Ei tuu mittää..

Olen ymmärtänyt Raamatun sanaa tutkistellessani, että Jumalan lasten seurakunnassa, (seurakunnalla tarkoitan sitä universaalista seurakuntaa, joka koostuu Jeesuksen Herrakseen ja syntinsä Vapahtajakseen tunnustavista erinimisistä kirkkokunnista), on erilaisilla kirkko- ja seurakunnilla erilainen ja toisistaan poikkeava tehtävä Raamatun evankeliumin ilosanoman julistustyössään..

Adventistit on asetettu julistamaan erityisesti Jumalan lakia ja asetuksia keskuuteemme evankeliumin julistuksen ohella.

Vastaavasti helluntailaiset sekä vapaakirkolliset korostavat armolahjoja, mutta eivät niinkään lakia, vaikka jossakin aiheessaan siitä mainitsevat..

Ja vaikka Isä Jumala on asettanut adventistit julistamaan evankeliumin ohella lakia, eivät adventistit itse siltikään ole ikäänkuin lain alla, vaan he ovat armon alla yhdessä muitten erinimisissä seurakunnissa olevien lähimmäistensä kanssa. Elämmehän me kaikki Jeesukseen uskovat ja hänet Herrakseen tunnustavat Uuden Liiton armotaloudessa, emmekä suinkaan Vanhassa Liitossa, joka perustui lain käskyjen kirjaimelliseen noudattamiseen..

Raamatuusta saamme lukea, että seurakunnassa vallitsee tietty järjestys evankeliumin julistuksen, lain luvun ja todistusten suhteen (Ap.t. 13:15). Ja koska Israelissa oli Jeesuksen sekä apostolien aikakaudella todella suuria väkimääriä sanankuulolla kokouksissa (5000 - 10000 ja enemmänkin), ja että kaikki em. asiat tulisivat seurakunnassa toimitettua, niin kaikilla asioilla oli tietty järjestys. Ja aivan samoin asiassa toimitaan myös nykyajanmuodossa eläessämme..

Yhdet julistavat evankeliumin ohella lakia, toiset vastaavasti evankeliumin ohella armolahjoja, kolmannet evankeliumin ohella armoituksia yms. ja kaikki kuitenkin, vaikka julistavat kokouksissaan erillään toisistaan ollen, julistavat yhden ainoan Jumalan seurakunnan rakentumiseksi asiansa samassa Hengessä..

Että tätä mieltä asioista..

Mutta palstalla jatkuvasti sapatista ja Ellenistä räyhäävät eivät siis ole laisinkaan adventisteja, niinkuin AnttiVKantola tuossa alempana asiasta kirjoittaa, vaan riidan haastajia, joitten tarkoituksena ei ole keskustella asioista maltillisesti, vaan riitauttaa kaikki asiallisetkin aiheet..

Markku Tampio kirjoitti:

Olen ymmärtänyt Raamatun sanaa tutkistellessani, että Jumalan lasten seurakunnassa, (seurakunnalla tarkoitan sitä universaalista seurakuntaa, joka koostuu Jeesuksen Herrakseen ja syntinsä Vapahtajakseen tunnustavista erinimisistä kirkkokunnista), on erilaisilla kirkko- ja seurakunnilla erilainen ja toisistaan poikkeava tehtävä Raamatun evankeliumin ilosanoman julistustyössään..

Adventistit on asetettu julistamaan erityisesti Jumalan lakia ja asetuksia keskuuteemme evankeliumin julistuksen ohella.

Vastaavasti helluntailaiset sekä vapaakirkolliset korostavat armolahjoja, mutta eivät niinkään lakia, vaikka jossakin aiheessaan siitä mainitsevat..

Ja vaikka Isä Jumala on asettanut adventistit julistamaan evankeliumin ohella lakia, eivät adventistit itse siltikään ole ikäänkuin lain alla, vaan he ovat armon alla yhdessä muitten erinimisissä seurakunnissa olevien lähimmäistensä kanssa. Elämmehän me kaikki Jeesukseen uskovat ja hänet Herrakseen tunnustavat Uuden Liiton armotaloudessa, emmekä suinkaan Vanhassa Liitossa, joka perustui lain käskyjen kirjaimelliseen noudattamiseen..

Raamatuusta saamme lukea, että seurakunnassa vallitsee tietty järjestys evankeliumin julistuksen, lain luvun ja todistusten suhteen (Ap.t. 13:15). Ja koska Israelissa oli Jeesuksen sekä apostolien aikakaudella todella suuria väkimääriä sanankuulolla kokouksissa (5000 - 10000 ja enemmänkin), ja että kaikki em. asiat tulisivat seurakunnassa toimitettua, niin kaikilla asioilla oli tietty järjestys. Ja aivan samoin asiassa toimitaan myös nykyajanmuodossa eläessämme..

Yhdet julistavat evankeliumin ohella lakia, toiset vastaavasti evankeliumin ohella armolahjoja, kolmannet evankeliumin ohella armoituksia yms. ja kaikki kuitenkin, vaikka julistavat kokouksissaan erillään toisistaan ollen, julistavat yhden ainoan Jumalan seurakunnan rakentumiseksi asiansa samassa Hengessä..

Että tätä mieltä asioista..

Mutta palstalla jatkuvasti sapatista ja Ellenistä räyhäävät eivät siis ole laisinkaan adventisteja, niinkuin AnttiVKantola tuossa alempana asiasta kirjoittaa, vaan riidan haastajia, joitten tarkoituksena ei ole keskustella asioista maltillisesti, vaan riitauttaa kaikki asiallisetkin aiheet..

Lue lisää

Näinhän se on, jotkut haastavat riitaa tarkoitushakuisesti, mutta haastetaan me, pohditaan sanaa.

Mutta tämä lauseesi, jota yleisesti sanotaan ja kirjoitetaan ja jota olen yleisestikin itse käyttänyt:

"Uuden Liiton armotaloudessa, emmekä suinkaan Vanhassa Liitossa, joka perustui lain käskyjen kirjaimelliseen noudattamiseen..""

Mitähän se merkitykseltään on viimekädessä?


Kun pohdin, armoonhan vanhanliiton uhri perustui, laki jos nyt käytetään ajatuksena tätä kymmentä käskyä, osoitti synnin ja seremonialaki osoitti syntiin ratkaisun, joka oli uhri, ts. eläinuhri.
Eläinuhri, joka ei olisi voinut syntejä poistaa, ellei se kiteytynyt tähän, mihin se osoitti, ts. Jumalan säätämään uhriin Kristukseen.

He VL- aikaan katsoivat uhrissaan tulevaan, jota ei vielä ollut, mutta uhri julisti sijaisen kuolemaa.

Sitten kun [me] jotka elämmme tätä jälkipuolen aikaa, on se perustavanlaatuinen täydellinen uhri annettu, enää ei tarvita seremoniallista lakia, vaan Jeesus on uhrattu ja muisto-ateria julistaa tätä tapahtumaa.
Mutta laki edelleen kertoo synnin ja se on pantu sydämeen, kuten Helluntai tapahtuma kertoo vrt. sama-aikaisuus aikaisemmin Siinain vuori.

Jumala antaa aina lakinsa kansalle, missä vaelletaan. Eilen olin Baptistien kokouksessa ja juuri siellä tätä samaa asiaa, lain olemassaoloa uudenliiton kristityn sydämessä, kokouksen vetäjä toi esiin.

Eli lailla on tehtävä, ts. tällä kymmenenkäskyn lailla.
Seremonialaki, se piti kyllä kirjaimellisesti toimittaa, eli tulla Herran eteen syntisenä uhrin kanssa.
Laki osoittaa synnin, mutta se ei voi pelastaa, on aina kyse sitten armosta ja meille opetus on uhri, että synnin palkka on kuolema.

Tarvitsemme uhrin ja sen, että uskomme sen uhrin voimaan, joka pelastaa.

Laki sitten viitoittaa tietämme, että Henki meissä täyttäisi tahtomisen sekä tekemisen, että perille pääsisimme.
Jos ehdointahtoin tehdään syntiä, ei ole syntiuhria. ts. laittomuutta.

kyse ei tässä kuitenkaan ole siitä, ihmisen itsensä heikkoudesta vaan kovuudesta, paatumuksen tapaisesta uppiniskaisuudesta.

.. toivottavasti sait selvää, että olemmeko tässä lain kirjaimen ehdottomuuden asiassa samanmielisiä?

Pyhä laki, on uudenliiton uskovan sydämessä täydellisenä, koska Jumala on sen sinne asettanut.
Pyhä Henki on sen täyttäjä, koska Henki on puolustaja ja voima matkalla.
Pyhä Henki sydämessä ei kiellä lakia, vaan jos sitä kiellämme, se on vanhan ihmisemme elämää meissä, joka luulee, että se on vanhan täytettävä, eikä alistu Jumalan itsensä turvaan. Vanha ihmisemmehän ei voi, eikä pysty tätä kymmenen käskyn ilmaisua toteuttamaan, koska se on itse Pyhyyden maailmasta erottava osa, joka tekee Jumalan kansalaisen ja valtakunnan perillisen Kristuksessa. Siksi tarvitaan Henki. Pyhä Henki.

.. Näin sen ymmärrän. Olitko Kuhmosta, terveisiä Kuhmoon., sukuni juuret on sieltä ainkakin 5 sukupolven ajan.

eräs matkalainen kirjoitti:

Näinhän se on, jotkut haastavat riitaa tarkoitushakuisesti, mutta haastetaan me, pohditaan sanaa.

Mutta tämä lauseesi, jota yleisesti sanotaan ja kirjoitetaan ja jota olen yleisestikin itse käyttänyt:

"Uuden Liiton armotaloudessa, emmekä suinkaan Vanhassa Liitossa, joka perustui lain käskyjen kirjaimelliseen noudattamiseen..""

Mitähän se merkitykseltään on viimekädessä?


Kun pohdin, armoonhan vanhanliiton uhri perustui, laki jos nyt käytetään ajatuksena tätä kymmentä käskyä, osoitti synnin ja seremonialaki osoitti syntiin ratkaisun, joka oli uhri, ts. eläinuhri.
Eläinuhri, joka ei olisi voinut syntejä poistaa, ellei se kiteytynyt tähän, mihin se osoitti, ts. Jumalan säätämään uhriin Kristukseen.

He VL- aikaan katsoivat uhrissaan tulevaan, jota ei vielä ollut, mutta uhri julisti sijaisen kuolemaa.

Sitten kun [me] jotka elämmme tätä jälkipuolen aikaa, on se perustavanlaatuinen täydellinen uhri annettu, enää ei tarvita seremoniallista lakia, vaan Jeesus on uhrattu ja muisto-ateria julistaa tätä tapahtumaa.
Mutta laki edelleen kertoo synnin ja se on pantu sydämeen, kuten Helluntai tapahtuma kertoo vrt. sama-aikaisuus aikaisemmin Siinain vuori.

Jumala antaa aina lakinsa kansalle, missä vaelletaan. Eilen olin Baptistien kokouksessa ja juuri siellä tätä samaa asiaa, lain olemassaoloa uudenliiton kristityn sydämessä, kokouksen vetäjä toi esiin.

Eli lailla on tehtävä, ts. tällä kymmenenkäskyn lailla.
Seremonialaki, se piti kyllä kirjaimellisesti toimittaa, eli tulla Herran eteen syntisenä uhrin kanssa.
Laki osoittaa synnin, mutta se ei voi pelastaa, on aina kyse sitten armosta ja meille opetus on uhri, että synnin palkka on kuolema.

Tarvitsemme uhrin ja sen, että uskomme sen uhrin voimaan, joka pelastaa.

Laki sitten viitoittaa tietämme, että Henki meissä täyttäisi tahtomisen sekä tekemisen, että perille pääsisimme.
Jos ehdointahtoin tehdään syntiä, ei ole syntiuhria. ts. laittomuutta.

kyse ei tässä kuitenkaan ole siitä, ihmisen itsensä heikkoudesta vaan kovuudesta, paatumuksen tapaisesta uppiniskaisuudesta.

.. toivottavasti sait selvää, että olemmeko tässä lain kirjaimen ehdottomuuden asiassa samanmielisiä?

Pyhä laki, on uudenliiton uskovan sydämessä täydellisenä, koska Jumala on sen sinne asettanut.
Pyhä Henki on sen täyttäjä, koska Henki on puolustaja ja voima matkalla.
Pyhä Henki sydämessä ei kiellä lakia, vaan jos sitä kiellämme, se on vanhan ihmisemme elämää meissä, joka luulee, että se on vanhan täytettävä, eikä alistu Jumalan itsensä turvaan. Vanha ihmisemmehän ei voi, eikä pysty tätä kymmenen käskyn ilmaisua toteuttamaan, koska se on itse Pyhyyden maailmasta erottava osa, joka tekee Jumalan kansalaisen ja valtakunnan perillisen Kristuksessa. Siksi tarvitaan Henki. Pyhä Henki.

.. Näin sen ymmärrän. Olitko Kuhmosta, terveisiä Kuhmoon., sukuni juuret on sieltä ainkakin 5 sukupolven ajan.

Lue lisää

Kiitos sinulle, eräs matkalainen selvästä valaisevasta kirjoituksestasi noin minäkin sen olen tuon laki asian ymmärtänyt, että molemmissa niin vanhassa kuin uudessa liitossa on ollut sama kymmenen käskyn laki, mutta vanhassa liitossa oli myöskin uhri menelmä joka viittasi Kristukseen ja hänen uhrikuolemaansa, mutta kun Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden nyt emme tarvitse enää eläin uhria, mutta kymmenen käskyn laki on aina oleva sitä ei ole poistettu se on uudesti syntyneen ihmisen sydämmessä ja se kirjoitetaan silloin hänen sydämmeensä lihatauluun kun ihminen antaa elämänsä Kristukselle.
Ja se kuin ohjenuora joka ohjaa elämään meitä oikein.

Ai, mikäs sapattiaihe se kuolleitten herättäminen on?

Sinulla on muute paha taipumus, Antti, olen huomannut, väittää usein adventistien kirjoitukset ei-adventistisiksi ja oppositioksi. Miksi?

Näyttää selvästikin siltä, että olet adventismimyönteinen siihen asti kun se pysyy yleiskristillisenä. Mutta heti kun tulee kysymys adventismista, joka poikkeaa sinun omasta piintyneestä käsityksestäsi asioissa, niin silloin ollaan "adventismin oppositiossa".

Adventistit eivät todellakaan usko, että ketään herätetään kuolleista (fyysisesti)ennenkuin Jeesus saapuu ja tapahtuu vanhurskasten ylösnousemus.

Ja kun sanot vian olevan ei-adventisteissa, niin muistapa, että sinä itsekin olet ei-adventisti ja melko vahvasti.