Ongelmani on, että paras ystäväni on vastakkaista sukupuolta oleva henkilö ja olen erittäin rakastunut häneen.
Hänkin tietää tämän, eikä se häntä kuulemma häiritse, lähinnä ehkä vaan imartelee, muttei hän tunne samoin minua kohtaan.
Sydäntäni kaihertaa, koska saan olla hänen lähellään, mutta en aivan niinkuin toivoisin.
Itselläni on ollut ystävyytemme aikana yksi suhteentapainen, joka kaatui lähinnä siihen että vietin aikaa mieluummin tämän parhaan ystäväni kanssa enkä panostanut tähän toiseen ihmissuhteeseen.
Tajusin sen aikana myös, kuinka vahvoja tunteeni häntä kohtaan ovatkaan.
Kauhulla odotan päivää, jolloin hän alkaa seurustelemaan. Tiedän sen vaikuttavan ystävyyteemme, en tiedä kestänkö katsella heitä yhdessä tai edes häntä yksin, kertomassa rakastetustaan silmät loistaen!
Jo nyt sattuu sydämeen hänen kertoessaan "täydellisestä" ihastuksestaan...
Itse en vastaa hänen näkemystään ihannekumppanista vaikka hän minua ihmisenä ehkä arvostaakin.
Tunteet nousevat pintaan myös jos joku tulee hänelle edessäni flirttailemaan.
Eihän se minulle kuulu, mutta helvetin pahalta se tuntuu :(
Kysynkin siis nyt; MITÄ MINÄ TEEN?
Hylkäänkö ystäväni ja etsin uuden, mielellään samaa sukupuolta kanssani olevan parhaan ystävän joka ei herätä minussa enkä minä hänessä romanttisia&seksuaalisia tuntemuksia?
Yritänkö jatkaa nykytilanteessa, tukahduttaa tunteeni, etsiä itselleni kumppania joka saisi minut mahdollisesti unohtamaan tämän rakkauteni josta ei koskaan voi tulla mitään ystävyyttä enempää?
Vai yritänkö saada hänet tajuamaan että minä olisin hänelle "se oikea", paras ja luotettavin vaihtoehto?
Olisin kiitollinen kaikista vastauksista, kokemuksista ja neuvoista!
Mustis ystävästä
3
280
Vastaukset
- Tiedän tunteen.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, että rakastan parasta ystävääni. Pää särkee ihan pelkästä tunteiden ajattelemisesta, kun en tiedä miten suhtautua niihin. Yritän sitten vaan pitää häntä vähän etäällä ettei tarvisi ajatella niitä tunteita. Huonosti onnistuu... Aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja puristaa jääpalan kädessä sulaksi joka kerta, kun ajatukset lipsuu häneen väärin. Tiedän ettei se varmaan auta, mutta jos se vähän kertoisi ajatuksille, että kipua tulee jos ne eksyy häneen. Jos ne sitten tajuaisi loppua. Tunnen jopa syyllisyyttä siitä, että leikin vaan platoonisesti ystävää. Niin kuin valehtelisin sille, vaikka se on mun paras ystävä.
- NeverBeTheSameAgain
Kiitos vastauksestasi kohtalotoveri!
Tietääkö sinun paras ystäväsi sinun häntä kohtaan tuntemastasi vetovoimasta?
Jos tietää, niin miten reagoi, jos ei, niin oletko ajatellut kertoa ja onko toivoa että hänkin tuntisi samoin sinua kohtaan?
Itse yritän elää nyt vain päivä kerrallaan vaikka vaikeatahan tämä on :(
Olen vakavasti harkinnut että vetäisin välit poikki ystävääni, koska eivät nämä tunteet tästä ehkä muuten sammu... - Tiedän tunteen.
Ihmeellisen vaikeaa on löytää vastaus, vaikka juuri noihin pitäisi osata vastata vaikka unissaan :) Luultavasti hän ei tiedä. Vaikka ei kumminkaan taitaisi tulla täytenä yllätyksenä. En usko, että aion kertoa. Luotan häneen kyllä ystävänä ja voin kertoa asioita, mutta en ihan sellaista osaisi kertoa, kun se liittyy häneen. Tai ehkä vaan en viitsi ottaa riskiä, että reaktio on kauhistuminen. Se on luultavasti se oikeampi syy :) Vaikka goodbyen jälkeen oikeasti helppoa olisikin.
En oikein tiedä hänen tunteistaan. Saattaa siellä jotain olla, mutta ei ehkä sellaista, että mun kannattaisi kertoa tunteistani.
Siksikään en halua kertoa, että saan kyllä tunteeni hiljaiseksi ja pystyn vaan päättämään, että rajoitan hänen ajattelunsa hyvin vähään. Tällä hetkellä teen sitä.
En silti valehtelisi, jos joskus asiasta joutuisi puhumaan, mutta en usko että keskustelua aiheesta aloitan. Voi myös olla, että en itsekään ole selvillä mitä tunnen ja siksi en puhu siitä. En nyt viitsi mennä sanomaan vaan, että ajattelen häntä välillä huvikseni ja en itsekään tiedä mihin suuntaan sitä pitäisi tulkita, koska en välttämättä halua myöntää mitään itselleni :) Vaikea toisenkaan on siitä sitten selvää saada. Varmasti asiasta keskustelu tämän ystävän kanssa auttaisi ja selventäisi, mutta kyllä häneltä voisi tulla se kiitos hyvästi ennen selvennystä.
Itse en jaksa enää ajatella mitään radikaalia välien poikki vetämistä. Pahimmassa tapauksessa se jättää vaan asiat pyörimään päähän. Mieluummin kuulen sen goodbyen ja sitten voin jatkaa hyvillä mielin. Vaikka näköjään en uskaltaisi sitäkään kuulla :)
Tuo päivä kerrallaan eläminen on hyvä. Vai pelottaako kumminkin eniten se, että saisi tunteisiin vähän vastakaikua. En tiedä.
Muista sitten kertoa, jos keksit lääkkeen mikä tähän auttaa. Piharatamot tai burana ei oikein...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Perussuomalaisten kannatus enää 12,9%
Perussuomalaisten kannatus laskee edelleen kuntavaaleissa. Kannatus sulaa kuin kevälumi auringossa. Onkos tuo ihme, kun65227445MTV: Stubbin turvamies ampui itsensä haulikolla virka-asunnon kellarissa
Kaksi korkean turvaluokituksen poliisia on ampunut itsensä virantoimituksessa lyhyen ajan sisällä. Marraskuussa tasavall2022412- 1171800
Perussuomalaiset leikkaa suomalaisilta enemmän kuin mikään puolue ikinä on leikannut
Suomalaisia pitää auttaa ensin, uskottelivat kehitysavun leikkausten kapellimestarit Purra ja Tavio. Kannattajat äänest31756Amerikka vajoamassa diktatuuriksi?
Trumpin ja Muskin -koalitio on ravistelee amerikkalaisen demokratian perusteita. Republikaanienemmistöinen kongressi on3081712Bachelor-Joonas sekstasi toisen naisen kanssa - Tästä syystä valitsi kuitenkin Monican: "Nyt mun..."
Bachelor Suomi -realityssä koitti lopullisen valinnan hetki. Paljon onnea ja lykkyä rakkauteen Joonas ja Monica! Lue l301468- 691430
- 991407
Suurimman osan ajasta tuntuu, että turha toivo
mutta sitten hetkittäin tulee tunne, että jotain sittenkin voi olla. Mistä tämä tulee? Sen olen tiedostanut, että sinä o111356Miksi en antautunut sulle mies?
Vaikka olin ihastunut... Vaikka tunsin olevani turvassa sun seurassa... Vaikka sä olisit halunnut... Vaikka mä olisin1471334