Miehen aloitteellisuus

Kun takana on jo "elämää" niin on todellakin poistuttava siitä ajatuksesta, että mies tekisi aina aloitteen. Tämä yhteiskunta ja sen ihmiset ovat muuttuneet 70-luvulta niin paljon, että sukupuolesta riippumatta, se osapuoli joka on kiinnostunut jostain henkilöstä tekee itse aloitteen.

Tämä asia pitää vain nyky-yhteiskunnassa hyväksyä. Kukaan muu ei puhu puolestasi kuin sinä itse! Ja jollet tee itse aloitetta niin varmistaudu siihen, että et koskaan tutustu ko. henkilöön.

Elämä on todellisuudessa tyly! Jos näet jonkun mielenkiintoisen ihmisen niin tee ihmeessä aloite. Et häviä mitään.

Minä olen jo ikäni puolesta menettänyt mahdollisuuteni joten se siitä. Älä tee itsellesi samoin, usko, se kohtalo onelämän lopun edessä tylyämpikin tylympi.

En ymmärrä tuota varpaille astumisen käsitettä ollenkaan tässä yhteydessä. Tottakai nainen voi yhtä hyvin ehdottaa treffejä kuin mieskin. Minulle ainakin välittyisi käytöksestäsi sellainen kuva, ettet ole kiinnostunut minusta. Jos samalla sattuisin itse olemaan kahden vaiheilla asian suhteen, niin jatko voisi hyvinkin jäädä toteutumatta. Suosittelen siis aktiivisuutta ja selkeää kommunikointia sen suhteen mitä ajattelet. Lisäksi oman kiinnostuksen osoittaminen toiselle voi myös herätellä lisää kiinnostusta vastapuolella.

Väitän myös, ettei hyvä itsetunto suoraan korreloi aloitteellisuuden kanssa.

@kirsikka_
Kirjoitat.
"Saatan odottaa yhteydenottoa sydän syrjälläni ja tehdä ihan kaikkeni etten vaan ottaisi yhteyttä. Usein se kyllä kannattaa, mutta joistakin miehistä ei sitten ikinä kuulu mtn. Onko se sitten sitä ettei kiinnosta vai sitä että luulevat ettei minua kiinnosta?"

Jos naista ei kiinnosta niin se toimii kirjoittamallasi tavalla...
Jos naista pitää "metsästää" niin saa kyllä rauhassa mennä menojaan. Toivon löytäväni naisen joka on kiinnostunut minusta.

mies n 55v.

"Etenkään niiden jotka minua kiinnostavat, mitä kiinnostavampi mies, sitä vähemmän itseäni "tyrkytän". Saatan odottaa yhteydenottoa sydän syrjälläni ja tehdä ihan kaikkeni etten vaan ottaisi yhteyttä. Usein se kyllä kannattaa, mutta joistakin miehistä ei sitten ikinä kuulu mtn. Onko se sitten sitä ettei kiinnosta vai sitä että luulevat ettei minua kiinnosta?" Huomaatko tässä mitään omituista? Mitä enemmän olet kiinnostunut, sitä vähemmän osoitat kiinnostusta. Karkoitat siis pois kaikki parhaat miehet esittämällä jääneitoa. Mitä tässä on järkeä? HERÄÄÄ PAHVI!!!! Mitäs luulisit tapahtuvan, jos joskus tekisitkin ihan kaikkesi saadaksesi haluamasi miehen tajuamaan kiinnostuksesi ihan konkreettisesti? Voisiko mennä liian vakavaksi, vai? Jos tuossa iässä alat leikkiä vaikeaa, olet nelikymppisenä lopullisesti yksin. Tajuatko? Parikymppisenä suurin osa kosijoista oli parikymppisiä hormonihirmuja, joten yritystä piisasi vastaavasti. Nyt äijät ovat jo alkaneet edes hiukan ajattelemaan yläpäällään, joten liian vaikeisiin naisiin ei tuhlata kallista aikaa. Samassa ajassa ja viisi kertaa halvemmalla pystyy kokeilemaan puolta tusinaa helppoa naista. Onko vaikea ymmärtää? Kilpailet nyt eri sarjassa kuin nuorena.

Tiedän muuten hyvinkin aktiivisia miehiä, joilla ei ole itsetuntoa, omaatuntoa eikä omaa tunne-elämää. Aktiivisuus ei kerro mistään mitään, valitan. Kuka sinulle moista on uskotellut? Jotkut ovat äärimmäisen aktiivisia, koska kuluttavat naisensa loppuun niin nopeasti, että aina pitää olla vaihtamassa. Poikkeuksellisen aktiivisia ovat psykopaatit ja narsistit. Aktiivisuus ei tosiaankaan kerro miehestä mitään muuta kuin sen, että hän on aktiivinen.

Kuten tuossa avauksessa mainitsinkin, en näe minkäänlaista mahdollisuutta tasa-arvolle tässä asiassa niin kauan kun nainen kantaa ja imettää lapset. Sinä asut lastesi kanssa, se on hienoa. Ja poikkeuksellista. Äidille on em syistä henkisesti vaikeampaa jättää lapsensa kokonaan tai edes osittain kuin isän. Myöhemmin tilanne tasaantuu, mutta siinä vaiheessa kun lapsi on vasta sikiö tai imeväinen on yleensä äiti-lapsi suhde tiiviimpi kuin isä-lapsi-suhde,

Mistä voidaan päätellä että naisen kannattaa valita rinnalleen mies joka siinä riittävästi haluaa olla. Vielä enemmän kuin ne muut. Tuo "jos löytyisi joku vielä parempi" liittyy juuri siihen. Asetelma on kautta aikojen ollut niin eläimillä kuin ihmisillä että se joka huolehtii jälkeläisistä valitsee. Ja se toinen sukupuoli kilpailee niistä jotka valitsee. Syy on puhtaasti biologinen.

Mutta nyt sitten pitäisi naisten ilmeisesti raijata viereensä mies joka tulee vain jos piiritetään. Jos miehen kiinnostus on suhteen alkuvaiheessa niin vähäistä niin vaikea uskoa että sitä riittäisi siinä vähemmän jännittävässä pikkulapsivaiheessa enää ollenkaan.

Mutta kun te näin sanottu niin näinhän se sitten on. En oikein syitä ymmärrä, muttei sillä väliä. En vaan oikein uskaltaisi ottaa rinnalleni miestä joka tulee siihen kun se on niin helppoa. Tulee kun pyydetään. Lähteekin sitten kun pyydetään muualle.

Olen yrittänyt olla se aktiivisempi osapuoli, mutta täysin turhaan... Ei miehet aktiivisista naisista piitaa :(

eräs deittailija kirjoitti:

Kuten tuossa avauksessa mainitsinkin, en näe minkäänlaista mahdollisuutta tasa-arvolle tässä asiassa niin kauan kun nainen kantaa ja imettää lapset. Sinä asut lastesi kanssa, se on hienoa. Ja poikkeuksellista. Äidille on em syistä henkisesti vaikeampaa jättää lapsensa kokonaan tai edes osittain kuin isän. Myöhemmin tilanne tasaantuu, mutta siinä vaiheessa kun lapsi on vasta sikiö tai imeväinen on yleensä äiti-lapsi suhde tiiviimpi kuin isä-lapsi-suhde,

Mistä voidaan päätellä että naisen kannattaa valita rinnalleen mies joka siinä riittävästi haluaa olla. Vielä enemmän kuin ne muut. Tuo "jos löytyisi joku vielä parempi" liittyy juuri siihen. Asetelma on kautta aikojen ollut niin eläimillä kuin ihmisillä että se joka huolehtii jälkeläisistä valitsee. Ja se toinen sukupuoli kilpailee niistä jotka valitsee. Syy on puhtaasti biologinen.

Mutta nyt sitten pitäisi naisten ilmeisesti raijata viereensä mies joka tulee vain jos piiritetään. Jos miehen kiinnostus on suhteen alkuvaiheessa niin vähäistä niin vaikea uskoa että sitä riittäisi siinä vähemmän jännittävässä pikkulapsivaiheessa enää ollenkaan.

Mutta kun te näin sanottu niin näinhän se sitten on. En oikein syitä ymmärrä, muttei sillä väliä. En vaan oikein uskaltaisi ottaa rinnalleni miestä joka tulee siihen kun se on niin helppoa. Tulee kun pyydetään. Lähteekin sitten kun pyydetään muualle.

Lue lisää

Tämänhän voi lukea niinkin päin, että naista tasa-arvoisena kunnioittava ja siksi naiselta aktiivista hyväksyntää odottava jää yksin vain siksi, että haluaa todella kunnioittaa ja arvostaa naista.

Voin tehdä ensimmäisen aloitteen ja sen myötä kantaa riskin pakeista, mutta jos minun pitää yksipuolisesti ehdottaa useampiakin treffejä putkeen, niin tulen kyllä nopeasti siihen tulokseen, että nainen tapailee minua siksi, kun jaksan kysellä, eikä siksi, että olisi kiinnostunut nimenomaan minun seurastani. Ja se on aika paha turn-off.

eräs deittailija kirjoitti:

Kuten tuossa avauksessa mainitsinkin, en näe minkäänlaista mahdollisuutta tasa-arvolle tässä asiassa niin kauan kun nainen kantaa ja imettää lapset. Sinä asut lastesi kanssa, se on hienoa. Ja poikkeuksellista. Äidille on em syistä henkisesti vaikeampaa jättää lapsensa kokonaan tai edes osittain kuin isän. Myöhemmin tilanne tasaantuu, mutta siinä vaiheessa kun lapsi on vasta sikiö tai imeväinen on yleensä äiti-lapsi suhde tiiviimpi kuin isä-lapsi-suhde,

Mistä voidaan päätellä että naisen kannattaa valita rinnalleen mies joka siinä riittävästi haluaa olla. Vielä enemmän kuin ne muut. Tuo "jos löytyisi joku vielä parempi" liittyy juuri siihen. Asetelma on kautta aikojen ollut niin eläimillä kuin ihmisillä että se joka huolehtii jälkeläisistä valitsee. Ja se toinen sukupuoli kilpailee niistä jotka valitsee. Syy on puhtaasti biologinen.

Mutta nyt sitten pitäisi naisten ilmeisesti raijata viereensä mies joka tulee vain jos piiritetään. Jos miehen kiinnostus on suhteen alkuvaiheessa niin vähäistä niin vaikea uskoa että sitä riittäisi siinä vähemmän jännittävässä pikkulapsivaiheessa enää ollenkaan.

Mutta kun te näin sanottu niin näinhän se sitten on. En oikein syitä ymmärrä, muttei sillä väliä. En vaan oikein uskaltaisi ottaa rinnalleni miestä joka tulee siihen kun se on niin helppoa. Tulee kun pyydetään. Lähteekin sitten kun pyydetään muualle.

Lue lisää

Sinun logiikkasi valinnasta toimii ehkä niillä jotka ovat aikeissa "pikkulapsivaiheeseen" ja on siihen muutenkin varaa, mutta aloittajallakin oli pennut jo omasta takaa, monet ei halua niitä ollenkaan. Harvempi mies alkaa piirittämään sellaista naista, jolla on jo lapset. Joten naisen on syytä olla aktiivinen, ei tule sellaista tilannetta, että mies kilpailee ja nainen valitsee.

XXXXXX. kirjoitti:

Sinun logiikkasi valinnasta toimii ehkä niillä jotka ovat aikeissa "pikkulapsivaiheeseen" ja on siihen muutenkin varaa, mutta aloittajallakin oli pennut jo omasta takaa, monet ei halua niitä ollenkaan. Harvempi mies alkaa piirittämään sellaista naista, jolla on jo lapset. Joten naisen on syytä olla aktiivinen, ei tule sellaista tilannetta, että mies kilpailee ja nainen valitsee.

Lue lisää

Niin, no elleivät miehet minua halua kun minulla on lapsi edellisestä suhteesta niin ei kai se tilanne sillä parane että itse alan niitä pommittamaan?

Aktiivisuus suhteen aloittamisessa ja suhteessa ovat kaksi eri asiaa. Itse ainakin olen suhteessa se "ohjelmantoimisto" ja asioiden esille ottaja, mutta sitä ennen toivon että mies ilmaisee kiinnostuksensa minuun. Eikä kyse ole pelkästään siitäkään millä tavoin nainen haluaisi suhteen alkavan vaan tätä tässä olen teltä kysellyt sen takia että olen luullut että miehet haluavat metsästää ja pelästyvät liian alotiteellisia naisia.

kirsikka_ kirjoitti:

Aktiivisuus suhteen aloittamisessa ja suhteessa ovat kaksi eri asiaa. Itse ainakin olen suhteessa se "ohjelmantoimisto" ja asioiden esille ottaja, mutta sitä ennen toivon että mies ilmaisee kiinnostuksensa minuun. Eikä kyse ole pelkästään siitäkään millä tavoin nainen haluaisi suhteen alkavan vaan tätä tässä olen teltä kysellyt sen takia että olen luullut että miehet haluavat metsästää ja pelästyvät liian alotiteellisia naisia.

Lue lisää

Itse en kyllä enää jaksa alkaa ketään metsästämään ja leikkimään jotain turhia leikkejä. Odotan, että kun kaksi ihmistä tapaa ja jos molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan, niin kumpikin tekee omalta osaltaan sen eteen jotain, että asia voisi siitä edetä eteenpäin. Jos minusta tuntuu, että olen se, joka joutuu niitä aloitteita tekemään useampia peräjälkeen, niin kyllä siinä aika pian tulee mieleen, että mahtaako se kiinnostus olla naisen osalta kovinkaan korkealla ja se luonnollisesti laskee omaa innostusta. Parit aloitteet toki voin tehdä alkuun ja pyytää toisellekin ja mahdollisesti kolmansillekin treffeille. Siinä vaiheessa odotan kyllä naisenkin suunnalta viimeistään aloitteellisuutta. Minulle tutustuminen ja suhteeseen pyrkiminen tarkoittaa molemmin puolista aloitteellisuutta, vastavuoroisuutta ja ylipäänsä kiinnostuksen osoitusta. Odotan, että aikuinen ihminen ensinnäkin tietää haluaako löytää kumppanin ja jos haluaa, niin omalta osaltaan pyrkii siihen ja viestittää siitä toiselle kun on kiinnostavaan ihmiseen törmännyt. Se on aikuista käytöstä, eikä mikään teinimäinen leikkiminen. Arvostan suuresti naista, joka on mukana täysillä alusta alkaen.

Eihän sitä kukaan tiedä etukäteen millainen "ohjelmatoimisto" olet jossain myöhemmässä vaiheessa, jos et sitä tuo esille ja osoita kiinnostustasi. Eikö ole perin ristiriitaista, että vaadit mieheltä kiinnostusta sinua kohtaan, mutta puolestasi et itse sitä välittäisi miehen suuntaan? Eikö mies yhtälailla saa odottaa kiinnostusta sinun suunnaltasi niiden aloitteidenkin merkeissä, jotta voisi taas itsekin tehdä aloitteita?

- m31 kirjoitti:

Itse en kyllä enää jaksa alkaa ketään metsästämään ja leikkimään jotain turhia leikkejä. Odotan, että kun kaksi ihmistä tapaa ja jos molemmat ovat kiinnostuneita toisistaan, niin kumpikin tekee omalta osaltaan sen eteen jotain, että asia voisi siitä edetä eteenpäin. Jos minusta tuntuu, että olen se, joka joutuu niitä aloitteita tekemään useampia peräjälkeen, niin kyllä siinä aika pian tulee mieleen, että mahtaako se kiinnostus olla naisen osalta kovinkaan korkealla ja se luonnollisesti laskee omaa innostusta. Parit aloitteet toki voin tehdä alkuun ja pyytää toisellekin ja mahdollisesti kolmansillekin treffeille. Siinä vaiheessa odotan kyllä naisenkin suunnalta viimeistään aloitteellisuutta. Minulle tutustuminen ja suhteeseen pyrkiminen tarkoittaa molemmin puolista aloitteellisuutta, vastavuoroisuutta ja ylipäänsä kiinnostuksen osoitusta. Odotan, että aikuinen ihminen ensinnäkin tietää haluaako löytää kumppanin ja jos haluaa, niin omalta osaltaan pyrkii siihen ja viestittää siitä toiselle kun on kiinnostavaan ihmiseen törmännyt. Se on aikuista käytöstä, eikä mikään teinimäinen leikkiminen. Arvostan suuresti naista, joka on mukana täysillä alusta alkaen.

Eihän sitä kukaan tiedä etukäteen millainen "ohjelmatoimisto" olet jossain myöhemmässä vaiheessa, jos et sitä tuo esille ja osoita kiinnostustasi. Eikö ole perin ristiriitaista, että vaadit mieheltä kiinnostusta sinua kohtaan, mutta puolestasi et itse sitä välittäisi miehen suuntaan? Eikö mies yhtälailla saa odottaa kiinnostusta sinun suunnaltasi niiden aloitteidenkin merkeissä, jotta voisi taas itsekin tehdä aloitteita?

Lue lisää

No jos mies tekee aloitteet ensimmäisille, toisille ja vielä kolmansillekin treffeille niin eiköhän ala sitten jo olla naisenkin vuoro aktivoitua. Tarkoitin juuri ihan niitä ensimmäisiä treffejä.

Joskus nuorena luulinkin että nainen voi yhtä lailla tehdä aloitteita kuin mies mutta huomasin silloin että miehet tuppasivat kiinnostumaan enemmän kun saivat vähän juosta perässä. Juuri ne miehet joista en ole ollut kiinnostunut enkä siis mitään aloitteita tehnyt ovat suorastaan ripustautuneet. Sinänsä asia ei ole ihan tasa-arvoinen, roolit eivät koskaan ole. Mutta ehkä sukupuoliroolit ovat lopulta aika lyhyessä ajassa tasoittuneet.

Kiitos näistä kommenteista, yritän unohtaa vanhat opit ja olla itse aloitteellisempi. Todella vaikeaa se on kun ajattelen aina että pilaan miehen alkavan kiinnostuksen olemalla liian aktiivinen, mutta ehkä pitää sitten vaan ottaa riski.

Toivottavasti näistä ajatuksistani on teille miehillekin jotain apua kumppanin haussa, ehken ole ainut nainen joka näin ajattelee. Eli se että nainen ei tee aloitteita ei välttämättä tarkoita ollenkaan sitä etteikö hän olisi kiinnostunut. Eikä mies voi mielestäni koskaan olla liian aloitteellinen, nainen osaa kyllä aina halutessaan kieltäytyä.

kirsikka_ kirjoitti:

No jos mies tekee aloitteet ensimmäisille, toisille ja vielä kolmansillekin treffeille niin eiköhän ala sitten jo olla naisenkin vuoro aktivoitua. Tarkoitin juuri ihan niitä ensimmäisiä treffejä.

Joskus nuorena luulinkin että nainen voi yhtä lailla tehdä aloitteita kuin mies mutta huomasin silloin että miehet tuppasivat kiinnostumaan enemmän kun saivat vähän juosta perässä. Juuri ne miehet joista en ole ollut kiinnostunut enkä siis mitään aloitteita tehnyt ovat suorastaan ripustautuneet. Sinänsä asia ei ole ihan tasa-arvoinen, roolit eivät koskaan ole. Mutta ehkä sukupuoliroolit ovat lopulta aika lyhyessä ajassa tasoittuneet.

Kiitos näistä kommenteista, yritän unohtaa vanhat opit ja olla itse aloitteellisempi. Todella vaikeaa se on kun ajattelen aina että pilaan miehen alkavan kiinnostuksen olemalla liian aktiivinen, mutta ehkä pitää sitten vaan ottaa riski.

Toivottavasti näistä ajatuksistani on teille miehillekin jotain apua kumppanin haussa, ehken ole ainut nainen joka näin ajattelee. Eli se että nainen ei tee aloitteita ei välttämättä tarkoita ollenkaan sitä etteikö hän olisi kiinnostunut. Eikä mies voi mielestäni koskaan olla liian aloitteellinen, nainen osaa kyllä aina halutessaan kieltäytyä.

Lue lisää

Kommentoin ylempänä ihan yleisemmin tähän ketjuun. Täällähän olet nimenomaan puhunut juuri siitä, että mies tekisi aloitteet tapailuvaiheen alussa ja ymmärtääkseni puhe on ollut juuri useammasta peräkkäisestä aloitteesta. Ei suinkaan aloitteesta ensimmäisille treffeille. Siltä pohjalta kirjoitin kommenttini.

Totta kai naisen pitäisi aktivoitua omalta osaltaan viimeistään niiden parin treffien jälkeen, jos hän on kiinnostunut. Kuten sanoin niin totta kai on selvää, että voin tehdä aloitteen toisistakin treffeistä jos olen tehnyt ensimmäisistäkin. Jos nainen minua siis kiinnostaa, niin tietysti olen halukas tapaamaan uudestaan ja jos nainen ei ehdi tehdä aloitetta toisista treffeistä ennen minua niin teen sen silloin itse. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jäisin odottamaan sitä naisen aloitetta ensin siinä vaiheessa. Tarkoitan vain sitä, että oli nyt kyseessä kumpi osapuoli hyvänsä, niin se jota kiinnostaa, tekee aloitteen jos mielii asiassa johonkin edetä. Odottamalla asiat eivät yleensä etene. Minulle on siis yksi lysti, vaikka nainen ehtisi tehdä ne aloitteet ennen minua. Enemmänkin pitäisin sitä positiivisena asiana. Ja onpa niitä aloitteita tullutkin. Mikäli kuitenkin olen niitä aloitteita ensin itse tehnyt niin tapauksesta riippuen olen valmis tekemään aloitteen myös kolmansista treffeistä (vaikka en nyt toki sinänsä mitään kirjanpitoa aloitteista pidä), mutta siinä kohtaa alkaa mennä jo se raja, jossa odotan naisen tulevan vastaan. Ainakin sitä kiinnostusta pitäisi ilmetä sitten jollain muulla tavalla tai muuten alan tulkita asiaa niin, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi.

Luulen, että tilanne varmasti onkin ollut nuorempana sinulla eri. Mutta nyt vanhempana uskon, että tekisit enemmän vaan hallaa asioihin jos et ole myös itse aloitteellinen. Kyllä oikeasti suhdetta ja sitoutumista hakevat miehet arvostavat sitä, että nainen on myös mukana ja aloitteellinen. Suosittelen tosiaankin, että unohdat turhat vanhat opit ja toimit sen mukaan miten olet kiinnostunut. Tarkoitushan on kuitenkin löytää se sopiva osapuoli. Jos joku ei pidä sinun aloitteellisuudestasi ja siitä, että olet hänestä kiinnostunut, niin voit suoraan kysyä onko hän silloin oikea ihminen sinulle.

Tiedostan toki sen, että monet naiset voivat toimia näin, että ikään kuin vain ovat ja odottavat miehen tekevän jotain. Mutta yhtä hyvin asia on myös toisin päin. Aloitteita tekemätön mies voisi yhtä hyvin olla kiinnostunut, mutta onko hän kiinnostunut naisen silmissä? Tuskinpa. Mielestäni ei pitäisi liikaa nojautua joihinkin sukupuolirooleihin vaan yrittää saavuttaa omalta osaltaan sen mitä haluaa. Ehkä voi myös yllättyä positiivisesti :)

Miksi miehen pitäisi tehdä aloitteita ? Itse lopetin aloitteiden tekemisen kolmekymppisenä siinä vaiheessa, kun alkoi tympimään naisten passiivisuus ja se, etteivät naiset halua laittaa itseään millään tavalla likoon. Sen sijaan kyllä naiset osaavat pakkeja antaa mahdollisimman tylysti ja eivät tunnu olevan koskaan tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan. Naiset unohtavat helposti sen, miltä tuntuisi itse saada huonoa kohtelua ja pakkeja.

Minä jätin (netti)deittailun kokonaan. Onneksi elämässä on muutakin kuin naiset. Tasa-arvoinen suhde kiinnostaa, mutta ei nykyinen naisten jatkuva palvominen ja mielistely.

m38v kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi tehdä aloitteita ? Itse lopetin aloitteiden tekemisen kolmekymppisenä siinä vaiheessa, kun alkoi tympimään naisten passiivisuus ja se, etteivät naiset halua laittaa itseään millään tavalla likoon. Sen sijaan kyllä naiset osaavat pakkeja antaa mahdollisimman tylysti ja eivät tunnu olevan koskaan tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan. Naiset unohtavat helposti sen, miltä tuntuisi itse saada huonoa kohtelua ja pakkeja.

Minä jätin (netti)deittailun kokonaan. Onneksi elämässä on muutakin kuin naiset. Tasa-arvoinen suhde kiinnostaa, mutta ei nykyinen naisten jatkuva palvominen ja mielistely.

Lue lisää

M38, ei pidä yleistää. Suurin osa tavallisista ihmististä haluaa ihan tavallisia suhteita normaaline tunteineen. En voi kuvitella kuka haluaisi mielistelyä, sehän on ihan epäaitoa. Jos sinä esim. rakastuisit oikein toden teolla, kyllä silloin voisit palvoakin :-)

m38v kirjoitti:

Miksi miehen pitäisi tehdä aloitteita ? Itse lopetin aloitteiden tekemisen kolmekymppisenä siinä vaiheessa, kun alkoi tympimään naisten passiivisuus ja se, etteivät naiset halua laittaa itseään millään tavalla likoon. Sen sijaan kyllä naiset osaavat pakkeja antaa mahdollisimman tylysti ja eivät tunnu olevan koskaan tyytyväisiä vallitsevaan olotilaan. Naiset unohtavat helposti sen, miltä tuntuisi itse saada huonoa kohtelua ja pakkeja.

Minä jätin (netti)deittailun kokonaan. Onneksi elämässä on muutakin kuin naiset. Tasa-arvoinen suhde kiinnostaa, mutta ei nykyinen naisten jatkuva palvominen ja mielistely.

Lue lisää

Ei homma tosiaan etene jos yhtäaikaa miehet haluavat aktiivisia naisia ja naiset aktiivisia miehiä. Ehkä aika on muuttumassa mutten voi olla ainoa joka muistaa sitä aikaa lähimenneisyydestä jolloin mies säikähti tai ahdistui kun nainen alkoi tekemään aloitteita. Itselläni ei ainakaan ole syynä odotteluun se ettenkö viitsisi tehdä aloitetta vaan juuri se etten halua vaikuttaa tyrkyltä, mikä ainakin ennen pelotti miehet kauas pois. Minusta on vähän kummaa että se käytös mitä aiemmin naiselta vaadittiin, onkin nyt miesten mielestä tylyä. Lisäksi kannattaa muistaa että vaikka nainen nykyään ilmeisesti saa tehdä aloitteita niin ei se silti estä miestä tekemästä niitä. Se on varmasti aika kannattavaakin jos naisen haluaa.

Suhteen alkuvaihe on aina jonkinlaista peliä, kirjoittamattomien sääntöjen rikkominen on uhkarohkeutta.

kirsikka_ kirjoitti:

Ei homma tosiaan etene jos yhtäaikaa miehet haluavat aktiivisia naisia ja naiset aktiivisia miehiä. Ehkä aika on muuttumassa mutten voi olla ainoa joka muistaa sitä aikaa lähimenneisyydestä jolloin mies säikähti tai ahdistui kun nainen alkoi tekemään aloitteita. Itselläni ei ainakaan ole syynä odotteluun se ettenkö viitsisi tehdä aloitetta vaan juuri se etten halua vaikuttaa tyrkyltä, mikä ainakin ennen pelotti miehet kauas pois. Minusta on vähän kummaa että se käytös mitä aiemmin naiselta vaadittiin, onkin nyt miesten mielestä tylyä. Lisäksi kannattaa muistaa että vaikka nainen nykyään ilmeisesti saa tehdä aloitteita niin ei se silti estä miestä tekemästä niitä. Se on varmasti aika kannattavaakin jos naisen haluaa.

Suhteen alkuvaihe on aina jonkinlaista peliä, kirjoittamattomien sääntöjen rikkominen on uhkarohkeutta.

Lue lisää

Tuosta olen kyllä eri mieltä, että homma olisi jonkinlaista peliä. Eikö sitä voi olla ihan vaan aidosti oma itsensä ja ilmaista mahdollinen kiinnostuksensa avoimesti? Eihän siinä mitään muuta tarvita. Minä en ainakaan edes tiedosta tuntevani mitään kirjoittamattomia sääntöjä. Jos en jollekin kelpaa aitona omana itsenäni, niin se on hänen häpeänsä. Mitään muuta en aio koskaan esittää, enkä pelata mitään "soidinpelejä" joidenkin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Samaa toivoisin muiltakin. Avoimuutta ja selkeyttä vaan toimintaan.

Mies 36 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä eri mieltä, että homma olisi jonkinlaista peliä. Eikö sitä voi olla ihan vaan aidosti oma itsensä ja ilmaista mahdollinen kiinnostuksensa avoimesti? Eihän siinä mitään muuta tarvita. Minä en ainakaan edes tiedosta tuntevani mitään kirjoittamattomia sääntöjä. Jos en jollekin kelpaa aitona omana itsenäni, niin se on hänen häpeänsä. Mitään muuta en aio koskaan esittää, enkä pelata mitään "soidinpelejä" joidenkin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Samaa toivoisin muiltakin. Avoimuutta ja selkeyttä vaan toimintaan.

Lue lisää

Eri mieltä, edelleen. Tutustuminen alkuvaiheessa _on_ peliä. Sama juttu kaikissa ihmissuhteissa. Voihan sitä lähteä täysin avoimella suoralla linjalla alusta asti muttei se toimi. Ihmiset ovat rakentaneet suojamuureja ympärilleen ja lokeroivat minkä kerkeävät. Alussa kannattaa antaa itsestään mahdollisimman neutraali kuva ja vasta kun on voittanut luottamuksen puolelleen, voi lähteä "irrottelemaan".

Yhtä lailla deittailussa tulee lokeroitua, mitä pidemmin on deittaillut, sitä varmemmin se tulee tehtyä. Ja on pakkokin ellei halua kuluttaa aikaansa täysin "turhilla" treffeillä. En lähtisi treffeille miehen kanssa jonka viesti on täynnä kirjoitusvirheitä tai sänkyvihjailuita. Siltikään en etsi mitään kirjailijaa ja seksi on minulle tärkeää. Kuitenkin kokemus osoittaa että mies joka ei osaa kirjoittaa on usein enempi tekijä kuin keskustelija ja jos seksi on mielessä heti ensimmäisenä niin paljon muuta ei ole mielessä. Silti voin olla väärässä. Jokainen on yksilö. Silti on pakko yleistää jotta tulisi jotenkin eroteltua "jyvät akanoista".

Yhtä lailla, miehet tapaavat ripustautujia. Jos alan spämmätä heti niin miten erotun ripustautujasta vaikken sitä olisikaan?

kirsikka_ kirjoitti:

Eri mieltä, edelleen. Tutustuminen alkuvaiheessa _on_ peliä. Sama juttu kaikissa ihmissuhteissa. Voihan sitä lähteä täysin avoimella suoralla linjalla alusta asti muttei se toimi. Ihmiset ovat rakentaneet suojamuureja ympärilleen ja lokeroivat minkä kerkeävät. Alussa kannattaa antaa itsestään mahdollisimman neutraali kuva ja vasta kun on voittanut luottamuksen puolelleen, voi lähteä "irrottelemaan".

Yhtä lailla deittailussa tulee lokeroitua, mitä pidemmin on deittaillut, sitä varmemmin se tulee tehtyä. Ja on pakkokin ellei halua kuluttaa aikaansa täysin "turhilla" treffeillä. En lähtisi treffeille miehen kanssa jonka viesti on täynnä kirjoitusvirheitä tai sänkyvihjailuita. Siltikään en etsi mitään kirjailijaa ja seksi on minulle tärkeää. Kuitenkin kokemus osoittaa että mies joka ei osaa kirjoittaa on usein enempi tekijä kuin keskustelija ja jos seksi on mielessä heti ensimmäisenä niin paljon muuta ei ole mielessä. Silti voin olla väärässä. Jokainen on yksilö. Silti on pakko yleistää jotta tulisi jotenkin eroteltua "jyvät akanoista".

Yhtä lailla, miehet tapaavat ripustautujia. Jos alan spämmätä heti niin miten erotun ripustautujasta vaikken sitä olisikaan?

Lue lisää

En minäkään ihan henkilökohtaisimpia asioita heti ensikommentissa kerro. Tottakai pientä suojamuuria kaikilla on tässä yhteydessä, kuten muussakin elämässä. Se, ettei kerro heti kaikkea, ei tee asiasta mitään peliä. Se on ihmisen normaalia sosiaalista käyttäytymistä vieraan ihmisen seurassa.

Mutta tässä taidetaankin päästä siihen, mitä itse kukin ymmärtää käsitteellä "peli" tässä yhteydessä. Itselleni siitä tulee mieleen jonkinlainen toisen vedättäminen, kieroilu tai muu tietoinen harhaanjohtaminen.

Itse en ole tavannut yhtään ripustautujaa. Minun silmissäni sinun ei siis edes tarvitsisi erottautua sellaisista, koska en ajattele sellaisten olemassaoloa tutustuessani uuteen ihmiseen. Väittäisinkin siis, että ripustautujat ovat jonkinlainen marginaaliryhmä. Ripustautumisen suhteen valtavirtaan kuuluvana sinun ei siis tarvitse tehdä työtä erottutuaksesi marginaalista. Jos ihmiset oikeasti pelkäisivät jotain marginaaliryhmää niin, että epäilisivät jokaisen vastaantulijan kuuluvan sellaiseen, olisivat he vainoharhaisia.

Mies 36 kirjoitti:

En minäkään ihan henkilökohtaisimpia asioita heti ensikommentissa kerro. Tottakai pientä suojamuuria kaikilla on tässä yhteydessä, kuten muussakin elämässä. Se, ettei kerro heti kaikkea, ei tee asiasta mitään peliä. Se on ihmisen normaalia sosiaalista käyttäytymistä vieraan ihmisen seurassa.

Mutta tässä taidetaankin päästä siihen, mitä itse kukin ymmärtää käsitteellä "peli" tässä yhteydessä. Itselleni siitä tulee mieleen jonkinlainen toisen vedättäminen, kieroilu tai muu tietoinen harhaanjohtaminen.

Itse en ole tavannut yhtään ripustautujaa. Minun silmissäni sinun ei siis edes tarvitsisi erottautua sellaisista, koska en ajattele sellaisten olemassaoloa tutustuessani uuteen ihmiseen. Väittäisinkin siis, että ripustautujat ovat jonkinlainen marginaaliryhmä. Ripustautumisen suhteen valtavirtaan kuuluvana sinun ei siis tarvitse tehdä työtä erottutuaksesi marginaalista. Jos ihmiset oikeasti pelkäisivät jotain marginaaliryhmää niin, että epäilisivät jokaisen vastaantulijan kuuluvan sellaiseen, olisivat he vainoharhaisia.

Lue lisää

Ahaa, ok, en puhunut epärehellisestä pelistä jossa olisi tarkoitus toista harhaanjohtaa vaan ehkä ennemmin korostaa hyviä puoliaan arvailemalla että mitä asioita vastapuoli mahdollisesti arvostaa. Arvailu pohjautuu aiempiin kokemuksiin muista miehistä ja keinot toimia siinä tilanteessa valitaan sen mukaan mitkä ovat toimineet aiemmin. Eikä siinä tietenkään kannata huijata ollenkaan koska siitä jää aina kiinni. Lisäksi pitäisi antaa vastapuolenkin hurmata, ettei toiselle tule sellaista oloa ettei tuossa ole haastetta.

Riippuu paljon miehestä että milloin kokee toisen ripustautujaksi. Jos mies on kovin valmis itse perustamaan perhettä ja sitoutumaan niin hän tuskin pelästyy edes lapsivihjailuista ekoilla treffeillä. Toinen ääripää on ne miehet jotka pelkäävät kuollakseen että menettävät vapautensa. Että löytävät naisen jonka kanssa seurustellessa on turha edes haaveilla tuopista kavereiden kanssa. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Mutten itse ole koskaan estänyt miestä menemästä ja toivonkin että hänellä on omiakin menoja joten en haluaisi tulla luokitelluksi "ripustautujaksi" koska en mielestäni ole ollenkaan sellainen.

Mies 36 kirjoitti:

Tuosta olen kyllä eri mieltä, että homma olisi jonkinlaista peliä. Eikö sitä voi olla ihan vaan aidosti oma itsensä ja ilmaista mahdollinen kiinnostuksensa avoimesti? Eihän siinä mitään muuta tarvita. Minä en ainakaan edes tiedosta tuntevani mitään kirjoittamattomia sääntöjä. Jos en jollekin kelpaa aitona omana itsenäni, niin se on hänen häpeänsä. Mitään muuta en aio koskaan esittää, enkä pelata mitään "soidinpelejä" joidenkin kirjoittamattomien sääntöjen mukaan. Samaa toivoisin muiltakin. Avoimuutta ja selkeyttä vaan toimintaan.

Lue lisää

Nykyisin kohtaaminen on jo muutenkin tarpeeksi vaikeaa ainakin sellaisille ihmisille, jotka eivät ravaa baareissa. Moni ihminen tekee näillä pelimies-/nainen -otteilla vain hallaa orastavalle suhteelle.

Miksi ? Itse osaan tulkita varsin huonosti naisen eleitä (ja peliliikkeitä). Siksi on vaikea erottaa sitä, onko nainen patologinen pelinainen vai onko kyseessä juuri tällä kertaa vain vaikeasti tavoiteltavan oloinen nainen, joka ei uskalla tunnustaa olevansa kiinnostunut. Mulle pelailu merkitsee sitä, että nainen ei ole kiinnostunut, ja silloin peli on ko. naisen osalta jo menetetty.

Sen sijaan, jos nainen omana itsenään täysin sponttaanisti päättää vaikka kysyä treffeille tai ulkouluseuraksi, silloin minusta voi jopa saada tutustumisen jälkeen muutakin kuin pelkän kaverin.

Enemmän yksinkertaista ja selkeää toimintaa, vähemmän väärinymmärryksiä ja turhia pettymyksiä.

kirsikka_ kirjoitti:

Ahaa, ok, en puhunut epärehellisestä pelistä jossa olisi tarkoitus toista harhaanjohtaa vaan ehkä ennemmin korostaa hyviä puoliaan arvailemalla että mitä asioita vastapuoli mahdollisesti arvostaa. Arvailu pohjautuu aiempiin kokemuksiin muista miehistä ja keinot toimia siinä tilanteessa valitaan sen mukaan mitkä ovat toimineet aiemmin. Eikä siinä tietenkään kannata huijata ollenkaan koska siitä jää aina kiinni. Lisäksi pitäisi antaa vastapuolenkin hurmata, ettei toiselle tule sellaista oloa ettei tuossa ole haastetta.

Riippuu paljon miehestä että milloin kokee toisen ripustautujaksi. Jos mies on kovin valmis itse perustamaan perhettä ja sitoutumaan niin hän tuskin pelästyy edes lapsivihjailuista ekoilla treffeillä. Toinen ääripää on ne miehet jotka pelkäävät kuollakseen että menettävät vapautensa. Että löytävät naisen jonka kanssa seurustellessa on turha edes haaveilla tuopista kavereiden kanssa. Ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Mutten itse ole koskaan estänyt miestä menemästä ja toivonkin että hänellä on omiakin menoja joten en haluaisi tulla luokitelluksi "ripustautujaksi" koska en mielestäni ole ollenkaan sellainen.

Lue lisää

Ok, ollaan ehkä kuitenkin vähän lähempänä näkemyksissämme kuin aluksi ajattelin. Olen samaa mieltä siitä, että huijaamisesta jää väkisinkin kiinni jossain vaiheessa, ja silloin lähtee pohja koko hommalta.

Mutta edelleen ehkä hieman vierastan ajatusta siitä, että muuttaisi toimintaansa sen mukaan, mitä kuvittelee toisen arvostavan. Itselläni on aina tarkoituksena kertoa reilu ja rehellinen kuva itsestäni sen enempää miettimättä toisen arvostamisia. Treffeillä tuon itseni tilanteeseen sellaisena kuin olen - toki pienin suojauksin, kuten aiemmin jo mainitsin. Jos hän ei kuitenkaan kiinnostu minusta sellaisena kuin olen, niin eihän sille sitten voi mitään. On turha kuitenkaan esittää mitään muutakaan, koska en ole mitään muuta.

Voisi kai siis sanoa, etten edes yritä tehdä mitään erityistä hurmaamisvaikutusta. Luonnollisesti haluan olla kohtelias ja huomaavainen, mutta sellainenhan kuuluu normaaleihin käytöstapoihin muutenkin. Suurempi kysymys itselleni on aina se, että kiinnostunko minä hänestä. Se on se, mitä omassa mielessäni pääsääntöisesti liikkuu, kun treffeille lähden. Jos kolahtaa, niin hyvä niin. Jos ei, niin ei voi mitään.

Tuota haasteellisuuden käsitettä en oikein ymmärrä tässä yhteydessä. Mistä siinä on kyse?

Koska itse etsin lähinnä loppuelämän mittaista suhdetta, niin lapsiasioiden ottaminen puheeksi ei tosiaan säikäytä. Taidan siis olla väärää kohderyhmää tuon ripustautumisasian suhteen. Luonnollisesti tietty vapaus ja oma aika kuitenkin kuuluu suhteeseen kuin suhteeseen.

Mies 36 kirjoitti:

Ok, ollaan ehkä kuitenkin vähän lähempänä näkemyksissämme kuin aluksi ajattelin. Olen samaa mieltä siitä, että huijaamisesta jää väkisinkin kiinni jossain vaiheessa, ja silloin lähtee pohja koko hommalta.

Mutta edelleen ehkä hieman vierastan ajatusta siitä, että muuttaisi toimintaansa sen mukaan, mitä kuvittelee toisen arvostavan. Itselläni on aina tarkoituksena kertoa reilu ja rehellinen kuva itsestäni sen enempää miettimättä toisen arvostamisia. Treffeillä tuon itseni tilanteeseen sellaisena kuin olen - toki pienin suojauksin, kuten aiemmin jo mainitsin. Jos hän ei kuitenkaan kiinnostu minusta sellaisena kuin olen, niin eihän sille sitten voi mitään. On turha kuitenkaan esittää mitään muutakaan, koska en ole mitään muuta.

Voisi kai siis sanoa, etten edes yritä tehdä mitään erityistä hurmaamisvaikutusta. Luonnollisesti haluan olla kohtelias ja huomaavainen, mutta sellainenhan kuuluu normaaleihin käytöstapoihin muutenkin. Suurempi kysymys itselleni on aina se, että kiinnostunko minä hänestä. Se on se, mitä omassa mielessäni pääsääntöisesti liikkuu, kun treffeille lähden. Jos kolahtaa, niin hyvä niin. Jos ei, niin ei voi mitään.

Tuota haasteellisuuden käsitettä en oikein ymmärrä tässä yhteydessä. Mistä siinä on kyse?

Koska itse etsin lähinnä loppuelämän mittaista suhdetta, niin lapsiasioiden ottaminen puheeksi ei tosiaan säikäytä. Taidan siis olla väärää kohderyhmää tuon ripustautumisasian suhteen. Luonnollisesti tietty vapaus ja oma aika kuitenkin kuuluu suhteeseen kuin suhteeseen.

Lue lisää

Itsekin vierastan kaikenlaista esittämistä ja peesaamista enkä koskaan halua antaa valheellista kuvaa itsestäni. Mutta kun olen itse herkästi syttyvää tyyppiä ja innostun helposti niin kokemus on opettanut että kannattaa kuitenkin antaa miehelle mahdollisuus tavoitella sen sijaan että sopisi innostuessaan miehestä seuraavat treffit oma-aloitteisesti jo ensimmäisillä treffeillä tai lähtisi heti soittelemaan perään. Olen päätellyt että se johtuu sen lisäksi että mieskin haluaa haastetta myös siitä kuuluisasta vapaudenkaipuusta eli että mies pelkää että nainen alkaa siirtää hygienituotteitaan saman tien miehen kämpille. Eli omaa tilaa pitää osata antaa. Eikä tämä tarkoita sitä ettenkö itsekin arvostaisi omaa tilaa, pidemmän päälle, mutta olen aika kokonaisvaltainen kun ihastun ja siksi joudun laittamaan jäitä hattuun. Sen kokemus on opettanut.

Haasteellisuudella tarkoitan sitä että ihminen tuppaa arvostamaan enemmän sellaista minkä eteen joutuu vähän tekemään töitä kuin sellaista joka tulee kuin "manulle päivällinen". Tulee herkästi ajateltua että tuo on niin epätoivoinen että lähtee kenen tahansa matkaan jos sen saa liian helpolla, vaikka todellisuudessa olisi kyse siitä että toinen on vaan sattunut ihastumaan juuri sinuun.

Olen sinunkin kaltaisiasi miehiä tavannut jotka eivät pelästy lapsipuheita ekoilla treffeillä koska ovat itse asian ottaneet puheeksi. Ehkä teitä löytyy sitä enemmän mitä enemmän ikää tulee mittariin.

kirsikka_ kirjoitti:

Itsekin vierastan kaikenlaista esittämistä ja peesaamista enkä koskaan halua antaa valheellista kuvaa itsestäni. Mutta kun olen itse herkästi syttyvää tyyppiä ja innostun helposti niin kokemus on opettanut että kannattaa kuitenkin antaa miehelle mahdollisuus tavoitella sen sijaan että sopisi innostuessaan miehestä seuraavat treffit oma-aloitteisesti jo ensimmäisillä treffeillä tai lähtisi heti soittelemaan perään. Olen päätellyt että se johtuu sen lisäksi että mieskin haluaa haastetta myös siitä kuuluisasta vapaudenkaipuusta eli että mies pelkää että nainen alkaa siirtää hygienituotteitaan saman tien miehen kämpille. Eli omaa tilaa pitää osata antaa. Eikä tämä tarkoita sitä ettenkö itsekin arvostaisi omaa tilaa, pidemmän päälle, mutta olen aika kokonaisvaltainen kun ihastun ja siksi joudun laittamaan jäitä hattuun. Sen kokemus on opettanut.

Haasteellisuudella tarkoitan sitä että ihminen tuppaa arvostamaan enemmän sellaista minkä eteen joutuu vähän tekemään töitä kuin sellaista joka tulee kuin "manulle päivällinen". Tulee herkästi ajateltua että tuo on niin epätoivoinen että lähtee kenen tahansa matkaan jos sen saa liian helpolla, vaikka todellisuudessa olisi kyse siitä että toinen on vaan sattunut ihastumaan juuri sinuun.

Olen sinunkin kaltaisiasi miehiä tavannut jotka eivät pelästy lapsipuheita ekoilla treffeillä koska ovat itse asian ottaneet puheeksi. Ehkä teitä löytyy sitä enemmän mitä enemmän ikää tulee mittariin.

Lue lisää

Korjaus: manulle illallinen.. ei päivällinen.

kirsikka_ kirjoitti:

Korjaus: manulle illallinen.. ei päivällinen.

Itse en mitään erityistä haastetta etsi. Jos löydän naisen, joka vaikuttaa sopivalta ja niitä tunteitakin syntyy, niin pakettihan alkaa olla kasassa. Tämän tapahtuminen on kuitenkin ainakin itselleni sen verran harvinaista, että mitään ylimääräisiä haasteita ei siihen enää kaipaa. Olen ainoastaan tyytyväinen, jos kyseinen nainenkin sattuu olemaan minusta kiinnostunut, ja osoittaa sen.

Mies 36 kirjoitti:

Itse en mitään erityistä haastetta etsi. Jos löydän naisen, joka vaikuttaa sopivalta ja niitä tunteitakin syntyy, niin pakettihan alkaa olla kasassa. Tämän tapahtuminen on kuitenkin ainakin itselleni sen verran harvinaista, että mitään ylimääräisiä haasteita ei siihen enää kaipaa. Olen ainoastaan tyytyväinen, jos kyseinen nainenkin sattuu olemaan minusta kiinnostunut, ja osoittaa sen.

Lue lisää

Nimenomaan näin. Minäkään en ymmärrä näitä juttuja, että pitää olla jotain ihme haastetta. Melkoista pelleilyä ja leikkimistä sanoisin. Jos jollekin tosiaan tulee aikaisesta kiinnostuksen osoituksesta mieleen toisen epätoivoisuus ja että kaikki käy, niin ihmettelen suuresti. Eiköhän jokainen haluaisi löytää itselleen sen elämänkumppanin. Minusta ainakin kaikista hienoin tilanne olisi se, jossa kumpikin ilahtuu huomatessaan kiinnostuksen olevan molemminpuolinen ilman, että tarvitsee ihmetellä, että onkohan toi nyt kiinnostunut, että eikö nyt halua sitä vain kunnolla tuoda esillee joidenkin kummien päähän pinttymiensä takia vai mitä ihmettä. Minulla on ainakin elämässäni jo muuten tarpeeksi haasteita töiden ja muiden asioiden osalta, joten mitään lisähaastetta sen kumppanin hakuun en kaipaa sen haasteellisuuden lisäksi mitä siihen ja siitä mahdollisesti syntyvään parisuhteeseen joka tapauksessa väistämättä liittyy. Miksi tehdä asioista vaikeampia kuin mitä ne ovat? Johan olisi varsin älytöntä, jos en itse tekisi kiinnostustani toiselle selväksi tai vastaavasti toinen tekisi sitä minulle. Tässä iässä en todellakaan jaksa katsoa mitään leikkijöitä.

Joo. Näin varmasti. En mitenkään kuvittele että olen parisuhdemarkkinoilla samalla viivalla nyt kuin 15 vuotta sitten mutta auttaako tyrkyttäminen? Olen kuvitellut että sen sijaan että se auttaa niin se pahentaa tilannetta.

Niinpä niin - ymmärrän kyllä aika hyvin, miksi tämä nainen ei ole löytänyt sitä oikeaa.
Ja veikkaan että kun se oikea löytyy, niin sitten kuulee juttua perheväkivallasta. itsetuhoisuus on typerintä mitä maanpäällä on.

Hienoa! Siitä se lähtee, uusi aloitteellisempi elämä. Mukavia treffejä!