Haluan kuolla

väsyttäääää

Vihaan itseäni ja elämääni. Tulevaisuus näyttää toivottamalta yksinäiseltä paskalta.. kuitenkin nautin vielä jostain kuten luonnosta, mutta se ei riitä täyttämään tätä tyhjyyttä.

118

2186

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • rikki revitty

      Sama juttu täällä, mikään ei oikeastaan enää jaksa kiinnostaa kaikki on niin turhaa ja tyhjänpäiväistä!

      Kiitos sinun joka tunteillani leikit!

    • Rikottu sielu

      Täällä myöskin yksi tietoisesti hyväksikäytetty ja rikottu, sydän repeää ja sielu huutaa tuskasta, juuri toipumassa totuuden kuulemisesta..ja totuus sattuu niin paljon...tämä on suurin tuska mitä voin enää kokeakaan, koska aavistin kaiken ja järkeilin oikein, ja nyt kärsin sydänjuuret verillä.

      Viime vuonna näihin aikoihin elä,ältäni putosi pohja, koko elä,mältäni lapsuudesta siihen päivään muuttui valheeksi, ja nyt 12 vuotta kestänyt suhde romahti siihen että kaikki suhteessa on harhaa/valhetta/toispuoleista.

      Minä rakastin, mutta olinkin vain hänelle joku..siis kun otetaan joku sen takia ettei tarvii olla yksin, ei näytetä tunteita...muuten kuin seksillä..

      Olen rikki, niin rikki etten tiedä tosiaankaan selviänkö enää tästä, koko elämäni on valhetta, en jaksa enää...viime kerralla vielä hilkulla selvisin, mutta nyt...

    • yksin aina

      Tulis sota ja tappais kaikki.

    • Tervetuloa kerhoon. Jokainen päivä on taistelua itsetuhoisuuden kanssa. Suunnitelmia on laadittu jo pari ja unta olen nähnyt jäähyväiskirjeestä.

      • 59 vuotias äijä

        Ja sitten jos teet sen itsemurhan, niin se muutaman vuoden päässä ollut suuri onni jää kokematta. Silloin sattuma puuttui peliin, ja muutti kaiken, kuten se niin usein tekee. Kenenkään elämä ei ole aina huonoa. JOKAISEN elämässä vaihtelee hyviä ja huonoja aikoja. Niiden huonojen aikojen takia ei kannata menettää niitä tulevia hyviä aikoja.


      • 59 vuotias äijä kirjoitti:

        Ja sitten jos teet sen itsemurhan, niin se muutaman vuoden päässä ollut suuri onni jää kokematta. Silloin sattuma puuttui peliin, ja muutti kaiken, kuten se niin usein tekee. Kenenkään elämä ei ole aina huonoa. JOKAISEN elämässä vaihtelee hyviä ja huonoja aikoja. Niiden huonojen aikojen takia ei kannata menettää niitä tulevia hyviä aikoja.

        Tuota...mikä onni? Tää elämä on ollut yhtä taistelua 19v nyt putkeen. On sinne joskus mahtunut hyviä hetkiä, mutta pääasiassa ollut yhtä masennusta koko ajan.


      • 59 vuotias äijä
        peepingtommi kirjoitti:

        Tuota...mikä onni? Tää elämä on ollut yhtä taistelua 19v nyt putkeen. On sinne joskus mahtunut hyviä hetkiä, mutta pääasiassa ollut yhtä masennusta koko ajan.

        Aika näyttää. Mun parhaat ja upeimmat vuodet oli ehkä n 35-50 v. Ja kivaa on nytkin. Nuorena olin syrjään vetätyvä ja enimmäkseen yksikseni.

        19 v on vielä kypsymisiässä. Aikuisuus on ihan varmasti erilaista kuin nuoruus. Kokemusta on.

        Käsittämättömän suuria vastoinkäymisiä minullakin on ollut, kuten esimerkiksi naisystävän itsemurha ja oma syöpä. Silti elämä on ollut elämisen arvoista.

        Nyt kaikki on hyvin.


      • 59 vuotias äijä kirjoitti:

        Aika näyttää. Mun parhaat ja upeimmat vuodet oli ehkä n 35-50 v. Ja kivaa on nytkin. Nuorena olin syrjään vetätyvä ja enimmäkseen yksikseni.

        19 v on vielä kypsymisiässä. Aikuisuus on ihan varmasti erilaista kuin nuoruus. Kokemusta on.

        Käsittämättömän suuria vastoinkäymisiä minullakin on ollut, kuten esimerkiksi naisystävän itsemurha ja oma syöpä. Silti elämä on ollut elämisen arvoista.

        Nyt kaikki on hyvin.

        En usko löytäväni onnea enää koskaan. Se vaan on mahdotonta. Sama koskee parisuhdetta.


      • 59 v äijä
        peepingtommi kirjoitti:

        En usko löytäväni onnea enää koskaan. Se vaan on mahdotonta. Sama koskee parisuhdetta.

        Aiheetona pessimismiä. Vai onko sulla jokin kristallipallo josta näet sen?


      • 59 v äijä kirjoitti:

        Aiheetona pessimismiä. Vai onko sulla jokin kristallipallo josta näet sen?

        Ei siihen tarvitse kristallipalloa, sen tietää ilmankin


    • 5 + 18

      Jos te joskus itsemurhaa harkitsette, niin miettikääpä kehtaatteko tuottaa vanhemmillenne sitä surua ja häpeää mikä siitä seuraa. Ite joskus huonoimpina hetkinä elämässäni mietiskelin, että onko tätä enää mitää järkeä jatkaa, mutta en kyllä kehtaa äidilleni sitä tuskaa ikinä tuottaa. Isä multa on jo kuollu, enkä äitiänikään näe kun muutaman kerran vuodessa. Sen surun lisäksi sillä tulee ensimmäisenä mieleen oma epäonnistuminen lapsensa kasvattamisessa, eikä varmasti ympärillä olevat ihmiset muuta tee kuin tuomitse. Mulla ainakin niin pieni ja katkera suku etten niiden armoille tahdo ihmisiä jättää.

      • Se olisi heillekin helpotus tällä hetkellä, kuten kaikille muillekin elämässäni olijoille. Pilaan vaan kaikkien elämän täällä elämällä ja joudun koko ajan pyytämään rahaa vanhemmiltani, jolle heillä varmana oli parempaakin käyttöä. Tästä saa kiittää yhteiskuntaa.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Se olisi heillekin helpotus tällä hetkellä, kuten kaikille muillekin elämässäni olijoille. Pilaan vaan kaikkien elämän täällä elämällä ja joudun koko ajan pyytämään rahaa vanhemmiltani, jolle heillä varmana oli parempaakin käyttöä. Tästä saa kiittää yhteiskuntaa.

        Anteeksi uteliaisuuteni, mutta miten yhteiskunta on tähän syyllinen?


      • Puhurix kirjoitti:

        Anteeksi uteliaisuuteni, mutta miten yhteiskunta on tähän syyllinen?

        Elän Kelan sairaspäivärahoilla, jotka eivät riitä mihinkään. Mikään taho ei huomioi lananlyhennystäni, joka on 300€/kk ja tuli avioeron osituksessa. Kela ei myönnä asumistukea kuin 60€. Poikaani en näe, kun ei rahat riitä. Tulot on 1070€ kuussa, vuokra 600€ ja siitä maksetaa sit puhelimet, 3:n koiran ruuat jne. Ei vaan rahat riitä mihinkään, eikä sekään paljoa auta jaksamaan tätä elämää


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Elän Kelan sairaspäivärahoilla, jotka eivät riitä mihinkään. Mikään taho ei huomioi lananlyhennystäni, joka on 300€/kk ja tuli avioeron osituksessa. Kela ei myönnä asumistukea kuin 60€. Poikaani en näe, kun ei rahat riitä. Tulot on 1070€ kuussa, vuokra 600€ ja siitä maksetaa sit puhelimet, 3:n koiran ruuat jne. Ei vaan rahat riitä mihinkään, eikä sekään paljoa auta jaksamaan tätä elämää

        Eikö ole mitään mahdollisuutta työllistyä? Usein työ on asia, joka auttaa masentunutta. Kuntoiletko?


      • Puhurix kirjoitti:

        Eikö ole mitään mahdollisuutta työllistyä? Usein työ on asia, joka auttaa masentunutta. Kuntoiletko?

        valitettavasti ei tällä hetkellä. Olen ihan liian huonossa kunnossa, en pääse edes kotiovesta ulos. Edessä on pakosti alanvaihto kaupasta pois ja lähteä opiskelemaan ellen saa oppisopimusta, kun olen paremmassa kunnossa. Psykiatrini on samaa mieltä kanssani, että tuo on viisain vaihtoehto, kun pääsen parempaan kuntoon.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        valitettavasti ei tällä hetkellä. Olen ihan liian huonossa kunnossa, en pääse edes kotiovesta ulos. Edessä on pakosti alanvaihto kaupasta pois ja lähteä opiskelemaan ellen saa oppisopimusta, kun olen paremmassa kunnossa. Psykiatrini on samaa mieltä kanssani, että tuo on viisain vaihtoehto, kun pääsen parempaan kuntoon.

        Olisi mahtavaa, jos pystyisit aloittamaan reippaan kävelyliikunnan. Ensin vaikka ihan talon ympäri tai viisi minuuttia suuntaansa ja takaisin. Liikunta on paras lääke masentuneelle. Sitä ei oikeastaan voita mikään. Oletko saanut mitään vertaistukea?


      • Puhurix kirjoitti:

        Olisi mahtavaa, jos pystyisit aloittamaan reippaan kävelyliikunnan. Ensin vaikka ihan talon ympäri tai viisi minuuttia suuntaansa ja takaisin. Liikunta on paras lääke masentuneelle. Sitä ei oikeastaan voita mikään. Oletko saanut mitään vertaistukea?

        Koirien kanssa tulee ulkoiltua, muuten ei, koska joudun ottamaan rauhoittavia. Vertaistukea en ole saanut, enkä sitä edes kaipaa. En jaksa ihmisiä tällä hetkellä.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Koirien kanssa tulee ulkoiltua, muuten ei, koska joudun ottamaan rauhoittavia. Vertaistukea en ole saanut, enkä sitä edes kaipaa. En jaksa ihmisiä tällä hetkellä.

        Suosittelisin kuitenkin ihmisten seuraa. Sekin on usein lääkettä masentuneisuuteen. Muuten sä vaan yksin mietit asioita ja kaikki näyttää synkältä. Kerropa mulle kaks kivaa asiaa, mitä tällä viikolla on sattunut!


      • Puhurix kirjoitti:

        Suosittelisin kuitenkin ihmisten seuraa. Sekin on usein lääkettä masentuneisuuteen. Muuten sä vaan yksin mietit asioita ja kaikki näyttää synkältä. Kerropa mulle kaks kivaa asiaa, mitä tällä viikolla on sattunut!

        sain tilaamani levyt, mitään muuta ei ole tällä viikolla sattunut. On ollut aikasen rankka viikko


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        sain tilaamani levyt, mitään muuta ei ole tällä viikolla sattunut. On ollut aikasen rankka viikko

        No mutta kiva jos sait tlaamasi levyt. Mitä levyjä tilasit?


      • Puhurix kirjoitti:

        No mutta kiva jos sait tlaamasi levyt. Mitä levyjä tilasit?

        Patrick wolfin uuden ja Kevin energyn My Rave


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Patrick wolfin uuden ja Kevin energyn My Rave

        Ai ne onkin mulle ihan vieraita. Ootko ollut ulkona tänään? Viime yönä oli kauhea ukkonen ja aamulla vein koirat metsään ja oli raikas hengittää. Hyttysiä vaan on niin kauheasti. Miten aiot viettää viikonlopun?


      • Isäni tappoi itsensä
        peepingtommi kirjoitti:

        Elän Kelan sairaspäivärahoilla, jotka eivät riitä mihinkään. Mikään taho ei huomioi lananlyhennystäni, joka on 300€/kk ja tuli avioeron osituksessa. Kela ei myönnä asumistukea kuin 60€. Poikaani en näe, kun ei rahat riitä. Tulot on 1070€ kuussa, vuokra 600€ ja siitä maksetaa sit puhelimet, 3:n koiran ruuat jne. Ei vaan rahat riitä mihinkään, eikä sekään paljoa auta jaksamaan tätä elämää

        Haluaisitko tappaa itsesi ja siirtää siitä aiheutuvan tuskan pojallesi hänen lopuksi ikää? Haluatko, että poikasi joutuu kärsimään sinun tekemän päätöksen takia?

        Mieti, että jos tapat ittes, sinun poikasi miettii lopun ikää, että miksi isä ei välittänyt minusta tarpeeksi vaan halus kuolla? Miksi isä jätti minut yksin tänne äidin kanssa? Miksei se halunnut nähdä minun kasvavan ja kehittyvän ja perustavan oman perheen? Olinko minä itkuinen lapsi? Eikö se jaksanut kuunnella minun itkua? Eikö se rakastanut minua tarpeeksi vaikka vain jäädäkseen tänne katsomaan minun kehitystä?

        Pliis, älä ole niin itserakas ja hävitä itseäsi. Minun isä on tappanut itsensä viinaan ja minä vielä 16 vuoden jälkeenkin kaipaan ja itken isää. Olen avoerolapsi. Älä tee niin kuin minun isä ja siirrä tällaista "perintöä" omalle lapsellesi. Hae ennemmin apua, se auttaa poikaasikin.

        Jos tapat itsesi, poikasikin saattaa myöhemmällä iällä seurata sinun "esimerkkiä" ja tappaa itsensä jos elämä alkaa kunnolla potkimaan päähän. Jos haluat poikasi parasta, pysy hengissä.


      • Puhurix kirjoitti:

        Ai ne onkin mulle ihan vieraita. Ootko ollut ulkona tänään? Viime yönä oli kauhea ukkonen ja aamulla vein koirat metsään ja oli raikas hengittää. Hyttysiä vaan on niin kauheasti. Miten aiot viettää viikonlopun?

        Kävin lenkillä koirien kanssa ja lääkärissä. Viikonloppu menee kuten aina, yksin kotona eristyksissä.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Kävin lenkillä koirien kanssa ja lääkärissä. Viikonloppu menee kuten aina, yksin kotona eristyksissä.

        Mitäs jos jaksaisit vaikka käydä moikkaamassa jotain kaveriasi. Tulis ehkä vähän valoisampi mieli. Mitä koiria sulla on? Mä vilaisen viikonloppunakin mökillä, onko sulta tullu viestiä. Jospa vaikka aurinko paistais hetkeks risukasaan. Mieti mulle huomiseksi kaksi mukavaa asiaa, josta vois olla kiitollinen!


      • Puhurix kirjoitti:

        Mitäs jos jaksaisit vaikka käydä moikkaamassa jotain kaveriasi. Tulis ehkä vähän valoisampi mieli. Mitä koiria sulla on? Mä vilaisen viikonloppunakin mökillä, onko sulta tullu viestiä. Jospa vaikka aurinko paistais hetkeks risukasaan. Mieti mulle huomiseksi kaksi mukavaa asiaa, josta vois olla kiitollinen!

        Ei pysty, pitäis vetää melkoinen lääkekasa naamaan ja sit olen ihan pihalla koko loppupäivän. Muutenkin melkein nukkunut tämän päivän. Täällä on 3 pitkäkarvaista chicua talossa.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Ei pysty, pitäis vetää melkoinen lääkekasa naamaan ja sit olen ihan pihalla koko loppupäivän. Muutenkin melkein nukkunut tämän päivän. Täällä on 3 pitkäkarvaista chicua talossa.

        Mut eikö olekin niin että koirat tuo iloa elämään. Mitä jos etenisit nyt alkuun ihan pienin askelin? Vähitellen hyvä tulee vai mitä? Mieti nyt mulle pari onnen asiaa sun elämässä ja kerro ne mulle, jooko. Mä toivon sulle kaikkea hyvää.


      • Puhurix kirjoitti:

        Mut eikö olekin niin että koirat tuo iloa elämään. Mitä jos etenisit nyt alkuun ihan pienin askelin? Vähitellen hyvä tulee vai mitä? Mieti nyt mulle pari onnen asiaa sun elämässä ja kerro ne mulle, jooko. Mä toivon sulle kaikkea hyvää.

        Koirat oikeastaan pakottavat vielä hillumaan täällä, koska eivät pärjää. Tällä hetkellä en tunne onnellisuutta ollenkaan tai muita positiivisia tunteina, ainoastaan tuskaa ja syyllisyyttä


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Koirat oikeastaan pakottavat vielä hillumaan täällä, koska eivät pärjää. Tällä hetkellä en tunne onnellisuutta ollenkaan tai muita positiivisia tunteina, ainoastaan tuskaa ja syyllisyyttä

        Mitä jos kuitenkin oikein pinnistelisit ja keksisit mulle pari hyvää asiaa sun elämässä. Jos et halua, en enää "ahdista" sua tällä.


      • Puhurix kirjoitti:

        Mitä jos kuitenkin oikein pinnistelisit ja keksisit mulle pari hyvää asiaa sun elämässä. Jos et halua, en enää "ahdista" sua tällä.

        Ei oikein ole kuin taskussa oleva lippu Tori Amosin keikalle, jos sinne pystyn edes menemään, mikä on taas ihan toinen juttu...


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Ei oikein ole kuin taskussa oleva lippu Tori Amosin keikalle, jos sinne pystyn edes menemään, mikä on taas ihan toinen juttu...

        Kyllä sä sinne menet! Vaikka ihan sen takia, et voit kertoa mulle millaista siellä oli. Koska se konsertti on? Oliks teillä päin kovaa ukonilmaa eilen?


      • Puhurix kirjoitti:

        Kyllä sä sinne menet! Vaikka ihan sen takia, et voit kertoa mulle millaista siellä oli. Koska se konsertti on? Oliks teillä päin kovaa ukonilmaa eilen?

        Yritys on ainakin kova 100%. Olen Torin nähnyt livenä kahdesti aiemmin Berliinissä ja ne konsertit olivat ihan elämää suurempia kokemuksia. Ja kerran olen Torin tavannut. Ei olla ukkosta, mutta meinaa sataa. Juuri käytin koirat ulkona sateen alta pikaisesti


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Yritys on ainakin kova 100%. Olen Torin nähnyt livenä kahdesti aiemmin Berliinissä ja ne konsertit olivat ihan elämää suurempia kokemuksia. Ja kerran olen Torin tavannut. Ei olla ukkosta, mutta meinaa sataa. Juuri käytin koirat ulkona sateen alta pikaisesti

        Ihanks tosi, että oot oikeesti tavannu? Minkälainen se tapaaminen oli? Ootko siis kaks kertaa matkustanu Berliiniin Katsomaan? Mä istun töissä just ja on kyllä kuolettavan tylsä päivä. Mua alkaa nukuttaa täs koneella ku ei ole juuri mitään ihmeellistä tehtävänä. Huomiseks luvataan taas hellettä. Tekis mieli käydä jossain uimassa ku olis vaan joku hyvä uintipaikka jossain. Tossa meressä on kuulemma taas jo sinilevää.


      • Puhurix kirjoitti:

        Ihanks tosi, että oot oikeesti tavannu? Minkälainen se tapaaminen oli? Ootko siis kaks kertaa matkustanu Berliiniin Katsomaan? Mä istun töissä just ja on kyllä kuolettavan tylsä päivä. Mua alkaa nukuttaa täs koneella ku ei ole juuri mitään ihmeellistä tehtävänä. Huomiseks luvataan taas hellettä. Tekis mieli käydä jossain uimassa ku olis vaan joku hyvä uintipaikka jossain. Tossa meressä on kuulemma taas jo sinilevää.

        Torilla on tapana tulla tapaamaan faneja ennen konserttia jossain vaiheessa. Tori on todella mukava ja lämmin ihminen. Berliinin eka reissuni ikinä oli katsomaan Toria. Toisella kertaa mentiin työkaverini kanssa ja nyt siellä on muuten vaan tullut käytyä. En yhtään ihmettele että rupeaa nukuttamaan, ilmakin on jo sellainen, joka vie voimat:)


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Torilla on tapana tulla tapaamaan faneja ennen konserttia jossain vaiheessa. Tori on todella mukava ja lämmin ihminen. Berliinin eka reissuni ikinä oli katsomaan Toria. Toisella kertaa mentiin työkaverini kanssa ja nyt siellä on muuten vaan tullut käytyä. En yhtään ihmettele että rupeaa nukuttamaan, ilmakin on jo sellainen, joka vie voimat:)

        Moikka! Mitäpä tänään kuuluu? Lämmintä piisaa taas. Mä sain huomiseksi vapaapäivän. Se tuntuu kivalta näin kun ei ole kesälomaa kunnolla.


      • Puhurix kirjoitti:

        Moikka! Mitäpä tänään kuuluu? Lämmintä piisaa taas. Mä sain huomiseksi vapaapäivän. Se tuntuu kivalta näin kun ei ole kesälomaa kunnolla.

        Moikka! Käytin koirat eläinlääkärissä hammaskiven poistossa ja nyt juon aamukahvia. Kiva että sait vapaan:)


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Moikka! Käytin koirat eläinlääkärissä hammaskiven poistossa ja nyt juon aamukahvia. Kiva että sait vapaan:)

        Heippa hei! Viikonloppu oli todellakin kuuma. Mun toisella alkoi oireilla hotspotti. Ei millään pysty estämään sen nuolemista ja kuitenkin sen pitäis pysyä kuivana. Märkii ihan pikkuisen. Mulla on lihakset kipeenä, kun olen tehny puuhommia. Hiki valui valtoimenaan, vaikka yleensä en juuri hikoile. Nyt olen taas töissä ja täällä on sentään jonkunlainen ilmastointi. Miten sun viikonloppu sujui?


      • Puhurix kirjoitti:

        Heippa hei! Viikonloppu oli todellakin kuuma. Mun toisella alkoi oireilla hotspotti. Ei millään pysty estämään sen nuolemista ja kuitenkin sen pitäis pysyä kuivana. Märkii ihan pikkuisen. Mulla on lihakset kipeenä, kun olen tehny puuhommia. Hiki valui valtoimenaan, vaikka yleensä en juuri hikoile. Nyt olen taas töissä ja täällä on sentään jonkunlainen ilmastointi. Miten sun viikonloppu sujui?

        No voi pahs tuota oireilua:( Täällä viikonloppu meni ihan tutuissa kuvioissa, eli kotona koneella ja dvd:tä katsoessa. Eilen vanhemmat kävi kylässä ja sitten taas vaan nukuin kun ei muuta jaksanut enää. Nuo sosiaaliset tilanteet uuvuttavat ihan täysillä


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        No voi pahs tuota oireilua:( Täällä viikonloppu meni ihan tutuissa kuvioissa, eli kotona koneella ja dvd:tä katsoessa. Eilen vanhemmat kävi kylässä ja sitten taas vaan nukuin kun ei muuta jaksanut enää. Nuo sosiaaliset tilanteet uuvuttavat ihan täysillä

        Koita silti jaksaa olla sosiaalinen. Se usein kuitenkin pidemmän päälle auttaa masentuneisuuteen.


      • Puhurix kirjoitti:

        Koita silti jaksaa olla sosiaalinen. Se usein kuitenkin pidemmän päälle auttaa masentuneisuuteen.

        Huomenna pitäis nähdä kaveri keskustassa, mutta tekis koko ajan mieli perua koko meno. En kuitenkaan peru, koska tuo tekee ihan hyvää minulle.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Huomenna pitäis nähdä kaveri keskustassa, mutta tekis koko ajan mieli perua koko meno. En kuitenkaan peru, koska tuo tekee ihan hyvää minulle.

        Hyvä! Nyt sulla on asennetta. Aina toisten ihmisten seuraan hakeutuminen auttaa alavireisyyteen. Joko tapasit kaverisi. Mitä teitte?


      • Puhurix kirjoitti:

        Hyvä! Nyt sulla on asennetta. Aina toisten ihmisten seuraan hakeutuminen auttaa alavireisyyteen. Joko tapasit kaverisi. Mitä teitte?

        Ei nähty, ei pysty lähtemään kotoa mihinkään. Ahdistaa ihan liikaa taas vaihteeksi.


      • Puhurix
        peepingtommi kirjoitti:

        Ei nähty, ei pysty lähtemään kotoa mihinkään. Ahdistaa ihan liikaa taas vaihteeksi.

        Nyt ota se niskaote itestäs ja lähde vaikka vähän kävelylle. Sitten hankit vaikka jonkun positiivisten ajatusten kirjan. Mä odotan vieläkin niitä kahta asiaa, mistä olet tyytyväinen elämässäsi. JOko voisit miettiä niitä?


    • Henkevä paskiainen

      Älkää. Tehkä. Itsemurhaa.
      Itsemurhankin tekevä on murhaaja. Pitäkää se mielessä.

      Oikeasti, olen ollut monesti siinä pisteessä, että haluan tehdä itsemurhan.
      Ilta illalta ajatukset menevät sekavimmiksi ja oma tilanne näyttää koko ajan epätoivoisemmalta kun ennen.

      Henkilökohtaisten kokemusten lisäksi olen käynyt läpi senkin, että ystäväni on halunnut tehdä itsemurhan. Hyvästelypuhelut sun muut olivat yhdessä vaiheessa melkein viikottainen rutiini. Eikä hän ole vielä kuollut.

      Odottakaa. Rakkaat ihmiset parantaa haavat, kun on joku jolle puhua, pääsee eteenpäin ja löytää tarkoituksen elämälleen vielä jossan vaiheessa.
      Kuulostaa ärsyttävältä henkevältä paskalta ja sitähän se onkin - mutta myös suhteellisen totta.

      Ajatelkää myös tärkeimpiänne - jos heitä on koska joskus tähän tilaan on päästy nimenomaan heidän puutteen takia - koska tuskinpa itsekään haluaisit löytää kumppanisi, lapsesi, ystäväsi tai vanhempasi ruumista roikkumasta hirtettynä kattoparrusta tai verisestä kylpyammeesta ranteet auki? (anteeksi karkea kielenkäyttö)

      • "Itsemurhankin tekevä on murhaaja. Pitäkää se mielessä."

        Murhasta pitäisi langettaa kuolemanrangaistus, joten itsemurhaaja toteuttaa oman äärimmäisen tuomion jo teossaan.

        Tässä tapausessa kyseessä on yhden ihmisen uhri, syytetty, syyllinen, syyttäjä, asianajaja, tuomari ja teloittaja.

        Joten jos oikeus toteutuu niin mitä valittamista siinä on? Se että tämä on äärimmäisen halpaa oikeutta jota ei tarvi pönkätä veronmaksajien verorahoilla, vai siitä että ihmisellä on itseasassa valtaa itsensä suhteen eikä yhteisön hyytävät pihdit ole täydelliset, vai se että pelkästään käskemällä toisia olemaan onnellinen eivät toiset saavuta onnea vaikka sellainen käskijää olisikin koskettanut?

        Itsensä kuolemaa toivoville ja edistäville ei juurikaan todellista empatiaa löydy. Siksi jopa oman käden kautta kuolevaa kuvaava sana on saastutettu sanalla itse-MURHA, koska teolle on ollut pakko saada negatiivinen ja pelottava kaiku.

        Samoin yhteisön kaksinaismoralismi paljastuu jo siinä että ihmisiä koitetaan kaitsea pakolla ja uskottelemalla että muilla on valtaa ja että kyseessä on vääryys. Vääryys kenelle? - Ja sitten kun apua hakeekin niin mitä saa - pari aikaa TK:n väsyneille psykologeille. Vain kuolemantahtoa hoidetaan, siten että ihminen saadaan luopumaan (uskoteltua) että se ei ole oikea valinta- sensijaan niille olosuhteille jotka tuon kuolemantahdon aiheuttavat alkaakin tulla yskintää heti kun asia vaatisi jotain muutakuin kuin 60minuuttia sen psykan kanssa joka toinen viikko.

        Jos yhteisö välittää jäsenistään - kuten se väittää tekevänsä - miksi se estää elämän kehittymistä niin monilla osa-alueilla? Minusta systeemi ei tee mitään muuta kuin pitää omaisuutensa elossa. Olosuhteista viis veisataan.

        Minä en ole yhteisön omaisuutta. Minä päätän miten elän ja milloin kuolen jos niikseen tulee.


      • ...............
        Kukkomies kirjoitti:

        "Itsemurhankin tekevä on murhaaja. Pitäkää se mielessä."

        Murhasta pitäisi langettaa kuolemanrangaistus, joten itsemurhaaja toteuttaa oman äärimmäisen tuomion jo teossaan.

        Tässä tapausessa kyseessä on yhden ihmisen uhri, syytetty, syyllinen, syyttäjä, asianajaja, tuomari ja teloittaja.

        Joten jos oikeus toteutuu niin mitä valittamista siinä on? Se että tämä on äärimmäisen halpaa oikeutta jota ei tarvi pönkätä veronmaksajien verorahoilla, vai siitä että ihmisellä on itseasassa valtaa itsensä suhteen eikä yhteisön hyytävät pihdit ole täydelliset, vai se että pelkästään käskemällä toisia olemaan onnellinen eivät toiset saavuta onnea vaikka sellainen käskijää olisikin koskettanut?

        Itsensä kuolemaa toivoville ja edistäville ei juurikaan todellista empatiaa löydy. Siksi jopa oman käden kautta kuolevaa kuvaava sana on saastutettu sanalla itse-MURHA, koska teolle on ollut pakko saada negatiivinen ja pelottava kaiku.

        Samoin yhteisön kaksinaismoralismi paljastuu jo siinä että ihmisiä koitetaan kaitsea pakolla ja uskottelemalla että muilla on valtaa ja että kyseessä on vääryys. Vääryys kenelle? - Ja sitten kun apua hakeekin niin mitä saa - pari aikaa TK:n väsyneille psykologeille. Vain kuolemantahtoa hoidetaan, siten että ihminen saadaan luopumaan (uskoteltua) että se ei ole oikea valinta- sensijaan niille olosuhteille jotka tuon kuolemantahdon aiheuttavat alkaakin tulla yskintää heti kun asia vaatisi jotain muutakuin kuin 60minuuttia sen psykan kanssa joka toinen viikko.

        Jos yhteisö välittää jäsenistään - kuten se väittää tekevänsä - miksi se estää elämän kehittymistä niin monilla osa-alueilla? Minusta systeemi ei tee mitään muuta kuin pitää omaisuutensa elossa. Olosuhteista viis veisataan.

        Minä en ole yhteisön omaisuutta. Minä päätän miten elän ja milloin kuolen jos niikseen tulee.

        "Itsensä kuolemaa toivoville ja edistäville ei juurikaan todellista empatiaa löydy. Siksi jopa oman käden kautta kuolevaa kuvaava sana on saastutettu sanalla itse-MURHA, koska teolle on ollut pakko saada negatiivinen ja pelottava kaiku."

        Murhahan on rikos, mutta kumminkin aina itsemurhatapauksista sanotaan, ettei tapaukseen liity rikosta. Menee vähän ristiin.


      • ............... kirjoitti:

        "Itsensä kuolemaa toivoville ja edistäville ei juurikaan todellista empatiaa löydy. Siksi jopa oman käden kautta kuolevaa kuvaava sana on saastutettu sanalla itse-MURHA, koska teolle on ollut pakko saada negatiivinen ja pelottava kaiku."

        Murhahan on rikos, mutta kumminkin aina itsemurhatapauksista sanotaan, ettei tapaukseen liity rikosta. Menee vähän ristiin.

        Jep. Se onkin murha-sanan väärinkäyttöä.

        Englannissa suicide, ei self-murder.


    • kummitus8

      5 18 hienoa että olet löytänyt syyn elää!! Onhan se aina parempi vaikka elää häpeän pelosta, kuin lopettaa oma kurjuus.
      Itsemurha on niin lopullinen ratkaisu, että sitä on hankala katua jälkeenpäin.
      Kyllä täältä jokainen kuolee kuitenkin ilman, että tarvii hätiköidä.
      Kummasti sitä ihminen kuoleman hipaistessa, haluaakin elää. Oikein taistelee jäädäkseen henkiin.
      Tuo tylsistyminen ja väsyminen ei ole kuoleman kaipuuta, vaan elämän puutetta.

    • Voimaa sinulle

      Ystävälläni oli sama tilanne. Kaikki oli päin persettä. Esim. työpaikka oli menossa alta pois. Hän teki itsemurhan. Itsemurhan jälkeen kävi ilmi, että ei se työpaikka ollutkaan menossa alta pois. Ja pari muutakin elämää hankaloittanutta asiaa olisivat olleet historiaa. Eli hän teki "turhaan" itsemurhan.
      Meille muille jäi vain suunnaton tuska.

      Elämä on aaltoilua. Syvänteiden jälkeen tulee uusi nousu. Toivon sinulle voimia jaksaa tämän kuopan yli.

      • Kuulostaa tutulle.Mulla meni jo työpaikka alta, koska en sinne pysty palaamaan enää. Työelämään paluukin on siinä ja siinä. Eli elämä näyttää siltä että tulen elämään aina köyhyysrajan alla, ilman että saan apua mistään muualta kuin vanhemmiltani. Eli ole pelkkä taakka. Olis sitten ex-vaimonkin helppo etsiä uusi ukko ja isä lapsille, kun ei tarvis odotella avioero päätöstä. Ja lapset sais paremman isän, kun siinä epäonnistuin (alkoholilla eikä väkivallalla ollut osuutta).


      • 59 vuotias äijä
        peepingtommi kirjoitti:

        Kuulostaa tutulle.Mulla meni jo työpaikka alta, koska en sinne pysty palaamaan enää. Työelämään paluukin on siinä ja siinä. Eli elämä näyttää siltä että tulen elämään aina köyhyysrajan alla, ilman että saan apua mistään muualta kuin vanhemmiltani. Eli ole pelkkä taakka. Olis sitten ex-vaimonkin helppo etsiä uusi ukko ja isä lapsille, kun ei tarvis odotella avioero päätöstä. Ja lapset sais paremman isän, kun siinä epäonnistuin (alkoholilla eikä väkivallalla ollut osuutta).

        Uusia työpaikkoja löytyy. Olet tällä hetkellä kuopassa, mutta kun hetken huilit etkä murehdi sitä että olet kuopassa, niin jossain vaiheessa sulle tulee olo: Voi vittu, nyt tää saa riittää. Ja kiipeät ylös sieltä kuopasta. En usko että teet sen juuri nyt, sillä olet luultavasti liian depiksessä tehdäksesi sen.

        Itse olin n. 30 v samassa työpaikassa ja sain sieltä kenkää. Silloin minä olin kuopassa. Arvaa miten vaikeeta tällaisen vanhan äijän on saada töitä nykyisen ikärasimin aikana. Olin niin depisessä että en edes viitsinyt hakea töitä. En edes siivonnut kotonani kunnolla enkä tehnyt mitään niitä kivoja asioita joita töissä ollessani en kerennyt tehdä. Nyt olisi ollut aikaa mutta ei haluja. Sitten jossain vaiheessa vaan rupesin pikkuhiljaa tekemään keikkaduuneja joita oli tarjolla ja pikkuhiljaa olin taas normaalissa elämässä kiinni. Ja huomasin olevani vakituisessakin työssä. Ja kaikki taas hyvin. Eli kuoppa ei ole pysyvä olotila, vaikka se voi joskus olla aika pitkäkestoinenkin.


      • 59 vuotias äijä kirjoitti:

        Uusia työpaikkoja löytyy. Olet tällä hetkellä kuopassa, mutta kun hetken huilit etkä murehdi sitä että olet kuopassa, niin jossain vaiheessa sulle tulee olo: Voi vittu, nyt tää saa riittää. Ja kiipeät ylös sieltä kuopasta. En usko että teet sen juuri nyt, sillä olet luultavasti liian depiksessä tehdäksesi sen.

        Itse olin n. 30 v samassa työpaikassa ja sain sieltä kenkää. Silloin minä olin kuopassa. Arvaa miten vaikeeta tällaisen vanhan äijän on saada töitä nykyisen ikärasimin aikana. Olin niin depisessä että en edes viitsinyt hakea töitä. En edes siivonnut kotonani kunnolla enkä tehnyt mitään niitä kivoja asioita joita töissä ollessani en kerennyt tehdä. Nyt olisi ollut aikaa mutta ei haluja. Sitten jossain vaiheessa vaan rupesin pikkuhiljaa tekemään keikkaduuneja joita oli tarjolla ja pikkuhiljaa olin taas normaalissa elämässä kiinni. Ja huomasin olevani vakituisessakin työssä. Ja kaikki taas hyvin. Eli kuoppa ei ole pysyvä olotila, vaikka se voi joskus olla aika pitkäkestoinenkin.

        Varmaan teen niin, että sanon vaan itseni irti ja katson mitä sitten tapahtuu, kun ei jaksa enää välittää mistään.

        Sen tiedän, että uuteen työhön mennään koulun kautta, kunhan kunto sen vaan sallii. Ja kaupan alalla löytää aina töitä, vaikka nyt jäisin tyhjän päälle.


      • XA.
        peepingtommi kirjoitti:

        Varmaan teen niin, että sanon vaan itseni irti ja katson mitä sitten tapahtuu, kun ei jaksa enää välittää mistään.

        Sen tiedän, että uuteen työhön mennään koulun kautta, kunhan kunto sen vaan sallii. Ja kaupan alalla löytää aina töitä, vaikka nyt jäisin tyhjän päälle.

        Jos oikein hätä on, niin voithan sä varata ajan ammatinvalinnanohjaajalle/työkkärin psykologille.


      • Asenne ratkaisee
        peepingtommi kirjoitti:

        Kuulostaa tutulle.Mulla meni jo työpaikka alta, koska en sinne pysty palaamaan enää. Työelämään paluukin on siinä ja siinä. Eli elämä näyttää siltä että tulen elämään aina köyhyysrajan alla, ilman että saan apua mistään muualta kuin vanhemmiltani. Eli ole pelkkä taakka. Olis sitten ex-vaimonkin helppo etsiä uusi ukko ja isä lapsille, kun ei tarvis odotella avioero päätöstä. Ja lapset sais paremman isän, kun siinä epäonnistuin (alkoholilla eikä väkivallalla ollut osuutta).

        Voi kuules, minä olen elänyt köyhyysrajan alla yli 15 vuotta ja tulen elämään loppuelämäni huonon työkyvyttömyyseläkkeen takia mutta en anna sen masentaa vaan keksin erilaisia aktiviteetteja elämääni jottei masennus valtaisi minua. Keino on tepsinyt hyvin ja voinkin sanoa olevani onnellinen elämääni köyhyydestä ja terveyden menettämisestä huolimatta. Tärkeitä asioita elämässä ovat hyvät ystävät ja mielekkäät harrastukset. Kaikki harrastukset eivät välttämättä ole kalliita, ei vaan saa olla liian vaativa. Köyhällä ei ole varaa harrastaa eliittiharrastuksia mutta halvempiakin vaihtoehtoja löytyy kun vaan haluaa löytää. Tsemppiä muille pienen toimeentulon kanssa kamppaileville kohtalotovereille!


      • Asenne ratkaisee kirjoitti:

        Voi kuules, minä olen elänyt köyhyysrajan alla yli 15 vuotta ja tulen elämään loppuelämäni huonon työkyvyttömyyseläkkeen takia mutta en anna sen masentaa vaan keksin erilaisia aktiviteetteja elämääni jottei masennus valtaisi minua. Keino on tepsinyt hyvin ja voinkin sanoa olevani onnellinen elämääni köyhyydestä ja terveyden menettämisestä huolimatta. Tärkeitä asioita elämässä ovat hyvät ystävät ja mielekkäät harrastukset. Kaikki harrastukset eivät välttämättä ole kalliita, ei vaan saa olla liian vaativa. Köyhällä ei ole varaa harrastaa eliittiharrastuksia mutta halvempiakin vaihtoehtoja löytyy kun vaan haluaa löytää. Tsemppiä muille pienen toimeentulon kanssa kamppaileville kohtalotovereille!

        Good for you


      • XA. kirjoitti:

        Jos oikein hätä on, niin voithan sä varata ajan ammatinvalinnanohjaajalle/työkkärin psykologille.

        Ehkä jonain vuonna kun olen siinä kunnossa. Nyt olen virallisesti työtön


    • elämävoitti.

      Tiedän minäkin suht nuorena naisena, miltä tuntuu, kun ei yksinkertaisesti enää jaksaisi. Ei silloin näe mitään "kyllä se onni sieltä tulee" - mahdollisuuksia.
      Kun niin moni asia on elämässä mennyt pieleen, ei enää kykene edes ajattelemaan, että asiat jossain kohtaa voisivat olla toisin.

      Olen yrittänyt itsemurhaa. Sydämeni särkyi, kun vanhempani olivat sairaalasänkyni vieressä, kun tuntikausien tajuttomuudesta heräilin. Ajattelin, ettei enää ikinä. Vuoden päästä olin kuitenkin samassa tilanteessa :(
      Minulta se vaati 2 typerää yritystä kuolla, ennenkuin tajusin haluavani elää.
      Mitä jos olisinkin onnistunut?


      Nyt, vuosia myöhemmin, läheiseni tehtyä itsemurhan, ymmärrän vasta, miten itsekästä ja Helppo ratkaisu oman käden kautta kuoleminen on.
      - Suru, tuska, ikävä. Nämä asiat ovat ainoat, mitä jälkeen jää.
      En usko, etteikö kukaan välittäisi. Aina on joku, jolle olet tärkeä.


      Suosittelen hakeutumaan mielenterveyspalveluiden piiriin, itse kävin 4vuotta psykologilla juttelemassa. Mitään ihmeparantumista sekään ei takaa, mutta pikkuhiljaa huomaa, että ei ne asiat olekaan niin huonosti. Että kun vaan uskaltaa/jaksaa pyytää, joku ojentaa auttavan käden..

      Tsemppiä kaikille, jotka päivittäin taistelevat omaa mieltään vastaan.

    • Mitä mielenterveyspalveluihin tulee, omat kokemukset ovat kunnalliselta puolelta valitettavan huonot. Olen ensimmäisen kerran 2000 hakeutunut nuorten kriisipisteeseen läheltä piti itsemurha yrityksen johdosta. Sain kuulla, ettei heillä riitä aika käsitellä ongelmiani ja se jäi siihen.

      Seuraavaksi hakeuduin terveyskeskus psykologin pakeille. Kävin 2 kertaa ja häneltä meni virka alta. Ja taas jäi.

      Miesten kriisipisteessä sama juttu, et voi käydä kuin 6 kertaa. Mielenterveystoimistoon pääsin ja lääkäri oli kuin Gestaposta karannut kuulustelija vailla pienintäkään inhimillisyyttä. Vaadin lääkärinvaihtoa heti ja sain sen. Seuraava lääkäri oli ihan sen oloinen, kun olisi vetänyt purkin rauhoittavia ennen töiden aloittamista. Terapeutti sen sijaan kulutti aikaa sen 3kk, jotta voin hakea Kelan tukea.

      Menin sitten terapiaan ja jokusen kuukauden jälkeen terapeutti oli neuvoton ja kysyi saanko tästä mitään irti. Nyt käyn eri terapeutilla ja yksityisellä lääkärillä ja homma viimein toimii.

    • jk

      minäkinnhluannkuoolla

    • jk hanki elämä ettei tarvitse täällä vittuilla ja pilata asiallisia keskusteluja

    • xwea

      Minullakin on ollut itsemurha ajatuksia, usein.. Päivän hiljaisina hetkinä sitä tajuaa mitenkä yksin sitä on ja silloin nousee nuo ajatukset. Monien asioiden summana sitä on niin allapäin, yksinäisyyden, yleensäkkin ihmissuhteiden epäonnistumiset.

      Välillä miettii, että mikä hemmetti minussa on vialla?

      Kun olisi jotain kavereita edes, olisi hienoo mennä vaikka rannalle.. Itsestään jos menisi, niin tulisi vaan surkeempi olo, kun muilla on kaverit rantaseurana, tyttöystävät..

      Olen pitkään hautonut tätä asiaa.. On vähän ristiriitaisia mietteitä. En pystyisi vanhemmilleni tuottamaan sitä tuskaa. Jos heitä ei olisi, niin ainakin rima olisi alempana tehdä se.. Nyt pitää vain kärsiä. Pitäsköhän jollain tapaa vaan satuttaa itteäni, jos se helpottaisi oloa.. Pahimpina hetkinä olen miettinyt, jos soittaisi kriisipuhelimeen, saisi edes jonkun, jonka kanssa puhua. Siis ihan muutenkin puhua, kun ei ole ketään juttelukaveria. " 59 vuotias äijä " kirjoitti ihan hyvää tekstiä, mutta en vaa nyt mitään irti siitä, tässä mielentilassa.

      En voi pukea sanoiksi tätä tyhjyyttä.

      • Älä satuta itseäsi

        Ymmärrän.


    • xwea

      Ja olen erittäin loukkaantunut, kun minun tunteilla on leikitty/pompotettu.. Miten joku voi tehdä niin? Siis meen ihan sanattomaksi.. Olen niin maassa..

      • doeshemakeyoureal?

        En vain jaksaisi uskoa tuohon..
        Viimeiset 3 vuotta olen ollut yksin, luottamukseni ihmisiin on mennyt (liikaa huonoja ystävyyssuhteita, joissa mm. minulta on varastettu rahaa, otettu mukaan/ nöyryytetty, käytetty seksuaalisesti hyväksi/ juotettu alkoholin seassa ties mitä, jolloin päädyin sairaalaan). Lisäys tuohon jälkimmäiseen, olen ollut tähän astisen elämäni aikana baarissa / laivalla / vastaavissa bileissä yhteensä 15 kertaa. Muistan kaikki tapahtumat, lukuun ottamatta tuota juoman sekaan lisättyjä aineita- kertaa. Ja ei, seksuaalinen hyväksikäyttö ei tapahtunut silloin. "Ystävistäni" oli muuten vain kivaa katsoa, mitä tapahtuu, kun lisätään ainetta X juomaan.
        Ikää on 20 ja rapiat, nainen.

        Ei missä se minun onneni muka häämöttäisi?
        Vanhempien häpeästä minun on turha murehtia, en välitä!!
        Isäni on tyranni, alkoholisti, hakkaaja. Äitiäni en ole nähnyt n. 10 vuoteen.

        Ja tuolla 3 vuodella tarkoitan sitä, että haluaisin oikeasti olla vain jonkun kanssa, tietäisin että joku oikeasti välittäisi!
        En käytä päihteitä, johtuen osittain perhetaustastani..No pääasiassa siitä.
        Tiedän en ole sosiaalinen, haluaisin uusia ystäviä, en vain luota heihin!
        Minulla on muutamia todella pitkäaikaisia ystäviä (lapsuuden ala-asteelta asti), joihin luotan, he eivät ole pettäneet minua, enkä minä ikinä tule pettämään heitä. Mutta 3 kk kaveruus tai 1 vuoden kaveruus, en voi luottaa olen täysin varma, että a ) he unohtavat minut ajan oloon tai b) pettävät luottamukseni tai c) löytävät parempia kavereita.

        Ja kyllä olen tietoinen, ettei yksikään mies kykene odottamaan ( ainakaan kokemukseni perusteella) yli 2kk vain kaverina tai jonain sen tapaisena..


        Kylläpäs tuli tekstiä, mutta ainakin sain purettua taas seittejä niiden muistojen päältä, joita toivon unohtavani, joiden takia minusta on tullut tälläinen. Tai pikemminkin pääsen taas syventymään omiin ajatuksiini; mitä olen tehnyt tässä elämässä väärin?


    • Jos päätät kuolla niin lahjoitatko identiteettisi minulle? Se olisi ihan hyödyllinen ja auttaisi tietyissä jutuissa paljon.

      Voin vastapalvelukseksi jeesata vaikka lähdössä tms jos tarvit päätökselle tukea tai konkreettista apua, tapanani ei ole moralisoida niitä jotka haluavat lopettaa elämänsä jos eivät näe siinä pointtia, harvoin näen itsekään mutta olen oppinut sohlaamaan ja olemaan niin vaikea että se on tavallaan hauskaakin, pääsee nauramaan "normaaleille ihmisille" täysin ulkopuolisena :)

      Identiteetilläsi voisi kehittää monet naurut erilaisten virastojen kanssa, vaikka eihän se sinua siinä vaiheessa tietenkään hetkauttaisi kun olet jo potkaissut tyhjää ja minä käyttäisin välillä nimilappuasi ja sotuasi.

      • n22w

        Ai, että itsemurhassa auttaisit? Äkkiä pääsisit valtion hoidettavaksi selliin. Sitten ei tarvitsisi kirjoitella näitä typeriä juttujasi.


      • n22w kirjoitti:

        Ai, että itsemurhassa auttaisit? Äkkiä pääsisit valtion hoidettavaksi selliin. Sitten ei tarvitsisi kirjoitella näitä typeriä juttujasi.

        No, jos olen soutajana järvellä mistä minä tiesin että hällä oli kiviä repussa, enkä ehtinyt ottaa kiinni kun hyppäsi kun katselin kaunista auringonlaskua.

        Itsemurhan auttamisessa ei ole uhria joka haluaisi että hänen "oikeuksiaan" auttajaa vastaan ajettaisiin, vaan hänen kannaltaan auttaja ajaa hänen todellisia oikeuksiaan elämästään ja kuolemastaan päättävänä olentona.

        Jos yhteisö haluaa tehdä asialle jotain niin auttakoon tuota masentunutta ja itsemurhaa hautovaa ja jo yrittänyttä paremmin kuin nyt, ettei heitä haluta lopettaa elämäänsä - vai olisikohan yksi osa ongelmaa juurikin se yhteisö joka haluaa päättää mikä yksilölle on tärkeää - riippumatta mitä yksilö itse kokee elämästä?

        Jos autan jotakuta kohti asiaa jota hän toivoo, on selkeää että hän auttaa myös minua tekemään tuon asian itseni kautta turvallisesti. Tällöin esim. kirjeenvaihdossa kaikki ne kannanotot joissa tuen ajatusta itsemurhista tuhotaan yhteisellä päätöksellä joten jäljelle jää vain sellainen kirjeenvaihto joka esittelee minut jonakuna joka yritti kaikin keinoin estää itsemurhan.

        Tämä on sekä itsemurhaajan, minun että yhteisön etu.

        Tämän perusteella voit hetken miettiä että kuinka monta ihmistä on kuollut siten että tiedän heidän tahtovan niin ja olen osallistunut prosessiin ja auttanut ihmisiä siihen suuntaan mihin he haluavat (tietenkin tarjoten myös eettisenä olentona erittäin vahvat argumentit miksi niin ei pitäisi tehdä).

        Mitä se sellainen yksilövapaus on jossa yksilö ei saa ja voi loppujen lopuksi päättää omasta kohtalostaan ja arvottaa ympäristöään itselleen ja Elämälleen vahingolliseksi - sekä kapinoida sitä vastaan vaikka henkensä heittämällä, tai omaa tilaansa kohtuuttomaksi? Siksikö että se ei sovi sinun moraaliseen koodistoosi tai laki (jonka edessä kukaan ei ole yhdenveroinen - toisin kuin kovasti koitetaan uskotella) sanoo niin?

        Muinaisessa Kreikassa oli tapana että kun ihminen halusi kuolla katsottiin että mikä hänen asemansa on yhteisössä. Jos hän oli taitava puuseppä hänen tuli kouluttaa itselleen ensin jatkaja, jos hänellä oli perhettä hänen piti huolehtia jollain tavalla heidän elatuksestaan vaikkapa sopimalla asiasta sukulaisten kanssa - mutta kun mitään esteitä ei ollut kuolemaa vastaan antoi yhteisö omaa kuolemaansa haluavalle ilmaiseksi myrkkypullon ja toivotti hyvää matkaa tuonelaan. Moderni länsimainen sivistys pohjaa tuolle kulttuurille jokseenkin täysin.

        Kannattaisiko kunnioittaa juuriaan eikä leikkiä moraalisesti närkästynyttä itsekkäistä syistä?


      • Näin tänään....
        Kukkomies kirjoitti:

        No, jos olen soutajana järvellä mistä minä tiesin että hällä oli kiviä repussa, enkä ehtinyt ottaa kiinni kun hyppäsi kun katselin kaunista auringonlaskua.

        Itsemurhan auttamisessa ei ole uhria joka haluaisi että hänen "oikeuksiaan" auttajaa vastaan ajettaisiin, vaan hänen kannaltaan auttaja ajaa hänen todellisia oikeuksiaan elämästään ja kuolemastaan päättävänä olentona.

        Jos yhteisö haluaa tehdä asialle jotain niin auttakoon tuota masentunutta ja itsemurhaa hautovaa ja jo yrittänyttä paremmin kuin nyt, ettei heitä haluta lopettaa elämäänsä - vai olisikohan yksi osa ongelmaa juurikin se yhteisö joka haluaa päättää mikä yksilölle on tärkeää - riippumatta mitä yksilö itse kokee elämästä?

        Jos autan jotakuta kohti asiaa jota hän toivoo, on selkeää että hän auttaa myös minua tekemään tuon asian itseni kautta turvallisesti. Tällöin esim. kirjeenvaihdossa kaikki ne kannanotot joissa tuen ajatusta itsemurhista tuhotaan yhteisellä päätöksellä joten jäljelle jää vain sellainen kirjeenvaihto joka esittelee minut jonakuna joka yritti kaikin keinoin estää itsemurhan.

        Tämä on sekä itsemurhaajan, minun että yhteisön etu.

        Tämän perusteella voit hetken miettiä että kuinka monta ihmistä on kuollut siten että tiedän heidän tahtovan niin ja olen osallistunut prosessiin ja auttanut ihmisiä siihen suuntaan mihin he haluavat (tietenkin tarjoten myös eettisenä olentona erittäin vahvat argumentit miksi niin ei pitäisi tehdä).

        Mitä se sellainen yksilövapaus on jossa yksilö ei saa ja voi loppujen lopuksi päättää omasta kohtalostaan ja arvottaa ympäristöään itselleen ja Elämälleen vahingolliseksi - sekä kapinoida sitä vastaan vaikka henkensä heittämällä, tai omaa tilaansa kohtuuttomaksi? Siksikö että se ei sovi sinun moraaliseen koodistoosi tai laki (jonka edessä kukaan ei ole yhdenveroinen - toisin kuin kovasti koitetaan uskotella) sanoo niin?

        Muinaisessa Kreikassa oli tapana että kun ihminen halusi kuolla katsottiin että mikä hänen asemansa on yhteisössä. Jos hän oli taitava puuseppä hänen tuli kouluttaa itselleen ensin jatkaja, jos hänellä oli perhettä hänen piti huolehtia jollain tavalla heidän elatuksestaan vaikkapa sopimalla asiasta sukulaisten kanssa - mutta kun mitään esteitä ei ollut kuolemaa vastaan antoi yhteisö omaa kuolemaansa haluavalle ilmaiseksi myrkkypullon ja toivotti hyvää matkaa tuonelaan. Moderni länsimainen sivistys pohjaa tuolle kulttuurille jokseenkin täysin.

        Kannattaisiko kunnioittaa juuriaan eikä leikkiä moraalisesti närkästynyttä itsekkäistä syistä?

        Krhm. Parahin Kukkomies taisi unohtaan sen että valtaosa itsemurhasta jauhamisesta on huomionhakua. Vaikka se sillä hetkellä olisi mielessä, että se olisi ainoa keino ulos koko paskasta jota kutsuvat jotkut elämäksi, ja lohduttomana kelaisi päässään mitä jos olisi pokkaa tehdä niin jne.. niin tuskin sitä moni kuitenkaan OIKEASTI tekisi. Se että sen sanoo ääneen tai kirjoittaa sen keskustelupalstalla, saa aina (yleensä aina) kieltoja ja tukemista, joten ei tunne oloaan niin yksinäiseksi. Sitten kun joku kirjoittaa vaikkapa omalla kuvallaan tai nimellään nettiin: Anteeksi nyt vain, menen nyt tappamaan itseni, sitten voin uskoa, mutta siinäkin herää kysymys: miksi sen kerroit tänne tuntemattomien ihmisten massaan, kun olet ilmeisesti tehnyt jo päätöksesi. Mutta onhan se aina kivaa uhkailla tekevänsä jotain ja sitten perua koko homman kun joku random jostain sanoo että älä tee sitä ja lisää vielä jotain kivaa kliseetä tai jeesustelua.

        Joten en käyttäisi aikaa siihen että näitä juttuja ottaa tosissaan ja alkaa kirjoittelemaan noinkin pitkiä juttuja.

        Ja tottakai kaikki jotka ei ole polvillaan itkemässä että älä tapa itseäsi, on tunteettomia ja kylmiä. Ehkä kyse onkin siitä että on ihmisiä jotka osaavat ajatella välillä myös tunteetta jotakin asiaa. Osaa ottaa etäisyyttä tunneperäiseen juttuun sen verran ettei reagoi tunteilla (sääli, empatia, auttamisenhalu, äidinvaistot jne) vaan ajattelee asiaa kylmän analyyttisesti ja faktapohjalta.

        Toki se on hyvä että on ihmisiä jotka jaksavat kirjoittaa "kyllä se siitä" ja "elämä voittaa" koska siitä tulee hyvä mieli ihmiselle joka sitä hakikin, muttei pitäisi lynkata ihmisiä jotka ajattelevat laajemmin asioita.


    • kummitus8

      . Että joku oikeesti välittäisi. Se joku pitää olla sinä itse!! Älä ajattele, että joku, vaan oikeasti mieti millaisen ihmisen haluat elämääsi ei se riitä että joku joka välittää. Ole tarkka siinä ettet ole helppo uhri näille piittaamattomille hyväksikäyttäjille. Pidä huoli itsestäsi!
      Uskon että kaikkia on joskus petetty, käytetty hyväksi, vedätetty jollain tapaa. Syy ei ole "vika" uhrissa, vaan tekijöissä.
      Maailma on täynnä kaikenlaista pahaa,. Menneisyyttä ja toisia ihmisiä ei voi muuttaa. Elämässä ryvettyy joka ikinen.
      Ei meille ole annettu mitään takuita onnesta, rakkaudesta ja rikkauksista.. Ei onni tule ulkoapäin se tulee sisältä. Joka suhteessa on riski epäonnistua. Se riski täytyy ottaa jollei halua jäädä yksin. Kuitenkin kun tuntee itsensä ja tietää oman arvonsa,oppii tunnistamaan ja pystyy torjumaan hyväksi käyttäjät,
      Epätoivoisena voi olla, ettei suhde kehity tasavertaisena vaan riippuvuuden ja pelkojen varaan ja silloin ei olla onnellisia.

    • läbi raskuste edasi!

      Olen 51v.nainen ja ulkomaalainen,monta kertaa elamassa ollut tosi vaikea tilanne.Kun odotin 5lasta,sanoi mies,että tee abortia,ma jätän sut,sanoin sitten miehelle,että nyt lähet heti ja se lähti,jäin yksin kasvatama 5lasta,alussa oli niin vaikea,että halusin juosta junan alle,rahat ei riitanut,elatusapua ei saanut,,se ei ollut suomessa.Mutta jotenkin selvisin ja lapset ovat nyt kaikki aikuisia.
      Asun suomessa 8vuotta,on tässäkin ollut karensia ja rahaton elämä,kun menin työvoima kurssille haastatelun,itkin siellä,että olen ihan pohjassa,en jaksa enää.
      Siellä täti sanoi sitten hyvät sanat,että kun olet pohjassa,sitten alkaa nousu ylöspäin ja niin se kävi,pääsin kursille ja sitten työhön.Olen 6vuotta saanut tehdä töitä,nyt syksyllä on meidät irttisanottu,on pelko,että miten maksan auto velka jatkossa...
      Oli 1,7vuotta kestävä suhde,mitä päätyi tänän,kun miesystävä sanoi,että olen lihava(158/60)ja ruma,hän ei uskalla mun kanssa missä käydä.Sanoin hänelle,kiitos ja lähetin hänet kokonaan pois oman elämästä.
      Eikö suomessa ole semmuista kerho,missä saisit käydä ihmiset,kenellä on elämä halu hävinyt?
      Kun sais käydä juttelemassa ja halamassa toisia,voi olla tästä olis niin monellekin apua,siellä näkis,että ei minun elämä olekin niin paha,että toisella on paljon vaikeampi.

    • -FR-

      Täällä kanssa yksi joka haluaa kuolla... Kirjoitan tämänkin sen toivossa että säälistä tulisi joltain korkeammalta voimalta edes yksi hyvä päivä...

    • Yskänlääkefani

      Itselläni aika pitkälti sama tilanne kuin aiemmin kirjoittaneella parikymppisellä naisella tosin sukupuoli on eri. Kavereita on kourallinen, mutta kehenkään heistä en voi luottaa.

      Elämä ollut täynnä pelkkää selkään puukottamista, häpeää ja oloa ilman todellista ystävää. Ystäviä oli pari vielä muutama vuosi sitten, mutta jotenkin he vain unohtivat minut.
      Kavereiden/ystävien puolesta olen aina tehnyt kaikkeni, jotta he tajuaisivat kuinka paljon he merkitsevät minulle, mutta koskaan kukaan ei ole tehnyt samoin itseäni kohtaan. Ehkä sitä on vaan niin huono ystävä.

      Olisi edes se joku keneen luottaa ja kenelle puhua ilman tietoa siitä, että kuulisit asiat myöhemmin jonkun toisen suusta.. On se hankalaa nykyään kun kaikki tuntuu tapahtuvan netin kautta.

      • Oma tilanne taas on eri. Kavereita on muutamia, mutten jaksa pitää yhteyttä keneenkään. Enkä pysty heille puhumaan olostani, koska en halua kuormittaa heitä. Ainoa, jolle uskallan puhua suoraan on terapeuttini ja hoitava lääkärini, mutta he ovat lomalla nyt. Äidillä on rintasyöpä, joten yritän välttää heidän rasittamistaan myös.

        Teen mitä tahansa, tunnen siitä syyllisyyttä. Got enough guilt to start my own religion lause Tori Amosin crucifysta pitää paikkansa kohdallani ja tämä onkin yksin iso ongelma.

        Se on sääli, kun ystävät kääntävät selkänsä sinulle, hän ei ole silloin aito ystävä. Omat ystäväni yrittävät ymmärtää ja ymmärtävät aika hienosti, etten jaksa pitää yhteyttä enkä pääse kotiovesta ulos. Olo on kuin olisin vankilassa. Ainoa keino mennä ihmisten ilmoille on ottaa rauhoittavia sekä Ketipinoria ja loppupäivä ollaankin lääkkeistä sekaisin.


      • 59 vuotias äijä
        peepingtommi kirjoitti:

        Oma tilanne taas on eri. Kavereita on muutamia, mutten jaksa pitää yhteyttä keneenkään. Enkä pysty heille puhumaan olostani, koska en halua kuormittaa heitä. Ainoa, jolle uskallan puhua suoraan on terapeuttini ja hoitava lääkärini, mutta he ovat lomalla nyt. Äidillä on rintasyöpä, joten yritän välttää heidän rasittamistaan myös.

        Teen mitä tahansa, tunnen siitä syyllisyyttä. Got enough guilt to start my own religion lause Tori Amosin crucifysta pitää paikkansa kohdallani ja tämä onkin yksin iso ongelma.

        Se on sääli, kun ystävät kääntävät selkänsä sinulle, hän ei ole silloin aito ystävä. Omat ystäväni yrittävät ymmärtää ja ymmärtävät aika hienosti, etten jaksa pitää yhteyttä enkä pääse kotiovesta ulos. Olo on kuin olisin vankilassa. Ainoa keino mennä ihmisten ilmoille on ottaa rauhoittavia sekä Ketipinoria ja loppupäivä ollaankin lääkkeistä sekaisin.

        "Kavereita on muutamia, mutten jaksa pitää yhteyttä keneenkään. Enkä pysty heille puhumaan olostani, koska en halua kuormittaa heitä. Ainoa, jolle uskallan puhua suoraan on terapeuttini ja hoitava lääkärini, mutta he ovat lomalla nyt."

        Puhuthan täällä. Minä olen tuntematon, mutta jäi vaivaamaan tilanteesi joten palasin tänne palstalle. Nettikeskustelut voivat olla hyvinkin terapeuttisia. Huomasin sen aikoinaan oman avioeron jälkeen.

        "Teen mitä tahansa, tunnen siitä syyllisyyttä."

        Tuohon en osaa vastata muuta kuin että tunne on todennäköisesti aiheeton.

        "Se on sääli, kun ystävät kääntävät selkänsä sinulle, hän ei ole silloin aito ystävä."

        Niinhän se sanalasku sanoo, että hädässä ystävä tunnetaan.


        "Omat ystäväni yrittävät ymmärtää ja ymmärtävät aika hienosti, etten jaksa pitää yhteyttä enkä pääse kotiovesta ulos. Olo on kuin olisin vankilassa. Ainoa keino mennä ihmisten ilmoille on ottaa rauhoittavia sekä Ketipinoria ja loppupäivä ollaankin lääkkeistä sekaisin. "

        Kokeile vaihtoehtoa: Älä lähde ihmisten ilmoille, vaan lähde metsään kävelemään. Metsässä yksin kävely on hirvittävän terapeuttista.


      • 59 vuotias äijä kirjoitti:

        "Kavereita on muutamia, mutten jaksa pitää yhteyttä keneenkään. Enkä pysty heille puhumaan olostani, koska en halua kuormittaa heitä. Ainoa, jolle uskallan puhua suoraan on terapeuttini ja hoitava lääkärini, mutta he ovat lomalla nyt."

        Puhuthan täällä. Minä olen tuntematon, mutta jäi vaivaamaan tilanteesi joten palasin tänne palstalle. Nettikeskustelut voivat olla hyvinkin terapeuttisia. Huomasin sen aikoinaan oman avioeron jälkeen.

        "Teen mitä tahansa, tunnen siitä syyllisyyttä."

        Tuohon en osaa vastata muuta kuin että tunne on todennäköisesti aiheeton.

        "Se on sääli, kun ystävät kääntävät selkänsä sinulle, hän ei ole silloin aito ystävä."

        Niinhän se sanalasku sanoo, että hädässä ystävä tunnetaan.


        "Omat ystäväni yrittävät ymmärtää ja ymmärtävät aika hienosti, etten jaksa pitää yhteyttä enkä pääse kotiovesta ulos. Olo on kuin olisin vankilassa. Ainoa keino mennä ihmisten ilmoille on ottaa rauhoittavia sekä Ketipinoria ja loppupäivä ollaankin lääkkeistä sekaisin. "

        Kokeile vaihtoehtoa: Älä lähde ihmisten ilmoille, vaan lähde metsään kävelemään. Metsässä yksin kävely on hirvittävän terapeuttista.

        Tuo vaihtoehto on kanssa poissuljettu. Jos astun ovesta ulos, alkaa ahdistaa ja tykyttää heti, eli saan paniikkikohtauksen välittömästi. Eli mieluiten olen kotona ja käytän koirat ulkona


      • 59v äijä
        peepingtommi kirjoitti:

        Tuo vaihtoehto on kanssa poissuljettu. Jos astun ovesta ulos, alkaa ahdistaa ja tykyttää heti, eli saan paniikkikohtauksen välittömästi. Eli mieluiten olen kotona ja käytän koirat ulkona

        Tuohon en osaa antaa neuvoja kun ei ole kokemusta paniikkikohtauksista. Jos asut yksin, niin jouduthan käymään ulkona kun käyt kaupassa. Jos vanhempiesi luona, niin keskustele heidän kanssaan ongelmistasi, vaikka äidilläsi onkin rintasyöpä. Voisi tehdä hyvää tielle molemmille lähteä vaikka yhdessä sinne metsään kävelemään ja olla irti normaaleista ahdistavista kuvioista.


      • 59v äijä kirjoitti:

        Tuohon en osaa antaa neuvoja kun ei ole kokemusta paniikkikohtauksista. Jos asut yksin, niin jouduthan käymään ulkona kun käyt kaupassa. Jos vanhempiesi luona, niin keskustele heidän kanssaan ongelmistasi, vaikka äidilläsi onkin rintasyöpä. Voisi tehdä hyvää tielle molemmille lähteä vaikka yhdessä sinne metsään kävelemään ja olla irti normaaleista ahdistavista kuvioista.

        En pääse ovesta ulos ilman että otan rauhoittavia (diapamia ja usein menee 10mg). Sitten olen ihan pihalla loppupäivän. Olen tehnyt periaatepäätöksen etten puhu kuin terapeutilleni ja psykiatrilleni enää olostani. Turhaan muille siitä valitan, kun ei se vie asioita eteenpäin. Vaikka lähtisin toisen kanssa jonnekin, tulos on sama. Eli toisinsanoen kaikki kiva menee ohi tuon takia.


      • Alpha Polaris
        peepingtommi kirjoitti:

        En pääse ovesta ulos ilman että otan rauhoittavia (diapamia ja usein menee 10mg). Sitten olen ihan pihalla loppupäivän. Olen tehnyt periaatepäätöksen etten puhu kuin terapeutilleni ja psykiatrilleni enää olostani. Turhaan muille siitä valitan, kun ei se vie asioita eteenpäin. Vaikka lähtisin toisen kanssa jonnekin, tulos on sama. Eli toisinsanoen kaikki kiva menee ohi tuon takia.

        Sä tarvitset altistusterapiaa. Eli ihmisten joukkoon rohkeasti vaan. Ei ne sua syö. Sä olet muille pitkälti näkymätön. Kaikki tekee omia juttujaan. Ei ketään kiinnosta tuijotella jotain nörttipoikaa kaupassa ostoksilla.


    • Lenkkeilijä_ok

      Äklää nyt ihmeessa antako periksi. Elämä voittaa aina, se on varma. Ymmärrän, että ihmisellä on tuollainen olo, on ollut itselläkin. Kun koetin mennä lenkille ja ihmisiä näkyi vaikka kaukaakin, menin piiloon jonnekin pusikkoon, kun en kestänyt ketään tavata. Se oli silloin, kun puoliso petti ja ei yhtään antanut empatiaa kokemukselleni. No, hänellä on jo 9. uusi sen jälkeen ja tästä on vasta viisi vuotta ...

      Älkää ihmiset antako periksi, jokaiselle löytyy jotakin, mikä auttaa jaksamaan. Tehkää itsellenne palvelus ja älkää jääkö sinne kämppään makaamaan ja jos on pakko, ettei millään kykene ulos lähtemään, soittakaa vaikka jollekin uskonnolliselle seurakunnalle, siellä on lähes aina joku, joka voisi kuunnella tai auttaa. En ole tyrkyttämässä kenellekään uskontoa, vaikka se nyt minut pelastikin. Sieltä löysin ystävän, jonka kanssa käymme lenkillä ja joskus kahvilla tai taivastellaan muuten vain, vaikka alennusmyynneissä, vaikkei mitään osteltaisikaan normin ruokaostojen lisäksi.

      - Nyt häntä pystyyn ja lippu korkealle, jokaisen meidän elämällä on tarkoitus ja elämä on sinällään jo arvokas. Jos väsymys on tullut väärien tekojen takia, se oikenee kyllä, kun kääntyy valoon. Terveyskeskuksessakin on psykologipalveluja, kannattaa kysyä, Mielenterveyststoissa on varmaan joitakin kriisiapuja. Ja luonto auttaa, ainakin minua. Voimaa ja varjelusta!

      • "Äklää nyt ihmeessa antako periksi. Elämä voittaa aina, se on varma."

        No kenen elämä? Joku elämä voittaa, elämä jatkuu jotenkin. Mutta ei se yhtä yksilöä kaipaa tai sitä että hänet pitäisi vastoin omaa haluaan pitää elossa elämisen takia.

        Yksilön fyysisen elämän kunnoittaminen on tilannekohtaisesti äärimmäinen vääryys yksilön Elämää ja arvomaailmaa Totuus on että ihmisen elämä voi "voittaa" yhtälailla itsemurhassa. Voin heti antaa kaksi esimerkkiä - Jeesuksen ja Leonidaksen. Molemmat tekivät itsemurhan, heillä oli monta tilaisuutta luopua arvoistaan - joita he kantoivat periaatteen vuoksi - ja siten välttää kuolema jonka he tiesivät olevan edessä. Vaikka he eivät suoraan oman kätensä kautta kuolleetkaan, he antoivat kuolemalle täydellisen tilaisuuden.

        Miten siis joku joka toivoo omaa kuolemaansa tekee mitään eri tavalla verrattuna noihin sankarihahmoihin? Heillä on oma yksityinen arvomaailmansa ja näkemyksensä. Tuota arvomaailmaa ja näkemystä ei tule tuomita ehdottomasti - vaikka itse olisi eri mieltä. Et voi vedota siihen että "kaikki muut ovat samaa mieltä kanssani" - koska ainakaan minä en ole. Olen vapauden kannalla, vapauden elää - vapauden kuolla - joten on olemassa myös elämän ehdotonta yksilö-itseisarvoa vastustavia ajatuskaavoja jotka eivät ole itsetuhoon perustuvia.

        Mielestäni itsemurha on oiva protesti yhteiskunnan sairautta vastaan. Sairastava yhteiskunta tuottaa yksilöille herkästi olosuhteita joissa he alkavat haluta omaa loppuaan. Tästä kenties pitäisi syyttää yhteiskuntaa eikä sairauden oiretta, mutta kukapa niin viisas olisi että pitää toisen itsetuhohaluja omana syynään?...


      • Raamatussa = totuus
        Kukkomies kirjoitti:

        "Äklää nyt ihmeessa antako periksi. Elämä voittaa aina, se on varma."

        No kenen elämä? Joku elämä voittaa, elämä jatkuu jotenkin. Mutta ei se yhtä yksilöä kaipaa tai sitä että hänet pitäisi vastoin omaa haluaan pitää elossa elämisen takia.

        Yksilön fyysisen elämän kunnoittaminen on tilannekohtaisesti äärimmäinen vääryys yksilön Elämää ja arvomaailmaa Totuus on että ihmisen elämä voi "voittaa" yhtälailla itsemurhassa. Voin heti antaa kaksi esimerkkiä - Jeesuksen ja Leonidaksen. Molemmat tekivät itsemurhan, heillä oli monta tilaisuutta luopua arvoistaan - joita he kantoivat periaatteen vuoksi - ja siten välttää kuolema jonka he tiesivät olevan edessä. Vaikka he eivät suoraan oman kätensä kautta kuolleetkaan, he antoivat kuolemalle täydellisen tilaisuuden.

        Miten siis joku joka toivoo omaa kuolemaansa tekee mitään eri tavalla verrattuna noihin sankarihahmoihin? Heillä on oma yksityinen arvomaailmansa ja näkemyksensä. Tuota arvomaailmaa ja näkemystä ei tule tuomita ehdottomasti - vaikka itse olisi eri mieltä. Et voi vedota siihen että "kaikki muut ovat samaa mieltä kanssani" - koska ainakaan minä en ole. Olen vapauden kannalla, vapauden elää - vapauden kuolla - joten on olemassa myös elämän ehdotonta yksilö-itseisarvoa vastustavia ajatuskaavoja jotka eivät ole itsetuhoon perustuvia.

        Mielestäni itsemurha on oiva protesti yhteiskunnan sairautta vastaan. Sairastava yhteiskunta tuottaa yksilöille herkästi olosuhteita joissa he alkavat haluta omaa loppuaan. Tästä kenties pitäisi syyttää yhteiskuntaa eikä sairauden oiretta, mutta kukapa niin viisas olisi että pitää toisen itsetuhohaluja omana syynään?...

        No Jeesus ei kyllä tehnyt itsaria vaan se murhattiin.

        Paholainen kyllä yritti saada sen tekemään itsarin (Matteus 4: 5-7), mutta Jeesus ei halunnut sitä, koska muuten kukaan ei olisi roikkunut myöhemmin ristillä maailman syntien takia.

        Juudas iskariot, johon paholainen oli mennyt, kavalsi Jeesuksen ja kertoi Hänen olinpaikkansa ylipapeille, jotka eivät uskoneet Jeesukseeen. "Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat ja sopivat keskenään Jeesuksen surmaamisesta." Juutalaiset itse halusivat tappaa Jeesuksen vaikka olisivat voineet sen estää. Mielummin he halusivat vapauttaa ristiltä Barabbaksen. (lue Luukas 23)

        Jeesus kyllä tiesi, että hän tulee kuolemaan ja suostui kuolemaan. Mutta vain sen takia, että kun Isä halusi sitä, koska kukaan muu ei olisi ollut niin täydellinen sitä tehtävää hoitamaan kun Jumalan Poika itse. Mutta varsinaisesti itsemuhaa Jeesus ei tehnyt. Suostui vain toisten tapettavaksi niin kun lammas, jota viedään teuraaksi.

        Juudas iskariot sitä vastoin teki itsemurhan (hirttäytyi), kun tajusi miten hirveän virheen oli tehnyt paljastaessaan Jeesuksen. (Matteus 27)

        Paholainen oli tietenki mielissään kun sai ihmiset tappamaan Jeesuksen ja luuli, että nytpäs siitä päästiin. Mutta sai kokea karvaan pettymyksen kun Jeesuksen hauta olikin tyhjä ja noussut kuolleesta. Ja koko touhun juju olikin se, että Jeesuksen kuoleman kautta kaikki jotka tahtovat ottaa Hänet vastaan henkilökohtaisena vapahtajana, pelastuvat. Paholaisella ei ole valtaa heihinkään. Jeesus jopa söi kalaa kuolemansa jälkeen. (Luukas 24: 36-43)


      • 59 v äijä
        Kukkomies kirjoitti:

        "Äklää nyt ihmeessa antako periksi. Elämä voittaa aina, se on varma."

        No kenen elämä? Joku elämä voittaa, elämä jatkuu jotenkin. Mutta ei se yhtä yksilöä kaipaa tai sitä että hänet pitäisi vastoin omaa haluaan pitää elossa elämisen takia.

        Yksilön fyysisen elämän kunnoittaminen on tilannekohtaisesti äärimmäinen vääryys yksilön Elämää ja arvomaailmaa Totuus on että ihmisen elämä voi "voittaa" yhtälailla itsemurhassa. Voin heti antaa kaksi esimerkkiä - Jeesuksen ja Leonidaksen. Molemmat tekivät itsemurhan, heillä oli monta tilaisuutta luopua arvoistaan - joita he kantoivat periaatteen vuoksi - ja siten välttää kuolema jonka he tiesivät olevan edessä. Vaikka he eivät suoraan oman kätensä kautta kuolleetkaan, he antoivat kuolemalle täydellisen tilaisuuden.

        Miten siis joku joka toivoo omaa kuolemaansa tekee mitään eri tavalla verrattuna noihin sankarihahmoihin? Heillä on oma yksityinen arvomaailmansa ja näkemyksensä. Tuota arvomaailmaa ja näkemystä ei tule tuomita ehdottomasti - vaikka itse olisi eri mieltä. Et voi vedota siihen että "kaikki muut ovat samaa mieltä kanssani" - koska ainakaan minä en ole. Olen vapauden kannalla, vapauden elää - vapauden kuolla - joten on olemassa myös elämän ehdotonta yksilö-itseisarvoa vastustavia ajatuskaavoja jotka eivät ole itsetuhoon perustuvia.

        Mielestäni itsemurha on oiva protesti yhteiskunnan sairautta vastaan. Sairastava yhteiskunta tuottaa yksilöille herkästi olosuhteita joissa he alkavat haluta omaa loppuaan. Tästä kenties pitäisi syyttää yhteiskuntaa eikä sairauden oiretta, mutta kukapa niin viisas olisi että pitää toisen itsetuhohaluja omana syynään?...

        "Mielestäni itsemurha on oiva protesti yhteiskunnan sairautta vastaan."

        Unohdat että yhteiskunta on me. Se on ihan yhtä sairas tai terve kuin me. Mitä tarkoitat yhteiskunnalla, yhteiskuntahan on niin monta asiaa riippuen siitä kenen kantilta katsoo. Tekemällä itsarin protestoitko kansanedustuslaitosta vastaan (joka ei edes kuule siitä), kelaa vastaan (jolle olet pelkkä numero tilastoissa) vai ketä vastaan? Minuako vastaan? Minäkin olen osa yhteiskuntaa. Oikeasti itsari on isku rakkaimpiasi vastaan.

        "Sairastava yhteiskunta tuottaa yksilöille herkästi olosuhteita joissa he alkavat haluta omaa loppuaan."

        SINÄ olet osa sitä sairasta yhteiskuntaa joka tuottaa sellaista ympäristöä jossa ihmiset haluavat omaa loppuaan. SINÄ ja TÄMÄ PALSTA on osa yhteiskuntaa! Ei se yhteiskunta ole jokin virasto jossain, vaan sinä ja minä ja me muut!

        Katso ensiksi peiliin ennen kuin syytät yhteiskuntaa! Pitääkö yhteiskunnan olla joku mamma joka paapoo koska muuten tulee paha olo?


      • 59 v äijä kirjoitti:

        "Mielestäni itsemurha on oiva protesti yhteiskunnan sairautta vastaan."

        Unohdat että yhteiskunta on me. Se on ihan yhtä sairas tai terve kuin me. Mitä tarkoitat yhteiskunnalla, yhteiskuntahan on niin monta asiaa riippuen siitä kenen kantilta katsoo. Tekemällä itsarin protestoitko kansanedustuslaitosta vastaan (joka ei edes kuule siitä), kelaa vastaan (jolle olet pelkkä numero tilastoissa) vai ketä vastaan? Minuako vastaan? Minäkin olen osa yhteiskuntaa. Oikeasti itsari on isku rakkaimpiasi vastaan.

        "Sairastava yhteiskunta tuottaa yksilöille herkästi olosuhteita joissa he alkavat haluta omaa loppuaan."

        SINÄ olet osa sitä sairasta yhteiskuntaa joka tuottaa sellaista ympäristöä jossa ihmiset haluavat omaa loppuaan. SINÄ ja TÄMÄ PALSTA on osa yhteiskuntaa! Ei se yhteiskunta ole jokin virasto jossain, vaan sinä ja minä ja me muut!

        Katso ensiksi peiliin ennen kuin syytät yhteiskuntaa! Pitääkö yhteiskunnan olla joku mamma joka paapoo koska muuten tulee paha olo?

        Kieltäydyn kunniasta. Minä olen Kukkomies; en yhteiskunta. Ole sinä yhteiskunta puolen pennin retoriikkasi kanssa jos haluat.


    • luulisi piristävän
    • KORJAUS
      • YÖK!

        Kari Tapio - yök.
        Miksi et vaivaudu edes sanomaan mitä linkin takana on? Yleensä en edes viitsi klikata linkkejä joissa ei ole otsikkoa. Nyt tein poikkeuksen. Eli kannattaa palata vanhaan käytäntöön.


    • rabia

      en jaksanu aiva kaikkia kommentteja lukea mutta aina on toivoa oikeasti paremmasta.ja iteki voi paljo vaikuttaa millane elämä itselle tulee tulevaisuudes.jos luovuttaa nyt,ei saa koskaa tietää mitä hyvää edessä päi olis ollu.ja aiva varmasti jokaiselle tulee myös niitä hyviä hetkiä.mun äiti on alko holisti ja hiukan ehkä myös narsisti,välittää vain itsestää ja omista asioistaa.mulla vain yksi kaveri asuin paikka kunnallani ja siihenkää en sata prossasesti voi luottaa.sitten menneisyydessä kummittelee alkoholisti ja narsisti sijais isä joka pahoin piteli henkisesti mua 5 vuotta ilman et kukaa puuttu asiaan tai edes huomas sitä kunnolla.ja sijais äiti joka ei välittäny musta vain rahasta jota minun pitämisestä sai.monesti kaverit puukottanu selkää ja hylänneet just ku niitä eniten olisin tarvinnu.ne on onneks kylläkin jo entisiä kavereita.sitten mulla oikea isä jota en kunnolla edes tunne,joskus jotain jutellaa vaa siihen se jääkin.sillä eikai halua tai voimia ottaa takas menetettyä vuosia jolloin se ei ollu mukana mun elämäs,jotenkin yritän häntä ymmärtää mutta kyllä kiukuttaa ihmisten välin pitämättömyys ja suoranainen julmuus toisiaan kohtaa.olen hengissä kaikesta huolimatta vaa en tiä kauan jaksan tätä tyhjyyttä ja yksinäisyyttä.mutta kai parempia aikoja on luvassa,toivotaan niin.kaiken tuon seurauksena mulla vakava paniikki häiriö/ahdistus joka verotta osaltaa voimia mutta eikai elämä valittelemalla kummene.kun rupeaa toimimaa nii edisty varmaa tapahtuu.liikunta,tuki ryhmät ja harrastukset pitävät varmasti monet järjissää ja estävät tekemästä itsemurhaa.kiitos jos joku jaksoi lukea tämän vaikka tuskin tästä apua on kyseiselle keskustelun avaajalle.

    • JeeJeeJerryCotton!

      Itselläni on ollut n 2 vuotta sitten samantapaisia tuntemuksia mutta ne ovat pikkuhiljaa hävinneet.. Haluan nykyisin auttaa ihmisiä! Olen kuitenkin selvinnyt erinäisistä vaiheistä elämässäni. En kuitenkaan usko että yksi kirjoitus voi hirveänä ketään auttaa tai pelastaa, mutta löysin yhden hyvän nettisaitin josta voi olla apua niille joiden sisäiset lapset toivovat että haluaa kuolla.

      No ensinnäkin tärkeintä on kuunnella omia tunteita ja syitä mistä nämä tuntemukset johtuvat!
      Siitä alkaa sitte hidas muutosprosessi! Siitä että tiedostaa asioiden olevan huonosti ja kaipaavan muutosta! Olet kuitenkin jo ilmeisesti selvinnyt jostain tilanteesta ja nyt voit aloittaa paranemisen, koska olet tullut tänne puhumaan asioistasi ja tiedostat huonon tilanteesi!

      En ole tosiaankaan mikää terapeutti ja monissa asioissa vielä lapsellinen johtuen traumoista mutta itseä on auttanut tämä saitti:
      http://www.healingeagle.net/Fin/Burney/InnerChildtech.html
      Sen on kirjoittanut eräs terapeutti joka on kärsinyt alkoholismista ja jolla oli huonot perhe-olot. Mutta nyt tietää miten parantua!

      Itseäni ja omien tunteiden ja ajatusten käsittelyä tämä on auttanut vallan suuresti! Tänäänkin koin läpimurron ajatuksissani kun pääsin n.10 vuotta kestäneen tuskan alkulähteille!

      Siihen hylätyksi tulemisen tunteeseen, ettei maailmassa ole kuin vihollisia!
      Mutta on täällä varmasti rakkaita ihmisiä jotka hyväksyvät minut semmoisena kuin olen! Viallisena ja epätäydellisenä. Omana itsenäni!

      Ei siitä kuin ylös ulos ja polulle!

      Kokeile Jeesukseen uskomista, saatat yllättyä positiivisesti!

      • samaa mieltä

        Mukavaa, että tuot esille tämänkin puolen! =)


    • Yskänlääkefani

      Sen verran tullut katseltua tuot TV7, että älkää hyvät ihmiset sekaantuko siihen jeesukseen. Uskoa saa, mutta ei sitä ole pakko mainostaa ja ylistää kuinka mahtavaa ja hienoa se on.

      On tullut koitettua uskomista Jumalaan ja Saatanaan, mutta kumpikaan ei ollut juttuni varsinkaan ensimmäinen. Molemmissa piireissä vaaditaan samoja asioita vaikka tuntuu, että ison Jn puolella se touhu oli vielä villimpää ja sairaampaa kuin sillä toisella ääripäällä. Eli jos jätetään noi uskonnot vaan suosiolla tästäKIN ketjusta pois..

      Mistä saadaan apua ja tukea ihmiselle joka on todella yrittänyt nousta paskasta ylös? Hakenut apua, mutta ei sitä ole saanut. Tuntuu, että moni kommentoija täälä on vailla minkäänlaista tietämystä millaista elämä on, kun et vain enään jaksa elää. Onko eläminen elämistä jos sinulla ei ole mitään minkä takia elää?
      Itsemurha ei ole ratkaisu, se vaan pysyy todella hyvänä vaihtoehtona meiningillä on eletty pian viisi vuotta.

      Joka päivä mielessä pyörivät ajatukset lähtemisestä eivät todellakaan ole mitään kaikkein iloisimpia asioita ja jotka tämän ovat kokeneet/kokevat tietävät kyllä mistä puhun. Ja kyllä, yritetty on, mutta ei voi mitään.

      Jaksamisia kaikille kohtalotovereille.

      • tosiasioita:

        Uskominen Jumalaan ei ole auttanut, koska et ole ollut 100% sydämellä liikkellä. Eli et ole tahtonut tarpeeksi löytää Jeesusta.

        Muista, että eletään vihollisen maaperällä. Se pitää jokaisesta kiinni kynsin hampain, verissäpäin. Ja sun pitää suorastaan huutaa Jeesuksen puoleen apua saadaksesi, koska olet niin paholaisen orja ettei se tahdo sinusta päästää irti.

        Itseasiassa Jeesuksen löytämisen vaikeus vain todistaan paholaisen olevan olemassa. Jos me EI elettäis vihollisen maaperällä, joka pitää meistä kiinni, eikö olis helppoa löytää Jeesus? Siis Jeesuksen löytäminen olis helppoa jos vihollista ei olis ja joka laittaa kampoihin verissäpäin pitääkseen jokaisen kadotuksen tiellä. Siis eihän mikään mitä ei ole olemassakaan voi toimia mitenkään, vai mitä? Jos siis paholaista ei ole, niin ei se vois toimia mitenkään. Ja jos sä oot kokenut jotain paholaisen toimintaa, niin tiedät sen olevan olemassa.

        Jos sä siis näet vastustusta Jeesus-asioista tiedät, että on joku joka tahtoo vastustaa. Ja miksi se tahtoo vastustaa? Miksi se tahtoo, että ihmiset vastustavat Jeesus-asioita? Siksi, että Jeesus onkin totta! Eikä tämä taho tahdo,että ihmiset löytävät totuuden elämästä ja kuolemasta.

        Kaikenmaailman hindujutut, buddhat, ateismit ja muut on helppo löytää, koska ne on harhaa. Vihollinen antaa ne helposti löytää, koska ne ei pidä paikkaansa ja ne vie ihmisen kadotukseen. Ja Jeesuski olis helppo löytää jos Jeesusta ei olis olemassakaan. Tai paholaista, koska kukaan ei silloin vastustais näin paljon Jeesus-asioita niin kuin sitä vastustetaan eikä kukaan silloin leivittäis niin paljon valetta kristityistä ja vihais kristittyjä.

        Kato, just sen takia Jeesus on vaikea löytää, koska se on sittenkin totta! Jos Jeesusta ei olis olemassakaan, miksi joku taho haluaa kaikin keinoin mitätöidä Jeesuksen olemassa olon, kertoo siitä valheita ja tekee kaikkensa, jotta ihminen ei Jeesusta löytäis? Ei siinä olis mitään järkeä jos se ei olis totta.

        Miksi joku taho tahtoo väittää juuri itsetuhoisimmille ihmisille, että uskovaiset on suunnilleen jotain skitsofrenikoita? Sen takia, että tällaiset ihmiset ovat sokeita eivätkä näe totuutta. Synti on sokaissut heidän silmänsä olemaan näkemättä totuutta eikä sitä totuutta näe jos ei Jeesus niitä silmiä aukaise. Eikä se aukaise, jos et anna elämääsi Jeesukselle ja synny uudesti ylhäältä.

        Hengellisesti sokeat ihmiset ovat paholaisen orjia, joiden ajatuksiin paha pystyy vaikuttamaan ja väittämään kaikkea höpöjuttuja (kuten vaikka se, että uskovaiset ovat skitsofrenikoita). Ja esim. mielenterveyspuolen työntekijöiltä on tukittu suu, ettei ne vaan puhu hengellisistä asioista, jotta itsetuhoiset ihmiset ei löytäis Jeesusta, kärsis mahdollisimman paljon, tappais vaikka itsensä ja jättäis vielä kärsimystä tänne muille ihmisille. Silloin kärsimyksen määrä maailmassa olisi maksimaalinen!

        Paholainen vihaa Jumalaa ja ihmistä. Paha ei pysty tavoittamaan Jumalaa eikä se pystynyt hävittämään Jeesusta, koska Jeesus nousikin kuolleista. Ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi hallitsemaan maata, paholainen suuntaa kaiken vihansa ihmiseen ja haluaa kaikkien ihmisten joutuvan sinne minne itsekin joutui - helvettiin. Ikuiseen eroon Jumalasta. Siksi maailma on niin paska paikka, koska ihmiset on paholaisen orjia, synnin orjia eivätkä piittaa Jumalasta. Tää on suora syy-seuraus -suhde ihmisen vääristä valinnoista ja siitä, että ihmiset eivät tunne Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

        Paholainen just tahtoo,että kukaan ei varmasti tahdo sekaantua siihen Jeesukseen ja että kukaan ei varmasti halua puhua siitä täällä, koska siinähän vois käydä niin, että joku tulis uskoon eikä joutuiskaan kadotukseen! Sehän on paholaisesta kauheinta mitä se tietää.

        Jokainen ihminen alkaa jossain vaihessa elämäänsä tekemään syntiä jollain tavalla ja joutuu itse, henkilökohtaisesti päättämään haluaako pelastua vai ei ja etsimään sitä kuin hopeaa, tavoittelemaan niin kuin kätkettyä aarretta. Ilman ihmisen omaa, henkilökohtaista valintaa, pelastus jää löytämättä, koska paholainen on ihmistä suurempi voima ja laittaa vastaan. Ihminen on täysin puolustuskyvytön paholaista vastaan ja täysin sen pompoteltavana ja aivopestävänä. Ja sitten varsinki jos ei edes lue Raamattua, ei pysty arvioimaan itse omassa päässään onko joku hengellisistä asioista näkemänsä/kuulemansa juttu totta vai ei. Joutuu vaan hiljaa tyytymään kuulemaansa ja liian monet eksyy ja uskoo valheita.


      • Ei näin...
        tosiasioita: kirjoitti:

        Uskominen Jumalaan ei ole auttanut, koska et ole ollut 100% sydämellä liikkellä. Eli et ole tahtonut tarpeeksi löytää Jeesusta.

        Muista, että eletään vihollisen maaperällä. Se pitää jokaisesta kiinni kynsin hampain, verissäpäin. Ja sun pitää suorastaan huutaa Jeesuksen puoleen apua saadaksesi, koska olet niin paholaisen orja ettei se tahdo sinusta päästää irti.

        Itseasiassa Jeesuksen löytämisen vaikeus vain todistaan paholaisen olevan olemassa. Jos me EI elettäis vihollisen maaperällä, joka pitää meistä kiinni, eikö olis helppoa löytää Jeesus? Siis Jeesuksen löytäminen olis helppoa jos vihollista ei olis ja joka laittaa kampoihin verissäpäin pitääkseen jokaisen kadotuksen tiellä. Siis eihän mikään mitä ei ole olemassakaan voi toimia mitenkään, vai mitä? Jos siis paholaista ei ole, niin ei se vois toimia mitenkään. Ja jos sä oot kokenut jotain paholaisen toimintaa, niin tiedät sen olevan olemassa.

        Jos sä siis näet vastustusta Jeesus-asioista tiedät, että on joku joka tahtoo vastustaa. Ja miksi se tahtoo vastustaa? Miksi se tahtoo, että ihmiset vastustavat Jeesus-asioita? Siksi, että Jeesus onkin totta! Eikä tämä taho tahdo,että ihmiset löytävät totuuden elämästä ja kuolemasta.

        Kaikenmaailman hindujutut, buddhat, ateismit ja muut on helppo löytää, koska ne on harhaa. Vihollinen antaa ne helposti löytää, koska ne ei pidä paikkaansa ja ne vie ihmisen kadotukseen. Ja Jeesuski olis helppo löytää jos Jeesusta ei olis olemassakaan. Tai paholaista, koska kukaan ei silloin vastustais näin paljon Jeesus-asioita niin kuin sitä vastustetaan eikä kukaan silloin leivittäis niin paljon valetta kristityistä ja vihais kristittyjä.

        Kato, just sen takia Jeesus on vaikea löytää, koska se on sittenkin totta! Jos Jeesusta ei olis olemassakaan, miksi joku taho haluaa kaikin keinoin mitätöidä Jeesuksen olemassa olon, kertoo siitä valheita ja tekee kaikkensa, jotta ihminen ei Jeesusta löytäis? Ei siinä olis mitään järkeä jos se ei olis totta.

        Miksi joku taho tahtoo väittää juuri itsetuhoisimmille ihmisille, että uskovaiset on suunnilleen jotain skitsofrenikoita? Sen takia, että tällaiset ihmiset ovat sokeita eivätkä näe totuutta. Synti on sokaissut heidän silmänsä olemaan näkemättä totuutta eikä sitä totuutta näe jos ei Jeesus niitä silmiä aukaise. Eikä se aukaise, jos et anna elämääsi Jeesukselle ja synny uudesti ylhäältä.

        Hengellisesti sokeat ihmiset ovat paholaisen orjia, joiden ajatuksiin paha pystyy vaikuttamaan ja väittämään kaikkea höpöjuttuja (kuten vaikka se, että uskovaiset ovat skitsofrenikoita). Ja esim. mielenterveyspuolen työntekijöiltä on tukittu suu, ettei ne vaan puhu hengellisistä asioista, jotta itsetuhoiset ihmiset ei löytäis Jeesusta, kärsis mahdollisimman paljon, tappais vaikka itsensä ja jättäis vielä kärsimystä tänne muille ihmisille. Silloin kärsimyksen määrä maailmassa olisi maksimaalinen!

        Paholainen vihaa Jumalaa ja ihmistä. Paha ei pysty tavoittamaan Jumalaa eikä se pystynyt hävittämään Jeesusta, koska Jeesus nousikin kuolleista. Ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi hallitsemaan maata, paholainen suuntaa kaiken vihansa ihmiseen ja haluaa kaikkien ihmisten joutuvan sinne minne itsekin joutui - helvettiin. Ikuiseen eroon Jumalasta. Siksi maailma on niin paska paikka, koska ihmiset on paholaisen orjia, synnin orjia eivätkä piittaa Jumalasta. Tää on suora syy-seuraus -suhde ihmisen vääristä valinnoista ja siitä, että ihmiset eivät tunne Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

        Paholainen just tahtoo,että kukaan ei varmasti tahdo sekaantua siihen Jeesukseen ja että kukaan ei varmasti halua puhua siitä täällä, koska siinähän vois käydä niin, että joku tulis uskoon eikä joutuiskaan kadotukseen! Sehän on paholaisesta kauheinta mitä se tietää.

        Jokainen ihminen alkaa jossain vaihessa elämäänsä tekemään syntiä jollain tavalla ja joutuu itse, henkilökohtaisesti päättämään haluaako pelastua vai ei ja etsimään sitä kuin hopeaa, tavoittelemaan niin kuin kätkettyä aarretta. Ilman ihmisen omaa, henkilökohtaista valintaa, pelastus jää löytämättä, koska paholainen on ihmistä suurempi voima ja laittaa vastaan. Ihminen on täysin puolustuskyvytön paholaista vastaan ja täysin sen pompoteltavana ja aivopestävänä. Ja sitten varsinki jos ei edes lue Raamattua, ei pysty arvioimaan itse omassa päässään onko joku hengellisistä asioista näkemänsä/kuulemansa juttu totta vai ei. Joutuu vaan hiljaa tyytymään kuulemaansa ja liian monet eksyy ja uskoo valheita.

        Nyt vittu oikeesti...


      • tosiasioita: kirjoitti:

        Uskominen Jumalaan ei ole auttanut, koska et ole ollut 100% sydämellä liikkellä. Eli et ole tahtonut tarpeeksi löytää Jeesusta.

        Muista, että eletään vihollisen maaperällä. Se pitää jokaisesta kiinni kynsin hampain, verissäpäin. Ja sun pitää suorastaan huutaa Jeesuksen puoleen apua saadaksesi, koska olet niin paholaisen orja ettei se tahdo sinusta päästää irti.

        Itseasiassa Jeesuksen löytämisen vaikeus vain todistaan paholaisen olevan olemassa. Jos me EI elettäis vihollisen maaperällä, joka pitää meistä kiinni, eikö olis helppoa löytää Jeesus? Siis Jeesuksen löytäminen olis helppoa jos vihollista ei olis ja joka laittaa kampoihin verissäpäin pitääkseen jokaisen kadotuksen tiellä. Siis eihän mikään mitä ei ole olemassakaan voi toimia mitenkään, vai mitä? Jos siis paholaista ei ole, niin ei se vois toimia mitenkään. Ja jos sä oot kokenut jotain paholaisen toimintaa, niin tiedät sen olevan olemassa.

        Jos sä siis näet vastustusta Jeesus-asioista tiedät, että on joku joka tahtoo vastustaa. Ja miksi se tahtoo vastustaa? Miksi se tahtoo, että ihmiset vastustavat Jeesus-asioita? Siksi, että Jeesus onkin totta! Eikä tämä taho tahdo,että ihmiset löytävät totuuden elämästä ja kuolemasta.

        Kaikenmaailman hindujutut, buddhat, ateismit ja muut on helppo löytää, koska ne on harhaa. Vihollinen antaa ne helposti löytää, koska ne ei pidä paikkaansa ja ne vie ihmisen kadotukseen. Ja Jeesuski olis helppo löytää jos Jeesusta ei olis olemassakaan. Tai paholaista, koska kukaan ei silloin vastustais näin paljon Jeesus-asioita niin kuin sitä vastustetaan eikä kukaan silloin leivittäis niin paljon valetta kristityistä ja vihais kristittyjä.

        Kato, just sen takia Jeesus on vaikea löytää, koska se on sittenkin totta! Jos Jeesusta ei olis olemassakaan, miksi joku taho haluaa kaikin keinoin mitätöidä Jeesuksen olemassa olon, kertoo siitä valheita ja tekee kaikkensa, jotta ihminen ei Jeesusta löytäis? Ei siinä olis mitään järkeä jos se ei olis totta.

        Miksi joku taho tahtoo väittää juuri itsetuhoisimmille ihmisille, että uskovaiset on suunnilleen jotain skitsofrenikoita? Sen takia, että tällaiset ihmiset ovat sokeita eivätkä näe totuutta. Synti on sokaissut heidän silmänsä olemaan näkemättä totuutta eikä sitä totuutta näe jos ei Jeesus niitä silmiä aukaise. Eikä se aukaise, jos et anna elämääsi Jeesukselle ja synny uudesti ylhäältä.

        Hengellisesti sokeat ihmiset ovat paholaisen orjia, joiden ajatuksiin paha pystyy vaikuttamaan ja väittämään kaikkea höpöjuttuja (kuten vaikka se, että uskovaiset ovat skitsofrenikoita). Ja esim. mielenterveyspuolen työntekijöiltä on tukittu suu, ettei ne vaan puhu hengellisistä asioista, jotta itsetuhoiset ihmiset ei löytäis Jeesusta, kärsis mahdollisimman paljon, tappais vaikka itsensä ja jättäis vielä kärsimystä tänne muille ihmisille. Silloin kärsimyksen määrä maailmassa olisi maksimaalinen!

        Paholainen vihaa Jumalaa ja ihmistä. Paha ei pysty tavoittamaan Jumalaa eikä se pystynyt hävittämään Jeesusta, koska Jeesus nousikin kuolleista. Ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi hallitsemaan maata, paholainen suuntaa kaiken vihansa ihmiseen ja haluaa kaikkien ihmisten joutuvan sinne minne itsekin joutui - helvettiin. Ikuiseen eroon Jumalasta. Siksi maailma on niin paska paikka, koska ihmiset on paholaisen orjia, synnin orjia eivätkä piittaa Jumalasta. Tää on suora syy-seuraus -suhde ihmisen vääristä valinnoista ja siitä, että ihmiset eivät tunne Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

        Paholainen just tahtoo,että kukaan ei varmasti tahdo sekaantua siihen Jeesukseen ja että kukaan ei varmasti halua puhua siitä täällä, koska siinähän vois käydä niin, että joku tulis uskoon eikä joutuiskaan kadotukseen! Sehän on paholaisesta kauheinta mitä se tietää.

        Jokainen ihminen alkaa jossain vaihessa elämäänsä tekemään syntiä jollain tavalla ja joutuu itse, henkilökohtaisesti päättämään haluaako pelastua vai ei ja etsimään sitä kuin hopeaa, tavoittelemaan niin kuin kätkettyä aarretta. Ilman ihmisen omaa, henkilökohtaista valintaa, pelastus jää löytämättä, koska paholainen on ihmistä suurempi voima ja laittaa vastaan. Ihminen on täysin puolustuskyvytön paholaista vastaan ja täysin sen pompoteltavana ja aivopestävänä. Ja sitten varsinki jos ei edes lue Raamattua, ei pysty arvioimaan itse omassa päässään onko joku hengellisistä asioista näkemänsä/kuulemansa juttu totta vai ei. Joutuu vaan hiljaa tyytymään kuulemaansa ja liian monet eksyy ja uskoo valheita.

        Mistä teitä uskonnollisia hihhuleita oikein sikiää? Jumalasta ei kuule ole ollut apua, eikä tule olemaan apua. Jospa jätettäis noi hihhulointi-jumala-on-vastaus-kaikkeen paska toiseen ketjuun. Ei vaan jaksa lukea tuota samaa paasausta.


    • tyrhhjk

      Nythän tuli ISOJYTKY, muistatteko mitä soini lupasi,maita ja mantuja taisi tulla kuukin taivaalta.Luikkivat oppositioon ja ulos vastuusta.3500 € kk viisimiljoonaa € puoluetukea taxisetelit,lentovapaaliput,juna ja bussivapaaliput ja paljon paljon muuta....Köyhien asialla,,,Lonkkaa vetävät oppositiossa.....Kerrankin kun äänestin niin ketuiksi meni sekin...Naru ja vahva oksa taitaa olla seuraavana.Ei jaksa

    • isojytky+++

      muuten hyvä,mutta 3500 on kahdenviikon palkka. karvan vajaa 7000 € on alkupalkka.Noi muut edut taitaa olla ok. Kelpaisi minullekkin.Jos tämä nyt ketään piristää

    • 31

      Aika huono olo mullakin, mutta ei elämä kuitenkaan ole huono asia. Elää aion loppuun asti. Loukkasin ihmisiä jotka ovat läheisiä. Ihan karsea olo.

    • hyväksikäytetty17

      hei oli pakko lukea kirjoituksesi. en varmaan ole samaa ikäluokkaa kuin sinä sillä olen 17 vuotias. olen kokenut maailman synkkyyden sillä minua käytettii seksuaalisesti hyväksi yli 4 vuoden ajan. siitä on nyt kolme vuotta. vielä vuosi sitten olin ihan loppu ja yritin itsemurhaa minun olisi pitänyt kaiken järjen mukaan kuolla mutta jumala tahtoi jotain muuta. en usko itse jumalaan mutta tollanen pistää miettimään. kuitenkin. jouduin hoitoon psykiatriseen sairaalaan . silloin väitin itselleni että ei tuo mitään auta. silla minut on rikottu, pilattu ja murhattu henkisesti olen enää raunio. olen sairaalassa edelleen ja olen siitä nykyään kiitollinen. koskaan en pääse siitä yli mitä mulle tehtii. sitä arpea joka on liian suuri ei voi koskaan parantaa ja pelkkä siitä puhuminen on vaikeaa, mutta ymmärrän että mun aika ei ole vielä tullut. mulla on täällä kaikki sukulaiset ja kaverit jotka todella välittää ja yrittää ymmärtää mitä mulle on tehty( ne ei koskaan voi tietää miltä se tuntuu kun on hyväksikäytetty, mutta ne todella yrittää ymmärtää.) se ei ole sama asia kuin sulla mutta sullakin on varmasti joku joka sua jäis kaipaamaan ja joka oikeesti välittää susta vaikka susta ei siltä tuntuisi.

      • MN:

        Oliskohan sitten kannattanut kertoa niille hyville kavereille ja sukulaisille jo ensimmäisenä hyväksikäyttö vuonna? Oletko sä edes nyt tehnyt rikosilmoituksen?


    • poijoijoi...

      tässä 10v sitten päätin että ny lähden täältä ja sillä sippi, mutta kuulin että apua saa näihin juttuihin ja kävin aikamoisen kallonkutistus juuston monenlaisen sygolooki ja muut noidat mukaan lukien ja se kannatti ja nyt suksi luistaa paremmin vaikka ei lunta olekkaann, tietyt lääkkeet saa ukon suht kuntoon kun älyää aikanaan hakea apua, ei kannata jäädä tuleen makaamaan sanotaan.vaikka ei täysin hihna jää paikoilleen mutta pysyy kuitenkin hahlossaan, koitelkaa jaksaa vaikka se joskus ei siltä aina tunnukkaan!

    • 343432

      Ei itsemurha ole ratsaisu mihinkään. Ei se auta ketään. Itsellesi teet suuren vahingon. Herra on ainut joka sua voi auttaa Hän on kuollut ristillä ihmisten syntien tähden ja Hänen kauttaan ihmisillä on pelastus ja parantuminen ja vapautuminen kaikista sairauksista masennuksesta ja ynnä muusta. Jos elämäs Hänelle annat nii Hän sinua auttaa kaikessa

    • jullegalle

      Ei muuta kuin ranteet auki

    • Tämä biisi OIkeasti sopii tähän ketjuun
      http://www.youtube.com/watch?v=Gk-HlBO2zkI

      Ja mitä ranteet auki tulee, yritetty jo pari kertaa. Ei toimi, jää vaan ikävät jäljet, jotka kutisee helteellä. Mieluiten lähtö joko lääkkeillä tai viereinen junarata on suunnitelma 2.

      Ja mitä tuohon Herran apuun tulee, niin uskoo siihen ken haluaa. Onko tuota uskontoa pakko tunkea joka paikkaan? Oma asenteeni raamattuun on, että sen kirjoitti tietyt ihmiset kunnon sienitripin jälkeen ja pohjautuu heidän hallusinaatioihin. Koska näyt olivat tarpeeksi vinhoja, tuli kirjasta kaikkien aikojen best seller ja hihhuleiden innonlähde. Kaiken lisäksi koko kirja on vastuussa ristiretkien teurastuksista ja aikasen monesta sodasta. Todella kannatti kirjoittaa koko kirja.

    • Irti masennuksesta

      Ei kannata jäädä tuleen makaamaan kannattaa hakea apua heittää yksinäisyys menemään Hae ympärillesi ihmisiä etsivä löytää Sehän on selvä ,että ei meitä ole tehty yksinään eläjiksi Masennukseen saa nykyään tukea Avaudu saat tukea itsellesi siittä olen aivan varma.Ihmiset kautta historian ovat selvinneet vaikeistakin asioista Esim sota oli vaikeaa aikaa siittäkin selvittiin miksei masennuksesta

      • 1 + 7

        Olen täysin samaa mieltä. Heittäkää se yksinäisyys menemään, älkääkä olko masentuneita. Siinä on teille ratkaisu, hyvät ihmiset!


      • tirlittantan

        Ette jaksais jauhaa tota samaa joka asiaan:
        Ei saa jäädä tuleen makaamaan!
        Pitää etsiä seuraa!
        Ota itseäsi niskasta kii!
        Lähde lenkille!

        Ja onko pakko Jeesusta joka asiaan sotkea?
        Mitä pahaa se on tehnyt?

        Masennus on masennus, ja sitä ei vaan ymmärrä ne
        ketkä ei ole sitä kokeneet.
        Moni varmaan tarkoittaa hyvää, vaikkei asiaa ymmärrä.


    • Matkaa täytyy jatkaa

      Moi, samoin täällä, on niin paljon asioita joita en itselleni voi antaa anteeksi. Olen käynyt lääkärissä, mtt:ssä ja papin puheilla mutta mikään ei helpota oloani. Ei ole kavereita, vaan loistava menneisyys. En tiedä enää miten elämää katsoisin. Olisiko musta johonkin vielä? Kaikki menneet tekoni painavat niin raskaasti sydäntäni, tarkoitin toisten ihmisten loukkaamista. Minä teen omat ratkaisuni ja sinä omasi. Toivon kuitenkin että aurinko sulle joskus hymyilee !!!

    • becoming insane

      Minäkin haluan kuolla. Varsinkin näin kesällä kun näkee jokapuolella kaveriporukoita ja pareja yksinäisyys tuntuu tosi pahalta. Ne vähäiset kaverit mitä on joskus ollut ovat hylänneet. Ei niistä ikinä mitään kuulu jos ei itse tee aloitetta. Vituttaa tollanen. Välillä tuntuu että olisin maailman yksinäisin ihminen. Itsemurha pyörii joka päivä mielessä. Vanhempien ja koirani takia täällä kumminkin vielä haluan olla.

      • yksin.kotona

        Mun yks koulukaveri teki itsarin tos 5 kuukautta sitten. En yhtään tiedä miksi mut se oli masentunut, joi alkoholia, käytti pillereita, oli työtön ja kaikkee muuta. Ei se ole mikään ratkaisu. Itse kuolen vasta jsokus 80 vuotiaana kun sydän sanoo sopimuksen irti. Kuolen itten vaikka yksinäisenä , ihan sama mulle mut en ole hullu joka ajattelis edes mitään sellasta.


    • Aku_666

      No onneks maailmanloppu tulee joulukuussa ni ei tarvi enää kenenkää kituu tääl yksin...

    • yksin.kotona

      tuleeks maaailmanloppu. Jesh. Vihdoinkin. ei mun elämällä ollutkaan mitään arvoa.

    • Paistaa se päivä r.k

      Tiedän tunteen, mutta jos kuolet nyt, kuolet onnettomana. Elossa sinulla on vielä mahdollisuus onneen, olkoon todennäköisyys kuinka pieni tahansa. Kuolleena kaikki toivo loppuu. Ethän halua kuolla onnettomana?

    • ei päivä aina paista

      Itsemurha voi olla joissakin äärimmäisissä tilanteissa tosiaan se ainoa ratkaisu. Jokaisella ihmisellä on rajansa ja jossain vaiheessa ei enää vain jaksa. Harva tietää sitä tunnetta kun ei oikeasti ole toivoa eikä tulevaisuutta näköpiirissä. Ei ole ollut vuosia kiusattu, syrjitty toisten toimesta ja jokainen ihmiskontakti on päättynyt pettymykseen.

      Itse en näiden takia osaa jatkaa yhtään eteenpäin. Koska en käy ulkona ei myöskään tule mahdollisuuksia muutokseen. En taida totta puhuakseni edes haluta koska ihmiset ovat epäaitoja ja epäluotettavia. Ainoastaan itseen voi luottaa täysin.

    • SleepsW/Ghosts

      Katsokaa tämä http://www.youtube.com/watch?v=Gc4HGQHgeFE ja sen jälkeen katsokaa itseänne.. Tuntuuko miltä?
      Meinasin itsekin vuodattaa pitkän tarinan elämäni kurjuudesta. Tekisi mieli lähteä, kuten niin monen muunkin.
      Moneen kertaan olen tätä ketjua lueskellut ja minua lämmittää ajatus siitä, että täällä on myös kovin monta ihmistä, jotka tuntuvat aidosti haluavan auttaa muita elämän runnelleita. Kiitos teille, olette tärkeitä!
      Voisimmeko useampi olla sellaisia? Pieni hetki vain, aito ajatus ja teko kerrallaan. Myös me, jotka olemme masentuneita?
      Kun itse olin aallonpohjalla, siis oikeasti todella pohjalla, palautumiseni alkoi niinkin pienestä asiasta kun uskalsin heittää hymyn kadulla tuntemattomalle, ja minulle hymyiltiin takaisin. Tai kaupankassan iloinen tervehdys. Linnunlaulu yöllä kävelyllä käydessä. Kehu nettiprofiilista. Juuri tämänkaltainen keskustelu, jossa otettiin huomioon.

      Voitaisiinko suhtautua itseemme ja muihin armokkuudella, että aina ei tarvitse jaksaa kaikkea, kaiken ei täydy olla valmista eikä täydellistä, eikä elämää rakenneta hetitässänyt vaan pienoisista palikoista?

    • Yskänlääkefani

      Nykyään ihmiset eivät enään ehdi välittämään toisesta.
      Tärkeintä on vain se oma elämä ja, että se menee hyvin. Ihminen joka haluaa auttaa muita on luultavasti itse joskus joutunut ehkä kokemaan jotain samanlaista aivan kuin itsekin sen takia varsinkin itse haluaisin auttaa muita kohtalo tovereita.

      Jättäkää se itsekkyys pois ja ottakaa vaikka oppia juurikin ylemmästä postista. Hymyilkää toisillenne. Ei aina tarvitse olla naama norsun vitulla oudoillekin ihmisille tai vaan tuijottaa ihmisiä tyhmän näköisenä nollat taulussa. Hyvä maailma lähtee pienistä teoista ja sitä tämä maailma tulee tarvitsemaankin jatkuvasti lisääntyvän väestön takia. Tulee aika pirulliset oltavat jos tulevaisuudessa 10 miljoonaa ihmistä on vain vittumaisia toisillensa.

    • aaaaaaaaaaaaAA!!!!

      HALUAN KUOLLA!!!!!!!!!!!!!!!!!

    • 7+20

      Oletko jo löytänyt elämänilon vai näyttääkö vielä yhtä synkälät? Et kai vaan ole tehnyt itsellesi mitään?

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      95
      6876
    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      29
      2696
    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      33
      2283
    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      84
      1960
    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1681
    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      6
      1487
    7. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1377
    8. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1351
    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      8
      1304
    10. Musiikkineuvos Ilkka Lipsanen eli Danny TV:ssä - Blondeja, hittibiisejä, räjäyttävä Danny Show...

      Ilkka Lipsanen eli Danny on viihdyttänyt meitä jo kuusi vuosikymmentä. Musiikkineuvos on myös liikemies, jonka voidaan
      Suomalaiset julkkikset
      31
      1257
    Aihe