuutensa on minut myös pitänyt kiinni hänessä. Voin vain kuvitella, miten paljon Jumala rakastaa sinuakin. Hän on ojentanut kätensä ja tahtoisi sulkea sinut syliinsä, mielisuosioonsa. Siinä Hän pitäisi sinua, niin kauan, että olet kokonaan ehjä ja aina, kun sinusta tuntuisi pahalta ja pelottavalta, voisit palata tuohon syliin. Tällaisen Jumala minä olen oppinut tuntemaan.

        Jumalan sylistä ja siitä olinko jo aiemmin..

        Kerroit itsestäsi että olet menestyksekäs, ja että sinulla on 3 lasta, ja että opiskelet teologiaa...

        Eli olin tuolloin palkattu terveyskeskukseen sijaiseksi, tuolloin olin äitiyslomalla.

        Aloitin työt -94, ja viimeisen sijaisuuden tein tereyskeskukseen v.2006, tein myös muille palveluidentarjoajille, sijaisuuksia.

        Kerran soitettiin, ja mieshoitaja puhelimessa sanoi, kun ilmoitin pääsenkö, että"Olet loistotapausi!"Tms.

        En ollut hänen kanssa aiemmin jutellut, joten päättelin siitä että minusta oli juteltu.. minusta oli puhuttu "selän takana"ja ilmeisesti jotain positiivista, kerran työhön tuli kutsu.

        Ei ne sinne tk:n palkkaa ketä vain rikkimenneitä, äitiä kaipaavia lolloja. Ja tästä on kyse.

        Hellujen asenne täysin pielessä. Siinä että minun psyykettä kaivellaan, ja samalla levitellään valheellista juttua, voi loukata paitsi itseäni, perheenijäseniä, niin se pilkka voi osua myös entisiin työnantajiini, ja potilaisiin.

        Itsenäisyys on asia joka meitä yhdistää .. Psalmi50:15. Voin kertoa tämän, en riko vaitiolovelvollisuuuksiani, kun en nimiä kerro..
        Kerron tämän myös siksi koska aiemmin kerroit monta juttua fyys.sairaista, joille Pyhä oli antanut sinulle sanoja.. Mitä PH oisi tehnyt jos oisi ollut mä.. ?? Tästä voit myös päätellä jotain siitä "rikkinäisyydestäni", jota haluat kaikille mainostaa:

        Katselin itseäni peilistä, koska käsissäni oli irtosilmä, jota pesin. Sen tehtyäni tungin sen takaisin kuoppaansa, ihmisen päähän, pesin kädet, desinfioin ne, ja kuivasin, ja sitten siirryin imemään limaa astmaatikon keuhkoista. Kohta alkaisi ruokatunti.
        Syötin erästä vanhusta, ja hän oksensi kaarimaljaan. Harmitti että työvälline oli pitkän käytävän toisessa päässä...
        Vähällä oli etten itsekin oksentanut kun kaadoin sen yrjön sinne...

        En päässyt sen jälkeen itse syömään, sillä kello soi, ja menin mielenterveyshoitajan ominaisuudessani sängyn viereen. Mies sanoi haluavansa vessaan. Aivan normaali pyyntö, huomaatko??!!??
        Nostin peiton, ja koska hänellä ei jalkoja, niin mietin hetken riittäisivätkö voimani, ja päätin tehdä sen yksin.
        Siirsin sotaveteraanin vessaan. Kun kiroilu oli loppu, ja hän siellä missä pitikin(minä en kiroillut!), en siirtynytkään ulos(hänhän olisi voinut vaikka pudota!)vaan jäin siihen kunnioittamaan.

        Suomen itsenäisyys., Jeesus.. Tuo mies oli ollut valmis uhraamaan itsensä, jotta me saisimme rauhassa elää.

        Sellaista minä kunnioitan. Hyvä etten nostanut kättä lippaan.. (Vitsi! Et kai luule että oikeasti niin tekisin? En ole mikään hylly)

        Sikäli nostat tärkeän asian esiin, ja se on tuo evankeliumi. Kristus uhrasi itsensä jotta me saisimme elämän.

        Sellaista rakkautta olen tuosta hetkestä asti kaivannut. Ja että joku pitäisi minusta kiinni.

        Kirjoitit:"Hän on ojentanut kätensä, ja tahtoisi sulkea sinut syliinsä, mielisuosioonsa."

      • ...
        ... kirjoitti:

        Jumalan sylistä ja siitä olinko jo aiemmin..

        Kerroit itsestäsi että olet menestyksekäs, ja että sinulla on 3 lasta, ja että opiskelet teologiaa...

        Eli olin tuolloin palkattu terveyskeskukseen sijaiseksi, tuolloin olin äitiyslomalla.

        Aloitin työt -94, ja viimeisen sijaisuuden tein tereyskeskukseen v.2006, tein myös muille palveluidentarjoajille, sijaisuuksia.

        Kerran soitettiin, ja mieshoitaja puhelimessa sanoi, kun ilmoitin pääsenkö, että"Olet loistotapausi!"Tms.

        En ollut hänen kanssa aiemmin jutellut, joten päättelin siitä että minusta oli juteltu.. minusta oli puhuttu "selän takana"ja ilmeisesti jotain positiivista, kerran työhön tuli kutsu.

        Ei ne sinne tk:n palkkaa ketä vain rikkimenneitä, äitiä kaipaavia lolloja. Ja tästä on kyse.

        Hellujen asenne täysin pielessä. Siinä että minun psyykettä kaivellaan, ja samalla levitellään valheellista juttua, voi loukata paitsi itseäni, perheenijäseniä, niin se pilkka voi osua myös entisiin työnantajiini, ja potilaisiin.

        Itsenäisyys on asia joka meitä yhdistää .. Psalmi50:15. Voin kertoa tämän, en riko vaitiolovelvollisuuuksiani, kun en nimiä kerro..
        Kerron tämän myös siksi koska aiemmin kerroit monta juttua fyys.sairaista, joille Pyhä oli antanut sinulle sanoja.. Mitä PH oisi tehnyt jos oisi ollut mä.. ?? Tästä voit myös päätellä jotain siitä "rikkinäisyydestäni", jota haluat kaikille mainostaa:

        Katselin itseäni peilistä, koska käsissäni oli irtosilmä, jota pesin. Sen tehtyäni tungin sen takaisin kuoppaansa, ihmisen päähän, pesin kädet, desinfioin ne, ja kuivasin, ja sitten siirryin imemään limaa astmaatikon keuhkoista. Kohta alkaisi ruokatunti.
        Syötin erästä vanhusta, ja hän oksensi kaarimaljaan. Harmitti että työvälline oli pitkän käytävän toisessa päässä...
        Vähällä oli etten itsekin oksentanut kun kaadoin sen yrjön sinne...

        En päässyt sen jälkeen itse syömään, sillä kello soi, ja menin mielenterveyshoitajan ominaisuudessani sängyn viereen. Mies sanoi haluavansa vessaan. Aivan normaali pyyntö, huomaatko??!!??
        Nostin peiton, ja koska hänellä ei jalkoja, niin mietin hetken riittäisivätkö voimani, ja päätin tehdä sen yksin.
        Siirsin sotaveteraanin vessaan. Kun kiroilu oli loppu, ja hän siellä missä pitikin(minä en kiroillut!), en siirtynytkään ulos(hänhän olisi voinut vaikka pudota!)vaan jäin siihen kunnioittamaan.

        Suomen itsenäisyys., Jeesus.. Tuo mies oli ollut valmis uhraamaan itsensä, jotta me saisimme rauhassa elää.

        Sellaista minä kunnioitan. Hyvä etten nostanut kättä lippaan.. (Vitsi! Et kai luule että oikeasti niin tekisin? En ole mikään hylly)

        Sikäli nostat tärkeän asian esiin, ja se on tuo evankeliumi. Kristus uhrasi itsensä jotta me saisimme elämän.

        Sellaista rakkautta olen tuosta hetkestä asti kaivannut. Ja että joku pitäisi minusta kiinni.

        Kirjoitit:"Hän on ojentanut kätensä, ja tahtoisi sulkea sinut syliinsä, mielisuosioonsa."

        Psalmi50:15

        Jos et tahdo vastata kysymykseen mitä Pyhä Henki olisi tehnyt, taikka sanonut kauttasi, sinun ei tarvitse. Itse olet palstalle sanonut että Pyhä Henki sanoo sairaille sinun kauttasi sanoja.

        Olisin tarvinnut sen vastauksen, mutta älä sano jos et tahdo. Sen olisi pitänyt liittyä hygieniaan. Nyt kertomukseeni jäi virheitä, jotka sinä olisit voinut korjata.

        Mutta ehkä PH ei tiedä kaikkea?

        Ehkä on parempikin että et vastaa Psalmi5015, sillä mä oon väsy, ja tahdon levätä enkä aina keskustella palstoilla.

        Joten en enää odota vastaustasi. Kiitos sinulle, ja hyvää sunnuntai-illan jatkoa.

    • perusjäärä

      Näiden väärillä syillä hengellisessä työssä olevilla ja aika ovelilla ihmisillä on usein narsistisia piirteitä ja heidän verkkoihinsa sotkeutuvat useimmiten ne, jotka itsekin hakevat jotain arvostusta ja päänsilitystä muilta ihmisiltä eli ovat heikkoja.
      Ei usko siitä lisäänny, että seurakunnassa pääsee kakkospastoriksi tai johtamaan lapsikuoroa jne., ei Jumalan silmissä ihminen ole yhtään sen enempää päästessään seurakunnan sisäpiireihin, ehkä asiat ovat juuri päinvastoin.

      Kannattaa olla jääräpäinen ja skeptinen ja jopa epäillä useimpien ihmisten tarkoitusperiä hengellisellä kentällä, sillä aika paljon siellä on sellasita sielullista touhuilua, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin vallanhaluun, tärkeilyyn ja itsekkyyteen.

    • Totuus ja rakkaus ja
    • häpeän puolestanne

      Lahden vapaaseurakunnalla sama meininki, ei mitään arvoa ihmisillä, ellei kuulu heidän palvelijoihin, eli ilmaistyövoimaan.

      • ...

        Menneinä vuosina perehdyin helluntaiseurakuntaan, tarkoitan koko siihen kulttuuriin, joka poikkeaa valtakulttuurista. Siltä pohjalta en ihmettele ollenkaan kirjoittamaasi. Ikävä kyllä.

    • perämela

      Lapin "profeetta " on ihan pihalla terveestä kristillisyydestä.

      kirjoittakoon miten hyvänsä joko hyvion tai kauniisti tai joka sana totta.

      • ...

        Uskomatonta.. heh. Olin jo unohtanut koko tämän aloituksen:)

        Taitaa olla niin että lapin profeetta kirjoittaa taas jossain muulla palstalla. Poliisit-palsta on ollut yksi hänen suosikeistaan, menneinä vuosina.

        Nykyään en, ikävä kyllä, tiedä hänestä mitään. Ovatko muut kiireet ehkä veroittaneet hänen aikaansa ja hän ei enään kirjoita ollenkaan?

        T: aloittaja

    • !!!!!!!

      Aivan loistavan kirkasta ja todella selväjärkistä tekstiä Psalmi50.15:lla!

      Arvostan myöskin sitä, että hän oli valmis laittamaan itsensä likoon ja kirjoittamaanaan pitkät pätkät rohkaisua ja lohdutusta, jollekin täysin tuntemattomalle ihmiselle, vaikka kaikkella todennäköisyydellä hänellä olisi ollut muutakin tekemistä.

      Eli tämä on juuri sitä, mitä ihminen on valmis tekemään toisen ihmisen puolesta, kun jumalan rakkaus on saanut vallata ihmisen sydämen ja mielestäni hänen tekstinsä oli myöskin hyvin välittävää ja ymmärtävää.
      Harmi, ettei asianomainen kyennyt ottamaan sitä hyvää siitä itsellensä, mitä oli tarjolla. :(

      • ...

        Älä viitsi. Itse olen samoilla kannoilla kuin itsekkin olet :)

    • !!!!!!!

      Älä viitsi. Itse olen samoilla kannoilla kuin itsekkin olet :)

      Eli millä kannoilla olet? :)
      Mitä tarkoitat tuolla : "Älä viitsi." ?

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuinka Riikka Purra on parantanut Suomen kansalaisen elämää?

      Haastan kaikki perussuomalaisten kannattajat kertomaan konkreettisia esimerkkejä kuinka Riikka Purran harjoittama politi
      Maailman menoa
      80
      3884

    2. Iso poliisioperaatio Lapualla

      Paikalla oli silminnäkijän mukaan myös kolme ambulanssia. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011924650.html Onko virpo
      Lapua
      69
      3697

    3. Riikan antisakset leikkaavat bensan hintaa ylöspäin

      Sannan aikoina bensaa sai 1,3 euron litrahinnalla ja Riikka leikkasi sen euron ylemmäksi reiluun 2 euroon. Joko on saks
      Maailman menoa
      44
      2215

    4. Sukupuolineutraalit liikennemerkit yksi persujen älynväläys

      Samassa rytäkässä kaikki syrjäseutujen bussipysäkkien liikennemerkitkin vaihdettiin, vaikkei bussia ole liikennöinyt enä
      Maailman menoa
      52
      2179

    5. Oletko nähnyt hänet ilman...

      Vaatteita!?
      Ikävä
      58
      2064

    6. Oon niin surullinen

      Ettei meistä tullut sitä mitä toivoin
      Ikävä
      51
      1746

    7. Mitä sitten odotat

      Jos seurailet vain tekemisiäni
      Ikävä
      27
      1429

    8. Vuoksesi kaiken

      Tekisin vuoksesi kaiken. Enemmänkin. Kunpa tietäisi ja hyväksyisit sen. Ymmärtäisit, en voi elää ilman sinua. En halua
      Ikävä
      115
      1173

    9. Kehu kaivattuasi

      Mikä hänessä on parasta? Jos osaat kertoa muuta kuin ulkonäköön liittyvää, niin ansaitset mitalin.
      Ikävä
      105
      1143

    10. Missä yleensä törmäät kaivattuusi??

      Tai näet hänet!!
      Ikävä
      60
      1099
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt