Miten suostutella vanhemmat lemmikkiin?

Ododa, kunnes sinulla on oma asunto.

1) Osta koiran talutusremmi.
2) Joka aamu 06:00 - 07:00 käytät remmiä lenkillä (1 tunnin ajan), satoi tai paistoi.
3) Joka päivä 17:00 - 18:00 käytät remmiä lenkillä (1 tunnin ajan), satoi tai paistoi.
4) Joka päivä 21:00 - 21:30 käytät remmiä lenkillä(1/2 tunnin ajan), satoi tai paistoi.
5) Toista kohdat 2-4 seuraavat 365 vuorokautta.
6) Kysy sitten saatko sen koiran
7) Jos saat, toista kohdat 2-4 seuraavat 15 vuotta.

Vieläkö innostaa?

koiria pitää osata kouluttaa, jos et siihen pysty, niin ÄLÄ helvett' hanki sitä koiraa

Itse hankin koiran n. 12vee, eli aikas pieni olin. Rakas karvapallo nytkin köllöttää jaloissa, mutta ihan mutkaton ei se tie ole ollut. Koiraa ite manguin ja tuolloin vihdoin sain sitte tahtoni läpi. Muut perheestä oli kyllä innoissaa mutta teki selväks että se on minun koira ja mun se pittää kans hoitaa. Voin sanoa että tosi rankkaa osaa olla välillä ja pariki kertaa olen toivonu, etten ikinä olis koiraa hankkinu. Antaaha se tosi paljon, mutta ottaa kans.
Ja vanhempien pitää olla oikeasti mukana koiran koulutuksessa. Koira tarttee rajat eikä ne toimi jos ei koko perhe ole mukana. Mulla on vanhempien kans ollu kymmeniä riitoja siitä miten koiraa pitäisi kasvattaa, mitä sallia ja mitä ei. Ja yleensä häviän, sillä koira on "kaikkien koira" silloin kun on kyse vaivattomista asioista, mutta minun koira sitten kun pitää myrskyssä, flunssassa lenkille lähteä.
Seuraavaksi pitää keksiä mitä teen, kun lähden kotoa parin vuoden sisällä. Ulkomaille hingun kovasti, mutta en osaa päättää otanko koiran mukaan kiireisenä opiskelijana ja vien sen pois koko perheen luota, vai jätänkö kotiin missä taatusti lihoo ylipainoiseksi, lenkkejä ja leikkejä jää väliin ja turkin hoidosta vielä puhumattakaan. Ehkä kuitenkin otan mukaan, nii ainaki tiiän että hauva voi hyvin. :)
Joten vinkkinä, mieti vielä 10 kertaa ainakin. Mieti tulevaisuutta sen koiran kannalta. Ja oikeasti vanhempien pitää ainakin jonkin verran sitoutua (varsinkin pennun hoidossa) sillä muuten se vie sulta KAIKEN ajan ja silloin on vaarana että koko hommasta menee maku. Ja opiskele koiran koulutuksesta, sosiaalistamisesta yms. etukäteen nii ei tartte ihan ummikkona alkaa karvakorvaa kasvattamaan.
Raapustin nyt tämmösen romaanin ihan vaan jottet tekisi samoja virheitä ku minä. Eli yhteenvetona: vanhemmiltaki se vaatii aina jotain, selvittäkää erimielisyydet (jos niitä on) ennen koiran hankintaa.
Toivottavasti saat koiran, ne on rakkaita perheenjäseniä ja siinä koiraa kasvattaessa kasvaa itekki ihmisenä. :)

"Jos haluat kissan, aloita pyytämällä ponia." Kokeile tuollaista tyyliä.

Tässäpä hyvä neuvo:

Jos haluat jyrsijän/kanin pyydä kissaa,
jos haluat kissan pyydä koiraa,
jos haluat koiran pyydä hevosta tai ponia,
jos haluat hevosen tai ponin pyydä pikkusiskoa/-veljeä.

TOIMII!!!

Meillä koira oli mun ja iskän yhteinen päätös. Me koulutettiin sitä yhessä ja sen näkee, että meillä koira on paremmin hallussa kuin muilla perheessä. Pienet perusasiat, kuten ruuan odottaminen, kunnes saa luvan ja paikallaan istuminen ja luokse tulo käskystä pitää opettaa niin, että jokainen perheenjäsen saa koiran tekemään niin. Meillä niin ei käynyt ja tulos on sen mukainen: Koira ei istu ja odota ruokaa kun veli antaa ruuan, minun ei tarvitse kuin katsoa ja takamus on lattiassa.

Hyvät perustelut on aina avuksi. Kun halusin hevosen, tein laskelman vuoden kuluista, kun kävin joka lauantai ratsastustunneilla ja oman hevosen kustannuksista. Se rahanmäärä mikä meni tunteihin, oli huomattavasti suurempi kuin oman hevosen.

Hyvillä perusteluilla ja selvällä innostuksella vanhemmat yleensä suostuvat. :)

annnanannna// itse olen 16v ja koirakuume iski muutamia vuosia sitten. Enksiksi homma meni kinuumiseksi, mutta 2 vuoden jälkeen meillä oli koira.

Kannattaa eka hakea paljon tietoa koirista, kouluttamisesta, harrastustoiminnasta, yleisistä sairauksista, rodusita, ensiavusta, käydä luennoilla koirakouluissa.... Hanki mahdollisimman paljon luotettavaa tietoa koirista ja listaa ylös kaikki koiran tuomat hyvät puolen ja ei niin hyvät puolet. Esim. Koira toisi kaikille seuraa ja innostaisi lenkkeilemään (vanhemmat pitävät ulkoilua usein positiivisena ajatuksena), yritä keksiä itse mahdollisimman paljon hyviä puolia. Esitä myös huonoimmille puolille vaihtoehtoisia ratkaisuja. Koira tarvitsee todennäköisemmin ennemmin tai myöhemmin hoitopaikkaa, ehdota hyviä hoitopaikkoja esim, sukalaiset ja isovanhemmat. Koirasta on jokatapauksessa paljon kuluja, ehdota vaikka että voisit osallistuja kuluihin. Esittelen keräämäsi asiat vanhemmillesi ja muista korostaa hyviä puolia ;) Koiran rotua valittaessa kannattaa ottaa huomioon rodulle tyypilliset sairaudet, jonka takia eläinläkärissä voi joutua ravaamaan erittäin usein. Monet vanhemmista (tai ainakin uskoisin) pitävät hyvänä ideana ottaa koira eläinsuojelikeskuksesta tai vastaavasta järjestöstä jossa on kodittomia koiria vailla kotia. Itse otimme meidän sekarotuisen ihanuuden Espanjasta (Espanjan koirat.com) Sekarotuiset ovat usein halvempia ja elävät pitempään terveempinä. Vaikka adoptoiduilla koirilla voi olla käyös ongelmia, niistä kyllä pääsee eroon. Jokainen koira ansaitsee hyvän kodin, oli se sitten takkuinen sekarotuinen karvaturri tai hyvä kantainen rotukoira. Itse suosin sekarotuisia ja siitä tulee aina hyvä mieli kun pystyy antamaan kodittomalle eläimelle kodin, joka olisi ilman sinua joutunut piikille, ilman syytä.

Mutta siis jokatapauksessa, vakuuta vanhemmillesi että olet tosissasi ja valmis ottamaan vastuuta koirasta. Tässä voi mennä aikaa mutta kärsivällisyys kannattaa. Itselläni tähän prosessiin meni se reilu 2 vuotta, mutta se oli sen arvoista :)

Äitini on allerginen eläinten hilsepölylle mutta muu perhe ei.Me kaikki tahdottaisiin koira,mutta se allergia pilaa kaiken! mitä teen? ☺ apuja tarvittaisiin mahdollisimman nopeasti :)

Eikös oo olemassa jotain sellaisiakin romuja mistä oireita ei tuu olenkaan. Riippuu tietenkin allergian voimakkuudesta....

Näin aluksi tiedän että tämä on jo aika vanha keskustelu, mutta so what :D Elikkä olen 16 vuotias tyttö, opiskelen ensimmäistä vuotta pieneläinhoitajaksi. Olen jo monta vuotta potenut kamalaa koirakuumetta, asun pääosin opiskelija-asunnossa, jonne saa ottaa mukaan eläimiä. Ongelmana on se että isäni ei suostu koiraan, koska viikonloppuisin ja lomilla olen kotona, jolloin koirankin pitäis tietenkin olla mukanani. Minä itse en näe siinä mitään ongelmaa, sillä kotona on jo koira, joka on noin vuoden vanha ja tulee toimeen niin muiden koirien, ja muiden eläintenkin kanssa. Kotona meillä on muitakin eläimiä. Tiedän että koirasta on iso vastuu jopa parhaassa tapauksessa yli 20 vuoden ajan (haluan suomenlapinkoiran) olen tietoinen siitä että koiria pitää käyttää suht. monta kertaa päivässä pihalla, etenkin pentuna. Koira joutuisi pahimmillaan n. 2h olla yksin. Olen tietoinen myös siitä että koira saattaa tuhota paikkoja/tavaroita. Tiedän myös että mitä tahansa lemmikkiä voi yllättäen joutua käyttämään eläinlääkärissä monen sadan euron leikkauksissa ym. Uskon osaavani kouluttaa koiran kunnolla, saatan vaikuttaa itserakkaalta, mutta mielestäni tulen hyvin toimeen kaikkien eläinten kanssa, kotonakin vanhemmat sanoo että sinä jos kuka osaat käsitellä eläimiä. Olen aina ollut hirveän eläinrakas, siitä kai johtuu tämä ammatin valintakin :D ..Alunperin ajattelin että haluaisin bernhardilaisen, mutta ensiksikin tämä asunto on turhan pieni bernhardilaiselle, ja toiseksi koska olen opiskelija, niin ei tuo iso rotu ole paras vaihtoehto...ikävä kyllä :( .. tulevaisuudessa otan kyseisen ihanan pikku kuolaturvan

Täytin juuri 14 ja minulla on ollut koirakuume jo ainakin vuoden ja haluaisin kovasti portugalinvesikoiran. Ongelmat tulevat vanhempien kanssa, koska minun pitäisi pääsääntöisesti huolehtia koirasta melkein kokonaan yksin, käydä lenkillä kaksi kertaa päivässä, käyttää pihalla tarpeillaan jne. jne. joskus voisin saada apua vanhemmiltakin. Ehkä kerran viikossa yhden lenkin tekemiseen.

Oletan, että tälläinen tulisi päivärutiinistani:

1. herään 6:40 tai 7:40 käyttää koira n. tunnin lenkillä.

2. tulen koulusta n klo. 15.

3. lukea läksyt ja mahd. kokeisiin joita voi olla kolmet samalla viikolla.

4. lähteä 2 kertaa viikossa harrastukseen ja sen jälkeen kotona n. klo, 18 - 19

5. käyttää koira klo.17 jälkeen n. tunnin lenkillä tai klo.19 jälkeen jälkeen jos pitää mennä harjoituksiin.

6.käyttää vielä illalla n. klo.9 pihalla n. 15 min.

Paljon työtähän siinä on mutta kyllä siitä täytyy iloakin olla, ja paljon. Haluaisin niin kovasti koiran ja tiedän kyllä oman vastuuni sen hoitamisessa ja luulen selviytyväni siitä. Olen kyllä satakymmenen kertaa vanhemmilleni vakuuttanut, että huolehdin siitä kokonaan mutta eivät vakuutu siitä. Tämän olen kuullut monta kertaa vanhemmiltani: "Kaikki lapset on sanoneet vanhemmilleen, että kyllä minä siitä koirasta huolehdin ja aina on vanhemmilta kuullu, että ensimmäisen kuukauden se sitä on hoitanut ja huolehtinut mutta siihen se jäikin" Itse en todellakaan usko, että omalla kohdalla kävisi noin.

Kertokaa oletteko itse joutuneet samaan tilanteeseen ja oletteko selvinneet siitä. Ja neuvoja saa antaa minulle vanhempien suostuttelemiseksi.

hei haluaisin koiran mutta äiti ei anna koska se väittää että niissä on liikaaa hoitoa ja mei keretä pitää lemmikkiä mitä teen urheilemme tosi paljon auttakaaa haluun koiran

Meillä on koira,nykyään äiti hoitaa sitä eniten kun isäl ja äidillä ei mee nii hyvin.

Minäkin halusin hirveästi oman koiran, vaikka meillä oli jo iso mustakoira. Syy oli se,
että halusin oman koiran josta saisin itse huolehtia. Isän lempi eläin ei oo koira nii se ei tietty pitäny ideasta. Äidin mielest mun pitäis oottaa pari vuotta.
Täss on nyt kulunu vuoden suunnilleen ja on kyllä tultu ajateltuu, nehän elää aika kauuan, ja tulevaisuudessa haaveilen matkustamisesta. Sitä paitsi olen kyllä kokenut sateessa lenkkeilyä eikä se ole maailman mielyttävintä puuhaa ;)

Harkitse vielä, onko sinulla aikaa koiralle? Monta hyvää vastausta on jo tullut eli suosuittelen siis et niitäki vois lukee. Onnea koiran hankinassa! Ja anteeksi jos tmä ei auttanut..

No meillä on ollut aina koiria (koko oman elinikäni ajan eli 13 vuotta ja kauemminkin)
Ja äitini on koira ihminen. Itse sain oman ensimmäisen koiran 8 vuotiaan ja toisen koirani 11 vuotiaana ( haaveilin joskus kuus vuotiaana chihuahuasta ka sain se 11 vuotiaana) ja näiden kahden koiran lisäksi meillä on neljä koiraa. Itse olen kouluttanut ne äitini opastuksella (siinä kasvaa paljon kun kouluttaa ekaa koiraansa vasta syntyneestä asti). Kaikilla perheen jäsenillä on vastuuta koirasta. Kannattaa opetella sitä "koiran kirltä" ennen kuin hankkii koiran. Ja jos vanhempasi kerran kieltävät sen niin kannattaa jankata niiltä perimmäinen syy siihen että mikset saa koiraa ( kysymyksin " miksi, minkä takia, mitä haittaa, miksen jne.") ja kun olet vastauksen saanut niin korjaa asia (jos se on korjattavissa) Koiran ulkoiluttaminen on kivaa. Aikuista koiraa pitäisi viedä ulos 3-4 kertaa päivässä (jaa kerrat hyvin päivääsi) ja pentuja ja vanhempia koiria useammin. Pennut ulos heti herättyä, ennen nukkumaan menoa yötä vasten ja seuraavan kerran aamulla, heti leikittyä ja ruoan jälkeen. Vanhukset 4-6 kertaa. Tarpeitten teko kierrosten lisäksi koiraa pitäisi viedä n. 5km lenkille päivässä rodusta riippumatta (tähän lenkkiin ei lasketa pissatus ja kakatus kierroksista kertyneitä metrejä). Koira puistoissa juoksutusta ei lasketa vaikka koira pirkaisikin energiaa siellä sillä se on ennemminkin paikka jossa näkee toisia koiria ja koirapuistoon mennään vasta lenkin jälkeen. Vie koira ekan kerran päivässä ulos heti hetättyäsi, sitten koulusta tultuasi, sitten n kuuden aikaan ja juuri ennen nukkumaan menoa. Taas tuli tälläinen romaani.

no muista ajatella sitä että haluat luopua kaikesta muusta kivasta

Aloita pyytämällä omaa norsua, jonka jälkeen pyydät koiraa. Helppo nakki! ;)

Oikeasti, äitinä voin sanoa, ettet mitenkään. Vanhempasi päättävät eläinten hankinnan ja älä luule, että koiran kanssa käydään vain lenkillä, se on paljon muutakin. Rokotukset jne. maksaa 50-60 euroa kerta, ja osalle koiria tulee muitakin käyntejä eläinlääkäriin jotka maksavat jo paljon enemmän.

Jos vanhempasi on päättäneet olla ottamatta koiraa, et saa sitä vaikka miten perustelisit. vanhemmilla on syynsä, itse kinusin ainakin 10v omaa koiraa ja vanhempani aina kielsivät sen ja sanoivat että sittenkun muutat omillesi voit hankkia koiran, no nyt tiedän mikä juju tässä oli yritäppä miettiä mitkä kustannukset koirasta tulee.. ei tuu kesää.. nytten kun asun omillani, olen alkanut laskemaan olisiko varaa ottaa koira ja harmikseni pääsin tulokseen että vasta kun on vakituinen työpaikka, pelkät keikat eivät edes riitä ja onhan se kultainen ja toisinaan typerä ajatus että esim riparirahasi voisivat auttaa jotenkin vanhempiasi kun niitä kuluja voi tulla hyvinkin yllättävästi ja voin sanoa että jos yhtään haluat muuttaa keskustaan ( tai edes lähiseuduille) kun muutat omillesi niin saat unohtaa ajatuksen, monessa vuokrakämpän tiedoissa lukee "lemmikit; ei sallittu" ja vaikka löytyisikin asunto vuokra on heti kalliimpi ainakin satasella.
Ja mietippä kun täytät 18v sillon alkaa se meneminen, etkä voi jättää koiraasi kotiin koko yöksi kun menet baariin ja kellekkäs se koira silloin menee.. yllätys,yllätys vanhemmille! ja jos asut kotona, kun täytät 18v vastuu siirtyy silloin viimeistään vanhemmille..

Sekava teksti, mutta mitä yritän sanoa on että vanhemmat ovat miettineet tämän vähän pidemmälle kuin sinä.

Vanha aloitus, mutta varmaan monelle nytkin ajankohtainen. Vaikka koirakuume olisi kova mieti kaksi tai viisi kertaa, jos joudut yksin huolehtimaan koirasta. Se ulkoilun ja puuhastelun määrä tuntuu ajatuksen tasolla paljon pienemmältä kuin mitä käytännössä on. Mielestäni yksin koirasta huolehtiminen koulun ja harrastusten lisäksi on vaan liikaa. Eläinhän siinä loppujen lopuksi kärsii, jos ei aika ja into riitä. Olisko yhtään harkittava vaihtoehto että etsisit jostain ulkoilutus ja hoitoapua tarvitsevan koiran. Eihän se sama asia ole kun oma, mutta kokemuksesta tiedän että, ei omaankin voi kovasti kiintyä.

Oman koiran voi hankkia sitten kun on oma asunto, ellei vanhemmat ja muu perhe ole yhtä mieltä koiran hankinnasta! Lemmikin ottamisen pitää olla aina koko perheen yhteinen päätös, koska jossain vaiheessa sekin, joka ei lemmikistä niin kovasti pidä, joutuu kuitenkin sitä hoitamaan, vaikka vain tilapäisesti, ja sietämään lemmikin tuottamaa epäjärjestystä, kuten karvoja ym. sotkua.

halvaisin koiran mutta vanhemmat sanoo että sitekun oon vähän isonpi.

Mä haluaisin koiran oon vaa joku pa sk a

Vanhempasi päättävät saatko koiran vaikko et. Jos ne sanovat ei, niin silloin se on ei. Pienenä olin koirafani kinusin äitiltä koiraa, hän sanoi aina että "Ei, koira maksaa paljon, koiran ruuatkin, tarvikkeet, lääkäri reissut. Koiraa emme voi ottaa". ): Enkä sitten saanut sitä koiraa. Mutta (TÄSSÄ HYVÄ NEUVO) rupesin ulkoiluttamaan naapurin koiria ja leikkimään niiden kanssa, eli jos et saa koiraa voit ruveta naapuri koiran kanssa puuhastelemaan. Oikeastaan sain samalla 3 uutta koira ystävää. (; Kotona ei aina tarvitse sitä koiraa olla kun naapuri on jo sen valmiiksi ostanut. Siitä voi saada jopa pientä palkkaakin...
PIENENÄ SATTUI PIENI ONGELMA!
Eli olin ulkoiluttamassa koiraa metsä polulla (se ei ollut niin hyvä idea). Ja tietysti koira näki oravan, se lähti juoksemaan täysillä ja tietysti se talutus hihna lipesi otteestani, koira juoksi metsän uumeniin... )): Mietin "Mitä teen? Mitä naapurit sanovat? Ne ei anna mun enää koskaa lenkittää sitä!" Olin kauhuissani! Olin kävelemässä naapurin taloa kohti. Kunnes kuulin takaani iloista haukuntaa... Katsoin... Jee! Se palasi luokseni, vein sen naapureille ja olin iloinen. Eli kannattaa ulkoiluttaa metsässä hyvin koulutettua koiraa.

Niin jos haluat koiraa, näytä se vanhemmillesi hoitamalla tuttujen ja naapurien koiria. Ja jos siitä saat palkkaa, voit ne rahat säästää ja jos sitten saat koiran, voit niillä ostaa sille haluamiasi välineitä, mm. uusi panta,nameja... Kun hoidat muiden koiria kunnolla, osoitat sillä luottamusta. Ja saatat päästä myös harrastamaa sen naapurin koiran kanssa jotain.

Ja älkää unohtako, että kesäisin järjestetään koiraleirejä, jonne useimpiin pääsee ilman koiraa ja siellä sitten saa hoitaa ja ohjata ohjaajien koiria (ohjaajan luomilla säännöillä ja käskyillä tietenkin). Mutta sillon olet myös vastuussa sen tarpeilla käyttämisestä ja juottamisesta.

Itsekkin olen sustuttelemassa äitiäni kolmannen koiran ottoon. Onnea muillekkin =)

Tämä on tosi vanha aloitus, tiedän, mutta puhun nyt jos jollekkin tulevaisuudessa olisi hyötyä.

Itse olen nyt 14v ja "omistan" vuotikkaan vesikoiran. Kuluja en maksa, ja muutkin hoitavat meidän "miestä"

Parin vuoden päästä ostan luultavasti itse labbiksen (rahaa kyllä itsellä on) Tällöin lopetan yleisurheilun, jotta aikaa riittää pennun kaikkiin lenkkeihin/kasvatukseen sekä molempien kanssa yhdessäoooon.

Uhrauksia se vaatii, mutta on kyllä sen arvoista!

olen yrittänyt suostutela vanhemmat koiran hankintaan, mutta äiti sanoo että hän ei kestä enää koirasta luopumista, jos emme voi huolehtia siitä. kuulemma koira on kuitenkin loppujen lopuksi vanhempien vastuulla. äiti haluaisi kyllä itsekin koiran. kuinka saisin suostuteltua hänet?

ok en jaksanu lukea kaikkii kommenttei joten toivon ettei näitä sanottu jo!
ELI ensiks kannattais selvittää just kaikki perus asiat koirista ja kaikkee tietoo. Sit kerro niille huolellisesti et sä voisit ottaa kaiken vastuun siitä koirasta ja lenkkeilisit AINA sen kanssa ellei olis joku erikoistilanne. Sitte älä todellakaa vingu sitä koiraa sun vanhemmilta koska siitä ne vaa raivostuis vaan ota just talteen kaikki tiedot ja sit ku kaikil on aikaa nii esittele sun tiedot ja just kaikki nää hommelit ulkoiluttamisesta jne..

Onkohan aloittajalla nyt koira?

Kokeile sanoa vanhemmillesi että haluaisit lemmikin. Ja jos he kysyvät miksi niin kerro sitten syy

tiiän että tää on jo tosi vanha keskustelu mutta tuunpa nyt jakamaan oman "tarinani"
Olen siis 11v tyttö ja oon halunnu omaa lemmikkiä n.5 vuotiaasta asti. Mun vanhemmat on tietysti ne maailman eläinvastaisimmat ihmiset (ei nyt ihan mutta omiin nurkkiin ei mitään elukoita tuu) ja kun oon ehdotellut ihan kaikkia eläimiä niin mikään ei käy, äiti tosin on sanonu että vois ehkä joskus ottaa kissan. Mun siskolla 23v on oma kissa ja siitä porukat on ihan innoissaan.no oon myös ratsastusta ehottanu mutta se on "liian kallista"(asutaan pk seudulla) ja ne on sanonu että rahaa riittäis kyllä lemmikkiin niin onko neuvoj mitä voin tehä?

Sun pitää jankuttaa sun vanhemmat ostaa sen ja sanoo että osaisit hoitaa sitä kunnolla

Sama on mulla

Mä haluisin pupun, mut en tiiä miten saan sen :(
Tulin ettii täältä tietoo.

Miten voin suostutella äitin antamaan mennäkaverin luokse?

miten se tähän liittyy?

Miten saada vanhemmat suostumaan hamsterin ostoon?

No siis… nyt tää on jo tosi tosi vanha keskustelu mut oon nyt tässä samassa tilanteessa. Kaverin koira on saanu pentuja ja meille ehkä tulossa mahollisesti yks pennuista! Kaikki muut on jo suostunu paitsi isä. Velikin on vähän että emmä nyt tiiä. Tein sellasen dia esitys jutun jonka aion näyttää isälle huomenna jouluaattona kun se on silleen lomalla ja kaikki on hyvin ja on joulu ja silleen. Meillä on ollu koira sillon kun oon ollu pieni mut se on jo kuollu. En sit tiiä mikä siinä on nyt niin vaikeeta ottaa se koira. Ite olin sillon vanhan koiran aikaan joku 5 ja veli oli 8 niin ei meistä sillon ollu hirveästi koiran hoitajiks mut nyt on eri kun oon 12. Se kaverin koirakin on ollu meillä usein hoidossa ja ihan vaan kylässä niin kaikki perheen jäsenet on nähny et millanen se on ja millaisia sen pennuista toivottavasti tulee. Toivon että toi dia esitys ja kunnon ”Dog Talk” auttaa asian kanssa nyt vaan sormet ristiin et isä sustuis!

Mä oon 14vuotias. Oon halunnu koiraa jo monta vuotta, mut en saa perusteluna se, et en kuitenkaan jaksa hoitaa sitä mun vanhempien mielestä. Lopetin tän haaveen takia 2 mun rakasta harrastusta, jota olin tehny sen 7 ja 5 vuotta. Seuraavana vuonna aloitin toisen niistä uudestaan, mut en mä jaksanu tai pystyny ku ajatukset harhaili siihen koiraan ja valmentaja melkein pakotti lopettaa sen, ku purskahtelin siellä.vaan itkuun pelkästä ajatuksesta. Koirien hoitaminen ois ihanaa vaikkei omaa oiska mut jos joudun jättämään sen sit taas ja en nää sitä hetkeen itken sen takia. Mun äiti ja isi rakastaa koiria, mut ei kuulemma jaksa hoitaa ja se kuitenki niitten mielestä jäis niille. Sillon ku lopetin ne harrastukset kävin melkein vuoden kolme kertaa päivässä "Koiran" kanssa lenkillä. Mut ei. VIT.U EI! Oon esitellyn koirat niille, meillä on käyny hoitokoirii, mun vanhemmilla oli koira, oon laskenut rahat mitä siihen hankkimiseen menee, säästin melkein 3000e... Tässä projektissa kesti yli neljä vuotta, mutta edelleen vastaus on ei ja huutoo päälle siitä,että ei saa jankata...

ÖÖÖÖÖÖ- ÖÖÖÖÖÖ- ÖÖÖÖÖ! NOPSAJALKA HERMOVAURIO VAMMA VAJAKKI-ÖÖÖÖÖ-HILTUNEN.
PAINU SIKA PASKAAN!

END,

Kannattaa olla surullisen näköinen ja kattoo sitä koiran ainaku oot vanhempies vieressä ja huokase kun lähet sen vierestä ja puhu pelkistä eläimistä itelläni toimi tosi hyvin että kannattaa kokeilla😊.

Kerro mitä hyötyjä siitä olisi. Voit ehdottaa vaikka että tekisit kotitöitä yms joilla keräisit vaikka puolet rahoista siihen. Myös jos lemmikin tahtoo ottaa pitää olla varma että tahtoo ja pystyy huolehtimaan siitä hyvin!

Moni on haluamassa lemmikkiä itselleen, eikä siinä mitään pahaa olekaan, mikäli siitä pystyy/jaksaa huolehtia. Hyvänä esimerkkinä monet koirarodut voivat elää 14-16 -vuotiaiksi. Rahan meno ei lopu siihen, että saa hankittua sen eläimen. Lemmikin ruuat maksavat, samoin ajoittaiset lääkärissä käynnit jne.

Jooko kerro meidän koira lähti ja tahdon uuden🥺

Oon itse 11.v ja haluisin myös koiran, mutta en keksi miten vanhemmat suostuisivat. Aamu heräämisestä ei ole vaivaa, koska herään itsekin välillä viideltä aamulla. Remmin talutus tai yksin lenkkeily ei toimi koska kaipaan seuraa.

Olen 10v. Tyttö ja haluaisin koiran mutta vanhempani evät suostu minulla ei ole kärsivällisyyttä odottaa onko kellään ideoita olen nimittäin koittanut vaikka ja mitä mutta he eivät suostu ja pää osin isäni ei suostu

Pyydä joku helpompihoitoinen lemmikki, jota ei tarvi käydä ulkoiluttamassa montaa kertaa päivässä. Vielä parempi, jos se on vaan sun huoneessa, eikä edes vanhempien näkyvillä ja on myös hiljainen. Vaikka käärme. Syö kerran viikossa, ei metelöi eikä tarvi ulkoiluttaa.

Mitä teen oon tosi pitkään halunnut liskoa mutta vanhemmat sanoo että rn muka hoitais sitä koska mun SISKO ei hoida sen marsuja. se on tosi tärkee mulle ja oon halunnu ditä niin kauan muttaku vanhemmat vaa sanoo ei. Oisko mitään vinkkejä kaikki kelpaa.

Oon 9v tyttö ja haluun kaksi marsua mut mun vanhemmat suostu siihen kertokaa pliis mitä voisin tehdä

Minäkään en saa koiraa vaikka haluaisin.

Vanhemmat lupas, että saan lemminkin jos niiden ei tarvi sitä hoitaa, ei käyttää ulkona, eikä se riko paikkoja ja pidä meteliä. Niinpä minulla on ollut jonkun vuoden tuommoinen reilun metrin mittainen kuningaspyton terraariossaan minun huoneessani. Äiti sitä ei edes uskaltaisi hoitaa. Eikä se paljoa hoitoa tarvikaan, veden vaihto päivittäin ja syö noin kerran viikossa. Tietysti sen vointia pitää tarkkailla.

Innostuin ton käärmeen myötä muistakin matelijoista ja haluaisin ostaa tarantulan. Mut ei ole vielä tarpeeksi rahaa siihen ja sen terraarioon ja tarvikkeisiin.