Synnytys pelottaa..

jännitttttäjä

Olen aina jotenkin pelännyt sitä synnytystilannetta. Toki siksi että kaikki kertovan kuinka hirveää se oli kuin sattui niin kovasti ja paikat voivat revetä.
Itselläni on kova vauvakuume ja luultavasti hankkisimmekin piakoin lapsia, mutta tuo synnytys pelottaa kamalasti :/
Mitä jos synnytysvaiheessa panikoin niin kovaa että en edes yritä enää ponnistella vaan jämähdän siihen? tai että se sattuu niin kovaa etten vain kykene jatkamaan?
Minulla on ehkä vähän liian vilkas mielikuvitus ja jännitän hirveästi aina kaikkea, jokseenkin turhaakin. Yritän vaikuttaa ajatteluuni, että kun lapsi on sylissä niin kipu unohtuu hetkessä.
Ja toisaalta taas pelkään että lapselle käy jotenkin huonosti..

10

310

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • WLÄÖfkÄASLÖDGK

      Voin sanoa että ponnistusta ei oikein voi jättää kesken, itse en ainakaan esikoisen kohdalla voinut millään jättää kesken kun ties että heti kun pöää on ulkona niin helpottaa paine huomattavasti ja koko homma on kohta ohi, ja synnytystä ei tarvii pelätä (hyvähän se on sanoa) Mutta jos pelottaa niin jo ennen raskautumista voi käydä neuvolassa juttelemassa terveydenhoitajan kanssa..

    • täällämyös

      Mulla on ihan samoja ajatuksia kuin aloittajalla. Pelkään tosiaan joutuvani siis jonkinlaiseen pakokauhuun enkä kykene siksi tekemään mitään. Nyt rv 33 ja olen oikeastaan tottunut jo ajatukseen synnytys. Pelkään sitä edelleen mutta tarpeeks kova tsemppaus päälle ja ajattelu niin se alkoi helpottamaan. muutkin äidit ovat selvinneet siitä, enköhän minäkin! Ja siellä on se henkilökunta joka auttaa jos tulee ongelmia.
      Mitään toiveita tai odotuksia en synnytykselle ole ajatellut, saa mennä omalla painollaan eteen päin. Kivunlievitystä toki haluan mutta mitään muuta en ole suunnitellut. Näin ei ainakaan tule pettymyksiä :)

      • kyllä se siitä

        Kai luonto onkin siksi luonut esim. supistukset sellaiseksi että se on "tahatonta" supistelua. Eli eihän sun itseasiassa tarvitse juuri tehdä mitään, sinun vartalosi sen tekee. Annat vaan supistusten tulla ja ne kyllä tulevat vaikka yrittäisit pistää vastaankin.

        Ja kuten yksi vastaaja kertoi ponnistuksesta, niin myös minulla oli tunne ettei sitä voi jättää kesken. Sekin oli pakonomainen tarve.

        Sullahan on hyvä asenne synnytystä kohtaan, kun et suunnittele sitä etukäteen. Se on paras mahdollinen tapa, koska me ei siihen kauheasti voida vaikuttaa. Henkilökunta sitten auttaa jos synnytyksessä on ongelmia.

        Minun mielestä synnytyskipu on siedettävämpää kun muistaa miksi sattuu.

        Kauhujuttuja lukee paljon ja kyllä minunkin mielestä synnytys sattui ja synnytys oli iso asia, mutta ei se kipu sietämätöntä ollut kun vaan antoi elimistön viedä. Näin ainakin itse olen synnyttänyt nopeasti vaikka pieni olen kooltani. 4 kilosen pojan pyöräytys kesti vajaan tunnin. Ilman muuta kipulääkkeitä kannattaa ottaa jos niitä tarvii. Ensimmäisellä oli epiduraali ja se oli supistuskipuihin todella hyvä. Toiseen en ottanut mitään, koska se ei tehnyt kovin kipeää ja ei sitä olisi keritty antamaankaan.

        Ei sitä synnytystä kannata miettiä kauheasti. Lapsi kyllä syntyy tavalla tai toisella vaikka itse olisit pakokauhun partaalla. Yksikään ei ole sisään jäänyt.


    • Lolllllybroch

      menin synnytykseen "soitellen sotaan", menköön omalla painollaan enkä sen kummemmin ajatellut, kun luulin että kivunsietokykyni on korkea.
      Kipu yllätti täysin. Sain kyllä kivunlievitystä, mutta sitä ennen menin sellaiseen kipukramppiin että jäykistyin niin että luulin saavani jonkun kohtauksen! Sillä hetkellä ajattelin, että nyt on pakko pyytää kaikenmaailman puudutukset, sillä jos tämä kipu tästä pahenee enää, menetän tilanteen hallinnan täysin.. Siinä vaiheessa pyysin epiduraalia.. sen laitto oli maailman järkyttävintä kun se piikki osui monta kertaa hermoon, mutta kunhan se alkoi vaikuttaa niin taivas aukesi. (sivuvaikutuksena tosin tuli tärinä ja tutina, todella epämiellyttävä) kipukrampista mulla olikin koko yläkroppa jumissa monta päivää.
      Pystyin rentoutumaan, ja synnytys lähti etenemään rytinällä. Ponnistusvaiheessa huusin vain kätilölle että en voi ponnistaa kun tuntuu että repeän! Leikkasi sitten välilihaa, ja ajattelin että on pakko ponnistaa, muu ei auta. Lapsi syntyi 8 min ponnistuksen jälkeen ja kaikki kipu loppui.
      Sanoisin, että ponnistusvaihe on kuitenkin helpoin. Ajattelee, että tämä vaihe enää, ja sitten vauva on ulkona!

      Neuvona, että kun alkaa tuntua kauhealta, pyydä kivunlievitystä tarpeeksi ajoissa! Tunnen monta, jotka ovat kärvistelleet pitkään ilman lääkkeellisiä keinoja, ja ovat jääneet niitä ilman ja sanovat että kipu oli lopuksi sietämätöntä..

      • true wonderwoman

        No tulitpa tuollaisen rohkaisevan tarinan kertomaan synnytyspelkoiselle. Piti siis päästä vielä jollekin kertomaan, miten ihmeellinen olet, kun suoriuduit tuollaisesta synnytyksestä. Tilannetajua, ki-toos.


    • kohta uudestaan

      Minä sanoisin että synnytykseen kyllä kannattaa valmistautua. Siis nimenomaan niinpäin ettei mene silmät ummessa ja odota että kyllä henkilökunta sitten hoitaa kaiken, vaan niin että selvittää asioita etukäteen.

      Se on ihan totta että synnytystään ei voi suunnitella etukäteen, ei siis voi tosiaan tietää miten asiat sitten todellisuudessa menevät. Mutta joka tapauksessa on paljon apua siitä, jos ymmärtää mitä kehossa synnytyksessä tapahtuu, minkälaista hormonitoimintaa siihen liittyy, miten vauva kiertyy ja laskeutuu jne. Samalla saa ymmärrystä siitä miten sitä oman kehon toimintaa voi auttaa ja tukea. On hyvä miettiä jo etukäteen minkälaiset keinot itseä ehkä auttavat rentoutumaan (musiikki, tukihenkilö, hieronta, vesi, mielikuvat, liikkuminen jne.), minkälaisia asentoja voisi kokeilla ja miten saa olonsa turvalliseksi vieraassa ympäristössä. Kipuunkin suhtautuu aivan erilailla ja sitä on paljon helpompi kestää, kun tietää sen mekanismit, syyn ja tarkoituksen. Synnytysvalmennukset ovat nykyään sairaaloissa tosi suppeita (keskittyvät lähinnä eri puudutuksiin ja unohtavat koko henkisen puolen ja kehon oman toiminnan), tai niitä ei ole ollenkaan, kyllä sitä valmentautumista kannattaa itse jatkaa omaehtoisesti!

      Minä olen synnyttänyt kahdesti, ja molemmat synnytykset ovat olleet mahtavia kokemuksia. Kipuun olen suhtautunut niin, että se ajaa minua toimimaan lapsen kannalta tarkoituksenmukaisesti. Minun kohdallani on ainakin ollut niin että esim. sängyssä maatessa kipu on ollut aika hirvittävää (samalla lapsen sydänäänet ovat olleet huonommat), mutta kun olen ollut pystyasennossa, vedessä, liikkeellä, rentoutunut tietoisesti (toiminut siis niin että kipu helpottaa) oma oloni on ollut paljon parempi ja lapsikin on voinut hyvin. En ole lopulta edes kaivannut lääkkeellistä kivunlievitystä, kehoa ja vauvaa kuuntelemalla ja synnytystyölle periksi antamalla kehon luonnollinen hormonitoiminta on auttanut mahtavasti eli synnytys on edennyt hyvin ja vauva voinut hyvin. Kokemus on ollut molemmilla kerroilla mielettömän intensiivinen, mutta kipu siinä ei ole ollut mitenkään pääosassa.

      • täh häh?

        ? Kuka täällä on väittänyt, että pitää odottaa että henkilökunta hoitaa kaiken? Tietääkseni eräs kirjoittaja kirjoitti jotain että henkilökunta auttaa, jos synnytyksessä on ongelmia.


      • jhlö
        täh häh? kirjoitti:

        ? Kuka täällä on väittänyt, että pitää odottaa että henkilökunta hoitaa kaiken? Tietääkseni eräs kirjoittaja kirjoitti jotain että henkilökunta auttaa, jos synnytyksessä on ongelmia.

        sinä


      • vuoripalmu
        jhlö kirjoitti:

        sinä

        Ei onneksi Suomessa tarvitse juuri missään synnyttää enään kovalla kivulla. On olemassa meille synnyttäjillekin "taivaanlahja" eli epiduraali. Minä sain neljä annosta sitä synnytykseni aikana ja ei sattunut koko synnytys juuri yhtään. Joillakin on luonnostaan niin helppo synnytys, että se menee lähes kivutta ja riittää pystyssä olo ja hengittely, mutta suurimmalle osalle kunnon kivunlievitys on tarpeen. Käytetään siis sitä.


    • 1 odottaja

      synnytyshän alkaa siis jo kovilla /tosi tiheillä supistuksilla, että se synnytys ei oo pelkästään ponnistusta kun vauva tulee ulos jos kyseessä olisi siis alatiesynnytys

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4183
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3414
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1779
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1637
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1414
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      920
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      819
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      784
    Aihe