Olen nuori, 25-30 -vuotias nainen. Olen oireillut n. 10 vuotta välillä syömishäiriön, masennuksen kanssa, viime aikoina olen myös saanut jonkin tyyppisiä paniikkikohtauksia. Aluksi kävin lääkärillä, mutta päästyäni masennuslääkkeistä päätin, että en niitä enää ota. Olotila on välillä tuskainen, itken ja huudan, naapuritkin ovat valittaneet.. Poikaystävän karkotin, hän on kuitenkin ollut paras ystäväni, vaikka ei tosissaan kanssani pysty olemaankaan, kun olen tämmöinen "hullu".. Asiat ovat periaatteessa hyvin, koska olen töissä ja olen tehnyt akateemisen loppututkinnon.. Silti vapaa-ajalla en koe juuri missään asiassa mielihyvää ja itken suurinpiirtein joka ilta.... Viime aikoina olen alkanut eristäytymään työympäristössä hiukan muista ihmisistä ja se tuntuu ihme kyllä hyvältä. En jaksa kuunnella heidän ikuista valitustaan, joka tarttuu minuunkin.... Rahaa on mennyt viimeisen vuoden aikana auton huoltoon ihan hirveästi ja tuntuu, etten saa työnteostani mitään kiitosta, koska kaikki mikä tulee, menee... Ystäviä ei juurikaan ole, se yksikin on rasittunut siitä, että haluaisin hänen kanssaan olla... Vaadin itseltäni liikaa ja vertaan itseäni jatkuvasti muihin. Välillä tuntuu, että haluan luovuttaa... mutta en silti.. Yksi asia on varma, ruokavalioni pysyy vastedes kunnossa.. Millaisia burn-outeja olette saaneet? Epäilen, että oireeni ovat hyvin lähellä sitä, mutta silti jaksan päivästä toiseen.. Iltaisin vain väsähdän..
Asiat periaatteessa hyvin, mutta...
Ehkä jaksan, ehkä en
2379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hei,
Olen kanssasi samaa ikäluokkaa. Oireeni eivät ole tulleet yhtä voimakkaina kuin omasi, mutta tunnistan sieltä myös itseni. Minullakin asiat on hyvin. Korkeakoulututkinto takana ja vakituinen työpaikka. Ystäviäkin on ja heitä tapaan viikottain. Tuntuu kuitenkin, että vaadin itseltäni jatkuvasti liikaa. Koskaan en ole tyytyväinen saavutuksiini. Poden huonoa omaa tuntoa mikäli en liiku tarpeeksi ja en ole tyytyväinen ulkonäkööni, vaikka tiedän ettei minulla ole varaa laihtua. Asioiden murehtiminen on kärjistynyt ja huomaan stressaavani mitättömistä asioista, kuitenkaan pystymättä vaikuttamaan niihin. Työkavereiden kommentit painavat illallakin mieltä, vaikka he eivät olisi tarkoittaneet loukata tai arvostella työntekoani.
On myös kausia, kun tunnen olevani eloisa ja iloinen, mutta erityiseseti illat saavat minut välillä tuntemaan itseni voimattomaksi. Tiedän että minun tulisi olla onnellinen, minulla on perhe ja ystäviä ja tulevaisuus työn puolesta turvattu. .Kuitenkin joku saa mieleni alakuloiseksi ja on ahdistavaa etten saa sitä itse kohoamaan tahdonvoimalla!!
Minullakin noita väsähdyksiä ollut.. Mutta johtuneet erittäin vakavasta ja syvästä masennuksesta, mutta sekin juontuu kaksisuuntaiseen. Mietin tuossa, että miksi lopetit masennuslääkkeen? Auttoiko se sinua? Vai tuntuuko siltä, että lääkkeet ovat ehdoton ei? Olen itse syönyt 13-vuotiaasta masennuslääkettä plus sitten akuutin masennusjakson aikana, kun jouduin sairaalaan niin lääkkeitä tuli vaikka minkälaisia. Uskon, että sinulla on vaikeaa.. Oletko miettinyt meneväsi jonnekin juttelemaan asiasta? Jos saisit itsesi liikkeelle. Jutteleminenkin voisi auttaa, jos on stressiä ja tuntuu että elämä ei onnistu. Vai tunnetko niin? Että elämä ei onnistu tällä hetkellä? Ihmisistä erkaantuminen on harmillista, mutta niin minäkin teen kun olen huonossa kunnossa, en edes välillä pysty lähtemään kotoanikaan kun en jaksa nähdä ihmisiä. Kuulostaa aika harmilliselta tuo sinun tilanteesi. Oletko sellaisessa kunnossa, että pystyisit hankkimaan apua? Vai tuntuuko sinusta, että tuo menee ohitse ajan kuluessa? Avun hakeminen on vaikeaa, mutta minäkin olen siihen oppinut vasta kymmenen vuoden jälkeen. Olen kyllä vasta 20 tyttö/nainen, mutta oppinut siihen, että apua joskus tarvitsee ja sitä kannattaa hakea. Koska kuulostaa siltä, että tartteisit sitä.Eläkä itseäs hulluksi nimitä, joskus ihmisillä menee vaikeammin, ei se toisesta hullua tee.
Mulla on silleesä, että kanssa puolessa välissä päivää väsähdän, menen nukkumaan ja voisin nukkua koko päivän ja yön.
Ja kyllä kuulostaa burn-outilta, vai miten se kirjoitetaan. Jos menisit lääkäriin ja keskustelisit, hän tietää paremmin näistä asioista. Olisi hyvä, että lääkäri tekisi myös sinulle masennustestin, jossa saisi tietoa että onko sinulla masennusta burn-outin lisäksi Ja huom, en ole mikään asiantuntija näissä asioissa. mutta TSEMPPIÄ! Toivottavasti olosi paranee.