Otsikossa tuo kyssäri onkin.
Jos ei puhuta nyt kumppanin ominaisuuksista vaan miten suhde etenisi, miltä tuntuisti ja mille asioille haluaisitte sen perustuvan?
Usein tuntuu että lukeepa mitä palstoja tahansa niin se perustuu usein seksin saamiselle/saamattomuudelle tai sitten jollekin että "pitää olla parisuhde kun muillakin on ja sen täytyy olla sosiaalisesti eheä kokonaisuus kuten muillakin".
Olen kai sitten se romanttinen mies (vihoviimeinen virhe jos on vielä ns. seksitön ulkokuori) joka etsii enemmän sitä läheisyyttä ja ymmärrystä sekä yhdessäoloa, toisin sanottuna elämässä tekemistä ja kokemista ilman toisaalta suorituspaineita tai jotain kaavaa että täytyy sopia johonkin ennakkokuvaan mitä yleensä suhteissa tehdään. Kuitenkin tosimielessä ettei olla vaihtamassa toiseen kun vain silmä sellaiseen osuu.
Onkohan sellainen "kumppanuus" mennyt muodista ja enemmän ollaan joko hampaat irvessä vakavaa seurustelua etsimässä joka johtaa avioliittoon, perheeseen ja lapsiin tai sitten sellaisella hälläväliä asenteella liikkeelltä että katellaan mitä tulee tyyppisistä kevytsuhteista?
Voiskohan meidän varsinkin pitempään sinkkuna olleiden odotuksissa suhteille olevan parantamisen varaa?
Mitä odotatte/haluatte/uskotte saavanne suhteelta?
15
131
Vastaukset
- Yksi tyytyväinen
Minä olisin halunnut juurikin kumppanin ja kaverin, jonka kanssa voisi viihtyä ilman turhia kotkotuksia ja roolileikkejä. Ja sänkykaverin, jonka kanssa voi rakastella tai olla rakastelematta ilman aikatauluja ja suorittamisjärjestystä.
Minusta ovat harmikseni kiinnostuneet vain miehet, jotka joko haluavat muuttaa yhteen ja rakentaa talon ja panna lapsen alulle heti paikalla (minä en halua ollenkaan) tai jotka haluavat näytellä suuren sankarirakastajan osaa omakirjoittamassaan näytelmässä - valtavia tunteita, suuria eleitä, sampanjapullojen poksahtelua ja ruusukimpuista puhumista (!), vaikka aineksia oikeasti on vain nakkarille asti (sitäkään minä en halua ollenkaan). Törmäilen siis yksinomaan jonkinlaisiin teatteriohjaajiin ja päädyn katkaisemaan suhteen alkuunsa, mistä tietysti seuraa draamaa ja lisää valtavia tunteita. Osaan minä itsekin hullaantua ja rakastuakin, mutta minulla on myös järki, joka kertoo, ollaanko etenemässä liian nopeasti ja onko suhteella ulkopuoleltakin katsoen edellytyksiä onnistua.
Kyllä minulle sopiviakin miehiä on olemassa, mutta ne ovat olleet naimisissa jo ainakin pari vuosikymmentä. Eronneita tietysti on, mutta niillä se näyttämisen halu ja toive Suuresta Rakastumisen Huumasta on vielä pahempi kuin exättömillä sinkuilla.
Onneksi olen tullut siihen tulokseen, että viihdyn omissa oloissani aivan tarpeeksi hyvin, eikä minulla ole mitään tarvetta tehdä kompromisseja vain saadakseni edes jonkinlaisen parisuhteen. Yksi oikein tyytyväinen on parempi juttu kuin kaksi toisiaan ihan kohtuullisesti sietävää. Haluan juurikin tuollaista henkistä kumppanuutta ilman pelleilyjä mitä sullakin on. Vähissä näkyy olevan samanmieliset, tai ainakin sellaiset jotka toimivat niin.. höpöttäjät nyt puhuu mitä vaan mutta teot ratkaisee.
"Olen kai sitten se romanttinen mies (vihoviimeinen virhe jos on vielä ns. seksitön ulkokuori) joka etsii enemmän sitä läheisyyttä ja ymmärrystä sekä yhdessäoloa, toisin sanottuna elämässä tekemistä ja kokemista ilman toisaalta suorituspaineita tai jotain kaavaa että täytyy sopia johonkin ennakkokuvaan mitä yleensä suhteissa tehdään. Kuitenkin tosimielessä ettei olla vaihtamassa toiseen kun vain silmä sellaiseen osuu."- Ruma jätkä
Olen huomannut samaa ja naisten kohdalta voisin todeta että vaikka puhe olisi tuonkaltaisesta kumppanuudesta alunperin niin siellä on kuitenkin ne sosiaaliset odotusarvot mitä suhteen tulisi olla jotka vaikuttaa olevan median tai kavereiden tai aiempien suhteiden sanelemia.
Ehkä toisaalta kyse on siitä vanhasta fraasista että "ei ole sattunu se oikea vain kohdalle". Itse en jaksa vain uskoa siihen koska on epätodennäköistä että sitä kohtaa varsinkaan kun nuo naamakemiat ei minun kohdalla toimi oikein kenenkään kanssa.
Sitä tahtoisi tuntea jonkinlaista vapauden tuntua ja ilmaisun vapautta toisen kanssa ollessa. Monissa suhteissa tuntuu olevan joku puristus meneillään kun yritetään sopia johonkin ennalta määriteltyyn. En usko että kyse on vain miehen-naisen suhdeongelmista tai siitä että tunteet on pelissä vaan siitä että yritetään kontrolloida toista sekä halutaan jotain joka on valmiiksi määritelty. - upsista.
Ruma jätkä kirjoitti:
Olen huomannut samaa ja naisten kohdalta voisin todeta että vaikka puhe olisi tuonkaltaisesta kumppanuudesta alunperin niin siellä on kuitenkin ne sosiaaliset odotusarvot mitä suhteen tulisi olla jotka vaikuttaa olevan median tai kavereiden tai aiempien suhteiden sanelemia.
Ehkä toisaalta kyse on siitä vanhasta fraasista että "ei ole sattunu se oikea vain kohdalle". Itse en jaksa vain uskoa siihen koska on epätodennäköistä että sitä kohtaa varsinkaan kun nuo naamakemiat ei minun kohdalla toimi oikein kenenkään kanssa.
Sitä tahtoisi tuntea jonkinlaista vapauden tuntua ja ilmaisun vapautta toisen kanssa ollessa. Monissa suhteissa tuntuu olevan joku puristus meneillään kun yritetään sopia johonkin ennalta määriteltyyn. En usko että kyse on vain miehen-naisen suhdeongelmista tai siitä että tunteet on pelissä vaan siitä että yritetään kontrolloida toista sekä halutaan jotain joka on valmiiksi määritelty.paha kommentti kontrollifriikille
- Ruma jätkä
upsista. kirjoitti:
paha kommentti kontrollifriikille
En tajunnut, mitä yritit sanoa?
Ruma jätkä kirjoitti:
Olen huomannut samaa ja naisten kohdalta voisin todeta että vaikka puhe olisi tuonkaltaisesta kumppanuudesta alunperin niin siellä on kuitenkin ne sosiaaliset odotusarvot mitä suhteen tulisi olla jotka vaikuttaa olevan median tai kavereiden tai aiempien suhteiden sanelemia.
Ehkä toisaalta kyse on siitä vanhasta fraasista että "ei ole sattunu se oikea vain kohdalle". Itse en jaksa vain uskoa siihen koska on epätodennäköistä että sitä kohtaa varsinkaan kun nuo naamakemiat ei minun kohdalla toimi oikein kenenkään kanssa.
Sitä tahtoisi tuntea jonkinlaista vapauden tuntua ja ilmaisun vapautta toisen kanssa ollessa. Monissa suhteissa tuntuu olevan joku puristus meneillään kun yritetään sopia johonkin ennalta määriteltyyn. En usko että kyse on vain miehen-naisen suhdeongelmista tai siitä että tunteet on pelissä vaan siitä että yritetään kontrolloida toista sekä halutaan jotain joka on valmiiksi määritelty.Vaikea sanoa kun en seurustele naisten kanssa. Mä vastaan vain itsestäni ja osaan kertoa miten itse toimin.
Mua ei kiinnosta mitä muut sanoo eikä sosiaaliset jutut. Mä kuljen omia polkujani ja samaa toivon mieheltäkin.
Mä ainakin aloin oleen 17 vuotiaana tulevan aviomieheni kanssa ja olin sen kanssa 13v. Hyvin arkista menoa eikä se mulle mitään ongelmia tuottanut. Äijälle kyllä ja kun se sitten flippas niin pakko oli päättää liitto. Mutta kyllä siinä huomasin hyvin ittestäni ettei olisi ollut ongelmia mun puolelta vaikka olis kuinka kauan ollut.
Mä en edes kaipaa mitään suuria leimahduksia vaan ystävyyttä, kaveruutta ja mutkatonta yhdessäoloa.Ruma jätkä kirjoitti:
En tajunnut, mitä yritit sanoa?
Vihjaili varmaankin että mä olen kontrollifriikki :)
Kieltämättä hieman on sitä vikaa.. ja perfektionismia. Noitten lisäksi olen oppinut päättään ja tekeen asiat itse joten vaikea siitä tavasta enää on pois oppia :D- Ruma jätkä
Papu.Sparrow kirjoitti:
Vihjaili varmaankin että mä olen kontrollifriikki :)
Kieltämättä hieman on sitä vikaa.. ja perfektionismia. Noitten lisäksi olen oppinut päättään ja tekeen asiat itse joten vaikea siitä tavasta enää on pois oppia :DSitä vikaa on itse kenessäkin. ;)
Ero meidän välillä on se että jos tuosta 17 vuotiaasta lähtien 13 vuotta lähes olemattomissa suhteissa tai muutamassa pätkäsuhteessa niin on vähän vaikea olla osaamatta päättää itse ja tehdä asioita itse.
Suhteen vaikeus olisi sitten myös siinä että miten toisen kanssa tulla toimeen kun on tottunut olemaan niin itsenäinen. Tosin en ole kontrollifriikki ja ahdistaisi jos naista joutuisi holhoamaan tai joku yrittäisi holhota minua kuten joissakin suhteissa näyttää olevan tapana. - Ruma jätkä
Papu.Sparrow kirjoitti:
Vaikea sanoa kun en seurustele naisten kanssa. Mä vastaan vain itsestäni ja osaan kertoa miten itse toimin.
Mua ei kiinnosta mitä muut sanoo eikä sosiaaliset jutut. Mä kuljen omia polkujani ja samaa toivon mieheltäkin.
Mä ainakin aloin oleen 17 vuotiaana tulevan aviomieheni kanssa ja olin sen kanssa 13v. Hyvin arkista menoa eikä se mulle mitään ongelmia tuottanut. Äijälle kyllä ja kun se sitten flippas niin pakko oli päättää liitto. Mutta kyllä siinä huomasin hyvin ittestäni ettei olisi ollut ongelmia mun puolelta vaikka olis kuinka kauan ollut.
Mä en edes kaipaa mitään suuria leimahduksia vaan ystävyyttä, kaveruutta ja mutkatonta yhdessäoloa.Sen verran naisia tunnen että aika harvassa on sinun kaltaiset naiset tai sitten heillä on mielessä kevyemmän puoleinen suhde jossa on tietynlaista hohtoa.
Olen vain huomannut että vain vanhempia naisia (itseäni 5 ) kiinnostaa sitten "rauhallisemmat" suhteet.
Todella harmittelen sinun kohdalla tapahtunutta. Nuo nuoruuden suhteet tahtoo olla sellaisia että ne jossakin vaiheessa päättyy siihen kun toinen tahtoo elää elämätöntä nuoruuttaan vapaana.
Parempi noin kuin sitten että olisi pettänyt sinua pitäen samalla liittoa yllä.
"Mua ei kiinnosta mitä muut sanoo eikä sosiaaliset jutut. Mä kuljen omia polkujani ja samaa toivon mieheltäkin."
Tätä moni nainen sanoo mutta kuten sanoit niin:
"Vähissä näkyy olevan samanmieliset, tai ainakin sellaiset jotka toimivat niin.. höpöttäjät nyt puhuu mitä vaan mutta teot ratkaisee." Ruma jätkä kirjoitti:
Sitä vikaa on itse kenessäkin. ;)
Ero meidän välillä on se että jos tuosta 17 vuotiaasta lähtien 13 vuotta lähes olemattomissa suhteissa tai muutamassa pätkäsuhteessa niin on vähän vaikea olla osaamatta päättää itse ja tehdä asioita itse.
Suhteen vaikeus olisi sitten myös siinä että miten toisen kanssa tulla toimeen kun on tottunut olemaan niin itsenäinen. Tosin en ole kontrollifriikki ja ahdistaisi jos naista joutuisi holhoamaan tai joku yrittäisi holhota minua kuten joissakin suhteissa näyttää olevan tapana.Mä taas jouduin silti oleen se joka päättää ja pitää pyörät pyörimässä ja isäntä touhus mitä touhus :D
"Suhteen vaikeus olisi sitten myös siinä että miten toisen kanssa tulla toimeen kun on tottunut olemaan niin itsenäinen."
-Tämähän oli lueteltu jossain 5 syytä sinkkuiluun ja kyllähän yksinoloonkin tottuu ja oma vaikeutensa sitten tottua taas elään kompromissielämää.
"Tosin en ole kontrollifriikki ja ahdistaisi jos naista joutuisi holhoamaan tai joku yrittäisi holhota minua kuten joissakin suhteissa näyttää olevan tapana."
-Mulla taitaa olla lähinnä se että teen sopimuksia ja sitten vaadin että niitä noudatetaan. Mun mielestä se on vaan järkevää. En mä sinänsä toista vahdi mitenkään ja se saa juoda mitä mehua tykkää :D
En mäkään tykkää yhtään jos mua ohjaillaan.Ruma jätkä kirjoitti:
Sen verran naisia tunnen että aika harvassa on sinun kaltaiset naiset tai sitten heillä on mielessä kevyemmän puoleinen suhde jossa on tietynlaista hohtoa.
Olen vain huomannut että vain vanhempia naisia (itseäni 5 ) kiinnostaa sitten "rauhallisemmat" suhteet.
Todella harmittelen sinun kohdalla tapahtunutta. Nuo nuoruuden suhteet tahtoo olla sellaisia että ne jossakin vaiheessa päättyy siihen kun toinen tahtoo elää elämätöntä nuoruuttaan vapaana.
Parempi noin kuin sitten että olisi pettänyt sinua pitäen samalla liittoa yllä.
"Mua ei kiinnosta mitä muut sanoo eikä sosiaaliset jutut. Mä kuljen omia polkujani ja samaa toivon mieheltäkin."
Tätä moni nainen sanoo mutta kuten sanoit niin:
"Vähissä näkyy olevan samanmieliset, tai ainakin sellaiset jotka toimivat niin.. höpöttäjät nyt puhuu mitä vaan mutta teot ratkaisee."Joo, mä olen aika omapäinen, uniikki ötökkä. Se on kyllä tässä tullut huomattua miljoonaan kertaan :D
Mä olen realisti ja elämää nähnyt. Tiedän jo mikä on mulle tärkeää ja miten sellaisen saa. En tosiaan tavoittele kuuta taivaalta ja tiedän mitä vaaditaan pitkään parisuhteeseen. Mutta se ei auta.. koska niitä tietäjiä tarvitaan kaksi samaan suhteeseen jotta homma toimii hyvin ja pitkään.
Kyllähän se petti ja yritti mutta mä en suostunut. Ei se ollut sittenkään mun arvoinen joten jouti mennä. Vieläkin muistan mitä se sanoi uudesta muijastaan "ei noilla huorilla ole mitään merkitystä meidän liitolle. Ne antaa kelle vaan mutta mä rakastan vain sua" Joo.. moikka sille :D- Ruma jätkä
Papu.Sparrow kirjoitti:
Joo, mä olen aika omapäinen, uniikki ötökkä. Se on kyllä tässä tullut huomattua miljoonaan kertaan :D
Mä olen realisti ja elämää nähnyt. Tiedän jo mikä on mulle tärkeää ja miten sellaisen saa. En tosiaan tavoittele kuuta taivaalta ja tiedän mitä vaaditaan pitkään parisuhteeseen. Mutta se ei auta.. koska niitä tietäjiä tarvitaan kaksi samaan suhteeseen jotta homma toimii hyvin ja pitkään.
Kyllähän se petti ja yritti mutta mä en suostunut. Ei se ollut sittenkään mun arvoinen joten jouti mennä. Vieläkin muistan mitä se sanoi uudesta muijastaan "ei noilla huorilla ole mitään merkitystä meidän liitolle. Ne antaa kelle vaan mutta mä rakastan vain sua" Joo.. moikka sille :DNiinpä. Ei se tietäminen auta tai edes taidot, jos ei löydy sitä joka ajattelee samoin ja joka suhtautuu myös sinuun ihmisenä jonka kanssa kannattaa yrittää. Hyvin tutulta kuulostaa.
Kun hän petti niin hän ei ollut todellakaan sinun arvoinen.
Jos on uniikki ötökkä niin sitä saa yleensä tässä maailmassa olla aika yksin. - Ruma jätkä
Papu.Sparrow kirjoitti:
Mä taas jouduin silti oleen se joka päättää ja pitää pyörät pyörimässä ja isäntä touhus mitä touhus :D
"Suhteen vaikeus olisi sitten myös siinä että miten toisen kanssa tulla toimeen kun on tottunut olemaan niin itsenäinen."
-Tämähän oli lueteltu jossain 5 syytä sinkkuiluun ja kyllähän yksinoloonkin tottuu ja oma vaikeutensa sitten tottua taas elään kompromissielämää.
"Tosin en ole kontrollifriikki ja ahdistaisi jos naista joutuisi holhoamaan tai joku yrittäisi holhota minua kuten joissakin suhteissa näyttää olevan tapana."
-Mulla taitaa olla lähinnä se että teen sopimuksia ja sitten vaadin että niitä noudatetaan. Mun mielestä se on vaan järkevää. En mä sinänsä toista vahdi mitenkään ja se saa juoda mitä mehua tykkää :D
En mäkään tykkää yhtään jos mua ohjaillaan."-Mulla taitaa olla lähinnä se että teen sopimuksia ja sitten vaadin että niitä noudatetaan. Mun mielestä se on vaan järkevää. En mä sinänsä toista vahdi mitenkään ja se saa juoda mitä mehua tykkää :D"
Sopimuksia tuleekin sopia. Monilla ne tahtoo olla vain aika yksipuolisia tai sitten niitä neuvotteluja käydään jatkuvasti ettei toinen käytä "lakko-oikeuttaan".
Alkoholin käyttö on minulle vähän sellainen juttu etten ehkä jaksaisi sitä että nainen käyttäisi sitä mahdottomia määriä kun ei itsellekään pahemmin maistu.
"-Tämähän oli lueteltu jossain 5 syytä sinkkuiluun ja kyllähän yksinoloonkin tottuu ja oma vaikeutensa sitten tottua taas elään kompromissielämää."
Joo, se on totta. Sitä tietää että sitä kykenee suhteeseen, mutta ongelmaksi tulee ehkä se että miten toinen suhtautuu siihen kun toinen ei olekaan niin kompromissiherkkä ja tottunut itsenäisyyteen.
Mutkatonta yhdessäoloa. Eli siis arkiasioissa tukemista ja välittämistä. Rauhallisuutta, lämpöä sekä yleensäkin yhdessä olemista. Tietenkin myös rakkautta. Ehkä myös matkailua yhdessä kokien eri paikkoja maailmalla.
Itse kun olen aika rauhallinen ja hiljainen, niin mulle ei käy mikään meno meininki. Etsinnässä on sopivalla tavalla rauhallinen sekä muutenkin mukava nainen, jolla on samankaltaiset mieltymykset. Lisäksi että on valmis sitoutumaan. Uskollinen tietenkin myös.
Tietenkin samassa taloudessa eletään ja jota rakennetaan yhdessä, niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Niin ja erimielisyyksistä asioissa teemme kompromisseja mikäli sellaisia tulee, ainakin yritämme.
Mutta joo sellainen olisi toive. Saapa nähdä toteutuuko joskus...Lapsillani on jo isä, joten uudessa parisuhteessa kumppanillani täytyy olla omat lapsensa jo tehtynä, hän ymmärtää lapsia ja osaa käsitellä heitä. En ole kovin nopealla aikataululla myöskään muuttamassa yhteen, vaan hänen täytyy pystyä luottamaan minuun ilman mustasukkaisuuskohtauksia ja tietenkin olla itsekin luottamuksen arvoinen.
Olosuhteet rajoittavat hieman ja vaativat minua olemaan ilman asioita, joita ehkä toivoisin... Mutta kumppanini on luotettava ja sanansa pitävä, itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva, huumorintajuinen (jopa leikkimielinen) MIES. - Mies, joka tietää mitä tahtoo, mutta ei käskytä toisia. Mies, joka näyttää tunteensa, mutta ei murjota jatkuvasti. Luottamuksen arvoinen ystävä, jonka kanssa ollaan päivittäin yhteyksissä, ainakin viikottain tapaamme, pidetään toisiamme hyvänä, lähdetään elokuviin, kahville, kävelylle tai vaikka otetaan vakivuoro sulkkikseen. - Jaetaan ajatuksia ! Naurua, huumoria ja hyvää seksiä; mitä muuta ihminen tarvitsee... ;) ?! ...kenties vähän romanttista hellyyttä ?
- Ajan kanssa ystävyys ehkä muuttuu syvemmäksikin tunteeksi ? Toivottavasti...
Haavekuva ;) ?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 833672
- 913008
Seinäjoen ampumistapaus
Kyseessä olivat helluntainkirkkoon kuuluvia. Niin myös Jyväskylän tapauksessa. Mistä he saavat aseet ?592737Onko jotain sanottavaa vielä, nyt voi kertoa
Poistun kohta täältä ja unohdan ajatuksen naimisiin menosta. Mieheltä432385- 882182
Mitä sitten ikinä teetkin
Mun on aika mennä J mies. Olen ollut niin tyhmä. Kaikkea mukavaa elämääsi edelleen toivotan ja ihanaa elämän jatkoa. Mei441767Saanko selityksen?
Mikä minus oli vialla? Ulkonäkö, teinkö jotain väärin, sanoinko jotain..? Haluisin vaa tietää :(651756- 251737
Pakotteet purevat
Asiallinen artikkeli Helsingin Sanomissa miten pakotteet purevat Venäjään. Kulutusjuhlat, ei työttömyyttä, elintason nou3041710Kun istuit
vierelläni penkillä, olin hetken onnellinen. Se hetki kimaltelee mieleni sopukoissa ja valvottaa öisin. Salainen kaipau601559