Läheisen kuolema

Vuosi on kulunut siitä, kun lapseni isä, entinen aviomieheni nukkui pois. Menimme naimisiin 14 vuotta sitten ja yhteinen taipaleemme parina loppui 11 vuoden jälkeen (eli 3 vuotta sitten). Kuoleman hetkellä olimme ystäviä ja suurimmat epäkohdat oli selvitetty ja elämä oli jatkunut lapsemme vanhempina.

Edelleen tulee niitä hetkiä, jolloin pysähdyn miettimään edesmennyttä ex-miestäni. Tulee tilanteita, jotka muistuttavat hänestä. Poikamme ei enää hänestä paljon puhu, mikä toisaalta on kai hyvä asia, ettei asia ole enää niin ”pinnassa”. Toki aina, kun poika haluaa puhua isästään, niin sitten puhutaan – avoimesti ja asioiden oikeilla nimillä. Tosin lapsilla on ilmiömäinen tapa puhua kuolemastakin luonnollisesti, toisin kuin usein aikuisilla on.

Sanotaan, että aika parantaa haavat, mikä pitääkin paikkaansa, ainakin osittain. Ajan kulumisen lisäksi asiat ja varsinkin kuolema pitää selvittää ja käydä läpi – oman mielenterveyden vuoksi ja siksi, ettei läheisen kuolema jäisi kummittelemaan ajatuksiin liiaksi ainakaan.

Puhuminen oli minulle itselle todella tärkeää. Varsinkin öiseen aikaan tuolloin kuoleman läheisyydessä, kun kaikki muut nukkuivat, koin hiljaisuuden hyvin ahdistavana. Kun unta ei kuulunut, hakeuduin tuttuun suomi24:n chat-huoneeseen, jossa juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa asiasta kuin asiasta. Joillekin jopa uskouduin kertomaan tilanteestani.

Olen kiitollinen siitä, miten minua kuunneltiin ja miten empatia-kykyisiä ihan tuntemattomatkin ihmiset voivat olla. Sain purkaa ahdistustani ja suruani pois, juuri silloin kun se oli pahimmillaan. Ystäviäni tai sukulaisiani en halunnut öisin häiritä, vaikka hekin varmasti olisivat auttaneet ja kuunnelleet.

Nyt kun olen uusissa naimisissa ja toinen lapsi tulossa, väistämättäkin puin edellistä avioliittoani ja odotusaikaani. Avioliitto exäni kanssa ei ollut mitenkään erityisen onnellinen kuin ehkä alussa, mutta hyviä hetkiä oli silti ja niitä lähinnä haluankin muistella, tietenkään nostamatta exää jalustalle. Menin naimisiin edellisellä kerralla hyvin nuorena ja tein klassisia virheitä, mitä kuka tahansa voisi tehdä – varsinkin nuori ja kokematon.

Sinänsä olen tyytyväinen, että tiedän jo, mitä sudenkuoppia välttää. Puhuminen/kommunikoiminen on yksi tärkeimmistä asioista avioliitossa, se yhdessä luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen sekä tasavertaisuuden kanssa on kaiken a ja o. Tavallaan siis tästäkin voisin kiittää exääni; hän osoitti minulle, mitä virheitä liitossa voi tehdä ja saatoin niistä jotain oppiakin. Nuo edellä mainitsemani ”kaiken a ja o” –seikathan olivat kaikki puutteellisia ensimmäisessä liitossani. Minun osaltani ainakin ne menivät kokemattomuuden piikkiin.

Noh… Tämän pitkän ”vuodatuksen” perään haluaisin liittää kirjoittamani runon, jonka tein exäni muistolle pian hänen kuolemansa jälkeen.

(Kirjoitettu 5.6.2010)

Sinut näen kaikessa,
käännyn ja siinä Sinä olet
hetken pienen,
kunnes katoat

Tuoksusi muisto
kyyneleeni herättää.
Lohduton kaipuu
minua syleilee

Tukahdutin Sinut pois
tai luulin niin.
Kun täältä lähdit,
Sinut löysin taas

Paljon Sinä annoit,
rakkauden ja lapsen.
Ne, mitä veit,
en enää muista.

Unohdettu on
myrskyt harmaat.
Parannettu on
valolla haavat.

Sinä olet siinä,
olemassa meille.
Nyt ja aina,
muistojen lämmössä.

Jos jaksoit tänne asti lukea, niin kiitän kiinnostuksesta. =)

Kun surulle ja ikävälle antaa tilaa, voivat ne joskus väistyäkin.
Voimia kaikille läheisen kuoleman kokeneille!

6

268

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • kuolema-

      täytyy tosiaan käsitellä omassa päässä. Se on luonnollista että kaikki kuolee vuorollaan, silti ikävä on hirveä. Elämä on, sen aikaa kuin se on, mutta kyllä sitäkin hetkeä odottaa kun vihdoin on oma vuoro lähteä.....

      • Kuoleman Salaisuus

        Kyllä minäkin odotan tavallaan sitä hetkeä että pääsee pois. Olen kolmikymppinen eli elämää oletettavasti vielä jäljellä, enkä koko ajan toivo kuolemaa, enkä toki vahingoita itseäni. Mutta kun lähes kaikki rakkaat ovat jo toisella puolella rajaa niin on ikävä heidän luokseen.


    • eikuollut

      kuinka niin..odottaa ´sitäkin hetkeä´.. kun vihdoin....
      miksi sitä odottamaan..mielestäni se tulee..silnä kaikki.

      • Ajattelin itse ihan samaa... En minä ainakaan odota sitä hetkeä osuvaksi omalle kohdalle. Kyllä tästä elämästä yrittää nauttia eikä sitä edes ajattele omaa kuolemaansa. Jonain päivänä se on edessä, ehkä huomenna tai 50 vuoden päästä, mutta ei sitä tosiaankaan odota eikä halua, jos siis on mieleltään ja ruumiiltaan edes sinnepäin kuin terve. Näin minun mielestäni. :)


    • JK

      AIKA EI PARANA HAAVOJA

      • Niin, ei aika yksinään "paranna haavoja", vaan vaikeiden asioiden käsitteleminen ja niiden kohtaaminen on tärkeintä. Aika auttaa siinä lomassa tuomaan etäisyyttä asiaan. Jos esim. läheisen kuoleman jättää käsittelemättä, ns. vain hautaa sen mieleensä ja jatkaa elämäänsä, niin ei silloin aika autakaan, vaan se pysyy mielessä aina tuoreena. Harvoin pelkkä päätös unohtaa vaikea asia tuottaa tulosta, jos koskaan.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kalajoen hukkuneet pojat olivat tummaihoisia

      Jälleen kerran, hukkuneet tai heikon uimataidon vuoksi vaaraan joutuneet olivat muita kuin suomalaisia. Turha viisastell
      Maailman menoa
      318
      6874
    2. Kysymys muille miehille

      Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss
      Ikävä
      69
      3976
    3. Sinä eräs, pyydän......

      AUTA mua ole kiltti. Ei mun takia vaan.... Miten saan sut kiinni?
      Ikävä
      208
      3115
    4. Kohta katson sun kuvaasi

      ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa
      Ikävä
      24
      2827
    5. Nimikirjaimet

      Kuka kaipaa ketä 🥰
      Ikävä
      74
      1932
    6. VOI TÄTÄ ILON

      JA ONNEN PÄIVÄÄ 😂
      Tuusniemi
      146
      1702
    7. Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan

      Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a
      Maailman menoa
      210
      1692
    8. Minkä asian haluaisit muuttaa kaivatussasi?

      Mikä kaivattusi luonteessa tai ulkonäössä ärsyttää sua?
      Ikävä
      120
      1528
    9. Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi

      jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?
      Ikävä
      163
      1521
    10. Mies, ajattelemmekohan toisiamme juuri nyt?

      Olet mielessäni, vanhempi mies
      Ikävä
      89
      1418
    Aihe