KAHVIPIRTTI 52 / 2011

HUomenta sanon minä;)

Nyt on aurinko ruvennut leikkimään kuurupiiloa, 16.7c näyttää mittari.
Ei kyllä vettä ole meille luvattu.
Jotain sumua on koska Liipolan mäkeä ei näy.
Kait se siitä kirkastuu
En tee mitään päivä on tänään;)
Korkeintaan menen tuonne alakertaan räpättämään;)

Aamukahveet hörppäsin tässä turistessani.
Odotinkin koska emäntämme nostaa uuden pirtin,hyvä näin.

näkyillään...

Hyvää puoltapäivää, vihdoin yhteys pelaa, mitenkähän kärsivällinen minusta tulekaan, kun tätä jatkuu.

Ei sateista tietoakaan, aurinko paistaa niin kauniin siniseltä taivaalta, onneksi tuulta aika reippaasti, mikä vilvoittaa.

Pyykki tuli pestyä ja nyt meinasin siivota makuuhuoneen, saa puhtaat lakanat vuoteisiin, huomenna sitten loput huoneet, iltapäivä on loikoilua omenapuun alla;)
On mukava tunne, kun yhtään likaista vaatetta ei löydy, pikku hetken tätä iloa, kaikesta sitä iloitseekin.
Saunakin tuli puhtaaksi samalla kertaa, kiva taas saunomaan mennä, ehkä ei kuitenkaan tänä iltana, huomenna sitten.
Meinasin pyykkipaljuun istua, mutta pelko, että en ylös pääse sai tuuman toteuttamatta;)

Tuo "räpättäminen" on hyvä tapa yhdessä oloon, teillä siellä on varmaan mummoa ja pappaa enemmänkin, isohan talo on, missä asut muori.

Minä kuuntelen linnun laulua, tuijotan taivasta, joskus haukka siellä liitelee, saalista tarkkailee.
Nyt ei ole pilviä, mistä muotoja voisi katsella, no onpa paljon muuta katseltavaa ja vain olla.

Kesäistä, mukavaa päivän jatkoa.

No niin...viikko sitten kävin pikaseltaan Stadissa, mentiin pojan kanssa Kannelmäen lähellä olevaan puutarhamyymälään. Iso paikka olikin, mutta melkeinpä suoraan käveltiin vaistomaisesti villiviinien luokse ja ottaa pätkäytettiin niitä sinne pojan terassille. Kattellaan nyt, miten nämä menestyvät, suukon annoin yhen taimen lehdelle, kuten tapani on. Kasvimaallanikin...ei nyt ole ennää kahteen vuoteen ollut...ensimmäistä sipulia, ensimmäistä pottua pussata mäiskäytin. Eihän mulla sato suinkaan ollut se pääasia, vaan että oli mielekästä tekemistä ja vähän samalla sitä ns. hyötyliikuntaa, ja aamulla aikasin aina kun siellä kävin, jonkin laulun siellä kaupungin vuokramaalla lauloin.
Tuli tuossa mieleeni, että onko meillä "multasormisilla" jottain erilaista energiaa annettavana kasveille, kun ne yleensä hyvin menestyvät. Miksi joillakin toisilla kaikki huonekasvitkin kuihtuvat hiljalleen pois.
Kotosalla en oikeestaan oo just mittään hommaillut, no sain kuitenkin talon pyykkituvassa tänä aamuna viimeset matot pestyä, tuossa pihalla mattotelineellä auringossa ja pienoisessa tuulessa kuivuvat.
On meillä nämä "naisten ilot", joita miehet eivät ymmärrä, eivät ees huomaa, jollei huomauta, että katohan, miten kirkkaat ikkunat. Tarkotuksella joskus jätän liinavaatekaapin oven auki jonkun tietyn tutun tullessa käymään, että hän saapi sitten kehua, miten hienot silitetyt lakanapinkat mulla on kaapissa (muka epähuomiossa jääny auki) !!!

Niin mahottomasti on kertyny kaappeihin sellasia sopivia pikku purkkeja, joten taian pitkästä aikaa tehhä kaikenlaista sörsseliä talven varalle. Onhan niitä mukava sitten annella vaikka lahjaksi.

Hyvää päivää pirttiin, aamulla yritin, eipä näy viesti tulleen.

Oikeassa olet susmorsian, ei niitä naisten töitä juurikan huomata, ilman että niistä itse mainitsee.
Tuo komeroiden oven auki pitäminen on sekin ihan hyväksyttävvä, pitäähän niitä tuuletta ja omaksi iloksi ohi mennen ihailla suoria lakanapinkkoja;)
Tuli mieleen poikani jolla kaapit on malli kelpoiset, siinä äiti jää toiseksi, en tiedä mistä lie oppinut, muutenkin varastot ja sellaiset työkalujen paikallaan olemiset on hänelle luontaista.

Siivouksen olen saanut tehtyä, vielä yksi sellainen ikävämpi homma on tehtävä, komposti sotkea ja kuiviketta lisättävä.
Ei se muuten niin ikävää ole, mutta itikat syntyvät ja sikiävät siinä kuusikossa missä komposti majailee.
Hommaan vaan ja sitten taas saa olla huoleti.

Kamalan kostea ilma, hiki pinnassa, vaikka ei mitään tekisi, lupailivat ukkosta, no vettä saisi tullakin.
Kasteluoja on melko kuivunut, kohta on kaivoon turvauduttava.


Silitettävää olisi, mutta taidan laistaa, onhan jotakin hommaa huomiseksi jätettävä;)

Oikein hikistä päivää kaikille, toivotaan ettei ukkonen vahinkoa tee, mitä nyt on jo tehnyt.

Tulin mukaan tähän kahvipirttiin ja kertoilen .Täällä särkijärvellä 30astetta lämmintä ,onneksi 6 jälkeen paistoin leivän ja maustekakun ei ollut vielä niin kuuma. minä kun keliakkikona en saa kaupasta mieleistä on välillä ,itse leivottava,saan mieleistäni. Kun olen yli 20v kärsinyt tuota jauho vikaa ,niin on jo hiotunut tuo taito,vaikka aika vaikeaa niistä jauhoista on kunnon evästä saada ,mutta aika on minut koulinnut . nyt söin lämmintä leipää ruuan kanssa ja alan päivä levolle.Kiitos kivasta seurasta. terv,, heta

Aiotteko katsoa Monacon häitä lauantaina?

En ihan tiedä vielä, onhan se tietenkin spektaakkeli vailla vertaa, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä silti katsominen.
Jo etukäteen on selvää, miten 'onnellisia' sitä sitten oikein ollaan. Onkohan totta, että morsian yritti karata?


Toivon, että tulee muuta menoa lauantaina!

Iloista viikonloppua kaikille!

Hitsipilli teidän kanssanne! Olen ihmetellut pari päviää, että jo on kumma, kun ei kukaan eksy pirttiin kahville. Enhän minä koskaan tuolla pääkadulla käy pällistelemässä, minulla on yläpalkissa suora linkki kahvipirttiin. Olen vaihtanut linkin aina sitten, kun emäntä on ilmoittanut uuden pirtin aukaisusta.

Vaan eipä toiminut nyt, ennen kuin hän Meri-Kukalle viitoitti tuoretta reittiä. Siitä sitten minäkin huomasin, että menneen talven lumia... vai olisiko menneen kesäkuun helteitä! Tiedoksi kuitenkin "ph":lle, että siellä vanassa pirtissä on 29.6. vastaukseni hänen kysymykseensä kesäteatterista.

Jokohan se kesä loppui meillä. Ihan hetki sitten meni pilveen, kun linnoittauduin parvekkeelle lukemaan. Huomiseksi on luvattu sadetta. Sitä se nyt varmaan valmistelee. Sen jälkeen on sitten, mitä on. Ehkä ei enää helteitä. Enpä niin kauheasti sitä sure, mutta toivottavasti ei pakkasen puolelle mene... vielä on yli 23 astetta parvekkeella, vaan tuskin kauan.

Nyt on oikea kirjanmerkki palkissa, joten jatketaan harjoituksia.

Kiitos tosi paljon kaikille onnitteluista. Tässä sitä kahdeksaakymppiä kohti mennä nitkutellaan. Kyllä sitä kaikenlaista remppaa on vuosien kuluessa tullut. Ja pahin tämä epäonnistunut jalkaoperointi, joka täydellisesti epäonnistui. Ei tule koskaan entiselleen, mutta mikäpä tässä muukaan entisellään on. Mutta näillä korteilla pelataan mitkä on jaettu .
Minä olen saanut jo muutaman vastaanoton pidettyä. Sunnuntaina tulee vielä 24 henkeä syömään, ja maanantaina 16. Sitten vielä kolme muutaman henkilön porukkaa. Ja niin on juhlat pidetty, ja päästään ajattelemaan jo muutakin. Kyllä tämä sitten saa minun osaltani tältä kesältä riittää.

Vähän puutarha kuulumisia. Pionit kukkii täysillä, kaikki liljatkin availee kukkiaan. Dhaaliossakin on jo muutama kukka, kasvultaan kaikki ovat reheviä, ja vankkoja , niitä on kymmeniä eri lajikkeita ja korkeuksia . Köynnösruusu seinällä kukkii täysillä, samoin kaksi runkoruusua, joista toinen on 27 vuotta vanha, jo parimetrinen. Ihmekyllä olen pitänyt sen kunnossa. Ja kaikki jaloruusutkin ihan pian aloittavat kukintansa. Mutta ihan komeimmat kukat on suurikukkaiset pegoniat, 22 kpl jotka kiertävät pyöreän penkin laitaa, ihan oven edessä.Ehkä se paljous sen tekee.Ne lisääntyvät joka vuosi, kun mukulat kasvaa kesän aikana, niin ne on aina lohkottava pienempiin osiin. Karjalan neitojakin on jo 44 kpl. Piti jo vähän suunnitella, mihin sain niitäkin nätisti sopimaan, ettei tullut tungetun näköistä.
Minä olen niistä sijoitteluista nuuka, ukko aina nauraa, kun saatan jotain kukkalaatikkoa muuttaa uudelleen ja uudelleen, kun paikkaa ei tunnu löytyvän. Siinä se kuluu minun päiväni, kun työntelen kasveja kottikärryllä paikasta paikkaan. No, eipähän mene oikean ihmisen aika hukkaan!
Viiniköynnös voi hyvin, on kasvanut, ja kietoo lonkeroitaan tukien ympärille. Ja satoa on tulossa.
Omia uusia perunoita on jo syöty pari viikkoa, isoja jo ovat, mutta minähän laitoin niitä maitopurkkiin 200 perunaa jo maaliskuun alussa. Timo ja Siikli on nyt jo isoa. Ja perunankasvuaika on 90 vuorokautta. Siinä ajassa perunan pitäisi olla korjuuvalmista. No Timosta tulee jo aika Jytkyjä. Mutta sitä on laitettukin vain aikaiseen syömiseen ja siemeneksi. Kaikki muutkin juurikasvit ja kesäkukat alkavat olla komeimmillaan.
Vesisade teki poikaa kasvimaille. Ja vettä kuluu ihan joka päivä hirmuiset määrät. Onneksi meillä on hyvä oma kaivo, ei tartte vettä ostaa. Kun kasvit ja kukat on isoja, ja tämä helle päällä, niin kasteluista on hyvin huolehdittava. Astiat, ruukut, laatikot ja amppelit on kasteltava parikin kertaa päivässä. Ja ne ei saa kertaakaan unohtua, muuten ne on mennyttä.
No onneksi vielä muisti pelaa senverran, että muistan aina lähteä vettä kantamaan, ja letkulla suihkuttelemaan. Saapas nähdä, kun tuo dementia iskee, niin minähän tietysti unohdan koko kukat. Voi kauheeta!

Vasta kotiutuneena mökkikyläilyltä ystäväpariskunnan luota. Kyllä järvisuomi on kauneimmillaan, ja järvivesi lämmintä, mereen verraten.

Syntymäpäivän viettoa, monine tuttuineen. Siellä ihailin myös vanhoja suuria pelakuita, jotka talvehtii kellarissa ja nostetaan sisälle jo helmikuussa.

Muuten pihapiiri luonnonvarainen perennapenkkeineen, mutta ruukkukukkien paljous oli viehättävää.

Sää suosi pihakattausta, mutta varjoon piti hakeutua auringon siirtyessä. Muutamia meitä jäi vielä illaksi saunomaan ja uimaan, on niin rento olo kaiken päälle. Kasteltava oli kotonakin nyt illalla, kuuman päivän jälkeen

Tänä kesänä on monet juhlat, ripillepääsy, häät ja 60 vuotispäivät, kaikki lähisuvulla, mutta jakaantuu onneksi elokuun loppuun saakka.

Kyllä marja-liisalla on hirmuiset määrät kukkia, on varmaan silmäniloa vieraille ja ihmettelemistä:D Siinä kyllä aika kuluu niitä hoidellessa ja kotia! Onneksi olkoon merkkipäiväsi johdosta!

Leppoisaa illanviileyttä itsekullekin, vettä pitää vielä juoda kaiken syömingin jälkeen. Heippa...

Toki ymmärsin, että SkillaNin laajakaistayhteys on epävarmoissa kantimissa eikä tykkää vanhan pirtin perillä koluamisesta, joten ei siinä mitään pahoittelija tarvita. Hyvä, että emäntä sentään aika ajoin pääsee pirtissä jöötä pitämään.

Nyt on sellainen ei-oikein-tiedä-mille-rupeaisi-ilma. Illalla satoi ja varmaan yölläkin, mutta nyt on poutaa. Pilvet harvenevat ja aurinkokin yrittää tunkea valoaan läpi, vaikka ei vielä oikein onnistu. Mittari on vähän vajaassa 20 asteessa. Ehkä tästä tulee vielä ihan siedettävä päivä. Ei liika kuumuuskaan haitaa.

Monacon häihin en meinaa tuppautua. Saavat kruunupäät selvitä ilman minua. Löydän takuulla järkevämpää tekemistä. En toki tuomitse, jos jotakuta kiinnostaa. Olemmehan me tavalliset tallaajatkin niin erilaisia ja erilaisista asioista kiinnostuneita.

Joo, ei tässä mitään kiireellä kerrottavaa ole. Kesäpäivää kaikille!

Päivää päivää.

Juu'u ukkonen on täälläkin painattanut mänemään, piski makkaa sänkyn alla ja mie kulen paikasta toiseen huushollissa. Tuuletin surisee ja hiki virtaa pitkin naamaa.
On tää vaan ihana, Suomen suvi on mallillaan ja talviaika kohillaan, lumineen ja pakkasineen.

Pietään hellehattu päässä, se suojaa aurinkolta ja toisaalta raekuuroiltakin...

Hyvvää suven aikaa ite kullekin.

Hei hei

on itekseen puhua, mikset voi sinäkin tuolla pirtin ulkopuolella keskustella, eikö ole tarpeeksi hienoa porukkaa ?

Voi veikkonen, puhua pulputan jatkuvasti, mutta silti kaipaan pirtin muita mukavia kirjoittajia.

Hienoja on keskustelijat täällä lähelläni, en tiedä miten minut hyväksyvätkin seuraansa,,, höpsis, turhaa puhetta mitään hienoutta en kaipaa, uskon ettei kukaan muukaan pirttiin kirjoittaja
Hienouskin on ihmisen sydämessä.
Empaattisuutta ja ysävällillisyyttä sitä kaipaan, ehkä sinä voisit sitä antaa pirttiinkin ja tulla jutustamaan..

Muuten juttelen paljon itseksenikin;)

Näin sieluni silmin Sinut kampeamassa kiveä, varmaan otit fysiikan lait huomioon ja osasit käyttää vipuvartta. ; En minäkään sen kummempaa bodausta tarvitse kesäaikaan kuin puutarhamöyrimiset , kastelenkin mielelläni sadevesisammioista kannuilla. Minun kivenpyöritykseni on nykyisin lähinnä aaltojen siloittamien kivien tuominen kotipihaan, ulkomaanmatkoiltakin kulkee kivikuntaa mukava, nyt olen innostunut pienistä mineraalilohkareista, joita saa ostaa kaupoista. Olisi kiva saada pieni hiomakone ja alkaa hioa niitä... Ostimme rakennusvaiheessa ison kuorman sileitä seulanpäänkiviä, joilla omakätisesti ympäröin sokkelin , niistä kauneimmat ja suurimmat on aseteltuna pienten havukasvien sommitelmassa. Kummasti nuo kivet inspiroivat, niiden lomaan sopii myös monet kukkivat kasvit. Lasten kanssa olen maalaillut niistä leppäkerttuja ja muita ötököitä, kivikukkia ja sukulaisten naamoja.

Hyttyskarkottimia ei täällä meren äärellä useinkaan tarvitse, mutta sisämaan mökeillä vieraillessa olen nähnyt sisätiloissa sähköisiä UV-valolla toimivia härveleitä . Lihansyöjäkasveista kiinnostuin ja googlettelin. Kihokkeja täällä olen tavannut Jussarön saarella, jossa on rautapitoinen maaperä. Sehän on suokasvi, joten mahtaako se viihtyä mökin pihalla... Useimmat "lihikset" ovat trooppisia, huonekasveina vaativia. Katleija saa orkideat kukoistamaan, hänellä varmaan menestyisi hauska kannukasvikin. Sellainen voi vaikka hiiren pyydystää, niistäkinhän voi mökillä olla riesaa. Enpä laittaisi sormea sen nieluun...

Hienosta ihmisestä minullekin tulee mieleen hienotunteisuus, vaikka tyttösenä hieno rouva -leikissä tuntomerkkinä oli korkokengät, hattu, huulipuna ja sievistelevä puhetapa, nenän vartta pitkin katselu. Kivaa ihmistä kaipasit kurkkaamaan ja sellaiseksi haluan lukeutua. Täälläkin seura tekee vähitellen kaltaisekseen. ;)

Mansikoita taidan lähteä hakemaan pakkaseen, maksavat Citymarketissa 19,90 / 5kg:n laatikko. Tuskin ne enää halpenevat. Tuon tullessa pirttiinkin, vaniljajäätelöähän täällä aina onkin.

linkki lihiksiin
http://www.lihikset.net/kasvit.htm

Huomenta!

On ollut niin kiirusta, että ei ole oikein ehtinyt pirttiin kurkkaamaan. On ollut noita ystäviä jatkuvasti ruokittavana, ja kaviteltavana. Jopa vielä yövieraitakin. Joita meillä aika harvoin on, paitsi lapsenlapset, joita en vieraiksi laske. Illalla oli taas 16 hengen porukka, parhaat ystävät. Jotka ei kuitenkaan kaikki olleet toisilleen tuttuja, niin siinä meni ilta tarinoidessa, ja tutustuessa.
Ja minun iltani vielä myöhempään, kovaa tiskaamista, käsin ja koneella, ennenkuin sain kaikki astiatkin paikoilleen. Sitten pakastin lihojen, kastikkeiden ,ja muiden ruokien jämiä käytettäväksi pikkuhiljaa pois. Hukkaan ei mitään ruokaa voi laittaa, ja juhlaruokia ei varsinkaan.Sitten vielä kaikki liinat ruokapöydiltä koneeseen, ja sänkyyn. Seuraava porukka tulee vasta sunnuntaina, että nyt voi jo huokaista välillä.

Niistä lihan syöjäkasveista, ainakin meillä tuolla Viherlandiassa on niitä myytävänä. Mutta ne on niin pieniä, että tuskinpa ehtivät monta itikkaa popsia. Että ei niistä niiden torjuntaan mitää etua ole, mutta tietenkin mukavia seurata. Ja onhan niitä soilla . Kihokkihan on sellainen, ja esiintyy ihan yleisesti koko suomessa. Täällä meillä niitä on ainakin joka suoputuralla.Kaunis pieni pyöreälehtinen matala kasvi, Ihan sammaleen pinnassa. On limainen lehdiltään, ja kun kärpänen siihen istuu, takertuu jaloistaan. Ja sen siinä rimpuillessa, kasvi sulkee lehtensä, ja loukkuun jäänyt tulee syödyksi. Ja kun saalis on käytetty, kasvi avaa taas lehtensä uuteen pyydystämiseen. Ihmeellisiä on asiat luonnossakin.

Meilläkin syötiin eilen ensimmäiset mansikat. Vähän on vielä kypsynyt, sen verran sain että vieraskakun päälle. Mutta kovasti on raakileita, että hyvin varmaan omat marjat tulee talveksi, ja myös kesäsyöntiä varten. Kun kesällähän niistä pitää nauttia kun ne on juuri poimittuja. Joka ilta vaan jälkiruuaksi.

Ja kurkkukin kukkii, ja parin sentin pikkukurkkua jo näkyy kovasti. Ja 44 tomatin tainta, paprikat, maissit ja koristekurkut on samassa huoneessa, että ihan varmasti kurkkuja tulee. Minä olen ainakin joka vuosi saanut liikaakin. Aina on pitänyt kysellä kavereilta, että tarvitsetteko kurkkuja. Että en usko siihen, että kurkkuja ei tule, jos on tomaatit samassa huoneessa. Odottele Skillan vaan ihan rauhassa. Se kurkun tulo on sitten nopeata, kun se alkaa.
Meillä täällä on pilvinen päivä, se helpottaa kasteluja, mutta lähden tästä nyt tuonne ulos kuikailemaan, kyllä siellä sitä puuhaa aina riittää.
Mukavaa päivää kaikille!

Mukan viielää vaihteeksi.

Vai olet SkillaN ruvennut tekemään kivenpyörittäjän pihaa. Jos toisetkin ottavat mallia, niin sitten on edessä kivenpyörittäjien kylä. Voi sitä ähinää ja tohinaa mikä kaikuu ilmoille yhteisistä suista, meinaan jos kaikki ovat hommissa yhtäaikaa.
Aika omituinen kasvi lihansyöjä, olisko parempi entinen liimapaperi, heh. Mulla tuli toinen konsti ihan vahingossa. Kärpäs kakara kiusas lenteillen pitkin käsivarttani eikä antanut periksi vaikka kuin huidoin sitä käpälämäkeen.
.
Minä otin ohuen sanomalehti sivun ja huitasin. Kärpäs parka kiepsahti kunnon piruetit ja vierähti viereisen nojatuolin tyynyn ja käsinojan väliin. Luulin sen vainaaks vaan ei. Se kiipes nojatuolin selkänojalle hieromaan siipiään ja viiksiään. Sitten se alko tuijottaa mua herkeemättä. Siinä se kökötti koko tv:een elokuvan kattomiseni ajan hievahtamatta. Parvekkeen oveni oli auki, minun hakiessa kahveeta kuppiini, uskalsi kärpäskakara lennähtää ulos kauheen akkarähjän ulottuvilta. No, tulipas koulutettua ainakin yks kärpänen.

Loppuviikosta taas hellettä kertoilevat. Kyllä meitä nyt hellitään, pikkutuuli voisi vähän halia pois tukalan olon tunteet. Mukavaa on kesä.
Hienoja ihmisiä...kyllä ovat täällä kaikki. , ei mitään hienohelmoja, ei. Tällä palstalla tuntee olevansa samanarvoinen kaikkien kanssa, koska kukaan ei ole ylitse muiden. Se on se ihana salaisuus, toiset huomioon ottaminen.
Jokainen kertoo hauskasti päivästään ja tekemisistään. Se antaa yhteen kuuluvaisen tunteen ja ilon päiviin jokaiseen.

Kesä vain on aikaa jolloin eniten liikutaan, ei aina ehdi kirjoittamaan. Lukemaan kyllä.
Jassoo taas aika vierähti nii et nyssi vaa kahveet on juatu ja jätän pöydälle omenaleivoksia isossa leipälaatikossa. (heh vähän huijatakseni) Olkaa hyvä ja riemukasta päivän jatkoa, seo morjes.

Yökukkuja liikkeellä.

Taas on niitä öitä, ku ei kärsi olla sängyssä, kaikki makuupaikat on kokeiltu ja nyt istuin tähän konneen ääreen, jospa alakais luomet lupsoomaan. Haa, löysin omenaleivoksia ja nautiskelen yhden tässä yökyöpelin toimessa ollessani. kiitti oli tosi maukasta.

Olis avustajakeikka aamulla, kait mie oon sitte ihan pyörryksissä ja silimät puoliummessa, mut minkäs teet. Unimatin prrrrkk on antanu miulle potkut persiille, on vissiin meinannu, pitäköön mummo välil silmänsä terävinä, jotta jaksaa sitte toisel kertaa nukkuu. No, näinhän se menee, eikä auta räpistellä. Vaikuttaa ihan epätasaiselta touhulta, ku piski kuorsaa ja hänen jalat käyvät nykimään, juoksee ressu kait karkuun unimaailmassaan.

Joo, ny alakaa lupaavasti repiä suupieliä, pittää lähtee könyämmään petin pohjalle, jos saisin sen unimatin kiinni, pitäisin pikku puhuttelun, jos kärsii kuunnella...ehkä siin marmatuksen aikana taintuis tää mummo, matin syliin.

Kahtellaan taas ja hyvvää jatkoo, nii unisille, ko valvojilleki.

Iltapäivää.

Hyvin päivä on kulunut, keikka män kohilleen, muutama tunti siinä hupeni, mut on se toisen ihmisen auttaminen asia, josta mie saan hyvän mielen itselleni koko päiväksi. Eikä oo nukuttanut, vaik yö mäniki vähä poskelleen.

Nyt pittää männä laittaan ruokaa, olis perunoit ja makkarapihviä, hyvvää yksinkertaista ja helppoa. Kiisselit jälkkäriksi, raparperista. Piskille annoin jo ruokaa, herkkuhyytelöä...

Hei hei

Myöhästyneet onnittelut Marja-Liisalle, vaikka sanotaanhan sitä, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ja ainahan onnea tarvitaan merkkipäivän jälkeenkin.

Olipa taas upea päivä - ja on vieläkin. Istuin parvekkeella ristikoita ratkoen ja tulin kumia etsimään. Sillä reissulla eksyin vanhasta tottumuksesta Kasvipirttiin, joten lamöpimät terveiset koko Pirtin poppoolle!

Voi anteeksi, huonosti olen viestejä lukenut, miten ajattelin että olet sieltä päin lähtöisin.

Minulla ei tomaatit kohtakaan kypsiä, pieniä raakeleita vasta, mutta ehkä ehtivät viellä.
Kyllä ne maistuukin ihan toisilta kuin nämä kaupan punaposket.
Pyykki pesty ja viekäpä viuhdoin viikatteellakin, nyt sitten viimein silittämään, että ehtii iltapäivällä aurinkoon.

No, voihan piaksut ja tuohiset! Lährin heti aamusta seittemän jälkeen pyäräilee. Aattelin kerkiäväni ennen hellettä takaski. Mää nääs poljin hautuumaalle kukkii laittaa si siit pia kaupas käymää.
Ei se nii mennykkä, ei. Näin nääs yhren tutun ja päätettii mennä kattoo kirpparille. Kierreltii ja kaarreltii ja sitte ne kahveet juatii. Jeskamadeeraa keskipäivä, ja hikipolkka iholla. Eiku äkkii kauppaa ja menoks.
Sisää kottii ku pääsin niin suihku oli poikaa, kyä muute helpotti. Mites eläkkeellä onki näi viätävän kiire ja lämpöki huumaa aivotki lomalle....

Ei H* ole kadonnut parveketta kauemmaksi! Eilen illallakin luin parvekkeella auringonvarjon suojassa yhteentoista asti. Ilman aurinkosuojaa siinä ei voisi olla Luciferuskaan, vaikka tarinan mukaan sen pitäisi viihtyä kuumuudessa. Vielä kahdentoista jälkeen näytti ulkomittari 23,5 astetta. Eikä ole koko yönä paljon alle 19 asteen laskenut, joten kyllä meilläkin nyt tarkenee.

Tähän aikaan näyttää mittari hilkkua vajaat 25 parvekkeen varjossa. Nyt patiollani on ihannesää, kun aurinko alkaa paistaa siihen vasta illalla. Joo, yhtään kuumempaa en toivo, vaikka taitaa huomenna olla... Sunnuntaiksi ennustettu sade saisi toteutua, ettei luonto kuivu kokonaan.

Häätynee lähteä asioilla käymään minunkin. On se kuulkaa ihana tulla tuolta kadulta tähän varjonpuoleisen asunnon viileyteen! Kuumuus iskee heti rappukäytävään mennessä, kun siihen rävöttää aurinko suurista ikkunoista koko päivän ennen kuin kääntyy tänne pihan puolta lämmitttämään.

Olen nainen, jolle ei koskaan tapahdu mitään, joten turha tätä juttua on jatkaa sen enempää. Käristäkää mieluummin makkaroita kuin itseänne!

Hyvää huomenta!

Eilen tulla köröttelin tänne " sivistyksen piiriin." Enpä vetänyt kahdella tauolla kuten Late posotteli sieltä Mujejärveltä. Kävin tulessa pari kertaa uimassakin ja baarikäynnit päälle. Hukomaattehan, olen jo vähän lukaissut Pirtin päiväkirjoja. Vähän...kertailen myöhemmin, mutta onhan Pirtti toiminnassa ollut - ei kokonaan lomalla.

Niin siihen reissuuni, menihän se muutama viikko. Vaihtelevia kelejäkin, hellettäkin riittävästi. Olisin vielä ollut pari viikkoa, jos luonto olisi ymmärtänyt tarpeeni. Tietysti lakkasuot olivat tähtäimessäni. Tein pari muutaman kilsan suokeikkaa hyvin tuntemiini paikkoihin. Kato on käynyt. Kuivuneita kukkia, hyvin harvassa pieniä suppuja. Ei tule niille maille kunnon lakkasatoa. Kyllähän sieltä muutaman litran kovalla jalkatyölla voi saada, mutta en jäänyt niiden harvassa olevien suppujen kypsymistä odottelemaan. Tietysti katselemani otos on pieni, jostain ehkä voi paremmankin typyn löytää.

On se kummallista, jos on jotain kerättävää, jalkaa ei paina mikään ja suolla rumpsuttelu käy tuntitolkulla ilman väsähtämistä. Annas olla jos haet tyhjää, kyllähän rupeaa jalkaa painamaan. Näin ne mielialat antavat - tai ei - pontta menoon.

Kaipa minustakin on kasvamassa pieni "sosiaalinen eläin." Nyt tuntui, että pirulauta, onhan tämä typerää karjotella korvessa ilman järkevää tekemistä. Ahventa tuli syötyä niin paljon, että sekin alkoi tympiä. Harrastukseni ei ottanut tulta. Ainoa tiedoitusväline radio - ei tosin turha, mutta vähän vajaalta tuntui. Ennen, niin ennen, olin kuukausikaupalla yhteen menoon ja puutteet eivät tuntuneet. Taidan hieman iän karttuessa muuttua. Elämän askeettisuudesta kyllä edelleen pidän, mutta en jatkuvana koettelemuksena. En istu luontevasti erakkoelämään. Siksi olen nyt täällä.

Vanha kaverini tuli yllättäin käymään mökilläni. Ennen alaikäisinä yhdessä nujusimme savotalla hankkimassa leipää. Hän jäi jatkamaan uraa metsurina niin kauan kunnes terveys oli pettänyt ja niveliä oli mennyt vaihtoon. Hyvinhän hänellä oli mennyt, vaikka vaikeuksiakin oli tullut ja on edelleen. Siinä meni hupaisesti puolen päivää vanhoja muistellessa ja kuulumisia kertoillessa. Hän on loistava juttumies ja kaupunkiolosuhteet ja se elämä ei ole häntä "pilannut." Ihan hieman kateellisena häntä kuuntelin, en tosin tullut katumapäälle omista valinnoistani. Hän elää ja näkee sen korven elämän paremmin kuin minä. Minä ehkä olen nähnyt maailman nurkkaa laajemmin, mutta en sittenkään kovin perusteellisesti.

Palailen Pirttiin toistekin, ennenkuin saan taas uuden sätkyn, että se ikäänkuin pakottaa maantietä katselemaan.

Huomenta päivää!

Helteinen keli jatkuu täälläkin. Se nyt oikein hellii meitä. Kukat ja kasvit tarvitsevat paljon vettä. Ja olisihan se mukava kun sitä vähän taivaaltakin tulisi, ja mieluummin yö aikaan. Mutta minä enemmin pelkään niitä voimakkaita ukkoskuuroja, ne saa paljon pahaa aikaiseksi. Nytkin juuri kun kaikki pionit tuli täyteen kukkaan, niin eikös tullut kova vesikuuro, ja raskaat kukat painuivat ihan maahan, siinä roikkuivat muutaman päivän, ja varisivat pois. Ei ne ehtineet paljon surullista ulahduttaa. Ja voi sitä siivoa, täyden kottikärryn keräsin pionin terälehtiä. Ja pelargoniat, ja petuniat on myös kukkia, että ne kestää sen yhden pienen kuuron, mutta kun on vähänkin enemmän sadetta mustuttavat kukkansa heti.
Että mitä enemmän hellettä sen paremmin kukkii kukat pihassa, vaikka täytyy minunkin sitä vettä aina toivoa välillä tuonne kasvimaalle.

Muuten niistä lomailijoiden kukista. Kun meilläkäään ei ihan joka päivä olla mökillä kukkia kastelemassa, niin olen tehnyt parvekelaatikoille semmosen konstin, että istutusvaiheessa olen laittanut laatikon pohjalle pari senttiä paksun superlon suikaleen, ja sitten mullat päälle. Superlonia saa pakkauksista ym. Minä leikkasin vanhasta patjasta. Lisäksi ostin kastelukiteitä, ja sekoitin niitä multaan. Superlon sitoo kovasti vettä, ja luovuttaa sitä sitten kun multa alkaa kuivua. Ja kyllä olen huomannut, että toimii, ei kertaakaan ole kukat olleet nuutumispisteessä, vaikka on kolmekin päivää oltu pois. Tein nyt saman konstin haudalle, kun sielläkään ei pystytä joka päivä käymään. Kun matkakin on pitkä.

. Nauroin äsken itsekseni, kun luin vähän hompsimalla noita edellisiä kirjoituksia, ja ynnämuu oli kirjoittanut, että jostain voi paremmankin typyn löytää. Ehdin jo ajatella, että mitäs typyjä, kun sitten tarkensin asian. Onneksi oli kysymys vain lakoista!

Mukavaa päivää kaikille!

Missäs kaikki kirjoittelijat? Kaikkiko lomilla, kun ei ollut paljon luettavaa.

Olisit vakilukija kirjoitellut omia kuulumisiakin! Kiva, että käyt pirtissa lukemassa, mutta kiva olisi tietää Sinusta enemmänkin!

Sade sitten tyssäsi vanhalle lääninrajalle. Oulussa on ukkonen riehunut, meillä vain hetken pilveili. Eivät nekään olleet sadepilvien näköisiä, ja nyt taas auringonsäteet tunkevat itseään sinisistä aukoista läpi. Lämpöä reilusti yli 27. Olisi se saanut sataa. Vaan eihän se toivomuksesta tule, tulee silloin, kun ei toivo.

Hauskoja joskus nuo lukivirheet! Vaan mistä sen tietää, mitä typyjä suolta saattaa löytyä. Typy rahkasammalmättäällä... nyt rupesi mielikuvitus tekemään temppujaan. Paras lopettaa.

Typyillään!

Typyt ja typykät

Huomenta Pirttiin!
Otsatukka kosteana heräsin minäkin hyvin nukutun yön jälkeen:)
Kyllä tyynyliinoja joutuu vaihtamaan nyt useammin, iltaisin käännän tyynyä pari kertaa löytääkseni viileän puolen. Peitosta ei ole tarvinnut tietääkään, mitä nyt ehkä alkuyöstä on toisella jalalla.

Onneksi flunssa antaa jo nukahtaa, kyllä olikin tukalaa tukossa ollessa, ja kamala yskä.
Nuorisosta varttuu aikuisia vähitellen, ihan hämmästyin minäkin saaressa, sitä kasvuvauhtia, meidän ripille menevän kohdalla. Hyvä on saada tuossa herkässä iässä eväitä tulevaa aikuisuutta varten !

Tyttärentyttären häät ovat ensilauantaina meilläkin, toivoisi todellakin jo viileämpää hääparinkin kannalta.
Kevyen ilmavastihan sitä nyt pukeudutaan, ja silti saa raikastaa itseään yhtenään:D
Kyllähän juhlatilaisuuksissakin on huomioitava hellesää ja pukeuduttava sen mukaan.. Hauskaa on kuitenkin nähdä sukua laajemmin silloin.

Nyt aamulla on ihanan vilpoista, vain 21 ast. ja pilvessä. Hyviä kahvihetkiä herääville:D

Selitystä

Väärinkäsitysten välttämiseksi: kyllä se kypsymätön lakan alku on suppu silläkin" kielialueella."
Joukko suppuja, lakkoja tai tms. muodostaa typyn. " Löysin hyvän typyn ja sain äkkiä lakkoja ämpärillisen", voidaan sanoa. Tietysti myös muurain-nimitys on myös käytössä. Vähän mutkikastahan se värikäs kielemme murteineen on, mutta kyllähän sillä selviää.

Toisessa merkityksessä "typyn" löytäminen niissä maisemissa suolta olisi varmaan äärettömän harvinaista. Ehkä yhtä harvinaista kuin karhun näkeminen. Karhun kyllä olen nähnyt luonnossakin, oli kai löytänyt suolta hyvän marjatypyn. Jokohan tuli selitettyä riittävän sekavasti.

Pilviverho täällä harvenee, alkaa aurinkokin näkyä. Lämpö on noussut - varjossa 26. Täytyy lähteä patikoimaan!

Kyllä tuli!

Nyt minunkin kallooni jo meni, että ei siinä asiassa kuitenkaan mitään rietasta ollut. Ja pitäisihän tuota muutenkin tajuta, että ei niitä typyjä siellä suolla ole.
Kai ne kuivemmilla paikoilla kiertävät. Kiitos sinulle selvityksestä, ja etsi edelleen niitä typyjä!

Ehtoota kaikille!

Ihan tässä vaan kokeilen, vieläkö pääsen pirttiin. Mikäli onnistuu, jatkan lisää myöhemmin. paulamaria

Nyyhhh.....

On se Sumujen silta vieläkin,
niin koskettava kuva.......

Meillä jytisi tänään oikein kunnolla vähän aikaa ja vettä tuli kuin saavista kaataen.Mutta ei sitä kauan kestänyt.
Tuolla pihalla on sellainen pieni kuopantapanen ja laitamme siihen aina vettä,kiva katsoa kun varpuset käy kylpemässä siinä.
Välillä yrittää naakatkin siihen tulla,mutta ajamme ne pois.

Onhan jotain ajankulua meilläkin oltava;)

Nyt meen telefooniin.
näkyillään...

Hyvä, että Vs on edes nyt kunnostautunut satujen lukemisessa lapsille. Minä sitä touhua kyllä harrastin vuosikaudet. Vasta siinä vaiheessa, kun pojat saivat molemmat oman huoneen, lukeminen jäi vähemmälle. Nuorempikin oli silloin jo koulussa.

Sain hauskan viestin, että lapsenlapseni pikkusisko(puoli) oli lukenut muuatta satukirjaa joka ilta isosiskolle tämän luona kyläillessään. Siinä samassa oli satuja varmaan kuunnellut lapsenlapsenlapsi, joka oli kovasti potkinut äitinsä masussa. Tarkoittikohan potkiminen hyvää vai huonoa kritiikkiä kuulemastaan?

Kyllä nyt sateet osaavat kiertää Kemin. Aamulla oli joku pisara kastellut parkkipaikalla autonpeltejä, mutta siihen se jäi. Päivän pilvisyys muuttui iltaan mennessä taas aurinkoiseksi sääksi. Lämmitin aamulla saunankin ja otin kunnon löylyt ja pesun jälkeen kylmän suihkun, mutta ei sitä enää uskoisi. Iho on yhtä nahkea.

Viime yönä ei mittari paljon hellerajan alle laskenut. Parvekkeen ovi oli sepposen selällään ja makuuhuoneessa ikkuna auki. Eipä silti palellut! Nyt näyttäisi olevan pari astetta vähemmän.

Lämpimiä unia!

Jahah Venlastiina,

edellinen viestisi oli siis pelkkä harhautusyritys! Nyt kysynkin, miksi nuo Tuutunen, Putipulleri, Riemunraiku, Löntys ja moni, moni muu eivät ole nyt kaikkien saatavilla? Menevätkö ne maan poveen, kun Sinusta aika jättää? Se on vääryys ko. olentoja kohtaan.

Toivottavasti taas korjaat väärinkäsitykseni ja ilmoitat, että voi ne kaikki ovat tallessa pöytälaatikossasi. Hus! pois pöytälaatikosta ja ihmisten ilmoille.

Tänään näyttäisi sukeutuvan melko normaali täkäläinen kesäpäivä, vajaat 22 mittarissa. Ei ainakaan vielä näytä, että kaivattua sadetta saataisiin. Odottavan aika on pitkä.

Pakkaa pilvistä olemaan.

Huomenta puoltapäivää, ihan männöö viileäksi ilma, ku pilvet soutaa auringon eessä. Tultiin kans tänne vähän kahveille ja hyvällistä kastamaan, maukkaita, maukkaita nämä pirtin antimet. Kiitti vaan, suupieliä pyyhitään ja piski nuolee omat partakarvansa puhtaiksi.

Mukavaa hellettä on piisannu, ollaan ihan uuvuksissa päivin ja öin, ei mittään määrää hikipisaroiden valumisella, piskillä on edelleenki kostutettu vauvan paita päällä, se hänt vähä viilentää, muuten on todella tukalaa, koiralla, ku viilennystä ei oo mistään antaa. Tietty niitä pakkasen " kylmäkalleja" voi laittaa sänkyyn patjan alle. Luin jostain sellasenkin konstin ittensä viilentämiseksi öiseen aikaan. Ja tyynyliinan sisäänki, jos tykkää poskea viilentää.
Taitas miulle olla liikaa viileetä, nytki on pää kippee joka aamu ja niskat jäykkinä. Sitä saa vetoo jostakin, ku tuulee ja iho on hikimärkä. Kait se tuulikin on silloin pahasta. Särkylääke on aamun ensmäine aamupala...

Noo, nytte tul valitusta rivi kaupalla, mut mihin sitä itteensä tois esille, jossei palstalle, tietää varmasti menneen puheet perille ja lukemisiin. En mie kuitekaan tykkää olla ikävä ihminen, mut minkäs luonnolleen voip. vaan hyvin muute männöö, pikkuvaivat o ohi mäneviä, mitäs niistä enempää.

Kirppareita kiertäen tää kesä kuluu hauskasti. Sieltä oon kulettanut usseita viherkasvien alkuja, nii se innostus niistäki lähti uudelleen käyntiin. Joitain aiemmin kasvattamiani olen hankkinut ja muutamia tuntemattomia kukkasia. Erittäin kaunis kirjavalehtinen kiinanruusu, josta en löytänyt googlestakaan mitään mainintaa, mutta taimien myyjän mukaan, on vanha kasvi ja kukkii myös, saas vaa nähdä...Sitten on punalehti, kirjopiilea, pantteriköynnös, kupariköynnös,nukkumaija, aaltomaija, käärmekaktus,puukaktus,taskujuoru( mooseksen kehto) sekä isoliuska- aralia. Aikaisemmin hankkimiani on: pennimuori, brasilian opuntiakaktus, pienilehtinen rahapuu sekä tavanomainen paksulehtirahapuu, pallokaktus, juorukkeja eri sorttisia, enkelinsiipi, malakanvehka, kuningaskissus, traakkipuu, vihreälehtinen anopinkieli, jne. Tästä on kiintoisaa aloittaa taas viherkasvien kasvatus. Muutaman vuoden olinkin ihan vaan silkkikukkien hoitajana...Näinikkään..

Kesäteatteriinkin männään pikapuoliin

Hyvvää kesän päiviä ite kullekin.
Hei hei

Korealta näyttää ilma tänäänkin. Tosin tummahkoja pilviä on kerääntymässä, ja tuulikin ravisuttelee koivujen latvoja. Mittarit ovat sekä itä- että länsipuolella juuttuneet 28:aan. Villahousuja ei siis vielä tarvitse kaivella esiin.

Tämä nyt taitaa mennä sättäilyksi - ei kuitenkaan onneksi sättimiseksi, mutta vastauksena Tähtösemme arv. kysymykseen ilmoitan, että tallella on koko herskaapi.
Tosin ne rahat, jotka jokunen vuosi sitten tällä seurueellani ansaitsin Samuli Parosen seuran kirjoituskilpailun toisella sijalla, tärväsimme Tallinnan-matkaan.
Oikeastaan olisi kai pitänyt laittaa ne pesämunaksi omakustanteeseen ja jakaa painotuotteet ympäri sukua ja ystäviä.
Todennäköisesti ainakin yksi lankomies olisi sanonut ääneen sen, mitä varmaan muutama muukin mielessään jauhoi: ei se ihan viisas o.

Mutta asiattomuudesta asiaankin:
Olin niin tohkeissani niistä pikkuihmisistä, että unohdin kertoa jotakin tärkeää:
Lomalla kuulin käen kukuntaa - eikä vain yhden. Neljä tai viisi niitä oli. Kun yksi lopetti, seuraava aloitti. Seisoin puoli viiden aikaan aamulla pihalla niiden kukuntaa kuunnellen ja olin onnellinen siitä, että olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Eikä sitten muuta kuin oikein paljon kesäisiä terveisiä kaikille ja Marja-Liisalle ilmoitus, että ensi kesänä minäkin otan keksintösi käytäntöön - jos sopii.

Lisää sättäilyä, Vs!

Missä nämä Parosen seuran kirjoituskilpailun tulokset on luettavissa? Ilmestyivätkö antologiana ja onko sitä jostakin saatavissa? On se nyt kumma, että kaikki tieto pitää tipottain nyhtää...

Iltapäivää!

Selvisihän se miksi Pirtin ovi oli päivän kiinni. Eipä minulla riitttänyt rohkeutta tulla edes koputtelemaan, vaikka ihmettelin hiljaisuutta. Kahvijonoon en riennä, koska juuri tulin saunasta ja keitin keitteli sillä aikaa kahvin omine aikoineen.

Lueskelin kyllä Venlastiinan satujen kerronnasta. Yritinhän minäkin silloin joskus villikkojen aikaa tappaa satuilemalla, tosin vähäisessä määrässä. Minulla oli tapana satukirjan satuihin tehdä omia lisäyksiä, ikäänkuin paikallistaa ja ajankohtaistaa. Alkuun se herätti vakavaa epäilyä, etten osaa edes lukea. Ylen suosituksihan ne lisäykset ajan kanssa tulivat.

Se nyt on vähän, ymmärsin että Venlastiina luki kirjoittamiaan satuja, täyttä uniikkia. Eikä kirjallisuuspalkintokaan ole mitätön ollut, jos sillä on Tallinnan matkan saanut tehtyä.

Osallistuinhan minäkin aikoinaan kirjoituskilpailuun, vaikka täällä nähdyt näytöt eivät sitä uskottavaksi tekisikään. v. -76 rätkähti puhdasta rahaa 300 mk. Olisikohan sillä kurssilla Tallinnaan pääsyt? En viitsi ajatella. Tuhlattu ne on kuitenkin. Antologiaa ei kannata kysellä, koska taso oli ilmeisesti heikko ja se selittää myös pärjäämiseni.

Tänään, jo yöllä myräköi ja vettä tuli oikein kunnolla. Hieman on lämpötila sisälläkin pudonnut. Voi olla, että ensiyönä ei tarvitse hiessä kieriskellä. Eihän hikoilu kyllä vaarallista ole, kunhan se ei tapahdu töissä.))

Hyvää jatkoa!

Ehtoota;)
Lämmintä sellaista.

On meilläkin ukkonen möyrynnyt ja sataa ropsutellut,mutta sää ei mielestäni ole viilentynyt yhtään.
Nuo tiiliseinät on kuumentuneet niin ettei ne hevin jäähdy.

Nyt menen jätskille,moiiiiii.

näkyillään...

Huomenta!

Minulla olikin lukemista nyt enemmän, kun meillä on ollut netti ja puhelimet hiljaisena. Ukkonen oli särkenyt tukiasemat niin hyvin, että korjaamiset kesti kolme päivää. Puhelinkin lupasi vaan soittaa hätäpuhelut, ja meillepäin kyllä tuli soittoja, mutta ne katkesi heti kun meni vastaamaan. No eipä täällä mitään hätää ole ollutkaan. Vettä on tullut kuin seinää, kaikki on liian märkää. Ei saisi tulla enää tipppaakaan aikoihin, muuten kaikki märkänee. Ja rutto tulee perunaan, mansikat homehtuu, myös kukat on kärsineet kovasti, kaatuilleet, ja tiputtaneet suuria oksia. Kyllä se olisi ihan parasta, kun saisi tuon vedenkin ihan itse kantaa, ja antaa.
Mutta eipä se ole minun määrättävissäni, täytyy tästä vaan lähteä siivoilemaan. Eipähän tartte lähteä työttömyyskortistoon.

Mustikoita kävin minäkin jo katsomassa, tänne tulee hyvin, mutta eivät vielä viikkoon kahteen ole koneella kerättävissä. Kun niissä samoissa varsissa on ihan kypsiä, punaisia, ja ihan vihreitä. Ihmeen epätasaisesti kypsyvät. Käsin keräsin kuitenkin vähän syöntimarjoja. Ovat kuitenkin hyvänkokoisia viime kesän mustikoihin verrattuna, jotka olivat pieniä tinttejä.

Minä harvoin täällä pirtissä tuota kahvipannua kallistelen, kunhan muuten kuljeksin ja haahuilen, mutta nyt taidan ottaa mukillisen, ja lähden sitten töilleni. Nauttikaahan kesästä, kohta se on jo ohi!

HUHHUUUHH..erehdyin katsomaan tuolta "iltiksestä sitä Nygordin(oliks se nimi noin)videota.
En kylläihmettele jos meidän nuoriso riehuu,kyllä niin on "hyvää"esimerkkiä;(

Meillä tuolla pihalla on kivaa seurattavaa;varpuset ja muutama tiainen räpiköi isossa lätäkössä,näkyy olevan niilläkin hauskaa.
Kiva seurata niitä.

Aurinko kurkkii aina välillä,vähän huom. VÄHÄN on viileämpää.

Tulin päiväkahville pirttiin ja rusinpullaaa naammm.Kiitos.

näkyillään...

Jojomaista kesäpäivää!

Sekun uhkailee ( toi ilma meinaan) pilvistellen sateella ja sovitellen auringolla kuin jojo. Viilentyi hieman mukavammaksi kuitenkin. Kessään kuuluu kaikki jottei tuu ykstoikkoseks tää elämänmeno ees ilman kohralla.

Mää tos noukin ketokukkii ojan lairalta. Ei ollu viä kerenneet kaikkee ajjaa matalaks. On nyssi apilaa, päivänkakkaraa, harakankelloo jokunen kissankello ja tervakukkiaki, nii ja jottai valkosta haituvaa. Iha kommee on kesä maljakosa.
Laatikollinen raparperipiirakkaa kahveen iloks ja omanki toin nii että olkaa hyvät. Kiitti nyh kahveesta. Mää tästä lährenki taas pyäräilee kottii päin. Piaha se mennee on toi pitkä alamäki jää nääs vähempi polkemista. Pirtille täytyy kävellä lompsuttaa ton korkee mäen takia. Vaan ku o asiaa miäles nii ei sit huomaakka sen pittuutta ennen ku ylhäällä vasta. Hoo nährää seo moro taas.

Päivää keskistä viikkoo.

Hiivatti ku väsyttää, silimät ihan kääntyy ylösalaisin, ku o nii kova uniolo. Ei kuitekaan malta mennä maate, pittää pirtille rämpiä, vaik silmäluomet alahaalla.

Yöllä muutenki rämmitään ja kahlataan nettiviidakossa. On tää aikas meininkiä, en taija olla ainut, jonka nukkumatti hylkää kesken yön. Päivällä o paha olla ja pää sekasin, ku Haminan kaupunki, ku yöt kuhkii. Mie en ymmärrä, mikä noita käsiä ja jalakoja vaivaa yö kaudet, hiiret juoksee suoniloissa ja pittää vähä välliin nousta pois sängystä, ku ei voi olla pitkällään.

Hoh hoijjaa valitusvirsi taas lähti käyntiin. Muuten tääl männöö iha hyvin, piski on reipas ja syö hyvin, kalakeittoo ol tännään meillä ja maistui tosi hyvältä. Nam ja pirtillä myö syyvään mustikkapiirasta, hyvät on tämän päivän antimet.

Palaillaan taas.
Hei hei

Joutavoinen puhuu asiaa. Miten joku voi nauttia siitä, että onnistuu loukkaamaan toista? Mitä verisempi loukkaus, sitä tyytyväisempi on loukkaaja. Kai se on jonkinlaista huumetta - loukkanisti! Kun siitä tulee riippuvaiseksi, niin täytyy aina vain jatkaa...

Kahvipirtti on loistava esimerkki siitä, kuinka hyvinkin erilaiset ihmiset voivat sovussa ja toisiaan kunnioittaen jutustella mistä vain. Ei täällä ole tarvinnut koskaan kinastella, vaikka ollaan eri mieltä monestakin maailmanseikasta. Kukaan ei tyrmää toista, vaikka sanoo suoraan oman mielipiteensä. Eihän kahvipirtti olisi näin kauan voinut elää, ellei keskinäisen kunnioituksen periaate olisi toiminut. Eläköön positiivinen energia!

Minulla oli äsken negatiivista energiaa, mutta se johtui pelkästään sähkökatkoksesta. Etukäteen kyllä informoitiin, että tänä iltana on parin tunnin katkos sähköntoimituksessa. Johtui kai noista kaapelitöistä kadulla.

Oli kuitenkin jännää kuin lannanajo, sillä tarkkaa ajankohtaa ei ollut ilmoitettu. Olen pitkin iltaa kirjoitellut tällä kirjoituskoneellani, ja miltei joka lauseen jälkeen piti muistaa tallentaa, kun ei tiennyt, milloin kone sammuu. Siinä ei sitten enää ehdi haikailla. Tekstit häviävät sen siliän tien eivätkä tule enää koskaan samanlaisina takaisin.

Viimeksi sellaisen yllätyksen koin Sodankylän kurssilla, kun ukonilma katkaisi sähköt, ja ATK-luokan koneet sammua pätkähtivät. Olin saanut yötehtävän juuri melkein valmiiksi. Ei muuta kuin aloita alusta ukonilman jälkeen! Mutta ihan erilainen tekstihän siitä tuli. Sitä en osaa sanoa, tuliko parempi vai huonompi, mutta otti se okulaariin.

Jahah, taitaa vuorikausi vauhtia. Lounaistuuli yhä puhaltelee keuhkojaan tyhjiksi, mutta auringonlasku on tummaa kultaa.

Jos rupeaisi paapimaan, hyvää yötä!

Aurinkoista aamua

Mainiolta päivän alku näyttää myös ilmojen suhteen. Huomenna ehkä tulee siihenkin vaihtelua. Niin ennustellaan.

Enpä ole huomannut harmitella, jos muikut ovat isoja. Koska mökkeröni vesistä ei muikkuja löydy, olen välipalaksi ostanut. Ja mieluummin reilun kokoisia. SkillaNin ehdotukseen kertoilla rantakalakokemuksia, minulla on vähäiset keromukset, vaikka kalaa käytän paljon. Jalostamistaitoni ovat yksipuoliset, itselleni mitoitetut.

Muikkusoppa on verraton eväs minunkin taidoillani tehtynä. Vettä, muutama peruna pilkottuna, sipulia, vähän suolaa, keittäminen ja myöhemmin runsaasti muikkuja pottiin. Suurusteluksi murennan leipää, näkkärikin käy ja viimeiseksi sulattelen keittoon kunnon palan voita. Yksinkertaista ja minusta hyvää. Käy myös muidenkin kalojen käyttöön. Vielä se, että jos ilmat sallii, keittelen sen ulkona ja kuumentelu haloilla.

Väsäsin joskus ulkogillin tapaisen mukutamasta kymmenestä tiilestä ja löysin kirpparilta oikean hellan kannen levyineen. Tein grillin kaksitasoiseksi, joten sillä paistuu hyvin patakukkokin. Siihen ovat pienet ahvenet sopivia. Mikäs siinä on keskittyessä keittelypuuhiin ja jää vielä aikaa "sinisille ajatuksille", jos niitä sattuu päähän sotkeutumaan. Niin alkeellista ja yksinkertaista puuhani ovat, niin myös suppeat taitoni. Kaasuhella kyllä on käytössäni, mutta käytän sitä vain poikkeustapauksissa. Halkoja kyllä varmasti riittää. Tämä mökkielämästäni, kas kun se jo taas mielessäni kummitelee. Ja ehkäpä näistä turhan paljon jaarittelenkin. Mihinkäs pääsen, kun se "impivaaralainen siemen" sitkeästi ajatuksissani pyörii ja joskus jopa hallitseekin.

Kukistahan vähän kertoilen. Koko se kasvatteluhomma on tullut supistettua vähiin. En ehdi niitä paapomaan, koska olen milloiln missäkin. Marja-Liisa kertoi joistain "kastelukiteistä." En ole edes mokomista kuullutkaan. Se superlon kukkapurkin pohjalla vaikuttaa mainiolta idealta.

Kirjoittelusta Hintriika ja SkilllaN toivat esille ihan täyttä asiaa. Hyvä sopu ja tarpeeton räävistely säilyy kyllä elävässä elämässäkin, vaikka oltaisiin asioista erimieltäkin. Onhan se joskus "taitolajikin", kun sanat mittelöissä alkavat kuumentua. Olen pitänyt vanhaa ohjetta," viisaampi väistää" ihan hyvänä. Tappioita ei kärsi se, joka väistää, vaan se joka polttaa päreensä ja alkaa möykkämään holtittomasti "eväiden loppuessa". Kaikkeen tietysti liittyy myös paikka ja sen hetkinen seurapiiri. Kahvipirtti on mainiosti pärjännyt keskustelupaikkana.

Niin...tällaiset vakuuttelut eivät kyllä tarvitse johtaa liioiteltuun varovaisuuteen. Kyllä pienet kisat " leikkimielellä" ovat ihan hyviä. En ainakaan myönnä, että kovin helposti vedän hernettä nenuuni, jos vaikka satuttaisiin hieman "korventamaan." Johan tähän ikään jätkäporukoissa on ehtinyt tulla monenlaisia tapaamisia.( tässä "jätkä" kunniamaininnalla. Se kun vaihtelee"kielialueittain.")

Meri-Kukka ei muka ollut kuullut "typyistä." En nyt ole niin höhlä, että tosissani ryhtyisin "vedätettäväksi." Silti, taivutelkaahan sanoja "typpy" ja" typy" nomiinien sijamuodoissa. Niin ne sekoavat, kuin myös minun selitykseni.

Eikun kontataan päivän jatkoon!

Joskus hyvin nuorena likkana saatoin olla aika kärkäs suuttua tupsahtelemaan ja samantien antamaan nokitusta takaisin. Siinähän se oli riidansiemen äkkiä kylvetty. Mutta kai ne lähes 40 vuotta saman katon alla aviosiipan kanssa venyttivät hermoja. Opin niin lungiksi, että minun kanssasi ei meinannut saada riitaa aikaseksi millään. Joskus siippani taisi turhautuakin siihen.

Taitaa olla vieläkin niin, että riidanhaastaja hermostuu minuun ennen kuin minä häneen. Mitä sitä pienistä suunsoittoon ryhtyy!

Vallan mahoton tuuli on taas meillä. Radan alitse kulkevassa tunnelissa ei meinannut päästä kävelemällä eteenpäin kaupunkiin eli merelle päin tultaessa. Eilen tuuli sai revityksi irti nippusiteillä kiinnitetyn säleikön parvekkeella ja lyhensi köynnöskasviani yli metrillä. Ei taida siitä kasvista enää tulla köynnöstä tälle kesälle!

Taivas on niin sininen, että luulisi sisältä katsellen olevan tosi hienon sään ulkona. Puitten latvusten tanssi taas todistaa aivan muuta. No, kyllä siellä kohtuullisesti tarkenee, mutta hirvittää, että tuuli vie pään harteilta. Mitenkäs sitten suu pannaan, kun ei edes tiedä, missä koko suu on?

Huomenta kasteiseen viileään aamuun, aurinko kumminkin lämpöä jo antamassa, kauniisti paistaa tuohon ikkunasta näkyvään koivikkoon.
Lintujen laulua ei enää paljonkaan kuulu, ei kai ne jo muuttomatkoja aloita.
Räkätit ovat muuttaneet metsiin marjoja syömään, meinasivat mansikkat penkistä syödä, mutta laitoinpa harsot päälle ja ilman jäivät.
Eilen ensimäinen erä meni pakkaseen mansikoista, ensin syötiin masu täyteen ja loput rasioihin ja talvea odottamaan.

Tosiaan en ole kirjosieppoja nähnyt aikoihin, menevätkö nekin metsiin ja sieltä sitten muuttomatkaan, kun lentokyky varmistuu.
Pääskyset kumminkin liitelevät taidokkaasti pihapiirissä ja harakat käyvät kissoille tarkoitetuissa ruokakupeilla osaansa nekin tahtovat.
Viinmarjat alkavat kypsyä, ei kovin runsas näytä sato olevan, mutta isoja on marjat.

Tuo kasvihuone viljely ei oikein meinaa onnistua, tomaatit jo katkoin latvoista, kun kattoon ylttävät, käpristelevät lehtiään, kuumuttako oli helteellä liikaa.
Kurkkuja laitoin ahneuksissani nin tiheään, että nyt rönsyävät joka puolella, pienen pieniä alkuja on, tuleeko niistäkään mitään.
Kantapään kautta ne opit on otettava, vieläkö tämän homman ehtinee oppia;)
Onhan tässä vielä aikaa ihmeillekin, vasta heinäkuu puolissa, hätähousu taidan olla.
Salaatti kumminkin kasvaa, olisi pupuille syömistä.
Porkkana kovin voimattomasti vartta työntää, kai sille on vahvistusta annettava, sipulit on kohtuullisessa kasvussa ja punajuuret.
Tälläisiä huolia kasvinmaan liepeillä, jos niitä nyt huoliksi voi sanoakkaan, kunhan kerron jotakin;)
Olisi kyllä totinen paikka, jos elanto näistä hommista pitäisi saada.

Tälläisiä nämä minun touhuni ovat, maailman asiat eivät jaksa enää edes keskustelua aikaan saada, tuo jauhaminen noiden velkojen antamisista ja takuiden saamisista alkavat jo todella suututtaa, valmista ei tule mistään.
Aina vaan uusia uhkia taivaalle nousee, viisaat miettivät, paremmaksi ei muutu.

Torilla siikli peruna täällä oli maksanut 4,95, kotinurkilla 3,95, on uskomattomia hintoja.
Minä sain kahdella eurolla, kun oli edellisenä päivänä kaivettuja, hyvin sain pakkaseen nekin aivan kuorettomana.
Kamalasti on nuo ruuan hinnat nousseet, ei perässä pysy.
Halpaakin perunaa löytyy kaupoista, 0,31 senttiä kilo, miten voikaan olla tälläisiä eroja, onko torilla myytävät aivan erikoisen hyviä;)

Nyt katsastamaan viljelyksiä, ai niin, nyt on tuo kylätie suljettu koko päivän, kun joku harjoittelee rallia varten, voi hyvä ihme sekin, ei koko päivänä tielle pääse, mokoman takia, minä pyörittelen päätäni sillekin touhulle, no eipä tässä mihinkään menoa kyllä olekkaan, mutta ihmetellä saan;)
Nyt sitten päivän touhuihin,,, ihmettelemään sitä sun tätä, onhan maailmassa monta ihmeellistä asiaa,,,,kivaa päivää teile toisillekin.

Sateista huomenta Suomi-neidon helmuksista ! Olen ihan tyytyväinen taivaalliseen kastelijaan, saavat mustikat ja siiklit kokoa - viiriäisenmunan kokoisia ovat vieläkin, vaikka ekat vappuna harson alle istutettiin. Pitäisiköhän enemmän lannoittaa , on vain hiukan kompostia lisäilty , maata parannettu hiekalla ja turpeella. Herneet alkavat pullistella ja litusia olen apposiksi valmistanut - oikein juhlat pidettiin niitten ja omien ensimmäisten siiklien kunniaksi, mansikkaista Brita-kakkua jälkkäriksi. Pensaspapu on varma myös , annan satoa muillekin ja vähän pakastan. Heinäkuulla on lähisuvussa kolme synttärisankaria ja meidän hääpäiväkin, naistenviikolla lisää juhlittavia. Puutarhavadelmia pääsin jo pari rasiaa pakastamaan, mustikoita vasta piirakkaan ja mustikkamaitoon poiminut.

Pääskysiä näkee täälläpäin vain venesatamassa singahtelemassa veden yllä hyönteisiä sieppaamassa, pesät on laitureiden alla. Joskus ne lepäävät veneiden takiloilla ja mantookeilla pitkinä riveinä. Tiirat ovat hyvin tuttavallisia ja mielellään oleilevat veneiden katoilla. Ensi töiksi saa vesille lähtiessä pestä niiden ja hämähäkkien kakat . Pyyhin pois enimmät hämähäkinseitit, ettei kaikki hiuksiin tarttuisi. Mutta hetkessä ne kutovat uudet verkot ja jättävät ihmeen paljon mustia pilkkuja - en kuitenkaan ole koskaan niitä inhonnut, saati tappanut.

Kurkunkasvatusta en ole harrastanut koskaan, kesäkurpitsa on helppo vaihtoehto. Tomaateille Suomen kesä tahtoo olla liian lyhyt, ellei lämmitettävää kasvihuonetta ylläpidä. Ihan vähän punottaa ja vartta lykkää kattoon asti minulla, käpertyneitä isoja alalehtiä raksin surutta pois, nehän estävät valoakin. Tuskin on kuivuudesta kyse, minun tomaattini kasvavat laatikoissa ja reilusti kastelen. Minitomaatteja olen alkanut yhä enemmän suosia, ne kypsyvät aiemmin ja viihtyvät seinustallakin laatikoissa. Tosin ostan ne suurina taimina, joissa on raakileitakin. Eihän tässä touhussa tuntipalkoille pääse, mutta saa liikuntaa, hyvän mielen ja taatusti puhdasta suuhunpantavaa. Kirsikoista Latvian matala on makea ja nyt kypsää, variksetkin siitä tykkäävät. En käytä marjapensaissakaan verkkoja, suon mustarastaillekin osansa, räkättejä ei liioin pihapiirissä ole näkynyt. Jos ollaan kotosalla, koira kyllä hoitaa linnunpelätin työt. Luumupuista Viktoria tuotti viime syksynä jättisadon, nyt siitä on puolet kuivunut, balttilaiset Ave ja Vilmitar voivat hyvin. Omenista Huvitus on ensimmäinen, raakileita on pitänyt karsia. Meillä näyttää hassulta, kun koetetaan saada omenapuut oikeoppisesti sateenvarjon muotoon - on puntteja, naruja ja tukikeppejä. Keksin virkata vihreästä langasta kivipunttien päälle suojuksia, koska muovipusseihin laitettuna ne näyttivät tosi rumilta.

Mietin itsetykönäni, keneltä sitä valtionvelkaa oikein otetaan, jollain on tosi paljon saatavia. Ei tavallinen ihminen saa koskaan velkaa ilman takuita, menee talo ja tavarat, jos ei maksa takaisin tai takaaja joutuu vastaamaan omalla omaisuudellaan. Kun on itse aina elänyt suu säkkiä myöten, ei oikein riitä ymmärrystä nykymenolle.

Hehkeää heinäkuun jälkipuoliskoa pirtin väelle !

Ihmetellen, ihaillen

Kun olen lukenut "peltomyyrien" kertomuksia viljelyksistä. Marja-Liisa, SkillaN ja Ramoona muiden muassa. Tuleehan siinä silmille iloa ja pientä hyötypuuhaakin. Vaikka tulos ei taloudellisesti paljon ratkaisikin, varmaan sen perään tehty puuhastelu antaa monin verroin takaisin hyvällä mielellä ja odotuksella tehdyt vaivat takaisin.

Ei, en ole kateellinen hienosta puuhastelusta. Minulle se vain ei sovi, vaikka olenkin lähtöisin elämästä, joissa huomattava osa myös toimeentulosta otettiin luonnosta.

Kolmetoista siemenperunaa on minulla maassa, nyt olivat jo hyvässä vauhdissa kasvamassa, odottavat "perunannostoa." Tämä siksi, että jos en satu olemaan ajallaan paikallaan, ei vahinkokaan ole järin suuri. Siinä viljelykset, kukista pitää luonto huolen. Mitään kotieläimiä taloudessani ole koskaan ollut, (ellei villakoiria ja pölypunkkeja lasketa.)

Ehkäpä perinteitä jatkan sillä, että otan luonnosta jokamiehen oikeuksilla marjat ja sienet.
Siihen olen paneutunut vuosikymmeniä ja sitä jatkan. Nyt vain alkaa kovin intoni siihenkin hiipua. En halua rämpiä enää aivan turhan perässä. Lakkareissullehan viimeisellä mökkeröreissullani tähtäsin. Katsaukseni riitti - tulipahan niille maille tämän lajin huono satovuosi.

Seuraavaksi keskityn mustikoihin, metsävadelmiin, puolukoihin ja sieniin. Tietysti myös kalaan. Kyllä sieltä jotakin löytyy, kunhan aika tulee, Ja ellei tule estesteitä. jotka rajoittavat koheltamiseni.

Eilen tein pistokokeen lähistöllä olevaan metsikköön. Siinä paikassa oli vähän mustikoita ja nekin pieniä. Sisulla sain sen verran, että kaurapuuron kyytipojaksi muistikkaluirua voi keittää. Olisi kyllä entisiäkin.

Nyt vauhtini täytyy keskeyttää, tuli muita huolia. Heippa ja jatkoja!

Pienoista haikeutta tunnen lukiessani multasormien, kukkien ja kasvien kasvattajien kirjoituksia. Aina tuonne 26 vuoteen asti maalla olen elänyt. Sitten minusta tuli kaupunkilainen rouva.
Nyt kasvatan vain sisäkukkia, mutta suurella hellyydellä. Olen ajatellut että sitten seuraavassa elämässä laitan oman puutarhan.
Lapsena osallistuin maatöihin, haravoin, harvensin, kuokin perunoita maasta ja listin sokerijuurikkaita syyskylmillä. Kavin tienaamassa syksyulsterirahat herneen ja kurkun poiminnalla, niin ja sokerijuurikaspellolla harventamassa kilometritolkulla. Se oli kuumaa touhua jota selkä ei enää kestäisi. Miten ihanaa oli päästä päivän päätteeksi mereen uimaan.
Olihan minulla oma mansikkamaakin, jonka hoidin viimeisen päälle hyvin jotta sain komeita mansikoita viedä torille myytäväksi. Kotipihalla sain hoidella perennoita ja kun naimisiin menin asustimme jonkin aikaa appivanhempien talon yläkerrassa, laitoin siellä pihalle komean hajuherneaidan ja leijonankidat pihapolun kahta puolen. Kotoani toin sinne perennakukkia mm. tiikerinliljat ja vuorenkilvet. Heidän navetan päätyyn laitoin tomaattipenkin, josta sain valtavan sadon, sillä lantaa oli lähellä riittävästi. Tomaatit vaativat voimakkaan kasvualustan.
Omasta kasvimaasta tillit, persiljat, kurkut, porkkanat, nauriit, lantut, herneet, perunat, kerä-,kyssä-,parsa, savojin- ja kukkakaalit. Oli minulla silloin v.58 kasvamassa mangoldi, mutta en tiennyt miten sitä käytetään. Se oli komea lehtivihannes, jolla on paksut lehtiruodot. Raaka mangoldi on erinomainen C- ja A-vitamiinin, magnesiumin ja kaliumin lähde sanoo Wikipedia.

Hienoja pihoja on tässä vieressä olevalla omakotialueella. Lapsena mieleen jäivät isojen maatalojen pihat pioneineen ja särkyvine sydämineen ja sireenipensaineen.

Nyt minäkin keskityn ynnämuun tavoin marjastukseen. Vielä on punertavia mustikoita varsissa, kypsykööt ja kasvakoot isommiksi. Nythän noita sateita liikkuukin lounaasta alkaen. Nyt on jo monena vuotena ollut vattuja niin nytkin näyttää tulevan. Minulla on tosi hyvä vattupaikka, josta olen viime kesänäkin yli 10 litraa poiminut.

Ihan vesikielellä luen teidän touhuja.
Minä kaupinkilais kakarana en ole paljon kasvimaita saanut hoidella.
Olimeillä Siellä Alavalla muutama porkkana ja perun apenkki silloin sodan jälkeen.

Tuolla mökillä(mieheni entinen koti torppa)Kukkia kasvattaelin.
Ensimäisenä kesän lai toin porkkanaa ja mitä lienen muita yrittänyt ,porkkanan naatit oli komeita,mutta itse porkkan hyvä kun oli pikkurillin mittainen.
Siihen loppui sekin harrastukseni.Metsässä menin kuin aropupu ja marjastin ja sienestin.
Nyt en yritäkään,Lahden torilla on minun marjat.
Sienistä en niin piittaa,kun tuo maha ei niitä hyväksy;(

Tänään on vähän ripsutellut vettä päivällä,nyt on paksussa pilvessä.

Niitä saunaterveisiä piti sanomanin;)

näkyillään...

No jopas jotakin!

Täällähän on kaikki multasormet, ja marjastajat liikkeellä. Minäkin sovin hyvin tähän porukkaan. Olen joukossanne ihan kotonani.
Olen koko päivän puuhaillut tuolla pihassa, siivonnut kukkia, kitkenyt, ja kastellutkin. Huomasin, että vaikka on näin satanut, niin suuret verenpisaratkin oli ihan kuivia. Lehdistö varmaan kuljettaa veden ohi juuriston.
Istuin ja ihailin myös köynnösruusujani, aivan upeita, täynnä suuria punaisia ruusuja. Ajattelin, että pitäisi laskea montako kukkaa, mutta liian suuri urakka. Useita, useita satoja ruusuja kuitenkin. Ihan koko seinä on ruusujen peitossa. Otin vielä valokuvan muistoksi.

Pakastin myös sangollisen parsakaalin nuppuja, olivat oikein paksuja, ja suuria. Täytyy vitamiinit talveksikin varata. Lisäksi keitin ison satsin lakkahilloa. Isäntä heitti pari reissua suolla, ja toi kummaltakin 6 litraa lakkoja. Aamulla sanoi taas lähtevänsä. Täytyy vaan pata pestä laitoja myöten, ja odotella kotona. Eikö ole helppoa minulla?

Mansikkaa olen pakastanut jo jonkin verran, mutta hilloa en ole yhtään keittänyt. Meillä on mansikka niin myöhässä, että muutamana päivänä on vasta enemmän tullut, no maakaan ei ole kovin suuri.

Mustikkaa tulee hyvin, mutta ei ole vielä enempi kerätty, kun on vielä raakiletta samoissa varsissa, ja kun koneella kerätään, tulee sotkua. Kypsykööt rauhassa, pian sen muutaman sangollisen kerää.
Puutarhavattua meillä ei ole, toivottavasti metsästä saadaan, hyviä paikkoja kyllä on.
Perunoista Timo, Siikli, Ja Rosamunda on jo isoa, Pito vasta kasvaa.
Tomatissa on jo joka taimessa neljä isoa terttua, mutta ei yhtään kypsää vielä, paprikoissa, kananmunankokoisia vihreitä alkuja.Avomaan kurkuissa on pikkuraakiletta, ja kukkaa ihan keltaisenaan, pitkässä kurkussa, ja salaattikurkuissa jo kymmensenttisiä kurkkuja. Kesäkurpitsa on tehnyt satoa jo pitkään. Olen jo naapureillekkin lahjoitellut. Ja koristekurpitsa oikein rönsyilee, sitä on kasvihuoneessa ja ulkona, ja hyvin kasvaa molemmissa, vaikka minkänäköistä hedelmää on tulossa.
Kaikki juurikasvit on hyviä. Punajuurta pääsee kohta säilömään on niin isoa
Mutta jostain ihmeen syystä tilli on täysin epäonnistunut. En tiedä mikä sillä on,kyllä on ennen kasvanut. Kylvin jo uuttakin, mutta samanlaista laihaa rimpulaa se on. Pitäisi saada tillin vartta kurkkujen säilöntään. Jokohan tästä torille pitää lähteä.
Kukkakaali myös jotenkin hitaasti kasvaa, nyt vasta alkaa kukkaa tekemään..
Pari otin ja keitin perunoiden lisäkkeeksi, ihania olivat.

Ajelin eilen siitä Skillanin kesäpaikan ohitse, en tohtinut tulla käymään, kun tiesin että olit juuri tullut, ja ehkä matkasta väsynyt. Mutta hyvin näkyi emännän kädenjälki sinne tielle asti. Nurmet oli niin liipattu lyhyeksi, ja kukat kukki hienosti pylväiden päällä. En ennättänyt enemmän tarkastella, kun ukko ajoi kuin herhiläinen, kai sekin sinne ralleihin harjoitteli.
Mutta sen huomasin, että kyllä on paikka nyt edukseen, kun se iso navetta on purettu pois. Kyllä se tehty työ aina näkyy, siitä ei pääse yli eikä ympäri.

Se on taas luvannut kesäisiä kelejä, nautitaan niistä!

Tomaateista puheen ollen niin näköään kasvaa se parvekkeellakin. Iso on ruukku ja latvan katkaisin viidennen kukkatertun jälkeen. Tomaatteja laskin olevan 25 kpl. kanankakkarakeita laittelen mullan alle juurten lähelle niin jopa kasvavat tomaatit. Varkaat tietysti nypittävä ja muutaman lehdenkin napsasin voimaa viemästä.

Aurinkoista iltapäivää!
On ollut tässä sekä matkaväsymystä että ongelmia ratkottavana, eikä kirjoittamisesta ole tullut mitään. (Minähän olen tämän palstan paras verukkeitten keksijä!)
Mummun inspiraatio ei ole sänkyjen alla, ei jakun taskussa eikä pyykkikorissakaan. Sitä etsiessäni sentään tulin pesseeksi valtavan pyykkikasan. Nyt se taitaakin olla jo kuiva, sillä emme vieneet työn tulosta ulos vaan kuivaushuoneeseen. Ihan tarpeellinen kämppä sekä sateella että talvella.
Eilen, kun olimme viemässä pyykkejä kuivumaan ja avasin rapun oven, sain pusun! Naapuri oli lähdössä koiran kanssa uimaan, mutta sain minä hetken taputella sitä ihanaa karvakerää.
Terveisiä vain kaikille muille koirahulluille ja tietysti muillekin.

Jäi epäselväksi, kummassa päässä hihnaa se pusunantaja oli. Toivottavasti pusu oli lämmin ja märkä. Itsestäni en tiedä, olenko koirahullu, on minulla kuitenkin ollut hullu koira. Väliäkö hällä, jos koiranomistaja oli vielä hullumpi. Koiraa ei enää ole, mutta omistaja ja hulluus ovat jäljellä.

Pilvessä on. Yritti vähän sadellakin, mutta ei siitä mitään tullut ainakaan ensi yrittämällä. Muutama mitätön pisara sinne tänne. Tai äläpäs mitään! Nyt taitaa tulla jo useampi tippa.

Yksi lähisukulainen suoraan alenevassa polvessa on tulossa puoliskonsa kanssa maanantaina. Ehkä pitäisi ottaa imuri esille. Ja mielellään käyttääkin sitä. Mutta ehtiihän tässä vielä. Maanantai on vasta ylihuomenna. Älköön yrittäkökään Vs ottaa parhaan verukkeenkeksijän manttelia ylleen! Siinä lajissa uskallan veikata itseäni voittajaksi milloin vain.

Jakselkaa!

Päivään!

Pilvenmohkareitahan näyttää täälläkin pyörivän. Voiphan tuo satoo, vain voiphan tuo olla satamattakii. Kaipa tässä ajankuluksi pitää tehdä mini-marjamatka ja samalla tutkailla mikä on tilanne. Joskus marjasadon määrä vaihtelee pienilläkin alueilla. Monestahan se on kiinni, pölykseksestä, maaperän kosteudesta, pienestä hallan näpistyksestä, rankkasateesta, vuosittainkin vaihtelee kasvuympäristöstä. Näin olen huomannut.

Ampiaisiin olen suhtautunut kuten SkillaN. Onhan niitä aina ollut minunkin mökkiympäristössä.
Kun olen perkaillut kaloja, ampiaiset tulevat uteliaiksi ja saattavat kävellä käsieni päällä. Enhän minä niille ole sopiva ruuaksi. Siksipä en ole erehdynyt niitä hätistelemään, kannattaa pitää käsiensä liikkeet vain rauhallisena. Ei ne ampiaiset käy kiinni, elleivät käsitä väärin ja käy puolustautumaan.

Vain kerran olen tuhonnut ampiaisen pesän. Olivat rakentaneet kotonsa kaivon kopin sisään sinä kesänä pitänäni tauon aikana. Kun repäisin kopin luukun auki ja tapailin kapan vartta, tokkasivat heti. Kyllähän se kivulias pisto on. Koska käyn usein kaivollani - minullahan on juoksenva - tai paremminkin kävelevä vesi - parinsadan metrin päässä. Sieltä se tulee kottikärryssä milloin lennokkaati tai hiipien. Mielialoistani riippuen. No tavallinen käyttövesi kyllä kelpaa järvestäkin.

Katsos, kun karkaan aiheesta! Niinpä katsoin, että ko. tapauksessa on melkeinpä pakko hätää vuokralaisiksi tälläytyneet ampiaiset. Vaatetin itseni tukevammin, myös rukkaset käteen ja muovipussi mukaan. Sitten ei muuta kuin täsmähyökkäys ja niin siirtyi ampiaispesä kilsan päähän metsään. Varmaan joitakin ampiaisia oli sapuskaa haalimassa, mutta kun evät pesää löytäneet, eivät sen koommin kiusanneet.

Kun täällä Hintriika ja Venlastiina kisailivat, kumpi keksii parhaimmat verukkeet sille, ettei "suksi oikein luista", voinen todeta, että minun ei tarvitse edes keksiä. Tässähän tuli näyttökin, kuinka tikusta väänsin tätäkin venytystä.

Siitä huolimatta, kulutusta se on päivänkin kulutus!

Heipä taas.

Kaikki on valmiina vierastarjoilut, joten istahdan tähän hetkeksi. Tuolla aikaisemmin, olikohan Ramoona kertoi, että hänellä oli mangoldi, eikä osannut sitä käyttää. Samoin kävi minulle. Minulla oli sitä viimekesänä pitkä rivi, ja voi miten se oli kaunista. Valtavan suuret kirkkaanpunaiset suonikkaat lehdet. Minäkin yrittelin sitä käyttää, mutta en tykännyt. Pilalle meni salaattikin sillä.Ja ruuassa ja paistoksissa se mustui ruman väriseksi. No sitten keksin. Että kun kesällä vielä oli pakastearkussa tilaa, niin painelin muutaman lehden pesuvadin pohjaan, ja vähän vettä päälle, ja jäädytin. Keräsin sitten jäätyneet lehdet muovikassiin ja jätin pakasteeseen. Ja kun talvi tuli, raahasin suorakaiteen muotoisen paljun, asettelin jäätyneet lehdet siihen. ja viisisenttiä vettä päälle. Sitten uudelleen jäätymään, jäätyivät jo pihassa. Valmiiseen jäähän porattiin reijät nurkkiin ja viritettiin kahden puun väliin pihatien laitaan. Siinä se herätti ansaittua ihastusta ihan kevääseen asti. Kun aurinko paistoi se oli todella upea . Kannattaa kokeilla. vaikka pienempänäkin. Tämä oli reilun metrin pituinen.

Minä se mangoldia kasvattelin 50-luvulla. Maan lannotteeksi jäivät. Kekseliäs olet ja luova. Voi mahoton minkä käytön sille kauniille lehtivihannekselle keksit.
Tuosta ideastahan voi poikia lisää vaikka mitä, miten olisi raparperin lehdet ja vaikka kevätesikot?

On huomattu tuo Marja-Liisan kekseliäisyys, ja toimeliaisuus. Kiva on lukea kirjoituksiasi! Hyvää jatkoa! Ja terkut kaikille pirtin kirjoittajille!

Täytyy tunnustaa, että olen yksi niistä onnettomista, joiden pitäisi lorotella koko tämä viikko. Kauhulla katselen pilviä nyt, mutta onneksi näyttäisivät harventuvan. Tutut vieraat ovat varmaan jo polkemassa kohti Kemiä. Joskus iltapuoleen ehkä saapuvat perille. Viime kesänä kastuivat pahan kerran täältä matkaa jatkaessaan pohjoiseen päin. Nyt kulkevat vastakkaiseen suuntaan. Toivoisi Lapin näyttävän joskus kauniimmatkin kasvonsa!

L;ämmintä on onneksi kohta 20 astetta ja tuulikin aisoissaan. Hellettä piti olla, mutta jos ei aurinko pääse näkyviin, niin ei sitten ole. Minun mielestäni asteitten ei tarvitsisi kovin paljon tuostaan nousta, mutta toki saisi paistaa.

Alan tässä kohta laittaa ruokaa uuniin muhimaan. Sitä voi aina uusiksi lämmittää, tulivat syöjät sitten mihin aikaan tahansa.

Suokaa anteeksi meille akkainviikon syyllisille, jos saatte sadetta niskaanne. Muistutuan, että kukaan meistä ei ole itse nimeään päässyt valitsemaan! Tämä on isien ja äitien pahoja tekoja...

Tervehdys!

Eilen katsoin uutisista, kun Helsingissä siivottiin puistoja, ja katuja ihmisten jäljiltä. Voi kauhistus, mitä törkyä. Juomatölkejä kerättiin täysiä jätesäkkejä, ruoka-astioita., jopa huopia oli jätetty jälkeensä. Miten ihmiset voi olla täysiä sikoja?
Puistot ja paikat laitellaan yhteisillä varoilla kauniiksi, ja sitten tulee possut, ja sotkee kaikki kauheaan siivoon. Ja taas menee hirmuiset summat jälkien siivoamiseen.
Eikö tuohon nyt olis helppo saada jotain kuria. Laitettaisiin roskien heittämisestä, ja jälkeen jättämisestä niin suuri sakkorangaistus. Että ei sitä köyhän kannattaisi edes harkita. Siis todella suuri. No jos ne rikkaat sitten heittelisi, niin tulishan siitä rahaa valtion köyhään pussiin. Ja eikös se suurin osa suomenkansasta ole sitä köyhää porukkaa. Ja lapsiin se iskostuisi jo pieninä, kun äiti ja isä koko ajan sanoisi, että elä vaan heitä roskia, kun meillä ei ole rahaa maksaa.
Ja toinen konsti olis se ennenvanhanen. Tehtäis pitkiä jalkapuita torien varteen. ja ostoskeskusten eteen. Ja siellä saisivat päivän istua, oli keli mikä tahansa. Eiköhän pysyis mäyräkoiranpalttoot omassa kassissa.
Eihän tämä ole kun järjestelykysymys.
Eikä tule kalliiksikaan, onhan noita kuivasia metsässä. Meidänkin metsästä saa hakea ilmaiseksi siihen tarkoitukseen.
Mitähän ne siellä eduskunnassakin tekee. Koittavat koko eurooppaa saada kuntoon, ja oma maa on kohta p---apesä. Tonkisivat näitä omia roskakasoja ensin, ja menisivät sitten vasta toisten tontille, kun oma tontti on kunnossa.
Että semmosta, ei muuta kuin kova kovaa vastaan, sano mummo kun kivellä istu!

Non ni!
Ilman Marja-Liisan mummoajatelmaa olisin ääresti kamalan kiukkuinen, mutta vieläkin naurattaa, vaikka Pirttiin pääseminen näyttää olevan ylivoimaista.
Ja vaikka kuinka poistan kruksin sähköposti-ilmoituksesta, se on jo kolmesti tullut itsestään takaisin.

Päivä on taas ollut mitä ihanin, ja tuuli on hulmutellut kolme koneellista pyykkiäni kuivaksi ja raikkaaksi.
Nyt on taas se aika, jolloin mustat varikset parveilevat satamäärin metsiin yöpuulle. Menomatkalla ne levähtävät naapuritalon ja meidän pihapuissa.
On se hulppea näky, mutta on siinä jotakin kammottavaakin...

Eihän minulla mitään kummempaa asiaa ole, mutta piti kuitenkin tulla arvuuttelemaan, kenen huushollissa on tänää syöty silakkapihvejä.
Meillä ei tällä kertaa huomenna syödä eilistä. Siitä on pitkä aika, kun meillä viimeksi on herkuteltu silakkapihveillä, joten kaikki meni eikä oikein piisannutkaan.

Taivaalla leijuu vaaleanpunaisia pilviä. Niitten myötä lähetän kaikille vaalenapunaisia unia.
Hyvää yötä.

Näin vanhana jääränä

Luin Marja-Liisan reippasti tulleen paukuttelun "juhliljoiden" roskaamisista, sekä toimista asioiden korjaamiseksi. Hurttina, kiukkuisena huumorinahan tuo menettelee. Ehkäpä en allekirjoita ihan kaikkea ... no, edes huumorinakaan.

Toki olen nähnyt näitä sotkuja ja kieltämättä se kiukuksikin pistää. Sitä tapahtuu myös aivan tavallisina arkipäivinäkin ja öinä, roskapönttöjen hajottamisia, bussipysäkkien katosten bleksien ja lasien rikkomisia, kaikenlaisen roinan ja jäteen heittelyä. Jokapäistäkin se on. Eikä siihen auta, vaikka roskiksiakin olisi tarjolla riittävästi.

Kyllä siinä on kieroon kasvanutta ajattelemattattomuutta tai ajattelua. Jotain minäminä, ja vain minä ajattelua, jolle kuuluu kaikki ja ja kaikki "vapaus." Siihen ajatteluun ei kuulu ihmiset yhteisönä, yhteisten asioiden hoitaminen ja yhteisen omaisuuden suojeleminen.
"Paskatyöt", siivoaminen ja jälkien korjaaminen ei kiinnosta, ne jätetään niiden huoleksi, joille se" muka kuuluu." Paikkojen rikkominen ei koske, eikä huoleta - "eihän se minulle kuulu." Ajatus ei kanna niin pitkälle, että kyllä se kuuluu. Se kuuluu ihan suorina kuluina veronmaksajille.

Kyllä ongelmiin on syynä myös vanhemmat, osa vanhemmista. Heillä ei ole ollut taitoa tai halua tarttua "nulikoidensa" touhuihin. En edes tiedä, mitä olisi tehtävissä. Vaikka toimet ovat myöhässä, onhan näihin puututtava jollain tapaa.

M-L esitti pitkiä jalkapuita torien ja ostoskestusten eteen. Joopa joo, menetteleehän se huumorina. Muutoin en edes harkitsisi jalkapuita, näitä vanhoja kirkollisia rankaisukeinoja hyvin pienistä rikkeistä. Jopa pelkästä köyhyydestäkin.

Kokoontumislaki vaatii ilmoituksen tilaisuuden järjestäjistä, ajasta ja paikasta ja myös järjestyksen valvonnasta. Tarpeen vaatiessa myös Teoston maksut. Olen kyllä ollut näitä asioita hoitamssa. Siinä on se hyvä puoli, että viranomaiset voivat jotenkin varautua, jos tulee jotain ongelmia. Vaikka en aikanakaan sulkenut pois käytöstä spontaania "kansalaistottelemattomuuttakaan", en pitänyt ilmoisusvelvollisuutta pahana.

Maailma on muuttunut. Nyt pykätään hetkessä "Botelloja" pystyyn netin voimalla, tehdään maailmalla jopa vähemmän hallittuja vallankumouksiakin. Niin...pitäisi kai olla vähintäin puoli vuosisataa nuorempi, että voisi edes ajatella ajan hermolla. Olipa vaikka kuinka paljon pielessä nykyinen meininki, sen joka tapauksessa selvittää tai sotkee nuoremmat sukupolvet.

Muistelen, että tuli sitä minullekin turpahöylää vanhempien taholta, vaikka olinkin - ainakin omasta mielestäni - aika järkevä ja kohtuullisen kilttikin. Olihan ne vanhemmat väliin "toivottoman tyhmiäkin.))"

Puolipilvinen päivä jatkuu. Eilenkin kävin katsastamassa marjasatojen kehittymistä. Lähtihän mustikoita vähän mukaankin. Näyttää niitä täälläkin olevan, varsinkin kun löytää kosteahkon paikan.

Eikun kuluttamaan päivää!

Tervehrys minultaki Teitille kaikille.
Olem miä lujeskelemas käyny ja välij juanu kaffeetki, ku tääl pruukaa olla kaikellaist hyvää sen kaffeen kans. Et kiitosta vaa kaikille oikeem paljo.

Miä miätin tota roskamist. Ei sunkav vaa ok käyny nii, et se ensimmäinen laajemmalti autoileva sukupolvi on nevvonu kakaroitas, et pitäkäs Suami siistinä, alottaka autost ja heitäkär roskat tiäv vartee?
Nyn nää kolomannen poloven alaluakkalaiset oj jo vissii äirinmairos imeny aikasempijen sukupolovien opit, ku neet osaa tarkasti purotella karkkipaperit kävelytiälle tai kauppojen pihas roskakoriv viäree.

Sitä vaa ihmettelen, et kukaha neet on opettannu sutimaa seiniij ja joka paikkaan sen seittemän sortin töherryksii.
Jättäsivätten eres neet pullot rikkomati, ni joku ahkera sais kerättyy mukavat taskurahat. Joka kumarruksella nelijäkymment senttii.

Kylhä se tiätysti ov vanhempijen velvollisuus kasvattaa kersans kunnon tavoille, mut vois kai opettajatkiv vähä tyyrätä, vai eiks ne huama, et kaupaj jälkee kävelytiä on täynnä paperiroskaa niim pitkälle ku karkkipussis karkkii o, ja pisteenä iim päällä on neet tyhjät karkkipussit ja -askit.

Saattas se olla aika opettavainen se jalakapuu, mut se on tiätysti ihmisarvon alentemist. Mahretaankos sitä sottamist ja roskamist enää nykyaikana isona rikkeenä pitääkkää. Jos mei vanhat hapannaamat vaa karehritaa nykykersoi ja nuarii? Mitähä neet sanos, jos meiki ruvettas tärvämää eläkkeet paperipäällisii karkkeihi ja kuljettas pitkir raittei heittelemäs karkkipaperei?

Siit jalkapuust vois keskustella enämmänki. Meinaan, että on yks porukka, joka olis onnen omiaa jalakapuuhu. Neet on noi laster raiskaajat. Jos jalakapuut olis kirkkojen porstuas, ei tarttis enääv valittaa, ettei kirkois käy väkee.
Kyl varmalla kävis - sylkemäs ja tyhjentämäs pottia ja laskiämpärei...

Miätin, et pitäskö toi loppu poistaa, mut oliks se nyl Lutteri vai kuka ku sano, et minkä kirjotin, sen kirjotin. Tulin sihen tulokseen, et niin tehin miäki.

Morjens!

puu,näin historiamme toistaa itseään.
Tottuneesti suomalaiset siihen alistumme, nöyrinä ja muita parempina pitävinä.
Mitäs meitin nyt on välii, kunhan muut!

Maha täynnä! Porukka urvahti ruokalevolle. Eivät tohtineet sentään ruuan päälle panna maata, tyytyivät sohvaan.

Huomenna meinaan piipahtaa syntymäkaupungissa pikavisiitillä.

Tämä oli tupailmoitus. Näytään ja kuulutaan taas.

Moi !
Kannattaa mökkielämssä välillä käväista saunassa. Ja järvessä .(oikeasti liki joka päivä)).
Vielä tärkeämpää on pitää "punkkitarkastus". Niinpä taas kerran saunareissulla havaitsin, että mikäs ylimääräinen nyppylä se onkaan tuossa rintojen välissä. Punkkihan se siitä jalkojaan verrytteli.
Ei punkkipihtejä ollut (vielä silloin) ,joten kynsillä sitä irti kiskomaan.

Mökin isäntä arveli että se on poikapunkki, kun tuommoiseen paikkaan osasi mennä- rintojen väliin. Ei kuulema osannut päättää, kumman kukkulan kimppuun kävisi niin asettui taloksi sillevälille...
No muutaman tunnin majapaikka oli.
Sitäpä nyt "Guugletin", täsmätietoa punkeista. Vaikka tuttujahan me ollaan ennestään niiden kanssa.
Jokakesä ainakin yksi punkki etsii meikäläisestä itselleen veriateriaa,
olen kai jotenkin omituinen yksilö kun kaikille ötököille kelpaan.
Ampparit kävelee pitkin käsiä ja kasvoja- aikansa. Aina ne sitten häipyy jonnekin kun huomaavat ettei olekkaan kukka kysymyksessä.
Monenlaista punkit levittää. Niiden pitää vaan ehtiä olla ainakin vkr. tai useita tunteja kuitenkin iholla kiinni.
Täysikasvuinen punkki on ravittu n. 3:ssa vuorokaudessa, sanottiin sanassa.

Seuraavaksi lähden kesäteatteriin: Vilttiketju on esitys. Kertoo vanhusten hoitolaitoksesta, jossa ikäihmiset eivät hyväksykkään kaikkia hoitometodeja, joita yritetään ujuttaa käyttöön.
Suasnähä mitä siitä tullooo.
Leppoisaa ehtoota kaikille tasapuolisesti. kieräkää kaukaa ne punkit.

Päivän päätteeksi

Ihan loistokeleissä sainkin päivän kulutettua, Hyöty ja hupiliikuntaa tuli riittävästi. Jopa niin, että se tuntuu.

Minähän jo keväpuolella sain tutustuttua punkkeihin. Kyllä se lääkekuurilla hoitui. Ehkäpä vähän huolimattomasti suhtauduin koko punkkivaaraan, koska ongelmia ei ollut tullut. Kyllä se on hyvä tarkistaa nahkansa, jos päivän metsässä ruhveltaa. En kuitenkaan ole tehnyt näistä kauhukuvia. Nythän on kuulemma rantautunut uusi punkkilajikekin, siperianpunkki, joka on vielä entisiäkin ärhäkämpi ja tehokkaampi. Menestyy myös hyvin monelaisissa olosuhteissa.

Enpä punkkien takia ole lykännyt mökille lähtöäni. Näyttää siltä, että käyn vielä täältä raapimassa tarvitsemani mustikat. Kyllä niitä näyttää olevan, mutta hyvän paiken perään kyllä joutuu muutaman kymmenen kilomeriä ajelemaan. Olenhan jo ennestäänkin marjastellut täällä lähitienoilla, silloin kun työkiireet rajoittivat ajankäyttöäni.

Vielä ainakin yksi reissu täytyy tänä kesänä kyllä mökille heittää. Ehkä kaksikin, jos vielä vaikka jahtaisi puolukoita ja karpaloita. Asiat ovat esteenä, etten voi paria viikkoa kauemmin samaan pätkään siellä mökillä lotkuilla. Eihän näillä retkillä taloudellisesti kovinkaan paljon järkeä ole. Matkaan kuvuluvilla rahoilla voisi jo helpommin marjastaa toriltakin. Onhan siinä kuitenkin se muu elämä luonnon keskellä ehkä varsinainen pääasia. Ja tietääpähän mistä marjat on poimittu.

Eikun huilimaan uutta päivää varten!

Suunnitteilla on minullakin yksi matka sinne Mujejärven maisemiin, ei vielä päivämäärää, mutta vähän syksymmällä kuitenkin.

Lähisuunnitelmissa on kyllä lähinnä Tallinnan matka, täytyy olla kotoa poissa ettei tarvi kestitä ketään, "nuukuutta".

En tiedä tuosta roskaamisesta, kenen vika, kesätapahtumia kymmeniä, pääseekö järjestäjät kuin koira veräjästä, yhteiskunta maksaa kulut ja järjestäjät voiton.
Opittu tapahan se roskaaminen on, on annettu liian helpolla periksi, saa tehdä mitä vaan ilman seurauksia, tai ainakin melkein.

Tuttu lause pidä Suomi siistinä aloita autosta heitä ikkunasta ulos.

Oikeastaan tällainen kesä sopii minulle ei muuta tekemistä kuin hikoilla, no ehkä välillä suihkussa.

Lämmintä piisaa hikoillaan yhdessä, ter: Late

Tulipas eilen matkailtua syntymäkaupunkiin ja takaisin. Lämmintä riitti ja toripolliisi oli paikallaan.Nyt on anoppi katsastettuna ja kälyn kanssa kaupunkikierros tehtynä.

Vieraat lähtivät varhain eilen aamulla polkemaan samaan paikkaan, mutta minä taisin olla perillä ennen, vaikka lähdin vasta puolenpävän jälkeen. Eipä pariskuntaa näkynyt matkan varrella, mutta pyöräilijöitten reitti ei noudattele aivan samaa kuin autojen. Toivottavasti ehtivät junaan, jolla aikoivat vaihteeksi seuraavan välin matkata.

Keskitaivaalla on joku pilvenlämpäre, mutta aurinko silti paistaa pätkittäin. Asteitakin minulle riittävästi. Joutaa tästä vaikka ulos lähtemään.

Huomenta helteestä !

Minua jäi harmittamaan, kun tulin kommentoineeksi siihen pirttiäkin käsittelevään ketjuun. Itse kirjoitan tässä ja muissakin ketjuissa, enkä näe mitään erottelua tai karsinointia siinä. Koetin huumorilla saada tätä näkökantaa esille, kehotin karsinoita välttämään. Mutta pieleen taisi mennä, ei siihen sen ketjun aloittaja edes kommentoinut. Olenhan minäkin joskus ilmaissut, että toivoisin pirtissä paljon kirjoittavien enemmänkin osallistuvan muihinkin ketjuihin, mutta hyvin ymmärrän syyt.

Tässä ei pidä paikkaansa, että jos kahveella ja tarinoimassa käy pirtissä, se olisi pyllistys muille -tai päinvastoin. Ihan oikein Skillan : mitäpä muitten sanomisista, minä ainakin käyn kirjoittamassa siellä missä lystään ja missä hyvänä pidetään. Nyt valmistaudutaan merelle, täällä on tukalaa kuin tropiikissa ja olen lopen kyllästynyt mehumaijaan. Hellittäkää kaikki muutkin, viileitä juomia oman maun mukaan , hellehatut päähän !

Joku veisi tuhkatkin kahvipirtin takasta, mutta kun sitä ei näin kesäkeleillä ole tarvinnut sytytellä, niin ei ole vietävää. Olen elämäni aikana huomannut monta kertaa, että ns. sisäpiiriin (joka useimmiten on pelkkä ennakkoluulo) pääsee, kun astuu piirin reunan yli. Sen jälkeen on piirissä sisällä. Ja huomaa, ettei käynyt yhtään kipeästi. Ei käynyt sekään, kun ekan kerran pirtin oven aukaisin, vaikka silloinkin varoteltiin jostakin kamalasta sisäpiiristä.

Aurinko ei taas tiedä, ollako vai eikö olla. Mittari näyttää varjossa yli 24, joten ei tässä kokoaikaista aurinkoa välttämättä edes kaipaa.

Mitään selvää suunnitelmaa ei tälle päivälle ole. Harkinnassa on kesäteatteri, jos löytyy joku tuttu kaveriksi. Ennusteen mukaan illalla on poutaa, vaikka eihän noista ennusteista koskaan varmasti tiedä. Mutta tuskin vilu pääsee yllättämään.

Aivot on kesäterässä. En yritä väittää, että ne talvellakaan leikkaisivat parteterän lailla. Jotakin ajatuksia sentään joskus vilahtaa korvien välissä. Nyt ei juurikaan - mutta ei sen väliä, näin on hyvä olla!

Kesäpäivää kaikille!

Kyllähän ilmoja riittää! Eipä parvekkeellakaan kehtaa kauaa askarrella silloin, kun aurinko kääntyy hehkuttamaan.

Kirjoittamisista voin olla monelta osin samaa mieltä kuin Ramoonakin esitti. Kirjoittelee sinne minne huvittaa, tai löytää asiaa, joihin voi mennä mukaan. En näe raja-aitoja, mutta koen turhauttavaksi tunkeutua sellaisten asioiden käsittelyyn, joista en mitään ymmärrä tai jotka eivät kiinnosta. Eihän kukaan voi toiselle määritellä, mitkä ovat "oikeita asioita" kirjoitteluun. Henkilökohtaisia näkökantojahan riittää.
Tietysti jokainen voi olla erimieltä, jos siltä tuntuu. Tai jäädä suosiolla sivuun, jos katsoo sen parhaimmaksi.

Kolmisen vuotta vain olen nettiin kirjoitellut. Kyllä se on sentään ainakin vähän opettanut.
Aivan alkuun en oikein "pelin henkeä" ymmärtänyt. Osallistumisenikin on verkkaista, aivan harkitusti. Onhan tämä ajankäytölleni eräänlainen varalaji tyhjään aukkoon.

Vaikka olen enimmäkseen sen vähän Kahvipirttiin kirjoitellut, olisi minulta aikamoista koholöyhkää ja ajatusharhaa se, että kuvittelisin kuuluvani johonkin "sisäpiiriin." Riittää kun voin aina joskus olla mukana ketjun täyttönä. Ja luen kyllä kaikki, myös lähes kaikki seiskakymppisten jutut. Helpompaahan se on "valmiin pureskelu."

Ja nyt muihin puuhiin! Eteenpäin, sano lapatossu.

Tuli sitten käytyä kesäteatterissa. Vierailevat näyttelijät (Mikko Penttilä ja Niko Karjalainen) saavat kiitoksen esityksestä, joka ei todellakaan ole näyttamötaiteen helpoimpia - kaksi miestä ja 15 roolia.

"Kiviä taskussa" tuli katsotuksi ekan kerran Hesassa oloaikana. Vertailu Martti Suosalon ja Mika Nuojuan esitykseen on ehkä vähän epäoikeudenmukaista nuoria näyttelijöitä kohtaan. Mielenkiintoista oli nähdä tämäkin versio, paljon ovat pojat kiitosta saaneet paikallisesti.

Aivan liioitellun lämmintä on ollut koko päivän. Vieläkin yli 25 astetta, vaikka aurinko on taivaanrannan pilviharson takana.

Palaillaan.

Keskipäivän alkua.

On todella mahtava suru norjalaisilla. Ihmispetojahan tuollaset aivottomat uneksijat ovat. Monta turhaa kuolemaa ja tuhansia surupäiviä omaisille.
Outoa jos vihaavat monikansallisia ja itse kuitenkin norjalaisena kuuluu johonkin terroristiryhmään.
Miten voi nostaa itsensä jumalan asemaan ja langettaa kuoleman tuomioita, pelkkä ihminen. Hitlerin kaltaisia jumalahallitsijoita jo kansalaisissakin, aivot on vissiin terroristi sanapestynä uskomukseen pikkujumalana.
Ei voi tietää eikä tuntea sitä tuskan määrää, mitä tuollaiset aivottomat saavat aikaan.

Tänään tuntuu olevan taas oikein hautova ilma. Kuudenaikaan aamulla oli jo yli 20* nyt on jo 25.9*. Saapi nähdä mihin oikein kipuaakaan.
Tarttis olla vettä päästävä satteensuoja reijityksellä ja repussa vesitankki josta vipua vääntämällä saisi tarvittavan suihkumäärän päähänsä. Ohuet hengittävä vettä hylkiväasu päälle ja jalkoihin muovi lätyskät, eiku menoks.

Täs on hiki vaikkei liikkus yhtään mihkään vai oisko tuo radion ohjema hiostavaa, musa siel taitaa olla liian vauhdikasta jos se siitä sit johtuukin.
Taitaa jalkoja hieman hyppyyttää, pitäsköös pistää toi toosa kii. Eiku sit ei ajatus juokse kuin pelkkää ympyrää.

Suihkussa saapi käydä yhtämittaa niin että kohta muistuttaa kuivattua rusinaa. Ei muuten tututki voi kohta kysellä et tunnetaanko me jostain. Olis vähä noloa sannoo et katto nyh tarkkaa eks mittää tuttua musta erota. Sisse sanos juu'u ääni on kyä tuttu, koskas sen oot lainannu?

Ei vaan nyh tarttee lopetella ettei toi lämpö viä loppujaki aatoksia johki risupuskaa. Kaikille oikee kivan hellän lämpimää päivän jatkoo. Mää lähren ruuan hakkuu justny. Ei mul kyä nälkä oo mut tavan vuoksi pittää jotta syäräkki.Seo taas morjes ja kiitti kahveesta. Jätin pöyrälle kahveepaketin ettei loppuu pääse.moro

Kiitos Tulenlieskalle kafeesta. Ollaan me suomalaiset kivoja. Vaikka hiki lentää niin kahvia pitää olla. No ehkä kuumin aika sitä siirtää, sitten jo kiireellä kahvia tulemaan. Onkohan se addiktiota- On.

Kyllä yhdyn edellisiin kirjoittajiin tuosta norjan tapauksesta. Ei sitä voi järjellä mitenkään käsittää. Pahasti häiriintyneitä henkilöitä tuommoiset.. Ottaa asiakseen oikeuden omiin käsiinsä.
Ei osaa asettua toisen ihmisen asemaan, Liki satahan niitä kuolleita jo on nyt. Ja vakavasti loukkaantuneet miten heidän käy.
Julmaa ja järjetöntä touhua.

Täällä vaan väitellään sisä ja ulkopiireistä. Kuka saa kirjoittaa ja mihin.
ja kaikesta joutavasta. Itse tehdyistä raja-aidoista.
No, jokainen tyylillään, on omaa mieltään.
Mutta on kammottava tapaus, oikea suunnaton suru monelle omaisensa menettäneelle ja turhaan kuolleille.Norjassa.

Nautitaan me silti tästä 28 asteen lämmöstä vaikka vesi kuinka virtaisi vuolaasti pitkin selkää..

Hikinen päivähän oli jopa metsässäkin. Pieneksi jäivät tehoni marjojen riipimisessä, ehkäpä siksi, ettei sen työn tarvitse olla pakko- sellaista.

Norjassa tapahtunut on todella näiden päivien uutinen. Ja järkyttävä. Pistäähän se miettimään maailman menoa ja syitäkin.

Tutkimuksethan ovat kesken, ainakaan kaikkea ei ole tiedotettu. Olen yrittänyt kaivaa sen tiedon, jonka voin löytää, myös keskustelupalstoilta. Onhan monenlaista arvailua, olettamaa ja syitä... ehkä olisi parasta olla arvailematta.

Kuitenkin...mielestäni teko oli kauan suunniteltu ja järkähtämättä toteutettu. Kohteiden valinta ei ole voinut olla sattumanvaraista. Näillä toimilla haluttiin järkyttää mahdollisilmman voimakkaasti jopa pitkälle tulevaisuuteen. Tällä tarkoitan lapsiuhreja.

Pidätetty tekijä oli äärioikeistolainen, äärikristitty ja Vapaamuurareiden jo pitkäaikainen jäsen. Vapaamuurariudella en viittaa muuhun, kuin siihen, että päästäkseen ko. järjestö-ön jäseneksi, pitää hakijalla olla suositukset ( luoteltuilta jäseniltä)Yleensä ko. järjestön jäsenet ovat hyvin koulutettuja ja heillä on laaja verkosto yhteiskunnallisessa toiminnassa.
Muutoin olen pitänyt näitä "muurareita" salakähmäisenä hyväveliseurana. Vain yhden tällaisen "muurarin" olen tuntenut, mutta hänestäkään ei juuri mitään irronnut.

Siksi jahkailin Vapaamuurareista, että millähän eväillä ko. terroristi on päässyt tähän järjestöön jäseneksi? Kun tästä terroristista puhutaan mielenhäiriöisenä, en jaksa niihin mielipiteisiin yhtyä. Juuri tämän rikoksen tekotapa osoittaa niin päämäärätietoista toimintaa. Ja tuloshan oli kauhea.

Tutkitaanhan sitä.

Ehtoopualen pyhäpäivää!
Miä ilmottaurun pualvakinaiseks puskantakaa kirjottelijaks, mut asjaaki on :
Tää varsinaisen nikin omistaja on monena päivänä kirjottannu pitkät litaniat eikä os saannut niit Pirtiv viaraskirjaan.
Väliin ov väitetty, et yhteellaskun tulos(? Pitäs vissii olla summa!) ei o oikee.
Ei sunkar rekkautuneel mitää summaa tai tulost tarvi olla. Eihäs sille op paikkaakaa. Eikä sitä paikkaa tulluv, vaikka se ruksas sen mun nimiini.
Mites siin sitte ynnäät, häh?
Väliin sen litaniat on ihka ittestäns häipyny taivaan tuuliin.
Jotakiv vikaa siin Veeässässä tarvii olla, ku ei millään onnistu...

Mut kyl se on henkes mukana ja ottaa kantaa itteksee, ku ei sitä kerraj julki saa.
MKut terveisii silt ja minultaki.

Ja miult terveisii kanss. Oikeastaan voin kertoo terveiset mukavilta rippijuhlilta.
Aah, miten komea nuorukainen, suoraselkäinen ja hyväryhtinen .
Ilo vanhan mummon silmälle. Piti vaan tähyillä niin ylöspäin kun on tuota pituutta siunaantunut hänelle.
Sitä mukaan kun itse painuu kasaan nuoret näyttää entistä pidemmiltä. Ja komeammilta.

Juu, sellainen satunnainen kävijä pirtissä olen minäkin. Syynä aikapula.Pirttiin on kiva tulla. Ei ole poiskaan käsketty. Päinvastoin on vapaaehtoisia "nurkassa seisojia" kaverina vaikka itse olisin pahanteosta leimattu.
Yhteisen huumorin ymmärtäminenkin on tosi tärkeää.
Kunhan syksy saapuu, pitää poiketa toisille palstoille. Silloin joutuu taas nurkkaan häpeämään.
Mutta ei hätää. Päästään taas kenties nurkkakaappiin, Haa !

tosi on että toisia mollataan turhaan. kuten nuo Laten luettelemat henkilöt. Eihän kaikkien kanssa tarvitse on ylimäinen ystävä.
Mutta suvaita pitää toistenkin mielipiteitä ja ajatuksia.
Aika moni on omasta mielestään oikeassa, se on hänen ajatuksensa, miksi sitä teilaamaan ?

Eilen ihmettelin ettei naistenviikolla sada, kuten yleensä. Heti sen jälkeen vettä tuli kaatamalla samoin tänään 15 jälkeen alkoi tulla taivaan täydeltä vettä !
Sunnuntai-illan suvista viettoa kaikille.

Lojaalit...mitä?

Mahtuisinkohan lojaalit- ryhmään? Mieleni tekisi vastata, että suurinpiirtein, sekä että. No ei mollata, ei, mutta joskus kiusoitellaan. Taitaapa joskus sattua niinkin, että suurpiirteisyyteni ei riitä, eteen napsahtaa myös lojaalisuuteen sisältyvä rehellisyys. Ei lojaalisuus ole pelkästään nyökyttelyä tai vaikenemista, saattaa siihen liittyä asiallista huomattamistakin. Mikä on "asiallista", riippuu pitkälti harkitsijan näkökulmasta. Jos joku on menossa heikoille jäille ja virta on jostain syönyt vielä jään heikoksi, on siitä tietävän se sanottava ja tarvittaessa tiukasti.
Ei riitä olevinaan tietävän vakuuttelu. Lojaalisuuteenhan liittyy kai luotettavuuskin. No, senkin kanssa on niin-näin.

Enhän minä aina ole rehellinen. Jos joku kertoo paatoksella ja varmuudella asiaa, jonka tiedän vääräksi, voin aivan hyvin käyttää näyttelijän olemattomia lahjojani ja nyökytellä sutjakasti. Varsinkin jos asia on vähäpätöinen.

Lainkuuliainenkin pitäisi olla. Tuleehan sitäkin rikottua. Joskus kun aamulla remputan täydellä vauhdilla lenkkiä, ne syrjäiset kadut ovat tyhjiä. Enpä aina jarruttele liikennevaloissa, vaikka punainen tillottaisi. Rikosta raskauttaa vielä se, että pälyilen ympärilleni, ettei vain" omaiset" seilaa lähistöllä.

Uskollinen, eräs lojaalisuuden mitta. Olenko sitä Kahvipirtille? Kunpahan tulla lojottelen Pirttiin viesteineni. Mukaviahan pirtissä ollaan. Tosi on, ei ole minuakaan käsketty häipymään. Eikä haukuttukaan. Onkohan minussa jotain vikaa? Etten vain olisi avuton reppana, jota pitää ylenmäärin ymmärtää.

Late ja myös SkillaN ottivat puheeksi Norjan tapahtumat. Kyllä minustakin terroriteko liittyy äärioikeiston aktiivisuuden lisääntymiseen. Ne ydinryhmät, kaikkeen valmiit, voivat olla pieniä, mutta siinä liepeillä kalastelevat oikeistopopulistiset puolueet, jopa hyvällä menestyksellä.

Poliittinen terrori-iskuhan Norjassa tapahtui. Siinä haluttiin tuhota sosialidemokraattinen puolua ja myös puolueen tulevaisuus teurastamalla mahdollisimman paljon nuoriakin.

Helpointa on väistää asiaa, pistämälle se yksittäisen mielenhäiriöisen tiliin. Mielestäni asia ei sillä kuittaannu, että tämä tekijä todetaan syyntakeettomaksi. Löytyykö konkreettisia taustavoimia, sehän näkyy. Yrittävät ainakin hakea, vaikka ensimmäinen isku ei tuottanut tulosta.

Lainaan arvostamaani Puskasuleimaa: pitäisiköhän tämä pyyhkäistä pois? Lutteria kai pitää lainata, kirjoitin, minkä kirjoitin.

Kop, kop, kop.
En koputtele Pirtin ovelle vaan koputan maalaamatonta puuta. Ei se pinnalla pysyminen ole puupään ainoa etu: on lyhyt kopusmatka.

Tänään nimittäin on tapahtunut sellainen ihme, että olen päässyt parinkin otsikon alla läpi.
Nyt pitää ehdottomasti kokeilla, onnistuisiko myös Pirttiin tulo.

Jos täällä on kesäset terveiset minulta, olen onnistunut.
Siispä KESÄISET TERVEISET!

Terve taas!
Ja heti alkajaisiksi mekkeloin SkillaNille, että älä, hyvä ihminen, maalaa pirua seinälle muistuttamalla syksyn tulosta! Onhan tässä kesää vielä jäljellä koko elokuukin. Minä ainakin yritän pitää suvesta kiinni kynsin ja hampainkin!

Siinä olen samaa mieltä, että makkarat ja leikkeleet ovat tosi suolaisia, jopa ne, joissa lukee että miedosti suolattu.
Sisarentyttäreni kummasteli, eikö Suomessa enää myydä kunnon ruokaa, kun kaikki on laktoositonta, gluteenitonta, rasvatonta ja kevyttä, kevyttä ja kevyttä tavalla tai toisella. Vähäsuolaista hän ei arvostellut sen jälkeen, kun oli laittanut kaksi viipaletta leivän päälle. Totesi vain, että miltähän normaalisuolainen olisikaan maistunut!

Tänään taitaa olla Jaakon-päivä.
On se Jaska joskus heittänyt kuumiakin kiviä järveen ja muihin jorpakkoihin, joten eipä olla huolissamme. Ehkä kuuma kesä on kuumentanut kivetkin niin, että ne polttavat Jaakon kourissa, ja hän heittää ne järveen.

Mutta palataan vielä suolaan. Minä saan suola-annokseni ahmimalla tomaatteja, joiden päälle ripottelen suolaa. Ah, mitä herkkua!
Toivottavasti en muutu itsekin tomaatiksi...

Piti kirjoittamani Pirttimme keskustelutavasta, mutta jääköön toiseen kertaan.
Sen vain sanon, ettei täällä kukaan puheenvuoroja jaa ja että jokainen saa kirjoittaa, mitä lystää. Hurjan epävirallista täällä on ja kotoista. Kyllä täällä viihtyy, vaikka joskus poikkeaa muuallekin.
Punaista mattoa ja torvisoittoa on uusien tulokkaitten turha odottaa, ja ihan hävyttömästi täällä sinutellaan heti ensi tapaamisella, eikä ketään yritetä tunkea samaan muottiin. Saa olla oma itsensä, jopa leikkiminen ja mielikuvituksen käyttö eivät ole tuomittavia.

Siinä se nyt kuitenkin lipsahti, joten mitäpä tässä muuta kuin edelleen hyvää kesää!

"Vierailijaksi itseni tunnen harvojen viestieni vuoksi mutta, so what. Silloin on aina mukavaa jos joku ystävyyttään huomioi, se tuntuu mukavalta.
Ei ole kiva jos tuntikausiksi jää roikkumaan ketjun päähän, joskus olen pyytänyt Hintriikaa minut siitä hirrestä pelastamaan. :-)))
Mukavaa pyhää. "

Enhän minä ihan punaista mattoa ja enhän ihan uusi tulokaskaan. Minulla vain on omituinen huumori, joka tuntuu tosikkomaisuudelta...taisi minultakin lipsahtaa :-)))

Älä siä, Katleija, oh hualissas. Toista se on ton Venlastiinan kans, ku se on sillon tällön poikkeillu muittenki kattojen alla. Yleensä sen jutut on pätkässy koko homman.
Ei se siit välitä. Ku sille päälle sattuu, ni se kirjottaa minkä vaa.
Jos miä oikeem muistan, ni se rupi tekemääj juur sinust tota Kitekattii.
Se oli vissii sitä sinun omituiseks mainittemaas humoorias, ku et ottanun nokkaas. Mut Venlaa kyl nolotti, ku se osottautu lukutairottomaks.

Terveisii vaa täält meitin pusikost ja Venlalta kans.
Ja nyk kattotaa, onks kaks ynnä neljätoist kuustoist!

ei täs tuu mittään ymmerrävää kirjoityusta, kun poistavatki n kirjoitukxd senmhet imugt hyvvää illanjatjmoo ksiille mukana olleilE KAVEREILLE '''''''''¨¨¨¨¨¨¨¨ÅÅÅÅÅÅÅÅÄÄÄÄÄÄÄ 000999999999999999997865433333333333333333321§ 5T5ÄHÄ JO LAKI KI SANOS PUUMERKKI SÄ 0000 999 KK JKKKKKK IIIIIIINYT IIV K I VA

NYTE MÄN PASM
KURTULLENSA,KATOTAAS KUIN AKKOJEN KÄYP.

HEEI GAAS PORUA DÄYDEN MUKINSA KAN S, ETEI NY JNUUR PORSTUAS KAATUNU,,,, , K

Sen verran kävin kurkkaamassa Kahvipirttiin, että istahdin hetkeksi ja näin kauniit luonnonkukat ja kehotuksesta nautin jäätelön ja vähän virkistävää sitruunavettä, Kiitos, maistuivat tässä helteessä. :)

Hyvää kesää Kahvipirttiin! Oli taas jo niin pitkä ketju, etten jaksanutkaan lukea läpi, mutta jäätelö virkisti ja antoi energiaa! Toivottavasti meni ihan kulkuriavun piikkiin, kun en malta kotiutua mihinkään. :)

Huomenta!

Päivän alku näyttää hyvältä - ainakin ilmojen puolesta. Aion tästä painua pikatahtia metsikköön. Löysin eilen sattumalta pienen, mutta hyvän ja tiuhan vatulikon. Eipä ollut astiaa mukana sitä varten, joten käyn korjaamassa tilanteen. Kyllä siitä helposti puoli ämpärillistä tipahtaa. Jos sattuu niin köpelösti, että vatulikko onkin hävinnyt, en polta päreitäni. Onhan marjoja jossakin.

Lyhyesti Norjan tapahtumasta ja hehkutuksesta. Onhan siinä kaksi puolta. Toisaalta on hyväkin, että tutkimuksia jatketaan ja sekin, että niistä tulee tietoa. Osoittaahan se, että asiaa ei jätetä puolitiehen. Epäilen taustavoimia teolle löytyvän.

Se toinen puoli on kyllä olemassa. Asian tiimoilta esiintyy kaikenlaista, asiatontakin kirjoittelua, hörhöilyä. Ei niinkään täällä "ikäpalstoilla", vaan aivan muissa nettikeskusteluissa.

Mutta nyt arkiseen asiaani ja töihin sanoi lapatossu.

Päivää!
Voimille ottaa metsässä käynnit näin kuumalla ja kun sinne määrättyyn paikkaan
on vielä n. 7 kilsaa, niin hiki tulee jo polkiessa paikalle.
Kun sieltä kerran on kanttarelleja löytänyt, niin joka vuosi on siellä käytävä. Nyt ei ollut turha reissu, sienet olivat suuria ja puhtaita.
Onneksi oli paljas leivän kantti ja puoli litraa vettä mukana, sillä kun pyörän luo pääsin metsästä saaliineni, niin alkoi ihan vapisuttamaan, kai se verensokeri laski siitä ponnistelusta ja kovasti oli hutero olo.
Siinä jo valmiiksi mietin miten kerron pelastajilleni sijaintini. Känny on kyllä hyvä juttu tällaiselle metsähullulle.
Minä en ole vielä vattupaikallani käynyt, se tapahtuu torstaina.

Tervehdys pirttiin!

Täytyy tulla ilmoittautumaan, kun emäntä ehti jo kaivata. Tämä syksykesä vaan tahtoo olla niin työntäyteistä aikaa, että ei paljon ennätä kuin ne tavalliset hommat säilömisien, ja marjastamisen lisäksi. Eilen keitin kaikki kukkakaalit pakasteeseen. Tänään oli parsakaalien vuoro. Ja eilinen sienisaalis meni myös pakkaseen. Nyt on muuten niin hyvä kantarellivuosi, että minä en muista, vaikka jo varmaan kuusikymmentävuotta olen sienessä käynyt. Täällä ainakin löytyy hyvin. Mökillä minulla on paikka ihan keittiön ikkunan alla, sain siitä melkein täyden sangollisen, vaikka jätin pienet kasvamaan. Ja tänään vein kukkalaatikoita varastoon, niin huomasin, että keskellä polkua on kantarellejä, ja kun rupesin tarkastamaan, niin polun vieri on ihan täysi pientä nappulaa tulossa. Eilen kävin mukulakiviä tuolta hiekkamontulta, niin sielläkin oli tienpenkassa iso läntti sieniä. Sinne jäivät, kun ei ollut mitään astiaa mukana. Pitäisi olla vaikka pahvilaatikko aina autossa, mihin saaliinsa keräisi. No minä olinkin kivienkeruumatkalla.

Voi kauheaa tuon Katjeijan touhuja, kyllä minulta jäis jo marjat metsään, jos tällä helteellä pitäisi seitsemän kilsaa ajaa ensin pyörällä. Ja ihan vaarallista lähteä niin pitkään matkaan yksin. Ota joku kaveri mukaasi, jos vielä lähdet.
Täällä meilläpäin on paljon suuria metsiä mutta sinne on myös hyviä metsäautoteitä, että melkein joka paikkaan pääsee autolla ihan marja, ja sienipaikkojen viereen. Ja kun minulla on tuo ihan oma autonromu, ja kortinkin vielä antoivat viideksi vuodeksi, niin minä pääsen sillä marjaan. Ja on se hyvä tukikohta käydä syömässä eväitä, ja juomassa vaikka kuppi kahvia termarista.
Ennen nuorenahan se ei matkakaan tuntunut missään. Mutta kai se tuo maanvetovoima alkaa vaikuttaa, ja takapuolikin on painavampi kuin ennen, ja laiskuus vaivaa, ja vaikka mikä. On siihen syynsä.

Vattuja en ole vielä käynyt edes katsomassa, mutta huomenna lähden. Nekin tippuu tällä helteellä pian alas varsista, varsinkin jos välillä sataa.
Vähän on entisiäkin pakasteessa, mutta täydennystä täytyy vähän saada, että riittää talveksi.
Meillä menee marjoja aika paljon, kun syödään niitä aina illalla sellaisenaan, pakasteesta otettuna.Sotken useampia marjoja sekaisin, ja ei muuta kuin ääntä kohti.
Kesä etenee kohti syksyä pitkin harppauksin, kohta jo koulut alkavat. Nyt täytyy liikkua mahdollisimman paljon ulkona ja luonnossa. Kohta sitä katsellaan räntäsadetta ikkunasta. Eikä sinne ulos liukkauteen tee edes mieli.
Mukavaa loppuiltaa kaikille!

Näyttää vallan hassulta, kun savu nousee Metsä-Botnian piipusta pystysuoraan! Sitä savuvanaa on tottunut katselemaan vaakasuorassa asennossa. Kemissä tuuleton hetki on kuin poikkeustila. Lämmintäkin on vielä 23,5 astetta.

Tuossa illalla lähdin hakemaan pyykkejä narulta, kun sainkin päähäni, että piipahdanpa pyörällä ensin mutkan rannassa. Törmäsin tuttuihin, ja piipahdus venähti vähän pitemmäksi. Muistin sentään palatessa ottaa ne pyykit narulta. Olivat niin ihanan silityskosteita, että piti saman tien ottaa silitysrauta ja -lauta esille. Ei tarvinnut edes höyryä rautaan laittaa. Nyt on pinkka sileitä pyykkejä.

Ei millään malttaisi mennä nukkumaan, kun on niin leppoisa kesäyö. Aurinko on justiinsa menossa paapimaan. Minulle ei enää näy edes paloa taivaanrannassa kuten eilen. Näytti, että pohjoisosa kaupungista on liekkien vallassa. Nyt on pilviharso vallannut taivaanrannan.

Kai tästä täytyy vähitellen...

Huomenta täältä sivistyksen keskuksesta, eli kaupungista.
Vettä on satanut yöllä, nyt usva taivaisiin pyrkii.
Se tietää sadetta päivälle, siis kuuroja, olen nimittäin kuullut ja seurannutkin, jos usva maahan laskeutuu tulee pouta päivä, ja taivaisiin, sataa sen alas päivän mittaan.

Kone huollettu ja tänään kiireesti maalle, eihän täällä ole mitään tekemistä.
Mitenkähän sitä talvella saa aikansa kulumaan, kai ne harrastukset eloa antaa.

Voi noita Marja-Liisan kiireitä, kyllähän se on selvä, kun kaikkea tuollaista on kasvussa säilömistä riittää.
Onpa se sitten kiva pakkasella käydä, kun melkein omavarainen kaikessa.
Kateellinen olen taas kerran, tällä kertaa noista kanttarelli saaleistasi, eipä ole niissä maisemissa, missä minä asustan, tai en paikkoja tiedä.
En nyt oikeasti kateellinen, onnellinen puolestasi, jaksamisesi palkitaan.
Minulla alkaa ainoastaan punajuurien säilöntä, ne on hyvin kasvanut, tomaateissa alkaa punerrusta, mutta kurkut hyvin pieniä vielä, mutta onhan vielä noin kuukausi aikaa kasvaa.
Kurpitsoja olen saanut muutaman keiton, säilötkö myös kesäkurpitsaa?
Vattuja aion minäkin mennä katsomaan, niitä on talon lähellä, uskallan ihan yksin mennä katsomaan.

Tutkimisen suhteen olen samalla kannalla tuossa Norjan tapahtuneesta, mutta tuo median hehkuttelu tuntuu liialta, sillä saattaa saada aikaan myös ikäviä tapahtumia.
Kaikki mahdollinen on selvitettävä ja yhteydet eri maihin saatava tutkittua, varmaan perusteellisia ovat ja varotoimiin panostettava.
Norjassa tämä järkytys yhdistää kansaa, katselin miten mahtava kulkue oli,ruusujen kanssa kulkivat, kyllä se liikutti katsojaakin.
Mikään ei tapahtunutta pois pyyhkäise, mutta elämä jatkuu kyselemättä jaksatteko, voimia vaan on löydyttävä.

Täällä alkaa rallit viikonlopun aikaan, jyrinää saa kuunnella, parasta poistua näistä maisemista, viime kesänä ralli kulki sadan metrin päästä, sitä pärinnää ja ihmisten liikehdintää saatiin katsella aitio paikoilta.
En tuota katsellut. kuulin kyllä;)

Näin loppukesästä useinkin on pyykit mukavassa silitys kunnossa, kun narulta hakee, silitys luistaa hyvin, se on koettu täälläkin.
Silttäminen on itse asiassa ihan kiva homma, palkitsee työn tekijän.

Nyt taas lähtöä tekemään, on kiire katsomaan mitä on kasvuissa tapahtunut vuorokauden aikaan;)
Ihmeitä varmaan, hauskaa ja antoisia marjareissuja, sinnikäs olet Katleija, yksin metsään uskallaudut, kännykkä on kyllä oiva kaveri, mutta silti.
Pyörän selkään en ole pariin kesään hypännyt, se vain jäi, kun kaupat siellä kotipuolessa niin lähellä.
Ja nyt, heippa!

Laitoin silmäni kiinni ja ojensin sormeni aloituksiin päin Ja kahvipirttiin sormeni osui, joten siihen jotakin kirjoitan. Kyllä muihinkin aloituksiin olisin osannut jotakin kirjoittaa, ei sen puoleen, mutta hyviä helteitä jatkuu ja jatkuu. Siivoamaan pitäisi jonakin päivänä ryhtyä, olisiko nyt se päivä?

Heippa kuumallakin ilmalla.

Piskin kanssa nyt vaan lepäillään, en jaksa edes kirpparille lähteä. Huomenna jos jaksaa...

Pilvipuotaa ja tyyntä keliä saadaan nautiskella, huh heijaa, ihana kuuma kesä.

Vattuja olis mukava käydä keräämässä, sain tiedon, että olisivat keruu kunnossa ja aikas isojakin. Juu' u saas nyt nähdä, kuinka toimeentuu lähtemään.

Mut istutaan ja mietitään, katselen parvekkeelta taivaan pilviharsoja.

Hei hei

Huh, huh hellettä! Valittaa ei pitäisi, kun kerrankin on lämmintä ja pitkään vielä luvassakin! Talvella tahtoisi tämän sään takaisin.
Selän takana pyörii hyrrä, mutta silti on hiki pinnassa. Tarttis pestä ikkunoita, kun niiden lävitse ei kohta näe yhtään mitään, mutta miten tällä veltostuttavalla säällä jaksaa mitään tehdä. Hyvä kun viitsii vain olla! Kummasti viileämpi sää saa ihmisen pirteämmäksi ja tarmokkaammaksi. Espanjalaisia pidettiin aikoinaan vähän laiskoina työntekijöinä, kun nojailivat työvälineisiinsä, mutta onhan sen vallan ymmärrettävää, että kuumilla säillä ei jaksa leipäilemättä tehdä mitään fyysisesti raskaampaa. Näillä ilmoilla sen tajuaa.

Hellettähän se, eikä valittaminen autakaan. Katselin juuri tänään, kuinka asfalttimiehet tekivät rivakasti töitä. Siinä se lämpö nousee vielä toisiin mittoihin, jo massa on kuumaa ja musta vetää hehkuttavia auringonsäteitä tehokkaasti. Eipä siinä olisi kehdannut hikoilemistaan ainakaan valitella. Asfalttitöitä en ole tehnyt, mutta olenhan joskus tuntenut "kuumia" työpaikkoja metallisulattamoiden lisäksi. Hyväkuntoinen ihminen pitkälti oppii lämpöä ja pakkastakin sietämään. Jonkunhan nekin työt on tehtävä.

Olen todennut, että ikä tekee tehtävänsä. Kyllä se ylenmääräinen, pitkäkestoinen kuumuuskin ottaa koville. Sen vain joutuu tunnustamaan. Eilen kävin vatulikossa, tulihan niitä reilut viisi litraa. Jo vattuja nyppiessä aurinkoisella rinteellä alkoi tuntua tukalalta ja suuta kuivi. Autossani oli litran vesipullo, siitä kun muutaman desin ryypäsin ja istuskelin varkossa tuuhean kuusen alla, tuntui että tässähän kaikki palautuu ihan hyväksi.

Niinpä otin muskikanpoimintavälineet ja lähdin uudelle reissulle. Kaipa siinä tuli muutamia kilometrejä taivallettua kunnes löysin kelvollisen paikan. Sain touhuttua ämpärin (n.7 litr.) täyteen. Hikihän siinäkin tuli. Paluumatkalla lievästi eksyin, hahmotin kyllä aluetta ja auringostakin olin suuntaa ottanut. Kun pääsin tielle, olin kilsan verran pielessä. Se matka tuntui mahdottoman raskaalta autolle raahautua. Entäpä, jos olisin joutunut vielä pyörällä polkemaan, kuten Katleija?

Tänään olen pidellyt melkenpä täydellistä vapaapäivää. Vain pienen, rauhallisen jaloittelun tein, hyvin tarkeni pankin mittari näytti 29.

Onneksi meillä lukemat on monta astetta maltillisempia. Vaikka joku yksittäinen mittari saattaakin näyttää yli hellerajan, niin viralliset hellepäivät ovat aika harvinaisia. Ja saavat ollakin!

Tänään luin lehdestä, että Etelä- ja Keski-Lapissa tämä on ollut lämpimin kesä 40 vuoteen. Enpä siis valita. Auringossa ei ole pakko lojua, enkä minä jaksaisikaan. Iho näyttää tarpeeksi paahtuneelta ilmankin. Aurinko nimittäin ottaa, vaikka sitä ei ottaisikaan.

Olen pannut merkille, että tänä kesänä parvekkeellani on ollut huomattavasti enemmän käyttöä kuin useina muina kesinä. Nyt siellä on ollut ihana istua lukemassa ennen kuin aurinko on ruvennut rävöttämään. Ei ole palellut, ja iltaisin on ollut pakko laittaa aurinkovarjo. Sitäkään en tainnut viime kesänä tarvita kertaakaan.

Jos näitä ennätyskesiä on tämmöiseen tahtiin, niin johan minä ennen 110-vuotispäivääni ehdin nähdä toisenkin! Käyhän tämä ikään kuin harjoituksesta sitä seuraavaa varten. Edellisen ennätyksen aikana asuin jo Helsingissä, joten kokematta jäi.

Jäitä hattuun! Terassilla panevat lasiin...

Kyllä minun metsäreissut jäävät vähän viileimpiin ilmoihin,saa marjat jäädä metsään jos kelit ovat aina vaan helteiset.

Onneksi on vielä jonkinverran viimevuotisia tallessa,
Eikä tässä mitään oikein ole tullut tehtyäkään, kaalilaatikkoa uuniin laitoin, nyt jo syötykkin.
Helteinen on päivä täällä A Kiven maisemissakin, kyllä se lähenteli 30 astetta, ehkä karvanverran alle.
Liikuntaa senverran, roskapussin vein roskikseen ja tulinhan minä takasinkin.

Tämä kone on varjonpuolella, läpitalon asunto, iltapäivällä keittiö ja tämä "työhuonne" varjossa, olohuonne makuuhuonne ja parveke aurinkon puolella, pirun kuuma vaikka olisi kuinka läpiveto ja tuuletin päällä.

Löysin Tallinnasta sellaiset Reisitaskuhousut, saa nilkoista osan pois ja sitten vielä niistä saa sortsit kun ottaa taas palan pois, vetoketjulla liitetty.
Mukavalta tuntuu maksoi 25€ eli sman jos olisi ostanut Suomesta paitsi en lähialueelta löutönyt, Alueeseen kuuluu myös Kuhmo ja Nurmes Porokylineen.

Helteestä minä tykkään silloin ei tarvitse tehdä mitään juoda vaan.
Nurkkakaapilla ei passaa käydä.

Kesäterveisin Late.

Näin se tämäkin helteinen päivä painuu lopulleen. Hyvin on kaikkea puuhaa riittänyt. Mökillä käytiin illalla saunomassa ja uimassa. Vedenlämpö oli 26 astetta, kyllä siellä oli nautinto polskia.
Skillan kysyi, että säilönkö kesäkurpitsaa. Kyllä säilön, paljon laitoin viimekesänäkin, ja eipä taida paljon entistä olla.
Teen näin. Pilkon kesäkurpitsan, ja muutaman sipulin, varttakin voi olla mukana, isoon kattilaan kiehumaan. Keitän viisi kuusi minuttia, soseutan, ja soseen pakkaan pakasterasioihin, ja laitan pakkaseen.
Talvella pötkäytän soseen kattilaan lisään vettä, ja kasvisliemikuution. Lopuksi puolirasiaa tuorejuustoa, tai sinihomejuuston muruja. Kiehautus, ja tosi maukas kasviskeitto on valmis. Riittää leivän kanssa ateriaksi tämmösille talvijoutilaille, on hyvää, eikä maksa juuri mitään.
Että ehdottomasti kannattaa pakastaa, jos liikaa tulee, ja pakasteessa on tilaa.
Kyllä sitä varmaan voi muutenkin pakastaa, mutta minä olen tehnyt vaan näin.

Huomenet usvaiseen aamuun, sinne se taivaalle nousee, katsotaanpa pysyykö siellä.
Eilen ukkosen kanssa alas tuli ja juuri kun vattuja pääsin keräämään.
Kovin on madon syömiä nämä lähellä olevat vadelmat, mutta löytyi uusia varsia, joissa oli parempia, isojakin vattuja, sade kai ne rapisti alas. pitänee etsiä uusia paikkoja.
Oli niin kamala kuumuus, että ei henki meinannut kulkea, no sade virkisti, kastuinkin aivan märäksi.

Kiitos kivoista ohjeista Marja-Liisa, näin helpolla näitä uusia asioita opitaan pirtin kautta, tuota keittoa keitänkin ja pelko siitä että kyllästytään sitä säilömistä varuilta kysyin.
Näyttäisi että kurpitsoja tulee vielä, ellei tämä kosteus satoa tuhoa, on aika arka pilaantumaan.
Hilloa olen joskus tehnytkin, mutta muistelen erilaiseksi tekemäni, laitettiinkohan siihen kardemummaa, ohjeet on kaikki kotona, siis kaupungissa.
Nyt kokeilen noita kertomiassi, kiitti vaan.

Hyvin saitkin marjoja ynnämuu, kun ajattelee tätä hellettä ei kauan metsässä jaksa.
Minulla mustikoita ehkä saman verran ja vatun poiminta alkutekijöissä, saa nähdä löydänkö hyvää paikkaa.
Mustikkaan aion vielä tänään, lisä ei pahaa tee, vaikka en niin mustikasta välitäkkään, puolukkaa sitäkin enemmän.

Löytyyhän onneksi torilta marjoja, jos niitä mieluilee, kaikki ei metsään jaksa ja onhan hyvä että myös torikauppiaat marjansa saa kaupaksi.
Jos jotakin vaivaa, lähinnä sydämen kanssa on, eipä kannata metsään yrittää, on siellä niin tukalaa, jäisi minultakin, jos ei niin lähellä olisi.
Liikunnasta hyvin käy, mutta kun nuo liikkumis välineet meinaa kompuraksi tehdä, meneppäs siinä sitten.
Karhuja on näissä maisemissa melko runsaasti, hakevat jo metsästyslupiakin, kuvia ovat saaneet ihan pellon laidalta, mutta kai ne pakoon tämänlaatuista otusta lähtee;)

Ikkunanpesua en edes ajattele ja onneksi en ole katsomassakaan kodin ikkunoita, ehkä samat ajatukset tulisi kuin sinulle tinat, mutta menenhän kotiin piakkoin, voi että siitä se sitten alkaa sekin homma mielessä pyörimään.
No onhan ikkunoita tässäkin talossa, sade on pessyt kivasti ulkoa päin, sisältä nopsaan pyyhkäsen enimmät.
Tänne ei tiepölyt, ei tehtaan savut yllä, sen mitä kärpäset likaa.

Kuulostelin sää tiedotusta ja niitä päivänvarjo ilmoja jatkuu Hintriika sielläkin, joten nauttimaan ja keräämään vitamiinejä talven varalle, sekin tulossa, toivottavasti kauniin syksyn jälkeen.
Niissä maisemissa se syksykin on värikkäämpi kuin meillä, vaikka ei taida vertoa vetää Lapin ruskalle.

Viimeisiä mansikoita on kerättävä ja jätettävä penkit lepoon, no onhan ne rönsyt siivottava ja lannoitettava tulevaan kesään, mutta ei nyt, metsä kutsuu.
Rönsyistä voisi uusia penkkejä tehdä, mutta taidan jättää, tiedä kuka ensi kesänä satoa korjaa ja antoi nuokin penkit ihan kiitettäväksi.
Marjapehkosta eka rönsy uuteen penkkiin ja näin saa mansikan levitettyä, hyvän sadon antoivat aiemmin näin tehdyt.

Mustikoita, vattuja, niitä nyt etsimään ja kitumaan itikoiden pistoista, niitä riittää etsimättä.
Nyt ei jouda pilviharsoja tutkimaan wiiwidear, jos meinaa vattuja talvella popsia;)

Mukavaa päivää kaikille, kuka nyt mitäkin touhuaa, valinnat ovat omat,,, onneksi;)

Kesyt sorsat!

Katselin eilen mökillä olevaa sorsalaumaa, jotka on ihan kesyjä. Siihen ne ilmestyivät heti alkukesästä, emo ja seitsemän poikasta. Olisiko emo viimekesän poikuetta, kun kesynä heti toi poikaset rantaan. Eilen kun istuin siinä laiturin penkillä, ja rassasin samettikukan siemeniä, niin nousivat siihen kaikki kaveriksi. nutustelivat siitä vadista kukan nuppuja ja katselivat silmiin.
No ei kai siinä voi muuta kun hakea vaan sämpyläpussi, ja alkaa syöttelemään. Ja kun kannan kukille vettä, niin koko lauma kävelee perässä puskan luota toisen luo, kun paremmatkin tarkastajat. Ajattelevat tietysti, että tuo on se akka jolla on rajattomasti sämpyläpusseja kaapissa.
Tuntuu että onpa siinä pyssymiehille helppoa saalista, kun muutaman viikon päästä sorsastus alkaa, saa kaikki helposti yhdellä haulikon paukulla, kun ensin heittää leivän paloja veteen.
Illalla kun sain kaikkien mahat täyteen, niin sitten ruvettiin laiturin viereen rantaan nukkumaan. Pää kiepautettiin vähän siiven alle. Eikä niitä häirinnyt, vaikka me juostiin laituria myöten, ja hypättiin järveen. Kun kaikki oli yhdessä kasassa, niin olis saanut helposti sorsapaistin, kun olis viskannut verkon ylitse.
Mutta taidan sittenkin ostaa vaan broileria----tarjouksesta!

Hymyä herättävää:)

Saa kyllä hyvin näkymän tapahtumiin siellä laiturillasi!

Kivoja oivalluksiahan sitä tekee miettiessään luontokappaleiden ajatuksia. Toki ne ymmärtävätkin ruuan päälle ja siementen eritoten.

Ei ihme. että kulkevat hellyttävästi ison emon fölissä!
Eilen naapurin puolella terassilla iltaa istuessamme pikkuinen oravanpoikanen hakeutui myös iloisiin ääniin ja lasten polskintaan:D

Ihmeissään se pikkuinen laiha otus katseli aidan päällä ja hakeutui pöytämme luo.
Oppinut ehkä, että pöydän alla on murusia saada suuhun noilta isoilta olennoilta, jotka eivät vaikuta vihamielisiltä:D

Isännnöitsijä kyllä ajoi sen tiehensä, mutta poikapa laittoi illemmällä pienen kävyn aidanrakoon oravaiselle ruuaksi.

Iskä ohjaili mihin sen voi laittaa, että pysyy! Lapsi ymmärsi pikkuoravaa!

Vettä sataa pystysuoraan maahan täällä ja ukkonen jyrisee kauempana. Tulikin niin pimeää, että sähkövalo piti sytyttää keittiössä. Ihanaa sadetta, kuin tropiikissa vallan:D

Jestas kun pamahti kovaa, moikka

Kylläpä oli jyrinä, ja leimahdukset seurasivat toisiaan niin tiheään, että välillä oli neljäkin samanaikaisesti näköpiirissä.
Sitten rupesi tulemaan vettä. Kai tuolla yläimoissa sijaitsee mahdottoman suuri kaatoallas, jonka kaatajaisiin muinaiset jumalat Zeus ja Jupiter sulassa sovussa rekrytoivat koko jumalaiset sukukuntansa.
Istuimme parvekkeella syöden soppaa ja ruisleipää ja jälkiruoaksi kahvittelimme.
Kyllä oli lounaallamme upeat kehykset!

Nyt näkyy taivaalla jo vaaleansinistä, ja luonto tuoksuu raikkaalta kuin hikinen ihminen suihkun jälkeen.
Kyllä on helppo hengittää!

Taidan palata parvekkeelle nauttimaan ilman raikkaudesta.
Terve!

Alkoihan tuo puoliltapäivin yläilmoissa kolista, salamatkin sinkoilivat ja sitten tuli sammutusvettä päälle. Sepä ratkaisi joitain meno-ongelmiani. Saatoin paneutua pitkille päivänille.

Marjastelua alan hellittää, tarpeeni alkaa olla kasassa. Eihän siinä ryötämisessäni kyllä ole vain yhtä pääasiaa. Kyllä se metsässä liikkuminen, loikkiminen ja kyyristely on hyvää liikuntaa. Voittaa reilusti asfaltilla töpöttelyn. Tietysti vielä sienet, puolukat ja ehkä karpalotkin voivat antaa liikunnalleni lisähyvitystä. Ehkä ne siirtyy mökiltäni käsin tehtäviksi - kunhan aika tulee. Tarvitsenhan sielläkin kiihoketta tekemisilleni.

Marjapaikoista minäkin olen pannut merkille, että edellisvuoden hyvä sato ei samassa paikassa toistu välttämättä seuraavana vuotena. Kaipa luonnolla on hienosäätöinen "levähdysjärjestelmä", jota syytä on vaikea huomata.

Teille hyvää jatkoa! Taitaa nyt olla sen verran keliä, että tökkäydyn hienosti ilmaistuna iltakävelyllä.

Sateen jälkeistä raikasta aamua !
Täällä ukkosvirtaus tuli idänpuoleisten tuulten mukana , jos näitä kuumankosteita tämän viikon lehmänhenkäyksiä nyt tuuliksi voi kutsua.

Marjastus taitaa olla enimmäkseen eläkeläisten heiniä nykyisin, onhan meistä moni on marjametsien ympäröimänä kasvanut ja eipä meidän lapsuudessa tuontihedelmiä juuri saatu. Minustakin tuntuu, että marjat ja sienet ovat vain bonuksena metsässä liikkumiselle, mieli siellä lepää vaikka kyykistelee ja kurottelee, harppoo ja tarpoo. Täälläpäin Suomea ei juuri soita ole, lakkojen lisäksi kaipaan suon tuoksuja . Lapsena leikittiin pienellä suopluttanalla noita Sammaleista, kun kaikki lukivat Mestaritontun seikkailuja. Kaupunkilaisista ainakin monet mökkiläiset marjastavat koko perheen voimin , ja uskon tämän suomalaisen perinnön jatkumiseen. Minulla mustikkakiintiö ei ole vielä täynnä, olen odotellut vähän viileämpää ja sateiden suurentamia marjoja. Puutarhan vadelmasato on tänä kesänä ennätyssuuri, mutta eiväthän ne metsävadelmien hienoa aromia vastaa.Omenista Huvitus alkaa jo punottaa, raakileita on joutunut harventamaan.

Ehkäpä luonnollakin on hienosäätöinen vuoroviljelynsä, vaikka metsämarjasatoa usein arvioidaan pölytyksen onnistumisella. Ihmetellä pitää, miten karu maapohja puskee puolukoitakin mättäät punaisenaan . Ylikypsällä on aina mainioita sanoja, kuten nyt tuo ryötäminen ja kävelylle tökkäytyminen. Meille jäi äidin perinnöksi hyvästä mustikkapaikasta ilmaus " loilanne" ( savossa tietennii loelanne ), sellainen vuorella oleva kostea satoisa painanne.

Milloinkahan alettiin puhua lenkkeilystä ? Minun vanhempani kävivät kävelyllä, yleensä vain sunnuntai-iltapäivisin, ei silloin ihan vain huvikseen tai kuntoilun takia aikuiset juuri kylillä tepastelleet, pururadatkin tulivat vasta myöhemmin. Lenkkivaatteistakaan ei mitään tiedetty, äitikin laittoi korkokengät ja käsikoukkua moni pariskunta asteli, vähän väliä pysähtyi tuttujen kanssa juttelemaan.

Hyvää Ollin päivää, pikkuveljelle laitankin tässä samlla koneenaukaisulla onnittelut, lähetän kesäkuvia. Ensi viikolla ollaankin jo elokuussa, viljavainiot vaalenevat päivä päivältä, kuutamoöitä on luvassa.

P.s. Ai kun alkoi tehdä mieli Katleijan kanttarellipiirakkaa ihan aikuisten oikeesti...Ellei tätä kirjoittaessa SkillaN ole kahvia keittänyt, laitan tippumaan, mutta menee sitä kaksikin pannua. Mamman marjapiirakan jätän maisteltavaksi. Siinä on muropohjan päällä kermaviili-rahkaseos, punaherukoita ja vadelmia, mukavan makeankirpeää.

Perjantai, taas viikonloppu alkamassa.
Yhtä viikonloppua se meikäläisten elämä on, mutta tottumuksesta sitä kumminkin entiseen malliin puhuu.

Kaunis ilma näyttää tulevan, hieman viileämpää lupailivat ja minusta se on hyvä.
Metsässä kolusin eilen ja hiki valui selästä koko ajan, vaikka teki se sen vaikka vaan istui.
Vattuja pari litraa kertyi ja samoista paikoista parin päivän perästä yritän lisää.
Tällä kertaa sain isoja ja puhtaita, niitä on mukava syödäkin.

Kasvinmaalla myös satoa jo korjasin, sipulit kuivamaan nostettiin ja punajuuria keitin ison kattilallisen, monta purkkia säilötty.
Porkkanat kasvuun vasta alkavat ja lantun naatti on säilynyt toukilta, juuri on vielä kysymysmerkki, siihen herkästi tulee juurimato.
Olisihan niitä myrkkyjä jos minkälaisia, mutta mitään ei ole laitettu, tulee mikä tulee.

Tulipa minunkin jokakesäiset sorsat mökillä mieleen, kun Marja-Liisa kerroit, samoin kulkivat perässäni ja rapulle asti tulivat ruokaa pyytämään, tekipä yksi pesänsä seinän viereen.
Nyt sama peli kuulema jatkuu, surusllista vaan on, että järvessä on isoja haukia, jotka popsivat sorsan pojat suihinsa, lopulta vain yksi poikanen ruokittavaksi.
Ihmettelin että mistä tietävät että hauki harventaa poikasia, kertoivat nähneensä, miten sorsan poikanen katosi veden alle.
Vaaransa kaikilla luontokappaleillakin, ei vaan ihmisillä.

Minä olen saanut kerättyä joka kesän vatut samasta paikasta, uusi varsikko aina uuden sadon laittaa, nyt katsoin miten hyvin on varsia kasvanut, ensi kesää varten
Olen kuullut, että varsikko katoaa kokonaan, putkahtaen uudesta paikasta esiin.
Sieniä en näistä maisemista ole löytänyt, vähän olen etsinytkin, mutta aiemmin on pyykkikoreilla kannettu, rihmastot jostakin syystä tuhoutunut, sellaisia roskasieniä kyllä tulee.
Voi olla että ihan syötäviä, mutta minulle tuntemattomia.
Kanttarellejä joista M-L kertoi ei ole koskaan näissä maisemissa ollut, jännä kun ei välimatka huisin pitkä olekkaan.

Ralleista nyt paikallisradio hehkuttaa koko päivän, voiko olla vähemmän kiinnostava aihe, mutta tuntuu se toisia kiinnostavan sekin;)
Urheilua kuulema on, vaikka minusta aika hurjastelulta kuullostaa ja bensa palaa, no enpä tästä enenpää.

Ukkosia ei kai enää tiedossa suuremmin ole, siellä etelässä jyskää.
On todella mahtavat kulissit ruokapaikallanne Venlastiina, täälläkin sitä jyrinää kuistilla kuunneltiin ja kyllä uhkeat oli esitykset.
Nyt laittaudun tuonne ulos, aina sieltä tekemistä löytyy ja voihan vain ihastella sitä runsautta kaikessa, mitä siellä kasvaa, syysleimut upeina väriläiskinä penkissä ja samettiruusut siinä yrittävät kampoihin laittaa, pikarililjat oransia hehkuttaa, kehäkukkien kera.
Kyllä henkeä pitää haukkoa tästä kauneudesta, jos sitten kuumuudestakin;)
Nautittavaa päivää teille jokaiselle.

Huomenta!

Kun täällä kaikki ovat marjastaneet ja sienestäneet, mökkeilleet, uineet ja kalastelleet, tarjoan nyt puolestani pienen kalajutun:
Äitihauki ja poikahauki lekottelivat rantakaislikossa. Pojan edestä mennä viipotti uistin.
- Äiti, mikä toi oli? poikahauki kysyi,
- Se oli se Rapalan eukko, jonka matkaan isäsi viime kesänä lähti.

(Epäilen, että myös Ynnämuun silmiin on tämä tarina on osunut...)

Meillä oli eilen kalapäivä: paistettua kirjolohta, ja tänään on vuorossa samaa kalaa graavattuna.
Ne ovat sellaista evästä, että kaikki menee kerralla, eikä päästä seuraavana päivänä syömään eilistä.

Ajattelin tulla tänne Pirttiin yöllä, kun väsytti ihan mahdottomasti, muttei uni tullut. Puoli yhdeltä siirsin tyynyt jalkopäähän, mutta ei siitä apua ollut. Yhden maissa vaihdoin huonetta ja sänkyä, että huonouninen miesparkani sai nukkua rauhassa.
Pelasin muutaman pelin, lämmitin maitoa, avasin parvekkeelta yhden ikkunan kokonaan ja jätin parvekkeen ovet täysin auki. Kun tuli vähän viileämpää, luulin unenkin tulevan. Kattia kanssa! Puoli tuntia torkahdin, ja sitten heittäydyin tavallista taiteellisempaan seuraan. Kun vihdoin oletin unen tulevan, laitoin kirjan pois ja sammutin valon. Puoli tuntia myöhemmin olin edelleen valveilla, joten päätin palata lukuhommiin.
Kello neljältä nousin ylös ja lähdin parvekkeelle istumaan. Taisin siellä vähän torkahtaakin, sillä yhtäkkiä kello tuli jo viittä.
Keittelin aamukahvit ja siitä lähtien olen ollut ihan kunnolla pystyssä.

Jossakin vaiheessa minulla on mennyt aikakäsitys sekaisin, mutta mitäpä sillä on väliä, sen verran sekaisin olen itsekin.
Varmuudeksi muistutan, etten kuitenkaan ole ympäristölle vaarallinen.

Että oikein mukavaa päivää teille kaikille!

Huomenta!

Taas on päivä aluillaan, ja hellettä lupailee! Täytyy vaan lähteä vettä kantamaan. Teen sen kyllä mieluummin itse, kun tuolta pilveltä tulla rojahtaa aina sillä vauhdilla, että se pistää jorgiinipenkit syrjälleen. Viimeinen sade iski kasvimaanlaidasta suuren unikkopenkin ihan maantasalle. Ja juuri oli kauneimmillaan, ja nyt sen saa nyhtää sieltä kompostikasaan, kun on kaatunut purjojen päälle. No se on semmosta!

Marjan poiminta on täällä meilläkin päälimmäisenä. Itselle on kyllä mustikat, ja jonkin verran vattujakin jo kerätty, mutta isännällä on neljänsangon tilaus taas huomiseksi, niin metsään meni jo ajat sitten, sillä on jonkinlainen pakkomielle näin syksyllä, että metsään on päästävä. Ja kun tuttavat sen tietävät, niin se tarvis sitten tahtoo revetä siitä suureksi. Minä olen sitten siivonnut niitä täällä kotona, kun tässä muutenkin tuusailen.
Sipulit pitäisi meilläkin nostaa, ja punajuurien keittoa aloittaa. Nyt voinkin ne keittää tuolla kesäkeittiössä, niin ei tarvitse sisällä höyryyttää.
Eilen silvoin neljä sangollista herneenpalkoja, ja pussitin herneet pakasteeseen. Pikkuhiljaa kasvimaahankin alkaa tulla tyhjiä laikkuja. Aikaisen perunankin voisi kaivaa jo pois, kun on varretkin jo melkein hävinneet. Sitä nyt ei kovinpaljon olekkaan, mutta siemeniksi itselle, ja muillekkin tarvitsijoille riittää.
Viimeiset mansikat keräsin eilen, meni jotenkin nopeasti koko mansikat. Ennen kun meillä oli senga senganaa, niin siitä sai komeita mansikoita pieneen herkutteluun talventuloon asti . Mutta tämä polka oli ja meni, ei edes pikkuraakasia. Empä kehuis koko mansikkaa!

Skillan on nyt siellä rallikeskuksessa. Meillekkin kävi kerran niin, että otettiin oikein vieraita mukaan, ja lähdettiin mökille. Mutta eipä muistettu koko ralleja, ja ketään ei päästetty sinne mökkitielle ollenkaan. Koko päivän oli sulussa.Eikä siinä muuta kun takaisin kotiin saunomaan. Ja vieraatkaan eivät päässeet mökki-iltaa viettämään. Kyllä meillä isäntä piti aika saarnan koko ralleista! No sen jälkeen on jo opittu vähän huomioimaan, että milloin mennään!
Nyt täytyy jo lopettaa, urakat odottaa! Mukavaa kesäpäivää kaikille!

UUUh ja puuh läähätän.....

Onnekseni ei ole noita puutarha huolia minulla.

Niin vähän yksin tarvitsee,ettei kannata ruvta säilömääm .
Aronia mehua teen pakkaseen,jahka kypsyvät.

Puoli tainnoksissa olen päiväni viettänyt.

HUomenna pitäisi lähteä liikenteseen,saa naähdä jaksanko.
Heinävedelle asti pitäisi mennä.
No se on huomisen huolia;)

Täällä ei vielä sada,eikä paista tällähetkellä.Lämmint kyllä riittää.

Koetetaan jaksaa.
näkyillään...

Tämä runsas hikoilu on varmaan terveellistä, kun ihohuokoset puhdistuvat ja iho kosteutuu. Runsas nesteitten käyttö on kaikin puolin kroppaa puhdistava.
Hiuksetkin kihartuu ihan itsestään. Minä kun lopeti hiusten sävytyksen ja annoin luomuvärin tulla esiin, niin samalla hiukset tulivat elävimmiksi ja taipuisemmiksi. Oikeastaan pareman näköisiksi. Kun iho vielä osaa ruskettua, niin ihan piristävä on tuoauringossa kirkastunut harmaa sävy. Tuohon otsalle on jäänyt tumma tupsu muistoksi.

Meillä on nyt ne useampipäiväiset Down by the laituri-festivaalit, niin kaupungissa käydessä moneen kertaan ulvoivat hälytysajoneuvot. Keskeinen osa Aurajoen rannoilla on aidattuna, että piti katso mitä kautta torille suunnistaa.

Hauki on kala!

Luin Venlastiinan kirjoittaman vitsin...vai liekö tositarina haukiperheestä. Hyvä juttu, ihan kerrassaan hyvä! En ole ennen kuullut, ainakaan en muista, vaikka Venlastiina niin oletti.

Sitten päähäni iski piru, kun ajattelin "tarkemmin." Entäpä jos tämä olikin koe? Voin hyvin kuvitella, että Venlas on ajatetellut ja kehitellyt joko jutun. Kyllähän se nokkelalta satujen tekijiltä onnistuu, varsinkin Puskasuleiman avustuksella. Ähäkutti, enpäs mennyt lankaan! päättelin itsekseni.

Mutta eihän se itsetyytyväisyyteni siihen jäänyt. Entäpä jos tämä kekseliäs kaksikko tekikin jutun, johon oli vertauskuvallisesti sisällytetty ihmiset. Olisinko minä sopiva sen uroshauen rooliin, joka hyökkäsi komeasti välkehtivän viettelevän "rapalan eukon" perään ja sinne katosi. Niin..."epäilen että ynnämuun silmiin..." Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Älkää välittäkö, tuskinpa olen tullut toivottomasti vainoharhaiseksi, näinä epäluulon aikoinakaan. Annoin vain ajatuksen mennä ja poikkeuksellisesti sen kirjoitinkin.

En muuten ole niin kova kalamies, että olisin kuuluisia rapaloita hankkinut. Hintakin on syynä. Niissä vähän sameissa vesissä riittää, kunhan on lusikka hopea-kulta väriltään, joka välkehtii. Luulenpa, että niiden järvien hauet eivät ole sentään niin tyhmiä, että ne kaikkiin maalattuihin puupalikoihin kiinni hyökkäävät. Niissä vesissä on riittävästi hauelle elävää sapuskaa. Minäkään "ylimpänä teurastajana" en kovin monta haukea siellä tarvitse.

Satelee taas, sehän minut tänne koneelleni hätyyttikin. Juttutuokio pihan pappojen kanssa
lyheni, mutta eipä tainnut kovin kiireelistä ollakaan.

Hyvää loppupäivää ja sateesta nautiskelua!

Eipä olla saatu sadetta, joten en voinut sateesta nautiskella. Pilvessä oli muutaman tunnin ajan, mutta nyt taas on jonkin aikaa paistanut kirkkaalta taivaalta. Kävin juuri vähäiset viljelmäni parvekkeella kastelemassa. Kovin suuria eivät nämä minun puutarhahuoleni ole.

Ansalankojen varominen, jota Ynnämuu edellä harjoitti, on tervettä itsesuojeluvaistoa. Vähän minuakin jäi kaivertamaan, miksi Vs sanoi juuri Ym:n tuntevan juitsun. Ehkä taustalla oli uskomus, että erämaan vaeltaja juttelee ohikulkiessaan kalojen kanssa. Ja voihan se niin ollakin... mistä minä tietäisin.

Kyllä minäkin kalojen kanssa olen jutellut, ainakin horoskooppikalojen. Niitä on ollut ja on yhä tuttavapiirissäni. Se minun armaanikin oli kala, vaikka se ei lähtenytkään kyseisen Rapalan eukon perään.

Kaikesta huomaa taas, ettei ole asian asiaa. Tuntee vain itsensä niin mitättömän pieneksi, kun lukee noita teräsmummojen touhuiluja. Ja -vaarienkin. Minun vähäisiä tekemisiäni ei voi edes syödä!

Koetan vaientaa kateenkorvani, vaikka vaikeaa se on.

Hui hitsi.
Kuka nyt jaksaa näin alas painaa että saisi sanansa sanottavaksi.
Ylöspäin pääsee sentää vähän pienemmällä vaivalla,
Lyhentäkää edes hieman viestejänne, kyllä ne pienmmilläkin selvityksillä ymmärretyksi tulevat

Kun pitkä on viesti tuo
niin itselles hyppäyksen suo.
Pitkät ja pätkät luettaviksi
kas siinä opn se niksi
.
Pätkästä jos tykkää
sivuun pitkän lykkää.
Ei ole hidas anti ylös alas,
suuntiinsa nopeasti palas.

Sananat hyvin sanottavaksi
kaikille näin luettavaksi
voi ajatukset lyhyesti latoa
tai kantaa pikää satoa.

Helle jos näppäintä rasittaa
voihan menon pätkiin osittaa.
Toinen tykkää tuosta ja tästä,
se on pien pala elämästä.

Kiva ja hauska juttuilu siis
hui hitsi mukaan änkeä siis.
Kyllä mukaan mahtuu aina
tunneittain arkisin ja sunnuntaina.


Ei hidas ole ylös, alas hissi
kun nappia painaa se on vissi.
Ei kiire ole ja luettavaa riittää
saa siitä kirjoituksia kiittää.
Yhteis eloa se meille antaa
tuntemuksia hyviä kantaa.

Vaikka pitkä on runosi
se sano ei mitään.
Runonurkkaan se kuuluisi
ei kahvitus pöytään.

Ketto sä satu
vielä pitempi taru
hieman ruusuja taita
kahvipöytän ne laita.

Minä taas tykkään, kun paljon juttua lykkäät.Ei tartte ihan tyhjää tavata. ja siksi konetta avata. Toivonkin siis, pitkiä juttuja pliis!

Todellakin Home- ja End-näppäimet ovat nopeampia kuin ajatus. Ei haittaa vaikka olisi kilometrin pituisia viestejä, hissi tuo ja vie. Se siitä.

Meillä oli rannassa pienimuotoiset lähiruokamarkkinat. Tuli maisteltua turkinpippurijäätelöä ja grillimakkaraa. Pääasia, että oli mukana tungoksessa. Hyvin näyttivät lohisopat ja pyttäritkin väelle maistuvan. Monen mukaan lähti säilöttyjä herkkuja. Siinä ohessa nähtiin moottoripyörä- ja vanhojen autojen kulkue. Varsinaiseksi sapuskaksi taidan tänään kuitenkin lämmittää eilistä vihannessoppaa.

Ilma on mukavan kesäinen. Ei liian kuuma (vajaa 23 astetta), ei liian tuulinenkaan, välillä pilveilee, mutta pilvet ovat valkoista pumpulia. Ei niistä ainakaan vettä tule. Tämmöinen sää on minun mieleeni!

Jospa ryhtyisi lämmittämään sitä soppaa. Sitten voisi lähteä uudestaan liikenteeseen. Joko pyörällä tai jalan. Ei oikein malta sisälläkään olla.

Kesäpäivää muillekin!

Kumpaa ohjetta nyt osais noudattaa... piiittkkääää vai pätkää ?
Ja kun ei edes asiaakaan ole,kunha tulin pirtin ovia kolkuttelemaan, niinku joutessani. Kahvia sentään otan oli miten oli....
..
Vadelmia on keräilty- niitäkin muuten on ja paljon. Samoin mustikoita. Jos leipä loppuu talvella otetaan marjoja.. joten ei hätää........

Salaviesteistä en ymmärrä mitään- toisaalta eihän ne salaisia olisikaan jos kaikki "tötteröt" (meikäläinen) ne ymmärtäisivät.
Joten ei taaskaan hätää, kalajutut eivät ole vahvimpia puolia muutenkaan. Ainoastaan syön kaloja tosi sujuvasti. Yksi kaksijalkainen
kala majailee täälläkin kyllä !
Ihan kiva kaveri ! Ollakseen kala.
Onkohan tämä nyt sopivan pituinen; paras lopettaa suosiolla.
Tosi mukavaa viikonvaihdetta kaikille tasapuolisesti !

Hei taas!

Olin suhkussa tänään jo kolmatta kertaa.
Ei ole helteellä kylmälle vedelle vertaa.
Kyllä se friskaa
päätä ja niskaa.

Kyllä minun mielestäni runotkin kahvipöytään sopivat, ja sisälsihän se Lieskan runo neuvonkin.
Täällähän on pikahissin nappuloita jokaisen tarpeeseen, ja hiiren pyörä on onnen omiaan hitaampaan tai nopeampaan selaukseen.

Täällä on epäilty minun muistaneen Ynnämuuta salasanomalla.
Ei se ollut sen kummempi juttu kuin että olin taas erehtynyt luulemaan ja kuvittelemaan, että asustamme Ynnämuun kanssa saman ilmaisjakelulehden levikkialueilla. Muistelen törmänneeni kalajuttuun juuri tuossa lehdessä.

Luulisin, että Meri-kukka kuitenkin on parempi kala-asiantuntija kuin minä.
Meillä nimittäin asustaa rapu. Ei siinä ravussakaan juuri moittimista ole, kun ottaa huomioon, että itsekin olen lasikopissa, Eihän silloin passaa kiviä heitellä.

Jotta paljon terveisiä vain kaikille, mutta sitä ennen vihdoinkin muistan kysyä Ramoonalta, kumpi Ramoona hän on: se tyttö kaunis tulinen vai Tuomari Nurmion löytämä Helmi kuuman maan?

Jokaisella oma tapansa

Kirjoittaako pitkästi vai lyhyesti. Kyllä se taitaa olla jokaisella oma tapansa. Se on juuri se mikä luontevimmin sopii. Ei minua pitkät jutut häiritse. Aika hitaastihan väliin Kalle Päätalokin romaaneissaan eteni ja kieruraisin sanakääntein. Tallettipan kunnolla aikalaistensa elämää ja käytettyä elävää kieltä.

Joskus nuorempana kokeilin sitä, jota olin kuullut käytettävän keinoina kirjoittamisessa. Eräs oli "täydellinen" asian tiivistäminen. Pänällä höpöttelin jutun, käytin siihen vielä ns. ajatuksenvirtaa vuolaana. Sitten ryhdyin terävöittämään ja tiivistämään, Kun olin tehnyt puolenkymmentä versiota, siinä kävi kuten kertomuksen vaatturille. Hyvä materiaali tuhrautui olemattomiin. Ehkä minulla ei ollut edes sitä hyvää alkuakaan, joten tyhjästä ei tarvinnutkaan tulla mitään. Niinpä lopetin sen harjoittelun, koska kuitenkin halusin jotain saada aikaisiksi. Vaikkapa turhanpäiväistä.

Nyt haukijuttuun. Ihan elävässä elämässä joskus joukossa tapaa kaverin, joka tietää "kaiken" ja kaiken maailman asioista. Itseasiassa sellainenhan on todella harvinaislaatuinen tuttavuus. Kun aloitat jotakin, tulee keskeytys, "minä tiedän sen!" Kun sitä tapahtuu riittävän kauan, tekee mieli rakentaa "ansa." Olen kyllä onnistunutkin jonkun kerran. Kaikkitietävyys on hieno lahja ihmiselle, mutta sittenkin sitä on vaikea hallita.

Niinpä kun Venlastiina oletti minun tuntevan vitsin, tuli mahdollinen "olettamukseni." Entäpä jos vitsi onkin ihan unikki, kotitekoinen. Ja siihen pätkytin päälle sitä "ajatuksenvirtaani." Se siitä, eikä kummoisempia salaviestejä.

Hintriika epäili, että jospa hyvinkin olen jutellut haukien kanssa. Kyllä olen, se on totta. Kun katiskaani ui heti alkuun saaliin perässä hauennulikka, pidän sille puhuttelun ihan silmiin katsoen. Sehän yksin karkottaa muut kalat koko pyydyksen läheisyydestä. Jos en ko. kalaa tarvitse tai se on alle puolkiloinen, päästän sen tietysti menemään ja kasvamaan yhtä kokemusta rikkaampana. Sitä hauen puhuttelua kovalla äänellä vältän, koska tyynellä järvellä ääni kantaa kauas. Voihan sattua, että sen kuulee yhden psykologisen aapisen lukenut lähimmäinen. Pianhan tällainen täysin tietävä tekee analyysin ja hälyttää apua vaarallisesti käyttäytyvän höperön ukon taltuttamiseksi.

Näin. Tässä tämä on tällä kertaa, pitkä, lyhyt, tarpeeton, mikä vaan. Hyvää aurinkoisen illan jatkoa!

Hauesta lyhyt muisto 65 vuoden takaa.
Koulusta kotiin tullessani löysin hauen pieneltä sillalta. Oja jonka silta ylitti oli tulvinut, ja hauki oli jäänyt haukkomaan henkeä sillalle. Kyllä äiti ihmetteli kun haen kanssa kotiin menin.

Huomenta kauniiseen heinäkuun viimeiseen aamuun.
Puhetta on ollut pitkistä kirjoituksista, no syyllinen siihen olen, mutta lyhyesti en osaa mitään ymmärrettävästi sanoa.
Olen yrittänyt tiivistää viestejäni, mutta tulos on ollut, että en itsekkään niistä selkoa saa.
Toisaalta minä itse luen mielelläni kertovaa pitkää juttua, on hauskaa lukea toisten tekemisiä, sattumia ja huomioita.
Tulenlieskan runo oivasti neuvoi miten voi menetellä, kun ei jaksa lukea viestiä.
Toinenkin runo perään ihan hyvä, mutta toista mieltä olen runon sopivuudesta pirttiin, hyvin sopii, myös kukat pöydille;)
Riimitely Venlastiinan runossa minun mieleen, ei kai se loppusointuista enää runoksi luetakkaan, mutta minä tykkään, kun sanat soljuu toisten jatkoksi.
Lyhyesti yritin nytkin, mutta näin se vaan menee.

Olen lähdössä metsään ja siellä ne ajatukset selkeinä kuuluu ja niitähän on, satujakin siellä rustaan, lapsen mielinen hautaan asti;)
Kyselen tyhmiä itseltäni ja yritän selityksen löytää, yksi sellainen kysymys on, mikä on vattumadon tarkoitua, eihän sitä edes linnut osaa etsiä ja ei vattuja taida linnut ihmeemmin syödäkkään.
Sinne lopulta maahan putoavat, ei lannoitukseksikaan juuri ole.
Entäs tämä toinen inhokki, hirvikärpänen, niitä taas lentelee, yksi päähäni tuli ja vielä pihapiirissä.
Sillä ei liene muuta tarkoitusta, kuin kiusata hirvirukkia ja meitä metsässä liikkuvia, ei kai sitä mikään ravinnoksi syö?
Inhottava olento, käärmeen lisäksi, itikat vielä siedän, nehän pitävät linnut hengissä ja ilonamme.
Näitä kysymyksiä ja turhia ajatuksia tuolla metsän hiljaisuudessa syntyy.

Päätalo oli kertoja parhaasta päästä, rehellinen ja perusteellinen, valotti kovasti elämää omasta ajastaan, minä ainakin tykkään häntä lukea, ainakin alkutuotanto on seikkaperäistä kerrontaa hänen vaikeasta nuoruudestaan.
Mennyt aika kiehtoo monilta osin, sanotaanhan, että juuriensa tunteminen on tärkeä, osatakseen antaa arvoa nykyisyydelle, omat juureni ovat toisen näköiset.
Mielelläni kuuntelen myös kerrontaa entisajan elämästä, omista ympyröistäni.

No niin, taas tuli pitkä juttu, mutta mitenkäs nuo edelliset lyhyemmin osaisin kertoa.
Anteeksi en pyytele, lukea voi, tai hypätä yli, tuttuahan nämä kirjoitukseni on, sisällöltään ja pituudellaan, mitään ei menetä vaikka yli hyppää.

Oikein hyvää heinäkuun viimeistä, antakaa ajtusten lentää, se mieltä virkistää, ainakin iloiset, myönteiset ajatukset.
Kirjoitin jo pitkän litanian, häipyi jonnekin, enää en kirjoita, jos ei tämä palstalle löydä.

Moni muukin on metsässä olemassaolon tarkoituksia pohtinut, Konsta Pylkkänenkin mietti, mitä varten on mittarimato. Z. Topeliuksen sadussa pikkutytöt Aina ja Tessa pelastivat Vattumadon ja saivat ruhtinaallisen palkinnon. Vattumato on oikeasti vattutuholaisen toukka, kieltämättä turhanoloinen, ei maistukaan miltään (varmasti kymmeniä ellen satoja olen minäkin huomaamattani niellyt ihanain vadelmain mukana). Miksi Luoja on jonkun ötökän luonut kauniiksi ja sympaattiseksi, kuten leppäkertun ja sudenkorennon, hirvikärpästä ei kukaan rakasta. Meidän lapsille kaalivaaksiainen pitkine raajoinen oli inhotuksen perikuva, kun se villiviiniä pitkin hönttyröi kesäyönä avoimesta ikkunasta ja sen kutitukseen ihmislapsi kauniista unestaan heräsi. Silloin huudettiin isi paikalle lujaa kirkuen. Isihän ei raskinut tätä meillä hiishamppeliksi kutsuttua tappaa vaan ohjaili ulos. Luulenpa, että monen luonnonluoman tehtävä on vain olla viehättävä ja toisen taas sen vastakohtana. Taas tullaan siihen että kauneus on katsojan silmässä. Ainakin hämähäkin verkko kastepisaroissaa kimallellen on ihana näky.

Hauesta ja runoista on keskustelu. Puiseva petokala hauki on hyvää kalamurekkeessa, kun tarpeeksi kermaa ja voita käyttää. Nousipa hauki Aaro Hellaakosken runossa kosteasta kodostaan puuhun laulamaan ja niin oudon-villin-raskaan virren veti. Itämeri-sarjan Suomen osuudessa näytettiin, miten Rapalan omistaja valmisti uistimia, kuin uniikkeja taideteoksia jokaikinen. Taiteesta puheenollen olimme eilen sukujuhlassa, jossa tavattiin keväällä Vapaasta taidekoulusta taidemaalariksi valmistunut sukulaistyttö, josta jo pienenä näki, mitä hänestä tulee. Suunnittelen kettutaulun tilaamista häneltä.

Venlastiinaa kiinnostaa, kumman laulun Ramona on nikkini inspiroinut. Kyllä se on hidas valssi, Tuomari Nurmion tangon sanatkin ovat vieraat alkuperäiselle tarinalle. Tunsin lapsena myös viehättävän romanitytön nimeltä Ramona ja piirsin hänennäköisiään paperinukkeja kauniine kansallisasuineen ja kampauksineen. Tanssina hidas valssi on mieluisa, kunhan vain löytyy sitä taitava tanssittaja.

Virsi voi olla lyhyestä kaunis, mutta täällähän ei tarvitse virteen yhtyä, voi sepitellä ihan omalla tyylillään, laveasti kuvaavaa tai tiukan asiatyylistä. Mikä parasta, tämä paperi ei lopu eikä ole pakko mitään lukea, saati kirjoittaa. Eiköhän tämä sanailu koidu lähinnä itselle iloksi ja jos joku muukin siitä nauttii, se on jo bonusta.

Hesarista luin, että tämä on 2000-luvun yleisin vauvojen syntymäpäivä, kuten yleensäkin loppukesän päivät, mistähän johtunee... Ennen syntyi eniten kevättalven vauvoja, siihen hyvin syyt ymmärtääkin. Pitkää, jopa kuumaa kesää povaillaan , saadaankohan syksyllä kokea vielä intiaanikesäkin.

Miellyttävää heinäkuun viimeistä päivää , täällä mukavan puolipilvistä !

Alkukesällä 1959 oli Naistenklinikalla hirveä ruuhka. Hoitohenkilökunta kertoi sen johtuvan siitä, että edellisenä vuonna syksy oli pitkään erityisen lämmin:
telttailukausi jatkui normaalia pitempään.
Niinhän se oli. Mekin istuimme asuntomme rappusilla lokakuun alkupäivinä pelkissä yöasuissa, nautimme pimeydestä ja pehmeästä lämmöstä.
Varsinkin elokuu oli viileä ja sateinen, mutta syyskuun ensimmäisenä alkoivat koulut ja myös intiaanikesä. Arvaatte varmaan, että koululaiset olivat tosi "onnellisia"!
###
Kirjoittelin varmaankin niistä mustien lintujen monikymmenpäisistä parvista, jotka joka ilta ovat lentäneet talomme yli. Toissailtana katselin taas niitten lentoa, ja päähäni pälkähti, että ne pitäisi valokuvata.
Eilen sitten istuin parvekkeella vaikka kuinka pitkään, mutta linnun lintua ei tullut. Joko ne olivat varhentaneet lentojaan tai sitten ne tekivät kiusaa minulle.
###
Oli olevinaan muutakin, jonka olin unohtanut kirjoittaa, mutta en millään muista, mitä se oli. Taitaa olla syy dem.entiiässä.
En kuitenkaan ota siitä paineita. Olen onnistunut vakuuttamaan itselleni, että niin kauan ei ole hätää, kun itse muistan, etten muista.

Täällä paistaa aurinko, ja taivas on huikaisevan sininen.
Terve!

Heipä vaan!

Taitaa olla kaikki pirttiläiset marjametsässä, kun täällä on näin hiljaista. Luvattiin vilenevää, mutta meillä helle ihan kuumimmillaan. Rappusetkin on niin kuumat, että juosten on sisään tultava, ettei jalkapohjat pala.
Ei tarvitse kenenkään valitella, että olisi ollut kylmä kesä, kuinkahan monta hellepäivää lienee ollutkaan.
Isäntä poikkesi vattupuskissa, ja toi puolisangollista vattuja, niin niitä olen siivonnut, ja keitin satsin hilloa eilisistä marjoista.
Nyt täytyy ryhtyä pyhän pitoon. Illalla meidät haetaan kesäteatteriin. Sain kaksi teatterireissua matkoineen, tarjoiluineen, synttärilahjaksi, niin nyt sitten lähdetään ensimmäiselle. Kyllä ne nuo ihmiset keksii!
Kun kielsin, että minulle ei saa ostella mitään tavaroita, kun en tarvitse mitään. Niin nämä ei kuulemma ole tavaroita. Vaikka tuli sitä kaikkea muutakin kielloista huolimatta. Sanoivat vaan, että ne noin vanhat ihmiset höpöttelee jo omiaan. No niimpä tietysti! Näkeehän sen tästä, että ei ole enää kaikki kotona, turhaa höpinää! Minä olen laiskistunut niin, että harvoin jaksan kirjautua,kertailen vaan tuota laskutaitoani.
Mukavaa päivän jatkoa kaikille!

Elokuun eka aamu, pilvisenä taivas, mutta aurinkoa luvattiin.
Yöt alkavat olla jo kolakoita ja syksyn tuoksua olen aistivinani;)
Elokuu on kuukausi jolloin sadon korjuu alkaa, viljat kypsyvät ja maa satoaan luovuttaa, varustaudutaan talveen.
Oranssit kehäkukat tuossa ikkunan takana tuovat terveisiä syksyn värileikistä, minkä kuukauden päästä toivon mukaan saamme nähdä.
Lintuja näkyy hyvin vähän enää, talitintti on kuitenkin ilonamme pihapiirissä ja pääskyset liitelevät taivaalla.
Kohta alkaa olla niilläkin kokoontumiset ja sitten jättävät meidät, tullakseen taas uuden kevään myötä, näin pyörii elämä.

Hauki on kala jota en tykkää syödä, mistä johtunee, kalan suola pitää sattua kohdalleen, muuten siihen tulee vastenmielisyys.
Ehkä söin joskus suolatonta tai peräti raaáksi jäänyttä kalaa ja siitä tuli inho haukeen, hajukin jo puistattaa
Kuha, ahven , lohi ja muikku, ne kalat maistuvat silloin tällöin, ei jatkuvasti kylläkään.

Ramoona sinä ole tuhat taituri, runoja olet varmaan harrastanut paljon, kun niitä aina joka tilanteeseen muistat.
Ruuasta ja puutarhan hoidosta tunnut myös paljon tietävän, käsissäsi syntyy moni kaunis asia, näin olen kirjoituksistasi päätellyt, kivistä kaikenlaiseen muuhun.
Marja-Liisan kanssa osaatte vaikka mitä.

Minullakin ideoita joitakin syttyy, mutta päätökseen vieminen ja vakipaikan puuttuminen estää nykyään inostumisen asiaan.
Vielä silloin, kun mökin omistin, oli mahdollista kaikkea yrittää ja toteuttaakin.
No nyt olen kohta vain parvikkeen armoilla;)
Älköön kukaan tätä kehuskeluksi ota, olen vilpitön sanoessani, että on täällä ihanan yrittäviä ihmisiä ja olen todennut että tietoa on varastossa, kiva niistä kuulla muidenkin.
Jokaisella omat avunsa ja huumorin lähteet.

Kävinpä minäkin eilen vattuja, mutta kolmeen litraan tyydyin, kun alkoi liikkuminen lonkassa tuntumaan, mutta käynkin pikku hiljaa jonkun litran kerrallaan.
Tyttärelle aion vielä vähän kerätä, onhan hän koko kesän kukkiani hoidellut, pieni kiitos siitä, vähän mustikkaa, ja vattua, no koetan jotakin muutakin keksiä.
Kurkkuja aioin antaa, mutta taitaa jäädä sato saamatta, liian ahtaaseen kylvin ja nyt ei maa jaksa kasvua antaa, vaikka olen yrittänyt ravintoakin antaa, hölmöilystä saa maksaa.
Eipähän siihen mikään kaadu ollaan ilman;)
On se tämä viljeleminen taitolaji.

Nyt luulen että kirkolla piipahdetaan, varastoa täydennetään ja lotto on aina vaan uusittava, vaikka mitään ei annakkaan;)
Tästäpä sitten päivän viettoon, sitä samaa uskon toistenkin heräilevän tekemään, kuka milläkin mielellä, tulkaa olostanne ja ajatuksistanne kertoilemaan, pirtti on oiva purkautumisen paikka, iloille ja suruille.

Hyvää huomenta!

Ja mikä ettei, aurinko paistaa, lämpöäkin sopivasti alle 20. Ulkoiset puitteet ja ennustukset tälle päivälle näyttää hyvältä.

Nyt olen marjankeruuastiat hylännyt, eilenkin lampsin luontopolkua ja poikkesin sen verran sivuun, että sain mättää mustikoita suuhuni. Sieniä ei näiltä main löydy, en ole huomannut edes kunnon merkkiäkään. Ehkäpä liika kuivuus syyksi kelpaa. No, yritän jotain luonnon sadosta täydentää, kunhan matkaan korpimökilleni.

Olisinkin jo muutoin metsämaisemissa, ellei olisi tullut tenkkapoo. Minulla oli jo yli puolivuotta sitten aika kattavaan kuntotarkastukseeni, johon liittyy ensin labranäytteitä. Aikataulut meni siinä sekaisin, kun tehtiin ehdotus, jotta voisinko aikaistaa, vaihtaa aikaa vähän aikaisemmaksi. Se oli reilu ehdotus, ei määräys sairaalan "jonojohtajalta." Ajattelin äkkiä, että enpä ryhdy jästipääksi kieltäytymällä. Eihän siinä muutoksessa minulle tapahdu mitään korvaamatonta. Enhän voi tietääkään kuinka todellisen tärkeä aikatauluni rukkaaminen oli. Jonotustahan siellä kyllä riittää.


Että silleen, en kyllä huomaa mitään aivan erikoista hälyttävääkään terveydentilassani. Joten ehkä viikon kuluttua reissuni haukien kimppuun alkanee. En kyllä minäkään haukea erikoisena suosikkikalana pidä. Kyllä ahven vaihtoehtona voittaa.

Jotain oli, noo... muistankin, mutta taidanpa pitää mölyt mahassani tällä kertaa. Näin säästän vähän "paperiakin."

Ja eikun päivää kuluttamaan. Kyllä se sen kestää!

Voihan nenä, tuli tenä, meinaan pihakeinussa istumiseen.
Viimekesänä ostettu (ku halvalla sai) istuimen kangas repesi köykäsen neitosen alta.
Hän siinä siniset silmät ympyräisenä kertoi olevansa läskipylly kun keinukin hajosi. Lohdutin et mieluimmin teräväpylly. Ei vaan, siinä oli jo pieni ratkeama. Tuollasia ne halpatuonti teokset sitten on.
No, nyssi hain kankasta ja ihka suomalaista, jos kestäis paremmin. Hinta nousi 34eurolla, nuukuus kostautui, hih.Toivottavasti keinun metalli osat kestävät, ettei jää kangas turhakkeeksi.
Elokuu ja lämmintä riittää, saa luojaa kiittää. Uhkailivat kestävän ihan lokakuuhun asti, saas nährä.
Juu, eiku ompelemaan jot saa nauttia keinuttelusta. Otanpa tuosta kupillisen kahveeta ja kiittelen keittäjää. Mukavan kukertavaa elokuuta kaikille toivottelen hymysuin.

Päevee;)

Minnoon tääs savolaenen nyt;)
Ehä minä missää Heinäveellä ollu,ku Vehmersalamella.
Siellä olj oekee kiva kylä tiijatterin esitys.
Sukuloin siellä vähä ja tännää kierrettii Kuopijota ,käätiin kahtomassa entisijä kasvu ja asuin paekkoja.
Kyllä sekkii kaapunt on kovasti muuttuna,sen jäläkee ku oun sieltä lähtennä.

Nyt vuan tuo reissoominen näkkyy väsyttävä,mään vähäks aekoo pittuuveellen.
Pit vua ilimottaatuva,hengissä ollaan;))

näkyillään...

Viileä, mutta aurinkoinen aamu taas alkanut.
Yöuni virkisti ja uudet hommelit suunnitteilla.
Eilen olin ahkera, pesin pyykin, kävin marjassa, kaksi litraa vattuja ja vieläpä ompelin illalla patjan päälle päälisen, mikä hauskinta, polku ompelukoneella.
Ajattelin, että nyt tuli jalat kipeäksi, kun sellaista voimistelua saivat, mutta eipä olekkaan, sauna kai paransi.
Hihna oli koneessa löystynyt, hidasta oli ompeleen synty, mutta valmis tuli.
On se ollut hyvä apu ennen aikaan tämäkin kone, mutta nyt sähkökoneiden aikaan, tuntuu tosi oudolle.

Eilen piti mennä kylälle, mutta suunnitelmat muuttuivat, menemmekin tänään kaupunkiin, viemme sinne pakasteet ja samalla teemme ostokset.
Pakkaseen on saatava tilaa, jos mielii sinne vielä jotakin laittaa ja onhan sitä porkkanat, lanttusurvokset ja jos vielä ahnehtisi noita marjoja.
Viinimarjoja ei tule juuri mitään, mutta omenia on hilloksi ja mehuksi.
Vielä se ehtii pakkanen täyttyä, ennen kuin olo täällä päättyy.

Yllättävän kylmiksi yöt meni, takkia hartioille piti laittaa, kun ulos kurkkasi.

Vai Vehmersalmelle piti teatteriin mennä muorin, no onhan ne joskus kiva katsella ne harrastenäyttelijöiden aikaan saannokset, monasti varsin onnistuneita ovat.
Kotikaupunkini lähellä, ai niin nehän kuuluvatkin nykyiseen kaupunkiin sekin kylä, no heillä on virkeä entisen kylän kylätoimikunta, ja heillä on tarjolla joka kesä kesäteatteri.
On siinä oma viehätyksensä istua luonnon keskellä teatterissa.

Eikös ollut hyväkin, kun matka korpeen siirtyi ynnämuu, lupailivathan lämpenevää uudelleen, syksystä on luvattu kaunista.
Oletteko muuten nähneet metsissä liikkuessa puolukoita, täällä ainakaan ei ole ollut, vai eikö niitä erota, ennen kuin poskensa punaisiksi värjää.
Puolukoita vielä haalin, jos niitä läheltä löytyy, kovin kauaksi en tohdi mennä, nuo kulkuneuvot voivat tenän tehdä.

Nyt kävi hankalasti, osaan perunaan rutto iski, niin se käy kun ei ruiskutuksia tee, no nyt sopii toivoa, että pito pelastaa.
On se kumma miten toinen peruna on herkkä rutolle, otolliset oli kyllä kelit, kostea ja kuumaa.
Syödäänpä perunaa vähemmän ja onhan pakkasessa vähän tallennettuna.
Lanttu näkyy säästyneen juurimadolta, ainakin vielä.
Hallaa lupasivat ensi yöksi, voipa loppua kasvu kaikilta, jos oikein huonosti käy,
Luojan armoilla ollaan sään kanssa.

Tälläistä jorinaa tänä aamuna, tulkaapas aamukahville, ei koko päivää auta nukkumalla viettää;)

Huomenta Kahvipirttiin ,ja Onnea !.
Kirjoitin jo yhden sepostuksen mutta se hukku avaruuteen.

Skillanille Ne Onnentoivotukset kuuluu 200 oli numerot pirtin perässä . On siinä hyvä luku , Pirtin suosio on suuri ja pysyvä .

Kiitos ullamirjami, onhan se mittava luku tuo 200 ja kun näitä ketjuja on jo mahtava luku, iloinen olen jatkuvuudesta.

Luin tuolta toisesta ketjusta miten Jerry sinua puraisi, tuo leikkaushomma on hyvin tarkka juttu, muistan sen oman tipsuni kanssa.
No ehkä ja nuolaisi ja pyysi anteeksi näykkäsyään ja sinä puolestasi omaa lipsahdustasi;)

Avasin juuri uuden pirtin, pistäydy väliin sielläkin, kiva on kuulla kuulumisia, vaikka silloin tällöin.

Uusi pirtti on nyt numerolla 53.

Eroon kademielestä ja omantunnon tuskista!

Välillä hieman kademielellä luen noita sadonkorjuu- ja säilöntätouhujanne, mutta sitten pudottaudun maanpinannalle. Minulla on kylmä/pakkastilaa vain yksi tavallinen jääpaakki-pakastin-yhdistelmä. Ei sinne paljon tukita.

Eikä tähän asuntoon tukita yhtään ylimääräistä pakastinta. Tilaa ei löytyisi edes ylimääräiselle pikku jakkaralle! Jos jotakin uutta tuo, niin jotakin vanhaa on vietävä pois. Mitä viet, kun kaikki on tarpeellista (minimoidut tarpeet)?

Sitä paitsi minulla ei juurikaan käy vieraita, joille kaikki syöttäisin. Niitä harvoja ruokavieraitakin on useimmiten yksi kerrallaan. Itse en suurta lovea saisi varastoihin tehtyä. Pelkästään huonon omantunnon siitä kehittäisi, että ruokaa menee hukkaan, kun ei ehdi kaikkea ajoissa syödä. On aivan eri asia, jos on jatkuvasti suuria joukkoja ruokavieraita tai omasta takaa enemmän suita syömässä.

Siispä lopetan kadehtimisen. Keskittäydyn omiin harrastuksiini, joista ei syötäväksi ole. Mutta ovatpa ainakin itselleni jotakin henkistä ravintoa. Kukin taaplaa ja tulee onnelliseksi omalla tyylillään.

Kesä on normalisoitunut. Ihan mukavaa vaihteeksi. Jos ei kamalasti tuule, niin on justiinsa sopivan oloista. Huomiseksi sitä tuulta taas luvattiin, tosin luvattiin lämmintäkin ihan kivasti. Pannaas kattoen! sanoisi tamperelainen. Tai jotakin sinne päin.

Jatketaan touhuiluja tah(d)oillamme!