Miten ehkäistä burn-out uudessa työssä?

Yksi neuvo on, että:
- tietokone päälle kello 8:00 ja kiinni 16:00 ja kotiin.
- älä käytä tietokonetta kotonasi (sähkömagneettinen säteily, jonka tietokone luo välittämään läheisyyteen aiheuttaa liiallisissa määrissä mm. unettomuutta mikä lisää burnout-riskiä)
- käy ulkona lenkillä vapaa-ajallasi
- koita skarpata toi 8:00 - 16:00 aika niin että saat tarvittavat asiat tehtyä (laiskottelu pidentää päivää, joka lisää riskiä burnoutiin ja samoin pidentää aikaa koneella istumisen osalta, jolloin sähkömagneettinen säteilyn päiväannos kasvaa)

Burnout:ia lisääviä tekijöitä:
- Hankalat asiakkaat (vaativat liikaa ja uhkailevat jos eivät saa mitä haluavat ja ruikuttavat joka asiasta mistä et ole edes vastuussa)
- Hankalat esimiehet
- Yötä myöten tekeminen

Samoin Hi-Tech Ammattilaiset on riskiryhmässä.

Joskus tuntuu että ainakin Suomessa vaaditaan pikkuisen liikaa työasenteelta. Pitäisi tehdä töitä ahkerasti ja kiltisti ja olla vielä hiljaa. Arvostusta yhteiskunnassa ja ihmisten kanssa saa vaan jos on asema ja statusta jota esitellä. Työllä voidaan yrittää paikata muita elämästä puuttuneita asioita: kunnioitusta, ystävyyssuhteita, arvostusta tai vaikka hyväksyntää. Kierre on valmis, työ menee ”ihon alle”.

Itse olen kokenut pienen burn outin. Jatkoin töitä viikon sairasloman jälkeen. Hullu ja idiootti. Kuukauden sisällä tästä vaihdoin työtä, pitkä parisuhde meni poikki ja muutin yhteisestä asunnosta asumaan yksin. Mietin silloin että tämän kun selviän niin selviän mistä vaan. Että periksi ei anneta ja hammasta purren, aivan typerin asenne ikinä. Paha olo jäi sisälle, ja kesti noin 1,5 vuotta että pääsin burn outista yli.

Seuraava työpaikka olikin sitten yhtiössä jonka polttomerkki perseesssä pitäisi hikoilla hullun lailla henkilökohtaisen elämän kustannuksella. Ylitöiden tekeminen on normi ja ”joustavuudesta” keskusteltiin jo haastattelussa. Uuden oppiminen ja iso palkka houkutteli, ja otin ”haasteen” vastaan. Ensimmäisen vuoden huhkin hullun lailla. Sitten tuli herääminen ja pikku hiljaa ymmärrys siitä mikä on aikunoikeasti tärkeää.

Kun tuntuu ettei mistään saa tarvittavaa tukea niin työn tekoon laitetaan kaikki energia mitä irti lähtee. Minusta tuntuu kuitenkin että elämässä pitäisi löytää pehmeämpiä arvoja, joista itse pidän tärkeimpänä itsensä kehittämistä ihmisenä.

Sain seuraavista asioista perspektiiviä asiohin:
- Työnantaja ei koskaan tule kiittämään tekemistäni uhrauksista
- Loppujen lopulta olen työnantajalle vain voimavara, jonka voi tarvittaessa vaihtaa
- KOSKAAN markkinataloudessa ei yksilön etu tule voittamaan yhtiön etua
- Olen työssä jossa tehdään vain kiireisimmät asiat, koska hommia on liikaa ja tavoitteet on asetettu niin hullun korkealle ettei niihin ole ilmeisesti edes tarkoitus päästä
- Hiekkakuopan pohjalta on turha juosta ylös jos reunat sortuu koko ajan päälle, joten teen sen minkä näen tärkeimmäksi työn etenemisen ja tiimin selvitymisen kannalta
- En tule koskaan saamaan työnkautta kaipaamaani kunnioitusta ja hyväksyntää joten minun on parempi etsiä sitä jostakin muualta
- Kaatuuko maailma sittenkään päälle mikäli en kykene asetettuihin dead lineihin? (ei tähän mennessä)


Kun päästän työn ”ihon alle” joudun kierteeseen jossa on vaikea nähdä metsää puilta, eli perspektiivi häviää ja stressaan:
- Muistutan itselleni ettei työ määrittele minua ihmisenä
- Elämästä piti nauttia eikä ahdistua joten miksi stressaan
- Stressaaminen ei auta mitään joten minun pitää pystyä näkemään asiat neutraalisti, joskus menee vituilleen ja joskus todella loistavasti – liekehtiminen tai masentuminen on siis turhaa.

Ja olen siis vakuutus- ja rahoitusalan akateeminen markkinoinnin asiantuntija 29 v.

Hei!
Kokemuksesi kuulostaa rankalta, toivottavasti uudessa työssäsi on nyt sujunut hyvin.

Kirjoitan, koska olen laatimassa juttua Taloussanomiin liittyen työuupumukseen. Luuletko, että voisit kertoa omasta tilanteestasi lukijoille? Uskon, että ajatuksistasi voisi olla apua muille, jotka ovat samassa tilanteessa ja vaarassa palaa loppuun.

Jos suostut juttelemaan, ottaisitko yhteyttä minuun osoitteessa [email protected]

Ystävällisin terveisin
Elina Kervinen