Ero edessä.

KajoPajo

Tällainen tarina.

Olemme olleet yhdessä nyt 14 vuotta. Tavattuamme minä valehtelin kaikissa pikku asioissa ja isommissakin, vaikka vain, että oletko syönyt, viin valehtelin että joo, vaikka en ollutkaan käynyt syömässä. Siis valehtelin kaikissa pikkuasioissakin jotka olisivat vähänkään saattaneet minut huonoon valoon. Varastin rahaa hänen lompakosta. Sain hirveitä raivareita ihan mitättömistä asioista. Ja pelasin älyttömiä rahoja rahapeleihin.

Olin siis sairas. Hainkin apua ja jonkinverran sitä sainkin. Tosin ei se terapia kovin hyvä ollut, mutta jotain kuitenkin. Auttoi hieman, luulin nimittäin että olen perinyt äidiltäni maanis-deps oireita. Ehkä lievempimä, mutta kuitenkin. Ensimmäinen lapsi syntyi pari vuotta tapaamisemme jälkeen. Minulla oli hirveästi reissutöitä ja silloin vielä avovaimo joutui kantamaan kaiken yksin, ja ensimmäinen lapsi ei vauvana ollut helppo. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää olimme erossa raskausaikana lyhyen aikaa.

Minä jatkoin huonoa käytöstäni. Ja menin jotenkin lukkoon. Olin umpimielinen ja valehtelin vieläkin. En vain tajunnut missä mennään. Vaimoni petti minua ja jäi kiinni. Muutimme kuitenkin yhteen ennen lapsen syntymää.

Muutamia vuosia siinä meni, ennekuin vaimoni ajautui suhteeseen ja yritin itsaria kai. En tiedä kuinka tosissani olin. Niillä vehkeillä kun ei olis saanut mitään aikaan ja tiesin sen. Tais olla enempikin avunhuuto. avovaimo muutti pois lapsen kanssa. Mutta jo vuoden päästä menimme naimisiin ja muutime takaisin saman katon alle. Kävimme pariterapiassa, mutta siitä ei hirveesti apua ollut silloin, koska minä en vieläkään nähnyt omia vikojani. Niin pitänee mainita myös, että en ole mikään kovin hyvä pitämään itsestäni huolta. Peseytymisen, pukeutumisen jne saralla. Yksi esmerkki käytöksestäni. Haukuin vaimoni hulluksi kun hän halusi minua riidan jälkeen.

Toinen lapsi syntyi pari vuotta myöhemmin. Siinähän nämä vuodet on menneet lukossa ja riitelyssä kuolleissa tunteissa. Viimeiset vuodet ovat aika viileitä. Toinen lapsi on 6v ja minulla on aivan mahtavat välit hänen kanssaan. Hän on alkanut tekemään asioita joista tykkää. Käy tanssimassa taas. Kuntoilee jne. Minä olen edelleenkin ollut kuin jossain hiton lamassa enkä ole saanut itseäni liikkeelle.

No nyt on ero tulossa. Onhan sitäkin asiaa heitelty ilmaan melkein joka riidan aikana. Ja nyt helvetti 14 vuotta liian myöhään minä saan itsestäni asioita irti. Olen muistanut asioita lapsuudestani ja huomannut että olen käyttäytynyt samoin kuin isä käyttäytyi äitiäni kohtaan kun olin lapsi. Ja olen syyttänyt näihin päiviin asti vain äidin kautta tullutta perimää, mutta sehän onkin lapsuudesta opittua tavallaan, enkä ole sitä aiemmin nähnyt.

Nyt kun Vaimon tunteet on totaalisesti kuolleet, niin mikään mitä minä teen tai sanon ei enään aiheuta mitään lämmön ailahdusta.

Itse en haluaisi erota. Minusta olisi vielä pelastettavaa, ainakin minulla on vielä paljonkin tunteita. mutta mutta... Ajattelen myös lapsia. Ainoa hyvä puoli minussa kai on se, että viinan kanssa en läträä. Enkä lyö lapsia, enkä ketään muutakaan. Kuntoilunkin aloitin ja siisteyskin on parantunut, mutta en osaa puhua luontevasti vaimoni kanssa enään.

Että tämmöstä.

4

344

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hex and the city

      Huoh, näitä soutamisia ja huopaamisia ja juupas-eipäs-vaarinhousut-leikkejä.

      Kylläpä joo, olet sitten ollut sairas ja sen tähden käyttäytynyt alkuun väärin ja petollisesti, mutta silti varmasti muijasi näkökulmasta hänen tunteensa on taatusti alkaneet rapistumaan jo teidän alkuvaikeuksienne aikana ja hänen pettämis-tempauksensahan sen todistaa.

      Itse en henk. koht. olisi voinut edes jatkaa epätasapainoisen ja epäluotettavan ihmisen kanssa perhe-elämää, koska itsesuojeluvaistoni olisi vakkuuttanut minulle, ettei toiseen vaan voi luottaa, joten toisesta välittäminen olisi ollut todella hankalaa siinä vaiheessa. Lastanikin suojelisin tuossa heti alkuunsa, koska se on muksulle aina parempi jos vanhemmat ovat erossa ennemmin kuin horjuvassa perheessä.

      Pointtini siis on, että vaimosi on antanut anteeksi ja sietänyt kohtalaisen pitkään sinun ns.henkisiä "vikojasi". Jos fyysisellä sairaudella voi kuitata parisuhteen raskauden, niin että toinen on silti valmis eläämään rasittavampaa elämää toisen takia kuin normaalisti ihmisen tarvitsisi, niin henkinen sairaus on silti mielestäni eri asia. Se on aina vakavempaa ja rasittavampaa kuin puolison työntely rullatuolissa.

      Minun mielestäni vaimosi on siis katsellut mielesi tempauksia ja heilahteluita jo tarpeeksi pitkään ja sitä tehdessään on selvästi (ja helposti) tunteensa kuolleet sinua kohtaan. Näin ei olisi ehkä päässyt käymään jos oisit aikanaan ottanut kunnon pesäeron vaimoosi ja yrittänyt ihan itseksesi saada itsesi parempaan jamaan.

      Jos kerran kuitenkin tilanne on nyt, ettei vaimosi enää välitä, niin onko enää järkeä haaveilla jatkosta? Itse sinun kengissäsi puolison tunteettomuus kolahtaisi niin pahasti, etten missään nimessä haluaisi enää yrittääkään, vaikka kuinka olisin muuttunut ja ryhdistäytynyt mies.

      Menneisyyden jojoilu on varmaan muijallesi liikaa ja hän haluaa nyt turvallisen tasaisen elämänsä.

      Ethän väitä että olet niitä niin tyypillisiä suomalaisia ukkoja, jotka romahtavat sen yhden pitkän liiton jälkeen ja jäävät sen raunioihin kitumaan, yksinään koko loppuelämäksi. Niitä näyttää riittävän. Miten naiset tuntuu niin helposti pääsevän uuteen elämään ja sen rytmiin pitkien liittojen kariuduttua?

      Eikö se sinunkin näkökulmastasi olisi helpompaa aloittaa jonkun uuden kanssa, joka ehkä ymmärtäisi menneisyyttäsi hyvinkin kunhan avaudut.

      Jos se luu kerran on vaimosi mielstä kaluttu puhtaaksi, niin ole vahva ja jatka ryhdistäytymistäsi omin voimin, vaikka yksin. Itselleni siitä tulisi sitäkin vahvempi olo. Lapset varmasti pysyvät elämässäsi loppuun asti. Olettaen, että vaimosi ei ole niin tampio, että yrittäsi siihen oikeuteen vaikuttaa.

      Vaikeuksien täytteisillä suhteilla on yleensä kaksi suuntaa, joko ne kasvattavat parin entistä tiiviimmin yhteen, tai sitten tappavat ainakin toisen tunteet.

      Se on kuuleppas älykkyyttä osata mukautua sulavasti elämän suuriin muutoksiin menemättä totaaliseen shokkiin.

      Vastuuntunnon takia sitten ei kuulu pitää mitään muita suhteita hengissä kuin vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Parisuhdetta ei missään nimessä, vaikka vuosia olisi takana kuinka.

      PS. Mielipidehän tämäkin taas vain kuitenkin oli ja vieläpä aika kylmän ja loogisesn ihmisen näkökulmasta, että elä sen tähen sitten hermostu.

      • KajoPajo

        No en hermostu :-). Olet varmaan oikeassa mitä sanot. Aika näyttää miten käy. Jokin kuitenkin haraa vastaan, että vielä kerta mutta aika hassultahan se näyttää, ja jopa röyhkeältä sitä edes odottaa, mutta......


    • Tunteet myrkkyä.

      Joo..tyypillisen suomalaisen miehen tarina eron hetkellä.
      Mutta et ole yksin aatoksinesi, teitä on paljon.
      Meillä myös minä, vaimo, olen ollut se, joka on yksin leikkinyt tätä kotista ja nyt kun lapset ovat jo aika itsenäisiä, pärjäävät ja minulle on jäänyt kerrankin omaa aikaa ja viihdyn omissa jutuissani, on miehen mielenkiinto herännyt.
      Menot ovat vähentyneet, vieraat naiset eivät kiinnostakkaan tällä erää ja kotihommatkin ovat alkaneet maistumaan remontteineen.
      Yhdessä pitäisi NYT olla niin kovasti ja joka yö ollaan sitten kyljessä kiehnäämässä ja tavaraa vailla.

      Mies on muuttunut mukavaksi ja vastaan siihen olemalla mukava, mutta rakkaus on puoleltani loppunut, enkä halua sitä tunnetta edes takaisin!
      Liikaa loukkasi miehen touhut ja puheet ja teot aikanaan. Ei ollut paikalla, kun olisin häntä tarvinnut, eikä tullut paikalle, vaan omat menonsa voitti aina ja minä sain tuntea olevani aina se kakkonen tai kolmonen asialistalla.

      No minä en ole tästä ainakaan vielä lähdössä. Rakkaus on sellainen asia, että sen takia ei kannata kovin hääppöisin eväin uuden perään lähteä ja viihdyn tässä "kaveri"suhteessakin ihan hyvin. Seksiä harrastamme, kun MINÄ sitä haluan, joten aivan tarpeeksi saa mies sitä, eikä tartte puutteessa kärvistellä..

      Sinullekkin ap, en voi sanoa, kuin että otan osaa..
      Rakkaus VOI roihahtaa vielä välillänne, jos KUMPIKIN sitä todella haluaa ja
      silloin sinun pitää loppuelämäsi palvoa naistasi.
      Minä en luota mieheni pysyvän tuollaisena, kuin aikansa, joten en ota enää minkäänlaista riskiä hänen kanssaan ja anna tunteilleni enää minkäänlaista
      valtaa hänen suhteensa. Ei ollut sen arvoista.
      Rakkauteni jaan paljon mieluummin lasteni ja lemmikkieni kanssa, sieltä saan sitä takaisinkin ja moninverroin!

      • aviksessa 27 vuotta.

        Näinhän se menee.
        Kyllä usea liitto on vain kasassa, vaikka rakkaus on loppunut, syystä tai toisesta.
        Silti eletään sovussa ja päivä kerrallaan.
        Ei kaikki lähde uusien rakkauksien perään, se jo tiedetään, että niillä ei ole tapana kestää, kun vaikeudet alkaa..
        Rakkauksien perässä juoksijat jää loppupeleissä kuitenkin lopulta yksin, ei kukaan jaksa toista koko elämäänsä palvoa.
        Avioelämä on parhaimmillaan tasapuolista kumppanuutta, missä toista ei ainakaan loukata teoilla, eikä sanoilla.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4183
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3414
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1779
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1637
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1414
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      920
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      819
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      784
    Aihe