Olen kolmekymppinen nainen ja meneillään on jonkinlaista kriisintynkää.
Olen jo kauan aikaa kokenut suurta alemmuudentunnetta ja häpeää omasta lesboudestani. Asia on ollut itselleni hyväksytty ja normaali sellainen jo lähes siitä lähtien kun sen itsessäni tiedostin. Mutta nyt on alkanut tulla näitä ihmeellisiä ajatuksia omasta huonommuudesta ja epänormaalisuudesta. Laitoin juuri poikki suhteenkin erääseen naiseen jota tunnuin rakastavan. Poikki laitoin vain siksi että en kyennyt enään kulkemaan julkisesti hänen kanssaan. Häpeäntunne on minulle täysin uusi kokemus lesboudessani ja pyydänkin lohtua ja apua tai mitä vaan kannanottoa ja lohdutusta.
Mikä avuksi jotta eheytyisin ja uskoisin,rakastaisin taas itseäni ja lesbouteni ei olisi näin ongelmaksi koettu.
Häpeän olla lesbo!
29
3315
Vastaukset 29
- Jennifer
..välillä koemme huonommuuden tunteita, riittämättömyyden tunteita. Emme ole mielestämme saaneet aikaiseksi tarpeeksi. Meitä ei arvosteta riittävästi jne..
Etsimme kaikkea ulkopuoleltamme, vaikka kaikki on meidän sisäpuolellamme, meissä itsessämme.
Toisinaan tarvitsemme ammattiauttajaa omien tunteittemme selvittämiseen.
Häpeä on lamaannuttava tunne, joka pitää ehdottomasti selvittää.
Kukaan meistä ei pääse elämässä helpolla. Toiset vaan osaavat ottaa ongelmat haasteina ja selvittää ne. Hiljaa hyvää tulee, on monenkin itseapuryhmän tunnuslause!- sama täällä
KAKSI VUOTTA OLEN OLLUT YKSIN JÄTIN KAVERINI EN HALUNNUT KULKEA ENKÄ LIIKKUA JULKISESTI .HÄPESIN HOMOUTTANI HÄPEÄN VIELÄKIN.NYT EI OLE ONNEN TUNNETTA ON VAIN HÄPEÄ EI HELPPOA MAILAILLAAN [email protected]
- Klaudia
Onko naisystäväsi tehnyt jotakin sellaista, mitä et voi hyväksyä, ja sitäkö häpeät? Vai oletko itse tehnyt jotakin, mitä häpeät? Ehkä kyseessä on jokin pikkuasia, joka vaivaa sinua. Joskus niilläkin voi olla merkitystä. Jokaisella meillä on heikot kohtamme, omat heikkoutemme.
- tunne
Häpeä on mielenkiintoinen tunne, hämähäkkimäinen, sitä kannattaa penkoa kunnolla. Minä häpeän vanhempiani aina vaan. Naisystäväni sen sijaan on niin symppis ja sivistynyt ihminen että hänen seurassaan on ilo liikkua.
- Magee mimmi (hki)
Kuule ei mitään hävettävää ole lesboudessa. Miksi ihmeessä olisi?
- Zora
Oletko ihan varma että häpeä johtuu juuri identiteetistäsi? Jos olisit hetero, tuntisitko silti häpeää? Ei identiteettiään pitäisi hävetä millään tavalla vaan kulkea erilaisuuttaan kunnioittaen eteenpäin. Itse ihailen erilaisuutta. Mutta nämä seksuaalivähemmistöt tuntuvat olevan jo lähes muotia, joten voiko sitäkään enää erilaisuudeksi kutsua. Ja onko se edes sitä? Erilainen voi olla myös heterona, monin eri tavoin, meistä kukin.
Anna ihmisille mahdollisuus ihailla erilaisuuttasi ja rohkeuttasi olla juuri sellainen kuin olet. Ne, jotka eivät sinua sellaisena kuin olet hyväksy, on täysin heidän oma ongelmansa ja kykenemättömyytensä ymmärtää muita. Usein ihmiset jotka eivät ymmärrä muita/erilaisuutta, eivät ymmärrä itseään. Jos ihminen on hyvällä terveellä itsetunnolla varustettu, hänellä ei todennäköisesti pitäisi olla mitään lesboja, homoja, bi-seksuaaleja ja heteroita vastaan. Toivon että pääset alemmuuden
tunteestasi. Taistele todella negatiivisia tunteitasi vastaan ja ole sitä mitä itse haluat. Kun näyttää muille että hyväksyy itsensä, sekin auttaa muita hyväksymään. Voimia !!! - Patu
En tiedä, onko häpeä se oikea sana, mutta joskus toivon niin sydämestäni, että olisin vaan normihetero! Elämä voisi olla ympäristön suhteen niin paljon helpompaa.
Onneksi tämä tunne ei ole koskaan vallannut minua siten, että olisin esim. luopunut rakastamastani ihmisestä sen takia.
Mua ainakin auttaa lokeroimaton ajattelutapa noina hetkinä. En kirjoita nimeeni eteen tittelikseni "lesbo" vaan jätän sen auki. Olen miltä musta silloin tuntuu. Eniten olen epävarma silloin, kun en seurustele tai en ole oikeasti rakastunut kumppaniini.
Sinkkuna en jaksa julistaa homouttani, ja pidän sen usein omana tietonani. Tämä on varmastikin tietoista, mutta en tiedä olisiko se tuota häpeää vai mitä?- Jennifer
..hmm....painostaako sinua sitten joku?
- Patu
Jennifer kirjoitti:
..hmm....painostaako sinua sitten joku?
Mutta, kuten mikä tahansa muukin vähemmistöryhmä joutuu arkielämässään "taistelemaan" enemmän kuin valtaväestö. Sitä lähinnä tarkoitin.
Ei tarvitse kestää tuijottavia katseita, kun kävelee rakkaansa kanssa kadulla. Ei joudu kuuntelemaan homofobisten ihmisten mielipiteitä. etc.. Voihan näille asioille ummistaa silmänsä, sulkea korvansa ja elää elämäänsä omalla tyylillään. Mutta, mitä jos ei tarvitsisi tehdä edes sitä?
- Pir
...ettet kumminkaan rakastanut kumppaniasi, ja häpeät nyt enemmänkin sitä, kuin lesboutta? No, niin tai näin, sinulla on häpeän tunne ja se on todellinen. Masentaahan se.
Vähemmistöillä on aina pikkuisen hankalaa, jopa ihailluilla vähemmistöillä. Häikäisevän kauniit eivät välttämättä ole onnellisia kohtalostaan, eivät huippuälykkäät jne. Toisaalta väheksytyn vähemmistön puolelta voi kehittyä sellaista rajat rikkovaa sosiaalista humaaniutta, jota meistä jokainen kaipaa ja kilvan ylistää kohdatessaan. Harvinaista sekin on, niistä melkein jo kirjoitetaan kirjoja. Mutta monen omassa kokemuspiirissä voi olla ihminen, jonka hiljainen ja hyvä olemassaolo tekee hyvää, eikö?
Olen ollut huomaavinani, ettei homous kuulu lynkkauslistoille enää kuin täysjunttipiireissä, itse asiassa me ollaan "muodissa", miten siihen itse kukin sitten suhtautuukin. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo ja vaikutetaan itse siihen.
Tiedän tiedän, isä, perhe, suku Pohjanmaalla tai ylimalkaan maalla, lestadiolaisalueilla tms, koettakaa kestää. Huh.
Ja sinulle Jag: näitä epäilyksen (ja kyllästymisen) vaiheita on kaikilla. Heteroillakin. - Klaudia
Minua inhottaa olla minä. En tajua, miksi olen syntynyt tällaiseksi. En osaa edes hävetä. En mahda itselleni mitään. Olen täysin ---------.
- Jennifer
..taas kuulostaa näitten kirjoitustesi perusteella, että olet moniselitteinen persoona, joten heitä vaan häpeä nurkkaan....tai roskakoriin ja tyhjennä roskat..:)
- Jennifer
Jennifer kirjoitti:
..taas kuulostaa näitten kirjoitustesi perusteella, että olet moniselitteinen persoona, joten heitä vaan häpeä nurkkaan....tai roskakoriin ja tyhjennä roskat..:)
..sanan piti olla tietenkin inhotus eikä häpeä.
- Klaudia
Jennifer kirjoitti:
..sanan piti olla tietenkin inhotus eikä häpeä.
Helppoahan se olisi, jos kaikki ikävät tunteet ja asiat voisi heittää roskiin. Kai ne vaikeudet on käytävä läpi. Pitää vain yrittää kestää itseään, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tietysti voi yrittää myös muuttua. En oikein tiedä, voiko ihminen kehittyä henkisesti ilman minkäänlaisia kasvukipuja. Ehkä elämä opettaa.
Asioissa on eri puolia. Ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Ei ole olemassa yhtä ilman toista. Jos on inhotus, on myös ihastus. Ilman toista ei toisellakaan olisi merkitystä. Yhdessä ihmisessä voi olla niin paljon.
Me myös täydennämme toisiamme. Aina ei voi voittaa. Pitää osata myös hävitä. Ehkä sitä sitten osaa olla myös onnellinen, kun on sen aika.
Onko häpeän vastakohta ylpeys? - tradefox69
Klaudia kirjoitti:
Helppoahan se olisi, jos kaikki ikävät tunteet ja asiat voisi heittää roskiin. Kai ne vaikeudet on käytävä läpi. Pitää vain yrittää kestää itseään, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tietysti voi yrittää myös muuttua. En oikein tiedä, voiko ihminen kehittyä henkisesti ilman minkäänlaisia kasvukipuja. Ehkä elämä opettaa.
Asioissa on eri puolia. Ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Ei ole olemassa yhtä ilman toista. Jos on inhotus, on myös ihastus. Ilman toista ei toisellakaan olisi merkitystä. Yhdessä ihmisessä voi olla niin paljon.
Me myös täydennämme toisiamme. Aina ei voi voittaa. Pitää osata myös hävitä. Ehkä sitä sitten osaa olla myös onnellinen, kun on sen aika.
Onko häpeän vastakohta ylpeys?Häpeän vastakohta on terve itsetunto.
- Jennifer
Klaudia kirjoitti:
Helppoahan se olisi, jos kaikki ikävät tunteet ja asiat voisi heittää roskiin. Kai ne vaikeudet on käytävä läpi. Pitää vain yrittää kestää itseään, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Tietysti voi yrittää myös muuttua. En oikein tiedä, voiko ihminen kehittyä henkisesti ilman minkäänlaisia kasvukipuja. Ehkä elämä opettaa.
Asioissa on eri puolia. Ei mitään niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin. Ei ole olemassa yhtä ilman toista. Jos on inhotus, on myös ihastus. Ilman toista ei toisellakaan olisi merkitystä. Yhdessä ihmisessä voi olla niin paljon.
Me myös täydennämme toisiamme. Aina ei voi voittaa. Pitää osata myös hävitä. Ehkä sitä sitten osaa olla myös onnellinen, kun on sen aika.
Onko häpeän vastakohta ylpeys?..ja kiireessä ajatellen häpeän vastakohta on hyväksyminen.
- Angie
Vähän mietteitä mitkä minun päätäni vaivaavat aika ajoin..
Ensiksi, en kuitenkaan häpeä olla lesbo. Se että tähän on päästy on käyty pitkä ja kivinen tie, voin rehellisesti sanoa että olen ylpeä siitä mitä olen ja onnellinen.
Mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksiselitteinen. Kyseessä on nimittäin pukeutuminen.
En ole mikään pitkähiuksinen nainen joka kesällä pukee ihania hameita päällensä ja lakkaa varpaankynnet. No joo, eihän noin läheskään kaikki tee mutta...
Olen suhteellisen poikamainen ja lyhyt hiuksinen, silti sisimmässäni nainen vaikka toki mussa se pikkupoikakin asuu.
Tykkään ja viihdyn rennoissa vaatteissa..Vaatteet löydän lähinnä miesten puolelta.
Niin varmaan moni muukin.
Pieniä arkisia sanattomia (toisinaan sanallisiakin) konflikteja ovat : kassalla maksan ostokseni kortilla ja myyjä kysyy henkkareita, huomaa nimeni ja tuijottaa epäilevästi minua niin että voin lukea kasvoilta hänen miettivän sukupuoltani..Ei siinä mitään, toi on pientä ja monesti ihan hupaisaakin mutta sitten tullaan siihen mikä on alkanu jo kammoksuttaa. Nimittäin julkiset vessat! Keskimääräisesti sen 2-3 kertaa viikossa (työpaikallani joka on todellakin iso paikka) törmään siihen tilanteeseen että naiset tuumaa että "hei, tämä on kyllä naisten vessa" ja kääntyvät ovelta pyydellen anteeksi erehdystään...Baarissa tuo nyt on ihan yleistä mutta se että se ei jää niihin baareihin..Välillä tuntuu että ainoa vaihtoehto on huutaa ja paukauttaa ihmisille päin naamaa että kyllä minä tiedä mihin vessaan tulen ja mikä olen..
En ole kuitenkaan mikään käriläs ja nyt niin kovin olisin erehdyttävän näköinen..
Mutta tollainen toistuva kokemus siitä että ihmiset eivät tiedä mikä minä olen on saanut miettimään että missä oikein mättää.
Olen kuitenkin nyt sitä minkälainen koen olevani juuri sellaisena kuin on paras olla.
En sovi yhteiskunnan kuppeihin ja muotteihin, en sitten mitenkään..
Pitäisikö tässä sitten yrittää näyttää ihan joltain muulta kuin on hyvä olla, ihan vain välttyäkseen näiltä ikäviltä ja toisaalta myös noloilta tapahtumilta.
Näitä asioita pyöritän säännöllisesti mielessäni ja taistelen ajatusteni kanssa..Toistaiseksi en ole vielä itseäni lähtenyt muuttamaan.
Tiedän kyllä että en ole yksin...Välillä masentaa ja sitä miettii että miksi en voisi olla joku ihan tavallinen harmaa hetero joka hukkuu massaan...- heta
tulee toinen luonto, osa luonnetta, kun juuri tuollaisiin tilanteisiin on tottunut koko keski-ikänsä. Tai ei siihen totu! Miksi pitäisikään?
Mutta, jos unohtuu olemaan vaan, oma itsensä, tyrmistys jossakin yleisen summerivessan luukulla on kyllä molemminpuolista, kun avaimenvartija epäilee etten ehkä tiedä kumpaan käymälään olen käymässä. Tilanteisiin alkaa varautua; ajattelee etukäteen, miettii kuin elokuvan vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, pyytää avaamaan naistenwc:n. Osa näistä portinvartijoista haluaakin tehdä tilanteesta tukalan, osassa tilanteista miettii lähinnä, että "itsessä mättää". Jos veskin oven saa ominavuin auki, tyrmistys odottaa sisäpuolella, kun jononjatkona saa kuunnella oikeiden naisten ja mummoankkojen kommentit ja äiti-lapsi -kasvatuskeskustelut sijaintini asiallisuudesta.
No, kertaakaan ei ole vielä housuun mennyt.
Toinen kammotuksenpaikka ovat lapset, joiden (ja humalaisten) suusta saa kuulla totuuden. Tai oikeammin heidän vanhempiensa totuuden torvesta.
Kadulla keskinormaaliperhettä ohittaessaan saa kuulla lapsen viatonta kysymystä oikaistavan todella kuuluvasti, kuin vähäkuuloiselle, kasvattajien taholta.
Ja monta muuta tilannetta, jotka koskevat jo silkkaa ulkoista olemusta. Ihmisten oikeassa olemisen, opettavaisuuden aste on toisenlainen, jos olemme liikkeellä naiseni kanssa. Emme ole kumpainenkaan mielestämme hirvityksiä, kummituksia tai kauhistuksia. Reipas, rento, "poikamainen" naisen ilmiasu ja kaksi naista yhdessä -oleminen riittää.
Sanot hyvin: ",,,toistuva kokemus siitä että ihmiset eivät tiedä mikä minä olen on saanut miettimään että missä oikein mättää."
"Olen kuitenkin nyt sitä minkälainen koen olevani juuri sellaisena kuin on paras olla."
En häpeä minäkään elämääni. Se ihmetyttää, miksi ainoa häpeän tuntija on yleensä myötähäpeän kokija? Olen itsetuntoisella tavalla ylpeä olemisestani, mielestäni tietoisesti ja harkiten polkematta kenenkään toisen elämää. Muuttumista muuksi en edes ajattele; omaksi itsekseni elämä muuttaa minua koko ajan.
Sepustukseni saattaa olla hieman aiheen sivussa, koska häpeästä ei ole kyse. Tuli mieleen kirjoituksestasi. Ja kuvannee myös sitä, miksi jotkut, etenkin oikeassa olevien opettavaiset, ikijankutukset ulkonäkö-mäisyys/-maisuus -aiheista eivät mielestäni johda tästä tuohon. - Angie
heta kirjoitti:
tulee toinen luonto, osa luonnetta, kun juuri tuollaisiin tilanteisiin on tottunut koko keski-ikänsä. Tai ei siihen totu! Miksi pitäisikään?
Mutta, jos unohtuu olemaan vaan, oma itsensä, tyrmistys jossakin yleisen summerivessan luukulla on kyllä molemminpuolista, kun avaimenvartija epäilee etten ehkä tiedä kumpaan käymälään olen käymässä. Tilanteisiin alkaa varautua; ajattelee etukäteen, miettii kuin elokuvan vaihtoehtoisia juonenkäänteitä, pyytää avaamaan naistenwc:n. Osa näistä portinvartijoista haluaakin tehdä tilanteesta tukalan, osassa tilanteista miettii lähinnä, että "itsessä mättää". Jos veskin oven saa ominavuin auki, tyrmistys odottaa sisäpuolella, kun jononjatkona saa kuunnella oikeiden naisten ja mummoankkojen kommentit ja äiti-lapsi -kasvatuskeskustelut sijaintini asiallisuudesta.
No, kertaakaan ei ole vielä housuun mennyt.
Toinen kammotuksenpaikka ovat lapset, joiden (ja humalaisten) suusta saa kuulla totuuden. Tai oikeammin heidän vanhempiensa totuuden torvesta.
Kadulla keskinormaaliperhettä ohittaessaan saa kuulla lapsen viatonta kysymystä oikaistavan todella kuuluvasti, kuin vähäkuuloiselle, kasvattajien taholta.
Ja monta muuta tilannetta, jotka koskevat jo silkkaa ulkoista olemusta. Ihmisten oikeassa olemisen, opettavaisuuden aste on toisenlainen, jos olemme liikkeellä naiseni kanssa. Emme ole kumpainenkaan mielestämme hirvityksiä, kummituksia tai kauhistuksia. Reipas, rento, "poikamainen" naisen ilmiasu ja kaksi naista yhdessä -oleminen riittää.
Sanot hyvin: ",,,toistuva kokemus siitä että ihmiset eivät tiedä mikä minä olen on saanut miettimään että missä oikein mättää."
"Olen kuitenkin nyt sitä minkälainen koen olevani juuri sellaisena kuin on paras olla."
En häpeä minäkään elämääni. Se ihmetyttää, miksi ainoa häpeän tuntija on yleensä myötähäpeän kokija? Olen itsetuntoisella tavalla ylpeä olemisestani, mielestäni tietoisesti ja harkiten polkematta kenenkään toisen elämää. Muuttumista muuksi en edes ajattele; omaksi itsekseni elämä muuttaa minua koko ajan.
Sepustukseni saattaa olla hieman aiheen sivussa, koska häpeästä ei ole kyse. Tuli mieleen kirjoituksestasi. Ja kuvannee myös sitä, miksi jotkut, etenkin oikeassa olevien opettavaiset, ikijankutukset ulkonäkö-mäisyys/-maisuus -aiheista eivät mielestäni johda tästä tuohon.Kiitos=) Loistavaa tekstiä.
Häpeästä ei ole todellakaan kyse vaan lähinnä ehkä hämmennyksestä ja siitä miksei ihminen tässä yhteiskunnassa saa olla sitä mitä on.
Saa olla mutta saa sitten osakseen kaikennäköistä joka sitten pistä ajatukset juoksemaan pienessä päässä ja miettimään kaikennäköistä.
Sain kirjoituksestasi hyvän mielen=) - heta
Angie kirjoitti:
Kiitos=) Loistavaa tekstiä.
Häpeästä ei ole todellakaan kyse vaan lähinnä ehkä hämmennyksestä ja siitä miksei ihminen tässä yhteiskunnassa saa olla sitä mitä on.
Saa olla mutta saa sitten osakseen kaikennäköistä joka sitten pistä ajatukset juoksemaan pienessä päässä ja miettimään kaikennäköistä.
Sain kirjoituksestasi hyvän mielen=)hyvä. Kiitos itsellesi.
Jotta laitetaanpa polvihousut jalkaan ja onki olalle. ;) - Angie
heta kirjoitti:
hyvä. Kiitos itsellesi.
Jotta laitetaanpa polvihousut jalkaan ja onki olalle. ;)..loistava ajatus=)
- Eliö
En kyllä myönnä häpeäväni sitä mikä olen. Sillä itse, jos kuka voi vaikuttaa omaan olevuuteensa.
Paitsi häpeän omia pelkojani. Häpeän sitä turhautumista, joka saa ihmisen toimettomaksi ja haluttomaksi elää. Niitä tunteita, jotka saa itsensä luovuttamaan omista hyvistä periaatteista. Suistumaan pois raiteiltaan.
Ehkäpä oman tavallaan epävakaan elämäntilanteen takia koen turhautumista elämään ja omiin motiiveihini.
Pelkään sitä saako ne tunteet todella vallan minusta. - Anonyymi00028
Mitä tahansa muita saavutuksia voi tuuletella, mutta... Itse en onneksi täytä tuon nimikkeen alla olevia ehtoja. En niitä tietoisesti välttele, koska siihen ei ole tarvetta.
- Anonyymi00029
Ainoastaan jos transitioidut mieheksi tai ei-naiseksi, on syytä hävetä lesbofobiaansa. Ja käsitellä sitä.
- Anonyymi00030
Viestisi tuskin tavoittaa aloittajaa... Hän on varmasti mennyt jo elämässään eteenpäin!
- Anonyymi00032
Muuten lesbofobiassa ei ole mitään hävettävää...?
- Anonyymi00031
Samoja tuntemuksia kuin aloittajalla on varmasti nykyäänkin samanikäisillä kuin aloittaja oli aloituksen kirjoittaessaan.
- Anonyymi00033
Muakin hävettää. Siksi kai oonkin naimisissa miehen kanssa, joka onkin ihana, mutta kaikki eroottinen lataus ainakin mun puolelta puuttuu.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Puukotus Kajaanissa
Kuka puukotti ja ketä? https://yle.fi/a/74-20247765 Vähemmän yllättäen päihteet mainittu611630- 281245
- 851098
- 42907
- 67845
- 92814
Humalassa autolla ajo.
Tuhti humala hyydytti kuljettajan Suomussalmella -sammui rattiin ,uutisoi Ylä-Kainuu.15789Hyvä on sitten, jos et sitä s*ksiä halua kanssani.
Rakastetaan vaan toisiamme, voin käydä muualla tyydyttämässä fyysisenpuolen tarpeet. Puhumalla tämäkin olisi selvinnyt.131735Tiesitkö? Jorma Uotisen EX-rakas on Helena Lindgren - Nämä ovat välit nyt: "Me ollaan..."
Jorma Uotinen ja Helena Lindgren olivat avoliitossa v. 1982-1999. Pariskunta oli aikansa näyttävä julkkispari, missä i19735- 116701
Jäljitelmä Birginit
Ei jumaleisson, Jeffin vaimo kertoo et nää Hermesit olikin jäljitelmiä ja timangit labrarääsää. Anna mun kaikki kestää �151649- 4632
Suloinen ja herkkä
Toiset huomioiva, räväkkä, yllättävä. Ei sellaisesta voi olla pitämättä.31625Anteeksi J-mies
Anteeksi että myötävaikutin siihen että rakastuit minuun, jota et voi koskaan saada. Viimeksi kun näimme ja katselimme t76603- 43601
Minä muistan
Minä muistan sinut nauravana. Sellaisena, joka sai tavallisenkin hetken tuntumaan vähän kevyemmältä, kuin huoneeseen ol45580- 19566
- 46558
Hyvää yötä hurmuri
Iltaa haaveeni! Kauniita unia😘 Jospa me vielä nähtäis ja juteltais, suukoteltais ja halittais, siliteltäis ja hyväiltä25551Kenen viisautta on ollut laittaa tie väärällä murskeella pilalle
Kenen viisautta on ollut kun Siimeksen/Kylmänpurontie pantu pilalle kun on ajettu liian karkeaa mursketta. Rengasliikke19512