Pari kysymystä lintuvalokuvaamisesta.

tuossa on järkeä. mutta niinpä ne on kaikki muutkin mahdolliset kuva-aiheet käyty läpi moneen kertaan.

viruksista löytyisi vielä varmaan kuvattavaa, kaikilla ei taida olla varaa keskikokoiseenkaan elektrinimikroskooppiin.

Osta pieni järkkäri, esim. 500D ja siihen 18 - 200 mm putki, saat paketin käytettynä 500 eurolla.

Sitten, kanna tuota härpäkettä aina mukana. AINA. Osta olkalaukku ja opettele kantamaan sitä ja kameraa siellä.

Ole valmis. Kuvaa. Joskus se sattuu sekin, että satut pankkiryöstöpaikalle, lentokone tulessa ja iskeytyy viereesi, autokolari, hirmumyrksy, harvinainen eläin/lintu, hauska tilanne, jne. Otat siitä elämäsi lehtivalokuvat. Pääasia, että kamera on aina mukana. Käsi/olkalaukku voi olla hyvinkin miehinen :)

Samaan syssyyn, otat muistot kennolla, retkiltä, kavereista, lapsistasi jne. Nämä kuvat tulostat kirjana itsellesi kirjahyllyyn. Muistoja itselle ja jälkipolville.

lintukuvauksesta.

”Mitä saat vastapainoksi. Saat vastapainoksi samanlaisia kuvia joita on jo tuhansittain.”

Näin se menee ei kannata harrastaa mitään.
Esim taiteen tai antiikin keräily se vasta kallis harrastus on
Hieno esine maksaa tuhansia ja saat vastapainoksi kiinlaisen posliinikupin joita on tuhansia.

”Mikä on tärkeintä?”
Siksi kai harrastankin enimmäkseen sohvalla makaamista – ei maksa paljon eikä ole tuhansia jotka makaa samalla sohvalla samalla tavalla. Sohvankin sai ilmaiseksi naapurilta.
Samalla säästyy mm. raitisilmamyrkytykseltä jolle närhen kuvaaja usein altistuu.

"Siksi kai harrastankin enimmäkseen sohvalla makaamista – ei maksa paljon eikä ole tuhansia jotka makaa samalla sohvalla samalla tavalla. Sohvankin sai ilmaiseksi naapurilta."

Hyvä perustelu, mutta ontuu tarkemmin tarkasteltaessa. Samalla tavalla voisin ajatella, että kuvaa talitintistä ei ole ottanut kukaan tällä kameralla, tästä paikasta, tuolta oksalta. Ainut laatuinen kuva.. ihan samalla tavalla kuin sinun ainutlaatuinen sohvalla makaamisesi.

Eli vastauksesi eivät tyydyttäneet minua.

Aukkomiähellä oli ihan hyviäkin pointteja. Ehkä ostaisin superzoomilla varustetun pokkarin.. halpa, kevyt sopii hyvin olkalaukkuun... ehkäpä? Ja sitten kun se harvinainen lintu tai harvinainen eläin tai harvinainen eläintentoiminta tapahtuu.. esim. hirvi harrastaa suvunjatkamista poron kanssa, niin voin kuvata elämäni luontokuvan... Ehkäpä?

Kysymys on kuitenkin perimmiltään luontokuvaamisesta. Niin kuin foorumin otsikkokin jo kertoo. Ajatuksenani oli herättää keskustelua siitä minkälainen luontokuvaus on järkevää?

Tarkemmin ajateltuna, minkälainen lintukuvaus tuottaisi uutta erilaista kuvaa?

Tarkoitukseni oli myös avata silmiä elämän realiteeteille. Jos tilanne eskaloituu siihen pisteeseen, että banaanin hinta nousee lähikaupassa. Samaan aikaan sinä kuvaat viimeisillä rahoilla (lainarahalla) ostamillasi yli 10 000 euron kuvausvälineillä taliatiaisia, tuottamatta mitään lisäarvoa kenellekään, niin missä on vika?

Kannattaisiko alkaa kuvaamaan lintuja ja ihmisten jälkiä? Aina vaan kliinistä potaskaa...

Minulle luontokuvaus on hyvä syy lähteä ulos. Vastapainoa työlle. Rentoutumista. Keskittymistä. Hiljaisuuden kuuntelua. Se kuva on vasta näiden jälkeen.

"Objektiiviksi tarvitaan vähintään 55-200 mm"

Enpä lähtisi alle 400mm putken kanssa yhtään mihinkään, ja nuo parinsadan suttuzoomit voi unohtaa kättelyssä. Lintuja kuvatessa kiinteäpolttovälinen 400mm/500mm on bueno, koska molempia pystyy vielä käsivaralta käyttämään ja piirto riittää.

Harrastus nielee sen kymppitonnin mutta mitä sitten?

Mieti huvksesi paljonko maksaa jenkkiautoharrastus tai Harley Davidson-moottoripyörä tai golf. Luksusharrastus maksaa. Piste.

”Haluatko uhrata tuhansia euroja”

Sinulle lienee jänyt täysin käsittämättä mitä sana ”harrastus” tarkoittaa.
esim.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harrastus

”internet on pullollaan”
Minulle mm. metsästys on harrastus vaikka en ole ampunut yhtään eläintä. Toisaalta niitähän voisi ”ampua netissä” (angry birdsillä yms)!

On se jännä, miten ihmiset on vielä reilu vuosikymmenkin sitten saaneet ihan yhtä hyviä lintukuvia eri tilanteissa, kun ei ollut mitään kuvanvaakajia tai välttämättä edes automaattitarkennuksiakaan... Hieman enemmän työtähän se vaatii, mutta ainakin osaa arvostaa hyvää kuvaa huomattavasti enemmän, kun se ei ole vain "suuntaa kohti-ja-räpsäise"-tyylillä hankittu.

Nimim. Taidot kunniaan.

”… miten ihmiset on vielä reilu vuosikymmenkin sitten saaneet ihan yhtä hyviä lintukuvia eri tilanteissa … Hieman enemmän työtähän se vaatii”

Ei kai siinä enempää työtä vaadittu, enemmän osaamista vain?

"Ei kai siinä enempää työtä vaadittu, enemmän osaamista vain? "

Kyllä huonommalla tekniikalla tarvitsee enemmän työntekoa. Miten esim. 50 mm versus 500 mm kun kysymyksessä on lintukirjapotretti punarinnasta?

Eikö vuosikymmen sitten (2001) ollut vielä keksitty teleobjektiivia?
Miksi punarintaa kuvattiin lintukirjaan 50 mm:llä?

Oookooo. Luin tuon "vuosikymmenen" ohi. Luin, että vuosikymmeniä sitten..

Tulis aika hieno otos punarinnasta muuten.. jos kuvais sen 50 mm vaikka metrin päästä..

"Miksi pidät tätä keskustelua yllä keinotekoisesti?! Onko kivaa, että aiheesi pyörii listoilla viikkoja kommetoimalla sitä itse?"

En ymmärrä. Kummallinen kommentti. Ei liity aiheeseen mitenkään.

Niin, tulisi hieno kuva, jos ottaisi punarinnasta laajikselta ja tarpeeksi läheltä kuvan. Olisi vaan hankalaa päästä aran linnun lähelle.

Kyllästyttää nuo 500mm otetut kuvat. Ne on kaikki samanlaista tuubaa. Ja tuuban tekee se samanlaisuus... ei kuva itsessään...

Mutta hienon idean synnytti ainakin mulle tämä keskustelu. Nyt kaukolaukaisin ostoksille ja jotenkin se punarinta siihen 20 cm päähän kamerasta.... ööö??? Taustaksi vaikka järvi/vaaramaisema..

No, tuossa ei nyt ole mitään uutta. Netti on pullollaan tuollaisia "kamera valmiiksi suunnattu ja kaukolaukaisimella/ajastimella" otettuja kuvia. Vielä tuollainen taustakin....

Joo, mutta vielä enemmän on näitä 300-500 millisillä otettuja lintukuvia, joissa tausta on "blurria". On noissa laajiskuvissa enemmän haastettakin. No ihan samahan tuo, mutta mutta...

Lintukuvaus on harrastuksena ookoo, mutta älkää kuvitelkokaan, että siitä ammattia saisitte. Saman rahan paljon vähemmällä saatte vaikka varastohommista tai myyjänä. Mutta harrastuksena ookoo, niinkuin sanoin. Osallistukaa kilpailuihin, teetättäkää parhaista kuvistanne tauluja sisustukseenne, tehkää omia kuvakirjoja. Parasta harrastuksessa on ulkona oleminen ja retkeily. Hyvät kahvit termarissa ja pullat poksissa.

Ajattelitko ollenkaan miten paljon kallista aikaa ja vaivaa törsääntyy tossa
rahan menon lisäksi? Mitä saat vastapainoksi? Nauti työstäsi vaikkei
sitä ehkä oikeesti kukaan tarviisi..kun netti on pullollaan..
Onkin jo hankalampi homma alkaa laskea annetuilla oletusarvoilla
harrastuksia ja ammatteja.

Kallista aikaa ja vaivaa törsääntyy kaikissa harrastuksissa. Arvelkaapa sitä. Palapelien rakentaminen tai kolmiloikan harjoittelu. Minun mielestäni tuo ajan määrittely ei ole validia vaan inrelevanttia tässä aihiossa.

Valokuvaaminen on jokatapauksessa tullut jäädäkseen. Ja se on tietenkin hyvä informatiivisuuden lisäämiseksi. Sananlaskukin sanoo, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuitenkin, elkää luulko itsestänne liikoja.

Yleensä kai luontoharrastus vie kuvaamaan mielenkiinnon kohteitaan. Jos ei ole luontotuntija, lienee kuvauskin melkoisen turhauttavaa.
Aikaa eväitä ja sitkeyttä lintukuvaus vaatii. Nykyään kuvitellaan kaiken olevan kallista, oletetaan vain kalliilla varustuksella pärjäävän, mutta ei se niin ole.
Peruskamera ja yksi teleobjektiivi vie pitkälle. Telejatkeitakin saa varsin halvalla.
Suurin kynnys mielestäni on kyky nähdä hetki, kärsivällisyys sen hetken löytämiseen ja valmius siihen, ettei joka keikalla tule laatukuvaa!
Luontokuvaaminen on lähempänä metsästystä kuin kuvaamista.
Luonto rikastuttaa, pakottaa opettelemaan, hyvä kokenut harrastaja on kullan kallis!

väärin, kameralla ei nykyään ole juurikaan väliä, mutta 400/2.8 on lintukuvaajien suosikki. 5000 eur.

Kaikkia maailman lintukuviakaan ei ole vielä
otettu!

Herää? Kuka ja mikä sekä missä määrittelee ja millä kriteereillä mikä on hyvä
kuva?
Maailman kuuluisimmat valokuvat harvoin ovat tekniseltälaadultaan taikka
edes sommittelultaan kovinkaan upeita otoksia vaikka päätyvät lehtiin ja
historiaan sekä lopulta seinille jonnekkin.
Harvoin kuvaaja edes itse tietää mihin ne päätyvät taikka pääsee rikastumaan
tai tunnetuksi niitten avulla.
Netissä voi ihastella noita kuvia joillain sivustoilla..

”Kuka ja mikä sekä missä määrittelee ja millä kriteereillä mikä on hyvä kuva?”

—etkö tuota tiedä?
Kuka = kuvan katsoja, mikä = katsojan aivot, missä = katsojan päässä

millä kriteereillä:
– kuva näyttää kauniilta (kohde, sommittelu, harmonia, rytmi …)
– kuva tuottaa katsojalle elämyksen (naurattaa, itkettää, pelottaa …)
– kuvan sisältö on katsojaa kiinnostava (erikoisuus, uutisarvo …)
jne

Hyväkin kuva voi olla huono. Huonokin kuva voi olla hyvä. Hyvä kuvaaja voi olla huono ihmisenä. Huono kuvaaja taasen hyvä ihmisenä. Hyvällä kuvaajalla on vakaa käsi ja terveet elämäntavat. Huono kuvaaja ottaa huonoja kuvia. Hyvällä kuvalla on hyvä kerronta. Kerronnan on oltava hyvä. Kuvan pitää kertoa. Lintukuvankin pitää kertoa. Kertominen ei riitä. Voittaja kuva on paras. Tuomari ratkaisee. Toinen tykkää toisesta. Toinen taasen toisesta. Kuvatkaa.

"Mikä on tärkeintä? Haluatko uhrata tuhansia euroja muutenkin vähäisistä varoistasi?"

-Tähän sopii lapimiehen vastaus: 'Ei se suinhkaan ole kallista, siulla vaa ei ole rahhaa.....!!!"

Vitsi, luontokuvaajat ja varsinkin lintukuvaajat ovat pahimpia toistensa selkään puukottajia.fi

lintuja pitäs alkaan kuvata, rahaa ois tonni
mitä teen? alanko canonistiksi?

Itselläni oli vain hetken huumaa mieli kuvata lintuja. Loppuen lopuksi into laantui enkä edes ostanut teleä.

Mietin että enemmän on hyötyä ja innostusta kuvata makrokuvausta. Kohteita löytyy paljon ja helposti. Toisin kuin lintukuvauksessa, joka vaatii lisäksi paljon epäonnistumisia ja odotusta ja tuuria että saa hyvän kuvan.

Siis päädyin yhteen hyvään makrolinssiin ja yhteen hyvään laajakulmaan. Olen ollut tyytyväinen valintaan.

Todennäköisesti tuo tele olisi muuten jäänyt lojumaan parin lintukuvan jälkeen.

Kun yhdistää kalastuksen ja valokuvaamisen...voit olla varma, että siitä samaisesta kalasta sun pyydystämänä ei kukaan ole aiemmin ottanut kuvaa, saat raitista ilmaa ja kukaties bongailet hienoja maisemia, tilanteita ja muita eläimiäkin rannoilla liikkuessasi. Alkukantainen harrastus yhdistettynä nykytekniikkaan niin that`s it ;) Tosin....vavat, kelat ja vieheet maksaa...onkia voit halvemmalla ;))) Ja jos haluat päästä oikein halvalla, niin jätä koko kamera pois kuvioista :D

Sinne tänne laukomisen asemesta olen ajatellut suuremman kokonaisuuden kuvaamista - haluaisin esimerkiksi kuvata Joen. Sen lähteeltä aina siihen asti, kunnes se kohtaa meren. Kuvia itse joesta, sen rannoista, ihmisistä ja rakennuksista joen varrella. Kuvasarjasta syntyy helposti multimediakin, jos vain malttaa kuljettaa pikku nauhuriakin mukanaan.

Valokuvaamisen tekniset reunaehdot ovat muuttuneet paljon viime vuosina, mutta lintukuvat ovat edelleen samanlaisia kuin 20 vuotta sitten.

Aika kova idea tuo joen kuvaaminen. Sitähän voisi kuvata vaikka mitä samaan tyyliin.. vaikka tien tai järven jne... Vielä jos saisi sinne niitä lintukuvia sekaan, kun nehän on kivoja.

Selasin tätä ketjua, ja tää on tosiaan vielä hengissä vaikka alkanut jo heinäkuussa ! Niin onko sulla ynnynnykkä minkäänlaista kameraa ulkoilutettavana ?

Lomaileminen kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Onhan mulla. 500D ja 70-200, 4, ilman vakaajaa. Tuolla paketilla sitä tulee kuvailtua.

Mulla on sellainen (kai väärä) mielikuva lintukuvaamisesta yleensä, että kymmeniä miehiä saapuu kymmenillä autoilla kilpaa paikalle ja sitten seisovat laumana tienpenkalla kuvaamassa (kilpaa) jotain (kai harvinaista) pikkutipua.

Seuraavan päivän lehdessä on sitten kuva, että tällainen Suomessa hyvin harvinainen digisieppo on kuvattu Taka-Hikiällä.

Minulle ainakin kohteeksi kelpaavat aivan tavalliset, vaikkapa kotipihan linnut. Harrasta lintujen tarkkailua, mutta en todellakaan hyppää autoon ajamaan tuhansia kilometrejä jonkin harvinaisen lajin perässä.

Harvinaisuuksia olen silti nähnyt, mutta oma superzoomini ei riitä niiden kuvaamiseen. Kinojärjestelmäkamera minulla on, mutta sehän ei ole enää oikein tätä aikaa.

Töyhtötiaisesta, joka täällä pohjoisessa on harvinainen laji, olen saanut pari mukavaa otosta. Sama koskee kesyä lapintiaista, jonka lähelle minäkin voin Panasonicillani (18-kertainen zoom) päästä. Muutoin tämän kameran pisinkään polttoväli ei oikein riitä lintukuvaukseen. Objektiivi on Leican ja laadulta aika hyvä.

”Mitä halavattua sillä isolla zoomikertoimella tehdään?”

>>sillä myydään kameroita zoomikertoimien ostajille, kun zoomikertoimella pääsee ”lähelle arkoja tipuja”.
Siiten on vielä sellaisia jatkokappaleita jotka auttaa siihen, että ei tarvitse päästä ihan lähelle.

Tällaiselle ujolle pojalle tuollainen olisi aikoinaan ollut tosi tarpeeseen.

Niinhän se on. Monesti ajatellaan, että luontokuvaus olisi jotenkin enemmän kuin joku muu valokuvaus. Varsinkin lintukuvaajat syyllistyvät tähän paljolti. Pönökuva kertoo enemmän kuvaajasta, kuin kuvattavasta. Muistuttaisin, että kuvaamisessa osien summa pitää aina olla enemmän kuin pelkkä kuva. Kuva on kyllä kuva aina teknisesti. Mutta onnistunut kuva on ajatus katsojan päässä. Tähän pitäisi lintukuvaajankin pyrkiä.

Ei maailman paras putki, mutta ei huonoinkaan. Ja tätä löytyy ainakin Nikonin ja Canonin sovitteella:

Sigma APO 150-500mm F5-6.3 DG OS HSM

Jotkut haukkuu pimeäksi, mutta kyllä Suomessa valoakin riittää, ei aina ole pakkko kuvata keskiyöllä. Hyvä kompromissi aloittelijan lintu-lasiksi. Tämän kanssa ei taloudellisesti korkealta putoa, ja näitä liikkuu käytettyinäkin. Ja jos homma alkaa tosissaan kiinnostamaan niin sitten voi hommata sen 5000€ f2.8 lasin.

Laitoin juuri pari lintukuvaa vuoden luontokuvakisaan.
toivottavasti eivät ole ihan täysin kliseitä ne, vaikka muuten ihan julmetun huonoja, tietenkin :-)

Kannattaa osallistua, koska siinä kilpailussa kuka vain voi voittaa ja se tiettää rahaa.