Siinä se kysymys tuli.
lestadiolaiset,miks ette hyväksy muita?
paukku
361407
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos kieltää uskon,niin siinä mennee uskovaiset
kaveritki.Ne ei halua olla syntisen kans
tekemisissä,ettei ne vaan saa mittään tartuntaa.
kysymys kuuluu vain, että minkä hengen?
siis mä tarkotan niitä
Luepa kommenttini juuri tuohon asiaan erään
otsikon alta pari sivua taaksepäin. Otsikko on
muistaakseni "Lestadiolaisille" tai jotain.
Ai menee???
Mä ite ainaki oon muittenki ku uskovaisten
kavereitten kanssa...
Tää kyllä on niin pieni paikkakunta, et täälä ei
paljo oo uskonsa kieltäneitä...
Mut koulussa mulla on ainaski muutama
ns.epäuskoinen kaveri.
Ootko sä ite muuten uskovaisesta perheestä???
miehet: Te ,eikä kukaaan muukaaaan , voi
hedelmöittää koko ajan naista. TULiKO SELVÄKsI!
Minä (nuori nainen) sekä suurin osa
vanhoillislestadiolaisista tytöistä HAAVEILEE
isosta perheestä, vaikka tasan tiedämme, miten
raskasta voi olla suurperheen äidin elämä
jatkuvan pienten lasten hoivaamisen ja
penninvenyttämisen keskellä. Itse en vaihtaisi
suurta sisarusparveani mihinkään kahden-kolmen
lapsen perheeseen. Tapellaan paljon, mutta myös
välitetään paljon. On aina leikkikavereita ja
seuraa, mutta yksinkin saa olla jos haluaa.
Varmaan kummallinen haave kuusitoistavuotiaalle,
jolla on elämä edessä: Tusina lapsia ja kotiäidin
ammatti (opiskelen kaupallista alaa tällä
hetkellä). Se kuitenkin on minun unelmaani, jonka
tahtoisin toteuttaa, jos Jumala niin sallii.
Lapset ovat Jumalan lahja, tuovat paljon iloa,
vaikka välillä onkin raskasta.
Suurin osa lestadiolaisnuorista haaveilee isosta
perheestä siksi, että muiden mahdollisuuksien
ajatteleminen ei yksinkertaisesti ole
"mahdollista", jos aikoo avioon. Nuori ei voi
sanoa ääneen haaveilevansa perheestä, johon
kuuluu vain kaksi lasta... lasten lukumäärää ei
voi päättää itse. Ja mitä todennäköisimmin lapsia
tulee paljon... elämää on helpompi kestää, kun
uskottelee itselleen, että muiden keksimä ajatus
onkin oma "halu". Hyvä osoitus aivopesusta ja
itsenäisen ajattelun puutteesta, jälleen kerran.
Mä voin sanoo, että ei kaikki lestadiolaiset
haluu isoo perhettä, mutta jos iso perhe tulle,
mä tiedän että ne on onnellisia siitä.
ensimerkiks mä.. enmä ajattele koskaan, että mä
hlauun ison perheen, sillä musta tuntuu että mä
en osaa olla ison perheen äiti. kuten tiedät
kaikki ei sovellu samoihin paikkoihin. mutta jos
mä ison perheen saan, Jumala auttaa kyllä..
eikä se oo mikään aivopesua.. monestikkin
lestadiolais nuori on kasvanut/elänyt isossa
perheessä, niin se on niinkun niille aivan
normaalia, että haluu ison perheen... ja tuntuis
silleen, että ei oikeen osaa ees olla jos ois
vaan kaks tai kolme lasta..
ja kyllä mä tiiän että monet ei-lestadiolaisetkin
haluu isoperheen.. mistäs siinä on kyse??
Ikuinen unelmani... En tiedä, menenkö edes
koskaan naimisiin (näillä näkymin kyllä), sillä
mistä sitä tietää, miten Jumala minun elämääni
johdattaa?
Eräs sukulaiseni tahtoi suuren perheen.
Naimisissaoloaikanaan hän tuli raskaaksi neljä
kertaa. Jokainen raskaus ja synnytys oli niin
vaikea, että lopulta oli hänen ja koko perheen
etujen mukaista poistaa kohtu. Nainen ei suinkaan
ollut helpottunut asiasta, vaan pohjattoman
surullinen, koskei koskaan voi saada enempää
lapsia, ellei adoptoi. Nyt hän on kolmenkymmenen
ja lapset ovat viiden ja yhdentoista väliltä. He
ovat onnellisia, mutta usein nainen sanoo
kaipaavansa vieläkin sitä, että saisi hoitaa yhä
uudelleen ja uudelleen pientä vauvaa, katsoa sen
kasvamista ja kehittymistä vierestä. Hän kaipaa
isoa perhettä ja vilskettä ympärilleen.
Eivät kaikki tietenkään halua suurperhettä.
Kaikki lestadiolaiset eivät edes halua naimisiin,
ja sekin on ihan normaalia. Toiset taas haluavat
naimisiin heti kun se on mahdollista, eikä sekään
ole kummallista. Minä tahdon suuren lapsilauman,
se on aivan oma valintani, ja tahdon perustaa
perheen nuorena, parikymppisenä, jos Jumala niin
suo. Minua ainakaan ei ole aivopesty, vaan
pikemminkin päin vastoin: äitini yrittää
jarrutella meidän "kiireitämme" (joita en kyllä
mitenkään kiireeksi koe) ja sanoo, että ehditte
te sen perheen myöhemminkin saada ja syntyy niitä
lapsia kuitenkin aivan tarpeeksi, vaikka hetken
odotattekin. Että se siitä aivopesusta.
näimme juuri esimerkin siitä miten l6-vuotiaan
lissun pieni pää on aivopesty niin taitavasti,
että lissu luulee ajattelevansa ja toivovansa
aivan itse.
Kun vähän toppuuteltiin niin sanoi muuan isukki
joka valmenti poikaansa(6v.) keihäänheiton
maailman huipulle. ENHÄN MINÄ PAKOTA HÄNTÄ,MUTA
KUN TUO ITSE HALUAA NIIN PITÄÄHÄN SITÄ TUKEA.
Eiköhän tuo kertonut jo aikan paljon, kun äitikin
sanoi, että lapsia syntyy kuitenkin aivan
tarpeeksi...liikankinko?!?
Mene kysymään lestadiolaiselta äidiltä, antaisiko
hän jonkun lapsistaan pois?! Varmaan arvaat
vastauksen. Mene kysymään, katuuko
kehitysvammaisen äiti sitä, että ei tehnyt
aborttia kuullessaan, että lapsi ei
todennäköisesti tule olemaan terve?! Varmaan
arvaat vastauksen.
Äidit ovat väsyneitä, heillä on kiire ja vain
vähän aikaa itselleen ja puolisolleen. He
tuntevat itsensä riittämättömiksi, saattavat
masentuakin, mutta ainuttakaan lapsistaan he
eivät varmasti antaisi pois. Ja siinä, missä äiti
olisi valmis antamaan lapsensa pois, kulkee
mielestäni raja siihen, milloin lapsia on liikaa.
Se, miksi äitini meitä toppuuttelee, johtuu
siitä, että hän haluaa turvata meille
penninvenytyksen keskellä eläneille lapsilleen
taloudellisesti kohtuullisen elämän. Itse en niin
siitä välitä, jos rahat ovat tiukilla, olenhan
tottunut siihen, mutta rakkautta, silkkaa
rakkautta se on äitini taholta.
Ei kukaan muukaan äiti antaisi omaa lastaan pois!
Kaikki äidit varmasti rakastavat omia lapsiaan...
yleensä kun ne vielä tehdään silkasta rakkaudesta
sekä minkään sääntöjen pakottamana.
Kyllä näissä väittämissä taitaa olla jotakin
perääkin. Olen itse kuullut monien
lestadiolaisäitien huokailevan, että
"toivottavasti tämä on viimeinen lapsi",
"toivottavasti näitä lapsia ei tule enempää". Eli
kyllä se todellinen ajattelu joskus pulpahtaa
pintaan.
Eikö se ole sama asia ruveta käyttämään ehkäisyä
kuin vetkuttaa naimisiinmenoa vanhemmalle iälle
vain sen vuoksi, ettei lapsia syntyisi niin
paljon?
Onko se hyvä asia, että niitä lapsia tehdään
sääntöjen pakottamana siinäkin tapauksessa, ettei
itse niitä halua?
Kyllä niitä ei-toivottuja lapsia syntyy
lestadiolaisperheisiinkin.
Onhan se kiva että on paljon sisaruksia,mulla on
5 siskoa ja 2 veljeä onneksi kaikki on
terveitä,mutta tiedän monta semmosta perhettä
joissa on yli kymmenen lasta ja nuorin on jotenki
sairas.Vaikka kaikki lapsethan on Jumalan
lahjoja,mutta silti en aio tehä niin montaa lasta.
Kun aista nussitaan tarpeeksi, alkaa tulla
vammasia lapsia. Kenen syy???
Lissu ei vastaa, koska se on häipyny koko
foorumista!
Mä oon samaa mieltä, vaikka oonki eri sukupuolta
ku sä...
Mut siis mäkään en vaihtas mun 13 siskoa ja 2
veljeä ja vanhempiani keneenkään!!!
Mä oon ite nuorimmainen, täytin joulukuussa 15...
Mm. yx mun luokkalainen tyttö kauhisteli, ku se
kuuli, et mun 18 vuotias sisko meni naimisiin...
Ei siinä mun mielestä oo mittään pahhaa...
Menkööt ite vaikka sitte 35, mulle on ihan sama...
Parempi mun mielestä on se, että mennään
naimisiin, ku että eletään avoliitossa!!!
No ei niin tasan kertonu!!!
Kuuleppa, mun äiti on synnytäny 16 lasta, ja se
sano, et YXKÄÄN LAPSI EI OO LIIKAA!!!
Mutta toi ei oo totta!!!
Eikö teidän aivonne ota vastaan sitä asiaa, että
meitä v.lestadiolaisia lapsia ja aikuisia EI OLE
AIVOPESTY!!!!!!!!
Me saadaan kieltää usko jos me vaan sitä
halutaan, me saadaan käyttää ehkäsyä, jos me vaan
halutaan me saadaan elää vaikka missä synnissä,
jos me ite vaan sitä halutaan!!!Mutta me ei kato
sitä haluta...
Ja vaikka joskus tuntuu siltä, niin meillä on
niitä saattomiehiä tällä kaidalla taivaan
tiellä!!!
Joille me saadaan kertoa asioistamme ja
eppäilyksistämme!!!
Joskus tulee meille uskovaisillekin sellasia
aikoja, että ei oikein jaksais...mutta kun me
saadaan taas kaikki synnit anteeksi, niin on se
kuulkaa niin ihana olla!!!
Meidän perheen yhdeksännellä lapsella on downin
syndrooma. Ihanampaa lasta voi kauan ettiä.
Kehitysvammainen lapsi perheessä on suuri lahja,
vaikka välillä voi olla tosi raskasta. Kun tulen
kotiin lomaksi, juuri tämä down- tyttö tulee
ensimmäisenä halaamaan. Tuntuu tosi pahalta että
miten te voitte ajatella noin noista
kehitysvammaisista lapsista - "kenen syy
?"...voisin muuten oikaista ,että riski saada
kehitysvammainen lapsi on vanhoilla symnnyttäjillä
.riippumatta siitä kuinka kauan heitä on "
En voi käsittää miten jotkut ihmisety kuin
tilaavat lapsia postimyynnistä : halutaan ensin
yksi terve tyttö ja parin vuoden päästä siitä
terve poika , epäkelvot yksilöt poistetaan
abortilla, ÄLLÖTTÄVÄÄ! ja KAUHEata !! SITTEN ,JOS
"VAHINKO" TAPAHTUU JA SYNTYY VAMMAINEN LAPSI SE
JÄTETÄÄN HEITTEILLE. hÄVETKÄÄ IHMISET!!!!!!!!!!1
Jos väität, ettei me lestadiolaiset hyväksytä
muita, oot täysin väärässä! Me nimenomaan
hyväksytään myös ne, jotka ei oo ihan samanlaisia
muodin mukana kulkijoita, ja myös terveet arvot
(Huom, vanhukset on arvokkaita ihmisiä!) on
vahvana meidän omassa kulttuurissa. Jos sun
kysymys on saanut alkunsa siitä,ettei me
uskovaiset mennä epäuskoisten kanssa naimisiin,
on erittäin helppo. Usko ja kuolematon sielu on
elämässämme tärkein asia. Miksi siis vaarantaa se
ottamalla aviopuolisoksi ihminen, joka ei vaella
samassa uskossa,saman armon alla? Siinä menee oma
usko, eikä siitä mitään siunausta saa. Jumala on
luvannu siunata uskovaisen ihmisen elämän ja se
siunaus näkyy myös omassa elämässäni. Jos mä nyt
rakastuisin johonki epäuskoseen mieheen, menisin
varmaan ite mukana. Sen verran heikko ja
viallinen oon.
Mehän eletään just eikä melkeen raamatun ohjeiden
mukaan, ja virheet saa korjata
armoevankeliumilla. Voi ku voiski jotenki jakaa
tätä hyvää oloa teille muille. En halua tuputtaa,
mutta olis niin ihana jos te kaikki ihmiset
ymmärtäisitte miten kallis asia on olla
uskomassa. Tulkaapa joskus käymään suviseuroissa
ni te näätte edes vilauksen siitä rauhasta, joka
uskovaisten silmistä loistaa. Se on luottamus
tulevaisuuteen ja johdatukseen.
Joo sorge mä pikkesin aika paljo aiheesta, mutta
on pakko saada kertoo muilleki miten hyvä olo
mulla on!!!
kyllä minusta enimmäkseen tuntuu siltä että te
lestadiolaiset tekopyhät ahdasmieliset
omahyväiset uskovaiset saatte hyvän olon lähinnä
kanssaihmistenne tuomitsemisesta ja helvettiin
menolla-uyhkailusta.
Voi sääli sua aivopestyä lestaraukkaa!
"Jumala on
luvannu siunata uskovaisen ihmisen elämän ja se
siunaus näkyy myös omassa elämässäni."
???
Minun elämässäni se "siunaus" alkoi vasta uskon
kieltämisestä ja lestapiireistä eroamisesta...
Sitä ennen kaikki meni päin p......ä! Ja
huvittavaa oli, että kun ilmoitin päätöksestäni,
minua kiristettiin ja uhkailtiin siunauksen
menetyksellä ja kaikilla helvetin kauhuilla!
Paskapuhetta kaikki tyynni.
"...olis niin ihana jos te kaikki ihmiset
ymmärtäisitte miten kallis asia on olla
uskomassa."
Kiitä jesseä, ettei me kaikki olla uskossanne!
Kuka sitten kustantais teidän lapsentekonne, jos
meitä tavallisia työssäkäyviä, 1-2 -lapsisia
perheitä ei olisi? (Oletko koskaan ajatellut,
että kuinka paljon esim. kymmenlapsinen perhe saa
yhteiskunnalta erilaisia avustuksia lapsilisinä
jne.?) Me sen teidän elintasomme kustannamme! En
väitä, että lapsiperheiden tukeminen olisi
väärin, toivon vain että tekin osaisitte arvostaa
sitä ja lopettaisitte tuon tyhjänpäiväisen
jeesustelun!
Sano yksikin hyvä syy, miksi me edes yrittäisimme
saada mielihyvää ahdistelemalla teitä
epäuskoisia? Kerro esimerkkejä, haluan selittää,
ettei sinulle jää väärää käsitystä! =)
Enpä tuotakaan ite oo tienny!!!
Mun mielestä mä en oo uhkaillu ketään...
Ja en mä kyllä miteskää ahdasmielinen oo!!!
Jos te tiiätte jottain vain kuuleman mukkaan, ni
älkää puhuko, jos ette varmax tiiä...
Tulukaa vaikka ite OMIN SILMIN kattoon vaikka
seuroihin tai menkää kattomaan jonku uskovaisen
perheen arkea...ei sielä olla kauheen
ahdasmielisiä eikä käsketä toisia helvettiin ja
silleen...
Mutta ku te ette sitä voi ite tajuta!!!ku ette oo
tässä sisällä!!!
Ajatellaampa nyt sitä ,että alkoholistit maksavat
yhteiskunnalle enemmän kuin kaikki koulutus
yhteensä(muistaakseni yliopistot mukaanlukien), ja
sitten jos poistettaisiin kaikki rikollisuuden
aiheuttamat kulut ja asutettais suomi
lestadiolaisperheillä (joista kaikilla ei ole sitä
kymmentä lastA) jasitten jaettais yhteiskunnan
varat niin kyllä nmeillä ois
kissanpäivät!!!!!!!!!! Mun isä maksaa veroja
semmosen 300 000 tuhatta ja takasippäin tulee se
jotain 1500 mk lapsilisinä per kuukausi
.minkäänlaisia opintotukia tai vastaavia ei tuu
ennen ku täyttää 20v. joten eiköhän se meiän
isukki paremmin kustantele sitä teikäläisten
juopottelua eikä toiste päin!!!sanoisimpa et
tulevaisuuden menestyjiä on juur meikäläiset kun
huumeet sun muut on siäl pilaamas teitin elämää.ei
hirveenä kiinnostais kustantaa toisten
piikittämistä mut kait se on pakko
tää.
muut ei oikeen tunnu hyväksyvän meitä
lestadiolaisia?
Ihmettelen, että olette käsittäneet
suhtautumisemme niin, ettemme muka hyväksyisi
toisia ihmisiä... Nimen omaan jokainen Jumalan
luoma yksilö on yhtä arvokas, emme me uskovaiset
ole teitä epäuskoisia (sori jos tuo sana
suututtaa mutta ku näin on asia!!) yhtään
parempia. Saman laisia viallisia ihmisiä me
kaikki olemme, vaikka koitammekin kovasti
taistella sisimmässämme syntiä ja pahuutta
vastaan. Totuus kuitenkin on, että ihmisessä on
se "musta juuri", jonka paratiisissa langenneet
eeva ja aatami aiheuttivat (olisin varmasti
langennu itekki).
Et ollut sinä, mutta joku toinen minulle
vastannut väitti, että olisin aivopesty.. voin
sanoa, että nauroin sinulle! Ja hartaasti
nauroinkin. Olethan sinäkin kuullut esimsrkiksi
saatananpalvojista, jotka ovat juuri sitä
aivopesujengiä... Jos kerran erehdyt heidän
joukkoonsa, sieltä et pääse pois kuin kuolemalla.
Jos joku uskovainen kieltää uskonsa, totta kai
yritämme häntä rakkaudella neuvoa takaisin, mutta
jos hän on oman poluknsa valinnut, emme me
kuitenkaan häntä väksellä joukossamme pidä.
Mahdotontahan se onkin, koska jokaisella on oma,
henkilökohtainen usko, ei kukaan voi uskoa toisen
puolesta. Omakohtaistakin tuskaa olen kokenut
tämän asian tiimoilta, nimittäin lapsistamme
vanhin on kieltänyt uskonsa muutama vuosi sitten
ja se tuntuu vieläkin niiiin pahalta.. On niin
ahdistavaa ajatella, että rakas veli joutuu
kadotukseen. Nin paljon kuin haluaisinkin sarnata
hänelle kaikki synnit anteeksi ja palauttaa
uskovaisten joukkoon, ei minulla ole rohkeutta
edes juri puhua hänelle asiasta.
Eli kyllä me teidät hyväksymme, tosiaankin!!
Onhan meillä monella perheessämmekin epäuskoisia.
Niin paljon me teitä lähimmäisiämme rakastamme,
että haluaisimme teidänkin saavan parannuksen
armon.
Saatan kuulostaa siltä, että oon joku
kiihkouskovainen, joka rukoilee ainaki viis
kertaa kasvot mekkaan päin, mutta saakaa
minkälainen kuva haluatte. Voin vaan ilmottaa
että oon tavallinen 17-vuotias keskivertoa
iloisempi ja seurallisempi likka, joka opiskelee
tällä hetkellä pääaineenaan englantia. =) Jatkoja
teille!!!
Jos on joskus saatananpalvoja niin ei se sitä
meinaa että ois aina.
Se on tosi että teikäläisten suhtautuminen
ihmiseen muuttuu ku se kieltää uskon.Ei se synti
tartu vaikka tulisitteki jutteleen!
"...joku toinen minulle
vastannut väitti, että olisin aivopesty.. voin
sanoa, että nauroin sinulle! Ja hartaasti
nauroinkin."
Niin nauran minäkin. Mutta sinulle, kun et
aivopesuasi edes huomaa...
Mikä sääli.
Tiedän, että tämä on kärjistetty esimerkki, mutta
jos minua olisi pienestä pitäen pahoinpidelty
vanhempien taholta ja silti he sanovat
rakastavansa minua, niin luultavasti isompana
olettaisin että aina kun nyrkki humahtaa niin se
tarkoittaa että minua rakastetaan. Ja minun olisi
vaikea ymmärtää että rakkautta osoitetaan
toiselle ihan muulla tavalla.
Voisin olettaa että lestadiolaislla on vähän sama
juttu. Kun asiat on opetettu ja nähty pienestä
pitäen tietyllä tavalla, niin on varmaan vaikea
lähteä muuttamaan tai epäilemään asioiden
paikkaansa pitävyyttä tai että on muitakin tapoja
tehdä asioita.
Kunhan mietiskelen vaan asioita....
Älä kuule poika yleistä. Mun kaks melkein parasta
kaveria kiels uskonsa ja on edelleenkin mun
melkeinparhaita kavereita. Luulen että toi
suhtautumisen muuttuminen johtuu osaks siitä ,et
monet ketkä kieltää uskonsa alkaa sen jälkeen
hirveesti pilkkaan meikäläisiä eikä sellastewn
kanssa oo kovin kiva olla ,se on niin yleistä että
ei oo ihme jos pelätään tulla jutteleen. Vielä
tosta tuomitsemisesta: mulla on ainakin semmonen
motto että ihmistä ei ittessään saa truomita ,
mutta pahat teot pitää tuomita. En koskaan alota
ite saarnaamaan missÄÄN yleisesti mitään , mutta
monesti ihmiset tulee kyseleen jotain tyyliin:
miks te ootte niin tyhmiä kun te ajattelette
noista asioista noin ?(mikä on mun mielestä
tumitsemista) sillon mä selitän mun näkökantani
asiasta ja monesti ihmiset aattelee ja sanoo
joskus suoraankin et miks sä tuomitset. tuomita
voi toisinkin päin.tycker jag. Totta on että kun
meikäläisetkin on ihmisiä siinä missä muutkin niin
väittelytr jostain asioista voivat mennä
henkilökohtaisuuksiin (niinku teilläkin).Kun kysyt
miksi tuomitset ? tumitset samalla itekkin. Ja nää
netti keskustelutkin on varmaan kaikki teiän
esille tuomia.
Tämmönen piäni ajatusleikki .,Voi blackj tear
raukkaa kun se ei huomaa että se oin aivopesty
ajattelemaan että lestadiolaiset on aivopesty
ajattelemaan..... :):) hahahaha! Esität aika
tietoviisasta , ootko tehny jonku tutkimuksen
aiheesta? Teeppä väitöskirja tosta niin mä tuun
vastaväittelijäksi. Miten sä voit perustella
käsitykses ,ettei ihminen voi haluta ittestään
ilman mitään aivopesuja paljon lapsia? hä? Se että
sä itte mahollisesti et tykkää lapsista ei tarkota
sitä etteikö joku muu vois tykätä.Mä ymmärrän
että ajatus kymmenestä lapsesta kauhgistuttaa
ihmisiä joilla ei oo kokemuksia lasten hoidosta,
ja jotka ei kykene ees niitä paria lasta kasvattaa
, mut se on ehkä HIEMAN erilaista niillä jotka on
ikänsä hoitanu pikkupalleroita. Meidän "vauva" on
jo kohta kymmenen ja voi että mä oon kade niille
ystäville, joilla on pieniä pikkusisaruksia. Minä
haluaisin suht ison perheen, kaikki eivät halua
,mutta se on Isän käsissä saanko ees yhtäkään tai
saanko vaikkapa kakskymmentä.