rv 35

kovasti kuulostaa siltä että syntyy ennen laskettua aikaa kyllä :), mutta otahan vielä hetki rauhallisesti, lapsi katotaan täysaikaiseksi vasta 37 viikolla!
ja tuossa vaiheessa voi vielä paljonki tulla ongelmia, todellakin; sinivalohoitoa, verensokeri ei pysy vauvalla ylhäällä, lämmöt ei pysy ylhäällä, hengitys ongelmia voi tulla jne...
enkä siiis halua turhaan pelotella, vaan muistan ja tiedän kokemuksesta kuinka sitä itsekin aatteli et ollaanhan täs jo hyvillä että mitä sit vaikka syntyiski, tuo ajatus siis oli vaikka muut yritti kuinka varotella!
sitä vaan ajatteli itteensä sillon...

lapsen parhaaksi on että se syntyis mahollisimman lähellä laskettua! :) nautiskele olemisestasi vielä jotenki...
tiedän että hankalaa ja vaikeaa... ku pyörii vaan se vauva mielessä... :)
zemppiäloppu ajalle :)

Olisinpa itsekin jo tuossa vaiheessa... :D *malttamaton* ;D

Täällä toinen samoilla viikoilla ja tunnen olevani nyt elämäni vedossa. :D Koko muu raskausaika on mennyt sairastellessa ja ties missä solmussa jatkuvasti, mutta nyt on jo muutama viikko ollut asiat suht. ok. Vauvelia käytiin katsomassa pari viikkoa sitten ultrassa ja sielläkin asiat näytti olevan ok.

Kyllä se vointi voi vaihdella tosi paljon, ja toki turvotus, väsymys, huonot yöunet ja kivuttomat supparit ovat arkipäivää, mutta koen ne jotenkin eri tavalla nyt, kun voinnissa ei ole muuta huolenaihetta. Koitahan tsempata ja jaksaa vielä, nauti auringosta (vaikka varjossa). Niin valmistaudut parhaiten tulevaan, josta emme kukaan tiedä. :)

Kiitos teille! :) Ehdottomasti toivon että vauva pysyttelisi mahassa vielä monta viikkoa, tämmöinen olon muutos vaan pistää miettimään.. Kun koko muu raskausaika on mennyt tosi hyvin, en ole tarvinnut sairaslomia ja olen jaksanut touhuta normaalisti. Ettei vaan ennakoisi mitään. Tuntuisi hurjalta jos nyt joutuisi lähteä synnyttämään :(
Yritän kaikin keinoin nauttia ja lepäillä :) Ja tsemppiä teille muillekin odotukseen!

Täällä myös tukalat oltavat. Vauva laskeutui 2 vkoa sitten (nyt menossa 35 1), ja olo kamaloitui heti. Olen ollut oikeastaan koko ajan vuodelevossa nämä viimeisimmät pari viikkoa, kun en ole uskaltanut tehdä mitään. Kohdunsuu on ollut pehmeä jo hetken aikaa ja kivuttomia ja kivuliaita suppareita ollut rv 20 --> Mutta nyt, kun pää tosiaan painaa tuonne alas ja PAHASTI, niin olo on todella sietämätön. Tuntuu, että kohta se tipahtaa lattialle. :D

Mulla myös esikoinen, mutta äiti ja sisko sanoivat, että tämä munkin tukaluus on täysin normaalia raskauden lopulla, ja että ihan hyvin voi mennä lasketun ajan ylikin. Mä toivon, että pysyis nyt vielä ainakin pari viikkoa, ettei olisi keskonen, mutta tulisi vaikkapa viikko ennen laskettua aikaa, koska oma olo on niin kauhea. Nukkuminen on suorastaan mahdotonta, istuminen tuntuu inhottavalta ja seisominen se vasta hirveää onkin, saati kävely!

Ehkä tämän lopun kestää, kun tietää, mikä palkinto odottaa. :) Odottavan aika on vaan niiiiiiiiiiiin pitkä.

Jaksamista ja voimia loppurutistukseen! :)

Täällä myös yksi suunnilleen samoilla viikoilla. Olo vaihtelee hyvin paljon. Joinakin päivinä tuntuu, että voisi vaikka lähteä juoksulenkille, sitten huonompina päivinä taas ei meinaa aamulla sängystä päästä ylös, kun nivuset ja alavatsa on niin kipeät... Myös masuasukin liikkeet tuntuu välillä aika inhottaville kyljissä, mutta sitten toisaalta on ihana tietää, että on kunnossa ja liikuskelee.

Mieliala on ollut enimmäkseen hyvä, vaikka pari viikkoa sitten oli ensimmäinen sellainen kiukkukausi, että meinasin jo miehenkin jättää, kun ärsytti melkein kaikki, mitä se teki ja mitä jätti tekemättä. :D Onneksi tajusin, että johtuu hormoneista ja nyt onkin taas maailman ihanin mies. :) Unesta on tullut mulle mielettömän tärkeä asia, joka vaikuttaa mun mielialaan varmaan kaikkein eniten. Huonosti nukutun yön jälkeen kaikki tuntuu romahtavan, mutta jos nukun hyvin, olen seuraavana päivänä oikein virkeä ja energinen ja jaksan tehdä vaikka mitä. Vessassa tulee ravattua vähintään kerran yössä, mutta nyt on jo onneksi oppinut nukkumaan pätkissä. Sitähän se sitten varmaan on vauvankin kanssa...

Mä myös epäilen, että tämä lapsukainen tulee maailmaan ennen laskettua aikaa. Toivon tietysti, että ei tulisi. Ultrassa oli kuulema aika alhaalla ja sekin pisti miettimään, että joko se sieltä on tulossa...

Odotteluahan tämä on, ja välillä aika tuskaista odottelua. Mutta kun tosiaan ajattelee, mikä ihanuus sieltä sitten maailmaan putkahtaa, niin kyllä tämän kestää. Varsinkin kun lasta on jo monta vuotta odotettu, niin sitä kestää melkein mitä vaan, että sen käärön sitten saa syliin. :)

35 6 ja tuntuu että eihän tässä voida synnyttämään kohta lähteä, kun kai sitä KUULUISI olla jollain tapaa hankala olo ennen sitä? Ja ei ole, ei sitten yhtään. Jos oikein touhuaa, niin saattaa jonkun kerran häpyluusta hentoisesti vihlaista, mutta that's it. Vessassa rampataan ja hormonit sotkee unirytmiä, mut ei ne ole minua haitanneet. Ummeusta on, mutta siihen on troppia (kun muut keinot ei auttaneet). Kovottelusupistuksia on ollut jo 20 alkaen, mutta ei nekään edelleenkään edellytä pysähtymistä/hidastamista, eivät ole millään tapaa epämukavia. Uin (tai uin vielä viime viikolla, nyt taidan tulehdusriskin vuoksi luovuttaa), pyöräilen, lenkkeilen, luuttuan lattioita, käyn asioilla... Joo, jotta jonkinlainen balanssi ja oikeudenmukaisuus maailmassa säilyy niin katsotaanhan millainen synnytys mulle on luvassa :)

Ehkä tämä on osittain sen ansiota, että olin vielä puolitoista vuotta sitten sairaalloisen lihava, joten nyt lievästi ylipainoisena raskaana ollessa ei olekaan lainkaan raskas olo, selkä on paremmassa kunnossa kuin ennen ja se minkä joku muu kokisi kömpelyydeksi on minulle ihan normia...

Nyt menossa 35 5 ja olo muuttunut.. Neuvolassa meinasi että kaikki ihan normaalia, että ei tarvi alkaa vielä jättää pyöräilyä tai kävelylenkkejä pois. Tavallaan olin tosi helpottunut mutta toisaalta olis ollu kiva saada edes joku pieni "kielto", se olis merkki siitä että kohta on vauvan aika tulla ulos :)

Tämä viimeinen kuukausi tulee kulumaan todella hitaasti.. :D

Itse olen vasta rv 22, mutta nyt jo mietin miten saan ajan kulumaan sitten kun jään pois työstä ja odotan vain että vauva syntyy :D kun nyt jo tuntuu välillä että aika on niin pitkää x)

rv 35 ja toooooosi kipee ristiselkä, häpyluu/liitos, vihloo ja pää painaa ikävästi alas, myös vihlontaa kohdunsuulla. Kävely on kivuliasta ja tänää kun imuroin niiiiin helkkari mitkä ristiselkäkivut sain!!!!!! Pakkohan sitä liikkuakin on... Seisominen tuottaa väsymystä ja isutuminen ja makaaminen selälällään tuo kan huonon olon, painaa isoja verisuonia. Väsymys on pahin vaiva näitten kipujen lisäksi. Mieliala vaihtelee itken ja raivoan....Nukun pätkittäin, sekin tuppaa väsyttämään....
Muitakin lapsia on niin pakko touhuta ja koittaa jaksaa. Mulla on olleet kaikki hieman ennenaikaisia niin ei varmaan mee enää montaa viikkoa.... Liikuntaa harrastin tonne 30 viikolle, jolloin piti lopettaa lääkärin käskystä. Muutamia hiiva-emätin-virtsatietulehduksia on ollut, muuteen terveenä pysytty.
Ilmeisesti limatulppa on poistunut jo. Täytyis nauttia ja nauttiihan sitä tavallaan, mutta ei nuo kivut kovin häävejä ole. Onneksi ei ole turvotusta tai suuri oma painon nousu.
Joillakin menee yli vaikka kipuja on suhteellisen pienistä viikoista lähtien, ja kuten minulla on kuulema taipumus nopeisiin, hieman ennen aikaisiin synnytyksiin, on naisen taipumus, ja jos ei tule esim jotain tulehdusta joka voi synnytystä hidastaa niin synnytän mitä todennäköisemin samoin nytkin gynen mukaan, ja paikat jo hieman kysypyneen, joka on uudelleensynnyttäjälle normaali näillä viikoilla.