Keskiyö

Hei vaan
näen sellaisia tuulahduksia että sinä ryhdistäydyt ja lopetat itsesäälissä , mikä ei vie sinua mihinkään :-)
ihan oikeasti, olet parempi ja arvokkaampi, kuin päivittäin kuulet sanottavan.

toki on kateellisia ihmisiä, sellainen on naapurustossasi aivan lähellä oveasi.
siellä mietitään miten voisi tehdä pientä kiusaa ja kiillottaa omaa kruunua....

sinä voisit vaikka käydä jo läpi syksyisiä vaatteitasi ja laittaa kaiken kuntoon ajoissa. sinulla on nimittäin mukavaa menoa sitten, kun ilta pimenee ja pidentyy. sinulle tulee kutsu, johon etsit kuumeisesti päällepantavaa!
lue hyvä kirja ja koita jaksaa, terveytesi on sillälailla kunnossa, että voit ampaista vaikka kuuhun.

Naapurustossa lähellä oleva kateellinen henkilö on kai mies, liikunnallinen ja alkoholiin ja riitaisuuksiin taipuvainen? Yritän pitää etäisyyttä siihen.

Mihinkähän tuo kutsu mahtaa liittyä tai ketä minut sinne kutsuupi? Liittyykö johonkin tiettyyn asiaan tai alueeseen ... kenen seurassa, tai minkälaisessa seurassa sinne menen? Vai onko ne treffit jonkun tietyn yhden henkilön taholta jai hänkö minut jonnekin pyytää?

Kukaan ei päivittäin, eikä koskaan sano minua vähäarvoiseksi. Äitini on ainut, jonka taholta tunnen itseni silmissään arvottomaksi. En muiden. Mielestäni hän ei oikeasti tunne kuka minä olen. Hän ei vaan tunne aikä varsinkaan arvosta sitä aluetta jota itse ihmisessä arvostan, ja itsessäni. Olemme kuin yö ja päivä. Yritämme kohdata, mutta emme mielestäni koskaan oikeasti todella kohtaa.

Hei
aivan, se on tuo naapurisi joka on hieman katkera ja kitkerä.

olisikohan jotkut päivät, niinkuin vuosipäivät, jonkun ihmisen tai seuran tai siihen suuntaan. siellä on isot kahvikekkerit ja puheensorinaa....
ja joku pitää puheen.

minä näin sinut allapäin ja se johtui aivan lähiperheestäsi. siinä on jokin solmu, mikä olisi hieno saada aukaistua.
tuo kuvaamasi kohtaaminen äidin kanssa on niin yleistä nykyään, kuulen siitä usein. harmi että vanhemmat aikuiset voivat olla niin kovapäisiä ja että he hyväksyvät vain yhden totuuden - joka sattuu olemaan se heidän omansa.
siihen ei kai voi tehdä mitään........ huokaista vain.

Olen välttänyt juhlia kuin ruttoa, mutta tuli mieleen että eräs ihka uusin tuttavuus (mies) täyttää syksyllä 50 ja se saattaisi kutsua minut, vaikkei oikeastaan edes tunneta. Ja jos minulla oisi vaatteita ni saattaisin jopa mennä, ihan vaan ajan kuluksi heittääkseni itseni elämään mukaan. Tuntemattomien ihmisten juhliinkin ;0)
Oikeastaan en tiedä tällä hetkellä ketään joka olisi niin tärkeä ja erikoinen, että liikauttaisin takamustani.

No enkös minä nähnyt tuon jo heti alussa?
sinun takamuksesi ei liikahtele ja siinä se vastaus yksinäsyyteesi!

nouse ylös, henkisesti ja fyysisesti. ja kyllä sinä juhliin menet.
sinulla on nyt aikaa hommata ne vaatteet, ja niitä käytetään enemmän kuin yhden kerran :-)