Nuorena avioon?

Nuoruuden varjot?

Heipsan! Olen ruvennut seurustelemaan 14-vuotiaasta lähtien ja 17-vuotiaina menimme kihloihin. Siitä kolmen vuoden päästä naimisiin. Nyt ollaan oltu kahdeksan vuotta naimisissa ja olen ruvennut vähän haikailemaan nuoruuden perään. Suhteemme on ollut hyvä ja olen aina rakastanut ja rakastan vieläkin miestäni, mutta tuntuu, että jäi jotain kokematta kun olen niin nuorena vakiintunut. Nuorena se oli todella ihanaa kun oli vakava parisuhde, mutta se kokeileminen jäi sitten tekemättä ja nyt ollaan oltu jo niin kauan yhdessä että tuntee toisen paremmin kuin läpikotaisin..

Haluaisin vain kysyä, että jos täällä on muita jotka ovat nuorena menneet avioon niin minkälaiselta se on tuntunut ja mitä mietteitä herännyt? Ja myös ne jotka ovat menneet "myöhemmällä" iällä niin tuntuiko se ajatus paremmalta? :)

19

294

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ghfjhgfkjh

      18 v kihloihin ja 19 v naimisiin, vaimo on vuoden nuorempi. Nyt oltu melkein 25 vuotta avioliitossa.

      Jokaisen elämään tulee erilaisia aikoja, hyviä ja vaikeita päiviä. Jos halutaan etsiä syitä nuoruuden tai jonkun muun asian haikailulle niin niitä löydetään niin paljon kun halutaan.

      Omille valinnoille keksitään joku syy minkä ympäristö hyväksyy, siksi esim. "olin vasta lapsi tai liian nuori enkä ymmärtänyt mitä avioliittolupaus tarkoittaa". Vanhemmalla iällä on keksittävä joku muu esim. "kasvoimme erilleen, rakkaus tai tunteet loppui yms."

    • Maraton1970

      sama tarina kuin edellisellä 18v kihloihin ja 19 v naimisiin, vaimoni vuoden vanhempi.
      Nyt olemme olleet 22 vuotta aviossa, on ollut ylä- ja alamäkiä, hyviä ja huonoja päiviä, niinkuin kaikilla.
      Suhdetta pitää hoitaa päivittäin, pitää elävänä, ottaa kahdenkeskistä aikaa vaikka on lapsia, silloin kaikki sujuu.
      Ja tunnemme molemmat, että nuoruutta tuli aikoinaan elettyä tarpeeksi, eikä kumpikaan haikaile sitä - ei kokeiluja, tosin, niitä ei paljon ollut kummallakaan - eikä muutakaan nuoruudesta.
      Tosin nuoriahan ollaan henkisesti aina.
      Eli ei kannata haikailla, panostat vaan sata lasissa nykysuhteeseen.

    • nuoret ja vanhat.

      Aloin seurustella ensi kerran 24-vuotiaana, sitä jatkui muutama vuosi. Emme kuitenkaan menneet naimisiin. Sitten oli pari lyhempää suhdetta. Sen jälkeen tapasin nykyisen vaimoni ja menimme naimisiin, kun olin kolmikymppinen.
      Ehdin "elää nuoruutta" jonkin verran ennen naimisiinmenoa. En kuitenkaan ollut siihen aikaan kyllin rohkea kokeillakseni kaikkea. Joskus sekin harmittaa. Mutta olen kuitenkin päättänyt keskittyä vaimooni nyt. Takana on jo pitkä avioliitto.

    • nuoruuden liitto

      Jahas... ajatteletko että ois pitänyt deittailla jonkun muunkin kans? Aina nuoruuteen liitetään kun sitä aloitetaan haikailemaan myöhemmin jotain täyttymättömiä toiveita.
      Jos oot hyvän miehen löytänyt, kiitä onneasi. Huonot ihmissuhteet nuoruudessa jättävät myös jälkensä. Avioliittohan on kuin viini, paranee vanhetessaan. Tästä on minulla vankka kokemus.

    • nuorena parisuhteese

      Olin 17 vuotias alkaessani seurustelemaan nykyisen mieheni k

    • mk

      Eihän naimissin tartte välttämättä mennä koskaan elämän iakana jos ei ole tarvetta mennä. SItä voi muutenkin olla pariskunatana ja niin edellleen.

      • apukoululainen? ;D

        hahahahahhahah!!!
        " naimissin iakana pariskunatana sltä.." hahhahahhahah!
        Voi jee!
        Kiitos kunnon nauruista TAAS!!! heh! ;)))))


      • €uro.

        ja taas jurrissa......


    • mk

      Voihan sitä valillä muitakin kokeilla vaikka naimisisa on mutta ei saa kiinni jäädä niin saat kokemuksi elävästä elämästä. Olet tyypillinen nuorena vakiintunut henkilö jolla alkaa menojalkaa vipottamaan kun ikää tulee ja niin edelleen.

      • Aivan eri asia!

        Miksi pitäisi uhrata hyvä avioliitto sivuhypyn takia?
        Kuule, avoliiton erottaa just avioliitosta se, että avoliitto on kuin susiparilla, ne
        saa pettää ja huorata pilvin pimein, eihän siinä olla luvattu mitään..
        Mutta avioliitto on sopimus, missä luvataan uskollisuutta ja sillä on enempi arvoa, kuin pelkästään joillain yhdessä asujilla, melkein kämppisillä, joilla ei ole mitään väliä, kenen vierestä herää ja kuka siittänyt penskat.
        Ei voi edes puhua samoista arvoista!!..


      • ''''
        Aivan eri asia! kirjoitti:

        Miksi pitäisi uhrata hyvä avioliitto sivuhypyn takia?
        Kuule, avoliiton erottaa just avioliitosta se, että avoliitto on kuin susiparilla, ne
        saa pettää ja huorata pilvin pimein, eihän siinä olla luvattu mitään..
        Mutta avioliitto on sopimus, missä luvataan uskollisuutta ja sillä on enempi arvoa, kuin pelkästään joillain yhdessä asujilla, melkein kämppisillä, joilla ei ole mitään väliä, kenen vierestä herää ja kuka siittänyt penskat.
        Ei voi edes puhua samoista arvoista!!..

        Ilman avioliittoakin voi sitoutua toiseen ihmiseen loppuiäksi. Tämän totean 28 vuoden avoliiton jälkeen. Ihmiset tekevät erilaisia valintoja erinäisistä syistä. Eläkää ja antaa toistekin elää, vaikka erilaisia valintoja tekevätkin.


    • Vanha harppu jo

      Olen nuorena mennyt avioon, kun silloin se eka rakkaus on sitä ainoaa oikeata rakkautta..
      Erottu sitten samoista syistä kuin nyt sinäkin mietit..
      Tullut uusi rakkaus, joka ei sitten ollutkaan sitä samaa oikeaa rakkautta, vaikka niin luulin.
      Sen jälkeen sitten ollutkin useampia miehiä, mutta aina tulee arki ja kyllästyminen.
      Avioon en ole mennyt kuin sen ensimmäisen kanssa, avoliitosta on helpompi aina lähteä meneen, kun alkaa kyllästyttämään.
      Mutta se alkuajan huuma menee aina kuitenkin ajallaan ohi.
      Joten ei kannata sun lähteä muuten hyvästä suhteesta, ei ole sen arvoista
      "kokeilut" muiden ukkojen kanssa..
      Mulkku löytyy joka housusta ja ei niissä paljon eroa ole, mutta kun on rakkaus, niin naiminen on mukavampaa kuin tuollaiset panemiset, mitä yleensä suhteissa nyt harrastetaan..
      Pidä hyvästä miehestä kii ja keksikää jotain "väritystä" suhteeseenne.
      Unohda se ruoho aidan takana, pettymys on muuten suuri.

    • nadjjjja

      Hei! Itse aloin myös seurustella 14 vuotiaana mieheni kanssa. 17 vuotiaana vaihdettii kihlat. Naimisissa ei vielä olla. Nyt ollaan 21 vuotiaita. Häistä on kyllä puhuttu ja ne varmaan järjestetään muutaman vuoden sisällä. Mäkin olen välillä miettinyt, että olisiko mun pitänyt deittailla useempia miehiä eikä vakiintua heti. Yhteen aikaan tuo ajatus mietitytti paljonkin.
      Nyt olen kuitenkin tajunnut kuinka onnekas ja onnellinen olenkaan. Miksi mun pitäisi riekkua kylillä paneskelemassa useita miehiä, kun voin olla onnellinen tän yhden kanssa? En mä tarvitse sellaista. Loppujenlopuksi siitä ei kuitenkaan jäis juuri mitään käteen ja saattaisi kaduttaakin jälkikäteen.

      Ole sinäkin onnellinen, jos kerran teilllä on vielä rakkautta ja kaikki hyvin :)

      • 12+13

        Ei kai sinunkaan mikään pakko olisi riekkua ja paneskella useampia miehiä. Miksi pitää ajatella niin mustavalkoisesti? Kyllä muutakin on olemassa kuin ympäriinsä paneskelu jos on sinkku.

        Itse olen 30 ja nyt suhteessa 2 vuotta. Sitä ennen 3 vakavaa suhdetta. En kadu yhtään niistä, kaikista niistä nautin ja opin paljon. Näin myös maailmaa, asuin yksin, opiskelin, asuin ulkomailla. En riekkunut kylillä paneskelemassa useamman miehen kanssa. Mutta nautin elämästäni.

        Nyt tuntuu että tämä voisi olla se elämäni suhde. Niin ajattelin silloin 23v kun tapasin sen edellisenkin. Mutta nyt hymyilyttää, olin niin nuori. Nyt tunnen itseni. Osaan myös ajatella aikuisemmin asioista. Mutta aika näyttää.

        Mutta niin, se oman elämän kunkkuna oleminen oli se paras juttu. Kun on yksin voi vaikka päättää että muutan ensi viikolla maailman toiselle puolelle. Se oli ihanaa, se tunne että mun elämä on mun. Nyt olen valmis vakiintumaan.

        Voi se sinkkuelämä olla muutakin kuin kylillä ympäriinsä paneskelua.


      • Ei se ikä vaan se...
        12+13 kirjoitti:

        Ei kai sinunkaan mikään pakko olisi riekkua ja paneskella useampia miehiä. Miksi pitää ajatella niin mustavalkoisesti? Kyllä muutakin on olemassa kuin ympäriinsä paneskelu jos on sinkku.

        Itse olen 30 ja nyt suhteessa 2 vuotta. Sitä ennen 3 vakavaa suhdetta. En kadu yhtään niistä, kaikista niistä nautin ja opin paljon. Näin myös maailmaa, asuin yksin, opiskelin, asuin ulkomailla. En riekkunut kylillä paneskelemassa useamman miehen kanssa. Mutta nautin elämästäni.

        Nyt tuntuu että tämä voisi olla se elämäni suhde. Niin ajattelin silloin 23v kun tapasin sen edellisenkin. Mutta nyt hymyilyttää, olin niin nuori. Nyt tunnen itseni. Osaan myös ajatella aikuisemmin asioista. Mutta aika näyttää.

        Mutta niin, se oman elämän kunkkuna oleminen oli se paras juttu. Kun on yksin voi vaikka päättää että muutan ensi viikolla maailman toiselle puolelle. Se oli ihanaa, se tunne että mun elämä on mun. Nyt olen valmis vakiintumaan.

        Voi se sinkkuelämä olla muutakin kuin kylillä ympäriinsä paneskelua.

        Mie mietin, että mitä se parisuhde lähtökohtaisesti estää, paitsi seksuaalisen kanssakäymisen muiden kanssa? Minä nimittäin olen seurustellut 14-vuotiaasta lähtien, ja olen nähnyt maailmaa, asunut yksin ja opiskellut. Ulkomailla en ole ASUNUT, mutta opiskellut kyllä, ja se asuminenkin on vielä listalla miehen kanssa yhdessä. En keksi mitään, mitä parisuhde olisi minua estänyt tekemästä, paitsi ne muut seksisuhteet...

        Tietysti parisuhteita on erilaisia, ja jotta nuori ihminen saisi kasvaa parisuhteessa, niin se edellyttää siltä suhteelta joustoa. Mutta minusta jousto lasketaan eduksi ihan kaikille parisuhteille.


    • Ei se ikä vaan se...

      Täällä myös yksi 14-vuotiaana puoliskonsa löytänyt, 11 vuotta yhteistä taivalta kasassa ja siitä kolme naimisissa. Vielä ei ole arveluttanut hetkeäkään, että jotain olisi jäänyt kokematta tai puuttumaan... ja on sitä ajatusta sen verran ahkerasti tuputettu, että olen kyllä toki ihan ajatuksella sitä pohtinut. Mieheni sitten on pariutunut "vanhemmalla iällä", 23-vuotiaana, ja hänellä oli kokemusta muistakin parisuhteista ennen minua. Ei varmaan olisi sen onnellisempi, jos olisi pitäytynyt ensimmäisessä tyttöystävässään.

      Joten ajattelisin, että se kumppanin järjestysnumero tai tapaamisikä ei ole mikään itseisarvo, vaan kysymys on siitä milloin tapaat ihmiset jota aidosti rakastat ja jonka kanssa tahdot elämäsi jakaa. Siihen vaaditaan paljon tunnetta ja sopivasti sattumaa pohjaksi, mutta osittain se on myös valintakysymys.

    • Ei nimimerkkiä

      Mitä sitä enää etsiskelemään, jos on hyvän löytänyt.

    • Identiteetti löytyy?

      Seurustelu alkoi kun olimme molemmat 14-vuotiaita, kihloihin 17-vuotiaina, naimisiin 24-vuotiaina, talon rakennus 25-vuotiaina, ero 30-vuotiana. Mies halusi kokeilla asumista yksin ym. Minä rakastin yli kaiken, en halunnut muita kokemuksia kun minulla oli hänet jne. Nyt opettelen elämään yksin ja opiskelen kuka olen. Nuorena aloitettu parisuhde vaikuttaa mm. siihen millainen identiteetti ihmiselle muodostuu. Se muodostuu osittain puolison varaan ja nyt tuo aiheuttaa monenlaisia tunteita kun "osa minusta" lähti. Opetelkaa ensin tuntemaan itsenne ja pärjäämään yksin, sitten vasta kuka olet parisuhteessa jne. Hyvää kesää kaikille!

      • Ei se ikä vaan se...

        Tässä on kyllä totuuden siemen! Kirjoitin tuolla aiemmin nimimerkillä "Ei se ikä vaan se...", ja voin kyllä myöntää, että parisuhde ja puolisoni on merkittävä osa sitä "mitä olen". Varmasti liiankin merkittävä. Jos jostain syystä jäisin yksin, joutuisin kyllä rakentelemaan elämääni varmasti aika paljon pohjemmalta aloittaen kuin joku, joka olisi tavannut puolisonsa "aikuistuttuaan".

        Mutta. Onko tämä minusta riskin arvoista? Ehdottomasti. Olisiko varmuuden vuoksi pitänyt jättää ryhtymättä parisuhteeseen noin nuorena? Ei varmasti. Vaikka suhteemme päättyisi millä tahansa tavalla, en usko, että voisin katua kaikkia näitä vuosia, koska niissä on ollut niin paljon hyvää.

        Pitkä (ja lyhytkin) suhde jättää ihmiseen aina jälkensä, ja mahdollisen eron jälkeen on loksautettava palasia uusille paikoille. Joskus enemmän, joskus vähemmän. Rakastaminen sisältää aina riskejä...

        Mutta ymmärrän loistavasti, mitä tarkoitat tuolla identiteetti-asialla, ja varmaan jotkut asiat ovat turvallisempia ja helpompia, jos sattuu tapaamaan sen kumppaninsa kunhan on ensin saanut itse kasvaa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      261
      4183
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      265
      3414
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1779
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1637
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1414
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      132
      920
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      853
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      819
    9. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      17
      784
    Aihe