Hei :) onko siis teistä kukaan ollut AIKUISTEN puolella sh klinikalla Helsingissä? Olen jonossa sinne (en tiedä onko paikkani päivä vai vuodeosasto. Mutta haluaisin kuullä MILLAISTA siellä on henkilökunta ja millainen se on ulkonäöltään?
Millaiset säännöt siellä on? miten ruokailut.. miten he esim toimivat jos kieltäytyy syömästä /syömästä loppuun jotain ruokaa?? kertokaa ihan vapaaasti omia kokemuksianne sieltä. HALUAN kuulla :) ps.. miten he suhtautuvat potilaaseen jolla on motivaatio HUKASSA? (Minä en olisi halunnut lähetettä, mutta se vain tehtiin :(
Yritin etsiä netistä tietoa, mutten löytäny. Kiitän teitä jotka vastaatte :-)
KUKAAN OLLUT SYÖMISHÄIRIÖ KLINIKALLA?
hheelpmeee
20
12609
Vastaukset
- Edelleen sairas..
Haluisin lisätä tohon edellisen kysyjän viestiin, et jos jollain on kokemusta Kokkolan syömishäiriöklinikasta, niin mielelläni lukisin kokemuksia myös sieltä!
- kokkolanklinikka
Tällainen vanha ketju tuli tietoa etsiessä vastaan, mutta ainakin Kokkolan Syömishäiriöklinikan entinen potilas oli kirjoittanut kokemuksistaan tänne: http://www.syomishairioklinikka.com/tietoa-meista/blogi/toipuvan-kokemus
- beenthere...
Helsinkin syömishäiriöklinikka:
Mä oon ollut vuodeosastolla kahesti (lapparissa ja hesperiassa) sekä päiviksellä muutaman kerran. Tässä jotain tietoa paikasta.
Vuodeosasto:
Nimensä mukaisesti siellä ollaan kokovuorokautisesti. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Jokaiselle laaditaan perusruokalistapohjaa hyväksi käyttäen yksilöllinen ateriasuunnitelma ravitsemusterapeutin kanssa. Painonnostotavoite on osastohoidon ensisijainen tavoite. Ruokaa siis syödään ja paljon, minkä lisäksi juodaan lisäravinnejuomia.
Ruokailut ovat valvottuja, kaikki syövät samassa pöydässä jonka päässä hoitoja valvoo ja tarkkailee, ettei kukaan esim. piilota ruokaa. Ruoka-aika on 30 min ja vasta sen jälkeen saa nousta. Vaikka olisi syönyt aikaisemmin. Kaikki pitää syödä, mitään ei saa jättää. Se on hoitosopimuksessa, jonka allekirjoitat. Jos et sitoudu syömään kaikkea edessäsi olevaa ruokaa, se on adios.
Huoneet ovat kahden hengen huoneita. Vessat ovat kiinni päivät, illalla avataan. Yleinen vessa on auki päivisin, mutta suljettuna aina puoli tuntia ruokailujen jälkeen. Lounaan jälkeen on yhteinen puolen tunnin lepohetki, kaikki ovat yhteisessä salissa. Osastolla on siis ns. yhteinen tila plus potilashuoneet. Yhteisessä olohuoneessa on telkkari, askartelukamaa ja lehtiä jne.
Jokaisella on ns. omahoitaja. Omahoitajan kanssa sovitte etenemisistä, lomista, ulkoiluista jne. Kerran viikossa on hoitokokous, jossa omahoitaja, lääkäri ja potilas keskustelevat edistymisista, lääkityksestä jne.
Ulkoiluja on aluksi hyvin rajoitetusti, mutta kun paino alkaa nousta alkaa vapauksiakin saamaan. Kotilomat alkaa pikku hiljaa lisäänty ja oma vastuu kasvaa. Itse olin osastolla 7 kk ja useimmitenkin hoitojaksot ovat 1 kk eteenpäin.
PäiväosastO: Aika samat systeemit ja säännöt kun vuodeosastollakin. Siellä ei ole omia huoneita, ainoastaan yhteinen tila. Ma,ke ja pe päiviksellä syödään aamupala, välipala sekä lounas. Ti ja to syödään näiden aterioiden lisäksi päivällinen. iltapala jää aina omalle vastuulle.
Päiväosastolla potilaat ovat usein hiukan motivoituneempia ja pärjäävät paremmin omillaankin. En ole varma, onko BMI raja päivikselle yhä 17 ja fyysisesti huonommassa kunnosa olevat potilaat ohjattaisiin suoraan vuodeosastolle. Itse olen ollut päiväosastolla paremmassa kunnossa kun vuodeosastolla, ja voin sanoa, että en olisi huonoimmillani kyennyt noudattamaan päiväosaston sääntöjä ja syömään esim. itsenäisesti iltapalan.
Eli päivis sopii parhaiten niille, ketkä ovat hyvinkin motivoituneita ja tarvitsevat alkusysäyksen parantumiseen. Päiviksellä on myös enemmän ryhmiä, mm. ruuanvalmistusryhmä jne. Puuhaa riittää siis, eikä minulla ainakaan aika tullut pitkäksi.
Osastolla, niin päivä kuin vuode, on sekä motivoituneita että motivattomia potilaita. Kaikilla on toki jonkinlainen motivaatio, koska siellä ylipäätään on. Monelle motivaatio löytyy vasta hoidon myötä, älä ole huolissasi. Toivon tosiaan, että sinäkin motivaation jostain löydät, elämä on terveenä paljon helpompaa. Itselläki meni vielä vuosia osastonkin jälkeen toipumiseen, mutta vihdoin alan voida oikeasti hyvin.
Toivottavasti sait kaipaamiasi vastauksia.
Tsemppiä sinulle! - viiiestin aloittaaja
Voi kiitos hurjasti vastauksista !! Mutta mähän joudun heti lähtemään sieltä.. koska en voi syödä koko ajan jokaisella aterialla tyhjäks lautas... liian iso kynnys.. enkä ole alipainoinen(?) vaakaa en uskolla nyt katsoa.. mutta tarvitsen kipeeti kontrollin oksenteluun sun muuhun.. psyykekkin aika huono :/ mihinköhä mun täytyis mennä... äh.. miksen mä tajua lopettaa ja HALUA parantua?? :((
- tietää kokemuksesta.
No jos et syömishäiriöosastolla pärjää, ja menet huonoon kuntoon, oli se sitten fyysisesti tai henkisesti, niin todennäköisesti se on sitten joku muu osasto, kuten tavallinen sisätauti-osasto tai joku suljettu psykan osasto.
- Edelleen sairas..
Nostan tätä viestiä, kun kaipaisin pikaista tietoa sekä Helsingin syömishäiriökeskuksesta, että Kokkolan syömishäiriöklinikasta!!!
- dddiuuudiuu
MÄKIN HALUAISIN TIETÄÄ ! kummastakin lisää enemmän :) toimiiko NUORTEN PUOLI JA AIKUISTENPUOLI samallatavalla? tai samoilla periaatteilla.. onko aikuisilla enemmän vapauksia liikkua? tms ? (anteeks jos selitys on jotenkin outo) entä milloin menee raja ettei itse saa päättää hoidostaan?
ONKO kokopäiväisellä osastolla mahdollisuus liikkua vapaasti päivisin? kuhan on ruoka-aikoina(ohjelman aikana) paikalla?
Ja mulla on ollu koko ajan semmonen kuva et sh osastol ois hirveän laihoja pelkkiä anorektikkoja.. mutta eikö tosia asia ole se että siellä on ihan normaalin kokoisia ihmisiä? Bulimiaa sairastavia , anoreksiaa ja BEDiä? pelottaa että saan siellä vain pahemman alemmuskompleksin :( - DoNotTouchMe
Pakko kysyä tarkentavaa: puhutteko te nyt Hussin syömishäiriöyksiköstä Helsingissä?
Helsingissä sen lisäksi yksityinen palveluntarjoaja, joka kulkee virallisella nimellä Syömishäiriökeskus (Elämän nälkään Ry), jolla sekä ympärivuorokautinen osasto että avopuolen terapiayksikkö. Tämä ei liity millään tavalla Hussin syömishäiriöosastoihin (päivä- ja kokovuorokautinen).
Kokkolassa ja Tammisaaressa sijaitsevat yksiköt ovat myös yksityisiä - selventäkää kysymyksiä, pliis, jotta eivät sekoitu nämä kaikki keskenään, ja jotta kysymyksiin on helpompi vastata.
Hus on siis Hus. Syömishäiriökeskus on asia erikseen ja yksityinen, samoin Kokkola aivan eri luokassa, kuin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin tarjoama kunnallinen hoito.
Palan halusta vastata, kunhan tiedän mistä puhutaan;) - diuuddiuu
siis hussista puhutaan :) se on kai entinen hesper.. vai mikä liekään. Siis helsinhin syömishäiriöklinikka.. osote tais olla
HYKS Psykiatriakeskus
Välskärinkatu 12
tuosta minä ainakin tiedustelin :) mutta sasa kertoa MUISTAKIN kokemuksia! kiitos vielä (:- Edelleen sairas..
Mä taas tarkotin nimenomaan yksityistä SYÖMISHÄIRIÖKESKUSTA Helsingis ja Kokkolan yksityistä SYÖMISHÄIRIÖKLINIKKAA.
- shaibaa
Edelleen sairas.. kirjoitti:
Mä taas tarkotin nimenomaan yksityistä SYÖMISHÄIRIÖKESKUSTA Helsingis ja Kokkolan yksityistä SYÖMISHÄIRIÖKLINIKKAA.
Itse taas en suosittelisi Helsingin yksityista Syömishäiriökeskusta. Omien kokemusten perusteella siis, voihan se joillekin sopia, mutta mulle paikka oli ahdistavin kokemus ikinä. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja sain maksusitoomuksen.
Paikka sopii hyvin syömishäiriön toteuttamiseen. Hoitajat eivät puuttuneet juuri lainkaan oireisiini ja sain mekastaa ihan rauhassa huoneessani, syljeksiä ruokia pois ja kitata vettä punnituksiin. Huijaaminen oli todella helppoa, sillä suurin osa hoitajista oli aika ammattitaidottoman oloisia. Heidän hoitonsa perustuu pitkälti vuosisadan pahimman huuhaatädin eli Peggy Claude-Pierren oppeihin. Hänen Montreux-klinikkansa suljettiin, kun potilaita laiminlyötiin, sidottiin ja pakkosyötettiin luvatta. Eikä SHK:ssa sen parempia pyhimyksiä olla, myös minua ja muita potilaita alistettiin ja kohdeltiin kuin pikkulapsia. Hoitajat eivät pitäneet meitä ihmisinä vaan kävelevinä sairauspesäkkeinä.
Kun hoitajilta kysyi, mitä hoito SHK:ssa oikeastaan tarkoittaa, ei osattu vastata. Enkä näin jälkeenpäin osaa sitä tarkalleen itsekään kuvailla enkä kutsuisi sitä hoidoksi. Siellä vaan oltiin ja hengailtiin ja odoteltiin, että jossain vaiheessa sairaus katoaisi. Somaattisen puolen seuranta on surkeaa, mutta psyykenlääkkeitä kyllä tungetaan mielellään jokaisesta reiästä sisään. Yleinen käytäntö siis on, että yritetään lääkitä potilaat mahdollisimman vihanneksiksi, jotta hoitajilla olisi aikaa relata ja juoruilla heistä. Fyysinen kuntoni tarkastettiin vain sisälle tullessani ja sen jälkeen hoitajat arvioivat tilan "omien päätelmiensä perusteella". Toisin sanoen kaikki tehtiin aivan liian mutu-tuntumalla.
Minua ei edes yritetty motivoida paranemaan ja tuntui, että olen siellä vaan säilytyksessä eristyksissä ympäristössä. Kun millä tahansa osastolla olisin saanut ulkoilulupia kuntoni puolesta, ei niitä SHK:ssa herunut ennen kuin vanhempani olivat heränneet tilanteeseen ja puuttuneet kuukauden ajan asioihin. Minusta olisi tullut hyvää vauhtia kasa tuhkaa, ellen olisi puoli vuotta sisätiloissa kökittyäni vihdoin päässyt ulkoilmaan.
Eniten ketutti se, että potilaiden kanssa ei keskustella ollenkaan tavoitteista tai jatkosta. Aina vaan kaikki on liian kaukana edes mietittäväksi. Tiedonvälitys osaston sisällä oli myös surkeaa: mikään ei vaan yksinkertaisesti kulkenut eteenpäin, ei hoito eikä epäkohtien muutos.
Tuntuu, että SHK:ta arvostetaan lähinnä sen takia, että paikan pomolla on niin suuri vaikutusvalta Suomen syömishäiriöpiireissä. Kukaan ei ole vaan käynyt tarkistamassa itse paikan kuntoa. SHK:sta jäi käteen lähinnä vaan painajaisia eikä painoa vaikka yritinkin erityisesti loppuvaiheessa antaa paikalle mahdollisuus ja uskoa hoitoon. - et oo tosissas
shaibaa kirjoitti:
Itse taas en suosittelisi Helsingin yksityista Syömishäiriökeskusta. Omien kokemusten perusteella siis, voihan se joillekin sopia, mutta mulle paikka oli ahdistavin kokemus ikinä. Itse asun pääkaupunkiseudulla ja sain maksusitoomuksen.
Paikka sopii hyvin syömishäiriön toteuttamiseen. Hoitajat eivät puuttuneet juuri lainkaan oireisiini ja sain mekastaa ihan rauhassa huoneessani, syljeksiä ruokia pois ja kitata vettä punnituksiin. Huijaaminen oli todella helppoa, sillä suurin osa hoitajista oli aika ammattitaidottoman oloisia. Heidän hoitonsa perustuu pitkälti vuosisadan pahimman huuhaatädin eli Peggy Claude-Pierren oppeihin. Hänen Montreux-klinikkansa suljettiin, kun potilaita laiminlyötiin, sidottiin ja pakkosyötettiin luvatta. Eikä SHK:ssa sen parempia pyhimyksiä olla, myös minua ja muita potilaita alistettiin ja kohdeltiin kuin pikkulapsia. Hoitajat eivät pitäneet meitä ihmisinä vaan kävelevinä sairauspesäkkeinä.
Kun hoitajilta kysyi, mitä hoito SHK:ssa oikeastaan tarkoittaa, ei osattu vastata. Enkä näin jälkeenpäin osaa sitä tarkalleen itsekään kuvailla enkä kutsuisi sitä hoidoksi. Siellä vaan oltiin ja hengailtiin ja odoteltiin, että jossain vaiheessa sairaus katoaisi. Somaattisen puolen seuranta on surkeaa, mutta psyykenlääkkeitä kyllä tungetaan mielellään jokaisesta reiästä sisään. Yleinen käytäntö siis on, että yritetään lääkitä potilaat mahdollisimman vihanneksiksi, jotta hoitajilla olisi aikaa relata ja juoruilla heistä. Fyysinen kuntoni tarkastettiin vain sisälle tullessani ja sen jälkeen hoitajat arvioivat tilan "omien päätelmiensä perusteella". Toisin sanoen kaikki tehtiin aivan liian mutu-tuntumalla.
Minua ei edes yritetty motivoida paranemaan ja tuntui, että olen siellä vaan säilytyksessä eristyksissä ympäristössä. Kun millä tahansa osastolla olisin saanut ulkoilulupia kuntoni puolesta, ei niitä SHK:ssa herunut ennen kuin vanhempani olivat heränneet tilanteeseen ja puuttuneet kuukauden ajan asioihin. Minusta olisi tullut hyvää vauhtia kasa tuhkaa, ellen olisi puoli vuotta sisätiloissa kökittyäni vihdoin päässyt ulkoilmaan.
Eniten ketutti se, että potilaiden kanssa ei keskustella ollenkaan tavoitteista tai jatkosta. Aina vaan kaikki on liian kaukana edes mietittäväksi. Tiedonvälitys osaston sisällä oli myös surkeaa: mikään ei vaan yksinkertaisesti kulkenut eteenpäin, ei hoito eikä epäkohtien muutos.
Tuntuu, että SHK:ta arvostetaan lähinnä sen takia, että paikan pomolla on niin suuri vaikutusvalta Suomen syömishäiriöpiireissä. Kukaan ei ole vaan käynyt tarkistamassa itse paikan kuntoa. SHK:sta jäi käteen lähinnä vaan painajaisia eikä painoa vaikka yritinkin erityisesti loppuvaiheessa antaa paikalle mahdollisuus ja uskoa hoitoon.Taitaa olla jotain sairauden värittämiä traumoja siellä taustalla..? Ja hmm, saatan arvata nimimerkin takana lymyilevän henkilön muilta kuulemieni luonnehdintojen perusteella - sait maksusitoumuksen vahingossa ja jätit hoidon muutenkin kesken, ja hups... kuinkas sitten kävikään? Kiva jos voit nykyään hyvin, mutta hoitoa ja ihan pitkää ja osaavaa sellaista kyllä tuolta Shk:sta, eli siitä yksityisestä syömishäiriökeskuksesta kyllä saa.
Kaikessa hoidossa on kyse omasta motivaatiosta! Jos hoito ei pure, vika on molemmissa, ja ei ne asiat miksikään muutu jos ei ongelmista omassa elämässään tai hoidossaan puhu vaan vaikenee ja alistuu valittamaan - ah, on se vaan niin kiva valittaa, kun saa syyttä kaikkia muita paitsi itseään.
Anteeksi purkaukseni;)
nimim. itse kokenut ja terve! - oonpas tosissani
et oo tosissas kirjoitti:
Taitaa olla jotain sairauden värittämiä traumoja siellä taustalla..? Ja hmm, saatan arvata nimimerkin takana lymyilevän henkilön muilta kuulemieni luonnehdintojen perusteella - sait maksusitoumuksen vahingossa ja jätit hoidon muutenkin kesken, ja hups... kuinkas sitten kävikään? Kiva jos voit nykyään hyvin, mutta hoitoa ja ihan pitkää ja osaavaa sellaista kyllä tuolta Shk:sta, eli siitä yksityisestä syömishäiriökeskuksesta kyllä saa.
Kaikessa hoidossa on kyse omasta motivaatiosta! Jos hoito ei pure, vika on molemmissa, ja ei ne asiat miksikään muutu jos ei ongelmista omassa elämässään tai hoidossaan puhu vaan vaikenee ja alistuu valittamaan - ah, on se vaan niin kiva valittaa, kun saa syyttä kaikkia muita paitsi itseään.
Anteeksi purkaukseni;)
nimim. itse kokenut ja terve!Öh, nyt olet kyllä sekoittanut minut johonkin toiseen, sillä en jättänyt hoitoani kesken ja maksusitoomukseni ei ollut mikään vahinkoteko vaan sitä jopa jatkettiin kerran.
Sanoin jo, että tämä oli oma kokemukseni paikasta. Enkä ole todellakaan ainoa, kenellä jäi paikasta huono maku... Olisin itse halunnut siellä ollessani, että hoitajat olisivat puuttuneet oireilemiseeni muutenkin kuin hyssyttelemällä. Vihasin ja vihaan edellään tätä sairautta ja minun mielestäni SHK:ssa ei tehty tarpeeksi sen hoitamisen eteen. Tottakai sairaus saattaa "värittää traumoja", mutta mitä enemmän painoa siellä sain (ts. tulin terveemmäksi), sitä selvemmin huomasin hoidon puutteet. Eli mielipiteitäni ei kyllä voi leimata pelkästään anoreksian mielipiteiksi.
Tiedän, että hoidossa on kyse omasta motivaatiosta. Ihmettelen vaan, kun siellä ei yhtään kannustettu paranemaan. Sain kyllä painoa nostettua siellä juuri oman motivaationi ansiosta. SHK:ssa olisi vain ollut niin helppoa jatkaa sairaudessa rypemistä laiskan hoidon takia.
Varmasti on hieno juttu, että koit hoidon siellä hyväksi ja paranit ja niin kävi noin puolelle samaan aikaan kanssani siellä olleista. Enkä ole todellakaan laittamassa sairastumistani, laihtumistäni tai maailman sotatilannetta SHK:n syyksi. Halusin vain sanoa, että sinne ei kannata mennä liian sinisilmäisellä asenteella ja uskoa jokaista valhetta.
- DoNotTouchMe
...ja kuten huomaatte: käsitteet sekoittuvat noiden instituuttien välillä, ja jokainen kysyjä saattaa saada virheellistä tietoa;)
Hussissa mulla on ollut paljon tuttuja "hoidossa" - itse en kutsu sitä hoidoksi, vaan säilömiseksi ja ensiavuksi, osastosta ja potilaan kunnosta riippuen - ja suurin osa on edelleen... Hoitoajat ovat riittämättömiä (parista päivästä muutamaan kuukauteen), sillä sairastuneethan hyvin tietävät, ettei syömishäiriö ole fyysinen sairaus (vaikka oireet niin ilmenevätkin suurimmalla osalla) vaan mielen proplematiikkaa koskeva ongelma. Hussissa hoidon pääpaino on energiamäärillä ja painolukemilla, joita hoitosopimus ja hoidon tavoitteetkin lähes poikkeuksetta tyystin ovat. Itse en kunnalliselle menisi, jos olisi muita vaihtoehtoja, mutta sehän on täysin itsestään ja parantumiseen tarvittavasta motivaatiosta kiinni, mitä kukin voi saada ko. laitoksesta irti. Oma tahto ratkaisee, ja osastot tarjoavat vain tukea tähän prosessiin.
Yksityisellä, Syömishäiriökeskuksella lähinnä, hoidon lähtökohta on sairauden voittaminen ja terveeseen elämään kuntoutuminen. Hoidossa/osastolla ollaan kunnes korvien välistä löytyy tarpeeksi tervettä ajatusmaailmaa ja tunne-elämäkin alkaa olla tasapainossa. Moni viettää vuosia osastolla ja siinä samassa hoitokontaktissa, ja terapiakin usein jatkuu saman yrityksen tarjoaman avohoidon turvin. Jokainen ympärivuorokautisen osaston hoitaja on koulutettu alan ammattilainen, ja syömishäiriötietämys sekä tukeminen oikeanlaisiin elämänsisältöihin on huipussaan - niin väitän. Haittapuolena mainittakoon pitkät jonot ja hankala saatavuus; lähetettä ei saa poikkeuksia lukuunottamatta pääkaupunkiseudulta ollenkaan, eikä kukaan pysty itse maksamaan 470€ vuorokausihintaa omasta pussistaan. Muualta tulevien kannattaa kysyä maksusitoumusta omalta lääkäriltään, ja jos tilanne on paha tai akuutti, niin voihan vapautuvaa paikkaa odotella sitten vaikka jossain toisella osastolla.. Yksikkökin on pieni, seitsemän paikkainen, ja pitkien hoitojaksojen vuoksi paikkoja vapautuu harvoin. Silti suosittelen tätä ylitse muiden (kokkolasta en tiedä mitään), jos siihen on mahdollisuus! Myös terapiayksikön erilaisia fysio-, psyko- ja ravitsemusterapioita kannattaa kokeilla. Tarjolla on myös luontaishoitoja yms.
Heittäkää kysymyksiä, niin on helpompi vastailla;) - viestinaloittajaaa
no nyt kilahti lähetä tuonne kunnalliseen helsinkii SH klinikalle.. sinne nyt ainakin menen alkuhaastatteluihin. Enkä yhtään tiedä mitä tästä tulee..
tuli jos emonen olo et ne tähtää ja panostaa siel vaa energian saantiin ja painoon..
mun painossa tuskin mitään nostettavaa kuitenkaan on.
Probleema on vain tuo henkinen ahdistus.. ja siitä koituvat haitat :(
Mutta kaikkea täytyy yrittää.. ja tekisin mitä vain ollakseni terve,, vielä jjoskus. Toisaalta tekisin mitä vain ollakseni laiha :( näin ne ajatukset sekoavat.. - doingpoing
Täältä löytyy myös yksi SHK:n ex-potilas, enkä minäkään näe ko. paikassa mitään positiivista.
Kuten aiempi hlö kertoi, psyykenlääkkeiden syöttäminen oli hirveää - jumalattomia määriä varsinkin rauhoittavia. Ja aina jos pienikään ahdistuksen poikanen meinasi pukata pintaan, oli jos jonkinmoista hoitajaa tuomassa jonossa nappeja, jotta saisivat olla keskenään rauhassa.
Ulkoilut.. niin mitkä ulkoilut? Se piskuinen aidattu pihanpalanen keskellä Helsingin betoniviidakkoa ei oikein vastaa käsitystä ulkoilusta, varsinkaan, kun hoitaja on sekuntikellon kanssa vieressä kyttäämässä, ettei siellä auringonpaisteessa olla sitten yhtään enempää kuin viisi minuuttia ja siellä vaan istutaan penkillä.
Ruoka sitten.
Ei mitään kevyttuotteita. Tai no maito oli kevytmaitoa, mutta siinä se. Minulle sanottiin, että nenä-mahaletku on hyvin pian kaverina, jos vielä kieltäytyy syömästä. Se olikin sitten ainoa mihin sairaudenkuvaan puututtiin; ts. muuten shk:ssa syömishäiriöoireilu rehotti villi heinäpelto.
Joka viikko kun henkilökunnan tiimi kokoontui, tuli uusia sääntöjä ja entistä kummallisempia sääntöjä, mm. ei kasviksia ja hedelmiä samalla aterialla, tiettyjä tv-ohjelmia ei saanut katsoa.
Ja entäs se somaattisen puolen seuranta? Ainoa mitä mulle tehtiin oli viikottaiset punnitukset sekä YKSI ainoa verikoe eikä sitäkään olisi otettu, ellen olisi väen vängällä vaatinut päästä kokeisiin, koska olo oli semmoinen, että arvot ovat päin seiniä.
Meillä kotona vanhemmat luulivat ja pitivät paikkaa aluksi maanpäällisenä taivaana, jossa takuulla paranee ja oltiin kuultu vain hyvää palautetta. Mutta äärimmäisen nopsaa ne mielikuvat karisivat.
Kilpailua, kyräilyä, oireilua... oikea syömishäiriöHELVETTI! Ja mikä oli vielä ahdistavampaa niin se, että ala- ja täysi-ikäiset keskenään siellä. Tarkoitan siis, että esim. on melkoinen ero 14-vuotiaalla ja 24-vuotiaalla, ihan siis ajattelun tasolla.
Pyydän alkuperäinen kirjoittaja, harkitse vielä tuota shk:ta. Kokkolasta olen kuullut jonkin verran, että ainakin vielä on hyvä paikka. Erään Kokkolan ex-potilaan vanhempi kertoi paikasta, ja mitä itsekin pelkästään tiloista tiedän, niin huomattavasti miellyttävämpi kuin shk:n hiton ahdistavan kapea käytävä. Kokkolassa myös säännöllinen somaattisen voinnin seuranta.
Tietty paikat jakavat mielipiteitä. Osalla jokin metodi toimii, osalla ei. Itselläni ei mikään pakottaminen toimi. Shk:sta lähdin kymmenen kertaa sairaampana kuin mitä olin sinne mennessäni. Onneksi en ehtinyt kovin pitkään olla siellä - Luoja siunatkoon niitä, jotka ovat olleet vuosia shk:n potilaina *grr*
Jos ei motivaatiota ole, sitä ei ainakaan shk:sta löydy, päin vastoin. Mulla ainakin muiden oireilu vahvisti omaa syömishäiriökäyttäytymistä ja... äääh! Niin raivostuttaa edes muistella koko aikoja!! Ja ne helvetin huoneratsiat, jossa takavarikoitiin jopa purkat. - viestin aloittajaaa
oho... apua.. en voi sanoa mtn kun en ole kokenyt.. PUHUTKO nytten välskärinkadulla sijaitsevasta?? Toivottavasti paikka ei enään ole tuommoinen. milloin olit siellä viimeksi?? ja häiritsee ainakin tuo että ALA iäiset ja aikuiset ovat samassa...
toivottavasti en sairastu vielä pahemmin.. :(
eniten pelkään juuri sitä että oma ihmisarvoni ryöstetään siellä.. ettei mielipiteelläni olisi mtn valtaa.- selvennyx
Välskärinkadulla sijaitseva on kunnallinen Psykiatriakeskus, ei yksityinen Syömishäiriökeskus, joka taas on tällä hetkellä Arabiassa (muuttaa Malmille... joskus sadan vuoden päästä, asiat etenevät niiiin hitaasti). Kokkolassa on taas ainakin Syömishäiriöklinikka.
- viestinaloiiittaja
Olen siis viestin aloittaja ja MENOSSA kunnalliseen VÄLSKÄRINKADULL sijaitsevaan :) joten siitä tiedustelisin.. millaiset hoitajat.. millainen osasto jos on osasto tarvetta?
Kiitos kaikille jo vastanneille asiallisista kommenteista! :) - Edelleen sairas..
Nyt todella kaipaisin kokemuksia, omia tai läheisten, tuolta Kokkolan sh-keskuksesta!! Voi olla, et jonkun ajan kuluttua oisin sinne menos...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Oulaisen vaalitulos: Vahva alku, mutta lisää toimia tarvitaan
Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus167150- 1972510
Yh:n pihalla aina eri auto
Ompa jännä seurata ohiajaessa, että millainen auto on nyt erään yksinhuoltajan pihassa. Näyttääpä siellä taaskin olevan1021947En vittujakaan enää välitä sinusta nainen
Toivottavasti en näe sinua enää koskaan. Jos näen, niin en ole näkevinäni. Et merkitse minulle enää mitään.761517Exän käytös hämmentää (taas)
Osaisivatko palstan herrat kenties helpottaa tulkitsemista? Toki naispuolisetkit saavat antaa tulkinta-apua, mutta nyt k1911069- 41980
Olet minua
vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va46949- 77853
- 45729
Susanna Laine paljastaa - Tästä farmilaiset yllättyvät joka kaudella: "Ettei olekaan niin paljon..."
Farmi Suomi vie Pieksämäelle maaseudulle ja suosikkirealityn juontajan puikoissa on Susanna Laine. Uudella kaudella muka7708