Poikani transsukupuolinen? - kuinka otan asian esille.

Huolestunut äiti

Olen 16-vuotiaan pojan äiti. Viedessäni puhtaita vaatteita pojan kaappiin löysin kaapin perältä naisten alushousut, ja kun aloin tutkia kaapin sisältöä, löytyi paljon muutakin naisten vaatetta. Ensituntemus oli järkytys, koska poika on aina ollut "poikamainen", viihtynyt poikien parissa eikä ole esittänyt mitään tyttömäisiä taipumuksia.

Poikani on siis luultavasti transsukupuolinen tai transvestiitti. Kysyisin nyt, että kuinka voisin ottaa asian puheeksi poikani kanssa? Kannattaako minun tölväistä suoraan, että löysin hänen "kätkönsä", alkaa yleisesti puhumaan sukupuoliasioista vaiko odottaa, kunnes poikani avautuu minulle? Ymmärrän kyllä, vaikka hän olisi mitä on, mutta koska hän ei ole asiaa itse puheeksi ottanut, hän kokee asian luultavasti araksi.

Mitä teen?

18

1499

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Nykyään nainen

      Mielestäni voisit ottaa yhteyttä Transtukipisteeseen ja jutella ja kysyä neuvoa sieltä. Arvelen, että nuorellasi on jokin syy, miksi hän ei ole asiasta kertonut ja se voi olla oikeastaan ihan mikä vaan aina häpeäntunteesta epävarmuuteen ja hämmennykseen. Luonnollisesti hän voi kokea asian myös yksityisasiakseen.

      Minä en välttämättä itse tekisi ihan noin suoria johtopäätöksiä vaatteista. Voiko vaatteisiin löytyä vielä jokin muu syy? Onko sinulla jotain muuta, jonka takia arvelet nuoren olevan sukupuoleltaan moninainen?

      Jos sinulla on muuten hyvät välit nuoreesi ja keskustelette luontevasti myös "vaikeammista" asioista, niin tavallaan arvelisin, että voisit mainita ihan hyvässä hengessä nähneesi noita vaatteita laittaessasi pyykkejä takaisin. Minusta joka tapauksessa tärkeää on, että et millään tavalla anna lapsesi ymmärtää, että paheksut tai pidät asiaa outona: jos nuori todella on sukupuoleltaan moninainen, hän on joutunut kantamaan asiaa todennäköisesti jo lapsesta asti sisällään, eikä ole osannut ja uskaltanut ottaa asiaa esille, koska sukupuolen moninaisuus koetaan yhteiskunnassamme (eli kaikkialla nuoren kasvuympäristössä) edelleen hyvin vaikeaksi asiaksi ja sitä paheksutaan, patologisoidaan ja monin tavoin vähätellään. Se saattaa olla kuitenkin nuoren tähän astisen elämän tärkein asia, koska se liittyy hänen minä-kokemukseen ja identiteettiin.

      Tietysti voit sanoa nuorellesi jotain esim. "tiedäthän, että me vanhemmat haluamme sinun olevan onnellinen ja hyväksymme sinut juuri sellaisena kuin olet, vaikka mitä tapahtuisi" ja odottaa, että nuori kertoo asiasta itse.

      Joka tapauksessa nuori tarvitsee hyvin paljon teidän tukeanne omaksi itseksi tulemisessa, olipa hän sitten sukupuoleltaan moninainen tai ei. Jos hän lähtee esim. sukupuolenkorjauspsoressiin, hän tarvitsee hyväksyntäänne ja tukeanne erityisen paljon.

      Tässä vielä linkki Transtukipisteelle. Ota rohkeasti yhteyttä vaikka selvittääksesi asiaa itsellesikin:
      http://www.transtukipiste.fi/

      • Meego12

        Ihan vinkiksi, anna asian olla. Ei poikasi taida kuitenkaan olla sitä mitä luulet. Tuon ikäisiä kiinnostaa kaikenlainen seksuaalisuuteen liittyvä, naisten pikkuhousutkin. Nehän voivat olla vaikkapa lahja hänen salaiselta tyttöystävältään.

        Nuorta ärsyttää eniten hänen omien asioiden / tavaroiden penkominen joten jäät siitä vain suotta kiinni ja erkaannutat siten itsestäsi.

        Anna ajan kulua ja mitä ikinä tapahtuukin vanhemmat eivät pysty toisen identiteettiä muuttamaan. Hän on aina lapsesi.


    • Huolestunut äiti

      Lähinnä siksi asiaa mietin, kun poika kuitenkin on aina puhunut asioistaan ja tietää voivansa luottaa vanhempiinsa. Olen kokenut, että poikani pystyy avautumaan minulle kipeistäkin asioista, mutta tästä ei ole puhunut mitään.

      Lisäksi ymmärtäisin, että pojalla saattaisi olla yhdet tai kahdet naisten pikkuhousut, mutta kun alusvaatteiden lisäksi löysin toppeja ja hameen sekä legginsit kaapin perältä.

      No, odotan ja mietin mitä teen. Ja tämä keskustelu olisi pitänyt avata vaikka Perhe-osioon.

      • Kannattaa odottaa

        Ehkäpä sopivin ratkaisu on odottaa. Mikäli poikasi on sukupuoleltaan moninainen (esimerkiksi transvestiitti tai transsukupuolinen) hän ottaa asian todennäköisesti esiin kun aika on kypsä. Näin teki minunkin vanhempani, seurasivat hiljaa sivusta. Kun sitten kerroin transsukupuolisuudestani, he sanoivat huomanneensa sen jo aiemmin mutta eivät puuttuneet asiaan.

        Se etu tilanteessasi on että nyt voi varoa sanojasi ja käyttäytymistäsi ettei tule vahingossakaan käyttäydyttyä väärin. Eräs äiti valitti minulle kuinka hän oli yrittänyt pukea tytärtään mahdollisimman tyttömäisesti, osti kauniita vaatteita ym. Kun myöhemmin palajastui että tytär olikin transmies, äiti kärsi siitä että ei osannut lukea merkkejä ja yritti vääristää lapsensa sukupuolisuutta.


      • otarennosti

        Luottamussiteellä vanhempiin ei valitettavasti pysty kuin äärimmäisen harvoin ohittamaan niitä pelkoja ja sitä arkuutta joita kulttuurimme tuottaa sukupuoleltaan moninaisille ihmisille. Älä painota ajatuksissasi siis tuota luuloa kykeneväisyydestä puhumaan aivan kaikesta. Todellisuudessa voi olla moniakin asioita joista voi olla vaikea puhua, vaikka välit vanhempiin olisi kuinka hyvät. Tämä ei johdu teistä, vaan kaikkialta elämästä ja kulttuurista tulevista paineista erilaisissa asioissa. Älä siis tee tästä painolastia itsellesi. Tuo ei ole vielä epäonnistunutta vanhemmuutta, sillä ette ole lapsenne ainoat sosiaaliset kontaktit ettekä voi valita hänen painottumistaan ja luottamuksen kohteitaan.

        Olen samaa mieltä edellisen kanssa siitä, että ehkä olisi parempi odottaa ja antaa lapsesi tilanteen kehittyä kaikessa rauhassa. Lapsilla on myös oikeus yksityiselämään, eikä teidän aivan kaikkea tarvitsekaan tietää. Hän kertoo kyllä ennen pitkää jos on kertoakseen. Pahimmassa tapauksessa tämä voi etäännyttää teitä toisistanne kuten sanottiin, jos hän ei olisi halunnutkaan tätä asiaa paljastaa ja pitää sen omana tietonaan. Transvestiitti ei esimerkiksi välttämättä tarvitse vanhempien tietoa ja hyväksyntää taipumukselleen. Hoitoa tarvitseva transsukupuolisuus on aivan eri asia.

        Siinä tilanteessa jos huomaat lapsessasi masennuksen ja pahan olon merkkejä ym., asian voisi ehkä ottaa puheeksi varovasti ja hyväksyvällä sävyllä. Pidä huolta kuitenkin että merkit ovat tarpeeksi selvät, ettet tee kärpäsestä härkästä. Tuolloin hän saattaa oirehtia asiasta ja tuskailla kertomisen vaikeuden kanssa, jos on kyse kovinkin keskeisestä osasta hänen elämäänsä ja persoonaansa.

        Mitä tulee poikamaisuuteen, monet transsukupuoliset naiset ovat prosessia edeltävässä elämässään taitavia naamioitujia, tai vähintään yrittävät kovasti mukautua ympäristön asettamiin odotuksiin pelkojen ym. takia. Se miten lapsesi käyttäytyy nyt ei kerro välttämättä hänen varsinaisesta persoonastaan mitään. Koko asia voi olla hänellä muutenkin vielä kehittymässä. Ehkä hän nyt ei osaa sanoa tai kieltäisi korjausprosessihalun, mutta kymmenen vuoden päästä päätyisi sittenkin prosessiin. Mitä vain voi tapahtua. Älä painosta lastasi kertomaan asioita, äläkä aja häntä liian hanakasti keskusteluihin ja tilanteisiin joissa hänen täytyy liian tarkasti määrittää itseään ja tuntemuksiaan. Sellainen voi aiheuttaa ahdistusta.

        En suosittele myöskään perhepalstaa. Harvoilla ihmisillä on ymmärrystä näitä asioita kohtaan, ellei ole omakohtaista kokemusta,


      • Kolmois-S

        Minäkin olisin pojan asemassa hiljaa siitä yksinkertaisesta syystä, etten sano mitään ennen kuin olen itse varma. Asia varmistuu sillä, kun pohdiskelee asiaa itsekseen.

        Minulla itselläni oli kestämätön tilanne, kun minut revittiin kaapista ulos liian varhain, jouduin selittelemään asiaa sekä muille että itse yrittää prosessoida asiaa samalla. Se ei tietenkään onnistunut, vaan muiden arvelut ajoivat minut yhä enemmän eksyksiin. Just sitä, minkä salaamisella olisin halunnut estää.

        Sukupuolenkorjausleikkauksen jälkeen sain aikaa pohtia, mutta siinä vaiheessa on jo liian myöhäistä. Onneksi arveluni olivat oikeita.

        Nyt minulta on mennyt lisäksi suhteet niihin, jotka silloin alussa huutelivat rannalta neuvoja.


      • Nykyään nainen

        Huolestunut äiti:

        Minusta oli ihan hyvä, että otit asian puheeksi tällä palstalla, koska täällä on paljon ihmisiä, joilla on kokemusta aikuiseksi kasvamisesta sukupuoleltaan moninaisena.

        Ajattelin vielä tuon ensimmäisen vastauksen lisäksi tuoda yhden näkökulman tähän asiaan ja kertoa omista kokemuksistani.

        Jos nuoresi onkin transsukupuolinen, niin sisäinen, ristiriitainen tunne psykososiaalisen sukupuolen sekä fyysisen sukupuolen välillä voi olla hyvinkin vaikea. Itselläni näin ainakin oli ja vaikka tavallaan tiesinkin, että omat vanhempani hyväksyvät minut, olin aivan järkyttynyt omasta kokemuksestani ja pelkäsin kuollakseni, että minut heitetään ulos kodistani. Koko asia alkoi vaikuttaa kaikkeen elämääni ja lukio-opintoihini.

        Näin jälkeenpäin ajatellen olisin halunnut, että joku olisi kysynyt asiaa minulta ja jakanut kanssani kaikki tunteeni ja ajatukseni, vaikka ne tuntuivatkin todella vaikeilta. Kukapa olisi tuohon ollut parempi, kuin oma äiti, koska hänen hyväksyntänsä ja rakkautensa on maailman tärkein asia lapselle.

        Kuten tuossa jo aikaisemmin sanottiin, nuori ihminen alkaa helposti ajatella yhteiskunnan ja ympäröivän maailman negatiivisesta asenteesta trans-ihmisiä kohtaan, että hän on kaikin tavoin friikki ja kummajainen. Tästä syystä hyvä keskusteluyhteyskään vanhempiin ei aina ole tarpeeksi, jotta nuori kokisi tarpeeksi turvalliseksi puhua asiasta vanhemmilleen.

        Näin jälkeenpäin olen monesti hieman katkerana ajatellut, millainen olisin, jos olisin voinut aloittaa oman sukupuolenkorjausprosessini jo teini-iässä. Nykyinen elämäni voisi olla paljon tasapainoisempaa, jos olisin voinut purkaa lapsuudesta asti keräntyneen pahan oloni jonkun kanssa, ja jos olisin voinut aloittaa hormonihoidot jo tuolloin: kehoni voisi näyttää nyt paljon luontevammalta ja naisellisemmalta. Voisin olla monin tavoin "hyväksyttävämpi" naisena ja elämäni saattaisi olla hieman "parempaa".

        Joka tapauksessa asia voi olla hyvin herkkä nuorellesi, onhan se varmasti herkkä sinullekin ja kerroitkin tuossa, että olit hieman järkyttynyt asiasta. Tavallaan suosittelisin sinulle, että käyt ensin omat tunteesi läpi kaikista eri vaihtoehdoista, koska jos nuori on sukupuoleltaan moninainen, hän tulee tarvitsemaan tukeasi enemmän kuin aikaisemmin, eivätkä sinun tunteiden purskahdukset välttämättä auta nuortasi. Uskon, että suhteenne voi tuollaisen asian myötä kuitenkin kasvaa ja syventyä, koska vaikeudet kasvattavat meitä ja voimme kääntää ne yhdessä voitoksemme.

        Sinulle voisi olla hyvä tutustua Transtukipisteen verkkosivuihin, josta löytyy monenlaista tietoa sukupuolen moninaisuudesta. Lukemalla erilaista tietoa voit ehkä käydä omiakin tunteitasi läpi. Ja tosiaan, voisi olla ihan hyvä ottaa vaikka puhelimitse yhteyttä tukipisteeseen.

        Jos nuoresi vaatteet ovat tavallaan selvästi nähtävillä, hän ei ole ehkä kuitenkaan piilotellut niitä. Voisiko se olla siis kuitenkin merkki siitä, että hän ei täysin asiaa piilottele?

        Harkitse vielä kuitenkin, voisitko ottaa asian esille jotenkin hyväksyvällä ja nuorelle turvallisella tavalla, niin että hän joka tapauksessa tuntee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on.


    • MelanieTV

      Hienoa, että hyväksyt hänet riippumatta siitä "mitä hän on" : )Jos hän on transvestiitti, tarve pukeutua naisten vaatteisiin on hänelle itselleen todennäköisesti hämmentävä. Vaatteet hän pitää piilossa mutta itse ainakin teini-iässä piilotin vaatteet niin varmaan paikkaan, ettei niitä varmasti löydetty. Tuli mieleen, että ehkä hän haluaisikin kertoa sinulle, jos teillä on luottamukselliset välit mutta ei uskalla. Jos hän tietää, että viet kaappiin puhdasta vaatetta, hän ottaa "tietoisen riskin" siitä, että löydät naisten vaatteet jossain vaiheessa ja otat asian esille.
      Varmaankin hän pukeutuu niihin silloin kun on yksin kotona ja pelkää samalla jäävänsä kiinni. Aivan upeaa olisi, jos saisitte asian puhuttua selväksi ja jos hän voisi halutessaan pukea hameen ja topin myös silloin kun olette yhdessä kotona; mikäli asia sinulle on sellainen, että hyväksyt sen.
      Toinen vaihtoehto on vain antaa asian olla. Transvestismi on elinikäinen taipumus ja sen yleensä hyväksyy itsessään ennen pitkää ja alkaa toteuttaa itseään itselleen sopivimmalla tavalla. Ihmisen ulkoinen olemus; oli hän sitten tyttömäinen tai poikamainen, ei kerro välttämättä mitään sukupuolisesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

      Kaikkea hyvää teille molemmille!

    • Tiitti

      On paljon todennäköisempää, että poikasi on transvestiitti kuin TS. Suomessakin lienee muutamia kymmeniätuhansia transvestiitteja. Transvestisuus ei ole mikään sairaus, joten siitä ei kannata välittää vähääkään.
      Anna asian olla, äläkä turhaa murehdi asiaa.

    • Eija K

      Anna pojan puuhastella rauhassa ole niinkuin mitään ei olisi tapahtunut hän varmasti kertoo sinulle sitten kun on tarpeen .Itse en kertonut taipumuksestani äidilleni mutta hän kyllä arvasi asian oikean laidan olihan niitä tyttöystäviäkin mutta ne tulivat ja menivät korkeintaan puolivuotta ja bänks.Harrastelin salaa naisena olemista.Nyt kun olen jo yli 50 v niin laittaudun aina kun siltä tuntuu.
      ja leikin valokuvamalina olemista ym.Ota ihan rauhallisesti ei se vaarallista ole
      jos haluat keskustella asiasta hänen kanssaan niin varovasti.otat asian puheeksi kuin ohimennen ja kerrot tienneesi asiasta jo jonkinaikaa mutta älä tuomitse se on hänen valintansa .Ymmärrän että tuollainen on voimut olla järkytys tai ainakin melkoinen yllätys mutta pää asia että hän on onnellinen

    • TransSannna

      Puhu hänen kanssaan. Älä "tölväise" vaan nota puheeksi sopivassa tilanteessa.

    • Rätit tuntuu hyvältä

      Sinun kannattaisi selvittää tuo asia itsellesi, että kumpaa hän mahtaisi olla tiitti vai jotain muuta. Uskon, että poikasi löytää itsensä tästä maailmasta. Tiitteys ei tätänykyä ole enää edes sairaus ja tuskin tiitiksi ollaan edes kutsuttu jotain viikonlopun bilehilettä... Sinun pitäisi antaa hänen toteuttaa itseään ja jos siltä alkaa näyttämään, niin voit päästää pojan kahleista ja jopa kannustaa pitämään niitä niin erikoisia ja rikollisina pidettyjä salaisia rättejä.

    • Mari A-H

      Mun mielestä ei kannata puhua mitään. Anna pojan itse tehdä omat ratkaisut elämässä. Luultavasti loikkisi seinille.

      Olen tilanteestani kertonut ja toivottavasti siitä on joillekin apua.

      • Rätit tuntuu hyvältä

        Ei puhu mitään tai sitten sanot, että oot huomannut ja hyväksyt ja että ne rätit voi laittaa muiden tavalla laatikkoonkin.


    • Äiti myös

      Poikani paljasti olevansa tyttö vasta kolmekymppisenä.
      Kyselin että miksi ei aikaisemmin kertonut, oli tuntenut asian niin että haluaa ensin olla aivan varma asiasta, sekä olleen helpompaa esittää miestä nuorena.

      Aika ihmeelliseltä kaikki on tuntunut, kun mielestäni ei ole naismainen ollenkaan. Eipä kyllä korostuneen miehinenkään.
      Prosessi naiseksi on menossa. Ja sopeutuminen tytön äidiksi ja isäksi, mukavaa kaikki ollut kyllä tähän mennessä. Hänellähän on oma elämänsä ja työnsä mutta pitää meidät ajantasalla tästäkin asiasta.

      • nkjgjbfbf

        On hyvin tyypillistä että transsukupuolisuus salataan niin tehokkaasti ettei lähiomaisetkaan sitä havaitse. Salaamiseen kuuluu jopä äärimmilleen viety roolin esittäminen. Moni transnainen esittää jopa machotyyppistä miestä salatakseen taustansa. Samoin minä salasin aikanaan sen todellisuuden mikä oli korvieni välissä ja kun aloitin prosessin moni totesi ettei olisi voinut aavistaakaan. Minullakin on nykyisin läheisemmät välit äitini kanssa ja hän suhtautuu minuun nyt tyttärenään. Välillä keskustelemme pitkään sellaisistakin asioita joita hän ei olisi voinut puhua pojalleen mutta tyttären kanssa keskustelu on luontevaa.


      • Rätit tuntuu hyvältä

        Paljastaa ja paljastaa? Siis elämässä asiat ainakin minulle on tunneasioita. Se, että jatkuvasti juoksutetaan jossakin kuolun metallityötunnilla taikka jääkiokkokaukalossa taikka armeijassa, niin ei tunnu hyvältä ja se tunne hukkuu kipuun. Vasta sen jälkeen kun itsellä ja lähipiirillä on ns. hyvä olla ja asiat normalisoituu ja itse tippuu siihen omaan olemukseensa, niin alkaa miettimään, että onko kaikki nyt kuitenkaan ihan ok? Jostakin syystä silmään osuu jokin rättimainos ja että tuo kuuluu minulle ja että minä saattaisin olla tuo mainoksessa esiintyvä taikka kadulla kulkeva nainen.

        Ja jälleen se kaikki hukkuu kipuun. Joku soittaa rumpuja seinän takana, leikkii autoilla taikka laivoilla tai huvijahdeilla tai jollain muulla. Minun pitäisi elää normaalia elämää. Sukupuolen korjaus on sukupuolen korjausta, ei sukupuolella leikkimistä. Mikäli minua nyt sattuu kiinostamaan jokin taide tai rätti enemmän kuin kone, laite taikka mesominen, niin miksi minä en saa niin sitten elää. Mikäli kirjoitan, että minut on valittu kidutettavaksi, niin näen silmissä sairaan sukulaisen virnistelemässä. että niimpäs on. Mikäli hän on sairas, niin hän saa hoitoa, että pärjää. Kun minä olen sairas, niin hän ei antaisi edes kivun lievitystä. Entä jos sukupuoleni korjataan? Jäljelle jää ne vuosikymmenet kun en ole hetkeäkään saanut olla oma itseni, eikä todellakaan ole tarvinnut kovasti käydä naistenklinikoilla. Ihaninta todella, että ne lähimmäiset kun niin auliisti leikkivät kanssani, ovatkin tienneet asiastani paljon ennen minua.


    • _poika nmeltä päivi_

      On kyllä erittäin todennäköistä että poikasi on ennemmin transvestiiti kuin trans-seksuaali. En minäkään vanhemmilleni olisi kertonut tuollaista asiaa teininä (enkä ole kertunut vieläkään ja nyt yli 30v), se on ihan liian henkilökohtainen asia!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17118
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5517
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2592
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2076
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1775
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1007
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      45
      899
    9. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      897
    Aihe