Suhteessa narsistiin olin todella mustasukkainen. Ihan alusta saakka. Jos hän juttelikin jonkun naisen kanssa, niin teki mieli vetäistä turpaan tätä naista (hävettää kirjoittaa tätä..). En ole koskaan aikaisemmin ollut suhteissa mustasukkainen. En koskaan. Liekö sitten sillä osuutensa asiaan, että ehkä n. jopa provosoi minun mustasukkaisuuttani? Puhui existä, muista naisista.. Ja joskus suhteen myöhemmässä vaiheessa alkoi pettäminen.
Mutta joka tapauksessa tämä mustasukkaisuuden tunne oli heti alusta saakka vahvasti läsnä ilman mitään syytäkään. Kun aikaisemmissa suhteissa olen ajatellut, että kaksi itsenäistä ihmistä yhdessä, niin nyt tuntui, että olin hitsaantunut yhteen narsistin kanssa. Ihan kuin ilman häntä minua ei olisi ollutkaan- siitä kai mustasukkaisuuden tunne johtui. Halusin olla koko ajan hänen kanssaan, vaikka hän kohteli hemmetin huonosti minua. Minusta vain tuntui, etten ole mitään ilman häntä. Vaikka tiesin hänen pettäneen, niin ajattelin silti, että hän rakastaa. Yhtäkkiä näin kaikki naiset uhkina, vaikka exänihän se paha oli.
Jälkikäteen mietin, että vaistoni taisi sanoa heti, että tässä miehessä on jotakin pielessä. Ja oikeastaan mietinkin heti, että vaikuttaa vähän hullulta (esitteli omia tavaroitaan kuin lapsi..kato, mulla on tällanenkin lamppu- ihan oikeasti sanoi). Olen ollut muutaman vuoden naimisissa toisen miehen kanssa, enkä ole koskaan ollut hänestä mustasukkainen. Kun hän on kalareissuilla tai muualla, olen kotona rauhallisin mielin. Narsistin kanssa en uskaltanut, koska olin sairaalloisen mustasukkainen, no ehkä syystäkin..
Uhrin mustasukkaisuus
125
2008
Vastaukset
- tuplaxuuno
Ehkä kerta-annos riitti, ei tee mieli enää.
- kyselijäk
Selvennä vähän, mitä tarkoitat tuolla että esitteli tavaroitaan kuin lapsi? En oikein ymmärrä. Ehkä se lamppu oli hänen mielestään siisti, ja ajatteli et sunkin mielestä olisi? Monet miehet esittelee mielellään teknisiä juttuja.
Hei mustis:
Jaan tunteen ja kokemuksen kanssasi; samaa venettä ollaan tahoillamme keikutettu. Tuo sun kirjoitus olisi voinut olla minunkin laatima, niin paljon yhtäläisyyksiä. Suhteen loputtua vasta aloin tarkastelemaan tätä mustasukkaisuusasiaa. Mistä se johtui? Miksi koin niin? En minä kovin pitkälle ole niissä päässytkään, luovutin ja aloin kiinnittämään muihin seikkoihin huomiotani.
Meillä oli pelisäännöt ja aiheesta olimme keskustelleet. Mutta. Minut tehtiin mustasukkaiseksi. Tarkoituksella. Tai sitten hän vain kuvitteli että voi syöttää mitä tahansa juttua jonka minun kiltisti pitäisi niellä; ymmärtää ja hyväksyä. Hän halusi osoittaa vapautensa tehdä mitä haluaa, ettei ole sidoksissa minuun tai ettei häntä omisteta. Ja hän saa itse valita eturivin tarjokkaista kenet haluaa, milloin haluaa. Itselleni ei tulisi mieleen, ei kuulu parisuhteeseen, että kehua retostellaan aiemmilla suhteilla tai kuka milloinkin on itsestä kiinnostunut, kuinka rakastuneita olleet, puhua yleensä henkilökohtaisuuksia ihmisistä, kuinka juoksevat perässäni, ottaneet eroja aiemmista puolisoistaan, halunneet perheen jne. Tämän jätin omaan arvoonsa. Sitten taktiikka muuttui; hän silmieni allakäytöksellään osoitti selkeää kiinnostusta toisiin, osasi tehdä sen merkityksellisissä tilanteissa. En puuttunut tähänkään. Alkoi tarkoituksellinen laiminlyöminen suhteessa; osoitti että en ole tärkeä, huolimatta siitä että yhteistä tulevaisuutta suunniteltiin. Seuraavaksi oli "merkkien jättö", pikkuhiljaa kasvatellen; ikäänkuin hän odotti, että alan epäilemään häntä tai sitten tarkkaili vain reagointiani erilaisiin asioihin. Tätä hän rakasti, nimittäin millaista huomiota hänen juttunsa saa aikaan ja ahnaana odotti reagoimistani. Tai sitten hän vain kokeili minua, epäili ja halusi testata luotettavuuttani. En osaa sanoa. Tämän pitemmälle en päässyt.
Tuo mitä sanoit vaistonneesi jo suhteen alussa; että jokin on pielessä. Saman tiedostin minäkin. Mutta en välittänyt paskaakaan; kyllä se ihminen siitä kasvaa, ja mitä nyt pikkuasioista välitän. Myös ne tavarat...ja paljon muuta.- kuin tuhka tuuleen
Olisi voinut olla omaa kirjoitustani. Niin paljon jäi kysymyksiä jälkeen, joihin tuskin koskaan saan vastausta.
kuin tuhka tuuleen kirjoitti:
Olisi voinut olla omaa kirjoitustani. Niin paljon jäi kysymyksiä jälkeen, joihin tuskin koskaan saan vastausta.
Ehkei saakaan. Kun pohdit asiaa aikasi, huomaat ehkä että se ei ole tarpeellistakaan. Voimia myös sinulle.
- kuin tuhka tuuleen
elisakettu kirjoitti:
Ehkei saakaan. Kun pohdit asiaa aikasi, huomaat ehkä että se ei ole tarpeellistakaan. Voimia myös sinulle.
kiitos.
- A
Kansalainen!
Jos rakkauden orjat yhtyy jäitä polttamaan:
http://www.youtube.com/watch?v=dO2XHIQsxIQ&feature=related
Hakeudu silloin Katkaisuhoitoon. Turvaudu tällöin Toverikuriin. - järre
Elisaketun kirjoitus oli lähellä omia kokemuksiani. Exäni, sai minut mustasukkaiseksi vasta kertomalla juurtajaksaen kuinka hänellä oli ollut suhde jo 3 vuotta ennen meidän suhsetta eikä hän aikonut lopettaa tätä. Hänellä oli oikeus rakastajaan, mieheen jonka kanssa heillä ei koskaan ole ollut huonoa seksiä, ei huonoa hetkeä, kaikki oli jumalallista..
Kun hän kertoi tästä, hän halusi erota minusta. Menin aivan tolaltani. Yhteistä tulevaisuutta oli suunniteltu ja rakennettu, se alkoi juuri "loksahdella" paikoilleen. Meillä oli jo 2 yhteistä lasta.
Tämä tapahtuma sai alkunsa, kun sanoin hänelle suoraan etten siedä hänen pakonomaista pelaamistaan, jolla hän pyyhkäisi kerralla kaikki käsiinsä saamansa rahat." Jos hän aikoo elää kanssani, pitää rahat käyttää perheen hyväksi". Näin sanoi hänelle. Siitä alkoi alistamiseni ja parhaaksi menetelmäksi hän keksi minun mustasukkaiseksi tekemisen. Toki muitakin keinoja hän löysi, mutta tällä hän sai minut tolaltani kerta toisensa jälkeen...kunnes. Kunnes sanoi, että muutan pois. Silloin muuttui ääni kellossa (tilapäisesti vaan tietenkin). Sitten hän sanoi, etten saa lähteä koska silloin unohtaisin hänet ja lapset. Ja minä tietysti jäin.
Sitten kun aikaa kului, oppi hän ettei voi paljastaa asioita suoraan, pelkkä epätietoisuudessa pitäminen oli hyvä keino pitää minut otteessa. Jotain pieniä vihjeitä, helposti huomattavaa salailua, tai tahallaan esiin jätettyjä viestejä tietokoneella.
Ja kun menin tolaltani ja yritin vaatia selitystä asialle, rupesi syyttämään vakoilusta, siitä ettei hänellä ole mitään omaa ja muuta millä sai minut tuntemaan olevani se syyllinen Hänen tekemiin asioihin. Hän jopa itse kertoi ilosena ja ylpeänä kuinka oli pyytänyt eräässä sosiaalisessa mediassa kaverikseen tämän miehen jonka kanssa aikoi pitää suhdetta yllä hamaan loppuun asti, ja kun reagoin suurella mustasukkaisuudella, hän sai taas syyn minun syyttelemiseen ja alistamiseen. Olipa oikein kavereidensa kanssa asiasta keskustellut. Kaverit tietenkin pitivät minua sairaana, kun reagoin asiasta näin. Kohtalotovereilleni lienee aivan selvää, että ex ei kertonut kertonut totuutta asiasta, sitä miten hän tarkoituksellisesti oli käyttänyt aseena tätä miestä minua vastaan.
Sitten tuli taas aika, kun hän tarvitsi minua,talouden turvaamiseksi, lastenhoitoon ym.. Ilmeisesti hän jopa oikeasti halusi ainakin esittää normaalia. Jälkeen päin ajateltuna, kaikkeen liittyi jokin asia minkä hän halusi ja näin joutui elämään "normaalin" elämää. Jokin asia, jota hän ei olisi saavuttanut ilman minua.
Ajoittain exän sietämätön kohteluni meni yli äyräiden ja jos yritin vaatia rajojeni kunnioitusta, nitisti hän minut.
Rahan tuhlaamisen takia jouduin tarkkailemaan tietokoneen lokia (hänen vastuullaan oli vuokra), koska hän ei kertonut koskaan pannensa kaikki rahat menemään, järjetelmällisesti. Hän yritti estää minulta tietokoneelle pääsyn keinolla millä hyvänsä. Sieltä kun näkyi että rahat oli taas mennyt ja minne ne oli mennyt. Lisäksi koneelta näkyi hänen yhteydenpitonsa "kavereihin" ja nämä kaverit olivat juuri niitä joiden kanssa hän oli kokenut "jumalallisia hetkiä" (tämä aimmin kertomani ei ollut ainut, tarpeen tullen hän osasi kehua kaikkia miehiä joita hänellä oli ollut). Kun näin tietsikalta yhteyden pidon muihin miehiin, menin minä tyhmä tietysti tonkimaan hänen puhelintaan. Ja sieltähän löytyi sitten lisää hänen ihani "pornoilujaan" kuten nämä kaverit kirjoittelivat tekstareissa. Menin entistä huonompaan jamaan ja näin hän sai yhä tiukemman kuristusotteen minusta. Hän sai minut tekemään mitä hyvänsä, pieni hymykin (irvistyksenomainenkin) oli jotain niin ihanaa mielestäni, että olisin hypännyt vaikka kaivoon. Yksi ysävällisen oloinen sana, puhumattakaan kosketuksesta, sai minut luulemaan että hän välittää,rakastaa minua ja kaikki muuttuu hyväksi. Minä luulin olevani se hullu ja sairas,joka tekee toiselle pahanolon ja siksi hän "joutuu" hakemaan muista läheisyyttä etc. Hänen repertuaariin rupesi jossain kohtaa kuuluman minun mustasukkaisuuteni syyttäminen kaikesta, siinä hän onnistui täydellisestiHuh... olet joutunut ikävään tilanteeseen peliriippuvaisen kanssa. Addiktioilla on tapana levitä eri suuntiin, esim. tuohon mainitsemaasi "sekstailuun".
Tuottaa kaikkea epämiellyttävää ja on nimenomaan raskasta läheisille.
Jaksamisia eteenpäin.Tapahtuneille asioille järre ei enää mahda mitään, mutta tee tulevaisuutesi takia itsesi vuoksi jotain. Tiedät että manipulointitekniikka on aluksi hyvin hienovaraista, hyvin herkkää; sitä ei meinaa tajuta alkuunkaan mistä on kysymys. Ihmettelee vain outoa oloaan, ymmärtää että jokin vialla. Säilytä tämä vaisto, muistat nyt paremmin. Sittem myöhemmin tajuat asian, huomaat selvemmät merkit, menet ymmälläsi. Vuoristoradan kiihtyvällä vauhdilla. Ja lopulta vaikka asia on ilmiselvänä edessäsi, et halua tai voi myöntää totuutta. Lopulta kun uskot....alat päästä tielle. Kirjoita kaikki tuntemuksesi ylös, niin pian kuin mahdollista. Lue myöhemmin niitä. Kirjoita lisää.
Siitä tunnepuolesta. Tiedän täsmälleen tuon kaivoon hyppäämisen tunteen, sinne sitä on valmis loikkaamaan ja vaikka jäämään jos tarvis. Mutta se ei tee sinusta, aidosta ihmistä onnellliseksi. Etsi aitoa, oikeaa elämää. Löydä tunteet sisältäsi, myös ne jotka ovat sinne piilotettuina. Tämä herkkyys, tavallaan, on raskaskin vaate välillä kantaa, mutta se auttaa sinun itsesuojelutaipaleellasi elämää (!!kyllä, juuri niin) vastaan. Sitä tarvitaan. Koska olemme hyvin hauraita kohtaamaan uudelleen tuon pahan. Ei uskoisi, mutta niin se vaan on. Sieltä, mistä sitä vähiten odottaisi. Mutta älä silti alistu epäluottamukseen, on oikeitakin ihmisiä ja tunteita olemassa. Voimia sinulle, pidä hyvä huoli itsestäsi.
- eräsvaan1
Voi että meidän kanssa! Olen Järre ja Elisakettu ja Mustasukkainen kokenut saman. Miten me ollaan annettu jollekin lupa tehdä itsellemme näin!
Järre nuo sanasi Osuivat:
"Yksi ysävällisen oloinen sana, puhumattakaan kosketuksesta, sai minut luulemaan että hän välittää,rakastaa minua ja kaikki muuttuu hyväksi. (OSUMA 1) Minä luulin olevani se hullu ja sairas,joka tekee toiselle pahanolon (OSUMA 2) ja siksi hän "joutuu" hakemaan muista läheisyyttä etc. (OSUMA 3; selityksenä mm. kun löysin hänen deitti-ilmonsa netistä) Hänen repertuaariin rupesi jossain kohtaa kuuluman minun mustasukkaisuuteni syyttäminen kaikesta, siinä hän onnistui täydellisesti (OSUMA 4) "
Olen miettinyt, menisiköhän mustasukkaistamisen logiikka jotenkin näin?
- Narsisti provosoi lähteensä reagoimaan mustasukkaisuudella.
- Saa tästä tyydytystä, koska kokee mustasukkaisuuden imarteluna.
- Lähde kärsii, ripustautuu entistä enemmän.
- Narsu nauttii vallastaan ja lisää muutamia "kirjoittamattomia sääntöjä" suhteeseen lisää.
- Läheisriippuvainen sairastuu sitkeämmin.
- Koska elämä näyttäytyy hänelle tässä vaiheessa raskaana ja jokainen meistä tarvitsee virtaa jaksaakseen, "uskosta" tulee hänen virtansa. Niin... että se riippuvainen osapuoli lopulta tulkitsee narsistin tekoja, sanoja, ilmeitä, haluaa uskoa että yhteinen vkl-reissu/ seksi/ satunnainen hymy pelastaa kaiken/ on merkki rakkaudesta/ toivosta. Niin että läheisriippuvainen lopulta näkee toivoa kaikessa narsun tekemisesssä - kuvittelee itsensä osaksi narsun loppumattoman monologin sisältöjä, milloin "lomamatkan" tai "muuton" tai "mä olen päättänyt mennä naimisiin" (huom. kaikki minä-muodossa) kuvaa, vaikka narsu puhuukin koko ajan vain itsestään.
Oma exänikin mustamaalaa varmasti edelleenkin mainettani "mustasukkaisena hirviönä ja narsistisena akkana" joka vatvoo hänen tekemisiään. En ole tarinaani kertonut täällä, sillä mies on psykopaatti, enemmän kuin narsu - tuttavapiiriini kuuluu ammattilaisia jotka ovat vuosien myötä kuunnelleet juttujani ja yksi arvioi mieheni psykopatiatason 42/44 virallisen testin mukaan) älykäs, ovela pokerinaamainen peluri ja näyttelijä, paljon enemmän kuin narsu. Uskon, että lukee tätäkin ketjua mutta olen valmis nyt viimeinkin ottamaan riskin. On lukenut myös narsismi-oppaita ja syyttää minua luonnollisesti narsistiksi. (Terapeuttini on diagnoosistani kuitenkin vähän eri mieltä ;D)
Pahinta kaikessa, että todella loppuvaiheessa jo itse käyttäydyinkin kuin narsisti. Nimittäin petturuuden tajuttuani rupesin puolustautumaan. Huusin ja raivosin kun levitteli toisten naisten kuvia ja kirjeitä pitkin huushollia ja viikko yhteenmuuton jälkeen karkasi Las Vegasiin ja jätti minut remontin keskelle yksin ja vieläpä täällä suomi24.ssa piti yllä deitti-ilmoaan avoliiton alkamisen jälkeenkin, meni Thaimaaseen heti ensimmäisenä yhteisenä asuinvuotenamme useammaksi kuukaudeksi (mistä käsin kiusasi minua mustasukkaisuudella entistä tehokkaammin). Lopulta muutin kellariin asumaan. Kävi sitten raiskaamassa ruhoani siellä.
En sietänyt valehtelua, alistamistani ja suhteen mitätöintiä, itselleni nauramista vieraiden nähden, jatkuvia hyväksikäyttöyrityksiä milloin kroppani, milloin omaisuuteni suhteen. Sen verran terve uhriksi kai olin, että reagoin. Ja kun en ole väkivaltainenkaan, korotin ääntäni. Se on minun itsekkyyttäni, huuto. Ei muu.
Ja suku, joka oli siihen tottunut rupesi pitämään kummajaisena olentoa joka ei sitä sietänyt. Joka reagoi kun narsu kohteli väärin, tallasi, valehteli, mustamaalasi, levitti väärää tietoa tai vain yksinkertaisesti alisti ja nöyryytti koko joukon nähden.
Ja minähän reagoin loppuvaiheessa. Rajustikin. Mm. huudolla. Nyt käyn terapiassa jotta selviäisin henkisesti pinnalle. Onneksi on terapia... Muuten olen ollut suhteen jälkeen yksin ja tuntuu, että jokainen vastaantulija on narsisti joka vain haluaa käyttää mua hyväksi.. :( Ja omituisesti tuntuu mulla juttua riittävän, vaikka erosta on jo puoli vuotta. Narsku porskuttaa jo omilla vesillään, minä käyn vieläkin läpi väkisinottoja alistamisia nyrkiniskuja naamaan ja henkisiä nöyryytyksiä.
Ja ihan samoin kuin ketjun aloittajakin, en minäkään ollut mustasukkaisuuden tunnetta ennen tätä suhdetta mitenkään epänormaalissa mittakaavassa tuntenut. Narskuni sai sen ihan omalla provosoinnillaan ja käytöksellään aikaan. Näet, yksi ero tässä narsusuhteessa on ollut kaikkiin aiempiini; narsuni oli ensimmäinen mies, johon en voinut luottaa. Ja tulee olemaan myös viimeinen.
Voimia viikkoon/ päivään/ hetkeen kaikille!Huih, olipas sinulla kovan kuuloinen tarina.
Miten toipumisesi on edistynyt/miten olet itseäsi hoitanut ?
Olisi siitä tiedosta ja vinkeistä monelle varmaan hyötyä.
Oma tapaukseni koetti myös kovasti tehdä mustasukkaiseksi.
Vientiä oli vaikka kuinka, kertoili vanhoista kokemuksistaan, kehuskeli niillä, imarteli kaikkia seksuaalisesti, piti oikeastikin peliä useamman kanssa, järjesti "vahinkotapaamisia" joihin ilmestyi toisen naisen kanssa, uhkaili "huonon käytöksen" seurauksena lähtevänsä (ja lähtikin monesti) toisen luokse ja kertoi kuinka eksät pyytävät milloin lapsensa isäksi, naimisiin, remontoimaan, asumaan yhdessä jne.
Kun en peliin lähtenyt vaan tein kaikkeni hillitäkseni sanaista arkkuani ja kihiseviä käsiäni - hän koki sen välinpitämättömyydeksi. Ehkä siksi nosti panoksia mutta en vaan voinut lähteä leikkiin mukaan joka ei koskaan pääty. Sisällä kyllä mylläsi sitäkin enemmän.
Hänelle se oli välittämisen merkki. Hän "välitti" sillä tavalla minustakin koko ajan. Oletti minun käyttäytyvän kuin hän. Siis esim. pettävän heti riidan päätteeksi tms.
Samalla se tuntui joltain halveksunnalta kuitenkin.
Siksi en "uskaltanut" lähteä mukaan esitykseen. Enkä myöskään voinut antaa hänelle sitä tyydytystä että saa minut tolaltaan typerillä peleillään tai ottaa itsekään sitä ensimmäistä huikkaa. Siitä se piru sitten olisi päässyt irti.
Mikä on järjetöntä ? No ainakin ihmissuhteissa tapahtuva pelaaminen (!!!) tunteilla ja mustasukkaisuudella. Mikä ihme ihmisiä vaivaa ?
Tyydytys siitä että saa toisen "hulluuden partaalle" ?
Tuohon leikkiin ei edes narsistia tarvitse vaan sitä saa seurata sivusta hyvin monen pariskunnan osalta. EEEEiiii jummarra.....
- jårre
Eräsvaan, tuumailusi mustasukkaistumisesi logiikasta osunee hyvin kohdaleen. Luulen, että minusta tuli se "läheisriippuvainen" kuten kuvaat.
Osumia tuli sinunkin jutustasi. Esim. exäni puhui aina "minä" muutan, -ostin,-tein,-haluan... Paitsi silloin kun oli hyötyä puhua me-muodossa,tosi harvoin.Hän ei julkisesti voinut kertoa olevansa parisuhteessa, vaikka meillä on lapsiakin. Kerran hän tosin kertoi lehtihaastatteluun MEISTÄ perheenä, näin hän sai aikaan päätä huimaavan ja uskomattoman tarinan vastoinkäymisestä, jossa hänen neuvokkuudellaan pääsimme pälkähästä.
Myös mustamaalamisasiassa osui.
Hän myös luki narsuoppaita. Keksi sieltä että minä olen narsu. Se oli muuten yksi asia millä minut alisti tehokkaasti, sai minut uskomaan olevani häiriintynyt persoona, kielsi minua lukemasta itse mikä narsisti todella on. Hakeuduin hoitoonkin, koska olinhan sairaanloisen mustasukkainen narsisti ja läheisriippuva (jotka hän diagnosoi minussa). Myös minulle tuli diagnoosiksi aivan muu, ei edes läheisriippuva tai muukaan pers.häiriöinen. Jälkeenkin päin onnistui hän näillä omilla diagnooseillaan,mm. pers.häiriöisestä,niittaamaan minut. Ajoittain ainakin. Sitten luin itse tietoa narsismista. Silloin alkoi tulla jotain käsitystä exäni käyttäytymisestä. Viime kuukausina ennen eroamme alkoi hän taas vihjaillen ja suorin syytöksin sanomaan minua narsuksi. Minäpä olin rohkeampi (ainakin joskus) ja sanoin häntä narsistiksi takaisin. Sillä hän lamaantui ja jätti minut rauhaan hetkeksi. Sitten hän otti käyttöön muun takstiikan, esim nämä hymyt, kauniit sanat jne..
Nytten kun olen käynyt keskusteluterapiassa, terapeutti on yrittänyt saada mahtumaan" kallooni", että läheinen voi muuttua samankaltaiseksi kuin itse pahantekijä. Se on mielen puolustautumiskeino. Koen syyllisyyttä asioista, joita toinen teki ja sai minut tekemään.Itseasiassa koen syyllisyyttä ihan mistä tahansa, mitä elämässämme oli.
Lyneten kanssa myös "osumia". Exäni luuli, että olen kuin hän.
Joskus yritin puhua hänelle asioista, joita myös itse haluan, tarpeistani, odotuksitani ja haaveistani, omasta tahdostani, sain rajuja hyökkäyksiä vastaan tai sitten päivien hiljaisuuden. Kun yritn puhua seksuaalisuudesta ja seksin tarpeista, seksin ilosista, tai yleensä seksistä, ex saattoi karjua: hanki panopuu. Tätä panopuu juttua toistui usein,ja syynä ei edes ollut minun puheet seksistä. Se saattoi kirvota vaikka yrityksestä lähteä kahdestaan ulos, tai saada aikaa kahdestaan jutellaksemme,jopa pelkästä kosketuksestani. .
Toisten kuullen nolaaminen; tekemisten mitätöinti ja itsensä korottaminen; järkeni kyseenalaistaminen; väitökset itsekeskeisyydestäni,-lapsellisuudestani,-mustasukkaisuudestani - olivat mannaa exälleni. Ja niin usein perheen lapset olivat se hovi, joiden kuullen hän tämä tapahtui. (exälläni aiemmista suhteista kouluikäisiä lapsia)
Hän mm. opetti käytöksellään teini-ikäisen lapsen pitämään minua sylkykuppina, johon saa purkaa pahanolonsa miten tahansa, väkivallalla ja sanallisesti. Ex taisi nauttia, kun sai muutkin kimppuuni. Lasten sokea usko äitinsä eriomaisuuteen ja hänen käyttäytymismallin olevan oikein, puistattaa minua edelleen. Myös perhettämme sivusta seuranneet (ne harvat jotka näkivät todellisen tilanteen) ovat sanoneet samaa. Teini-ikäinen on pahasti häiriintynyt, muut kouluikäiset näyttävät imevän saman mallin itseensä kuin äidillä on, leikki-ikäiset alkavat vinoutua myös.
Parasta mitä minulle koskaan on tapahtunut, on lasteni syntymä. Toiseksi parasta eroon pääsy exästä. Ja muutin kauas..
Lasten kohtalo surettaa tässä äitikeskeisessä-sosiaalitoimen asioiden hoidossa. Olen hakenut huoltajuutta ja perusteet ovat selvät. Sos.toimi ei vain halua edes tutkia asioita, he haastattelivat exän ja hänen äitinsä. Ei ole vaikea arvata onko haastatteluissa kerrottu totta edes toinen puoli. Exäni äiti on ihminen, joka on saanut tyttärestään tällaisen kuin olen kertonut. Tämä ex anoppi on soitellut huoltajuusoikeuteen tuleville todistajille ja kertoillut mitä ihmeellisimpiä tarinoita minusta, sellaisia joista saa tuomion herjauksesta, kunnianloukkauksesta ja perättömästäilmiannosta. Mutten viitsi nostaa meteliä tästä. Pääasia ettei tarvitse koskaan olla enää tekemisissä.
Se miten olen selvinnyt tähän asti, tuntuu välilä mysteeriltä itsellenikin. Tuntuu olevan pimeitä aukkoja tai kuin sumua osa ajasta. Ystävät, ammattiauttajat, lasten olemassa olo.. niiden avulla olen selvinnyt. Terapiassa käyn viikottain ja aion jatkaa sitä niin kauan kuin vain saa. Minulla on henk.koht. ystävänä ihminen, joka on aikoinaan toiminut narsistien uhrientuki ry.:sä. Hän on saanut pidettyä minua kasassa. Hän on hyvä kuuntelija, hän ei neuvo mitenkään asettaa vain kysymyksiä minulle, joihin etsin vastauksia. Tämä ihminen oli tukenani noin 2viimeistä vuotta suhteemme ajan, silloin yhteydenpitomme oli harvaa. En kyennyt kertomaan hänellekkään asioista tarpeeksi usein, ehkä olisin tehnyt irtioton paljon aiemmin.- M.B.
Tosi hyvin kirjoitat kokemuksestasi. Ethän loukkaannu, lukisin mielelläni jatkossakin mitä kirjoitat, mutta jos saisin, niin pyytäisi jonkinlaista kappalejakoa tekstin lomaan.. eli sellainen tyhjä rivi aina välillä?
:) T:hieman hahmotushäiriöinen Tsiisus.... en voi edes kuvitella millaista olisi taistella sossujen tai muiden tahojen kanssa narsistista vastaan. Ei käy kateeksi. Muutenkin äiti-myytin ylläpito lasten huoltajuusasioissa on ylivaltaisen typerä.
Toivottavasti miehen oikeuksia joskus parannetaan. Perheoikeuden kannalta katsottuna jaksan edelleenkin ihmetellä systeemiä. Joitakin parannuksia on tekeillä, toivottavasti saavat niitä läpi.
Itse pääsin omasta tapauksestani (lapseni isä) eroon onneksi todistettavan lapseen kohdistuneen väkivallan takia. Onneksi hänen uusi naisystävänsä ymmärsi soittaa minulle. Poliisit paikalle, lapsi kotiin, sitten sovittiin sossun kanssa tapaamiset valvotuiksi ja hän perääntyi kokonaan. Luojan kiitos.
Jäin kuitenkin miettimään asemaani naisena. Sekä perheoikeuden klikkejä tuntevana. Olisin voinut kusettaa heitä mennen tullen ja tuhota näin lapsen ja isän suhteen lopullisesti. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaikka mieli teki, vasta kun oli pakko. En koskaan myöskään puhu mitään pahaa hänen isästään.
Voimia ihan oikeasti sinne. Ihan oikeasti =) !!!- Jårre
lynett kirjoitti:
Tsiisus.... en voi edes kuvitella millaista olisi taistella sossujen tai muiden tahojen kanssa narsistista vastaan. Ei käy kateeksi. Muutenkin äiti-myytin ylläpito lasten huoltajuusasioissa on ylivaltaisen typerä.
Toivottavasti miehen oikeuksia joskus parannetaan. Perheoikeuden kannalta katsottuna jaksan edelleenkin ihmetellä systeemiä. Joitakin parannuksia on tekeillä, toivottavasti saavat niitä läpi.
Itse pääsin omasta tapauksestani (lapseni isä) eroon onneksi todistettavan lapseen kohdistuneen väkivallan takia. Onneksi hänen uusi naisystävänsä ymmärsi soittaa minulle. Poliisit paikalle, lapsi kotiin, sitten sovittiin sossun kanssa tapaamiset valvotuiksi ja hän perääntyi kokonaan. Luojan kiitos.
Jäin kuitenkin miettimään asemaani naisena. Sekä perheoikeuden klikkejä tuntevana. Olisin voinut kusettaa heitä mennen tullen ja tuhota näin lapsen ja isän suhteen lopullisesti. En kuitenkaan tehnyt sitä, vaikka mieli teki, vasta kun oli pakko. En koskaan myöskään puhu mitään pahaa hänen isästään.
Voimia ihan oikeasti sinne. Ihan oikeasti =) !!!Lynette,
tiedät kuinka helppoa naisena on saada mies näyttämään täysin epäkelvolta huoltajaksi. Pitänee mainita, että exäni on lastensuojelulain ja -asioiden asiantuntija. Hän tietää jokaisen narutuksen, millä saa isän näyttämään miltä haluaa soskujen silmissä.
Ex opiskeli sosiaalialaa ja lisäksi on joutunut lukuisia kertoja lastensuojelun hampaisiin oikeista syistä. Joka kerta hän on saanut käännettyä asiat nurin, hän on vain uhri-hänelle tehdää kiusaa tekemällä perättömiä ilmoituksia soskuun. Tälläkin hetkellä on olemassa perusteet lasten huostaanottoon. Hänestä ja lapsista on tehty ls-ilmoitus. Tekijä itse soitti minulle ja kertoi asian. Mutta soskussapa ei asiaa oteta vakavasti, vaikka ilmoituksen tekijällä on useita todistajia/silminnäkijöitä (yksi on peräti asianajaja).
Eräs muu sosiaalityöntekijä lasten asuinpaikkakunnalta sanoi minulle: "hae pikaisesti huoltajuutta. Lasten on päästävä pois äitinsä luota". Olin yhteydessä tähän ihmiseen, kun yritin saada tapaamissopimusta. Muutenkin tämä ihminen neuvoi asioissa, kuinka on järkevintä toimia.
Mutta perheen oma sos.työntekijä omaa aivan päin vastaisen näkemyksen.
Esiintymistaito, vakuutavuus, nopeaälyisyys, loistavat puheenlahjat, häikäilemättömyys.. Siinä joitain asioita joilla saa itsensä uskottavaksi asiassa kuin asiassa soskussa, ai niin ja se yksi tärkeimmistä: naiseus
- Järre
Joo. En loukkaannu... :)
En osaa okein kätää tätä systeemiä. Jouduin pyyhkimään paljon tekstistäni pois, koska se ei mahtunut asetettuihin "raameihin". Oli tuskaa, kun joutui ottamaan sanoja ja lauseita väliltä pois. Sitten pelotti, josko kappalejakokin vie tilaa kirjoitukselta.
Minulla olisi kirjakirjoitettavana kaikesta. Uskon että myös monella muullakin olisi. Olen huomannut, että kirjoittaminen helpottaa sisäistä myllerrystä.
Kuten joku tuossa aiemmin kirjoitti, tunteiden paperille paneminen auttaa myös. Olen kokeillut sitä itsekkin, mutta en ole kyennyt tekemään sitä suuressa määrin. Joskus se saa minut lamaan, kun yritän tehdä sitä. Tulee syylinen olo. Ei aina, mutta jos se tulee niin siitä selviäminen vie jopa päiviä. Siksi kai välttelen sitä. Tuntuu siltä, että ex hallitsee yhä tunteitanikin (lopullisesta ero marraskuussa).
Hahmottamisesta: itselläni on tullut lukihäiriön omainen ilmiö. Minulla oli samaa lapsena, mutta se meni ohi. Itsellenikin vaikeata hahmottaa tuollaista pötkökirjoitusta :)
Itse aiheesta on tullut eksyttyä, mutta useinhan niin käy tällaisessa keskusteluketjussa.
Vielä tästä mainitsemastani ystävästä, joka oli N.U.T.ry:ssa. Nyt kun ajattelen tarkemmin, sanoi hän parivuotta sitten: "haluanko todella elää tällaisen ihmisen kanssa? Jos niin on, älä odota hänen muuttuvan koskaan". Mutta mina uskoin ja toivoin.
Minulle tämä kirjoittaminen palstoille on harvinaista, ainakin verraten siihen kuinka paljon olen lueskellut "kohtalotovereiden" kirjoituksia. Kumma kyllä, tästä kirjoittamisestakin tulee välillä syyllinen olo. Exäni kun toitotti, että minä olen kyy,seläntakana toimija ym.. jos puhuin ongelmista jollekin ja hän sai asian selville.. Ja saihan hän melkein aina, "vahingossa" kuten sanoi. Luettuaan sähköpostejani, tekstareitani tai muuten. Tosin hän ei omasta mielestään koskaan niin tehnyt, siis vakoillut minua, se oli vain minun "sairaan mustasukkaisen" kyttääjän toimintaa.- lottamari<3
Se voi olla, kun luonnehäiriöisen kanssa elämä on niin kummallista ja suppeaa, ei saa itseään ilmaistuksi ja sanojaan kuulluksi, on kuin näkymätön Muumitalon Aliisa, niin täällä toisten samanlaisten joukossa voi kokea, ettei ole ainoa maailmassa joka elää "omituisen otuksen elämää". Tosin tähän voi helposti jäädä koukkuun ja sitä kannattaa varoa ja elämänsä pyrkiä normalisoimaan mahdollisimman pian. Pitkään samojen asioiden kanssa kelaaminen ja pähkäily voi johtaa uhriutumiseen ja se taas on riippuvuus, josta voi olla vaikea ilman tukea ja apua päästä irti.
Itse huomasin jääneeni koukkuun tähän kirjoittamiseen, koska se tuntui hyvältä ja jäsensi sekavia ajatuksia päässä, mutta mietin kuinka paljon tämä kuitenkin pitää kiinni menneessä ja johtaako tälläinen pidemmän päälle eheytymiseen vai pitkittääkö toipumista? ?
Minulle tämä ei enää ole niin tärkeää ja iloitsen siitä, että minulle tämä palsta oli tukena ja turvana silloin kun tuli tarve purkaa ajatuksia johonkin. Vieläkin olen jonkin verran riipuksissa tähän palstaan tiedostan sen, mutta olen huomannut että itseään ei voi repäistä irti kertaheitolla vaan sen pitää tehdä, kun siihen on täysin valmis. Väkisin yrittämällä ja toisen painostuksesta seuraa vain uusi ahdistus. Joidenkin on vaikea ymmärtää mitä on elää luonnehäiriöisen kanssa ja miten paljon sisälle jää patoumia, jotka on saatava purettua. Se on uskomaton määrä, suurin osa siitä on vain tunteita, joita ei osaa eikä voi sanoiksi tännekään pukea, mutta jokin ulospääsytie kaikelle sille pahalle ololle pitää löytyä. Joidenkin mielestä tämä on sairasta jauhaa näitä samoja asioita täällä pitkän aikaa, mutta pitää miettiä sitä kuinka sairaassa suhteessa on elänyt ja kuinka pitkään ja kuinka sellaisesta voisikaan toipua vain sormia napsauttamalla ja kuvittelemalla, että kaikki mennyt on mennyttä ja uusi elämä auvoisena odottaa.
"Vanha elämä" ja menneisyys kulkee mukana halusimmepa tai emme. Siitä irrottautuminen riippuu siitä miten "uusi elämä" ottaa ja otetaan vastaan. Parasta on, jos rinnalle osuu uusi hyvä kumppani, joka antaa sen oikean mallin oikeanlaisesta elämästä ja näyttää millaista on elää aidosti tuntevan kanssa.
Exälleni toivon vain hyvää, enkä tunne häntä kohtaan minkäälaista katkeruutta tai vihaa. Haluan, että hän löytää sellaisen onnen ja tyytyväisyyden elämässään, joka tyydyttää hänen tarpeensa. Omalla kohdallani taas kun ajattelen omaa rakastani, niin tunnen suunnatonta hellyyttä ja rakkautta häntä kohtaan. Tuntuu kuin maahan olisi satanut ja tyhjä kaivo täyttynyt vedellä.
Tämä on mun rakkaalleni, mun lempi rakkausbiisi....heippa vaan kulta, tiedän että luet tämän :))))
"Kuten joku tuossa aiemmin kirjoitti, tunteiden paperille paneminen auttaa myös. "
Tuossa on vinha perä, kirjoittaminen auttaa itseä jäsentämään ajatuksia, ja vertaisten kesken täällä siitä syntyy tervehdyttävä vuorovaikutus. Terapeutit hyvä, niin tämä palstakin!
Kiitos kirjoituksistasi :)- eteenpäinsano
Kiitos kaikille. Loistava ketju, täynnä asiaa.
- maarianna 34
hei osui silmään kirjoitus ja tuttua oli paljon tossa. Itselläni täysin samaa käytöstä.
Olin heti mustasukkainen ja hemmetin epäluuloinen alussa narsistimiehestäni jonka kanssa nyt teen eroa mutta yhtä helvettiä on kun hän ei päästä irti.
Oikeestaan vuoden tunnettuamme kun mun mustasukkaisuudesta alkoi riitelykierteemme niin alkoi selviimään hänen narsistisuutensa joka onkin sitten ovelaa ja hän aika kauhea.
Meillä on nyt tilanne se että syytteen joudun nostamaan, hän uhkailee herjailee ja rikkoo minun ja ystävieni välejä. Tekee kaikkea selkäni takana kostoksi, soittelee öisin ja uhannut tappaa ystäviänikin minua. Tämä tyyppi on tosi vaarallinen ja kännätessään muuttuu agressiiviseksi sillä jopa pahoinpitelyjä ja rikosrekisteri. Täyshullu hän on ja en sois edes pahimmalle vihamiehellekkään häntä... Aika kornia on se että miten mustasukkainen olin hänestä ja pelkäsin menettäväni hänet jollekkin toiselle naiselle niin nyt toivon että joku ottaisi suojiinsa(tiedän raukkamaista) mutta olen niin poikki kun en pääse hänestä eroon:(
Toi pointtisi oli aika hyvä... Mullakin kai heräs joku sellanen tunne että tossa ei ole nyt kaikki niinkun väitetään ja se sai epäilyt aikaan.. - järre
Hassua, että itse tiesin x:n olevan hieman ongelmainen. Olin tuntenut hänet vuosia ennen suhdettamme. Tiesin hänen olevan vähän ailahteleva ja pyrkivän käyttämään muita hyväkseen. Nämä asiat pitivät minua etäisenä ja haluttomana heittäytymään suhteeseen.
Mutta hän veti minua puoleensa kuin magneetti. Jokin minussa halusi pysyä täysin irti ja erossa hänestä, toinen puoli veti puoleensa suurella voimalla.
Eräs yhteinen ystävämme sanoi keskustelussamme, että en ymmärrä x:ää. Hänellä on ollut vaikea elämä, kun on yksin joutunut huolehtimaan kaikesta (yksinhuoltaja ennen minua) koko elämänsä. Yritin siis ymmärtää häntä, kuten ystävä kehoitti. Tuloksena oli se, että rupesin suhteeseen hänen kanssaan. Edes x:ni sekavat puheet näkemistään haamuista ja uskominen maagisiin juttuihin ei loppujen lopuksi saanut minua tajuamaan missä mättää. Rupesin ajattelemaan, jotta hänellä on ollut raskasta, hän tarvitsee vain ymmärrystä, yhdessä oloa, tukea ja toista ihmistä."Kyllä se siitä".
Jokin sai minut silti epäilemään jotain, jotain mitä en pystynyt näkemään tai tuntemaan. Pidin varani, vaikkakin yritin ajaa asian mielestäni ja "ymmärtää" häntä. Hänestä huokui jotain, mikä sai minut varpailleni. Ehkä se oli tietämäni peliriippuvuus hänellä (joka näytti olevan hallinnassa) tai en tiedä...
"Koukutusvaihe" niin näen tuon ajan nyt. X otti minut huomioon, kuunteli minua, halusi yhteistä elämää, alkoi rakentaa tulevaisuutta, näytti olevan tyytyväinen suhteeseemme... (olin onnellinen, en tiedostanut hänen välinpitämättömyyttään esim lapsiin)
Niinpä unohdin ja pakotin itseni unohtamaan alitajunnasta tulevan uhkantunteen. Joskin olin joskus vihainen hänelle, kun "kauppareissut" venyivät todella pitkiksi. En ollut mustasukkainen, vaan vihainen. Tietämättä itse asiassa miksi (tämän hän myöhemmin käänsi siten, että olen mustis-psyko-narsisti). Pelkäsin kai hänen olleen taas pelaamassa. Toisaalta ymmärsin hänen tarpeensa saada olla itsekseen.
Kun x sai minut pahalle päälle jollain tempuillaan tai sanomisillaan, minä nielin suuttumiseni ja pakenin esim kalaan. Mietiskelin ja puntaroin yksikseni asioita. Rauhoituin ja ajattelin asioita hänen näkökulmastaan. Tuloksena aina se, että hänellä raskasta ja minun pitää vaan ymmärtää tämä.
Koen edelleen syllisyyttä koko parisuhteemme ajan tapahtumista. X sai taottua päähäni, että kaikki johtui siitä koska minä olen mustasukkainen, persoonallisuushäiriöinen sairas paska. On hyviä päiviä ja huonoja. Nytkin harva se päivä kun käyn mielessäni asioita läpi, uskon olevani se narsu meidän suhteessamme. Siinä ei auta edes terapeuttien sanat, että en ole. Kun käyn tapahtumia ja tunteita niiden aikana läpi, näen kyllä itseläni olleen näitä narsupiirteitä. Esim mustasukkaisuuteni joissain kohden sai minut tekemään todella typeriä. Vaikkapa soittamaan x:n "ystävälle" ja kysymään häneltä mikä tämä juttu oikein on. Tosin en tehnyt niin kuin pari kertaa.
Tunsin kuolevani joskus. Kun x:n todelliset petämiset, tai jokin josta en edes tiedä kuvittelinko tapauksen, paljastui ja hän alkoi syyttää minua siitä raivoisasti.
Kun x joskus unohti mitä oli valehdellut minulle ja sanoin hänelle tämän, hän näytti menevän ensin lukkoon ja pamahti punaiseksi. Mutta kohta hän oli kasannut itsensä ja alkoi raivoamisensa. Lopputulos: syy aina minussa. Joko olin ajanut hänet siihen, oma syy mitäs urkin, hänellä oikeus panna kenen kanssa haluaa, jne... Ja minä olen narsisti...
Olen aiemmin kertonut miten x teki minut tarkoituksella mustasukkaiseksi, kylvi siemenen. Todella sairasta. Liekkö tämä kaikki ollut tahallsita vai alitajuista, mutta näkisin hänen päämääränään olleen saada minut alistettua niin tehokkaasti, että pystyy tekemään minulle sitä minkä hän parhaiden osaa: kymäverinen hyväksikäyttö. Kaikki pisteet siitä hänelle, onnistui ja hyvin. En olisi koskaan uskonut, että nii voisi käydä minulle, kun jopa tiesin tästä hänen luonteen piirteestään hyväksikäyttäjänä.- A
Kiitos pitkästä ja pohditusta puheenvuorosta. Uskon että kirjoittaminen auttaa sinua antamaan anteeksi itsellesi sen, että erehdyit. Paraneminen on alkanut.
A kirjoitti:
Kiitos pitkästä ja pohditusta puheenvuorosta. Uskon että kirjoittaminen auttaa sinua antamaan anteeksi itsellesi sen, että erehdyit. Paraneminen on alkanut.
Siinä missä muut vaan mykistyneenä lukee mielenkiinnolla, sinulla on taito huomioida ihmisiä! Arvostan! :)
- Eräsvaan1
Järre, tuo alitajuinen näkeminen josta kirjoitit suhteen alussa - just samoin koin minäkin: silmät näkee, ruumis ei juokse pakoon. On se outoa että "viisaudessaan" näkee jo ensi kohtaamisessa tunteettoman katseen, jota kyllä yritetään hyvin peitellä silmälasin sangoilla ja lippiksillä, suorastaan säpsähtää sitä, säpsähtää juttuja, mutta jotenkin se vain vetää puoleensa "tässä on mun paikka" huutaa siinä vaiheessa alitajunnassa yhtä lujaa. Sitä rupeaa tsemppaamaan, kuuntelemaan.. varsinkin kun kuulee taustatietoina "vaikeasta elämästä". Oikeastaan rakastuu vain enemmän. Haluaisi auttaa. Ja seksuaalisuuskin kalahtaa mukaan kuvioon.
Mitäkö yritän sanoa. Ehkä sitä ettei näijen kanssa mikkään auta. Ei vaikka näkisikin. Sitä haluaa sen mitä näkee?
(Kirjoittamisesta samaa mieltä; usein ainut apu. Ilman sitä en tiedä missä olisi, pöytälaatikot pursuaa täälläkin. Jatketaan sitä siis kaikki! Kaikilla meillä on tarina annettavana, eri näkökulmista vain. Pitäisköhän näitä koota jotenkin..?) - järre
Niin.. Tarpeeksi syvälle uponneena näkee mitä haluaa, joissain tapauksissa voisi sanoa, mitä uskaltaa. Saman voi kai sanoa näistä paljon parjaameistamme narsuista. Hehän suojaavat myös mieltään.
Alussa kun kaikki (kenties) kiehtoo jollain sairaalla tavalla, töntää järjen sivuun. Rakastuu? Sitten kun on nalkissa ei kykene myöntämään itselle totuutta.
Vaikka pystyisi ajattelemaan asiaa ja sanomaankin sen itselleen, ei sitä oikeasti myönnä. Mitä syvemmälle vajoaa ja alistuu, sen vaikeampaa se myöntäminen on.
Häpeä, epäusko toisen" pahuudesta", usko ja toivo paremmasta. Nämä kaikki työntävät todellisuuden pois ja estävät myöntämästä itselle asioita. Ainakin itse luulen niin. Varmasti löytyy muitakin selityksiä asialle, mutta en ole mieltänyt niitä ainakaan vielä. Riittää, kun yrittää hyväksyä tosiasian, että kelle tahansa voi käydä näin. Ainakin "normaalille" ihmiselle.
Minusta luottaminen toiseen ihmiseen on perusta terveelle minälle. Sen jos onnistuu romuttamaan, niin alkaahan siinä sairastua kuka tahansa. Itse olen ehkä liian luottavainen. Luotan periaatteessa kaikkiin ihmisiin. Luotan siihen, että he ovat normaaleja, eivät ehdoin tahdoin ole pahoja, toisesta itseensä kaiken itseensä ammentavia mustia aukkoja ( osuvasti sanottu nimitys narsulle tai jollekkin vastaavalle). Osaan kyllä kavahtaakin joitain ihmstyyppejä jo ensi tapaamisilla, mutta periaatteessa luotan heihinkin, elleivät ole täysiä murhamiehiä tai muita ilkimyksiä. Tällaisiin pahuudenprototyyppeihin kun ei ole pakko tutustua sen lähemmin.
Hullua, kun pitää luottaa toiseen, vaikka jokin sanoo ettei kannata. Muistan itsellä olleen ajtuksia, että olenko minä sairas kun tunnen epäluottamusta. Sitten kun luottamukseni oli romutettu tarkoituksellisesti, oli sen rakentaminen todella vaikeaa. Ja jos sain sen joten kuten takaisin, olikin uusi isku jo odottamassa... Sairasta elämää. - Narskunexmies
Minulla taas oli valtava tarve rakastaa ja n. lupasi antaa rakkautta. Halusin perhe-elämää, jotakin pysyvää. Tämä toive rakastaa oli suurempi kuin mitä järkeni ääni. Ehkä se monilla meistä on. Vaikka huomasin kaikenlaisia kummallisuuksia ja ristiriitaisuuksia käytöksessä, niin edelleen haaveilin, että tästä tulisi normaali parisuhde. Kuitenkin kun narsku halusi lapsia, minä lykkäsin asiaa koko ajan. Menimme naimisiin, mutta jotenkin sitä viimeistä niittiä en kuitenkaan halunnut. Onneksi. Kun kuvittelin meitä vanhempina, näin itseni koko ajan myös narsistin huoltajana.
Minusta narsisti muutenkin suhtautui lapsiin jotenkin kovin naivisti. Hän ei ollut kiinnostunut tuttaviemme lapsista, mutta haaveili jatkuvasti lapsista. Hänellä oli jotenkin kovin romanttiset kuvitelmat lapsista. Muutaman kerran hän hoiti ystävämme lapsia, mutta miehenä vahdin kuitenkin koko ajan, mitä hän teki. Ja yleensähän homma menee vähän toisinpäin. Hän ei yhtään ottanut huomioon, että lasta voi jossakin leikissä sattua tai että lapsi tarvitsisi päivän aikana ruokaa tms. Vaikka selitin näitä asioita, niin seuraavalla kerralla ei ymmärtänyt. Ja sitten itki kun kritisoin. En ollut loppujen lopuksi valmis siihen, että en voisi jättää omia lapsiani koskaan äitinsä kanssa kahdestaan. En luottanut häneen tässä asiassa yhtään. Hänellä ei ollut sellaista tervettä maalaisjärkeä. Ja halusinko lapsen sellaisen kanssa, joka yhtenä hetkenä oli kuin enkeli ja seuraavassa hetkessä sai järjettömiä raivokohtauksia. - järre
Minulle on nyt tullut mieleen, että oliko x:n minun mustasukkaiseksi tekeminen osa jotain hänen "suurempaa", pidempi aikaista suunitelmaa.. Vai oliko se vain ns tahaton vaistonvarainen toiminta. Vai jotain josta hän sai nautintoa.
Nyky tilanteemme ( huoltajuusoikeudenkäynti tulossa) huomioiden, voisi kuvitella sen olevan suunnitelmallista. Naisena ja todella vakuuttavana esiintyjänä hänen "lööperinsä" on mennyt läpi sosiaaliviranomaisille ilman todellisia selvityksiä, vaikka faktat puhuvat häntä vastaan. Puhumattakaan, että on saanut monet yksityishenkilöt vakuuttuneiksi "totuudestaan".
(Jokin aika sitten eräs tuttava vuosien takaa soitti minulle. Hän on viime kuukausina vaatinut minua menemään takaisin, tekemään kompromisseja, antamaan anteeksi, huolehtimaan lapsista ja perheestä jotka olen yksipuolisesti HYLÄNNYT. Nyt tämä tuttu pyysi luokseen ottamaan olutta ja katsomaan elokuvia. Sanoin, että on kovin myöhä ja ettei kalja maistu, eikä ole maistunut pitkään aikaan edes saunakaljan muodossa. (oli kausia jolloin kun join 1 kaljan, olin alkoholisti. X joi siiderin tai 2, se oli kuulemma normaalia x:n mielestä)
Tuttava sanoi minulle: "no onhan se hyvä jos tietää rajansa. Jos kerran muuttuu väkivaltaiseksi alkoholista". Minä ihmettelin että MITÄ? Kuinka niin?
Oli helppo arvata mistä tällainen käsitys oli tutulle tullut. X kertoilee satujaan joka suuntaan. Itse asiassa en edes jaksa juoda itseäni humalaan, se on työlästä puuhaa. En jaksa juoda edes 3 kaljaa, ellei siihen pane aikaa tunteja.Toinen asia on,että olen todella leppoisa humalassa, mikäli siihen tilaan itseni saan. Tämä on eräs esimerkki näistä totuuksista)
Ihmiset joihin X on polttanut sillat käytöksellään,näkevät hänen totuutensa olevan jotain muuta kuin hän selittelee. Niitäkin ihmisiä siis on. Useimmat näistä eivät halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Kiittävät luojaansa, kun ei ole enää pakko olla tekemisissä hänen kanssaan.
Palaan aiheeseen mustasukkaisuus. X oli onkinut veljeltäni kaikkea mahdollista lapsuudestani ja menneistä ajoista, niitä asioita joita hän ei tiennyt.
Meillä oli tuona aikana x:n kanssa hieman kädenvääntöä asioista. En ollut vielä alistettu tai täysin nalkissa, suhteemme tuntui normaalilta, kai. Väänsimme kättä mm lasten rajoista ja mikä on kenenkin vastuualueena perheessä (melko tuloksetonta, koska minun mielipiteellä ei vaikutusta ja x jo piti oikeutenaan olla vain kuningatar-äiti).
Hakiko x tuolloin aseita tähän tietoiseen/tiedostomattomaan alistamiseeni? Hän ei saanut minua nalkitettua ristiriitaisella kätöksellään ja puheillaan vielä tuolloin. Marttyyrius oli melko tehokasta kuitenkin. Joka tapauksessa hän oli kysynyt veljeltäni että olenko mustasukkaista tyyppiä. Veljeni oli sanonut etten ole. X oli sanonut veljelleni, että sittenhän onkin aihetta tehdä minusta sellainen. Tämäkin paljastui vasta myöhemmin, tai paremminkin tajusin asian liian myöhään. Kuulin vastikään isältäni, mitä x oli sanonut hänelle, kun rupesi odottamaan 2 yhteistä lastamme: "Nyt poikasi on nalkissa, hän on kokonaan minun." X oli kuulemma ollut ilmeeltään ja eleiltään kuin jossain transsissa sanoessaan tämän isälleni.
Suunitelmallisuus mustisasiassa heräsi nyt mieleen, kun ajattelin että ainahan narsulla on "takaportti". Sairaaseen mustasukkaisuuteen vetomallahan saa toisen näyttämään todella sairaalta.Ja sillon on helppo päästä eroonkin. Ja persoonallisuushäiriötähän x oli jo tottunut käyttämään aseenaan ennen minuakin. Yhden lapsensa mummin hän leimasi pers.häiriöiseksi, kun tämä oli sanonut totuuden x:n vanhemmasta lapsesta: "tyttö on muille lapsille ilkeä. Hän on aivan mahdoton, hän ei usko mitään puhetta. Tämä tyttö ei ole enää tervetullut kotiini, jos hänen käytöksensä ei muutu". Niinpä tämä mummi sai leiman otsaansa, eikä muuten saa tavata lapsenlastaan.
Luin linkin,joka kertoo minun olevan täysi narsu x:n selittämänä. Tietysti hän höystää tarinansa sopivasti, jotta kuulijalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin todeta näin olevan. Tässäpä linkki:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Teemat/minun_ja_vain_minun_4875913.html- lottamari<3
Hyvä ja asiallinen tietolinkki mustasukkaisuudesta. Kiitti. Toisaalta, kun tuota tekstiä luin, niin heräsi ajatus; monikohan meistä ei ole sillä tavalla mustasukkainen rakkaastaan, että on huolesta kankea ja ahdistunut, kun toinen on jossakin kavereidensa kanssa rilluttelemassa (?) Itse ainakin olen jo vähemmästäkin, enkä ole sairaalloisen mustasukkainen ;)
Eikö olisi aika outoa, ellei saisi olla mustasukkainen, epäluuloinen ja soitella perään, kun toinen on koko illan poissa? Kukahan meistä kykenee olemaan ja odottelemaan täysin rauhassa, mennä nukkumaan ja herätä aamulla "ai jaa, sinäkin olet tullut kotiin jo, oliko kivaa?"
Olenkohan sairaalloisen mustasukkainen, kun kävelen edestakaisin kämpässäni, syön sormeni ja odotan milloin muru soittaa ;))) - A
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvä ja asiallinen tietolinkki mustasukkaisuudesta. Kiitti. Toisaalta, kun tuota tekstiä luin, niin heräsi ajatus; monikohan meistä ei ole sillä tavalla mustasukkainen rakkaastaan, että on huolesta kankea ja ahdistunut, kun toinen on jossakin kavereidensa kanssa rilluttelemassa (?) Itse ainakin olen jo vähemmästäkin, enkä ole sairaalloisen mustasukkainen ;)
Eikö olisi aika outoa, ellei saisi olla mustasukkainen, epäluuloinen ja soitella perään, kun toinen on koko illan poissa? Kukahan meistä kykenee olemaan ja odottelemaan täysin rauhassa, mennä nukkumaan ja herätä aamulla "ai jaa, sinäkin olet tullut kotiin jo, oliko kivaa?"
Olenkohan sairaalloisen mustasukkainen, kun kävelen edestakaisin kämpässäni, syön sormeni ja odotan milloin muru soittaa ;)))> Olenkohan sairaalloisen mustasukkainen, kun kävelen edestakaisin kämpässäni, syön sormeni ja odotan milloin muru soittaa ;)))
Ei siinä ainakaan mitään järkeä ole. Opettelisin itse eroon tuollaisesta. :) - lottamari<3
A kirjoitti:
> Olenkohan sairaalloisen mustasukkainen, kun kävelen edestakaisin kämpässäni, syön sormeni ja odotan milloin muru soittaa ;)))
Ei siinä ainakaan mitään järkeä ole. Opettelisin itse eroon tuollaisesta. :)Onko rakkaudessa tai mustasukkaisuudessa yleensäkään mitään järkeä? Tunteet, ne vaan on, yritäppä laittaa ne lepositeeseen ;)
*hakee kaapista valmiiksi vanhan tyrävyön* - A
lottamari<3 kirjoitti:
Onko rakkaudessa tai mustasukkaisuudessa yleensäkään mitään järkeä? Tunteet, ne vaan on, yritäppä laittaa ne lepositeeseen ;)
*hakee kaapista valmiiksi vanhan tyrävyön*> Onko rakkaudessa tai mustasukkaisuudessa yleensäkään mitään järkeä? Tunteet, ne vaan on, yritäppä laittaa ne lepositeeseen ;)
Mustasukkaisuudessa kuluu sinulla taaperolla paljon voimia ihan hukkaan eikä siitä ole kovin vaikea poisoppia. Itsetuntemusta tarvitaan. Ja kommunikaatiota.
Paljon haleja,
http://www.polyamoria.fi/teksti_mustasukkaisus.html - M.B.
lottamari<3 kirjoitti:
Hyvä ja asiallinen tietolinkki mustasukkaisuudesta. Kiitti. Toisaalta, kun tuota tekstiä luin, niin heräsi ajatus; monikohan meistä ei ole sillä tavalla mustasukkainen rakkaastaan, että on huolesta kankea ja ahdistunut, kun toinen on jossakin kavereidensa kanssa rilluttelemassa (?) Itse ainakin olen jo vähemmästäkin, enkä ole sairaalloisen mustasukkainen ;)
Eikö olisi aika outoa, ellei saisi olla mustasukkainen, epäluuloinen ja soitella perään, kun toinen on koko illan poissa? Kukahan meistä kykenee olemaan ja odottelemaan täysin rauhassa, mennä nukkumaan ja herätä aamulla "ai jaa, sinäkin olet tullut kotiin jo, oliko kivaa?"
Olenkohan sairaalloisen mustasukkainen, kun kävelen edestakaisin kämpässäni, syön sormeni ja odotan milloin muru soittaa ;)))No jos kysyt asiasta kumppaniltasi. Selviää sitten vahingossa sellainenkin, että onko se mahdollisesti narsisti. Mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Noin muuten, tietyntyyppinen mustasukkaisuus on normaalia. Ja noin muuten saattaa myös kieliä suhteessa vallitsevasta huonosti toimivasta kommunikaatiosta suuntaan tai toiseen.
http://www.youtube.com/watch?v=n8cNQl6A7m4 - lottamari<3
A kirjoitti:
> Onko rakkaudessa tai mustasukkaisuudessa yleensäkään mitään järkeä? Tunteet, ne vaan on, yritäppä laittaa ne lepositeeseen ;)
Mustasukkaisuudessa kuluu sinulla taaperolla paljon voimia ihan hukkaan eikä siitä ole kovin vaikea poisoppia. Itsetuntemusta tarvitaan. Ja kommunikaatiota.
Paljon haleja,
http://www.polyamoria.fi/teksti_mustasukkaisus.htmlNo hei, en ole normaalia mustasukkaisempi vaan ihan normaalilla tavalla ja omasta rakkaastani haluan ollakin vähän, eihän se muuten rakkautta olisi. Kun rakastaa, niin haluaa sen myöskin jollain tavoin toisellekin näyttää olemalla hiukan mustankipeäkin :)
Mustasukkaisuus ei aina ole huono asia vaan sillä on suotuisiakin vaikutuksia. Sillä voi osoittaa toiselle kuinka rakas ja tärkeä hän on ja kuinka itsekin sitä toiselle on. Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista. - 25
lottamari<3 kirjoitti:
No hei, en ole normaalia mustasukkaisempi vaan ihan normaalilla tavalla ja omasta rakkaastani haluan ollakin vähän, eihän se muuten rakkautta olisi. Kun rakastaa, niin haluaa sen myöskin jollain tavoin toisellekin näyttää olemalla hiukan mustankipeäkin :)
Mustasukkaisuus ei aina ole huono asia vaan sillä on suotuisiakin vaikutuksia. Sillä voi osoittaa toiselle kuinka rakas ja tärkeä hän on ja kuinka itsekin sitä toiselle on. Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista." Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista."
Narsisti ainakin tietää tuon, tekee tahallaan mustasukkaiseksi vaikka itse pettää minkä ehtii. Äh, nyt ei ajatus oikein pelaa, kadotin pointin. Olkoot sitten :) 25 kirjoitti:
" Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista."
Narsisti ainakin tietää tuon, tekee tahallaan mustasukkaiseksi vaikka itse pettää minkä ehtii. Äh, nyt ei ajatus oikein pelaa, kadotin pointin. Olkoot sitten :)"Narsisti ainakin tietää tuon, tekee tahallaan mustasukkaiseksi vaikka itse pettää minkä ehtii. "
Näin meillä oli. Itse petti jatkuvasti.
Ja sitten syytti omassa mustasukkaisuudessaan minua samasta=)
Ihminenhän olettaa lähtökohtaisesti toisten toimivan abouttiarallaa kuten itse.
Mutta... se minun mustasukkaiseksi tekemisen yrittäminen sai minut opettelemaan pois päin mustasukkaisuudesta. Mietin, että voin antaa vallan hänelle ja kiehua täällä loputtomiin (!) ja turhaan, saamatta siitä kuin tyhjän takin ja huonon mielen (hukkua vihaan), tai tehdä sinunkaupat itseni kanssa ja lopettaa sen kontrolloinnin.
Jos pettää niin en sitä kuitenkaan voi estää, se on hänen valintansa tein mitä tahansa.
Silloin tajusin hukkaavani voimavarani ja omaavani ITSE avaimet siihen tunteeseen.
Välillä meinaa tulla takapakkia ja pää alkaa kiehumaan... mutta nykyään osaan jo rauhoitella itseni siitä pois ja välttelen "ekaa huikaa" tai muuten taivas repeää. =)lottamari<3 kirjoitti:
No hei, en ole normaalia mustasukkaisempi vaan ihan normaalilla tavalla ja omasta rakkaastani haluan ollakin vähän, eihän se muuten rakkautta olisi. Kun rakastaa, niin haluaa sen myöskin jollain tavoin toisellekin näyttää olemalla hiukan mustankipeäkin :)
Mustasukkaisuus ei aina ole huono asia vaan sillä on suotuisiakin vaikutuksia. Sillä voi osoittaa toiselle kuinka rakas ja tärkeä hän on ja kuinka itsekin sitä toiselle on. Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista."Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista"
Joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Jotkut pitävät vähäistä mustasukkaisuutta (tai sen ulosantamista) välinpitämättömyyden merkkinä. Itse kun elin siinä ainoassa normaalissa suhteessa kolme vuotta, en kokenut mustasukkaisuutta oikeastaan kertaakaan. Hänestä en voi tietenkään mennä täysin takuuseen.
Sitten mietin kertooko se siitä etten välitä kun toinen juoksee omia menojaan usein koko viikonlopunkin kavereiden kanssa tai lähtee ulkomaille.
Kun olimme ulkona yhdessä ja joku koetti iskeä... katsoimme vain ylpeästi toisiamme ilman mustasukkaisuutta. Olimme päinvastoin otettuja jos joku muukin piti kumppania haluttavana mutta tiesimme ettei se uhkaa.
Hän oli ylpeä saadessaan olla kanssani, minä olin ylpeä ollessani hänen kanssaan ja tiesimme sen molemmat.
Hurskastelua tai ei, näin se meni. Mitä siellä sitten oikeasti on takana, so what, se toimi.- 24
lynett kirjoitti:
"Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista"
Joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Jotkut pitävät vähäistä mustasukkaisuutta (tai sen ulosantamista) välinpitämättömyyden merkkinä. Itse kun elin siinä ainoassa normaalissa suhteessa kolme vuotta, en kokenut mustasukkaisuutta oikeastaan kertaakaan. Hänestä en voi tietenkään mennä täysin takuuseen.
Sitten mietin kertooko se siitä etten välitä kun toinen juoksee omia menojaan usein koko viikonlopunkin kavereiden kanssa tai lähtee ulkomaille.
Kun olimme ulkona yhdessä ja joku koetti iskeä... katsoimme vain ylpeästi toisiamme ilman mustasukkaisuutta. Olimme päinvastoin otettuja jos joku muukin piti kumppania haluttavana mutta tiesimme ettei se uhkaa.
Hän oli ylpeä saadessaan olla kanssani, minä olin ylpeä ollessani hänen kanssaan ja tiesimme sen molemmat.
Hurskastelua tai ei, näin se meni. Mitä siellä sitten oikeasti on takana, so what, se toimi.Mustasukkaisuus on lopulta vaan epävarmuutta. Silloin kun exän kanssa tajusin pelin hengen, pystyin luopumaan mustasukkaisuudesta, jäljelle jäi vain häpeä siitä miten annan kohdella itseäni. Ajattelin että menkööt sitten, kunhan jättää mut rauhaan. Jossain vaiheessa suorastaan toivoin että se löytäis toisen. Halusin vain olla omissa oloissani, se oli ainoa keino selviytyä. Sitten kun pääsin edes hiukan jaloilleni päätin, että tuohan ei minua määräile. Saatoin antaa sille omaa lääkettään ja flirttailla tuntemattomien kanssa. Hänen reaktionsa tähän olikin hauska, huomasin ettei olekaan oikeasti mustasukkainen, vaan ärsyyntynyt siitä että toimin samoin kuin hän. Samalla huomasin sellaista uhmaa hänen ilmeessään että tajusin lopettaa pelin ajoissa ja hypätä siitä pois. Se ei olisi koskaan loppunut ja todennäköisesti en olisi jaksanutkaan sitä kovin kauaa. Kunhan kokeilin. Pääasia kuitenkin että pääsin irti siitä hänen henkisestä otteestaan kun ymmärsin todella millainen hän oli, pelkkä säälittävä luuseri :)
- A
lynett kirjoitti:
"Mustasukkaisuus nostaa myöskin itsetuntoa, kun tietää olevansa jollekin jotain ainutlaatuista"
Joillekin se on tärkeämpää kuin toisille. Jotkut pitävät vähäistä mustasukkaisuutta (tai sen ulosantamista) välinpitämättömyyden merkkinä. Itse kun elin siinä ainoassa normaalissa suhteessa kolme vuotta, en kokenut mustasukkaisuutta oikeastaan kertaakaan. Hänestä en voi tietenkään mennä täysin takuuseen.
Sitten mietin kertooko se siitä etten välitä kun toinen juoksee omia menojaan usein koko viikonlopunkin kavereiden kanssa tai lähtee ulkomaille.
Kun olimme ulkona yhdessä ja joku koetti iskeä... katsoimme vain ylpeästi toisiamme ilman mustasukkaisuutta. Olimme päinvastoin otettuja jos joku muukin piti kumppania haluttavana mutta tiesimme ettei se uhkaa.
Hän oli ylpeä saadessaan olla kanssani, minä olin ylpeä ollessani hänen kanssaan ja tiesimme sen molemmat.
Hurskastelua tai ei, näin se meni. Mitä siellä sitten oikeasti on takana, so what, se toimi.> Sitten mietin kertooko se siitä etten välitä kun toinen juoksee omia menojaan usein koko viikonlopunkin kavereiden kanssa tai lähtee ulkomaille.
> Kun olimme ulkona yhdessä ja joku koetti iskeä... katsoimme vain ylpeästi toisiamme ilman mustasukkaisuutta. Olimme päinvastoin otettuja jos joku muukin piti kumppania haluttavana mutta tiesimme ettei se uhkaa.
Tollanen on tosi hyvä juttu :)) Tykkään. :)) 24 kirjoitti:
Mustasukkaisuus on lopulta vaan epävarmuutta. Silloin kun exän kanssa tajusin pelin hengen, pystyin luopumaan mustasukkaisuudesta, jäljelle jäi vain häpeä siitä miten annan kohdella itseäni. Ajattelin että menkööt sitten, kunhan jättää mut rauhaan. Jossain vaiheessa suorastaan toivoin että se löytäis toisen. Halusin vain olla omissa oloissani, se oli ainoa keino selviytyä. Sitten kun pääsin edes hiukan jaloilleni päätin, että tuohan ei minua määräile. Saatoin antaa sille omaa lääkettään ja flirttailla tuntemattomien kanssa. Hänen reaktionsa tähän olikin hauska, huomasin ettei olekaan oikeasti mustasukkainen, vaan ärsyyntynyt siitä että toimin samoin kuin hän. Samalla huomasin sellaista uhmaa hänen ilmeessään että tajusin lopettaa pelin ajoissa ja hypätä siitä pois. Se ei olisi koskaan loppunut ja todennäköisesti en olisi jaksanutkaan sitä kovin kauaa. Kunhan kokeilin. Pääasia kuitenkin että pääsin irti siitä hänen henkisestä otteestaan kun ymmärsin todella millainen hän oli, pelkkä säälittävä luuseri :)
Mustasukkaisuus... mihin siinä vedetään terveen raja, sepä mielenkiintoinen kysymys.
Ilmiselvää kuitenkin on, että se kielii epävarmuudesta - pohjimmiltaan.
Toiset myös tuntuvat saavan tästä mustasukkaisuusleikistä kicksejä. Eli se tunne mikä vastapuolessa herää, saa omat puntit värisemään. Se on sitä kissa-hiiri-leikkiä jonka päätteeksi epävarma ihminen saa hetkeksi tuntea olonsa varmemmaksi tai halutummaksi, spesiaaliksi...kunnes leikki taas alkaa uudelleen koska se tarve ei koskaan tyydyty ennen kuin kohtaa oman epävarmuutensa.
Tyypillistä narsistisuuteen taipuvaisilla ihmisillä.
Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?
Hitto, täällä selkärepussa on nyt tilaa vaikka mille =)
Pelkkä säälittävä luuseri... näin on !- 24
lynett kirjoitti:
Mustasukkaisuus... mihin siinä vedetään terveen raja, sepä mielenkiintoinen kysymys.
Ilmiselvää kuitenkin on, että se kielii epävarmuudesta - pohjimmiltaan.
Toiset myös tuntuvat saavan tästä mustasukkaisuusleikistä kicksejä. Eli se tunne mikä vastapuolessa herää, saa omat puntit värisemään. Se on sitä kissa-hiiri-leikkiä jonka päätteeksi epävarma ihminen saa hetkeksi tuntea olonsa varmemmaksi tai halutummaksi, spesiaaliksi...kunnes leikki taas alkaa uudelleen koska se tarve ei koskaan tyydyty ennen kuin kohtaa oman epävarmuutensa.
Tyypillistä narsistisuuteen taipuvaisilla ihmisillä.
Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?
Hitto, täällä selkärepussa on nyt tilaa vaikka mille =)
Pelkkä säälittävä luuseri... näin on !"Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?"
Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä. 24 kirjoitti:
"Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?"
Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.Juu... monessakaan tunteessa ei ole järkeä.
Välillä erehdyn ottamaan ekan huikan ja päässä jyllää, vatsa menee sekaisin, sattuu, kihisee, kuumottaa...mutta olen oppinut keinoja päästäkseni siitä eroon, laimentaakseni sen niin kuin tiivistemehun vedellä.
Mustasukkaisuus antaa kyllä energiaa ja sitä vihaa kun tarpeeksi hautoo, ei tartte ihmetellä miksi niin usein kännipäissään sitten sitä puukkoa selkään isketään, ihan oikeastikin.
Tunnen erään naisen joka istui elinkautisen tällaisen pikkupikkuriidan jälkeen...hänellä oli pidempi tie päästää irti siitä tunteesta.
Kaikki eivät halua irti siitä tunteesta.
Toiset haluavat pitää sitä välittämisen merkkinä.
Jotkut ovat vaan vainoharhaisia tai nauttivat siitä. Pelaavat sillä. Saavat ehkä potkua seksiin tai nauttivat muuten vain riitelystä/kyttäämisestä, ovat jääneet koukkuun siihen. Siinä on myös hyvin addiktoiva tunne.
Meitä on moneksi, mutta kenenkään ei siis tarvitse alistua siihen, antaa sen vallata itseään. Se on hallittavissa mutta työtä se vaatii. Se työ ei liity itseasiassa suoraan siihen parisuhdetilanteeseen vaan oman itsensä kanssa tehtävään työhön - välittämättä kenestäkään muusta tai hänen tekemisistään siinä tilanteessa.
Mustasukkaisuuden laimentaminen ei ole välinpitämättömyyttä. Mustasukkaisuudella välittäminen on tuhoavaa.- A
lynett kirjoitti:
Mustasukkaisuus... mihin siinä vedetään terveen raja, sepä mielenkiintoinen kysymys.
Ilmiselvää kuitenkin on, että se kielii epävarmuudesta - pohjimmiltaan.
Toiset myös tuntuvat saavan tästä mustasukkaisuusleikistä kicksejä. Eli se tunne mikä vastapuolessa herää, saa omat puntit värisemään. Se on sitä kissa-hiiri-leikkiä jonka päätteeksi epävarma ihminen saa hetkeksi tuntea olonsa varmemmaksi tai halutummaksi, spesiaaliksi...kunnes leikki taas alkaa uudelleen koska se tarve ei koskaan tyydyty ennen kuin kohtaa oman epävarmuutensa.
Tyypillistä narsistisuuteen taipuvaisilla ihmisillä.
Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?
Hitto, täällä selkärepussa on nyt tilaa vaikka mille =)
Pelkkä säälittävä luuseri... näin on !> Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Joo samaa mieltää oon ... mustasukkasuus on täysin pöhköä ja turhaa ... oon monta kertaa ihmetelly niitä joitten mielestä mustasukkasuus on jotenkin hyvää ja jännää ... oon sitä mieltä joo että ne on lapsellisia ja on tosi alkeellista olla mustasukkanen ... :) ... Olin ite mustasukkanen joskus 80-luvun alussa, joten muistan kyllä millaselta se tuntuu ja en oo sen jälkeen ollu enkä jaksa tollasta omistamishalujuttua joo ollenkaan, se on tylsää ... :) - 24
lynett kirjoitti:
Juu... monessakaan tunteessa ei ole järkeä.
Välillä erehdyn ottamaan ekan huikan ja päässä jyllää, vatsa menee sekaisin, sattuu, kihisee, kuumottaa...mutta olen oppinut keinoja päästäkseni siitä eroon, laimentaakseni sen niin kuin tiivistemehun vedellä.
Mustasukkaisuus antaa kyllä energiaa ja sitä vihaa kun tarpeeksi hautoo, ei tartte ihmetellä miksi niin usein kännipäissään sitten sitä puukkoa selkään isketään, ihan oikeastikin.
Tunnen erään naisen joka istui elinkautisen tällaisen pikkupikkuriidan jälkeen...hänellä oli pidempi tie päästää irti siitä tunteesta.
Kaikki eivät halua irti siitä tunteesta.
Toiset haluavat pitää sitä välittämisen merkkinä.
Jotkut ovat vaan vainoharhaisia tai nauttivat siitä. Pelaavat sillä. Saavat ehkä potkua seksiin tai nauttivat muuten vain riitelystä/kyttäämisestä, ovat jääneet koukkuun siihen. Siinä on myös hyvin addiktoiva tunne.
Meitä on moneksi, mutta kenenkään ei siis tarvitse alistua siihen, antaa sen vallata itseään. Se on hallittavissa mutta työtä se vaatii. Se työ ei liity itseasiassa suoraan siihen parisuhdetilanteeseen vaan oman itsensä kanssa tehtävään työhön - välittämättä kenestäkään muusta tai hänen tekemisistään siinä tilanteessa.
Mustasukkaisuuden laimentaminen ei ole välinpitämättömyyttä. Mustasukkaisuudella välittäminen on tuhoavaa.Laimentaminen hmm.. en siitä tiedä mutta itse vaan yksinkertaisesti luovuin siitä, heitin sen pois. Jostain vaan putkahti se ajatus yhtäkkiä että hetkinen, mikä tuo tunne on ja mistä se tuli. Järki voitti siis hurraa!
No more drama for me. - A
24 kirjoitti:
"Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?"
Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.> Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.
Musta noita narsisteja kannattais yrittää parantaa sillain että niitä opetettais että mustasukkaisuus on tyhmää, nyt on paljon sellasta mielipidettä että se on muka jännää ja oikein, musta ne ei ehkä tiedä asioista, jos niille selittäis ja puhuis niiden kanssa, niin ne vois oppia, jotkut niistä? ... Jos ei narsistejaa olekaan, on vaan esmes mustasukkasia ja sitten on seksiriippuvaisia ja rakkausriippuvaisia ja sitten on juoppoja ja sitten on vainoharhasia ja noin, en tidä, mutta jos ei oo narsismiin keksitty lääkettä, niin vois koittaa selvittää että mikä muu niitä vaivaa ja hoitaisi sitä muuta, esim. nyt vaikka sitten mustasukkasuutta tai riippuvuutta, että jos se narsismi ei oo se juttu mitä pitäisi yrittää hoitaa, vaan se sitten paranee kun saa muut asiat kuntoon, ajattelein nyt tätä mahollisuutta ... :/ ... 24 kirjoitti:
Laimentaminen hmm.. en siitä tiedä mutta itse vaan yksinkertaisesti luovuin siitä, heitin sen pois. Jostain vaan putkahti se ajatus yhtäkkiä että hetkinen, mikä tuo tunne on ja mistä se tuli. Järki voitti siis hurraa!
No more drama for me.Laimentamista siksi, että ei sitä (kuitenkin luontaisesti olemassaolevaa) tunnetta voi vain poistaa. Sen voi kieltää tai sen voi lytätä piiloon ja väittää sen kadonneen mutta kyllä se siellä on.
Sitä en tiedä, miten vaikuttaa jonkin tunteen totaalinen kieltäminen.
Mutta, jos se on sinulla ollut mahdollista niin mikäs minä olen siitä väittelemään. Itse en omia tunteitani voi/osaa poistaa kuitenkaan.A kirjoitti:
> Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.
Musta noita narsisteja kannattais yrittää parantaa sillain että niitä opetettais että mustasukkaisuus on tyhmää, nyt on paljon sellasta mielipidettä että se on muka jännää ja oikein, musta ne ei ehkä tiedä asioista, jos niille selittäis ja puhuis niiden kanssa, niin ne vois oppia, jotkut niistä? ... Jos ei narsistejaa olekaan, on vaan esmes mustasukkasia ja sitten on seksiriippuvaisia ja rakkausriippuvaisia ja sitten on juoppoja ja sitten on vainoharhasia ja noin, en tidä, mutta jos ei oo narsismiin keksitty lääkettä, niin vois koittaa selvittää että mikä muu niitä vaivaa ja hoitaisi sitä muuta, esim. nyt vaikka sitten mustasukkasuutta tai riippuvuutta, että jos se narsismi ei oo se juttu mitä pitäisi yrittää hoitaa, vaan se sitten paranee kun saa muut asiat kuntoon, ajattelein nyt tätä mahollisuutta ... :/ ...KUKA KIRJOITTAA A:N NIMIMERKILLÄ ?
- 24
lynett kirjoitti:
Laimentamista siksi, että ei sitä (kuitenkin luontaisesti olemassaolevaa) tunnetta voi vain poistaa. Sen voi kieltää tai sen voi lytätä piiloon ja väittää sen kadonneen mutta kyllä se siellä on.
Sitä en tiedä, miten vaikuttaa jonkin tunteen totaalinen kieltäminen.
Mutta, jos se on sinulla ollut mahdollista niin mikäs minä olen siitä väittelemään. Itse en omia tunteitani voi/osaa poistaa kuitenkaan.Niin no en voi olla satasen varma onko se siellä silti jossain vielä piilevänä vai ei. En siis myönnä enkä kiellä sitä. Joskus aikoinaan luulin että en tunne koko mustasukkaisuutta koskaan, että olen jotenkin suojassa siltä. Sitten narsisti kaivoi sen jostain esiin työstettäväksi, kiitos vaan hänelle siitä. Nyt olen taas piirun verran vahvempi enkä mene niin helposti halpaan.
Sen tiedän, että en HALUA olla mustis koska haluan antaa toiselle sellaisen vapauden jonka itsekin haluan osakseni. Se EI kuitenkaan tarkoita toisen tahallista loukkaamista, vaan asioista ja tuntemuksista voidaan keskustella sitä mukaa kuin on tarvetta.
Ehkä mä en vaan ymmärrä mikä tarkoitus tuolla tunteella oikeasti on, ehkä joku mua viisaampi osaa kertoa :) - 15
A kirjoitti:
> Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.
Musta noita narsisteja kannattais yrittää parantaa sillain että niitä opetettais että mustasukkaisuus on tyhmää, nyt on paljon sellasta mielipidettä että se on muka jännää ja oikein, musta ne ei ehkä tiedä asioista, jos niille selittäis ja puhuis niiden kanssa, niin ne vois oppia, jotkut niistä? ... Jos ei narsistejaa olekaan, on vaan esmes mustasukkasia ja sitten on seksiriippuvaisia ja rakkausriippuvaisia ja sitten on juoppoja ja sitten on vainoharhasia ja noin, en tidä, mutta jos ei oo narsismiin keksitty lääkettä, niin vois koittaa selvittää että mikä muu niitä vaivaa ja hoitaisi sitä muuta, esim. nyt vaikka sitten mustasukkasuutta tai riippuvuutta, että jos se narsismi ei oo se juttu mitä pitäisi yrittää hoitaa, vaan se sitten paranee kun saa muut asiat kuntoon, ajattelein nyt tätä mahollisuutta ... :/ ...Joo ja sit on noi kaunarit -addiktit.
- A
lynett kirjoitti:
KUKA KIRJOITTAA A:N NIMIMERKILLÄ ?
Oon A, mutta halusin muuttaa kirjotustyyliä, koska aattelin että oon saanut ihan liian vähän hassutella kun joudun aina hoitaan muita ja lapsien takia menis kaikki aika sen takia, niin hassuttelen nyt ite tänä iltapäivänä vähän aikaa. Voi olla että ne lapsetkin tykkää jos ei ne enää sitten pelkää kun muutuin niin paljjon. Mutta ei voi tietää ... :/
A kirjoitti:
Oon A, mutta halusin muuttaa kirjotustyyliä, koska aattelin että oon saanut ihan liian vähän hassutella kun joudun aina hoitaan muita ja lapsien takia menis kaikki aika sen takia, niin hassuttelen nyt ite tänä iltapäivänä vähän aikaa. Voi olla että ne lapsetkin tykkää jos ei ne enää sitten pelkää kun muutuin niin paljjon. Mutta ei voi tietää ... :/
EN USKO ! GRRR!
- 21
A kirjoitti:
Oon A, mutta halusin muuttaa kirjotustyyliä, koska aattelin että oon saanut ihan liian vähän hassutella kun joudun aina hoitaan muita ja lapsien takia menis kaikki aika sen takia, niin hassuttelen nyt ite tänä iltapäivänä vähän aikaa. Voi olla että ne lapsetkin tykkää jos ei ne enää sitten pelkää kun muutuin niin paljjon. Mutta ei voi tietää ... :/
Hih, toi on oikeestaan ihan hauska :)
24 kirjoitti:
Niin no en voi olla satasen varma onko se siellä silti jossain vielä piilevänä vai ei. En siis myönnä enkä kiellä sitä. Joskus aikoinaan luulin että en tunne koko mustasukkaisuutta koskaan, että olen jotenkin suojassa siltä. Sitten narsisti kaivoi sen jostain esiin työstettäväksi, kiitos vaan hänelle siitä. Nyt olen taas piirun verran vahvempi enkä mene niin helposti halpaan.
Sen tiedän, että en HALUA olla mustis koska haluan antaa toiselle sellaisen vapauden jonka itsekin haluan osakseni. Se EI kuitenkaan tarkoita toisen tahallista loukkaamista, vaan asioista ja tuntemuksista voidaan keskustella sitä mukaa kuin on tarvetta.
Ehkä mä en vaan ymmärrä mikä tarkoitus tuolla tunteella oikeasti on, ehkä joku mua viisaampi osaa kertoa :)"Sitten narsisti kaivoi sen jostain esiin työstettäväksi, kiitos vaan hänelle siitä."
Tärkeä pointti! Tällaisten asioiden (vaikkei nyt maailman suurin asia olekaan) vuoksi ihmiselämään vissiin kaikki vaikeudet kuuluukin, olennaisena osana. Jotta ihminen voisi kasvaa =)
Ehkä se tunne on alunperin liitonnainen jotenkin ...johonkin... kilvoittelutilanteeseen lisääntymiskelpoisesta kumppanista tai sen hedelmällisen kumppanin pitämiseen oman suvun jatkajana.... tai sitten se on vain nykyajan ihmisten ongelma kun se tunne on jäänyt meihin mutta sille ei ole samanlaista käyttöä.
HAH HAHA
Nyt yritän jotain mitä EN osaa....=)
Mutta, tuolta kantilta kun asiaa katsoo : kysyy mihin sitä tarvitsee, huomaa ettei oikein mitään järkevää syytä löydykään. Totta =)lynett kirjoitti:
"Sitten narsisti kaivoi sen jostain esiin työstettäväksi, kiitos vaan hänelle siitä."
Tärkeä pointti! Tällaisten asioiden (vaikkei nyt maailman suurin asia olekaan) vuoksi ihmiselämään vissiin kaikki vaikeudet kuuluukin, olennaisena osana. Jotta ihminen voisi kasvaa =)
Ehkä se tunne on alunperin liitonnainen jotenkin ...johonkin... kilvoittelutilanteeseen lisääntymiskelpoisesta kumppanista tai sen hedelmällisen kumppanin pitämiseen oman suvun jatkajana.... tai sitten se on vain nykyajan ihmisten ongelma kun se tunne on jäänyt meihin mutta sille ei ole samanlaista käyttöä.
HAH HAHA
Nyt yritän jotain mitä EN osaa....=)
Mutta, tuolta kantilta kun asiaa katsoo : kysyy mihin sitä tarvitsee, huomaa ettei oikein mitään järkevää syytä löydykään. Totta =)Peeässänä :
Aloin miettimään eläimiä. Taas ;)
Esim koiraurokset tappelevat helpommin narttujen ollessa läsnä. Siinä ei kuitenkaan tunteilla ole sijaa vaan sen on liityttävä oman lisääntymisen turvaamiseen. Vahvin sitten saa "muijan" ja näin on luonto valikoinut vahvimman jatkamaan sukuaan.
Ihmisten elämässä, nykyään, se tuottaa vain ongelmia mutta on edelleen olemassa. Siksi sitä joutuu laimentamaan ja käsittelemään.
Hmm...
Tai miksi koirat kokevat "mustasukkaisuutta" omistajastaan ? Tämä on ihan hyvä näkökanta koska siellä ei järki ja ihmistunteet sekoita asioita.
Ensimmäinen koirani oli todellinen Alfa. Rähisemässä minusta ja muijista, aina. Olisi varmasti ollut yksi niistä jotka pääsevät jatkamaan sukuaan.
Mustasukkaisuus/aggressio sinänsä ei kerro voittajasta vaan sitä seuraava tappelu ratkaisee. Hitsit, sitäkö siellä snäkärijonoissa tehdäänkin ;) ;) ???- 24
lynett kirjoitti:
Peeässänä :
Aloin miettimään eläimiä. Taas ;)
Esim koiraurokset tappelevat helpommin narttujen ollessa läsnä. Siinä ei kuitenkaan tunteilla ole sijaa vaan sen on liityttävä oman lisääntymisen turvaamiseen. Vahvin sitten saa "muijan" ja näin on luonto valikoinut vahvimman jatkamaan sukuaan.
Ihmisten elämässä, nykyään, se tuottaa vain ongelmia mutta on edelleen olemassa. Siksi sitä joutuu laimentamaan ja käsittelemään.
Hmm...
Tai miksi koirat kokevat "mustasukkaisuutta" omistajastaan ? Tämä on ihan hyvä näkökanta koska siellä ei järki ja ihmistunteet sekoita asioita.
Ensimmäinen koirani oli todellinen Alfa. Rähisemässä minusta ja muijista, aina. Olisi varmasti ollut yksi niistä jotka pääsevät jatkamaan sukuaan.
Mustasukkaisuus/aggressio sinänsä ei kerro voittajasta vaan sitä seuraava tappelu ratkaisee. Hitsit, sitäkö siellä snäkärijonoissa tehdäänkin ;) ;) ???Hehe, tuli yhtäkkiä sellainen juttu mieleen että tietokoneestakin voi olla mustis :))
Jotenkin näkemiin ja kuulemiin, täältä tähän :D - M.B.
lynett kirjoitti:
Peeässänä :
Aloin miettimään eläimiä. Taas ;)
Esim koiraurokset tappelevat helpommin narttujen ollessa läsnä. Siinä ei kuitenkaan tunteilla ole sijaa vaan sen on liityttävä oman lisääntymisen turvaamiseen. Vahvin sitten saa "muijan" ja näin on luonto valikoinut vahvimman jatkamaan sukuaan.
Ihmisten elämässä, nykyään, se tuottaa vain ongelmia mutta on edelleen olemassa. Siksi sitä joutuu laimentamaan ja käsittelemään.
Hmm...
Tai miksi koirat kokevat "mustasukkaisuutta" omistajastaan ? Tämä on ihan hyvä näkökanta koska siellä ei järki ja ihmistunteet sekoita asioita.
Ensimmäinen koirani oli todellinen Alfa. Rähisemässä minusta ja muijista, aina. Olisi varmasti ollut yksi niistä jotka pääsevät jatkamaan sukuaan.
Mustasukkaisuus/aggressio sinänsä ei kerro voittajasta vaan sitä seuraava tappelu ratkaisee. Hitsit, sitäkö siellä snäkärijonoissa tehdäänkin ;) ;) ???Naisilla lisääntynyt mustasukkaisuuden tuntemus on liitetty kuukautiskiertoon ja siinä hedelmöitymishetken käsilläoloon. Samaan hetkeen on toisilla liitetty hajuaistin herkkeneminen ynnä lisääntynyt epäluuloisuus. En muista mistä plakkarista imaisin tuon tiedonmurusen, joku lehti se taas oli :DD Hitto, kun kylvävät noita lehtiäkin joka odotustilaan, pelkkää cosmoa kiitos...
- M.B.
24 kirjoitti:
Hehe, tuli yhtäkkiä sellainen juttu mieleen että tietokoneestakin voi olla mustis :))
Jotenkin näkemiin ja kuulemiin, täältä tähän :DTietokoneesta??? Anteeksi, minä EN ymmärrä, että miten ja että miksi.. Tulee mieleen, että ei vaan vahingossa olisi tulkinnanvarainen juttu tuokin, toisen mustasukkaisuus, että mistä on ja miten on ja että miksi on.. Vai oletko ollut itse tietokoneesta mustis?? Aika villi ajatuksena :DDD
Paitsi tietenkin jos suhteessa toinen vain istuu koneella eikä edes sanallakaan sano mitä touhuaa, koska on niin yksityisasiaa kaikki :)
*mustasukkainen radiosta* M.B. kirjoitti:
Tietokoneesta??? Anteeksi, minä EN ymmärrä, että miten ja että miksi.. Tulee mieleen, että ei vaan vahingossa olisi tulkinnanvarainen juttu tuokin, toisen mustasukkaisuus, että mistä on ja miten on ja että miksi on.. Vai oletko ollut itse tietokoneesta mustis?? Aika villi ajatuksena :DDD
Paitsi tietenkin jos suhteessa toinen vain istuu koneella eikä edes sanallakaan sano mitä touhuaa, koska on niin yksityisasiaa kaikki :)
*mustasukkainen radiosta*Niin. Voidaan kait joku älleys tulkita mustasukkaisuudeksi, kun minäminäminä juuri haluaisin tehdä jotain siellä koneella joten h-ä-i-v-y
.
Tai sitten on mustasukkainen toisen tietokoneen kanssa käyttämästä ajasta tai siitä mitä hommailee surffaillessaan.
Kyllähän se alkaisi tympimään jos kumppani koko ajan istuisi koneella mutta en tulkitsisi sitä mustasukkaisuudeksi vaan ärtymykseksi toisen valinnoista.
Jos taas on addiktoitunut ja pelaa, surffaa tai mitä lie koko ajan...ehkä se voi herättää "mustasukkaisuutta" mutta kyllä silloin on moni muukin asia jo pielessä.M.B. kirjoitti:
Naisilla lisääntynyt mustasukkaisuuden tuntemus on liitetty kuukautiskiertoon ja siinä hedelmöitymishetken käsilläoloon. Samaan hetkeen on toisilla liitetty hajuaistin herkkeneminen ynnä lisääntynyt epäluuloisuus. En muista mistä plakkarista imaisin tuon tiedonmurusen, joku lehti se taas oli :DD Hitto, kun kylvävät noita lehtiäkin joka odotustilaan, pelkkää cosmoa kiitos...
MB :
voip olla. Liittäisin mustasukkaisuuden nimenomaan "jäänteeksi" entisistä hyvistä ajoista =) Hyvistä ajoista...luolamiehet takaisin nuijineen !A kirjoitti:
Oon A, mutta halusin muuttaa kirjotustyyliä, koska aattelin että oon saanut ihan liian vähän hassutella kun joudun aina hoitaan muita ja lapsien takia menis kaikki aika sen takia, niin hassuttelen nyt ite tänä iltapäivänä vähän aikaa. Voi olla että ne lapsetkin tykkää jos ei ne enää sitten pelkää kun muutuin niin paljjon. Mutta ei voi tietää ... :/
Siis oletko A ? No jos olet, niin tulipahan sekin todistetuksi että on tällä vakaa-vanha-väinämöinen-albin-lempeä-luja-kasvattaja-oletuksella muitakin rooleja (niin kuin meillä kaikilla muillakin !!). Huoohh...helpottavaa sinänsä..sä oletkin ihan ihminen...
- M.B.
lynett kirjoitti:
MB :
voip olla. Liittäisin mustasukkaisuuden nimenomaan "jäänteeksi" entisistä hyvistä ajoista =) Hyvistä ajoista...luolamiehet takaisin nuijineen !¨Mitäpä muutakaan tuo narsistiin koukkuuntuminen on kuin nuijamiehen kaipuuta :DDDD Laukaisinpas hyvän ;)
No ei. Kyllä sitä välillä naisena kaipaa sitä jämerää miehistä otetta omiin pieniin naisellisuuksiinsa. Toisaalta mustasukkaisuus on niin selkeä tunne, että siitä ei voi erehtyä sellaista tuntiessaan. Itse olen sitä mieltä, että kun suhteessa on asiat hyvin, molemmin puolin, sitä mustasukkaisuutta ei ihan heti ala esiintyäkään. Siihen tarvitaan sitten järeämpiä mullistuksia parisuhteen laadussa, tai parisuhteen ilmapiirissä. - lottamari<3
24 kirjoitti:
"Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Jos toinen pettää niin pettää, ei toista voi kontrolloida. Vaikka kihisisi niin, että pää syttyy tuleen...ei vain voi mitään.
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa luopua sen tunteen toiselle osapuolelle antamasta vallasta ?
Eikös ollutkin vapauttavaa huomata ettei siinä kontrolloinnissa ole järkeä ?"
Vastaus on kyllä ja komppaan ihan täysillä. Mitään järkeä ei siinä tunteessa ollut, pelkästään tuhoavaa se oli. Siksi kai niin suosittu narsistin silmissä.Mutta miten sen toisen saa uskomaan ja luottamaan itseeni? Ongelma ei olekaan itsessä ja omassa mustasukkaisuudessa vaan sen toisen,..Oman mustasukkaisuuden voin aina käsitellä, mutta miten sen toisen mustasukkaisuuteen kykenet vaikuttamaan?
Vakuuttelut eivät auta.. - M.B.
lottamari<3 kirjoitti:
Mutta miten sen toisen saa uskomaan ja luottamaan itseeni? Ongelma ei olekaan itsessä ja omassa mustasukkaisuudessa vaan sen toisen,..Oman mustasukkaisuuden voin aina käsitellä, mutta miten sen toisen mustasukkaisuuteen kykenet vaikuttamaan?
Vakuuttelut eivät auta..En tiedä. Olemalla ystävällinen ja vastaamalla kaikkiin kysymyksiin ja painottamalla, että saa kysyä aiheesta kuin aiheesta suoraan?? Ja olemalla avoin?? Nuo pätis ainakin meikäläisen mustasukkaisuuden hälventämisiin.. kenenkään muun puolesta on hankala taas mennä sanomaan. Onko mustasukkaisuuden mahdolliset syyt nykyisyydessä vai menneisyydessä, sekin lienee jonkinasteinen vaikuttava tekijä..
M.B. kirjoitti:
En tiedä. Olemalla ystävällinen ja vastaamalla kaikkiin kysymyksiin ja painottamalla, että saa kysyä aiheesta kuin aiheesta suoraan?? Ja olemalla avoin?? Nuo pätis ainakin meikäläisen mustasukkaisuuden hälventämisiin.. kenenkään muun puolesta on hankala taas mennä sanomaan. Onko mustasukkaisuuden mahdolliset syyt nykyisyydessä vai menneisyydessä, sekin lienee jonkinasteinen vaikuttava tekijä..
"Mutta miten sen toisen saa uskomaan ja luottamaan itseeni? Ongelma ei olekaan itsessä ja omassa mustasukkaisuudessa vaan sen toisen,..Oman mustasukkaisuuden voin aina käsitellä, mutta miten sen toisen mustasukkaisuuteen kykenet vaikuttamaan?
Vakuuttelut eivät auta.. "
Meillä se ei ollut mahdollista mitenkään. Toinen osapuoli oli niin mustasukkainen tai vainoili, ettei mikään auttanut. Jos selitin tai vastasin kysymyksiin "syylliset selittää" tai "se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa". Jos en selittänyt " sä et ikinä suostu puhumaan mistään" tai "mitä sä salaat?"
Jep.
Jos tuli tekstari tai joku soitti, alkoi jo nenä nyrpistymään "kuka helkutti siellä nyt on ?"
Puhumattakaan mistään omista reissuista tai "tyttöjen illoista". =)
Joo...
Lopulta siitä tuli sellainen itseään vahvistava kierre. Kun tavattiin, hoidin hommat ensiksi ja laitoin puhelimen sitten äänettömälle. Se vain lisäsi vainoilua mutta itse en jaksanut taas aloittaa koko homaa alusta..
Ei auttanut kertoa tai näyttää kuka soittaa. Ei áuttanut tutustuttaa tuttuihin. Ei mikään, se voitiin aina kääntää vastaan.
Kun totuudet paljastui, huomasin sen kertovan vain siitä oletuksesta, että muut toimivat kuin hän. Ehkä jotain paranoidisuuteen taipuvaista muutenkin. Hän syytti asioista mitä itse teki, ajatteli, toivoi tekevänsä tai oletti muidenkin tekevän. Mitä nyt milloinkin.
Meikäläistä se kuristi niin pahasti, että olin todella turhautunut välillä. Kun mikään ei auttanut, kaikki oli aina väärin päin.
Kun tapasimme, hän bongasi minut miespuolisen hyvän ystäväni seurasta. Oli kysynyt tältä "lupaa" tai että olenko varattu. En ollut. Tie oli vapaa.
Sitten kuuntelin jossain vaiheessa jopa päivittäin rankutusta tästä miehestä. Joskus jopa tuntien ajan.
Grrr...kun saa raivoihinsa ja turhauttaa jo ajatteleminenkin.- A
M.B. kirjoitti:
¨Mitäpä muutakaan tuo narsistiin koukkuuntuminen on kuin nuijamiehen kaipuuta :DDDD Laukaisinpas hyvän ;)
No ei. Kyllä sitä välillä naisena kaipaa sitä jämerää miehistä otetta omiin pieniin naisellisuuksiinsa. Toisaalta mustasukkaisuus on niin selkeä tunne, että siitä ei voi erehtyä sellaista tuntiessaan. Itse olen sitä mieltä, että kun suhteessa on asiat hyvin, molemmin puolin, sitä mustasukkaisuutta ei ihan heti ala esiintyäkään. Siihen tarvitaan sitten järeämpiä mullistuksia parisuhteen laadussa, tai parisuhteen ilmapiirissä.> Kyllä sitä välillä naisena kaipaa sitä jämerää miehistä otetta omiin pieniin naisellisuuksiinsa.
Neljännesvuosisadan avioliiton perusteella toteaisin että "karsee klisee". - A
lynett kirjoitti:
EN USKO ! GRRR!
Usko äläkä epäile. Mun osoitteesta voi kysyä, olinko se minä. Onko se sulla tallessa?
- A
elisakettu kirjoitti:
Siis oletko A ? No jos olet, niin tulipahan sekin todistetuksi että on tällä vakaa-vanha-väinämöinen-albin-lempeä-luja-kasvattaja-oletuksella muitakin rooleja (niin kuin meillä kaikilla muillakin !!). Huoohh...helpottavaa sinänsä..sä oletkin ihan ihminen...
> sä oletkin ihan ihminen...
En ole vaan peikko.
http://mina.suomi24.fi/peikko-usko - A
lottamari<3 kirjoitti:
Mutta miten sen toisen saa uskomaan ja luottamaan itseeni? Ongelma ei olekaan itsessä ja omassa mustasukkaisuudessa vaan sen toisen,..Oman mustasukkaisuuden voin aina käsitellä, mutta miten sen toisen mustasukkaisuuteen kykenet vaikuttamaan?
Vakuuttelut eivät auta..> Oman mustasukkaisuuden voin aina käsitellä, mutta miten sen toisen mustasukkaisuuteen kykenet vaikuttamaan?
Odottamalla. Olemalla aukomatta päätään. Olemalla reagoimatta silloin kun näkee että kaikki reagointi olisi ylireagointia. Opettelemalla itsepuolustustaitoja pahan päivän varalle. (Ei niitä yleensä tarvita, mutta voimaannuttavat omaa oloa.) - M.B.
lynett kirjoitti:
Niin. Voidaan kait joku älleys tulkita mustasukkaisuudeksi, kun minäminäminä juuri haluaisin tehdä jotain siellä koneella joten h-ä-i-v-y
.
Tai sitten on mustasukkainen toisen tietokoneen kanssa käyttämästä ajasta tai siitä mitä hommailee surffaillessaan.
Kyllähän se alkaisi tympimään jos kumppani koko ajan istuisi koneella mutta en tulkitsisi sitä mustasukkaisuudeksi vaan ärtymykseksi toisen valinnoista.
Jos taas on addiktoitunut ja pelaa, surffaa tai mitä lie koko ajan...ehkä se voi herättää "mustasukkaisuutta" mutta kyllä silloin on moni muukin asia jo pielessä.Mullekin tuli vaan mieleen tuo, että jos toinen ei tee muuta kuin istuu koneella, niin kyllä se on ärtymystä enemmän. Epäluotettavaa se on silloin, jos siellä pitää salaa käydä istumassa, ja herättää vain omasta mielestäni oikeutettua kummastusta. Mustasukkaisuudeksi sellainen muuttuu, jos asiasta nousee sota, sen takia kun kysyy asiasta. Silloin tulee jo mieleen, että toisella ON salattavaa, ei se muuten suuttuis kysymisestä.. :)
- M.B.
A kirjoitti:
> Kyllä sitä välillä naisena kaipaa sitä jämerää miehistä otetta omiin pieniin naisellisuuksiinsa.
Neljännesvuosisadan avioliiton perusteella toteaisin että "karsee klisee".Voip olla. Puhun vain omasta puolestani. Kyllä minä ainakin joissakin asioissa kaipaan toiselta sitä, että se sanoo, nyt tehdään näin!! ja että se asia on sitten siinä. Jatkuva mukapuntarointi, jossa muka otetaan se toinenkin mielipide huomioon ja jossa vain kiemurrellen leikitään tasa-arvoista, kun toiminta tähtää jokatapauksessa vain ja ainoastaan siihen, että sen toisen tahto toteutuisi TAAS, niin joo-o, kaipaan sitä miehistä jämeryyttä aina välillä. On se suorempaa ja rehellisempää mielestäni.
- M.B.
A kirjoitti:
> Kyllä sitä välillä naisena kaipaa sitä jämerää miehistä otetta omiin pieniin naisellisuuksiinsa.
Neljännesvuosisadan avioliiton perusteella toteaisin että "karsee klisee".Vastasin tähän juuri äsken, mutta ei tullut vastaus perille näköjään..... *huoh*.
Ehkä on karsee klisee, en jaksa sanoa mitään enää uudelleen. Tai sitten se vastine on ryöminy jonnekin odottamaan löytymistään.. - M.B.
M.B. kirjoitti:
Vastasin tähän juuri äsken, mutta ei tullut vastaus perille näköjään..... *huoh*.
Ehkä on karsee klisee, en jaksa sanoa mitään enää uudelleen. Tai sitten se vastine on ryöminy jonnekin odottamaan löytymistään..Ja kas, siinähän se. Ilmaantui palstalle yhtäaikaa tuon seuraavan ihmettelyn kanssa.. Jes, kone huoltoon ja pää pölkylle.
- A
M.B. kirjoitti:
Voip olla. Puhun vain omasta puolestani. Kyllä minä ainakin joissakin asioissa kaipaan toiselta sitä, että se sanoo, nyt tehdään näin!! ja että se asia on sitten siinä. Jatkuva mukapuntarointi, jossa muka otetaan se toinenkin mielipide huomioon ja jossa vain kiemurrellen leikitään tasa-arvoista, kun toiminta tähtää jokatapauksessa vain ja ainoastaan siihen, että sen toisen tahto toteutuisi TAAS, niin joo-o, kaipaan sitä miehistä jämeryyttä aina välillä. On se suorempaa ja rehellisempää mielestäni.
> Kyllä minä ainakin joissakin asioissa kaipaan toiselta sitä, että se sanoo, nyt tehdään näin!! ja että se asia on sitten siinä.
1. Sama vika meillä on kotonakin. Olette samanlaisia.
2. Olen koettanut opettaa häntä ajattelemaan itse. Ongelma on siinä, että hän haluaa ajatella sekä minun puolestani että olla ajattelematta itse.
3. Mutta miehet ovat täsmälleen samanlaisia. Siksi tuo on "karsee klisee". Siksi nainen joka haluaa "tulla otetuksi" voi olla vain koominen tai pateettinen. (No minä nyt satun pitämään molemmista tyylisuunnista, mutta joku muu ei.)
4. Olemme alkaneet käydä yhdessä katsomassa jalkapalloa. Tämä on avannut silmiä. Kentällä on ehdotonta että kaikki pelaavat yhteen. Jokaisessa pelitilanteessa silti jokainen silmänräpäyksessä tekee oman ratkaisunsa kuulematta toisia. Olennaista on, että joukkuetoverille ei kesken pelin vittuilla.
5. Palautemahdollisuus rajattu pukukoppiin, baareihin ja mediaan. Siellä sitä saa kaikkein kyltymättöminkin aivan varmasti tarpeeksi. - M.B.
A kirjoitti:
> Kyllä minä ainakin joissakin asioissa kaipaan toiselta sitä, että se sanoo, nyt tehdään näin!! ja että se asia on sitten siinä.
1. Sama vika meillä on kotonakin. Olette samanlaisia.
2. Olen koettanut opettaa häntä ajattelemaan itse. Ongelma on siinä, että hän haluaa ajatella sekä minun puolestani että olla ajattelematta itse.
3. Mutta miehet ovat täsmälleen samanlaisia. Siksi tuo on "karsee klisee". Siksi nainen joka haluaa "tulla otetuksi" voi olla vain koominen tai pateettinen. (No minä nyt satun pitämään molemmista tyylisuunnista, mutta joku muu ei.)
4. Olemme alkaneet käydä yhdessä katsomassa jalkapalloa. Tämä on avannut silmiä. Kentällä on ehdotonta että kaikki pelaavat yhteen. Jokaisessa pelitilanteessa silti jokainen silmänräpäyksessä tekee oman ratkaisunsa kuulematta toisia. Olennaista on, että joukkuetoverille ei kesken pelin vittuilla.
5. Palautemahdollisuus rajattu pukukoppiin, baareihin ja mediaan. Siellä sitä saa kaikkein kyltymättöminkin aivan varmasti tarpeeksi.Hmm.. jos me olemme samanlaisia, siis minä ja siellä kotona hän, niin oletko sinä omalta osaltasi samanlainen, että saat läpi sellaisen tunteen, että asioiden pyörittely ja niistä keskustelu on vain näennäistä toimintaa, joka tähtää jälleen kerran vain sinun halujesi toteutumiseen, ja että se tapahtuu hienosti, kun asiasta keskustellaan?? Eli että olisit jälleen oikeutettu omalta osaltasi samaan tahtosi läpi, toisen vastaavaa ja mahdollisesti eriävää mielipidettä huomioimatta, koska asiasta todellakin keskusteltiin ja pitkän perustelulitanian jälkeen toinen vain taipui, koska ei jaksa jatkuvaa vastaantaistelua, jollaiseksi jatkuva asioitten näennäinen puntarointi usein muotoutuu........
*hups* - j.o.k.u.
A kirjoitti:
> Sinänsä voisi ajatella, että mustasukkaisuus on normaalia...mutta mitä enemmän olen sen kanssa joutunut kamppailemaan tai mitä useammin joutunut sen kohteeksi - huomaan sen hulluuden. Turhuuden.Sen antaman vallan toiselle. Sen voimia vievän tuhoisuuden.
Joo samaa mieltää oon ... mustasukkasuus on täysin pöhköä ja turhaa ... oon monta kertaa ihmetelly niitä joitten mielestä mustasukkasuus on jotenkin hyvää ja jännää ... oon sitä mieltä joo että ne on lapsellisia ja on tosi alkeellista olla mustasukkanen ... :) ... Olin ite mustasukkanen joskus 80-luvun alussa, joten muistan kyllä millaselta se tuntuu ja en oo sen jälkeen ollu enkä jaksa tollasta omistamishalujuttua joo ollenkaan, se on tylsää ... :)Mä oon aatellu just samaa, että mustasukkasuutta turhempaa asiaa ei ookkaan...Joskus olin ja se oli mitä suurinta ajanhaaskausta.
Sellanen avoinsuhe taitaa mun kohalla olla se toimivin vaihtoehto...Sellanenhan mulla taitaa nykyää periaatteessa ollakin.
Saa mennä ja tulla ilman suurempaa käenvääntöä, eikä ala ahistaa kumpaakaan osapuolta...Kummatki omistushalusia narskuja joilla on oma elämä ni ei tuu mitään...Toisillemme kyllä voiaan olla rehellisiä...
Jätetään vain pikkuosa kertomatta. ;) Jokaisella pitää olla vähän yksityisyyttä.
Saman katon alla tuskin viihdyttäs viittä minuuttia kauempaa, jos yhessä asuttas...
Heti oltas toistemme kimpussa, ja tapeltas siitäki minkälaisella ruuvilla kiinnitetään hylly seinään...
Viddu, mä taian alkaa kirjottaa näin... - A
M.B. kirjoitti:
Hmm.. jos me olemme samanlaisia, siis minä ja siellä kotona hän, niin oletko sinä omalta osaltasi samanlainen, että saat läpi sellaisen tunteen, että asioiden pyörittely ja niistä keskustelu on vain näennäistä toimintaa, joka tähtää jälleen kerran vain sinun halujesi toteutumiseen, ja että se tapahtuu hienosti, kun asiasta keskustellaan?? Eli että olisit jälleen oikeutettu omalta osaltasi samaan tahtosi läpi, toisen vastaavaa ja mahdollisesti eriävää mielipidettä huomioimatta, koska asiasta todellakin keskusteltiin ja pitkän perustelulitanian jälkeen toinen vain taipui, koska ei jaksa jatkuvaa vastaantaistelua, jollaiseksi jatkuva asioitten näennäinen puntarointi usein muotoutuu........
*hups*> Hmm.. jos me olemme samanlaisia, siis minä ja siellä kotona hän, niin oletko sinä omalta osaltasi samanlainen, että saat läpi sellaisen tunteen, että asioiden pyörittely ja niistä keskustelu on vain näennäistä toimintaa, joka tähtää jälleen kerran vain sinun halujesi toteutumiseen, ja että se tapahtuu hienosti, kun asiasta keskustellaan??
Oikein hyvä kysymys. Varmaan alussa kävikin näin. Ensimmäinen kumppaniehdokkaani totesi parin vuoden jälkeen parhaaksi luovuttaa. Tämän hän toteutti traditionaaliseen tapaan parittelemalla niin valikoimattoman joukon kanssa muita yksilöitä, ettei motiivia enää riittänyt puolin toisin. Erosimme toki ystävinä ja hän totesi vain ystävälleen eli minulle: "Sä tarvisit kyllä jonkun supernaisen." ... Tämä seuraava sitten on osoittautunut sellaiseksi elizabeth tayloriksi että minun on aivan turha kuvitella voittavani häntä haavoittamatta samalla itseäni. Reipas tyttö ja valitsi jo lapsena työpaikoikseen suureläinklinikan ja teurastamon, kunnes asettui kotiimme. Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä olen oppinut matkallani nöyrtymisen kautta tasaveroisuuteen. Jäänteitä menneestä ehkä on käytöstavoissa ja perheen ulkopuoliset saattavat haurauttaan hiukan järkyttyä.
Pyydän vielä ensinnäkin minulle informoitavaksi ja toiseksi ehdoitta anteeksi kaikkia niitä viheliäisiä manipulointiyrityksiäni, joiden itselleni tiedostamattomuudessa piilee niiden synkin juonne. Erityisen kiitollisena kaikesta tätä henkistä kasvuani tukevasta palautteesta talletan sen syvälle sydämeeni ja siellä öisin yksin vuoteella kattoon katsoen tutkiskelen - ellen sitten näe unia tai painajaisia, vaan joka aamupa heräänkin kaiken tämän ansiosta virkeämpänä ja olen valmis yhä suurempiin tai pienempiin tekoihin. - M.B.
A kirjoitti:
> Hmm.. jos me olemme samanlaisia, siis minä ja siellä kotona hän, niin oletko sinä omalta osaltasi samanlainen, että saat läpi sellaisen tunteen, että asioiden pyörittely ja niistä keskustelu on vain näennäistä toimintaa, joka tähtää jälleen kerran vain sinun halujesi toteutumiseen, ja että se tapahtuu hienosti, kun asiasta keskustellaan??
Oikein hyvä kysymys. Varmaan alussa kävikin näin. Ensimmäinen kumppaniehdokkaani totesi parin vuoden jälkeen parhaaksi luovuttaa. Tämän hän toteutti traditionaaliseen tapaan parittelemalla niin valikoimattoman joukon kanssa muita yksilöitä, ettei motiivia enää riittänyt puolin toisin. Erosimme toki ystävinä ja hän totesi vain ystävälleen eli minulle: "Sä tarvisit kyllä jonkun supernaisen." ... Tämä seuraava sitten on osoittautunut sellaiseksi elizabeth tayloriksi että minun on aivan turha kuvitella voittavani häntä haavoittamatta samalla itseäni. Reipas tyttö ja valitsi jo lapsena työpaikoikseen suureläinklinikan ja teurastamon, kunnes asettui kotiimme. Olen kiitollinen kaikesta siitä mitä olen oppinut matkallani nöyrtymisen kautta tasaveroisuuteen. Jäänteitä menneestä ehkä on käytöstavoissa ja perheen ulkopuoliset saattavat haurauttaan hiukan järkyttyä.
Pyydän vielä ensinnäkin minulle informoitavaksi ja toiseksi ehdoitta anteeksi kaikkia niitä viheliäisiä manipulointiyrityksiäni, joiden itselleni tiedostamattomuudessa piilee niiden synkin juonne. Erityisen kiitollisena kaikesta tätä henkistä kasvuani tukevasta palautteesta talletan sen syvälle sydämeeni ja siellä öisin yksin vuoteella kattoon katsoen tutkiskelen - ellen sitten näe unia tai painajaisia, vaan joka aamupa heräänkin kaiken tämän ansiosta virkeämpänä ja olen valmis yhä suurempiin tai pienempiin tekoihin.Voisin lainata tässä kohtaa sinua itseäsi sinulle itsellesi:
"Olet reipas, kyllä sinä osaat" :)
*älkäämme laskeko varkaudeksi* - A
M.B. kirjoitti:
Voisin lainata tässä kohtaa sinua itseäsi sinulle itsellesi:
"Olet reipas, kyllä sinä osaat" :)
*älkäämme laskeko varkaudeksi*> Voisin lainata tässä kohtaa sinua itseäsi sinulle itsellesi:
"Olet reipas, kyllä sinä osaat" :)
Kiitos. A kirjoitti:
> sä oletkin ihan ihminen...
En ole vaan peikko.
http://mina.suomi24.fi/peikko-uskoA hyvä:
Ehkä oletkin; peikko sisälläsi ja joka minulla on ketun piileskelevä hirviö. Mutta salli minun olla silti hieman eri mieltä. Minulle tuli kumma tunne, kuin kohdattu risteys, kun katselin sivuasi. Näin Kokemuksia ja Tunteita sekä Uskoa. Minä näen sinussa ihmisen, suuren ja kauniin ihmisen, olitpa sitten mikä hyvänsä. Toivon voivani pitää tämän käsitykseni.- A
elisakettu kirjoitti:
A hyvä:
Ehkä oletkin; peikko sisälläsi ja joka minulla on ketun piileskelevä hirviö. Mutta salli minun olla silti hieman eri mieltä. Minulle tuli kumma tunne, kuin kohdattu risteys, kun katselin sivuasi. Näin Kokemuksia ja Tunteita sekä Uskoa. Minä näen sinussa ihmisen, suuren ja kauniin ihmisen, olitpa sitten mikä hyvänsä. Toivon voivani pitää tämän käsitykseni.> Minä näen sinussa ihmisen
*glup* ... velvoite ... olen ... öö ... Annan kaikkeni ja katsotaan mihin se riittää.
Kiitos. A kirjoitti:
> Kyllä minä ainakin joissakin asioissa kaipaan toiselta sitä, että se sanoo, nyt tehdään näin!! ja että se asia on sitten siinä.
1. Sama vika meillä on kotonakin. Olette samanlaisia.
2. Olen koettanut opettaa häntä ajattelemaan itse. Ongelma on siinä, että hän haluaa ajatella sekä minun puolestani että olla ajattelematta itse.
3. Mutta miehet ovat täsmälleen samanlaisia. Siksi tuo on "karsee klisee". Siksi nainen joka haluaa "tulla otetuksi" voi olla vain koominen tai pateettinen. (No minä nyt satun pitämään molemmista tyylisuunnista, mutta joku muu ei.)
4. Olemme alkaneet käydä yhdessä katsomassa jalkapalloa. Tämä on avannut silmiä. Kentällä on ehdotonta että kaikki pelaavat yhteen. Jokaisessa pelitilanteessa silti jokainen silmänräpäyksessä tekee oman ratkaisunsa kuulematta toisia. Olennaista on, että joukkuetoverille ei kesken pelin vittuilla.
5. Palautemahdollisuus rajattu pukukoppiin, baareihin ja mediaan. Siellä sitä saa kaikkein kyltymättöminkin aivan varmasti tarpeeksi."2. Olen koettanut opettaa häntä ajattelemaan itse. Ongelma on siinä, että hän haluaa ajatella sekä minun puolestani että olla ajattelematta itse."
Aikamoinen huomio.
Tunnistan tuosta itseni, ajoittain näin ollaan menty. Halusin sitä nuijamiestä (sen normaalimman suhteeni aikana) joka ottaisi välillä ohjat käsiinsä ja saisin olla vain (tekisi vaikka jonkun päätöksen kerrankin ihan itte)...mutta sitten kiukuttelin kuitenkin siitä jos mielipiteitäni ei kysytty tai noteerattu...tai vastustelin hänen päätöksiä puolestani "mua ei määräillä"-tyyliin...mitä hittoa?
MInä tiesin miten asiat hoituu paremmin (ja koska mielipidettäni ei olisi tarvinnut kysyä) tai järkevämmin mutta kiukuttelin samalla sitäkin vastaan että joutuisin tai saisin ne päätökset yksin tehdä. Miksei hän auta ?
Ja kun auttoi : miksi hän koettaa määräillä tai mitätöidä mielipiteeni ?
Ääh....
Ajatustenlukijako hänen pitäisi olla ? Tietää jo itsestään koska ottaa vastuu kysymättä ja koska sitä ei saa missään nimessä tehdä ? Aika paradoksaalinen toive...
Siinäpä meikäläiselle ajattelemisen aihetta, kiitos taas A =)A kirjoitti:
> Minä näen sinussa ihmisen
*glup* ... velvoite ... olen ... öö ... Annan kaikkeni ja katsotaan mihin se riittää.
Kiitos.Hyvä tavoite. Tähän asti olet antanut paljonkin sitä ihmistä, minun mittapuuni mukaan.
- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Hyvä tavoite. Tähän asti olet antanut paljonkin sitä ihmistä, minun mittapuuni mukaan.
Peikoksi syntynyt vai peikoksi muovautunut... Velvoitteenaan olla ihminen.. :)
- M.B.
M.B. kirjoitti:
Peikoksi syntynyt vai peikoksi muovautunut... Velvoitteenaan olla ihminen.. :)
No niin.. häiriöitä näkjökentässä :DD Vastauksena A:lle, mutta keskustelujatkumona varmaan menee tässäkin kolossa.
- A
M.B. kirjoitti:
Peikoksi syntynyt vai peikoksi muovautunut... Velvoitteenaan olla ihminen.. :)
> Peikoksi syntynyt vai peikoksi muovautunut... Velvoitteenaan olla ihminen.. :)
En kyllä usko kohtaloon. Mun oma vika tai jonkun muun lahopään. Täältä noustaan perkele ja kesken en jätä. Saatan jopa oppia pyytämään apuakin joltain, ehkä.
Hey Ho! Let´s Go! :D A kirjoitti:
> Peikoksi syntynyt vai peikoksi muovautunut... Velvoitteenaan olla ihminen.. :)
En kyllä usko kohtaloon. Mun oma vika tai jonkun muun lahopään. Täältä noustaan perkele ja kesken en jätä. Saatan jopa oppia pyytämään apuakin joltain, ehkä.
Hey Ho! Let´s Go! :DHyvää tekisi sinullekin. Ei oo pakko olla aina sankari. Tai antaja.
- A
elisakettu kirjoitti:
Hyvää tekisi sinullekin. Ei oo pakko olla aina sankari. Tai antaja.
> Hyvää tekisi sinullekin. Ei oo pakko olla aina sankari. Tai antaja.
Sukuvika. Luonteenpiirre. Ja sovitusta menneistä synneistä. Katsotaan aikanaan. A kirjoitti:
> Hyvää tekisi sinullekin. Ei oo pakko olla aina sankari. Tai antaja.
Sukuvika. Luonteenpiirre. Ja sovitusta menneistä synneistä. Katsotaan aikanaan.Tasapaino A, muista tasapaino. Kyllä sinä osaat. Olet viisas.
- A
elisakettu kirjoitti:
Tasapaino A, muista tasapaino. Kyllä sinä osaat. Olet viisas.
> Tasapaino A, muista tasapaino.
Tasapaino on tavoitettavissa eri elämänalueiden välillä. Ei niiden sisällä. Seksuaalisuuteen tai sotatoimialueelle keskittyminen olisi virhe. Molemmilla on omat erityiset vaateensa. A kirjoitti:
> Tasapaino A, muista tasapaino.
Tasapaino on tavoitettavissa eri elämänalueiden välillä. Ei niiden sisällä. Seksuaalisuuteen tai sotatoimialueelle keskittyminen olisi virhe. Molemmilla on omat erityiset vaateensa.Kokonaisuutena voisin väittää olevani mieltä. Mutta kyllä eri elämänalueiden välilläkin, mikä osa vain, sisältä löytyy tasapaino. Tai ainakin tavoittelemisen arvoinen asia. Keskittyminen taas siihen, minkä kokee oleelliseksi, merkitykselliseksi, noin niin kuin elämänhallinnan osalta.
elisakettu kirjoitti:
Kokonaisuutena voisin väittää olevani mieltä. Mutta kyllä eri elämänalueiden välilläkin, mikä osa vain, sisältä löytyy tasapaino. Tai ainakin tavoittelemisen arvoinen asia. Keskittyminen taas siihen, minkä kokee oleelliseksi, merkitykselliseksi, noin niin kuin elämänhallinnan osalta.
..siis samaa mieltä...eka lauseke.
- Niin totta.
lynett kirjoitti:
"Narsisti ainakin tietää tuon, tekee tahallaan mustasukkaiseksi vaikka itse pettää minkä ehtii. "
Näin meillä oli. Itse petti jatkuvasti.
Ja sitten syytti omassa mustasukkaisuudessaan minua samasta=)
Ihminenhän olettaa lähtökohtaisesti toisten toimivan abouttiarallaa kuten itse.
Mutta... se minun mustasukkaiseksi tekemisen yrittäminen sai minut opettelemaan pois päin mustasukkaisuudesta. Mietin, että voin antaa vallan hänelle ja kiehua täällä loputtomiin (!) ja turhaan, saamatta siitä kuin tyhjän takin ja huonon mielen (hukkua vihaan), tai tehdä sinunkaupat itseni kanssa ja lopettaa sen kontrolloinnin.
Jos pettää niin en sitä kuitenkaan voi estää, se on hänen valintansa tein mitä tahansa.
Silloin tajusin hukkaavani voimavarani ja omaavani ITSE avaimet siihen tunteeseen.
Välillä meinaa tulla takapakkia ja pää alkaa kiehumaan... mutta nykyään osaan jo rauhoitella itseni siitä pois ja välttelen "ekaa huikaa" tai muuten taivas repeää. =)"Näin meillä oli. Itse petti jatkuvasti.
Ja sitten syytti omassa mustasukkaisuudessaan minua samasta=) "
Niin totta.
- Mustismies
Itse olen miettinyt, että hyvin koukuttava juttuhan tuo mustasukkaisuus on. Suoraan sanottuna minua ei edes narsu kiinnostanut aluksi, mutta hän jollakin keinoilla sai minut mustasukkaiseksi. Se, että hänellä nyt oli vientiä, alkoi kiinnostaa. Että ehkäpä tämä nyt on hyvä saalis kun kaikki miehet haluavat.
Uskon, että mustasukkaisuus on narsistin taktiikka pitää uhri koukussa. Ja myös tuo, että sitten kaikki kuvittelevat sinun olevan se sairaalloisen mustasukkainen osapuoli, vaikka toinen sitä kaikin keinoin kerjääkin. Oma narsistinaiseni pukeutui joka paikkaan hyvin provosoivasti. Jos tiesi, että oli miehiä paikalla, niin hyvin lyhyt mekko ja korkkarit. Ja sitä keimailua riitti. Ja miesten vieressä kiherteli ja kujerteli. Ja jos jotain sanoin, niin olin hemmetin mustasukkainen. Olihan hän näyttävän näköinen nainen ja käänsi miesten päät, mutta aika suuri osa siitä oli myös illuusiota: meikkasi paljon, laitteli hiuksiaan tuntikausia, kävi paljon kauneushoidoissa, osasi keinot, joilla houkutella vastakkaista sukupuolta. Miehet hurmaantuivat, aika monet naiset vierastivat. Ja minä hölmö tietenkin ajattelin, että kyse on naisten kateudesta. Paskat se mitään sellaista oli. Ei tämä naisnarsku vain osannut kaveerata naisten kanssa, aina tuli riitaa ja sitten itkeskeli kun kaikki naiset vihaavat. No kai sitä ketä vain ärsyttää, kun muka-ystävä vikittelee poikaystäviä. Kun pelaa pelkästään seksuaalisuudella, niin siinä on vaikea aitoja ystäviä saada.
Jälkikäteen mietittynä luulen, että ilman tuota mustasukkaisuuteni heräämistä, en olisi edes ollut hänen kanssaan.Mustismies :
moni tuollainen vahva ja perustaltaan luonnollinen tunne on koukuttava ja aah, niin houkuttava.
Se lienee osa heidän taktiikkaansa. En tiedä.
Oma tapaukseni lähti suoraan pettämään jos asiat ei menneet niin kuin halusi. Se sai minut joskus sietämään sitä huonoa käytöstä ihan sen vuoksi - en halunnut lähteä pois tms., koska tiesin mitä se tarkoitti...
Se sai minut aikanaan panikoimaan kotona, että pitäisikö nyt vain unohtaa se juttu ja antaa anteeksi...koska en halua että ehtii lämmittämään eksänsä tai eksäneksänsä tai eksäneksäneksänsä. Tai iskemään jonkun muun.
Se mustasukkaisuus sai minut kokemaan itseni "erikoiseksI" hänen osaltaan mutta kyllästyin nopeasti.
Vaikka välillä oli vatsa ihan sekaisin ja kipeä, kiroilutti ja kynnet lyheni kun päässä myllersi...opettelin päästämään irti. Mikä helpotus ! Kuten kerroin aiemmin, pakkia tulee välillä, mutta on se mukavoota, voi että. Mikä taakka lähti harteilta.
Tehkööt mitä tekee, en jaksa enää taistella sitä tuulimyllyä vastaan ja tyhjentää itseäni turhan taistelun vuoksi. En voi sille kuitenkaan mitään.
Se asenteeni sai hänet minusta mustasukkaisemmaksi koska tulkitsi sen niin, että minulla on oltava toinen mies silloin... pyh!
Se on taas hänen ongelmansa johon en myöskään voi vaikuttaa. Siellähän kiehuu ja kuluttaa itseään =)
- järre
Meillä meni kaikessa niin, että jos x ei saanut tahtoaan läpi, hän lietsoi itsensä vihaan jotta kokisi oikeutuksen teolilleen. Oli se sitten mitä tahansa, mitä hän tekikin. (vanhin lapsensakin toimii juuri samoin)
Jos sanoin etten anna rahaa pelaamiseen hänen vaatiessa sitä, alkoi "tunnon nostatus". Ei edes onnettomat järkisyiden sanomiset auttanut. Ei auttanut vaikka olisi sanonut, että tarvitsemme rahat huomenna ruokaan. Koska huomista ei ollut.
Joskus näki miten x menetti hillintäänsä yrittäen kuitenkin olla näyttämättä sitä. Tuijotti suurennein raivoisin silmin tietokoneen ruutua, yritti olla hievahtamatta, saattoi kenties alkaa vapista raivosta. Sitten oli tämä puoli, jossa vähäinenkin hillintä petti..
X saattoi sanoa rahaa saadakseen:: "pitää varmaan lähteä itseäni myymään. Eihän tähän ole muuta ratkaisua. Vaikka enhän minä kellekkään kelpaa." Jos jokin taktiikka ei purrut minuun, niin kokeilipa uutta. Mustasukkaisuus tai sairaaksi syyttäminen olivat valtteja minuun. "Pitää varmaan ottaa yhteyttä siihen yhteen (tarkoitti miestä jolla sai minut mustikseksi), josko häneltä saisi rahaa..."
Osuva veto oli myös: "etkö tajua, yritän hankkia rahaa perheelle.Sinä et meitä kykene elättämään. Miten joku alentuukin tekemään tuollaista työtä, josta ei saa edes kunnon palkkaa? Pitää olla kyllä jotain vikaa ihmisessä!"
Kieriskelin tuskissani näitten sanomisien jälkeen, varsinkin jos oli yrittänyt puolustautua jotenkin. Edes vähäisesti. Kun olin jonkin ajan "vellomiseni" jälkeen saanut itseäni jotenkin tolalleni, uskalsin mennä x:n luo. Tämä oli jo miettinyt uuden vedon. Se saattoi olla lepertelynomaista, tai marttyyriroolia. Sitten pieni kysymys: "etkö voisi ladata hieman pelitililleni? Pliis..." Tällainen taktiikan muutos oli suorastaan mannaa korvilleni ja uskoin mitä hän sanoi, tai ainakin suostuin siihen vaikken olisi uskonutkaan.
Nyt muuten kuulin, että x on alkanut väkivaltaiseksikin muita vaikutuspiirissään olevia kohtaan. Oli käynyt käsiksi asuntoa katsomaan tulleeseen asunnonomistajaan. Vuokrasopimus on irtisanottu ja asunnon olisi pitänyt olla tyhjillään jo viikkoja. Alkaako kulissit vihdoin romahtaa? Vai onko tämä vain tilapäistä heikkoutta ennen kuin saa taas jonkun miehen täysin koukkuun. Näin päsee taas itsetuntonsa huipulle, eikä mikään vastus tunnu miltään.
Voikohan olla olemassa yhtä tyhmiä miehiä kuin minä? No, ainut tapa saada joku edes jotenkin valtaansa, on tulla raskaaksi.Ja lapsilauma ympärillä voi kyllä olla jonkin moinen varoitusmerkki miehille. Paitsi jos ei kerro itsestään ja elämästään mitää uudelle saaliilleen, ilmoittaa vain olevansa raskaana sitten kun se on ajankohtaista. Helpompaahan seksillä koukutuskin on jossain muualla kuin kotonaan.
Olenkohan väärässä, kun ajattelen, että mustasukkaisuudella voi mitata asteen toisen riippuvuudesta? Tarkoitan tällaista narsutapauksen tekemää mittausta. Jos toinen onkin täysin välinpitämätön kun yrittää tehdä mustasukkaiseksi, niin silloin onkin alettava antaa "rakkautta", läheisyyttä ja arvostusta. On pidettävä kumppania ihmisenä... On aloitettava koukutus uudestaan. Ja ehkä tuolloin Narsun mielenkiinto pysyy muutenkin paremmin yllä. - Mustismies
"Voikohan olla olemassa yhtä tyhmiä miehiä kuin minä?"
Kuule, onhan meitä. Hah. Toisen kautta kyllähän jokainen rakkautta kaipaa ja narsku osaa aluksi vetää oikeista naruista. Jostain kumman syystä näillä henkilöillä on kyky nähdä, mitä toinen ihminen haluaa.Ja minäkin kuvittelin olevani fiksu ja vahva. En olisi kuuna päivänä uskonut lankeavani tuollaiseen miesten nielijään.
Mutta kyllähän nämä manipulointi-keinot osaavat. Lapsen tasollahan he ovat. Kiukuttelua jne. Lapsethan tekevät juuri niin, että jos ei saa hyvällä niin sitten heittäydytään maahan kiukuttelemaan. Lapsenahan aina käytin näitä: pitää sitten lähteä karkuun tai etsiä toiset vanhemmat-tyylisiä juttuja. Ja sitten näitä, koskaan en muuta halua. Pliis, äiti.
Narskusuhdehan on vähän kuin aikuisen ja lapsen välinen suhde. - järre
"Narskusuhdehan on vähän kuin aikuisen ja lapsen välinen suhde. "
Voi kuule kohtalotoveri, minä kuulin usein sanat "ole aikuinen". Tämän tiedon x oli poiminut narsuoppaasta (kuten monia muitakin iskulauseitaan). Tätä lausetta x hoki, kun yritin saada häntä olemaan äiti ja kantamaan vastuunsa lapsista. Erityisesti silloin hän hoki sitä, kun isoin lapsi oli väkivaltainen muita kohtaan ja jouduin menemään väliin. Silloin sain silmittömästi riehuvan lapsen kimppuuni.
Itse tajusin mistä tämän lapsen hätähuuto johtui: äidin huomion herättämisestä! Äidiltä ei ole herunut koskaan riittävää huomiota lapsille. Imetystä hän kyllä voi jatkaa vaikka kouluikään, mutta muuta huomiota ei heru. Päin vastoin, häntä EI SAA HÄIRITÄ, kun hän pelaa tai tekee mitä mielii.
En ollut aikuinen, kun yritin puhua tämän oireilevan lapsen tarpeista, tai lasten tarpeista yleensä. Asioista, joiden luulisi olevan rakentuneen monikertaisen äidin vaistomaisiinkin toimintoihin. ( omalta äidiltään saanut mallin: ei kosketusta, ei huomiota, lapsi ei tarvitse kuin ruokaa javaatetta). Lapset ovat kuin lemmikkejä, joita potkitaan edestä jos ne jäävät jalkoihin, tai joita silitetään vain silloin kun ne sattuvat tulemaan viereen juuri sopivalla hetkellä.
En ollut aikuinen jos kerroin mitä "kauheuksia" oli tapahtunut äidin selän takana, ja joihin mielestäni oli syytä puuttua ja syytä keskustella. Olin kakara, kielikello. Ja juuri sellaisia x ei halunnut lapsista tulevan.Minun mielestäni ongelmat ja kiusaamiset tuli tuoda julki, sellaisista asioista pitäisi päästä eroon puhumalla. Tällöin näitä ongelmia ei ehkäpä enää tulisi, ainakaan minun ajatusmallin mukaan. - A
> Päin vastoin, häntä EI SAA HÄIRITÄ, kun hän pelaa tai tekee mitä mielii.
Yksilön vapaus ... vaikea tapaus ... :/ - järre
Pelaamista ja netin katkeamatonta tuijotusta tapahtui aamupäivästä aamuyöhön. Tämä aikaväli oli omistettu hänen "harrastukselleen", päivittäin.
Koko kotona viettämänsä aika kului näin. Siinä sivussa imetti lasta istuessaan ruudun ääressä, eipä juuri muuta tehnyt. Kuningatar vain istui valtaistuimellaan...ja punoi juonia pelirahan saamiseksi.
Todellista yksilön vapautta.
Taidan olla ollut hieman katkeralla päällä pari päivää. Näyttää ja tuntuu siltä. Parempi sekin, kuin epätoivoisissa syylisyyden tunteissa... vaihteeksi näin.- 34
Et voi häntä muuttaa mutta se mitä voit tehdä on antaa rakkautta lapsille, se voi pelastaa heidän elämänsä. Ole vaan katkera ihan rauhassa ja anna koko tunneskaalan tulla ja mennä kun on sen aika. Jaksamista!
- A
Ehkäpä niin ... etenet vaiheittain. :/
Mustismies
Mitä enemmän kertomaasi luen, sitä enemmän tunnen tuskasi eläessäsi peliriippuvaisen kanssa. Addiktin kanssa eläminen sairastuttaa ympäristöään.
Hänen raivonsa ja pakkomielteinen koneella notkuminen, toiset miehet (avustamaan riippuvuudessa), ihmissuhdepelaaminen (vetely eri naruista), valehtelu, uhkaileminen itsensä myymisestä jne... on tainnut olla jo pahoissa ongelmissa riippuvuutensa ja rahojen kanssa kun näin käyttäytyy. Ei sikäli, käytös kyllä on tyypillistä addiktin käytöstä =(
Hän on saattanut jopa oikeasti miettiä saisiko toisilta miehiltä nyhdettyä rahaa jotenkin jotta voisi jatkaa toimintaansa.Prostituutio voisi olla jopa vaihtoehto.
Älä aliarvioi riippuvuuden voimaa.
Se voi kääntyä voitoksesi lasten osalta kun hän ehkä tuhoaa koko elämänsä sen vuoksi. Ikävä sanoa näin lasten osalta mutta niin voi käydä.
Hän voi nyt esittää mutta hoitamattomana addikti jatkaa käytöstään joka ajan kanssa muuttuu entistä raivoisammaksi ja saa narsistisempia muotoja...ja johtaa (hoitamattomana) varmaan tuhoon. Riippuvuus on niin katala ja muuttuu jopa fyysiseksi ajan kanssa - se on varma.
Olet ollut addiktin manipuloima ja hyväksikäyttämä ja kun peliriippuvuudessa on kyse aika isoista rahoista hyvin nopeasti... se saa todella hurjia muotoja.
Varaudu äkkivaikeuksiin lasten osalta, huostaanotto voi olla edessä.
Voimia"Pelaamista ja netin katkeamatonta tuijotusta tapahtui aamupäivästä aamuyöhön. Tämä aikaväli oli omistettu hänen "harrastukselleen", päivittäin.
Koko kotona viettämänsä aika kului näin. Siinä sivussa imetti lasta istuessaan ruudun ääressä, eipä juuri muuta tehnyt. Kuningatar vain istui valtaistuimellaan...ja punoi juonia pelirahan saamiseksi."
Riippuvaisella on kaikki hyvin niin kauan kuin kukaan ei häiritse sitä. Kun puhut tällaiselle ihmiselle, puhut sille pelihimolle - et ihmiselle. Siksi hän on tavoittamattomissa ennen kuin vajoaa ja sitä kautta nousee (ehkä) takaisin ylös.
Hän ei ollut kuningatar. Hänellä oli rakkaussuhde, täydellinen symbioosi johon ei muita, varsinkaan sitä häiritseviä tekijöitä mahdu.
Sinun ei tarvitse uhrata aikaasi hänen ymmärtämisekseen mutta mitään vapautta hänellä ei ole niin kauan kuin sairastaa aktiivisesti. Hän on vankilassaan josta näykkii ruokkivia sormia.
Edelleenkin mieleen tulee...varaudu nopeasti vaihtuvaan ja akuuttiin tilanteeseen lasten huoltajuustilanteen kanssa. Se voi olla edessäsi.- A
lynett kirjoitti:
Mustismies
Mitä enemmän kertomaasi luen, sitä enemmän tunnen tuskasi eläessäsi peliriippuvaisen kanssa. Addiktin kanssa eläminen sairastuttaa ympäristöään.
Hänen raivonsa ja pakkomielteinen koneella notkuminen, toiset miehet (avustamaan riippuvuudessa), ihmissuhdepelaaminen (vetely eri naruista), valehtelu, uhkaileminen itsensä myymisestä jne... on tainnut olla jo pahoissa ongelmissa riippuvuutensa ja rahojen kanssa kun näin käyttäytyy. Ei sikäli, käytös kyllä on tyypillistä addiktin käytöstä =(
Hän on saattanut jopa oikeasti miettiä saisiko toisilta miehiltä nyhdettyä rahaa jotenkin jotta voisi jatkaa toimintaansa.Prostituutio voisi olla jopa vaihtoehto.
Älä aliarvioi riippuvuuden voimaa.
Se voi kääntyä voitoksesi lasten osalta kun hän ehkä tuhoaa koko elämänsä sen vuoksi. Ikävä sanoa näin lasten osalta mutta niin voi käydä.
Hän voi nyt esittää mutta hoitamattomana addikti jatkaa käytöstään joka ajan kanssa muuttuu entistä raivoisammaksi ja saa narsistisempia muotoja...ja johtaa (hoitamattomana) varmaan tuhoon. Riippuvuus on niin katala ja muuttuu jopa fyysiseksi ajan kanssa - se on varma.
Olet ollut addiktin manipuloima ja hyväksikäyttämä ja kun peliriippuvuudessa on kyse aika isoista rahoista hyvin nopeasti... se saa todella hurjia muotoja.
Varaudu äkkivaikeuksiin lasten osalta, huostaanotto voi olla edessä.
VoimiaJoo ne lapset on tärkeimmät nyt ... :/
Jos neuvosit sitä menemään prostituoiduksi, sitten sillä ei olis ehkä sen jälkeen mahiksia ainakaan saada huoltajuutta sen jälkeen ... siis jos haluisit erota siitä, etkä uskalla, mutta en voi siis tietää, että ehkä huono neuvo ... :/ lynett kirjoitti:
"Pelaamista ja netin katkeamatonta tuijotusta tapahtui aamupäivästä aamuyöhön. Tämä aikaväli oli omistettu hänen "harrastukselleen", päivittäin.
Koko kotona viettämänsä aika kului näin. Siinä sivussa imetti lasta istuessaan ruudun ääressä, eipä juuri muuta tehnyt. Kuningatar vain istui valtaistuimellaan...ja punoi juonia pelirahan saamiseksi."
Riippuvaisella on kaikki hyvin niin kauan kuin kukaan ei häiritse sitä. Kun puhut tällaiselle ihmiselle, puhut sille pelihimolle - et ihmiselle. Siksi hän on tavoittamattomissa ennen kuin vajoaa ja sitä kautta nousee (ehkä) takaisin ylös.
Hän ei ollut kuningatar. Hänellä oli rakkaussuhde, täydellinen symbioosi johon ei muita, varsinkaan sitä häiritseviä tekijöitä mahdu.
Sinun ei tarvitse uhrata aikaasi hänen ymmärtämisekseen mutta mitään vapautta hänellä ei ole niin kauan kuin sairastaa aktiivisesti. Hän on vankilassaan josta näykkii ruokkivia sormia.
Edelleenkin mieleen tulee...varaudu nopeasti vaihtuvaan ja akuuttiin tilanteeseen lasten huoltajuustilanteen kanssa. Se voi olla edessäsi.- A
lynett kirjoitti:
Älä oo Lynett surullinen, joskus pitää miettiä vaikeita asioita, ei silti tarvi olla surullinen, joo, tai saat olla jos haluat, en tarkottanu kieltää kuitenkaan, mutta sanoin jos tuntu että oot ihan lohduton, niin tällasen lohtusanomisen sanoin. :)
Sun ei kantsii nyt kuunnella surullisia levyjä, ehkä ... hmmm ... :/
- järre
Huomasin nyt vasta kirjoitukset "jospa onkin mustasukkainen tietokoneelle".
Niin. Ehkäpä mieluummin vihaa tai suuttumusta, kun tiesi tietokoneen olevan "tuhonväline". Joku viisas kai luonnehtisi, että tämä on limbinenreaktio.
Ja se koneella vietetty aika oli pois kaikesta muusta: lapsilta, kodilta, arjen askareilta, elämältä... jopa parisuhteelta. (miltä parisuhteelta?)
Joskus tuli mieleen, että x on suhteessa tietokoneen kanssa :)
Kaikille lukijoille/kirjottajille on varmasti tiedossa: N pitää itsellään oikeuksia joita ei muille suo.
Kuten meillä esim.minun yhteydenpito ystäviin ja kavereihin. (sanoi oman sosiaalisen elämänsä kuihtuneen pelkkää sosiaaliseen mediaan. Miksiköhän? Istui vain koneella pääsääntöisesti. Jos soitti kavereille, niin asiana oli: lainaa rahaa (vetosi tietty vaikka mihin, kaverit lopettivat yhteydenpitonsa tai ainakin se väheni radikaalisti).
Väitti, että kontrolloin hänen ystäväpiiriään. Eikö hän tieten tehnyt minulle selväksi eräät "ystävät" ja mitä peliä piti heidän kanssaan. Teki. Näistä ystävistä olin mustasukkaisnen.
N näkee omat tekonsa toisessa. Epäilee toista kaltaisekseen. Väitti, että kyttään tai kontrolloin häntä koneella, jos kuljin ohi tai puuhastelin lähellä vaikka lasten kanssa. Tai jos yritin edes keskustella kanssaan jostain. (kokiko syyllisyyttä koneella olosta? oliko sittenkin omaa tuntoa?)
X epäili, että olen kateellinen hänelle tietokoneesta, tai jos voitti "ropoja" netistä. Herrannen aika, olin kyllä iloinen jos voitti (hehkutti voittojaan, peleihin pannut rahat ei enää ollut muistissaan), ajattelin josko nyt maksaisi pelaamisesta aiheutuneita velkoja ja lopettaisi pelaamisen. Ja olin iloinen: ei rähjää, ei vaadia rahaa peliin, on iloinen, ehkäpä nyt antaisi aikaa perheelle..
Ongelmapelaajan käytös on kuin narsistin, mutta monella narsistilla on oireena ongelmapelaaminen... Näitä tiedonjyväsiä olen netistä löytänyt.
Usein tutut ja kaverit vähättelvät asiaa. He eivät todellakaan tiedä mistä on kyse.
Jotka eivät tiedä, mitä peliriippuvaisten läheiset kokevat, miten he "sairastuvat" käykää katsomassa:
http://info.stakes.fi/pelihaitat/FI/rahapelaaminen/sosiaalisetterveydellisetjataloudellisethaitat.htm
http://info.stakes.fi/NR/rdonlyres/A06E451C-2C4F-4F23-B703-198EFED25E10/0/pelaajanlaheinen.pdf
Lisäksi aiheesta löytyy kirjoituksia: healingeagle.net
Siellä puhutaan läheisriippuvuudesta, riippuvaisen käyttäytymisestä yleensäkin sekä paranemisesta. Tästä linkistä löysin itselleni apua silloin, kun koetin päästä jaloilleni ensimmäisen todellisen nitistämiseni ja "romahdukseni" jälkeen. Auttoi myös ymmärtämään tätä nitistäjää, miksi hän tekee mitä tekee. Tosin silloin en vielä uskonut hänen olevan niin syvällä, että "vika" on oikeasti hänen persoonassaan.
Välillä yhä ajattelen: hän on vain peliongelmainen, jos hän vain hakeutuisi hoitoon... Olisin hänen tukenaan... Löytyisi se ihminen josta joskus näin välähdyksiä... Miksi en jaksanut enemmän...
Huh huh. Onneksi sitten tulee todelliset tapahtumat muistiini. Ja jos ei tule, niin lukaisenpa velkojaluetteloa... Ne ahdistaa, mutta palauttaa toisen häikäilemättömän käytöksen mieleeni.
Aina ei jaksa olla iloinen ja onnellinen siitä, että pakenin pelastaakseni mielnterveyteni ja elämäni, mutta päivä päivältä mieli kohenee.- A
Kiitos hyvästä linkistä.
Minusta kannattaisi sinun laittaa tämä kirjoituksesi ja nämä linkit vielä uudestaan toisella otsikolla, esim. "Peliriippuvuus". Moni sellainen joka ei lue kuin oman itsensä kannalta ajankohtaisia juttuja, ei varmaan löydä tätä viestiä mustasukkaisuus-ketjusta. Kirjoitus on kuitenkin niin hyvä, että toivoisin sellaistenkin lukevan, joilla on esimerkiksi omassa perheessä peliriippuvainen. "Ongelmapelaajan käytös on kuin narsistin, mutta monella narsistilla on oireena ongelmapelaaminen..."
Ihmistä ei voi arvioida niin kauan kuin hänellä on pakkomielteinen addiktiivinen ongelma. Et näe etkä puhu ihmiselle vaan sille peliongelmalle.
"Välillä yhä ajattelen: hän on vain peliongelmainen, jos hän vain hakeutuisi hoitoon..."
Voi olla mutta teit oikein lähtiessäsi jos et jaksa. Samanlaisessa tuskassa elää moni alkoholistin tai vaikka työnarkomaanin kanssa. Ei kukaan ole velvoitettu tuhlaamaan elämäänsä, odottaessaan addiktin heräämistä ongelmaansa. Muuten kun hoito ei koskaan auta. Eikä hoito yleensä pure tai addikti herää... ennen kuin on liian myöhäistä ja kaikki mennyt.
Vaikka addiktio muodostuukin jopa fyysiseksi sairaudeksi joka tarvitsee hoitoa koko lopunelämää, ei kenenkään tosissaan tartte silti ymmärtää tai jaksaa.
Ihan uteliaisuudesta kysyn (kiinnostanut monesti, omalla kohdallanikin) miksi on niin tärkeää katsoa asiaa narsismin kautta ?
Miksei vakava peliaddiktio riitä ?- M.B.
lynett kirjoitti:
"Ongelmapelaajan käytös on kuin narsistin, mutta monella narsistilla on oireena ongelmapelaaminen..."
Ihmistä ei voi arvioida niin kauan kuin hänellä on pakkomielteinen addiktiivinen ongelma. Et näe etkä puhu ihmiselle vaan sille peliongelmalle.
"Välillä yhä ajattelen: hän on vain peliongelmainen, jos hän vain hakeutuisi hoitoon..."
Voi olla mutta teit oikein lähtiessäsi jos et jaksa. Samanlaisessa tuskassa elää moni alkoholistin tai vaikka työnarkomaanin kanssa. Ei kukaan ole velvoitettu tuhlaamaan elämäänsä, odottaessaan addiktin heräämistä ongelmaansa. Muuten kun hoito ei koskaan auta. Eikä hoito yleensä pure tai addikti herää... ennen kuin on liian myöhäistä ja kaikki mennyt.
Vaikka addiktio muodostuukin jopa fyysiseksi sairaudeksi joka tarvitsee hoitoa koko lopunelämää, ei kenenkään tosissaan tartte silti ymmärtää tai jaksaa.
Ihan uteliaisuudesta kysyn (kiinnostanut monesti, omalla kohdallanikin) miksi on niin tärkeää katsoa asiaa narsismin kautta ?
Miksei vakava peliaddiktio riitä ?Hmm..Hmm.. tuota.. öö.
Ehkä vain peliongelmainen olisi suostuvaisempi hakeutumaan hoitoon, mutta siihen kytkeytyvä narsismi tekee asiasta monimutkaisemman, kuin vain peliongelman.... Minä ei ole mitään ilman addiktiotaan - pelko, romahdus, jotain, mitä...?? M.B. kirjoitti:
Hmm..Hmm.. tuota.. öö.
Ehkä vain peliongelmainen olisi suostuvaisempi hakeutumaan hoitoon, mutta siihen kytkeytyvä narsismi tekee asiasta monimutkaisemman, kuin vain peliongelman.... Minä ei ole mitään ilman addiktiotaan - pelko, romahdus, jotain, mitä...??Addiktoitunut ihminen on sairas, fyysisestikin.
Se on itsehoitokeino, oire tunne-elämän ongelmiin. Yleensä kovin herkkiä ihmisiä joille addiktio tuo hetkellistä helpotusta mutta ajaa loputtomaan itseinhon-valehtelun-syytösten ja nousuvaiheiden kierteeseen.
Ei kaikki holistit ja addiktit voi olla persoonallisuushäiriöisiä joten siksi kysyin, että miksi tuntuu hohdokkaammalta olla narsistin kuin vaikka juopon uhri. Addiktio-ongelmaa ei haluta edes ottaa vaihtoehdoksi : se nimenomaan tuottaa narsistista käytöstä tai sellaiseksi me sen pian luemme.
Joutuu salailemaan, vähättelemään, valkoisia valheita, ihmisten hyväksikäyttöä, tunteettomuutta, poissaolevuutta, ärtymystä, masiksia, nousuvaiheita jolloin maailma hymyilee, kaupankäyntiä ja epätoivon värittämää tuskaa.
Kännissä tulee toilailtua, petettyä ja purettua vihaa (omaa vihaa) läheisiin. Viedään rahaa ja kähmäillään. Omat tarpeet ovat etusijalla. Kaikki on niin kauan hyvin kuin mikään ei häiritse sitä rakkauden symbioosia : minä sydän addiktioni.
Silti miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat oppineet hallitsemaan addiktioitaan ja näin paranemaan persoonallisuushäiriöstään ? Narsismistaan ?
Tämä oli sellainen yleiskattava kysymys. Aiemmin toisella palstalla keskustellessani huomasin, ettei "pelkkä alkoholismi" enää riitä vaan itsepäisesti ollaan vain narsistin kanssa. En tiedä onko väliä, miksi toista kutsuu jos se vain auttaa oman tilanteen hahmottamisessa mutta yllättävän tärkeä se stigma tuntuu olevan.
Eikö nykyään enää riitä että kärsii hakkaavasta juoposta ? Onko se jo ihan lällyn lällyn tavaraa ? Toista se elo on narsistin kanssa.
No ei, se on vain mielipiteeni. Ainahan kuulutan mielipiteenvapautta. Harjoittelemista vielä on...- M.B.
lynett kirjoitti:
Addiktoitunut ihminen on sairas, fyysisestikin.
Se on itsehoitokeino, oire tunne-elämän ongelmiin. Yleensä kovin herkkiä ihmisiä joille addiktio tuo hetkellistä helpotusta mutta ajaa loputtomaan itseinhon-valehtelun-syytösten ja nousuvaiheiden kierteeseen.
Ei kaikki holistit ja addiktit voi olla persoonallisuushäiriöisiä joten siksi kysyin, että miksi tuntuu hohdokkaammalta olla narsistin kuin vaikka juopon uhri. Addiktio-ongelmaa ei haluta edes ottaa vaihtoehdoksi : se nimenomaan tuottaa narsistista käytöstä tai sellaiseksi me sen pian luemme.
Joutuu salailemaan, vähättelemään, valkoisia valheita, ihmisten hyväksikäyttöä, tunteettomuutta, poissaolevuutta, ärtymystä, masiksia, nousuvaiheita jolloin maailma hymyilee, kaupankäyntiä ja epätoivon värittämää tuskaa.
Kännissä tulee toilailtua, petettyä ja purettua vihaa (omaa vihaa) läheisiin. Viedään rahaa ja kähmäillään. Omat tarpeet ovat etusijalla. Kaikki on niin kauan hyvin kuin mikään ei häiritse sitä rakkauden symbioosia : minä sydän addiktioni.
Silti miljoonat ja miljoonat ihmiset ovat oppineet hallitsemaan addiktioitaan ja näin paranemaan persoonallisuushäiriöstään ? Narsismistaan ?
Tämä oli sellainen yleiskattava kysymys. Aiemmin toisella palstalla keskustellessani huomasin, ettei "pelkkä alkoholismi" enää riitä vaan itsepäisesti ollaan vain narsistin kanssa. En tiedä onko väliä, miksi toista kutsuu jos se vain auttaa oman tilanteen hahmottamisessa mutta yllättävän tärkeä se stigma tuntuu olevan.
Eikö nykyään enää riitä että kärsii hakkaavasta juoposta ? Onko se jo ihan lällyn lällyn tavaraa ? Toista se elo on narsistin kanssa.
No ei, se on vain mielipiteeni. Ainahan kuulutan mielipiteenvapautta. Harjoittelemista vielä on...Ehkä narsistin leima auttaa esimerkiksi alkoholistin kanssa elävää? Joka mahdollisesti kärsii huonommuuden tunteesta rakastaessaan ihmistä, jonka käytös ei ole yleisesti hyväksyttyä.. Että narsismi olisi vielä enemmän jotakin, josta ei voi parantua, vaikka halua olisikin..? Ainakin yleisellä tasolla käytävässä keskustelussa tällaisen vaikutelman olen saanut, että sitä nimenomaan pidetään tilana, josta ei voi parantua..
Ja haa.. Luinpas taas jotakin.. että tuottavuutta tavoittelevassa työporukassa on kaksi narsistia parempi kuin yksi tai kolme.. tämä siitä syystä, että kilvoitellessaan keskenään, ideoitten heittelytahti kiihtyy kiihtymistään, jolloin tietenkin työstettävää materiaalia syntyy enemmän!! Narsistiset talouden hyötykäyttöön vaan :) M.B. kirjoitti:
Ehkä narsistin leima auttaa esimerkiksi alkoholistin kanssa elävää? Joka mahdollisesti kärsii huonommuuden tunteesta rakastaessaan ihmistä, jonka käytös ei ole yleisesti hyväksyttyä.. Että narsismi olisi vielä enemmän jotakin, josta ei voi parantua, vaikka halua olisikin..? Ainakin yleisellä tasolla käytävässä keskustelussa tällaisen vaikutelman olen saanut, että sitä nimenomaan pidetään tilana, josta ei voi parantua..
Ja haa.. Luinpas taas jotakin.. että tuottavuutta tavoittelevassa työporukassa on kaksi narsistia parempi kuin yksi tai kolme.. tämä siitä syystä, että kilvoitellessaan keskenään, ideoitten heittelytahti kiihtyy kiihtymistään, jolloin tietenkin työstettävää materiaalia syntyy enemmän!! Narsistiset talouden hyötykäyttöön vaan :)Taasko täällä ryypätään ;-P
- järre
Tiedän, että tämä oma pelurini ei ole pelkästään addikti.. Hänellä se on vain yksi totuudenpakoreitti.
Tarkoitukseni ei ole luoda mitää hirveää tarinaa tai kauhuscenaariota.
Lainaus eräästä lehtikirjoituksesta: ".. usein narsisti pelaanetissä, nappailee päihteitä tai ahmii.."
Addiktio luo narsistista suojakuorta, mutta entäpäs kun tämä suojakuori on ollut jo lapsesta asti? Jo kauaan ennen kuin on pelannut? Vanhemmiltaan saanut "perintönä" häiriön luonteeseensa. Tämän häiriön olen nähnyt X:n äidissä, kuulut x:n suusta kertoessaan jotain lapsuudestaan ja mennestään. Tosin voikohan näihin tarinoihinsa luottaa, kun en enää edes tiedä onko mikään kertomansa totta.
On totta, että voi "kohauttaa" ihmisiä kertoessaan olevansa narsun uhri tai kumppani. Sillä ratsastetaan. Uhri saa myötätuntoa roppa kaupalla. Juuri näin x toimii itse, koko ajan. Kuitenkin hän toimii tai on toiminut "sisäpiirilleen" ristiriitaisesti kertomuksissaan, jos kerran on uhri. Hän kertoo yksityiskohtaisesti jopa seksielämänsä muille ihmisille. Tai jotain muuta todella intiimejä juttuja hänen ja jonkin muun väliltä. Tai muita juttuja...
Hänellä ei ole mitään häpeää, ei myötätuntoa. Tietenkin pitää oikeutenaan toimia näin, minulla ei ollut oikeutta "huutaa" apua keneltäkään Ei oikeutta kertoa itsestäni, elämästäni tai yleisellä tasolla elämästämme. Se oli mielestään juonittelua. Jos Hain apua jaksamiseen ystävältä tai jostain, olin katala!! Hänellä oli oikeus valehdella minusta, ja kun jäi kiinni joutui "pakkkotilanteessa" myöntämään valehtelunsa (harvinaista herkkua) minulle. mutta oikeaa katumusta ei ollut pisaraakaan."Tosin voikohan näihin tarinoihinsa luottaa, kun en enää edes tiedä onko mikään kertomansa totta."
Tämä "näissä" ihmisissä on raskasta. Ikinä ei voi tietää mikä juttu on totta ja mikä ei, tunteeko sitä ihmistä ollenkaan. Jos kertoo jotain, ei voi tietää kerääkö plussapisteitä vai onko oikeasti sitä mieltä.
Toinen osapuoli jää arvailuiden varaan ja sekoittaa päätään entistä enemmän koettaessaan löytää totuuden. Mutta saippuapala vain jatkaa lipsumistaan...
Avunhakemista ystäviltä tuskin sallitaan sillä totuuttahan ei haluta tiettäväksi ulkopuolisille. Siksi varmaan heillä onkin niin kova panettelun tarve, jotta uhria ei sitten kukaan uskoisi. Ja taas menee pää entistä enemmän sekaisin kun läheisetkin saattavat osiltaan kääntyä vastaan.
Olen tällaisen ihmisen kerran nakittanut (tai itseasiassa kahdesti samalla tavalla) niin totaalisesti valehtelustaan,että naiivina luulin pääsevämme vihdoinkin totuuden juurille...paskanmarjat, suoraan rysän päältä kiinnijääminenkään ei auttanut, tuottanut mitään. Siinä oli kyllä pää pudota harteiltaan turhautuessani.
Mikähän tuossa seksielämän toitottamisessa oikein on ? Saako sillä narsistista ihailua ? Tai paneteltua toista ?
Oma tapaukseni kertoi kaikenmaailman juttuja ja taas naiivina kuvittelin ettei omalla kohdallani olisi näin. Kunnes... pari miespuolista tuttuamme alkoi vinoilemaan minulle muutamasta "jutusta", että "josko heillekin sitä ja tätä"...
Hän kertoi jopa kakkosuhrilleen meidän seksielämästä ja oli nujertanut tätä jostain mitä ei ollut suostunut tekemään - vedoten mm. minuun ja muihin entisiinsä jotka eivät moisesta valita. Aikamoista puhetta seurustelukumppanille siinä aktin keskellä....
Tämä nuori tyttöparka sitten tuli kyselemään minulta mitä voisi tehdä jotta riittäisi... tsiisus !
Uskomatonta kiusantekoa
- Riinuli62
Hengästyen olen näitä juttuja lukenut, oma eroni miesystävästäni vasta alle viikon vanha, vaikka tätähän harjoiteltu vaikka kuinka monta kertaa, ei tee asiasta siltikään helpopaa.....tällä kertaa ero tuntuu todelliselta, kun hän muutti 225 km:n päähän viime viikolla. Mustasukkaisuudesta; jo ihan suhteen alussa mies kertoili laveasti edellisillä naisillan, ei siinä vielä mitään, mutta kun rupesi ajan myötä retostelemaan kaikilla intiimeilläkin yksityiskohdilla. Jos en ollut halukas seksissä johonkin tiettyyn asiaan, jo kohta hän kertoili miten birgitta se ja leena tämä teki sen oikein hyvin. Minulle tuli jokainen kerta voimakas tunne että en voi olla huonompi, hän siis kilpailutti menneisyydellään minua. Siihen saakka jotenkin kaikki menikin (nieleskellen ihmetystä) mutta kun kuvaan tuli lasten kanssa seksin-ihannointi, aloin ottamaann etäisyyttä. Kuitenkin kyseessä jo yli kuudenkymmenen vanha mies (olen 12 v nuorempi) jolla omia lapsenlapsia...vastenmielisyys kasvoi viikko viikolta. Nyt muiden kirjoitukseista huomaan, mtien hän teki muiden kanssa minut tahallaan mustasukkaiseksi flirttailuillaan jne, ja kun suutuin, loukkaannuin, olin hullu ja vaikka mitä. Toisinpäin ei sietänyt ollenkaan; molemmat olemme olleet aviossa 2 kertaa ennemmin mutta hän sai hepuleita jopa kun kuollut ex-mieheni mainittiin.
Tämä ero on kaikesta huolimatta yhtä tuskaa, odotan viestiä, puhelua, meiliä, ihan mitä vaan. Välillä menee hetki, kun pystyn joppa ajattelemaan muutakin, mutta mies vainoaa taustalla kaken aikaa ja pelkään että tämä ei lopu, tämä tuska koskaan. Vaikka tosiaan olen ollut ennenkin pitkissä suhteissa, ei niitä voi verrata tähän kuuna kullan valkeana.- A
> Tämä ero on kaikesta huolimatta yhtä tuskaa, odotan viestiä, puhelua, meiliä, ihan mitä vaan. Välillä menee hetki, kun pystyn joppa ajattelemaan muutakin, mutta mies vainoaa taustalla kaken aikaa ja pelkään että tämä ei lopu, tämä tuska koskaan.
Kyllä se loppuu. Tasapainoa ja itsekunnioitusta sinulle!
Anna anteeksi itsellesi, että erehdyit. Anna myös anteeksi tälle mielettömälle, joka sinut erehdytti.
Älä elätä ajatusta paluusta entiseen.
Muuta oma elämänrytmisi luonnon hidasta rytmiä vastaavaksi. Seuraa vuodenaikojen vaihtumista.
Solmi ystävyyssiteitä arkisissa tilanteissa kuten lähikaupoissa tai busseissa
Älä eristäydy.
- .
Mitä tarkoitat? Miksi ero on vaikeaa?
- Riinuli62
En vain pääse tunteesta että en yrittänyt sittenkään kaikkeani. Lyömiset ja solvauksetkin menivät vielä....
- A
Riinuli62 kirjoitti:
En vain pääse tunteesta että en yrittänyt sittenkään kaikkeani. Lyömiset ja solvauksetkin menivät vielä....
> En vain pääse tunteesta että en yrittänyt sittenkään kaikkeani. Lyömiset ja solvauksetkin menivät vielä....
Anna anteeksi itsellesi, ettet pystynyt enempään. Se on hyvä näin. Yritit tarpeeksi ja jopa enemmän kuin voi kohtuudella vaatia.
- Riinuli62
Todella paljon kiitosta sanoistasi; kun on näin rikki, ei kykene muuhun kuin itsesyytöksiin. Sain kovin, kovin paljon voimaa sanoistasi.
Mukava kun joku aina nostaa näitä vanhojakin esille, paljon hyvää luettavaa niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin tässä...
- Elämänilo on voima
Wau! Minä olin 9-vuotisen suhteen kaksi viimeistä vuotta epäterveen mustasukkainen niin, että mustasukkaiset ajatukset piinasivat itseäni - eikä aiheetta. Nyt suhteen jälkeen tajuan asiat teräväpiirteisesti: Olet aivan oikeassa. Toinen ihminen on toisen peili, eli toisen käyttäytyminen heijastuu takaisin. Oma vaistosi sanoi miehen epäterveydestä eli sellaisen ihmisen kanssa ei kannata jäädä suhteeseen, joka tuottaa itselle ei-toivottuja tunteita ja mielialoja. Jos itselläsi on hyviä ystävyyssuhteita (ystävättäriä), on se merkki, että kykenet tervehenkisiin suhteisiin. Näin pitää olla myös poika-/tyttöystävän kanssa.
Ex-kihlattuni teki minut tahallaan mustasukkaiseksi omalla käyttäytymisellään. Niin hän oli tehnyt aiemminkin ryhtymällä suhteeseen ex- vaimonsa parhaan ystävättären kanssa. Sama kuvio toistui, kun hän ryhtyi työpaikallamme flirttiin ja suhteeseen juuri sellaisen naisen kanssa, joka tunsi antipatiaa minua kohtaan.
Nämä jutut eivät ole sattumanvaraisia, vaan narsisti kyllä tietää keinot, miten loukata ja satuttaa. En tajunnut, että hän ei halunnutkaan selvittää/puhua asioista, vaan pitää minua vallassaan mitätöimällä, nauramalla, vitsailemalla, vähättelemällä tunteitani, moittimalla ja kiivailemalla. (Muille ihmisille hän varoo visusti näyttämästä tätä puoltaan.) Ystävättäreni aukaisi silmäni tämän asian suhteen sanomalla juuri tuon, että mies ei halunnutkaan päästää minua piinasta. Mutta eipä hän voi koskaan olla syvästi onnellinen, koska tosiystävät puuttuvat, suhteet kariutuvat.
- Minulle kävi hyvin, suhde loppui, mutta sain elämäniloni ja ystäväni takaisin, löysin voimaannuttavat harrastukseni uudelleen - ja mikä parasta: tutustuihin moniin ihaniin miehiin, jotka puhuvat avoimesti ja "normaalisti", ja ennen kaikkea - löysin ihanan poikaystävän, joka haluaa tehdä minut onnelliseksi.:) Niin ketjun aihe on mustasukkaisuus ja sitäkin näytään käsitellyn, mutta omasta mielestäni parasta antia tässä keskustelussa on tuo Järren tarina...
Tosi harvoinhan täällä kuulee tarinoita nimenomaan niinpäin, että nainen on se narsitiksi nimetty...
Mutta olen ymmärtänyt että yhteistä miespuolison narsistin kanssa on nimenomaan toisten naisten halveksunta ja seksistäkin puhutaan hyvin "miesmäisesti" sitä toista naista halventaen...
Tuohon liittyen, ylläolevasta kirjoituksesta poiminkin esille tämän kohdan..."Jos itselläsi on hyviä ystävyyssuhteita (ystävättäriä), on se merkki, että kykenet tervehenkisiin suhteisiin."
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1078813
- 936740
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon656510Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345351Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo634537- 553521
- 503355
- 513102
- 562922
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512896