Kertauksen vuoksi.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/vanhemman_hyvinvointi/parisuhde/parisuhteen_vaiheet/
Parisuhteen vaiheet
kärpässieni1
34
1305
Vastaukset
Kiitos 'kärpässieni1' tuosta linkistä!
-Symbioosivaihe
-Eriytymisen vaihe
-Kumppanuuden vaihe
Narsismin kyllästämässä suhteessa taitaa tuo kumppanuuden vaihe jäädä pois, ja tunnemaailmat seilaa kahdessa ensimmäisessä. Muutkin variaatiot lienevät mahdollisia. Mitä mieltä itse olet?- ent.ilkis
Yxex....
Mietin miten symbioosivaiheen selvittää itselleen rehellinen ihminen henkilön kanssa, joka on narsisti? ent.ilkis kirjoitti:
Yxex....
Mietin miten symbioosivaiheen selvittää itselleen rehellinen ihminen henkilön kanssa, joka on narsisti?Omalta kohdaltani voin sanoa että en valehdellut itselleni, en vain umpirakastuneena nähnyt totuutta. ' Rakastuminen rakastumisen tunteeseen' sokeuttaa erittäin tehokkaasti. Kokemani henkisen väkivallan ja fyysiset lyönnitkin pistin toisen tempperamentin piikkiin, ja annoin anteeksi. Väkivalta ei ollut kertaluontoista, ja pitkään jatkuttuaan oli pakko todeta että valehtelen itselleni...sen jälkeen ritolat.
- ks1
Narsistin kanssa sukset menevät ristiin tuossa eriytymisvaiheessa kun uhri haluaa pyristellä symbioosista irti mutta narsisti haluaa pitää otteessaan. Siinä vaiheessa tulee myös ne sekoamisen tunteet, että "olenko minä hullu vai tuo toinen". Kumppanuuden vaiheeseen asti voi päästä mikäli tekee kaiken niinkuin narsisti haluaa ja elää vain narsistin ehdoilla sairastuen itse tai ainakin luopumalla kaikesta itselleen tärkeästä. Sellaiseen terveeseen kumppanuuteen ei narsisti vaan yksinkertaisesti pysty ja tiedostaa kai itsekin tämän.
- lottamari<3
Jörg Zink kuvaa nuorten ihmisten rakkauden tien kolmea vaihetta heidän suhteessaan. Normaalissa suhteessa voi tosiaan nuo vaiheet ollakin??? (en ole varma ) mutta luonnehäiriöisen kanssa ei mikään noista vaiheista toteudu, niitä ei ole olemassakaan. Ei ole symbioosivaihetta, ei eriytymisvaihetta eikä kumppanuudenvaihetta. Luonnehäiriöisen kanssa ollaan MINÄ-suhteessa ja eletään Minävaiheessa hamaan loppuun saakka.
Minusta parisuhdetta ei pitäisi jaotella tuolla tavalla. Parisuhteen pitäisi olla ja perustua ennen muuta aina rakkauteen ja kumppanuuteen ilman erillisiä vaiheita. Minusta on aivan sama onko kyseessä nuori tai keski-ikäinen, joka on rakastunut, heillä näyttää,( jos suhde tosiaan perustuu ja on normaaleista ihmisistä ja rakkaudesta kysymys ) käyttäytyminen olevan aivan samanlaista. Ihastutaan, rakastutaan, tunnetaan kiintymystä, ollaan yhdessä ja halutaan toiselle hyvää. En lähtisi erottelemaan näitä kolmea osa-aluetta toisistaan minusta parisuhde muodostaa yhdessä sybioosi - yhteenkuuluvuuden. Rakkaus on yhtä kuin symbioosia ja kumppanuutta, jossa toiselle annetaan tilaa olla symbioosista huolimatta oma itsensä ja toteuttaa omia toiveitaan. Jos joku rakkauden tahtoo nähdä eri vaiheina, niin nähköön. Minulle rakkaus on kaikkea tuota yhdessä. Rakastuminen on yhtä kuin kumppanuus, jossa yhdessä halutaan toteuttaa ja elää elämää ilman, että käydään ja noudatetaan vaihe vaiheelta jotain tiettyä kaavaa.
Toisin sanoen minun on vaikea uskoa mihinkään vaiheisiin, kuten en jaksa uskoa suhteen hoitamiseenkaan. Kun on löytänyt sellaisen ihmisen jota syvästi rakastaa, jota kunnioittaa ja johon luottaa ja jonka kanssa asiat helposti sujuvat, niin siinä suhteessa on tilaa olla ja hengittää, olla oma itsensä ja tuntea rauhaa.
Jos ajatellaan symbioosivaihetta se merkitsisi ainakin minulle, että voimakasta rakkautta tunnettaisiin vain tuossa vaiheessa sitä seuraisi laimeammat kiintymyksen tunteet ja kumppanuudessa kyse olisi enää vain ydessäolon itsestäänselvyydestä, jossa tunteille ei niin suurta merkitystä annetakaan, riitää kun toinen on olemassa ja häntä jotenkin sietää ;)
Rakkautta on aina pyritty selittämään ja se haluttu jakaa osiin, jotta pyrittäisiin ymmärtämään ihmisen itsekkyyttä parisuhteen sisällä. Rakkautta ei voi jaksottaa, sitä joko on tai ei ole. Rakkauden syvin olemus tulee samankaltaisuuden löytymisestä. Ihmistä jonka kanssa on helppo olla, jota ymmärtää ja joka ymmärtää minua on helppo rakastaa. Luonteiden yhteensopivuus ja tunne siitä, että yhdessä ollaan täydentämässä toista luo harmonisen yhteekuuluvuuden ja symbioositunteen, joka kestää kun ymmärtää että mitään parempaa en voi koskaan saada, enkä muuta haluaisikaan kuin tämän ihmisen kanssa olla ja viettää lopun elämäni. Sybioosi säilyy koko elämän kenellä säilyy,...se on rakkauden kemiaa.- ent.ilkis
Luonnehäiriöisen kanssa eletään pelkkää symbioosivaihetta.
- lottamari<3
ent.ilkis kirjoitti:
Luonnehäiriöisen kanssa eletään pelkkää symbioosivaihetta.
Ei eletä. Luonnehäiriöinen ei elä missään vaiheessa toisen kanssa yhteiselämää ei symbioosissa eikä minkäänlaisena kumppanina. Kumppani on hänelle hyödyke, jota hän käyttää kun tarvitsee. Luonnehäiriöinen elää MINÄ elämää, johon ei kuulu kumppani eivätkä perheen muutkaan jäsenet.
- ent.ilkis
lottamari<3 kirjoitti:
Ei eletä. Luonnehäiriöinen ei elä missään vaiheessa toisen kanssa yhteiselämää ei symbioosissa eikä minkäänlaisena kumppanina. Kumppani on hänelle hyödyke, jota hän käyttää kun tarvitsee. Luonnehäiriöinen elää MINÄ elämää, johon ei kuulu kumppani eivätkä perheen muutkaan jäsenet.
Tuo on sinun näkemyksesi asiasta. So be it.
- M.B.
ent.ilkis kirjoitti:
Tuo on sinun näkemyksesi asiasta. So be it.
Jaan Lottamarin käsityksen asiasta. Parisuhde on nimenä kuvaava, mutta minulla oli omastani kokemus, että minä en ollut toisen kanssa parisuhteessa. Toki asia, josta ei voinut keskustella. Koska sillä ei ollut merkitystä MIKSI minusta tuntui siltä, että väitetty parisuhteeni ei ollut parisuhdetta nähnytkään ..
M.B. kirjoitti:
Jaan Lottamarin käsityksen asiasta. Parisuhde on nimenä kuvaava, mutta minulla oli omastani kokemus, että minä en ollut toisen kanssa parisuhteessa. Toki asia, josta ei voinut keskustella. Koska sillä ei ollut merkitystä MIKSI minusta tuntui siltä, että väitetty parisuhteeni ei ollut parisuhdetta nähnytkään ..
Kukapa näistä tietää ja tilanteet ovat erilaisia, ihmiset myös, puhumattakaan "häiriöistä".
Joo... itse kyllä koen tuon symbioosin todeksi. Se oli edellytys kaikelle. Kaikki tai ei mitään - eloa koko ajan.
Rajattomuus ja toisen pitäminen jatkeena vaatii aika symbioottisen suhteen jonka sisällä pääsee sitten manipuloimaan, eristämään ja kiusaamaan.
Ilman jatkuvaa symbioosin tarvetta se olisi voinut edes ulkoisilta puitteiltaan voinut muistuttaa parisuhdetta. Ei niin ei=)
Tämä meikän kokemus- ent.ilkis
lynett kirjoitti:
Kukapa näistä tietää ja tilanteet ovat erilaisia, ihmiset myös, puhumattakaan "häiriöistä".
Joo... itse kyllä koen tuon symbioosin todeksi. Se oli edellytys kaikelle. Kaikki tai ei mitään - eloa koko ajan.
Rajattomuus ja toisen pitäminen jatkeena vaatii aika symbioottisen suhteen jonka sisällä pääsee sitten manipuloimaan, eristämään ja kiusaamaan.
Ilman jatkuvaa symbioosin tarvetta se olisi voinut edes ulkoisilta puitteiltaan voinut muistuttaa parisuhdetta. Ei niin ei=)
Tämä meikän kokemusNimenomaan. Tuotapa tarkoitin.
Symbioosiin on taivuttava, mikäli elää narsistin kanssa...
Toisalta....narsisti tuskin asiaa tietää.... ent.ilkis kirjoitti:
Nimenomaan. Tuotapa tarkoitin.
Symbioosiin on taivuttava, mikäli elää narsistin kanssa...
Toisalta....narsisti tuskin asiaa tietää....Tuskinpa tietää joo, mutta se on sairasta, että kun tavataan pitää olla 24/7 toisen kehonosana.
Enkä ala tässä nyt syyttelemään, sillä viimeisen episodin aikana huomasin otsekin hakeutuvani symbioosiin. Olen ajatellut sitä heikkouden merkkinä ihmisessä (jota en siedä koska en ole sinut oman heikkouteni kanssa) enkä siksi suostunut näkemään. Matkailu avartaa taas.
Ensin menee ookoo ja elo on suht normia muine asioineen, ihmisineen ja menoineen, mutta sitten... jos ei hän kuumota jatkuvasti niin minä teen näin. Ja tunnen onttoutta ja tyhjyyttä jos se ei onnistu... kunnes tulee "ähky" ja ero. Ja taas symbioosi. Toisaalta voisi ajatella ettei ihmekään jos tuollainen suhde muuttuu todella sairaaksi. Koko pohjahan on aivan mahdoton toteuttaa pitkään. Tai en tiedä, mutta itse en sellaiseen pysty pitkään kerrallaan vaan ahdistun todella vaikka näemmä sellaiseen tunkeudun. Outoa.
Eli on/off on sitä sananmukaisesti. Joko tai. Harmaata aluetta ei ole.
"Ne" tyypit eivät tunnu edes treffailevan normaalisti vaan suhde alkaa ns heti.- M.B.
lynett kirjoitti:
Tuskinpa tietää joo, mutta se on sairasta, että kun tavataan pitää olla 24/7 toisen kehonosana.
Enkä ala tässä nyt syyttelemään, sillä viimeisen episodin aikana huomasin otsekin hakeutuvani symbioosiin. Olen ajatellut sitä heikkouden merkkinä ihmisessä (jota en siedä koska en ole sinut oman heikkouteni kanssa) enkä siksi suostunut näkemään. Matkailu avartaa taas.
Ensin menee ookoo ja elo on suht normia muine asioineen, ihmisineen ja menoineen, mutta sitten... jos ei hän kuumota jatkuvasti niin minä teen näin. Ja tunnen onttoutta ja tyhjyyttä jos se ei onnistu... kunnes tulee "ähky" ja ero. Ja taas symbioosi. Toisaalta voisi ajatella ettei ihmekään jos tuollainen suhde muuttuu todella sairaaksi. Koko pohjahan on aivan mahdoton toteuttaa pitkään. Tai en tiedä, mutta itse en sellaiseen pysty pitkään kerrallaan vaan ahdistun todella vaikka näemmä sellaiseen tunkeudun. Outoa.
Eli on/off on sitä sananmukaisesti. Joko tai. Harmaata aluetta ei ole.
"Ne" tyypit eivät tunnu edes treffailevan normaalisti vaan suhde alkaa ns heti.Symbioosi ja symbioosi. Parhaimmillaan symbioottinen suhde on kahden aikuisen välinen terve suhde, edelleen. Puu ja sieni. :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Symbioosi
Itse käsitän kaikki tai ei mitään suhteen sellaiseksi, että toinen hyväksytään omana itsenään ja siitä hiljalleen aletaan katsomaan niitä kompromisseja. Puolin ja toisin, eikä pelkästään toisen sanelemana. Ja niin, että se tarkoittaa sitä, että ensimmäisen riidan yhteydessä ei osoiteta ovea ja kehoiteta poistumaan.
Tosin nykyisin varmaan poistuisinkin samantein, enkä jäisi leikkimään "parisuhteen puolikasta".
Ei auta pää punaisena huutaa toista luottamaan itseensä ja syyttelemään siitä kun ei uskalla paljastaa niitä kipeitä kohtia itsestään, jos jatkuvasti niin tehdessään törmää vähättelyyn ja asioitten käyttämiseen itseään vastaan. Tavalla tai toisella. M.B. kirjoitti:
Symbioosi ja symbioosi. Parhaimmillaan symbioottinen suhde on kahden aikuisen välinen terve suhde, edelleen. Puu ja sieni. :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Symbioosi
Itse käsitän kaikki tai ei mitään suhteen sellaiseksi, että toinen hyväksytään omana itsenään ja siitä hiljalleen aletaan katsomaan niitä kompromisseja. Puolin ja toisin, eikä pelkästään toisen sanelemana. Ja niin, että se tarkoittaa sitä, että ensimmäisen riidan yhteydessä ei osoiteta ovea ja kehoiteta poistumaan.
Tosin nykyisin varmaan poistuisinkin samantein, enkä jäisi leikkimään "parisuhteen puolikasta".
Ei auta pää punaisena huutaa toista luottamaan itseensä ja syyttelemään siitä kun ei uskalla paljastaa niitä kipeitä kohtia itsestään, jos jatkuvasti niin tehdessään törmää vähättelyyn ja asioitten käyttämiseen itseään vastaan. Tavalla tai toisella.Mistä tälle puulle pahkat ;) ?
En mä tajuu.
Käsitin symbioosin tässä yhteydessä sulautumiseksi samaan muottiin, ilman minkäänlaista erillisyyttä. Haluamattakaan kehittää sellaista(vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan)...kykenemättä elämään ilman tätä ja jos näin käy - se johtaa kriisiin muodossa tai toisessa. Eikä siitä pääse yli jos ei jälleen avaa rajojaan täysin
Tarkoitin kaikki tai ei mitään - setillä sitä, että joko rajat ovat täysin auki tai täysin kiinni.
Niin se meillä meni.
Tohtoriiii.... tule katkaisemaan meikäläisen napanuoraaa....- M.B.
lynett kirjoitti:
Mistä tälle puulle pahkat ;) ?
En mä tajuu.
Käsitin symbioosin tässä yhteydessä sulautumiseksi samaan muottiin, ilman minkäänlaista erillisyyttä. Haluamattakaan kehittää sellaista(vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan)...kykenemättä elämään ilman tätä ja jos näin käy - se johtaa kriisiin muodossa tai toisessa. Eikä siitä pääse yli jos ei jälleen avaa rajojaan täysin
Tarkoitin kaikki tai ei mitään - setillä sitä, että joko rajat ovat täysin auki tai täysin kiinni.
Niin se meillä meni.
Tohtoriiii.... tule katkaisemaan meikäläisen napanuoraaa....:) Ymmärrän mitä tarkoitit, ja ymmärrän hyvinkin. Joskus on vaan hyvä itselleenkin muistuttaa ikäänkuin se päinvastainen todellisuus, että muistaa mitä se on, mitä sillä tarkoitetaan.. Jos narsistisessa suhteessa symbioosi on pahimmillaan molemmat tyhjiin tavalla tai toisella imevä, niin mitä on symbioosi terveimmillään.
Mietin Tempun peugeotti-kommenttia tai vastausta sellaiseen... että jos ajaa pösöllä, miten sitä sitten näkeekin pösöjä kaikkialla. Jos on ollut narsistisessa suhteessa ja tiedostaa sellaisen huonot puolet ja ikäänkuin sellaisen seurauksena näkee sitten narsisteja kaikkialla ja kaikissa symbiooseissa epäilee toisen olevan ainakin hyväksikäytetty, NIIN onko mahdollista, että keskittymällä terveeseen kaikin tavoin, löytää sitten tulevaisuudessa sen terveen sieltä vankimielisairaalan narsistit - osastolta ja uskaltautuu jopa heittäytyä suhteeseen vailla niitä mörköjä siellä kaapissa ...
Ja omalta osaltaan myös osaisi paremmin niihin tapoihin, joilla tervettä suhdetta ylläpidetään?? - M.B.
M.B. kirjoitti:
:) Ymmärrän mitä tarkoitit, ja ymmärrän hyvinkin. Joskus on vaan hyvä itselleenkin muistuttaa ikäänkuin se päinvastainen todellisuus, että muistaa mitä se on, mitä sillä tarkoitetaan.. Jos narsistisessa suhteessa symbioosi on pahimmillaan molemmat tyhjiin tavalla tai toisella imevä, niin mitä on symbioosi terveimmillään.
Mietin Tempun peugeotti-kommenttia tai vastausta sellaiseen... että jos ajaa pösöllä, miten sitä sitten näkeekin pösöjä kaikkialla. Jos on ollut narsistisessa suhteessa ja tiedostaa sellaisen huonot puolet ja ikäänkuin sellaisen seurauksena näkee sitten narsisteja kaikkialla ja kaikissa symbiooseissa epäilee toisen olevan ainakin hyväksikäytetty, NIIN onko mahdollista, että keskittymällä terveeseen kaikin tavoin, löytää sitten tulevaisuudessa sen terveen sieltä vankimielisairaalan narsistit - osastolta ja uskaltautuu jopa heittäytyä suhteeseen vailla niitä mörköjä siellä kaapissa ...
Ja omalta osaltaan myös osaisi paremmin niihin tapoihin, joilla tervettä suhdetta ylläpidetään??Jaa kökköä suomenkieltä taas tarjolla..
Ja omalta osaltaan osaisi keskittyä paremmin niihin tapoihin ja menetelmiin (lisäys), joilla tervettä suhdetta ylläpidetään ja luodaan??
- ent.ilkis
Totta kai, pässiäistipuseni!
Jätän nyt pois neonatologian (sen poikkeavuudet ja normit) ja keskityn aikaan normaaliautistisen kauden jälkeen - ikä max. n. 1 kk.
Tiedäthän sä nämä Mahlerit ja muut. Pitäisi olla selvä ja ihan perushuttua.
Vauvan Symbioottinen vaihe/Eriytymisvaihe (jne.) - ja tämä vaihe jää kesken (tulee häirityksi), kun narsistinen p.h. syntyy.
Vastapuolen on tuettava tätä kehitysvaihetta, muuten suhde ei onnistu - muutoin tulee ongelmia pahemman kerran. Kukaan ei kuitenkaan jaksa sitä loputtomiin ja tyhminkin herää jossain vaiheessa tajuamaan, että jotain tässä on pielessä.
Tässä näkemykseni.- ent.ilkis
Se on aihe nro 2. Jos haluat voi tehdä siitä oman aloituksen.
- lottamari<3
Vanhaa tietoa.Vauva ei elä symbioosissa äitinsä kanssa vaan kokee jo hyvin varhain olevansa erillinen äidistään. Vauva on tietoinen äidistä ja omasta erillisyydestään, mutta on riippuvainen äidistä koska äiti antaa hänelle hänen tarvitsemansa hoidon. Lapsi ei koe olevansa silti yhtä ja elävänsä symbioosissa äitinsä kanssa vaan toteuttaa omaa tahtoaa ja temperamenttiaan.
- kysyn minäkin
lottamari<3 kirjoitti:
Vanhaa tietoa.Vauva ei elä symbioosissa äitinsä kanssa vaan kokee jo hyvin varhain olevansa erillinen äidistään. Vauva on tietoinen äidistä ja omasta erillisyydestään, mutta on riippuvainen äidistä koska äiti antaa hänelle hänen tarvitsemansa hoidon. Lapsi ei koe olevansa silti yhtä ja elävänsä symbioosissa äitinsä kanssa vaan toteuttaa omaa tahtoaa ja temperamenttiaan.
Ilmoita linkki tai lähde tähän uuteen tietoon.
lottamari<3 kirjoitti:
Vanhaa tietoa.Vauva ei elä symbioosissa äitinsä kanssa vaan kokee jo hyvin varhain olevansa erillinen äidistään. Vauva on tietoinen äidistä ja omasta erillisyydestään, mutta on riippuvainen äidistä koska äiti antaa hänelle hänen tarvitsemansa hoidon. Lapsi ei koe olevansa silti yhtä ja elävänsä symbioosissa äitinsä kanssa vaan toteuttaa omaa tahtoaa ja temperamenttiaan.
En mä tiedä, itse vanhempana kyllä "koen nähneeni" selkeän symbioosivaiheen. Ne rajat joutui sitten opettamaan käytännössä.
- ent.ilkis
lynett kirjoitti:
En mä tiedä, itse vanhempana kyllä "koen nähneeni" selkeän symbioosivaiheen. Ne rajat joutui sitten opettamaan käytännössä.
Symbioosivaihe on aika ennen eriytymistä...ja se todellakin on olemassa. Näin ainakin luennoitiin vielä 2008....Normaalista symbioosista kehittyy mm. empatia.
ent.ilkis kirjoitti:
Symbioosivaihe on aika ennen eriytymistä...ja se todellakin on olemassa. Näin ainakin luennoitiin vielä 2008....Normaalista symbioosista kehittyy mm. empatia.
"Normaalista symbioosista kehittyy mm. empatia. "
Ja kun tämä prosessi häiriintyy, tulee narsistisia ongelmia (?). Kö ?
En ole koskaan täysin ymmärtänyt tuota rajattomuutta. Tavallaan.
Mitä se voisi tarkoittaa esimerkein esim lapsen kohdalla ? Miten käyttäytyy perustaltaan lapsi, joka ei tunne erillisyyttään ?
(Olettaen siis että "tarpeeksi vanha" siihen)- ent.ilkis
lynett kirjoitti:
"Normaalista symbioosista kehittyy mm. empatia. "
Ja kun tämä prosessi häiriintyy, tulee narsistisia ongelmia (?). Kö ?
En ole koskaan täysin ymmärtänyt tuota rajattomuutta. Tavallaan.
Mitä se voisi tarkoittaa esimerkein esim lapsen kohdalla ? Miten käyttäytyy perustaltaan lapsi, joka ei tunne erillisyyttään ?
(Olettaen siis että "tarpeeksi vanha" siihen)Psykologiassa puhutaan separaatio-individuaatioprosessista eli eriytymis-yksilöitymiskehityksestä (jota lottis väittää vanhentuneeksi tiedoksi). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sen kyvyn syntymekanismia, jossa henkilö pystyy erottamaan minuutensa erilliseksi muista.
Olen paljon puhunut täällä henkilökohtaisista rajoista - omistani ja muiden. Nämä rajat ovat niitä, joita narsistit eivät näe itsessään - eikä muissa. He eivät kunnioita näitä rajoja ja oma kokemukseni on (tarkoin omia rajojani vartioivana), että narsistin tunnistaa hyvin helposti juuri tuosta.
Narsistin ongelma on minävaurio, joka estää häntä ymmärtämästä näitä muiden rajoja. Hänelle on olemassa vain ne ihmiset, joista on hänelle hyötyä ja jotka tyydyttävät hänen tarpeitaan. Hän on silloin yhtä itseään voimallisemman kanssa. Puolisona tämä merkitsee sitä, jonka edelle kirjoitin; pitää jaksaa elää symbioosissa ilman kritiikkiä vastapuolen toimista.
Ja kyllä, prosessin häiriinnyttyä varhaislapsuudessa saattaa syntyä narsistisia ongelmia. Symbioosivaihetta seuraava eriytymisvaihe on edellytys henkiselle itsenäisyydelle. Narsisti ei ole henkisesti itsenäinen.
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei ymmärtääkseni voida todeta kuin "valmiista" persoonallisuudesta, eli aikuisesta. Mutta jos tarkoitat, miten lapsi käyttäytyy aikana, jolloin hän on vielä ikänsä takia "rajaton", niin tietenkin siten, että olettaa olevansa voittamaton ja kykenevä hallitsemaan muita oman mielensä mukaan. Että muut (äiti, isä) ovat häntä varten ja hänen tarpeitaan. ent.ilkis kirjoitti:
Psykologiassa puhutaan separaatio-individuaatioprosessista eli eriytymis-yksilöitymiskehityksestä (jota lottis väittää vanhentuneeksi tiedoksi). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sen kyvyn syntymekanismia, jossa henkilö pystyy erottamaan minuutensa erilliseksi muista.
Olen paljon puhunut täällä henkilökohtaisista rajoista - omistani ja muiden. Nämä rajat ovat niitä, joita narsistit eivät näe itsessään - eikä muissa. He eivät kunnioita näitä rajoja ja oma kokemukseni on (tarkoin omia rajojani vartioivana), että narsistin tunnistaa hyvin helposti juuri tuosta.
Narsistin ongelma on minävaurio, joka estää häntä ymmärtämästä näitä muiden rajoja. Hänelle on olemassa vain ne ihmiset, joista on hänelle hyötyä ja jotka tyydyttävät hänen tarpeitaan. Hän on silloin yhtä itseään voimallisemman kanssa. Puolisona tämä merkitsee sitä, jonka edelle kirjoitin; pitää jaksaa elää symbioosissa ilman kritiikkiä vastapuolen toimista.
Ja kyllä, prosessin häiriinnyttyä varhaislapsuudessa saattaa syntyä narsistisia ongelmia. Symbioosivaihetta seuraava eriytymisvaihe on edellytys henkiselle itsenäisyydelle. Narsisti ei ole henkisesti itsenäinen.
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei ymmärtääkseni voida todeta kuin "valmiista" persoonallisuudesta, eli aikuisesta. Mutta jos tarkoitat, miten lapsi käyttäytyy aikana, jolloin hän on vielä ikänsä takia "rajaton", niin tietenkin siten, että olettaa olevansa voittamaton ja kykenevä hallitsemaan muita oman mielensä mukaan. Että muut (äiti, isä) ovat häntä varten ja hänen tarpeitaan."Että muut (äiti, isä) ovat häntä varten ja hänen tarpeitaan. "
Monissa keskusteluissa ihmiset ovat todenneet narsistisen puolison odottavan erityiskohtelua. Tosissaan ja aidosti uskoen odotukseensa.- ent.ilkis
yxex kirjoitti:
"Että muut (äiti, isä) ovat häntä varten ja hänen tarpeitaan. "
Monissa keskusteluissa ihmiset ovat todenneet narsistisen puolison odottavan erityiskohtelua. Tosissaan ja aidosti uskoen odotukseensa.Tietenkin uskovat. Sehän ON heidän todellisuutensa.
Toisaalta on myös huomionarvoista, että narsistien puolisotkin ovat usein vailla omaa erillistä minuutta - siten narsistin "rajaloukkaukset" onnistuvat parhaiten..... ent.ilkis kirjoitti:
Tietenkin uskovat. Sehän ON heidän todellisuutensa.
Toisaalta on myös huomionarvoista, että narsistien puolisotkin ovat usein vailla omaa erillistä minuutta - siten narsistin "rajaloukkaukset" onnistuvat parhaiten.....Tältä pohjalta ymmärtää myös miksi syyntakeeton narsisti uhriutuu ja uskoo aidosti olevansa uhri, kun puoliso-uhri nostaa kytkintä.. :)
(eli uhreja riittää)- ent.ilkis
yxex kirjoitti:
Tältä pohjalta ymmärtää myös miksi syyntakeeton narsisti uhriutuu ja uskoo aidosti olevansa uhri, kun puoliso-uhri nostaa kytkintä.. :)
(eli uhreja riittää)Jep.
Mutta nyt menen harjaamaan omat hampaani ja koiran hampaat sekä menen yöpuulle - eri harjalla tietysti.
Kiva sana tuo syyntakeeton.... ent.ilkis kirjoitti:
Psykologiassa puhutaan separaatio-individuaatioprosessista eli eriytymis-yksilöitymiskehityksestä (jota lottis väittää vanhentuneeksi tiedoksi). Lyhyesti sanottuna se tarkoittaa sen kyvyn syntymekanismia, jossa henkilö pystyy erottamaan minuutensa erilliseksi muista.
Olen paljon puhunut täällä henkilökohtaisista rajoista - omistani ja muiden. Nämä rajat ovat niitä, joita narsistit eivät näe itsessään - eikä muissa. He eivät kunnioita näitä rajoja ja oma kokemukseni on (tarkoin omia rajojani vartioivana), että narsistin tunnistaa hyvin helposti juuri tuosta.
Narsistin ongelma on minävaurio, joka estää häntä ymmärtämästä näitä muiden rajoja. Hänelle on olemassa vain ne ihmiset, joista on hänelle hyötyä ja jotka tyydyttävät hänen tarpeitaan. Hän on silloin yhtä itseään voimallisemman kanssa. Puolisona tämä merkitsee sitä, jonka edelle kirjoitin; pitää jaksaa elää symbioosissa ilman kritiikkiä vastapuolen toimista.
Ja kyllä, prosessin häiriinnyttyä varhaislapsuudessa saattaa syntyä narsistisia ongelmia. Symbioosivaihetta seuraava eriytymisvaihe on edellytys henkiselle itsenäisyydelle. Narsisti ei ole henkisesti itsenäinen.
Narsistista persoonallisuushäiriötä ei ymmärtääkseni voida todeta kuin "valmiista" persoonallisuudesta, eli aikuisesta. Mutta jos tarkoitat, miten lapsi käyttäytyy aikana, jolloin hän on vielä ikänsä takia "rajaton", niin tietenkin siten, että olettaa olevansa voittamaton ja kykenevä hallitsemaan muita oman mielensä mukaan. Että muut (äiti, isä) ovat häntä varten ja hänen tarpeitaan.Oolspraittis, thanks.
"Nämä rajat ovat niitä, joita narsistit eivät näe itsessään - eikä muissa."
Ymmärrän kyllä tietyiltä osin tuon rajattomuuden mutta en ihan kokonaisuudessaan. Tai ehkä ymmärrän ymmärtämättäni. Jotenkin se vetää puoleensa siinä mielessä, että epäilen "kärsineeni tuosta" koko elämäni. Siis olevani rajaton. Pakkohan sitä on olla jotta päästää toisenkin turvaportista kulkemaan miten tahtoo mutta se ei ole kuin ajoittainen tilanne. Minä se kävelen niistä turvaporteista enemmmänkin. Miten haluan ja koska haluan.
Jouduin kotoa lähdön jälkeen opettelemaan sen minkä muut osaavat jo kymmenen vuotta aiemmin....rajat. Ettei saa esim varastaa, valehdella koko ajan saadakseen mitä haluaa, huijata, ottaa, viedä, käyttää tai esim penkoa toisten koteja. Ne opin vasta elämällä elämää. Mutta... edelleenkin jos haluaisin, voisin tehdä sen ilman huonoa omaatuntoa, peläten vain sitä että jäisin kiinni. Noh okey, en ehkä ihan sitä kaikkea olisi valmis tekemään mutta you get the point.
Hmm...pelottavaa.
Pelottavampaa on kuitenkin se, että elämä on kuitenkin sujunut suht ookoo. Jos eläisin nyt nykymaailmassa, olisin leimattu parantumattomaksi narsistiksi joka ei voi oppia tai kasvaa enää. Totuus on kuitenkin se, että olen oppinut joten noitavainot sikseen.
Juu ja olen samaa mieltä ettei häiriötä mielestäni edes saisi todeta kuin "varttuneemmilta" mutta näinhän ei käytäntö taida mennä.
Tarkoitin vain esimerkein hakea sitä, että miten rajattomaksi jäänyt esim esiteini tai teini käyttäytyy. Tämä siksi että taidanpa olla kasvanut rajattomaksi ja siksi aihe kiinnostaa. En vain osaa tarkastella sitä objektiivisesti vaikka merkit ilmassa onkin.
Tuli mieleen tuosta kun kirjoitit että äiti ja isä ovat häntä varten. Näin kuvittelee vielä moni aikuinenkin tuttavapiirissäni. En sano että ovat häiriöisiä mutta outoa se on kyllä.- ent.ilkis
lynett kirjoitti:
Oolspraittis, thanks.
"Nämä rajat ovat niitä, joita narsistit eivät näe itsessään - eikä muissa."
Ymmärrän kyllä tietyiltä osin tuon rajattomuuden mutta en ihan kokonaisuudessaan. Tai ehkä ymmärrän ymmärtämättäni. Jotenkin se vetää puoleensa siinä mielessä, että epäilen "kärsineeni tuosta" koko elämäni. Siis olevani rajaton. Pakkohan sitä on olla jotta päästää toisenkin turvaportista kulkemaan miten tahtoo mutta se ei ole kuin ajoittainen tilanne. Minä se kävelen niistä turvaporteista enemmmänkin. Miten haluan ja koska haluan.
Jouduin kotoa lähdön jälkeen opettelemaan sen minkä muut osaavat jo kymmenen vuotta aiemmin....rajat. Ettei saa esim varastaa, valehdella koko ajan saadakseen mitä haluaa, huijata, ottaa, viedä, käyttää tai esim penkoa toisten koteja. Ne opin vasta elämällä elämää. Mutta... edelleenkin jos haluaisin, voisin tehdä sen ilman huonoa omaatuntoa, peläten vain sitä että jäisin kiinni. Noh okey, en ehkä ihan sitä kaikkea olisi valmis tekemään mutta you get the point.
Hmm...pelottavaa.
Pelottavampaa on kuitenkin se, että elämä on kuitenkin sujunut suht ookoo. Jos eläisin nyt nykymaailmassa, olisin leimattu parantumattomaksi narsistiksi joka ei voi oppia tai kasvaa enää. Totuus on kuitenkin se, että olen oppinut joten noitavainot sikseen.
Juu ja olen samaa mieltä ettei häiriötä mielestäni edes saisi todeta kuin "varttuneemmilta" mutta näinhän ei käytäntö taida mennä.
Tarkoitin vain esimerkein hakea sitä, että miten rajattomaksi jäänyt esim esiteini tai teini käyttäytyy. Tämä siksi että taidanpa olla kasvanut rajattomaksi ja siksi aihe kiinnostaa. En vain osaa tarkastella sitä objektiivisesti vaikka merkit ilmassa onkin.
Tuli mieleen tuosta kun kirjoitit että äiti ja isä ovat häntä varten. Näin kuvittelee vielä moni aikuinenkin tuttavapiirissäni. En sano että ovat häiriöisiä mutta outoa se on kyllä.No siis, taidat tosiaankin tietää asioista itse tietämättäsi. :)
Teini, jonka rajojen ymmärrys on vähän niin ja näin saattaa tosiaan käydä varkaissa ja saattaa valehdella lähes patologisella tarpeella - ilman sen kummempia omantunnon kolkutuksia.
En ole sitä mieltä, etteikö narsistinen ph:stä voisi toipua. Useimmat persoonallisuushäiriöt joko lieventyvät ja häviävät intensiivisellä hoidolla (esimerkkinä Jorma Tähkä), mutta myös ikä vähentää käytöksen jäykkyyttä, joka tällaiseen häiriöön liittyy.
Terapia auttaa tuohon objektiiviseen tarkasteluun - tai ainakin sen pitäisi tehdä niin.
Ainakin näin palstaolosuhteissa näyttää, että olet saanut jossain vaiheessa kaaosminäsi hallintaasi. Jäsennät todella hyvin syitä ja seurauksia, joten et sinä ainakaan enää ole rajaton, jos joskus sitä mielestäsi oletkin ollut. ent.ilkis kirjoitti:
No siis, taidat tosiaankin tietää asioista itse tietämättäsi. :)
Teini, jonka rajojen ymmärrys on vähän niin ja näin saattaa tosiaan käydä varkaissa ja saattaa valehdella lähes patologisella tarpeella - ilman sen kummempia omantunnon kolkutuksia.
En ole sitä mieltä, etteikö narsistinen ph:stä voisi toipua. Useimmat persoonallisuushäiriöt joko lieventyvät ja häviävät intensiivisellä hoidolla (esimerkkinä Jorma Tähkä), mutta myös ikä vähentää käytöksen jäykkyyttä, joka tällaiseen häiriöön liittyy.
Terapia auttaa tuohon objektiiviseen tarkasteluun - tai ainakin sen pitäisi tehdä niin.
Ainakin näin palstaolosuhteissa näyttää, että olet saanut jossain vaiheessa kaaosminäsi hallintaasi. Jäsennät todella hyvin syitä ja seurauksia, joten et sinä ainakaan enää ole rajaton, jos joskus sitä mielestäsi oletkin ollut.Tuo "parantuminen" on mielenkiintoista.
Esim addikti, joka on vuorattu defenseillä ja narsistisilla piirteillä, voi "parantua" mutta monesti sillä vaatimuksella että ns muistuttaa tästä itseään usein. Toiset joutuvat aloittamaan joka aamun näin jatkaen sitä vielä pitkälle päivään, toisille riittää vähempi.
En näe alkoholistia narsistisena ph:nä mutta jos vetää esim 30 vuotta keittoa ja käyttäytyy kuin psykopaatti, tuhoten elämänsä ja eväten minkäänlaisen henkisen kasvun...ei voi olla helppoa muuttua, hallita tunne-elämäänsä tai edes ymmärtää sitä.
Heidät voidaan kyllä tietyissä oloin saada rehelliseksi omaa itseään kohtaan. Vaikeaa mutta mahdollista.
Tavallinen terapia vain tuntuu tällaisilla narsistisesti kovin puolustautuneilla ihmisillä valuvan vähän hiekkaan. Tämä johtuu siitä ettei riippuvuussairauksia oikein ymmärretä. Vaikka katki saataisiinkin, ongelmat käytöksessä jäävät. Ns kuivahuikaksikin kutsuttu. Siksi siellä aina sanotaankin, että kun korkki menee kiinni, sitten vasta alkaa hommat...
Käytän tätä vertauskohtana koska addiktit käyttäytyvät narsistisesti ja ne käytösmallit tuntuvat istuvan lopulta aika tiukassa. Muutakaan parempaa esimerkkiä en keksinyt, löytänyt suurta otosta vastaavasti ja jäykästi käyttäytyvistä ihmisistä.
Joo mutta se siitä paasausaiheestani taas....=)
Kiva että näyttää tulleen jotain järkeä päähän. Irtiotto oman itsensä pakenemisesta on aiheuttanut sekavuutta ja jonkinasteisia romahduksia mutta watch me, täältä tullaan. Alkaa pää vähän selkiämään vähitellen.
Päätin myös lopettaa itselleni valehtelemisen. Hah, oliskin niin helppoa. Siksi kierrän puun sata kertaa ympäri, tutkien sen koloja ja kaarnan pintaa...jotta osaisin sitten paremmin hoivata sitä. Niin kauan kuin pysyin yhdessä totuudessani, mitään ei tapahtunut.
Mites muuten tuo ikäjuttu ? Eikös sitä sanota että mm narsisti pahenee iän myötä? Mistä se on tullut ? Vai koskeeko se vain sitä osuutta, joka ei koe romahdusta ja sitä kautta koskaan pääse näkemään mitään rehellistä ?
Jos näin on, addiktoituminen ja sitä kautta romahtaminen on narsistisia ongelmia omaavalle lahja.ent.ilkis kirjoitti:
Jep.
Mutta nyt menen harjaamaan omat hampaani ja koiran hampaat sekä menen yöpuulle - eri harjalla tietysti.
Kiva sana tuo syyntakeeton....Minua nauratti (sydämellisesti) tuo harjauksen tilannekomiikka! =)
Syyntakeettomuudesta...kiinnostaisikohan ketään aihe...siis jos itseä kohtaan epämiellyttävän tuntuinen on 'sairaudentunnoton' niin mikä on oikeutemme syyttää häntä sellaisesta mitä hän ei itse tajua...toisaalta kun itse kärsii toisen käytöksestä niin on luonnollista haluta syyttää...
Mikä parisuhde? Minua jotenkin naurattaa tuo sana. Ei sovi kyllä omaan tapaukseen. Mitään suhdettahan ei koskaan ollutkaan, hänhän piti täsmällisen huolen siitä, että kaiken muun lisäksi sai kieltää minut joka käänteessä missä se vain oli mahdollista. Kostossa on todella monta ulottuvuutta tai suhteessa näköväisyyttä.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Hengenvaaralliset kiihdytysajot päättyivät karmealla tavalla, kilpailija kuoli
Onnettomuudesta on aloitettu selvitys. Tapahtuma keskeytettiin onnettomuuteen. Tapahtumaa tutkitaan paikan päällä yhtei863922Ajattelen sinua iltaisin, aamulla, päivittäin
Ehkä siinä jo pientä vinkkiä. Oot jäänyt pahasti mieleen. Sun katse on niin syvä ja oot niin lempeä. Hyvä olla sun kanss1071832- 1091146
- 1001111
- 69983
Priden osallistujamäärä suuri pettymys!
Ei lähellekään sataatuhatta, vaikka mukaan on värvätty kaikki aktivistit jopa homot katolta heittelevä islamistinen aate165882- 42846
IS Viikonloppu 28.-29.6.2025
3- merkitty Kovis Erkki Vuokilalta. Oikean reunan (kuvituksellinen) pääkuva on hauska, mutta siitä johdetun sanan merkit57811Joku kysyy
Missä on syy? Jossainhan se syy täytyy olla persujen kannatuksen alenemiseen. Kannatuksen alneminen ei näy pelkästään g61780Huono grilli kokemus
Menimme grillille ostamaan ruokaa. Myyjät nauroivat meille, ja saimme todella asiatonta palvelua. Odotimme ruokaa innoll22771