Itselläni on melko mielenkiintoinen ongelma. Meillä on koira ollut jo vuodesta 2006 (kuoli 2008) ja toinen koira hankittiin 2009 ja vielä hengissä. Ratsastusta olen harrastanut jo yli 10 vuotta. Olen siis läpeeni eläinihminen 17-vuotias tyttö. Ongelmat alkoivat vuonna 2009 syksyllä, kun tunsin olevani jännittynyt koiran kanssa lenkillä. En tiennyt yhtään mistä johtui. Hengitys tuntuu onnistuvan huonosti ja hengitys on pinnallista. Koira tietysti aisti tämän ja alkoi pelkäämään. Aloin stressata sitä, kun koira pelkää. Luulin ensin että koira pelkää pimeää, mutta sitten jokaisen lenkin aikana tuli tätä jännitystä. Aloin vältellä joitakin paikkoja (en tiedä miksi) mihin mennä koiran kanssa lenkillä. Muodostin itselleni omanlaisia pelkoja joistakin paikoista. Autossa on sama, jännitän hirveästi olla autossa kun koira on siellä. Kädet puutuu ja olen tosi hermostunut, stressaantunut ja jännittynyt. Välillä en voi olla koiran lähettyvillä ollenkaan. Ja se vie itsetuntoa alas. Joka kerta lenkillä tuntuu, että haluaa tästä tilanteesta äkkiä pois. Sydän alkaa lyömään ja hengitys muuttuu pinnalliseksi ja alan stressaamaan. Tätä on siis jatkunut jo melkein 2 vuotta, ja se ei ole reilua koiralle, joka tarvitsee rauhallisen itsevarman johtajan. No, ajattelin että ainakin hevosten kanssa saan olla normaali ilman mitään pelkoja ja jännitteitä. Kuitenkin vuoden 2010 kevät-talvella se tuli. Ilman mitään syytä. Sama juttu. Hevosten lähellä en voi olla ilman mitään jännitystä (joskus erittäin harvoin voin olla normaali). Se haittaa elämää ja elämänlaatua erittäin paljon. Aina kun menen ratsastamaan, toivon että se olisi jo ohi. Tallilla muuten nautin olla ja tiedän kuinka palkitsevaa se voisi olla ilman tällaista! Se masentaa, stressaa ja vie itsetuntoa erittäin alas. Olo on kuin että en pysyt, en kykene. Hevostenkin kanssa kun ollaan tekemisissä, täytyisi olla erittäin rauhallinen. Tästä koko hommasta on tullut eräänlainen fobia, kauhea stressitila. Sydän tykyttää, kädet puutuu, paniikki iskee. Ja tätä on siis jatkunut melkein 2 vuotta. Olen aina ajatellut, että kyllä se menee joskus ohi. Mutta kun ei ole mennyt. Mikä avuksi? Pitäisikö tyytyä että se menee joskus ohi? Vai pitäisikö hakea apua? Asiasta on tullut joka päiväinen ongelma ja se haittaa elämää ja elämänlaatua niin paljon, että on ollut masennusta ja itkuakin on tullut.
Paniikkohäirikö?
apila_kukka
0
62
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2574151Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2643391Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1541768Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde251625Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2961406Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?131907Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235850en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va115806anna hänen mennä
Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.54769