Mistä Helsingistä löytyy.

kjwh, mitäs tykkäät rasvahiilestä siinähän on voimaa jos sitä tarvitaan ja kepeyttä jos käsi on kevyt. Rasvahiili ja ruskohiili pysyy myös paperissa, sekä sileässä, että karheassa.

Kysymys noista piirustuksistasi? Onko valokuva tehnyt nuo eriväriset pohjat ruskehtavat, ja toiset vihertävät vai ovatko ne erivärisiä papereita? Valokuvina ne ovat myös niin epätarkkoja, ettei niistä näy piirtämisen kosketuksen jälki, kun ei kestä suurentaa. Pikselaitä vähän lisää kyllä ne silti avautuu netissä riittävän nopeasti.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, mitäs tykkäät rasvahiilestä siinähän on voimaa jos sitä tarvitaan ja kepeyttä jos käsi on kevyt. Rasvahiili ja ruskohiili pysyy myös paperissa, sekä sileässä, että karheassa.

Kysymys noista piirustuksistasi? Onko valokuva tehnyt nuo eriväriset pohjat ruskehtavat, ja toiset vihertävät vai ovatko ne erivärisiä papereita? Valokuvina ne ovat myös niin epätarkkoja, ettei niistä näy piirtämisen kosketuksen jälki, kun ei kestä suurentaa. Pikselaitä vähän lisää kyllä ne silti avautuu netissä riittävän nopeasti.

Lue lisää

En pidä rasvahiilestä/ puristetusta hiilestä. Sen takia koska sitä on niin vaikea kumittaa, se rasva ja hiili jämähtää niin nopeasti paperin syihin ja tekstuuriin. Mitä on muuten ruskohiili? :D Vai meinaatki sanguinea tai seepiaa, nehän on rusehtavia liituja, joita usein taidetarvikeliikkeissä myydään. Vaikka tuskin kumpainenkaan on tehty enää siitä alkuperäisestä aineesta, mistä noi nimet juontaa juurensa.

Valokuvan takia noi on varmaankin värjääntynyt ihan kumman värisiksi, noi mun valokuvat. Noissa papereissakin on hieman väri eroja. Lähinnä kyllä harmahtavia tai ihan hieman kellertäviä papereita lienee kaikki, mille noi on piiretty.

Kieltämättä aika pieniä noi mun työt tuola. Olis pitänyt ehkä uploadata isompina :D. Ehkä myöhemmin jos jaksan.

Kiitos muuten että huomasit, ja että jaksoit kommentoida :D

kjwh, olet tykästynyt kynällä piirtämiseen niin käytätkö täytekynää johon saa ostaa näitä 6 -9 B lyijyjä, joita itse käytän. Jotkut käyttävät niitä grafiitteja siten, että sitovat niitä rinnan 3-5 lyijyä ja sillä tuo varjostaminen nopeutuu varsinkin jos tekee viistoa ristivarjostusta. Yksi kollegani käyttää tällaista viiden vaihtelevasti kaarevia viiden viivan varjostusta valtavissa suuritöisissä töissään etäämmältä katsottuna ei näitä ohuita viivoja erota toisistaan vaan ne muodostavat vaihtelevia varjoja ja se vasta on todellista pikkutarkkaa piiperrystä. Piirtämisen tapoja on todella monia.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, olet tykästynyt kynällä piirtämiseen niin käytätkö täytekynää johon saa ostaa näitä 6 -9 B lyijyjä, joita itse käytän. Jotkut käyttävät niitä grafiitteja siten, että sitovat niitä rinnan 3-5 lyijyä ja sillä tuo varjostaminen nopeutuu varsinkin jos tekee viistoa ristivarjostusta. Yksi kollegani käyttää tällaista viiden vaihtelevasti kaarevia viiden viivan varjostusta valtavissa suuritöisissä töissään etäämmältä katsottuna ei näitä ohuita viivoja erota toisistaan vaan ne muodostavat vaihtelevia varjoja ja se vasta on todellista pikkutarkkaa piiperrystä. Piirtämisen tapoja on todella monia.

Lue lisää

Oon joskus kokeillut pehmeitä lyijykyniä, mutta ne on niin rasvaisia, että niitä ei oikein voi korjailla. Eikä sen rasvaisuuden ja tumman valöörin takia, niillä viitsi muutenkaan luonnostella, kun haluan että lyijykynä töissä pysyy semmonen kevyen näköinen jälki, ja että se viiva on tarkan näköistä. Jos haluaa paljon välööreitä, niin on paljon käytännöllisempää käyttää hiiltä tai öljymaalia mun mielestä, niitä on paljon helpompi kontrolloida, kuin jotain 6B lyijykynää, jonka kontrolloiminen on melkeempä mahdotonta.

Teen kyllä tosiaan itsekkin varjostukset tommoisissa useamman viivan sarjoissa. Ja laitan seuraavan kerroksen muutaman asteen eri suuntaan, kuin edellisen. Parhaalta lyijykynä piirustuksessa, jossa on välöörit näyttää semmoset työt, joissa se viiva on todella hienosti kontrolloitua. Joku tämmöinen jälki on todella tavoittelemisen arvoista mun mielestä:
http://4.bp.blogspot.com/_KGx8m0EeO1k/S_mUqjkI2tI/AAAAAAAABkg/PxvMXvzB0Qs/s1600/Head of a Fellah Profile.jpg

kjwh kirjoitti:

Oon joskus kokeillut pehmeitä lyijykyniä, mutta ne on niin rasvaisia, että niitä ei oikein voi korjailla. Eikä sen rasvaisuuden ja tumman valöörin takia, niillä viitsi muutenkaan luonnostella, kun haluan että lyijykynä töissä pysyy semmonen kevyen näköinen jälki, ja että se viiva on tarkan näköistä. Jos haluaa paljon välööreitä, niin on paljon käytännöllisempää käyttää hiiltä tai öljymaalia mun mielestä, niitä on paljon helpompi kontrolloida, kuin jotain 6B lyijykynää, jonka kontrolloiminen on melkeempä mahdotonta.

Teen kyllä tosiaan itsekkin varjostukset tommoisissa useamman viivan sarjoissa. Ja laitan seuraavan kerroksen muutaman asteen eri suuntaan, kuin edellisen. Parhaalta lyijykynä piirustuksessa, jossa on välöörit näyttää semmoset työt, joissa se viiva on todella hienosti kontrolloitua. Joku tämmöinen jälki on todella tavoittelemisen arvoista mun mielestä:
http://4.bp.blogspot.com/_KGx8m0EeO1k/S_mUqjkI2tI/AAAAAAAABkg/PxvMXvzB0Qs/s1600/Head of a Fellah Profile.jpg

Lue lisää

kjwh, olipas komea piirros, kuka lieneen sanon kuitenkin, mutta miksi viivapiirrosta yhdistetty valööripiirtämiseen vaikka sitähän on meidänkin vanha taiteemme täynnä. tuossa piirroksessa oli käytetty juuri tuota ristivarjostusta esim. huulissa ja korjattu valo reunaan kumittamalla ja tuo kukkakaalikorva oli saanut vähemmän huomiota.
Ihmettelen kuitenkin, miksi käyttää noin voimakasta rajaavaa ääriviivaa, kuten kasvoissa, jotka on viivalla irrotettu taustasta tarpeettoman voimakkaasti. Sekapiirros, mutta aika taidokas sellaiseksi. Itse olen saanut oppia, että viivapiirros on oma lajinsa ja valööripiirros on valoisuusastein kuvaamista ilman rajaavaa viivaa.

Arkkitehti opetti meille tuon ristivarjostuksen ja sanoi, että ainoastaan kolmea suuntaa tulee käyttää koska kuvasta tulee muutoin sekava ja hänen mottonsa oli, että kynän terävyydestä tuntee miehen terävyyden.

Picasso on leikkisästi yhdistellyt noita piirtämisen tapoja samassa kuvassa tosi taidokkaasti kannatta katsoa hänen kirjastaan miten.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, olipas komea piirros, kuka lieneen sanon kuitenkin, mutta miksi viivapiirrosta yhdistetty valööripiirtämiseen vaikka sitähän on meidänkin vanha taiteemme täynnä. tuossa piirroksessa oli käytetty juuri tuota ristivarjostusta esim. huulissa ja korjattu valo reunaan kumittamalla ja tuo kukkakaalikorva oli saanut vähemmän huomiota.
Ihmettelen kuitenkin, miksi käyttää noin voimakasta rajaavaa ääriviivaa, kuten kasvoissa, jotka on viivalla irrotettu taustasta tarpeettoman voimakkaasti. Sekapiirros, mutta aika taidokas sellaiseksi. Itse olen saanut oppia, että viivapiirros on oma lajinsa ja valööripiirros on valoisuusastein kuvaamista ilman rajaavaa viivaa.

Arkkitehti opetti meille tuon ristivarjostuksen ja sanoi, että ainoastaan kolmea suuntaa tulee käyttää koska kuvasta tulee muutoin sekava ja hänen mottonsa oli, että kynän terävyydestä tuntee miehen terävyyden.

Picasso on leikkisästi yhdistellyt noita piirtämisen tapoja samassa kuvassa tosi taidokkaasti kannatta katsoa hänen kirjastaan miten.

Lue lisää

Toi piirustus oli Jean-Leon Geromen tekemä. Varmasti 1800-l parhaita maalareita. Vieläpä Edelfeltin opettajakin.
http://inspirationalartworks.blogspot.com/search/label/Gerome figurative paintings

Mun mielestä piirustuksissa joissa pyritään välöörien järjestykseen, on ihan hyvä idea käyttää muotoa mukailevaa hieman ristikkäin tai saman suuntaisesti piirettyä vierekkäistä viivaa. Sillä tapaa saa valöörien lisäksi vielä yhden keinon tyoda muotoa esille.

En ole kyllä koskaan kenenkään vielä käyttävän tota sanaa "sekapiirustus". Koska siis pakostihhan jos aikoo esittää jonkinlaista muotoa vaikkapa lyijykynä piirustuksessa, joutuu käyttämään valööreitä. Ja joskus jopa joutuu hiilipiirustuksessa, jossa on mukana suuri skaala valööreitä, käyttämään ääriviivaa, erottamaan vaikkapa varpaan toisistaan, joita ei liian lähekkäisen valööriasteen takia, voisi muuten esittää. Repin Instituutin oppilastöissähän näkee paljon tollaista, että käytetään valööriä ja erisuuntaista selvästi erottuvaa viivaa keskenään. Vaikkakin, noissa Repin Instituutin töiden valöörien järjestyksessä ei ole useinkaan järkeä. Ne tuntuvat panostavan eniten vaan koorektiin muotoon ja varsinkin siihen, että ne tietyt luiden ja lihasten muodot tulevat esille ja jotakuinkin oikeisiin pakkoihin.
http://inspirationalartworks.blogspot.com/search/label/Russian 20th century drawings 2

Harold Speedin "Practice and Science" kirjassa oli tosta viivan suunnasta joku kohta missä muistaakseni sanottiin, että suoralla vierekkäisellä viivalla voi kuvata tasaista pintaa, pyöreällä vierekkäisellä viivalla pyöreää pintaa ja joka suuntaan risteilevällä viivalla taas valöhämyä, esim. taustassa.

En muuten voi itse sietää Picassoa. Sen piirustukset oli kolhoja ja rumia. Se ei viitsinyt suhtautua kauhean totuudenmukaisesti näkemäänsä., semmoista vääntynyttä sillisalaattia.

kjwh kirjoitti:

Toi piirustus oli Jean-Leon Geromen tekemä. Varmasti 1800-l parhaita maalareita. Vieläpä Edelfeltin opettajakin.
http://inspirationalartworks.blogspot.com/search/label/Gerome figurative paintings

Mun mielestä piirustuksissa joissa pyritään välöörien järjestykseen, on ihan hyvä idea käyttää muotoa mukailevaa hieman ristikkäin tai saman suuntaisesti piirettyä vierekkäistä viivaa. Sillä tapaa saa valöörien lisäksi vielä yhden keinon tyoda muotoa esille.

En ole kyllä koskaan kenenkään vielä käyttävän tota sanaa "sekapiirustus". Koska siis pakostihhan jos aikoo esittää jonkinlaista muotoa vaikkapa lyijykynä piirustuksessa, joutuu käyttämään valööreitä. Ja joskus jopa joutuu hiilipiirustuksessa, jossa on mukana suuri skaala valööreitä, käyttämään ääriviivaa, erottamaan vaikkapa varpaan toisistaan, joita ei liian lähekkäisen valööriasteen takia, voisi muuten esittää. Repin Instituutin oppilastöissähän näkee paljon tollaista, että käytetään valööriä ja erisuuntaista selvästi erottuvaa viivaa keskenään. Vaikkakin, noissa Repin Instituutin töiden valöörien järjestyksessä ei ole useinkaan järkeä. Ne tuntuvat panostavan eniten vaan koorektiin muotoon ja varsinkin siihen, että ne tietyt luiden ja lihasten muodot tulevat esille ja jotakuinkin oikeisiin pakkoihin.
http://inspirationalartworks.blogspot.com/search/label/Russian 20th century drawings 2

Harold Speedin "Practice and Science" kirjassa oli tosta viivan suunnasta joku kohta missä muistaakseni sanottiin, että suoralla vierekkäisellä viivalla voi kuvata tasaista pintaa, pyöreällä vierekkäisellä viivalla pyöreää pintaa ja joka suuntaan risteilevällä viivalla taas valöhämyä, esim. taustassa.

En muuten voi itse sietää Picassoa. Sen piirustukset oli kolhoja ja rumia. Se ei viitsinyt suhtautua kauhean totuudenmukaisesti näkemäänsä., semmoista vääntynyttä sillisalaattia.

Lue lisää

Ja Gerome suhtautui näkemäänsä totuudenmukaisesti.Eleli ilmeisesti jonkinlaisessa psykoosissa, jossa muut ihmiset näyttivät posliininukeilta tai marmoripatsailta.Erityisesti naiset.

realisti.. kirjoitti:

Ja Gerome suhtautui näkemäänsä totuudenmukaisesti.Eleli ilmeisesti jonkinlaisessa psykoosissa, jossa muut ihmiset näyttivät posliininukeilta tai marmoripatsailta.Erityisesti naiset.

Lue lisää

No usein Geromen piirtämät ihmiset eivät olleen kauhean aidon näköisiä. Mutta esim. se miten Gerome yleisti muotoa ja ääriviivoja oli todella taidokasta. Ja kertoi järjestelmällisestä tavasta tajuta todellisuutta.

http://3.bp.blogspot.com/_KGx8m0EeO1k/S_mWRNopuYI/AAAAAAAABpg/N0xPb5M08Eg/s1600/Collaboration. 48x67cm.jpg

Esim. tämmösessä maalauksessa, tommonen järjestelmällisyys on selvästi nähtävissä. Mutta tiedän mitä tarkoitat sillä että usein ihmiset oli aika geneerisen näköisiä.

kjwh kirjoitti:

No usein Geromen piirtämät ihmiset eivät olleen kauhean aidon näköisiä. Mutta esim. se miten Gerome yleisti muotoa ja ääriviivoja oli todella taidokasta. Ja kertoi järjestelmällisestä tavasta tajuta todellisuutta.

http://3.bp.blogspot.com/_KGx8m0EeO1k/S_mWRNopuYI/AAAAAAAABpg/N0xPb5M08Eg/s1600/Collaboration. 48x67cm.jpg

Esim. tämmösessä maalauksessa, tommonen järjestelmällisyys on selvästi nähtävissä. Mutta tiedän mitä tarkoitat sillä että usein ihmiset oli aika geneerisen näköisiä.

Lue lisää

Kommentoin siihen kun melko usein kuulee klassiseen keskittyvien sanovan, että luonnon " rehellinen" ja " totuudenmukainen" kuvaaminen ovat ainoan todellisen taiteen tunnusmerkkejä. Kuitenkin klassisetkin teokset ovat useimmiten tekijänsä henkilökohtaisten visuaalisten mieltymysten mukaisia ja klassisessa taiteessa on aina voimakas idealisoinnin elementti. Klassisessa taiteessa todellisuutta on muokattu tietyn asian ilmaisemiseksi aivan kuten nykytaiteessakin.

eeefefw kirjoitti:

Kommentoin siihen kun melko usein kuulee klassiseen keskittyvien sanovan, että luonnon " rehellinen" ja " totuudenmukainen" kuvaaminen ovat ainoan todellisen taiteen tunnusmerkkejä. Kuitenkin klassisetkin teokset ovat useimmiten tekijänsä henkilökohtaisten visuaalisten mieltymysten mukaisia ja klassisessa taiteessa on aina voimakas idealisoinnin elementti. Klassisessa taiteessa todellisuutta on muokattu tietyn asian ilmaisemiseksi aivan kuten nykytaiteessakin.

Lue lisää

No ainahan kaikki taide on hieman tyyliteltyä tai siinä on jollain tapaa tekijän oma käsiala tai näkyvissä tekijän valinnat siitä mitä hän on päättänyt esittää luonnosta. Mutta vaikka klassiessakin taiteessa todellisuutta on muokattu, niin se silti pyrkii esittämään selkeästi ja uskottavasti luonnon. Kun suuri osa nyt tehdystä taiteesta lähtee siitä olettamuksesta, että kaikilla ihmisillä on kuitenkin oma subjektiivinen kokemus todellisuudesta ja sen takia taiteilijan ei tarvitse edes pyrkiä millään tapaa muiden silmissä aidolta näyttävään lopputulokseen. Kun kerran kaikki nämä hyväksi havaitut tavat esittää asioita, on täysin saman arvoisia kuin mikä muukin vain.

kjwh, valolla todella kuvataan muotoa ja syvyystilaa ilman, että tarvitsee käyttää perspektiivistä eli pakopisteellistä tilan hahmottamista, mutta ääriviivapiirustus ei sovi siihen kuvaustapaan.

Tuo Picasso ja Braque yhdessä loivat mahtavan kuvaustavan mahdollisesti Afrikkalainen veistotaide eli fasetointi oli kaiketi heidät siihen innoittaneet. Nämä 1910 luvun uudet maalauspinnan rakenteet loivat maailmantaiteeseen uudistavan trendin. Tässä kuvaustavassahan poistettiin tarpeeton syvyystilan kuvaaminen varjostuksen avulla ja siirryttiin passiiviseen värien käyttöön jossa muodolla oli tärkein osuus.

Nyt ollaan jo valovuosien päässä tuosta kubismista ja itse olen ns. valo ja värimaalari mistä on kaukana nuo perspektiiviset piirustukselliset viittaukset ja tilaa kuvataan väriperspektiivin avulla minkä pohjana on juuri tuo valööripiirustus vaikkakaan se ei lähde piirtämisestä vaan valööreillä maalaamisesta väririnnastuksista.
Käytyäni tuon Vapaan Taidekoulun tuossa 80 luvulla sain siihen valmiudet ja minulla saattoi olla samantapaisia taidekäsitys pinttymiä johtuen aikaisemmista taideopinnoistani, kuin olen havaitsevinani sinussa näistä taiteen kiemuroista.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, valolla todella kuvataan muotoa ja syvyystilaa ilman, että tarvitsee käyttää perspektiivistä eli pakopisteellistä tilan hahmottamista, mutta ääriviivapiirustus ei sovi siihen kuvaustapaan.

Tuo Picasso ja Braque yhdessä loivat mahtavan kuvaustavan mahdollisesti Afrikkalainen veistotaide eli fasetointi oli kaiketi heidät siihen innoittaneet. Nämä 1910 luvun uudet maalauspinnan rakenteet loivat maailmantaiteeseen uudistavan trendin. Tässä kuvaustavassahan poistettiin tarpeeton syvyystilan kuvaaminen varjostuksen avulla ja siirryttiin passiiviseen värien käyttöön jossa muodolla oli tärkein osuus.

Nyt ollaan jo valovuosien päässä tuosta kubismista ja itse olen ns. valo ja värimaalari mistä on kaukana nuo perspektiiviset piirustukselliset viittaukset ja tilaa kuvataan väriperspektiivin avulla minkä pohjana on juuri tuo valööripiirustus vaikkakaan se ei lähde piirtämisestä vaan valööreillä maalaamisesta väririnnastuksista.
Käytyäni tuon Vapaan Taidekoulun tuossa 80 luvulla sain siihen valmiudet ja minulla saattoi olla samantapaisia taidekäsitys pinttymiä johtuen aikaisemmista taideopinnoistani, kuin olen havaitsevinani sinussa näistä taiteen kiemuroista.

Lue lisää

"""kjwh, valolla todella kuvataan muotoa ja syvyystilaa ilman, että tarvitsee käyttää perspektiivistä eli pakopisteellistä tilan hahmottamista, mutta ääriviivapiirustus ei sovi siihen kuvaustapaan."""

Eikun lähdin korjaamaan tota, että ääriviiva piirustus olisi puhtaasti ääriviivaa ja että valööri piirustuksessa ei koskaan käytettäisi ääriviivaa. Tai ehkä lähdin vähän liian teoreettiseksi tossa, koska loppujenlopuksi varmasti ihan järkevistä käytännön syistä noi kaksi piirustustapaa on eroteltu toisistaan.

Vaan jotenkin lähdin pohtimaan sitä, että kun esimerkiksi äkkiä ajateltuna puhtaasti viivapiirustus sisältää aina jotain asioita, jotka matkivat valööriä.

http://3.bp.blogspot.com/_ruNmKeZaSOs/SwthFBsZ-NI/AAAAAAAADp0/PnEajqElzo0/s1600/Bargue 8.jpg

Esim. voisi ajatella että yllä olevan piirustuksen mallin, törröttävät lapaluut ja toi syventymä selässä, joka tulee selkärangan kohdalle on tehty sen takia että usein noihin pakkoihin muodostuu varjot. Ja tumma ääriviiva jollain tapaa matkii noita varjoja...

Tai no ehkäpä lähdin hieman liiankin teoreettiseksi nyt :D...


Muhun Picasso, Braque, muut kubistit ja afrikkalainen taide ei ole koskaan iskenyt. Näyttäytyy aika epäloogiselta tavalta kuvata todellisuutta. Varsinkin kun noita kaikkia mahdollisia kuvakulmia mallista ei piiretä järjestelmällisesti. Usein kubistiset työt on sekotelmaa taiteilijan päähän pistoista ja ehkä jostain epätarkoista havannoista asioista. Jää semmonen maku suuhun että töissä ennenminkin tärkeää joku semmoinen kubismi look, missä on lähdetty leikittelemään noilla neliöillä, isoilla silmillä ja vastaavilla kubistiseen taiteeseen liittyvillä tunnusmerkeillä. Ja ihmiset voivat sitten saada jonkunlaisen ahaa-elämyksen ja sitä kautta nautintoa näitä töitä katsellessaan.

Mulle taide on aina ollut enemmän todellisuuden tulkitsemista tai jäljentämistä ihmiskäsin. Mieluiten vielä jotain sellaista todellisuutta, johon liitty luonto, ajaton kauneus ja muut universaalit ihmisille tärkeät asiat. Edelfelt, Sargent, Gerome, Ingres ja muut 1800-l mestarit on mulle olleet aina suurimpia inspiraatioita.

En muuten oikeastaan tiedä ketään klassista maalaavaa taiteilijaa, joka piirtäisi jotenkin tiedostaen perspektiivin. Kaikki joiden työskentelyä olen livenä nähnyt, joiden opetuksesta olen ollut tai joidenka kirjoja olen lukenut, aloittavat työnsä luonnostelemalla ääriviivoja kaksiulottesina kuvioina. Ja jatkavatkin pitkälle ihan pelkillä kaksiulotteisilla kuvioilla. Tuntuu siltä että perspektiivin tajuaminen tulee tärkeäksi siinä vaiheessa kun piirtää rakennuksia ja kun piirtää päästä, ja sijoittelee isoja laatikoita joidenka sisään sitten piirtää figuurien ääriviivat.

kjwh kirjoitti:

"""kjwh, valolla todella kuvataan muotoa ja syvyystilaa ilman, että tarvitsee käyttää perspektiivistä eli pakopisteellistä tilan hahmottamista, mutta ääriviivapiirustus ei sovi siihen kuvaustapaan."""

Eikun lähdin korjaamaan tota, että ääriviiva piirustus olisi puhtaasti ääriviivaa ja että valööri piirustuksessa ei koskaan käytettäisi ääriviivaa. Tai ehkä lähdin vähän liian teoreettiseksi tossa, koska loppujenlopuksi varmasti ihan järkevistä käytännön syistä noi kaksi piirustustapaa on eroteltu toisistaan.

Vaan jotenkin lähdin pohtimaan sitä, että kun esimerkiksi äkkiä ajateltuna puhtaasti viivapiirustus sisältää aina jotain asioita, jotka matkivat valööriä.

http://3.bp.blogspot.com/_ruNmKeZaSOs/SwthFBsZ-NI/AAAAAAAADp0/PnEajqElzo0/s1600/Bargue 8.jpg

Esim. voisi ajatella että yllä olevan piirustuksen mallin, törröttävät lapaluut ja toi syventymä selässä, joka tulee selkärangan kohdalle on tehty sen takia että usein noihin pakkoihin muodostuu varjot. Ja tumma ääriviiva jollain tapaa matkii noita varjoja...

Tai no ehkäpä lähdin hieman liiankin teoreettiseksi nyt :D...


Muhun Picasso, Braque, muut kubistit ja afrikkalainen taide ei ole koskaan iskenyt. Näyttäytyy aika epäloogiselta tavalta kuvata todellisuutta. Varsinkin kun noita kaikkia mahdollisia kuvakulmia mallista ei piiretä järjestelmällisesti. Usein kubistiset työt on sekotelmaa taiteilijan päähän pistoista ja ehkä jostain epätarkoista havannoista asioista. Jää semmonen maku suuhun että töissä ennenminkin tärkeää joku semmoinen kubismi look, missä on lähdetty leikittelemään noilla neliöillä, isoilla silmillä ja vastaavilla kubistiseen taiteeseen liittyvillä tunnusmerkeillä. Ja ihmiset voivat sitten saada jonkunlaisen ahaa-elämyksen ja sitä kautta nautintoa näitä töitä katsellessaan.

Mulle taide on aina ollut enemmän todellisuuden tulkitsemista tai jäljentämistä ihmiskäsin. Mieluiten vielä jotain sellaista todellisuutta, johon liitty luonto, ajaton kauneus ja muut universaalit ihmisille tärkeät asiat. Edelfelt, Sargent, Gerome, Ingres ja muut 1800-l mestarit on mulle olleet aina suurimpia inspiraatioita.

En muuten oikeastaan tiedä ketään klassista maalaavaa taiteilijaa, joka piirtäisi jotenkin tiedostaen perspektiivin. Kaikki joiden työskentelyä olen livenä nähnyt, joiden opetuksesta olen ollut tai joidenka kirjoja olen lukenut, aloittavat työnsä luonnostelemalla ääriviivoja kaksiulottesina kuvioina. Ja jatkavatkin pitkälle ihan pelkillä kaksiulotteisilla kuvioilla. Tuntuu siltä että perspektiivin tajuaminen tulee tärkeäksi siinä vaiheessa kun piirtää rakennuksia ja kun piirtää päästä, ja sijoittelee isoja laatikoita joidenka sisään sitten piirtää figuurien ääriviivat.

Lue lisää

kjwh, tuosta viivasta.
"Vaan jotenkin lähdin pohtimaan sitä, että kun esimerkiksi äkkiä ajateltuna puhtaasti viivapiirustus sisältää aina jotain asioita, jotka matkivat valööriä."

Näinhän se on ja pitäisikin olla sillä hyvässä viivapiirustuksessa jätetään valon puoli avoimeksi ei siis viivaa tai hyvin heikko viiva ja varjonpuolelle vahva ja mahdollisesti leveä viiva josta kerroin siitä rasvahiilen palasesta jolla tuo toteutetaan. Tärkeätä on myös se että viiva katkeaa välillä ettei muodostu mitään rautalangasta väännettyä kuvaa vaan sen viivan tulee olla elävä.

Jos nykytaidetta luonnostellaan niin minä ainakin käytän vain valööripiirrosta missä valoisuusasteet on merkattu muistiin. On kovin harvinaista, että luonnostelen mitään, koska maalaan mielikuvituksesta, joka etenee maalaustaiteen kuvanrakennusoppien mukaisessa järjestyksessä ja usein ilman mitään ennakkosuunnitelmaa kankaan muodon ehdoilla ja teemaa silmälläpitäen yleensä kolme kuvaa joissa otetaan kantaa johonkin yleismaailmalliseen ihmisen kokemukselliseen aiheeseen.

Hyvää viivapiirustusta halutessaan voi katsoa vanhaa Egyptin taidetta niissä viivan piirtäjät olivat pitkän koulutuksen tuloksia vähintään kymmenen vuotta ja sitten kelpasi faaraolle ja sai olla päällikkönä muillekin taiteentekijöille. Länsimainen taide on paljon ammentanut tuolta aikakaudelta 2000 ennen ajanlaskun alkua.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, tuosta viivasta.
"Vaan jotenkin lähdin pohtimaan sitä, että kun esimerkiksi äkkiä ajateltuna puhtaasti viivapiirustus sisältää aina jotain asioita, jotka matkivat valööriä."

Näinhän se on ja pitäisikin olla sillä hyvässä viivapiirustuksessa jätetään valon puoli avoimeksi ei siis viivaa tai hyvin heikko viiva ja varjonpuolelle vahva ja mahdollisesti leveä viiva josta kerroin siitä rasvahiilen palasesta jolla tuo toteutetaan. Tärkeätä on myös se että viiva katkeaa välillä ettei muodostu mitään rautalangasta väännettyä kuvaa vaan sen viivan tulee olla elävä.

Jos nykytaidetta luonnostellaan niin minä ainakin käytän vain valööripiirrosta missä valoisuusasteet on merkattu muistiin. On kovin harvinaista, että luonnostelen mitään, koska maalaan mielikuvituksesta, joka etenee maalaustaiteen kuvanrakennusoppien mukaisessa järjestyksessä ja usein ilman mitään ennakkosuunnitelmaa kankaan muodon ehdoilla ja teemaa silmälläpitäen yleensä kolme kuvaa joissa otetaan kantaa johonkin yleismaailmalliseen ihmisen kokemukselliseen aiheeseen.

Hyvää viivapiirustusta halutessaan voi katsoa vanhaa Egyptin taidetta niissä viivan piirtäjät olivat pitkän koulutuksen tuloksia vähintään kymmenen vuotta ja sitten kelpasi faaraolle ja sai olla päällikkönä muillekin taiteentekijöille. Länsimainen taide on paljon ammentanut tuolta aikakaudelta 2000 ennen ajanlaskun alkua.

Lue lisää

Mun mielestä muinaiset Egyptiläiset maalaukset oli kyllä aika kauheita :D. Viivat oli tosiaan yhtenäisiä ja siistittyjä, mutta ei noissa seinämaalauksissa ollut sitten sen enempää ihmeellistä. Ingres tai Holbein oli hienoja pelkällä viivalla piirtäjiä.

kjwh kirjoitti:

"""kjwh, valolla todella kuvataan muotoa ja syvyystilaa ilman, että tarvitsee käyttää perspektiivistä eli pakopisteellistä tilan hahmottamista, mutta ääriviivapiirustus ei sovi siihen kuvaustapaan."""

Eikun lähdin korjaamaan tota, että ääriviiva piirustus olisi puhtaasti ääriviivaa ja että valööri piirustuksessa ei koskaan käytettäisi ääriviivaa. Tai ehkä lähdin vähän liian teoreettiseksi tossa, koska loppujenlopuksi varmasti ihan järkevistä käytännön syistä noi kaksi piirustustapaa on eroteltu toisistaan.

Vaan jotenkin lähdin pohtimaan sitä, että kun esimerkiksi äkkiä ajateltuna puhtaasti viivapiirustus sisältää aina jotain asioita, jotka matkivat valööriä.

http://3.bp.blogspot.com/_ruNmKeZaSOs/SwthFBsZ-NI/AAAAAAAADp0/PnEajqElzo0/s1600/Bargue 8.jpg

Esim. voisi ajatella että yllä olevan piirustuksen mallin, törröttävät lapaluut ja toi syventymä selässä, joka tulee selkärangan kohdalle on tehty sen takia että usein noihin pakkoihin muodostuu varjot. Ja tumma ääriviiva jollain tapaa matkii noita varjoja...

Tai no ehkäpä lähdin hieman liiankin teoreettiseksi nyt :D...


Muhun Picasso, Braque, muut kubistit ja afrikkalainen taide ei ole koskaan iskenyt. Näyttäytyy aika epäloogiselta tavalta kuvata todellisuutta. Varsinkin kun noita kaikkia mahdollisia kuvakulmia mallista ei piiretä järjestelmällisesti. Usein kubistiset työt on sekotelmaa taiteilijan päähän pistoista ja ehkä jostain epätarkoista havannoista asioista. Jää semmonen maku suuhun että töissä ennenminkin tärkeää joku semmoinen kubismi look, missä on lähdetty leikittelemään noilla neliöillä, isoilla silmillä ja vastaavilla kubistiseen taiteeseen liittyvillä tunnusmerkeillä. Ja ihmiset voivat sitten saada jonkunlaisen ahaa-elämyksen ja sitä kautta nautintoa näitä töitä katsellessaan.

Mulle taide on aina ollut enemmän todellisuuden tulkitsemista tai jäljentämistä ihmiskäsin. Mieluiten vielä jotain sellaista todellisuutta, johon liitty luonto, ajaton kauneus ja muut universaalit ihmisille tärkeät asiat. Edelfelt, Sargent, Gerome, Ingres ja muut 1800-l mestarit on mulle olleet aina suurimpia inspiraatioita.

En muuten oikeastaan tiedä ketään klassista maalaavaa taiteilijaa, joka piirtäisi jotenkin tiedostaen perspektiivin. Kaikki joiden työskentelyä olen livenä nähnyt, joiden opetuksesta olen ollut tai joidenka kirjoja olen lukenut, aloittavat työnsä luonnostelemalla ääriviivoja kaksiulottesina kuvioina. Ja jatkavatkin pitkälle ihan pelkillä kaksiulotteisilla kuvioilla. Tuntuu siltä että perspektiivin tajuaminen tulee tärkeäksi siinä vaiheessa kun piirtää rakennuksia ja kun piirtää päästä, ja sijoittelee isoja laatikoita joidenka sisään sitten piirtää figuurien ääriviivat.

Lue lisää

Vaikka hahmoja hahmotellaan kaksiulotteisina, osa niistä lienee kuitenkin isompia ja osa pienempiä riippuen ovatko ne lähellä vai kaukana.Tällöin hahmot ovat perspektiivissä eikö vaan? Repinissä perspektiivin soveltaminen hahmoon on ihan olennainen juttu. Tuo mielipide perspektiivin merkityksettömyydestä klassisessa sommitelmassa on oikeasti todella outo kaverille joka viettää noin paljon aikaa aiheen parissa.

ghwguuowg kirjoitti:

Vaikka hahmoja hahmotellaan kaksiulotteisina, osa niistä lienee kuitenkin isompia ja osa pienempiä riippuen ovatko ne lähellä vai kaukana.Tällöin hahmot ovat perspektiivissä eikö vaan? Repinissä perspektiivin soveltaminen hahmoon on ihan olennainen juttu. Tuo mielipide perspektiivin merkityksettömyydestä klassisessa sommitelmassa on oikeasti todella outo kaverille joka viettää noin paljon aikaa aiheen parissa.

Lue lisää

No tietysti perspektiivin ideaa ajattelen kun piirrän. Tai sitä pitäisi kai ajatella kun piirtää. Mutta ei ole mun mielestä kauheasti mitään ideaa, lähteä tekemään jotain kuutioita ja lieriöitä, jonka sisään sitten sijoittelee asioita. Varsinkin siinä vaiheessa kun kyseeseen tulee jotkut pienet muotojen suunnanvaihtelut, niin niitä on melkeempä mahdoton sijoittaa tollaseen teoreettiseen perspektiiviin. Muutenkin jonkun piirustuksen tekeminen, niin että sijoittaa noi pakopisteet, on todella vaikeaa ja epäkäytännönläheistä.

"""Tuo mielipide perspektiivin merkityksettömyydestä klassisessa sommitelmassa on oikeasti todella outo kaverille joka viettää noin paljon aikaa aiheen parissa. """

Jos puhutaan siitä, mitä useita satoja vuosia oppilaat tekivät Ecole Des Beaux Artsissa harjoituksina (Ecole des Beaux Arts lienee instituutiona lähinnä klassista tapaa tehdä taidetta), niin ei niissä kyllä mitenkään muuten otettu tollaista perspektiivin periaatetta huomioon, paitsi että ehkä hieman kauempana olevat asiat olivat pienempiä tai jotain muuta todella käytännönläheistä. Erikseen voi tietysti tehdä perspektiiviin sijoitetun piirroksen, vaikkapa huonetilasta, rakennuksista tai mitä tahansa nyt kyseisessä maalauksessa onkaan aiheena.

kjwh kirjoitti:

No tietysti perspektiivin ideaa ajattelen kun piirrän. Tai sitä pitäisi kai ajatella kun piirtää. Mutta ei ole mun mielestä kauheasti mitään ideaa, lähteä tekemään jotain kuutioita ja lieriöitä, jonka sisään sitten sijoittelee asioita. Varsinkin siinä vaiheessa kun kyseeseen tulee jotkut pienet muotojen suunnanvaihtelut, niin niitä on melkeempä mahdoton sijoittaa tollaseen teoreettiseen perspektiiviin. Muutenkin jonkun piirustuksen tekeminen, niin että sijoittaa noi pakopisteet, on todella vaikeaa ja epäkäytännönläheistä.

"""Tuo mielipide perspektiivin merkityksettömyydestä klassisessa sommitelmassa on oikeasti todella outo kaverille joka viettää noin paljon aikaa aiheen parissa. """

Jos puhutaan siitä, mitä useita satoja vuosia oppilaat tekivät Ecole Des Beaux Artsissa harjoituksina (Ecole des Beaux Arts lienee instituutiona lähinnä klassista tapaa tehdä taidetta), niin ei niissä kyllä mitenkään muuten otettu tollaista perspektiivin periaatetta huomioon, paitsi että ehkä hieman kauempana olevat asiat olivat pienempiä tai jotain muuta todella käytännönläheistä. Erikseen voi tietysti tehdä perspektiiviin sijoitetun piirroksen, vaikkapa huonetilasta, rakennuksista tai mitä tahansa nyt kyseisessä maalauksessa onkaan aiheena.

Lue lisää

Taidamme käsittää perspektiivin hieman eri tavoin.Käsität sen jyrkästi jonkinlaisena ruudukkona joka täytyy piirtää kuvan alle ja suhteuttaa kuvassa olevat asiat siihen kuin arkkitehtonisessa piirustuksessa, tai muuten kuvassa olevat hahmot eivät ole perspektiivissä. Repinissä opetetaan niin että se perspektiiviruudukko ja laatikot ja lieriöt ovat taiteilijan verkkokalvolla ja kolmiulotteisen tilan kuvaamisen ajattelua teroitetaan jatkuvasti. Kuutioiden,lieriöiden ja muiden apurakennelmien piirtely mallin ympärille on aivan alkeellisimpien alottelijoiden hommaa, vaihe jonka ainakin venäläiset käyvät läpi lasten kuvataidekoulussa. Repinissä opettaja saattaa piirtää paperin kulmaan pienen esim.neliön muistuttaakseen että oppilas kuvaa kolmiulotteista muotoa. Kolmiulotteisen kappaleen kuvaamisessa on aina perspektiivi läsnä. Muutoinhan kaikki maalaukset näyttäisivät tuolla mainituilta egyptiläisiltä piirroksilta. Ilmaperspektiivi? Viivaperspektiivi?

Kummissaan kulkevalle:
Olemme todella jälkijunassa kuvataiteen ymmärtämisen suhteen, kun kansa ei ymmärrä Picassoa ja vaatii paluuta sinne Kreikan näköiskuvien pariin jossa hevonenkin hirnui nähdessään näköiskuvansa. Siellä välimeren eteläpuolella taiteen asiat olivat toisin, kun kuvattiin kuolemanjälkeistä elämää ja muistikuvia elämästä.

Olisiko niin, että pannukakku, mansikkahillo ja silli eivät oikein sovi yhteen ja voihan olla, että torttikorva ei huomaisi niissä mitään sopimatonta.

Eräs tuttavani sanoi että musiikkia on helppo arvioida, kun korva sanoo milloin se on kohdallaan. Kysyin häneltä, että onko hän käynyt modernin musiikin konsertissa ja hän sanoi etteihän se ole musiikkia. Nämä kuvataiteen kiemurat ovat vähän samanlaisia. Kansan ymmärrys tulee noin 200 vuotta jäljessä jos silloinkaan. Näin on aina ollut?
Kunnioitan silti kaikkia mielipiteitä kuvataiteista, kun olen sitä opettanut ja tehnyt pitkään.

"Taidemaalari" kirjoitti:

Kummissaan kulkevalle:
Olemme todella jälkijunassa kuvataiteen ymmärtämisen suhteen, kun kansa ei ymmärrä Picassoa ja vaatii paluuta sinne Kreikan näköiskuvien pariin jossa hevonenkin hirnui nähdessään näköiskuvansa. Siellä välimeren eteläpuolella taiteen asiat olivat toisin, kun kuvattiin kuolemanjälkeistä elämää ja muistikuvia elämästä.

Olisiko niin, että pannukakku, mansikkahillo ja silli eivät oikein sovi yhteen ja voihan olla, että torttikorva ei huomaisi niissä mitään sopimatonta.

Eräs tuttavani sanoi että musiikkia on helppo arvioida, kun korva sanoo milloin se on kohdallaan. Kysyin häneltä, että onko hän käynyt modernin musiikin konsertissa ja hän sanoi etteihän se ole musiikkia. Nämä kuvataiteen kiemurat ovat vähän samanlaisia. Kansan ymmärrys tulee noin 200 vuotta jäljessä jos silloinkaan. Näin on aina ollut?
Kunnioitan silti kaikkia mielipiteitä kuvataiteista, kun olen sitä opettanut ja tehnyt pitkään.

Lue lisää

Kansa tuskin vaatii taiteilijalta yhtään mitään, eikä varsinkaan Kreikkalaisia näköiskuvia. Ja taiteen oikea arvostus on aina perustunut suuren yleisön arvostukseen, eli niin sanottuun popularisuuteen.

Meidän maamme kaltaisissa kulttuureissa tosin kansan mielipiteellä ei ole ollut mitään merkitystä, vaan taiteen arvostus on lueteltu meille taiteen virkamieskoneiston voimin, kysymättä kansan mielipidettä ollenkaan. Millään muulla ei esimerkiksi kissantappovideota olisi luokiteltu taiteeksi.

Taiteen suunta on meidän maamme kaltaisissa lumedemokratioissa ja oikeusvaltioiden irvikuvamaissa vähän samanlainen kuin maamme suunta muutenkin. Esimerkiksi menimme Euroon mukaan poliittisilla päätöksillä, niin ettei kansalaisilta kysytty yhtään mitään ja kun nyt poliittiset päätökset euron osalta ovat osoittatumassa erittäin pahaksi virhearvioinniksi, niin vastuunkantajaa ei löydy mistään.

Taiteessa olemme vähän samanlaisessa pisteessä, alahan on suljettu ala jossa ei toimi edes demokratia ja tämä on tuonut taiteeseen saman virkamiesmäisyyden oikeaoppisuuden ongelman. Kansalta ei kysytä ja oikean taiteen määrittelee meille taiteen virkamies ja sitten kun ollaan menty metsään ja pahasti, niin vastuunkantajaa ei löydy mistään. Ja silti linjaa ei voida muuttaa, ennen kuin koko systeemi romahtaa, koska systeemin vaalijat menettävät uskottavuutensa systeemin romahtaessa. Aivan kuten euronkin kohdalla!

Kummissaan kulkeva? kirjoitti:

Kansa tuskin vaatii taiteilijalta yhtään mitään, eikä varsinkaan Kreikkalaisia näköiskuvia. Ja taiteen oikea arvostus on aina perustunut suuren yleisön arvostukseen, eli niin sanottuun popularisuuteen.

Meidän maamme kaltaisissa kulttuureissa tosin kansan mielipiteellä ei ole ollut mitään merkitystä, vaan taiteen arvostus on lueteltu meille taiteen virkamieskoneiston voimin, kysymättä kansan mielipidettä ollenkaan. Millään muulla ei esimerkiksi kissantappovideota olisi luokiteltu taiteeksi.

Taiteen suunta on meidän maamme kaltaisissa lumedemokratioissa ja oikeusvaltioiden irvikuvamaissa vähän samanlainen kuin maamme suunta muutenkin. Esimerkiksi menimme Euroon mukaan poliittisilla päätöksillä, niin ettei kansalaisilta kysytty yhtään mitään ja kun nyt poliittiset päätökset euron osalta ovat osoittatumassa erittäin pahaksi virhearvioinniksi, niin vastuunkantajaa ei löydy mistään.

Taiteessa olemme vähän samanlaisessa pisteessä, alahan on suljettu ala jossa ei toimi edes demokratia ja tämä on tuonut taiteeseen saman virkamiesmäisyyden oikeaoppisuuden ongelman. Kansalta ei kysytä ja oikean taiteen määrittelee meille taiteen virkamies ja sitten kun ollaan menty metsään ja pahasti, niin vastuunkantajaa ei löydy mistään. Ja silti linjaa ei voida muuttaa, ennen kuin koko systeemi romahtaa, koska systeemin vaalijat menettävät uskottavuutensa systeemin romahtaessa. Aivan kuten euronkin kohdalla!

Lue lisää

...taas tulee =D On nääs viikonloppu ja lippa vinossa ;)

kjwh, näyttää siltä, että koko tämä ristiriita näköiskuvien ja taidekuvien välillä juontaa meidän kasvatuksesta (koulutuksesta) olemmehan tämän Hellenisen kulttuurin saaneet yliannoksina. Koulukirjat olivat täynnä näitä kreikan jumalia veistettynä ihmisen muotoon ja niillä hekumoitiin kuinka lihakset ja kaikki oli kuvattu niin täydellisesti todellisen näköisesti. Nämä välimeren pohjoispuoliset sotilaskansat olivat luoneet omat taidekäsityksensä omiin tarkoituksiinsa ja välimeren etelänpuolisten kansojen, kuten Egyptin taidekäsitykset poikkesivat täysin näistä.

Nämä menneiden aikojen kulttuurierot kuplii yhä edelleen meidän aikakaudella erilaisina taidekäsityksinä joskin tuntuu, että moderni taidesuuntaus on edennyt, kuin sanoin jo aikaisemminkin valovuosien päähän näistä vanhoista taiteista kuitenkin ne ovat kaiken pohja mutta vaoin pohja.

Jos nyt rupeaa toisimaan noita näköiskuvia on auttamattomasti jälkijunassa vaikka tuota ihmisfiguurin kuvaamista käytetään yhä edelleen tekniikan opetteluun koulutuksessa, mutta vain koulutuksessa. Sekin miten tätä mallinmaalausta käytetään on muuttunut niin, että malli on vain yksi kuvan elementti suhteessa tilaan ja valoon tai mahdollisesti myös valon ja taustan väriin. Siis enää ei etsitä lihaksia ja mahdollisesti poskipunaa eikä ihonväriä vaan maalauksen kokonaisvaikutelmaa ja mahdollista tunnetilaa.

Kuvataiteen tekeminen on kehittynyt samoin kuin kaikki muutkin asiat siis pallo pyörii lakkaamatta eikä todennäköisesti palaa koskaan samaan pisteeseen mistä se lähti.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, näyttää siltä, että koko tämä ristiriita näköiskuvien ja taidekuvien välillä juontaa meidän kasvatuksesta (koulutuksesta) olemmehan tämän Hellenisen kulttuurin saaneet yliannoksina. Koulukirjat olivat täynnä näitä kreikan jumalia veistettynä ihmisen muotoon ja niillä hekumoitiin kuinka lihakset ja kaikki oli kuvattu niin täydellisesti todellisen näköisesti. Nämä välimeren pohjoispuoliset sotilaskansat olivat luoneet omat taidekäsityksensä omiin tarkoituksiinsa ja välimeren etelänpuolisten kansojen, kuten Egyptin taidekäsitykset poikkesivat täysin näistä.

Nämä menneiden aikojen kulttuurierot kuplii yhä edelleen meidän aikakaudella erilaisina taidekäsityksinä joskin tuntuu, että moderni taidesuuntaus on edennyt, kuin sanoin jo aikaisemminkin valovuosien päähän näistä vanhoista taiteista kuitenkin ne ovat kaiken pohja mutta vaoin pohja.

Jos nyt rupeaa toisimaan noita näköiskuvia on auttamattomasti jälkijunassa vaikka tuota ihmisfiguurin kuvaamista käytetään yhä edelleen tekniikan opetteluun koulutuksessa, mutta vain koulutuksessa. Sekin miten tätä mallinmaalausta käytetään on muuttunut niin, että malli on vain yksi kuvan elementti suhteessa tilaan ja valoon tai mahdollisesti myös valon ja taustan väriin. Siis enää ei etsitä lihaksia ja mahdollisesti poskipunaa eikä ihonväriä vaan maalauksen kokonaisvaikutelmaa ja mahdollista tunnetilaa.

Kuvataiteen tekeminen on kehittynyt samoin kuin kaikki muutkin asiat siis pallo pyörii lakkaamatta eikä todennäköisesti palaa koskaan samaan pisteeseen mistä se lähti.

Lue lisää

No eihän ole mitään taidehistorian kalenteria, johon olisi kirjotiettu, että mitä taidetta "saa" tehdä minäkin vuosisatana. Renesanssin ja barokin aikakautenahan palattiin antiikin kreikkaan. Katsoo vaikka jotain Michelangelon töitä ja vertaa niitä Belvederen torsoon, Farnesen Herkulekseen. Tai jos vertaa vaikkapa Rubensin kompositioita Lakoon ryhmään. Enkä edes usko, että tossa on kyse jonkinlaisesta uudestaan lämmittelystä, vaan paluusta keskiajan, goottialisuuden ja minkälie tunkkaisuuden jälkeen takaisin inhimillisiin symmetrisiin muotoihin ja kompositioihin. Sama tekisi hyvää nykypäivän taidemaailmalle. Mun puolesta jotkut Koonsit, Hirstit ja muut konpseptitaide idiootit voitaisiin upottaa syvimpään helvettiin. Ja lähteä esittämään pelkän post-moderninmaailman tyhjyyden sijasta vaikkapa jotain aidon ihmisen näköistä.

Sanat tila ja valo on aika monimerkityksellisiä ja ympäripyöreitä yleisestikkin ottaen. Miksi laittaa edes malli korokkeelle, ison pohjoiseen ikkunan eteen, hankkia hienot telineet ja ykkösluokan öljymaalit, jos lopputulokselle ei ole niin väliä. Kun kerran maalataan jotain tyhjää "tilaa" mallin sivuilla. Valoakaan ei voi maalata, vaan voi ainoastaan maalata sitä, millä tapaa valo milloinkin osuu siihen esitettyyn kohteeseen, ja se onkin jo sitten sama asia kuin sen esitettävän kohteen maalaamista. Valo ei ole mitään materiaa, mitä voisi mitenkään esittää.

Mun mielestä kuvataiteen tekeminen ei ole kehittynyt. Huipussaan sen oli joskus 1800-l lopuilla. Ehkä jotkut nykypäivän realisista maalaavista amerikkalaisista ja venäläisistä pääsevät jotakuinkin lähelle samaa tulosta, kuin 1800-l mestarit. No joo... En mäkään sitä odota, että kuvataide palaisi samaan pisteeseen, kuin missä se joskus oli. Vaan odotan sitä että taiteilijat ottaisivat tosissaan, sen taiteensa tekemisen. Eivätkä tekisi jotain sattumanvaraisen näköistä roskaa.

No ideana on tutkia sitä minkä näköisiä ovat ihmiset. Ja muutenkin jos taiteilijalla on joku tietty kaava minkä mukaan aina piirtävät, niin näkyyhän se kun rupeaa selailemaan taiteilijan tuotantoa. Mun mielestä siinä että välittää ihmisten mittasuhteista ja muodoista, on kyse siitä että viitsii ymmärtää todellisuutta. Ei ole kyse jonkun random mallin ulkonäöstä. Vaan siitä että ihminen on uskottava ja siitä että taiteilija on kiinostunut mallin kehon symmetriasta ja sen välittämästä tunteesta tai sen muodoista. Sen takia taiteilijan on oltava uskollinen sille nähdyn mallin ulkomuodolle.


"eihän se ole tärkeää miltä joku nakkikauppias näyttää tännään se näyttää tolta ja huomenna siltä"

Ihmisten ulkonäkö harvemmin muuttuu päivässä.


""Maisemamaalauksessa ei dokumentoida sitä esim. puustoa tai järveä vaan sitä taiteilijan tekemää tunnelmaa mikä vallitsee tuossa paikassa. ""

En olekkaan puhunut mistään dokumentoimisesta. Vaan siitä että ne asiat mitä esittää on uskottavia. Maisemamaalauksessa voi varmasti muunnella nähtyä paljon enemmän kuin figuuria maalatessa. Ihmisfiguurissa on tärkeää olla uskollinen mallin muodolle, koska kaikki ihmiset tunnistavat, jos ihmistä esittävässä kuvassa on joku tehty kömpelösti. Koska ihmiset katselevat toisia ihmisiä päivättäin ja liittävät niihin kaikenlaisia merkityksiä.

Älä nyt sotke tähän mitään huumoria. Taiteessa ei ole kyse huumorista. Ehkä jossain sarjakuva stripissä voi olla, mutta muissa osa-alueissa ei kyllä. Ja tottakai minä osaan nauraa, mutta siinä että taide on myrkytetty, sillä että sen alan toimijat on lähinnä mukana tässä hommassa, saadakseen leikkiä keskenänsä taiteilijoita ja esittäytyä mystisinä ymmärtäjinä, ties missäkin yhteydessä. Ja ne jotka yrittävät vielä tehdä taidetta kunnolla, jäävät jalkoihin. Eihän koko massa ole kunnollista kouluakaan, missä opetetaan mallin piirtämistä ja maalaamista. Tuskin koko maasta löytyy yhtäkään vakituisesti opettavaa taiteilijaa, joka osaisi kunnolla piirtää.

kjwh kirjoitti:

No ideana on tutkia sitä minkä näköisiä ovat ihmiset. Ja muutenkin jos taiteilijalla on joku tietty kaava minkä mukaan aina piirtävät, niin näkyyhän se kun rupeaa selailemaan taiteilijan tuotantoa. Mun mielestä siinä että välittää ihmisten mittasuhteista ja muodoista, on kyse siitä että viitsii ymmärtää todellisuutta. Ei ole kyse jonkun random mallin ulkonäöstä. Vaan siitä että ihminen on uskottava ja siitä että taiteilija on kiinostunut mallin kehon symmetriasta ja sen välittämästä tunteesta tai sen muodoista. Sen takia taiteilijan on oltava uskollinen sille nähdyn mallin ulkomuodolle.


"eihän se ole tärkeää miltä joku nakkikauppias näyttää tännään se näyttää tolta ja huomenna siltä"

Ihmisten ulkonäkö harvemmin muuttuu päivässä.


""Maisemamaalauksessa ei dokumentoida sitä esim. puustoa tai järveä vaan sitä taiteilijan tekemää tunnelmaa mikä vallitsee tuossa paikassa. ""

En olekkaan puhunut mistään dokumentoimisesta. Vaan siitä että ne asiat mitä esittää on uskottavia. Maisemamaalauksessa voi varmasti muunnella nähtyä paljon enemmän kuin figuuria maalatessa. Ihmisfiguurissa on tärkeää olla uskollinen mallin muodolle, koska kaikki ihmiset tunnistavat, jos ihmistä esittävässä kuvassa on joku tehty kömpelösti. Koska ihmiset katselevat toisia ihmisiä päivättäin ja liittävät niihin kaikenlaisia merkityksiä.

Älä nyt sotke tähän mitään huumoria. Taiteessa ei ole kyse huumorista. Ehkä jossain sarjakuva stripissä voi olla, mutta muissa osa-alueissa ei kyllä. Ja tottakai minä osaan nauraa, mutta siinä että taide on myrkytetty, sillä että sen alan toimijat on lähinnä mukana tässä hommassa, saadakseen leikkiä keskenänsä taiteilijoita ja esittäytyä mystisinä ymmärtäjinä, ties missäkin yhteydessä. Ja ne jotka yrittävät vielä tehdä taidetta kunnolla, jäävät jalkoihin. Eihän koko massa ole kunnollista kouluakaan, missä opetetaan mallin piirtämistä ja maalaamista. Tuskin koko maasta löytyy yhtäkään vakituisesti opettavaa taiteilijaa, joka osaisi kunnolla piirtää.

Lue lisää

kjwh, kenelle pitää todistaa, että kuvaus on uskottava, ehkä vain itselle, koska se toinen, joka katsoo kuvaa ei yleensä vertaa kuvaa ja mallia paitsi opettaja ja hänelläkin saattaa olla oma näkemys mallista. No joo tämä on saivartelua.

Noita mittasuhteita piirrettäessä silloin 70 vuoitta sitten opettaja neuvoi, että oikaise kätesi ja katso kynästä määrättyä pätkää suhteessa mallin silmienvälin ja kasvojen mittasuhteiden määrittelemiseksi pysty ja vaakasuunnassa. Etäisyys piirtäjän ja mallin välillä muodosti tämän mittasuhteen ja se antoi suhdeluvun piirroksessa mallin koon määrittelemiseksi.

Pieneen kokoon piirrettäessä, kuten kypärä 1600 luvulta jossa linnun sulkia koristeena piirroksen koko oli noin 15 mm korkea. Piirroksen tarkkuutta kuvaa näiden kypärän ja sulkien yksityiskohtien kuvaaminen ruoteita myöten suurennuslasin avulla lyijykynällä, jonka terä hiottiin erikoisella huolella sitten tämä toistettiin metallille kaivertimella.

Kerron tämän siksi, että tällä tarkalla piirtämisellä oli tarkoitus luvan siirtämiseksi toiseen elementtiin kuten myös tämä mallinpiirtäminen on vain välimuoto joskin se saattaa olla myös lopullinen, mutta yleensä vain luonnos jotain varten.

Tarkoitan tällä kaikella vain sitä, että piirtäminen ja mallinmaalaus ovat maalauksen opettelua ja sitten kun on opittu tehdään ihan muuta nykyään. Kyllä asia on niin, että kaikki kunnollisia taidekouluja käyneet osaavat todella hyvin piirtää, koska ei niihin kouluihin pääse ilman sitä taitoa ja se että sinä määrittelet heidät huonoiksi piirtäjiksi on vain sinun oma yksityinen mielipide, joka ei ole yhtenevä näiden taidetta tuntevien kanssa. Puhut mittatarkasta piirtämisestä, kun pitäisi pikemminkin puhua taidekuvien piirtämisestä koska niillä on suuri ero ja ne ovat aivan eri tarkoitukseen ajateltuja.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, kenelle pitää todistaa, että kuvaus on uskottava, ehkä vain itselle, koska se toinen, joka katsoo kuvaa ei yleensä vertaa kuvaa ja mallia paitsi opettaja ja hänelläkin saattaa olla oma näkemys mallista. No joo tämä on saivartelua.

Noita mittasuhteita piirrettäessä silloin 70 vuoitta sitten opettaja neuvoi, että oikaise kätesi ja katso kynästä määrättyä pätkää suhteessa mallin silmienvälin ja kasvojen mittasuhteiden määrittelemiseksi pysty ja vaakasuunnassa. Etäisyys piirtäjän ja mallin välillä muodosti tämän mittasuhteen ja se antoi suhdeluvun piirroksessa mallin koon määrittelemiseksi.

Pieneen kokoon piirrettäessä, kuten kypärä 1600 luvulta jossa linnun sulkia koristeena piirroksen koko oli noin 15 mm korkea. Piirroksen tarkkuutta kuvaa näiden kypärän ja sulkien yksityiskohtien kuvaaminen ruoteita myöten suurennuslasin avulla lyijykynällä, jonka terä hiottiin erikoisella huolella sitten tämä toistettiin metallille kaivertimella.

Kerron tämän siksi, että tällä tarkalla piirtämisellä oli tarkoitus luvan siirtämiseksi toiseen elementtiin kuten myös tämä mallinpiirtäminen on vain välimuoto joskin se saattaa olla myös lopullinen, mutta yleensä vain luonnos jotain varten.

Tarkoitan tällä kaikella vain sitä, että piirtäminen ja mallinmaalaus ovat maalauksen opettelua ja sitten kun on opittu tehdään ihan muuta nykyään. Kyllä asia on niin, että kaikki kunnollisia taidekouluja käyneet osaavat todella hyvin piirtää, koska ei niihin kouluihin pääse ilman sitä taitoa ja se että sinä määrittelet heidät huonoiksi piirtäjiksi on vain sinun oma yksityinen mielipide, joka ei ole yhtenevä näiden taidetta tuntevien kanssa. Puhut mittatarkasta piirtämisestä, kun pitäisi pikemminkin puhua taidekuvien piirtämisestä koska niillä on suuri ero ja ne ovat aivan eri tarkoitukseen ajateltuja.

Lue lisää

Sitä uskottavuutta ei tavoitella sen takia, että ihminen tunnistaisi perheenjäsenensä tai vaikkapa kaverinsa maalatusta kuvasta. Vaan sen takia, että on olemassa joitain universaaleja asioita ihmisessä, jotka kaikki tunnistavat. Esim. vähänkään harjaantunut silmä tunnistaa mallista uskollisesti piiretyn ja mielestä piiretyn figuurin.

Jos katsoo vaikkapa Andrea Del Sarton töitä ja vertaa niitä Leon Bonnattiin ja Dagnan-Bouverettiin. Voi nähdä sen eron, että Del Sartolla oli tietynlainen kaava minkä avulla hän varmasti monissa töissä piirsi suureksi osaksi päästä figuurinsa. Bonnat taas tutki mallina olleen ihmisen kasvojen tai vartalon muodon tarkasti. Sen takia Bonnatin figuurit näyttää mun mielestä paljon aidoimmilta ihmisiltä. Jotakuinkin sellaisilta, joita voisi odottaa kävelevän kadulla vastaan.



No toistuva alastonmallin piirtäminen on varmasti etappi siinä mielessä, että alastonmallin piirtäminen on harjoittelua alastonmallin maalaamiselle, ja alastonmallin maalaus on harjoitusta vaatetetulle figuurille. Vaikkakin haluan varmasti joskus tulevaisuudessa myös maalata alastonmallia, ihan muuten vaan, ja ehkä painottaa enemmän siihen, että saisin työstä taideteoksen, enkä niinkään harjoitelman. Vaikkakin harjoitelmat voivat olla kyllä myös mitä kauneimpia taideteoksia.

Siinä mielessä en ajattele, että mallinpiirtäminen tai maalaaminen olisi jotenkin vain välivaihe, että lopuksi ruvettaisiin tekemään sitten abstraktia. Koska sitä abstraktia voi tehdä vaikka ikinä harjoittelematta piirtämään mallista, enkä usko, eikä lopputuloksessa ole juurikaan eroa.


""Kyllä asia on niin, että kaikki kunnollisia taidekouluja käyneet osaavat todella hyvin piirtää, koska ei niihin kouluihin pääse ilman sitä taitoa ja se että sinä määrittelet heidät huonoiksi piirtäjiksi on vain sinun oma yksityinen mielipide, joka ei ole yhtenevä näiden taidetta tuntevien kanssa."""

No en tiedä miten oli joskus silloin kun olet opiskellut (oletan että olet aika vanha, kun puhuit tossa alussa 70 vuotta sitten tapahtuneista asioista :D ). Nykyään nimittäin piirustus tai maalaustaitoa ei oikein arvosteta taideteollisessa tai kuvataideakatemiassa, eikä myöskään ammattikorkea, ammattikoulu tai muillakaan tasoilla. Opiskelin itse taideteollisessa hetken aikaa, kunnes päädyin tälle nykyiselle tielleni, ja sielä ei oppilaat, eikä opettajat osanneet itse piirtää juuri ollenkaan. Siis jos puhutaan nyt ihan elävänmallin piirtämisestä siinä mielessä, että piirustus näyttää mallilta ja että sen ihmiskehon rakenne on uskottava. Ja myöskin siinä mielessä, että sitä mediumia käytetään varovasti, ei esim. ryöpyttäen maalia joka paikkaan tai painaen kynällä tai hiilellä, niin että se lopullinen jälki näyttää tuhnuiselta sotkulta.

kjwh kirjoitti:

Sitä uskottavuutta ei tavoitella sen takia, että ihminen tunnistaisi perheenjäsenensä tai vaikkapa kaverinsa maalatusta kuvasta. Vaan sen takia, että on olemassa joitain universaaleja asioita ihmisessä, jotka kaikki tunnistavat. Esim. vähänkään harjaantunut silmä tunnistaa mallista uskollisesti piiretyn ja mielestä piiretyn figuurin.

Jos katsoo vaikkapa Andrea Del Sarton töitä ja vertaa niitä Leon Bonnattiin ja Dagnan-Bouverettiin. Voi nähdä sen eron, että Del Sartolla oli tietynlainen kaava minkä avulla hän varmasti monissa töissä piirsi suureksi osaksi päästä figuurinsa. Bonnat taas tutki mallina olleen ihmisen kasvojen tai vartalon muodon tarkasti. Sen takia Bonnatin figuurit näyttää mun mielestä paljon aidoimmilta ihmisiltä. Jotakuinkin sellaisilta, joita voisi odottaa kävelevän kadulla vastaan.



No toistuva alastonmallin piirtäminen on varmasti etappi siinä mielessä, että alastonmallin piirtäminen on harjoittelua alastonmallin maalaamiselle, ja alastonmallin maalaus on harjoitusta vaatetetulle figuurille. Vaikkakin haluan varmasti joskus tulevaisuudessa myös maalata alastonmallia, ihan muuten vaan, ja ehkä painottaa enemmän siihen, että saisin työstä taideteoksen, enkä niinkään harjoitelman. Vaikkakin harjoitelmat voivat olla kyllä myös mitä kauneimpia taideteoksia.

Siinä mielessä en ajattele, että mallinpiirtäminen tai maalaaminen olisi jotenkin vain välivaihe, että lopuksi ruvettaisiin tekemään sitten abstraktia. Koska sitä abstraktia voi tehdä vaikka ikinä harjoittelematta piirtämään mallista, enkä usko, eikä lopputuloksessa ole juurikaan eroa.


""Kyllä asia on niin, että kaikki kunnollisia taidekouluja käyneet osaavat todella hyvin piirtää, koska ei niihin kouluihin pääse ilman sitä taitoa ja se että sinä määrittelet heidät huonoiksi piirtäjiksi on vain sinun oma yksityinen mielipide, joka ei ole yhtenevä näiden taidetta tuntevien kanssa."""

No en tiedä miten oli joskus silloin kun olet opiskellut (oletan että olet aika vanha, kun puhuit tossa alussa 70 vuotta sitten tapahtuneista asioista :D ). Nykyään nimittäin piirustus tai maalaustaitoa ei oikein arvosteta taideteollisessa tai kuvataideakatemiassa, eikä myöskään ammattikorkea, ammattikoulu tai muillakaan tasoilla. Opiskelin itse taideteollisessa hetken aikaa, kunnes päädyin tälle nykyiselle tielleni, ja sielä ei oppilaat, eikä opettajat osanneet itse piirtää juuri ollenkaan. Siis jos puhutaan nyt ihan elävänmallin piirtämisestä siinä mielessä, että piirustus näyttää mallilta ja että sen ihmiskehon rakenne on uskottava. Ja myöskin siinä mielessä, että sitä mediumia käytetään varovasti, ei esim. ryöpyttäen maalia joka paikkaan tai painaen kynällä tai hiilellä, niin että se lopullinen jälki näyttää tuhnuiselta sotkulta.

Lue lisää

kjwh, kun sanot tuosta piirtämisen taidosta:
" Opiskelin itse taideteollisessa hetken aikaa, kunnes päädyin tälle nykyiselle tielleni, ja sielä ei oppilaat, eikä opettajat osanneet itse piirtää juuri ollenkaan."

Olin opettajana 85 - 90 taideteollisessa, Hautalan seuraaja hänen saatua apurahan, aineeni oli Värihahmotus ja se käsitteli tuota hienovaraista näkemisen harjoittelua ja lisäksi taidehistoriaa sekä sisältäen Goethen, Albersin ja Ittenin värin vuorovaikutus oppia.

Seurasin siellä samaan aikaan muiden opettajien opetusta ja kyllä he minusta osasivat piirtää ja malleina heillä oli nuo suurella rahalla ostetut etelänmaiden kukkaset, jotka kyllä sittemmin paleltuivat. Tämä tapahtui siellä Arabian tiloissa missä opettajanhuoneen koristeena oli tämä naulapää luuranko vanhaa perua sieltä Helsingin piirustuskoulusta 1900 luvun alusta jolloin äitini oli sitä käynyt. Tuon naulapään tunnisti siitä että sillä oli naulanreikä päässä, joka oli ilmeisesti tuon kuoleman aiheuttanut ja sitä käytettiin silloin muinoin anatomian- luuopin mallina piirustuksessa. Luuopin tunteminen oli edellytys hyvään piirtämiseen, jota sain itsekin maistaa äitini johdolla 1930 luvulla.

Alunperin minua kiinnosti tämä sinun tapauksesi siksi, että olessani pyrkimässä Vapaaseen taidekouluun 1980 silloin minua jäi ihmetyttämään pyrkijöiden runsas määrä ja heidän ilmeisen vähäiset tiedot taiteen tekemisestä yleensä, että miten nämä meidän koulut valmistavat niin heikosti tuohon ammattiin pyrkijät. Vapaan jälkeen menin vielä opettajan koulutukseen ja valmistuin opettajaksi vain todetakseni miten epämääräistä tuo taitelijoiden opetus on ollut eli vähän samansuuntaista, kuin kohdallasi.

Nyt kuitenkin minusta tuntuu että kiinnität liiaksi huomiota yksityiskohtiin tuossa piirtämisessä, kun kokonaisuus on se ratkaiseva tekijä. Niissä venäläisissä ja muissa ulkomaalaisten tekemissä piirustuksissa, joita olet linkittänyt en nähnyt montaakaan kuvaa missä koko kuva-alue olisi käsitelty johdonmukaisesti niin että se kytkeytyisi valoon ja kaikenlisäksi niissä ei ole hajuakaan mistään kuvanrakennusopeista, jopa toistuu tuo vanha oletus kuvapinnan passiivisia ja aktiivi-alueita ovat siis nurinperin länsimaalaisittain. Meillä uudistettiin oppimateriaalit näissä asioissa. Jotkut väittävät ettei nuo asiat ole tärkeitä, mutta näitä väittäjiä ei liioin näkynyt näissä kuvioissa.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, kun sanot tuosta piirtämisen taidosta:
" Opiskelin itse taideteollisessa hetken aikaa, kunnes päädyin tälle nykyiselle tielleni, ja sielä ei oppilaat, eikä opettajat osanneet itse piirtää juuri ollenkaan."

Olin opettajana 85 - 90 taideteollisessa, Hautalan seuraaja hänen saatua apurahan, aineeni oli Värihahmotus ja se käsitteli tuota hienovaraista näkemisen harjoittelua ja lisäksi taidehistoriaa sekä sisältäen Goethen, Albersin ja Ittenin värin vuorovaikutus oppia.

Seurasin siellä samaan aikaan muiden opettajien opetusta ja kyllä he minusta osasivat piirtää ja malleina heillä oli nuo suurella rahalla ostetut etelänmaiden kukkaset, jotka kyllä sittemmin paleltuivat. Tämä tapahtui siellä Arabian tiloissa missä opettajanhuoneen koristeena oli tämä naulapää luuranko vanhaa perua sieltä Helsingin piirustuskoulusta 1900 luvun alusta jolloin äitini oli sitä käynyt. Tuon naulapään tunnisti siitä että sillä oli naulanreikä päässä, joka oli ilmeisesti tuon kuoleman aiheuttanut ja sitä käytettiin silloin muinoin anatomian- luuopin mallina piirustuksessa. Luuopin tunteminen oli edellytys hyvään piirtämiseen, jota sain itsekin maistaa äitini johdolla 1930 luvulla.

Alunperin minua kiinnosti tämä sinun tapauksesi siksi, että olessani pyrkimässä Vapaaseen taidekouluun 1980 silloin minua jäi ihmetyttämään pyrkijöiden runsas määrä ja heidän ilmeisen vähäiset tiedot taiteen tekemisestä yleensä, että miten nämä meidän koulut valmistavat niin heikosti tuohon ammattiin pyrkijät. Vapaan jälkeen menin vielä opettajan koulutukseen ja valmistuin opettajaksi vain todetakseni miten epämääräistä tuo taitelijoiden opetus on ollut eli vähän samansuuntaista, kuin kohdallasi.

Nyt kuitenkin minusta tuntuu että kiinnität liiaksi huomiota yksityiskohtiin tuossa piirtämisessä, kun kokonaisuus on se ratkaiseva tekijä. Niissä venäläisissä ja muissa ulkomaalaisten tekemissä piirustuksissa, joita olet linkittänyt en nähnyt montaakaan kuvaa missä koko kuva-alue olisi käsitelty johdonmukaisesti niin että se kytkeytyisi valoon ja kaikenlisäksi niissä ei ole hajuakaan mistään kuvanrakennusopeista, jopa toistuu tuo vanha oletus kuvapinnan passiivisia ja aktiivi-alueita ovat siis nurinperin länsimaalaisittain. Meillä uudistettiin oppimateriaalit näissä asioissa. Jotkut väittävät ettei nuo asiat ole tärkeitä, mutta näitä väittäjiä ei liioin näkynyt näissä kuvioissa.

Lue lisää

No mä olen googlettanut ahkerasti taideteollisen opettajien nimiä ja etsinyt heidän tekemiään töitä. Ja en löytänyt yhtäkään opettajaa joka osaisi piirtää. Voi tosin olla että joskus aiemmin sielä Taikissa on ollut jaksottaisesti joku joka on osannut itse tehdä ja sitä kautta ehkä opettaakin realistista. Kuvataideakatemiassa on joskus jaksottaisesti ollut venäläisiä opettajia. Toisaalta tommoinen joku jaksottainen kurssimuotoinen meininki ei kyllä voi kantaa kauhean pitkälle. Kun kehittymiseen tarvitaan ainakin muutaman vuoden intensiivinen jakso mallin piirustusta ja maalausta.


"""Nyt kuitenkin minusta tuntuu että kiinnität liiaksi huomiota yksityiskohtiin tuossa piirtämisessä, kun kokonaisuus on se ratkaiseva tekijä. Niissä venäläisissä ja muissa ulkomaalaisten tekemissä piirustuksissa, joita olet linkittänyt en nähnyt montaakaan kuvaa missä koko kuva-alue olisi käsitelty johdonmukaisesti niin että se kytkeytyisi valoon ja kaikenlisäksi niissä ei ole hajuakaan mistään kuvanrakennusopeista, jopa toistuu tuo vanha oletus kuvapinnan passiivisia ja aktiivi-alueita ovat siis nurinperin länsimaalaisittain. Meillä uudistettiin oppimateriaalit näissä asioissa. Jotkut väittävät ettei nuo asiat ole tärkeitä, mutta näitä väittäjiä ei liioin näkynyt näissä kuvioissa. """"

No esim. Florence Academy of Artin opettajien opeissa on todella keskeisenä, se että valon yleisvaikutelma on hyvä ja että mittasuhteet ovat oikein. Taitaa olla tarkimpia tai ehkä tarkin kouluohjelma toi Florence Academy, mitä tulee valon yleistämiseen ja mittasuhteisiin. Ja nehän on todella tärkeitä jos puhutaan yleisvaikutelmasta (en tosin tiedä mitä sinä tarkotit tolla yleisvaikutelmalla).

Tässä on nyt vielä näitä Florence Academy of Artin oppilastöitä:
http://florenceacademyforum.com/gallery/thumbnails.php?album=46
Mun mielestä noissa on valon yleisvaikutelma käsitelty todella hyvin. Ei ole lähdetty muotoilemaan yksityiskohtia, vaan pysytty suurissa valööri alueissa ja pehmeyden tai kovuuden tutkimisessa varjojen rajoissa. Venäläisillä on tosiaan kyllä taipumus unohtaa valo kokonaan ja ainoastaan muovailla muotoa, valööreillä ja unohtaa niiden kytkeytyminen koko kuvan valööriasteikkoon.

En ole koskaan tajunnut tätä kuvapinta meininkiä. Eihän figuuria piirtäessä voi ajatella kompositiota, siinähän on ideana saada figuuri piirettyä hyvin. Eikä se, jotkut suuret linjat ja tasapainot. Varmasti on niin, että esim. Florence Academy of Artissa, ei painoteta kompositioon, tai muihin preliminääri vaiheiisin, joita pitäisi ajatella maalausta tehdessä. Mutta loppujenlopuksi, tommoiset asiat on paljon helmpommin omaksuttavissa kuin joku piirtämiseen liittyvät pienet asiat.

kjwh kirjoitti:

No mä olen googlettanut ahkerasti taideteollisen opettajien nimiä ja etsinyt heidän tekemiään töitä. Ja en löytänyt yhtäkään opettajaa joka osaisi piirtää. Voi tosin olla että joskus aiemmin sielä Taikissa on ollut jaksottaisesti joku joka on osannut itse tehdä ja sitä kautta ehkä opettaakin realistista. Kuvataideakatemiassa on joskus jaksottaisesti ollut venäläisiä opettajia. Toisaalta tommoinen joku jaksottainen kurssimuotoinen meininki ei kyllä voi kantaa kauhean pitkälle. Kun kehittymiseen tarvitaan ainakin muutaman vuoden intensiivinen jakso mallin piirustusta ja maalausta.


"""Nyt kuitenkin minusta tuntuu että kiinnität liiaksi huomiota yksityiskohtiin tuossa piirtämisessä, kun kokonaisuus on se ratkaiseva tekijä. Niissä venäläisissä ja muissa ulkomaalaisten tekemissä piirustuksissa, joita olet linkittänyt en nähnyt montaakaan kuvaa missä koko kuva-alue olisi käsitelty johdonmukaisesti niin että se kytkeytyisi valoon ja kaikenlisäksi niissä ei ole hajuakaan mistään kuvanrakennusopeista, jopa toistuu tuo vanha oletus kuvapinnan passiivisia ja aktiivi-alueita ovat siis nurinperin länsimaalaisittain. Meillä uudistettiin oppimateriaalit näissä asioissa. Jotkut väittävät ettei nuo asiat ole tärkeitä, mutta näitä väittäjiä ei liioin näkynyt näissä kuvioissa. """"

No esim. Florence Academy of Artin opettajien opeissa on todella keskeisenä, se että valon yleisvaikutelma on hyvä ja että mittasuhteet ovat oikein. Taitaa olla tarkimpia tai ehkä tarkin kouluohjelma toi Florence Academy, mitä tulee valon yleistämiseen ja mittasuhteisiin. Ja nehän on todella tärkeitä jos puhutaan yleisvaikutelmasta (en tosin tiedä mitä sinä tarkotit tolla yleisvaikutelmalla).

Tässä on nyt vielä näitä Florence Academy of Artin oppilastöitä:
http://florenceacademyforum.com/gallery/thumbnails.php?album=46
Mun mielestä noissa on valon yleisvaikutelma käsitelty todella hyvin. Ei ole lähdetty muotoilemaan yksityiskohtia, vaan pysytty suurissa valööri alueissa ja pehmeyden tai kovuuden tutkimisessa varjojen rajoissa. Venäläisillä on tosiaan kyllä taipumus unohtaa valo kokonaan ja ainoastaan muovailla muotoa, valööreillä ja unohtaa niiden kytkeytyminen koko kuvan valööriasteikkoon.

En ole koskaan tajunnut tätä kuvapinta meininkiä. Eihän figuuria piirtäessä voi ajatella kompositiota, siinähän on ideana saada figuuri piirettyä hyvin. Eikä se, jotkut suuret linjat ja tasapainot. Varmasti on niin, että esim. Florence Academy of Artissa, ei painoteta kompositioon, tai muihin preliminääri vaiheiisin, joita pitäisi ajatella maalausta tehdessä. Mutta loppujenlopuksi, tommoiset asiat on paljon helmpommin omaksuttavissa kuin joku piirtämiseen liittyvät pienet asiat.

Lue lisää

kjwh, tuon linkityksesi piirroksissa li monia aika hyvännäköistä vaikutelmaa joissa val oli koknaisvaltaisesti kuvapinnalla mutta aika monessa oli tuota viivalla vahvistettua valon ja varjon kohtaamista ja joissakin se oli väärissä paikoissa kuten valon puolella epäloogisesti.

Se mikä jäi kiusaamaaan noissa kuvissa, että ne olivat kuin valokuvauskoneen tuottamia ei näkynyt mitään henkilökohtaista kosketuksen jälkeä. Etsin niistä valöörin alueellista jakamista kuvapinnalla esim. figuurin ulkopuolella sillä sekin poistaisi tuon tönkkömäisen vaikutelman ja niistä tulisi enemmän piirretyn näköisiä. Mielestäni piirroksen vaikka se on tutkielma niin sen pitää näyttää välineen laatu.

Aikoinaan hollantilaiset tekivät noita vahakangasmaisia painokuvia maalausjäljennöksiä ja nuo piirrokset tuovat mieleen samantapaisen vaikutelman.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, tuon linkityksesi piirroksissa li monia aika hyvännäköistä vaikutelmaa joissa val oli koknaisvaltaisesti kuvapinnalla mutta aika monessa oli tuota viivalla vahvistettua valon ja varjon kohtaamista ja joissakin se oli väärissä paikoissa kuten valon puolella epäloogisesti.

Se mikä jäi kiusaamaaan noissa kuvissa, että ne olivat kuin valokuvauskoneen tuottamia ei näkynyt mitään henkilökohtaista kosketuksen jälkeä. Etsin niistä valöörin alueellista jakamista kuvapinnalla esim. figuurin ulkopuolella sillä sekin poistaisi tuon tönkkömäisen vaikutelman ja niistä tulisi enemmän piirretyn näköisiä. Mielestäni piirroksen vaikka se on tutkielma niin sen pitää näyttää välineen laatu.

Aikoinaan hollantilaiset tekivät noita vahakangasmaisia painokuvia maalausjäljennöksiä ja nuo piirrokset tuovat mieleen samantapaisen vaikutelman.

Lue lisää

"""mutta aika monessa oli tuota viivalla vahvistettua valon ja varjon kohtaamista ja joissakin se oli väärissä paikoissa kuten valon puolella epäloogisesti."""

Miten niin väärissä paikoissa ja epäloogisesti? Myönnän, että noi firenzeläisten työt saattaa usein olla vähän tunkkaisia ja valokuvatkaan noista töistä ei ole parhaita. Mutta siis mun mielestä toi on hyvin looginen tapa piirtää, jos haluaa järjestää valöörit, niin että valosta syntyy saman tyyppinen vaikutelma kuin mallissa. Siinä on yleistettävä tummimat valöörit, niin että tummimmat valotkin on usein esitettävä lähes samana valöörinä kuin varjotkin. Tämä sen takia, että valokohtiien piirtämiseen jäisi varalla valööreitä.

Valo ja varjo pitää on selvästi eroteltuna mun mielestä. Ilman tätä erottelua, piirustuksesta tai maalauksesta tulee nopeasti kulahtaneen näköinen ja juuri mitkään varjostukset eivät ole kauhean järjellisen näköisiä. Joissain piirustuksissa tämmöinen varjojen yleistämättömyys ja valöörinen yleinen sekavuus voi toimia, lähinnä sen eduksi, että voi esittää varjossakin olevat pienet muotojen suunnan vaihtelut ja muutkin muodot paremmin. Mutta semmonen piirustus jossa haetaan sellaista Zorn, Sargent tai vaikkapa Velasquez tyyppistä valon vaikutelmaa on vaan pakko yleistää tummimat valöörit ja tutkia tarkasti valon ja varjon rajat.


""". Etsin niistä valöörin alueellista jakamista kuvapinnalla esim. figuurin ulkopuolella sillä sekin poistaisi tuon tönkkömäisen vaikutelman ja niistä tulisi enemmän piirretyn näköisiä"""

Tästä en nyt tajunnut oikein mitään.

kjwh kirjoitti:

"""mutta aika monessa oli tuota viivalla vahvistettua valon ja varjon kohtaamista ja joissakin se oli väärissä paikoissa kuten valon puolella epäloogisesti."""

Miten niin väärissä paikoissa ja epäloogisesti? Myönnän, että noi firenzeläisten työt saattaa usein olla vähän tunkkaisia ja valokuvatkaan noista töistä ei ole parhaita. Mutta siis mun mielestä toi on hyvin looginen tapa piirtää, jos haluaa järjestää valöörit, niin että valosta syntyy saman tyyppinen vaikutelma kuin mallissa. Siinä on yleistettävä tummimat valöörit, niin että tummimmat valotkin on usein esitettävä lähes samana valöörinä kuin varjotkin. Tämä sen takia, että valokohtiien piirtämiseen jäisi varalla valööreitä.

Valo ja varjo pitää on selvästi eroteltuna mun mielestä. Ilman tätä erottelua, piirustuksesta tai maalauksesta tulee nopeasti kulahtaneen näköinen ja juuri mitkään varjostukset eivät ole kauhean järjellisen näköisiä. Joissain piirustuksissa tämmöinen varjojen yleistämättömyys ja valöörinen yleinen sekavuus voi toimia, lähinnä sen eduksi, että voi esittää varjossakin olevat pienet muotojen suunnan vaihtelut ja muutkin muodot paremmin. Mutta semmonen piirustus jossa haetaan sellaista Zorn, Sargent tai vaikkapa Velasquez tyyppistä valon vaikutelmaa on vaan pakko yleistää tummimat valöörit ja tutkia tarkasti valon ja varjon rajat.


""". Etsin niistä valöörin alueellista jakamista kuvapinnalla esim. figuurin ulkopuolella sillä sekin poistaisi tuon tönkkömäisen vaikutelman ja niistä tulisi enemmän piirretyn näköisiä"""

Tästä en nyt tajunnut oikein mitään.

Lue lisää

kjwh, olen joutunut siirtymään läppärin käyttöön, kun tuo suuri työasemani on win98 käyttiksellä ja ie6 selaimena sekä muitakin ohjelmiakirjojen ja lehtien teko varten etten voi vaihtaa käyttistä. Siis tuolla ie6:lla lakkasi pääsemästä näille kirjoituksille se herjaa ja heittää ulos, kun aikoo kirjoittaa.

Täytyy tutkia mikä tätä suomi24:jää vaivaa vai onko se todella muuttunut jotenkin.


Palataan tuohon valöörien jakamiseen taustassa myöhemmin.

"Taidemaalari" kirjoitti:

kjwh, olen joutunut siirtymään läppärin käyttöön, kun tuo suuri työasemani on win98 käyttiksellä ja ie6 selaimena sekä muitakin ohjelmiakirjojen ja lehtien teko varten etten voi vaihtaa käyttistä. Siis tuolla ie6:lla lakkasi pääsemästä näille kirjoituksille se herjaa ja heittää ulos, kun aikoo kirjoittaa.

Täytyy tutkia mikä tätä suomi24:jää vaivaa vai onko se todella muuttunut jotenkin.


Palataan tuohon valöörien jakamiseen taustassa myöhemmin.

Lue lisää

Ai hmh no okei... palaillaan sittes :)

Kannattaa käyttää muuten google chromea, se lienee tällä hetkellä kaikkein kevyin koneen suorituskapasiteetille ja kaikkein sulavimmin toimiva. Jopa Firefoxkin on alkanut temppuilemaan... ainakin mulla :(