Elämä vauvan synnyttyä

kotona24/7

Joku saattaa pitää pinnallisena kun kirjoitan tänne tällaisia, mutta palstallahan on tarkoitus "tuulettaa hetki ajatuksia ja pääroolissa itse äiti".

Ja sitten asiaan.

En olisi voinut kuvitellakaan miten elämä oikeasti muuttuu näin konkreettisesti vauvan synnyttyä. Jo tieto silloin raskaudesta ja siinä sopeutumisessa ei ollut läheskään näin rankkaa kuin nyt. Ja elän avioliitossa ja kiitoksekseni minulla on erittäin avulias aviomies joka hoitaa kotia, tuo rahaa talouteen ja jaksaa samalla vielä touhottaa vauvan kanssa. Vaikka minä olen päivät pitkät kotona. (Olen alkanut arvostaa äitiäni ihan älyttömästi, joka oli yksinhuoltajana ja sai minut kasvatettua aikuiseksi ja näin jälkikäteen ajatellen, antoi vielä hyvät eväät elämään).

Mikä sitten on ongelmana?

Olen yksinäinen. Olen hirveän yksinäinen. Kaipaan ystäviäni, kaipaan työkavereitani, kaipaan aikuista juttuseuraa. Kaipaan vapaa-aikaani ja kaipaan "omaa aikaani".
Muutin kotipaikkakunnaltani pk-seudulle töiden perässä jokunen vuosi sitten. Ja en ole saanut luotua minkäänlaisia ystävyyssuhteita täällä päässä. Tein 3-vuorotyötä joten työkaveritkin olivat joko aina töissä tai menossa töihin.
Ja sitten kun tulin raskaaksi, tunsin menettäväni myös ne aikaisemmatkin ystäväni, koska he elivät täysin erilaista elämää kuin minä. Ja varsinkin tällä hetkellä elämämme ovat niin eripisteissä heidän kanssaan. Minä olen kotona ja he mennä tulevat miten haluavat.

Olen kateellinen miehelleni, joka käy töissä. Hän näkee ihmisiä ja juttelee heidän kanssaan päivittäin. Minä jokeltelen vauvalle.
Haluaisin saada hetkittäin kahden keskistä aikaa mieheni kanssa ja olen siksi ärsyyntynyt, kun ei appivanhemmat otakaan vauvaa tunniksi pariksi hoitoon. Olemme puhdistaneet ilmaa kotona myös miehen kanssa. Hän ei ymmärrä kuinka väsyttävää on nukkua yhteensä 5-7h parissa eri jaksossa pidemmän aikaa. Ja minä tunnen itseni laiskaksi äidiksi, kun kitisen tälläisestä.

Nautin kuitenkin suuresti kun huomaan kuinka lapseni kehittyy päivä päivemmältä, antaa minulle hymyjä ja "juttelee" minulle.
Ja samaan aikaan tunnen itseni kiittämättömäksi vaimoksi ja äidiksi kun haluaisin sitä vapautta ja vanhaa elämää.

3

202

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • aaaaarrrggghhhh

      hei..vauva on pieni hetken. sinä pääset töihin millon haluat. muista että olet lapselle maailman tärkein asia. työtä ja seuraa saat muulloinkin. lapsuutta et milloinkaan takaisin.. surullista mutta totta.. ole onnellinen. mene seurakunnan tai jonkun muun kerhoon. paikkoja riittää.muskarit ym. siellä käy ssamassa tilassa olevia. en ymmärrä kun nykysin ei kellekkään mikään riitä. jos ei vauvaa kuulu 5kk aikana,itketään,jos kuuluu,itketään sitäkin. kysykääs mummoiltanne elämän tosiasioita..saatatte vähän miettiä. ei ollu puhelimia,nettejä,puhumattakaan mistään muusta eikä tällästä ininää tosiaankaan.

    • fjjfh

      Et inise turhasta, saahan sitä tunteitaan tuulettaa. Eihän negatiiviset tunteet tarkoita sitä ettei äitiyttään arvostaisi tai "mikään ei riittäisi" (kuten edellinen vastaaja jo ehätti kommentoimaan), täällä ollaan vaan niin mustavalkoisia.

      Ihan samaa tunsin minäkin kun lapsemme (nyt reilu 1v.) oli pieni vauva. En todellakaan ollut varautunut siihen kuinka iso muutos esikoisen tulo on. Oman tilan ja ajan menetys on niin täydellistä! Imetin kahden tunnin välein 24/7 ekat 4kk ja kantelin sylissä tai rintarepussa vauvaa lähes koko tämän valveillaoloajan ekat 3kk (koska vauva ei ollut tyytyväinen missään muualla muutamia minuutteja kauempaa). Tiivistä yhteiseloa oli ja tuntui ettei muuta elämää enää olekaan. Vauva herätti ristiriitaisia tunteita, niin se vaan oli, olkoon sitten joidenkin mielestä kuinka kiittämätöntä tms.
      Meillä mies ei ehtinyt omilta töiltään hoitamaan lasta juuri lainkaan, mikä toi lisärasitetta suhteeseenkin. Niin ja se yhteinen aika, eihän sitä ollut. Iltaisin vauvan nukahdettua kaaduin uppotukkiväsyneenä sänkyyn minäkin, tai jos olin joskus pirteämpi, oli kuitenkin pakko mennä ajoissa unten maille koska yöstä ja sen sisällöstä ei taas tiennyt. Niinpä mies jäi yksin tietokoneelle ja alkoikin siinä viihtyä varsin hyvin...nyt on pitänyt palautella sitä parisuhdeaikaa hänellekin mieleen. Kun lapsi ei enää niin työllistä...siis "hei olen täällä minäkin, puhu jotain..."

      Nyt kun lapsi on jo isompi ja omaa aikaa on paljon enemmän hektisiin ensikuukausiin verrattuna, alkua muistelee jo lähes nostalgisin tunnelmin. Ja tunnen ylpeyttä kuinka hyvin olen venynyt äitiyden(kin) haasteisiin, palkintona näen paitsi lapsen kehityksen, myös omien tekemisten vaikutuksen lapsessa. Ehkä itsekästä, mutta eikö meillä jokaisella ole tarve vaikuttaa asioihin ja nähdä tulos siitä, mihin olemme satsanneet....?

      Näin jälkikäteen katsottuna tuo yksinäisyys on minullakin ottanut eniten koville. Työni on todella sosiaalista, joten sen vastapainoksi olen vapaa-aikana ollut aika erakko omine yksilöharrastuksineni. Sitten kun työelämä jäi äitiyden myötä pois, on se tuntunut todella isolta aukolta elämässä. Ei niinkään työ vaan juuri nuo sosiaaliset suhteet, niiden puuttuminen.
      Olin ennakkoluuloinen perhekerhoja tms. kohtaan, mutta nyt käydään lapsen kanssa sellaisessa kerran viikossa ja nautin suuresti (samoin lapsi). Olenpa tutustunut pariin äitiin ihan kerhon ulkopuolellakin, siis tavataan ja lapset touhuaa yhdessä.

      Tsemppiä sinulle aloittaja!! Mieti mikä voisi olla sellaista omaa elämää mitä aloittelisit vauvaelämän oheen. Minulle on tullut uusia vauvan hoitamisen oheen sopivia harrastuksia kotona ja tuo perhekerho. Käytiin myös vauvajumpassa muutama kuukausi, se oli mukavaa mutta enemmän pidän perhekerhon vapaasta jutustelumahdollisuudesta.

    • meitä on muitakin.

      Kuule, useimmille miestä tulee tunne, että maailma on kutistunut. Myös niille, jotka hehkuttavat kotiäitiyhden auvoa...
      Vitsi on siinä, että hakeudut "kaltaistesi" seuraan eli etsit päiväkahviseuraa ja leikkiseuraa toisista kotiäideistä, jotka ovat kotona ja joiden kanssa voi kahvitella aamulla yhdeksältä, ennen päiväuniaikoja ja lounaita.
      Seurakunnan perhekerho, MLL:n vauvakahvila, avoimen päiväkodit jne. Etsi ne yhteisöt, joita lähiympäristössä on ja mene rohkeasti mukaan. Sieltä löytyy toisia äitejä, jotka ovat samassa tilanteessa ja kuka tietää, sieltä saattaa löytyä uusia ystäviäkin!
      Tsemppiä. Kuten sanottua, aika kuitenkin kulkee kuin siivillä ja yhtäkkiä on se päivä, kun olet palaamassa töihin ja tulet tuntemaan haikeutta ja ahdistusta sen päivän lähestyessä, taaksepäin katsoen se on kuitenkin ollut antoisaa ja hienoa aikaa .

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4183
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3414
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1779
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1637
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1414
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      920
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      819
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      784
    Aihe