Olen 29 vuotias nainen. Olin ennen nykyistä suhdetta noin 6 vuotta yksin suurimmaksi osaksi. Sitten iski suoraan sanoen paniikki, siis jonkin sortin ikäkriisi, jonka varjolla löysin nykyisen avokkini. Olemme noin 1.5 vuotta seurusteltu ja viimeiset 6kk asuttu saman katon alla, mutta en todella tiedä miksi. Yhteen muutto oli oma hätiköity "hyvä" ideani, joka osoittautuikin täysin katastrofiksi. Emme ole koskeneet toisiimme kuukausiin, vaikka tulemme hyvin juttuun. Mies on ujo ja masentunut eikä mistään enää oikein tule mitään suhdetta ajatellen. En pidä itseäni rumana, enkä usko että se on siitä kiinni, mies ei vain ylipäätään halua.
Tahtoisin vain unohtaa kaiken ja muuttaa erilleen, mutta en tiedä kuinka uskallan toimia masennustaustankin takia. Meillä ei ole kaunoja toisiamme kohtaan, tulemme hyvin juttuun, mutta olen kyllästynyt inumaan kosketusta, enkä oikeastaan edes enää kaipaa tai halua sitä häneltä. Inhottaa ajatuskin, sillä ehdin ruinata sitä jo niin pitkään. Epäilyttää kaikkien, mm vanhempien ja ympäristön asettamat paineet ja miehen reagointi eroa ajatellen.
Mitä teen??
2
102
Vastaukset
- täti valkoinen
Ethän sinä nyt voi säälistäkään kenenkään kanssa asua. Masennukseen tarvitsee psykologin ja sinä et ole ammattiapu vaan kumppani, - jos nyt sitäkään. Tehän olette ystäviä, ette pari. Jutelkaa, mitä tuo parisuhde nyt parisuhteena edes antaa teille kummallekaan. Roikkumismahdollisuuden? Et kuitenkaan ole velvoitettu uhrautumaan, voit erota. Te voitte pysyä ehkä ystävinä silti, ei sinun häntä hylätä tarvitse, jos hän vaan ymmärtää ja haluaa. Teillä ei ole lämpöä, läheisyyttä, seksistä puhumattakaan. Olet vielä nuori, mutta vanhenet joka päivä: jos ikäkriisi ajoi sinut tuohon, luuletko huomenna olevasi nuorempi? Olet huomenna viettänyt yhden päivän lisää suhteessa, mikä ei ole suhde ja taas askeleen kauempana omasta elämästäsi.
Sitä aina miettii erossa kaikenlaista, vaikuttaahan se moniin ihmisiin, muihinkin kuin itseen, se on normaalia. Mutta et elä muita varten, vaan itseäsi, et voi luvata olla liitossa ja parisuhteessa säälistä tai vanhempien tai ympäristön takia. Onko se oikein ketään kohtaan?
Anna itsellesi virheesi anteeksi. Vaadit nyt itseltäsi väkisin yhdessä pysymistä kun se oli "sinun ideasi": muuttihan se mieskin siinä. On se yhtälailla hänen vastuullaan.
Keskustelkaa ja erotkaa, ja jos jotain itsemurhauhkailuja tulee, tiedät ainakin, että siihen ei pidä jäädä. Jokainen on isosti vastuussa itsestäänkin. Hän voisi hankkia todella itselleen apua, voisit ehkä siinä auttaa?
Olit pitkään yksin, on ihan luonnollista, että saattaa paniikkikin iskeä, et ole paha ihminen, etkä tehnyt mitään peruuttamatonta. Olit varmasti vilpitön tavallasi, siis halusit yrittää, halusit kokeilla, toivoit, että se olisi tässä. Mutta se nyt vaan ei ollut, joskus käy niin. Olet silti ihan hyvä ihminen, tuo on inhimillistä. Ehkä se myös opettaa sen verran, että pelkän ikäkriisin takia ei ehkä kannata säntäillä, ei se kriisi siitä aina parane, saattaa mennä vain ojasta allikkoon. Sinulla on vuosia aikaa, eikä yksinolo nyt sentään pahinta ole, yksinhän sä tavallaan enemmän nyt olet.
Sinä rakastit hetken ajatusta rakkaudesta, löysit ihmisen kenestä tykkäät ja juttu luistaa, mutta se ei riitäkään pysyvään parisuhteeseen. Ei se mitään, anna anteeksi, hyväksy kaikessa rauhassa asiat ja mene eteenpäin. Muut ymmärtävät usein paremmin, kun mitä kuvittelemme, vaikka toisaalta, jos eivät, niin ei se heille kuulukaan. Miehen reaktio on tietty mitä on, pettymyksiä tulee, mutta ei toisen kaikkia reaktioita voi ennustaa eikä aina voi muuta, kun tuottaa pettymyksen. Sekin kuuluu elämään.
Ole lempeä myös itsellesi ja mieti omia tunteitasi, elämääsi ja asioitasi, toiveitasi ja ole itsellesi armollinen. Saa yrittää ja erehtyä, saa tehdä virheitä. Ja joskus ne virheet eivät edes ole virheitä, ne ovat vaan valintoja ja elämän kulkua, ehkä tässä on kyse siitäkin. Kaikki suhteet eivät vaan kestä. Tai ainakaan parisuhteina.
Elä rohkeasti, se on sinun elämäsi. Kaikkea ei voi hallita, kaikkia ei voi miellyttää, mutta omaa elämäänsä voi elää ja siinä tehdä niitä valintoja, jotka oikeilta tuntuu. - N82?
En voi muuta sanoa kuin että kiitos "täti valkoinen" aidon välittävästä ja tyhjentävästä vastauksesta! Tiedän että olet oikeassa, pelkään vain vastapuolen reaktiota ja mahdollista seuraavaa kuuden vuoden sinkkuilua. Mutta täytyy vain koittaa elää päivä kerrallaan :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2614167Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643403Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541775Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251633Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961412Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?132915Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235852en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115813Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe17778