Aloitan keksustelun aiheesta,joka saa yleensä hyvin negatiivistä palautetta ja kommentit ovat yleensä tyyliin "no voi jumalauta, mikä vitun teini sä oot? me kotiis ruikuttamaan, jos sulla on niin kauhee pillu!!!!!11".
Toivonkin jo nyt etukäteen, että tänne ei tulisi mitään vittuilijoita haukkumaan tai viisastelemaan, vaan ennen kaikkea toivon viestejä kohtalontovereilta.
Aiheena on gynelologipelko. Aivan kuin joku pelkää hammaslääkäriä, joku toinen pyörtyy verta nähdessään, joku ei astu kodistaan ulos hämähäkkien takia, niin minä pelkään gynekologia.
Ei, pelkoni ei johdu "teiniydestä" (mitä on hyvin usein väitetty), seksuaalisista ajatuksista, häpeästä tai muusta vastaavasta asiasta. Tiedän tasan tarkaan, että lääkäri näkee päivittäin ties kuinka monta alapäätä. Teidän, että tutkimus on oman terveyden kannalta tarpeellinen. Silti pelkoni ei helpota.
Ja en tiedä, mistä pelkoni johtuu,jos joku sitä ihmettelee.
Vaikka tähän aiheeseen joksus jopa lääkärit suhtautuvat tyyliin "äläs tyttö inise, tämä nyt vain on asia, joka joka naisen täytyy kestää", niin toivoisin, että tällä palstalla nyt edes tämän kerran voisi välttyä sellaiselta.
Ja nyt pääsen aiheeseen. Onko täällä kenellekään muulla aivan kaameaa gynekologipelkoa? Toki varmasti jokainen kokee pientä jännitystä, mutta nyt kyse on pahasta pelosta. Itse pelkään sen ohella kaikkia muitakin lääkäreitä ja sairaaloita ja toimenpiteitä, mutta pahimmat minulla ovat hammaslääkäri ja gynekologi. Kummassakaan en ole käynyt vuosiin, koska fobiani on niin paha, että jo PELKKÄ ajatuskin saa ahdistuksen aikaan. En kestä katsoa aiheesta TV:stä, en lukea lehdistä, joskus asia pyörii päässäni jatkuvasti ja olen menettää yöuneni, kun en saa unta, kun kokemukset vain pyörivät mielessä.
Onko kukaan käynyt psykologilla (tms.) pelkonsa takia tai saanut esim. rauhoittavaa lääkettä? Tai onko muita kokemuksia.
Tämä aihe on sitten minulle ainakin hyvin arka ja elämää hankaloittava, joten toivon vielä kerran, että vittuilijat jättäisivät kommenttinsa kirjoittamatta, koska haluaisin keskustella asiallisesti tästä kohtalontovereiden kanssa.
Pelko
14
1626
Vastaukset
- Inhaa
Täällä on myös yksi gynekammoinen. Oma suhtautumiseni on kuitenkin lähinnä syvää inhoa kuin pelkoa. Mielestäni gynellä käynti on yksinkertaisesti alentava ja nöyryyttävä kokemus. Käyn kyllä kyseisellä lääkärillä, mutta vain silloin kun sinne on todellista asiaa. En ymmärrä naisia, jotka käyvät tarkastuttamassa paikkansa kerran vuodessa, vaikkei mitään ongelmaa tai varsinaista tarvetta edes olisi. Eihän sitä muutenkaan ravata lääkärissä vaan "varmuuden vuoksi". Joillekin naisille gynekologilla käynti on selvästikin ylpeyden aihe ja osoitus naisellisuudesta. Minua se lähinnä puistattaa!
- Mei
Et ymmärrä naisia, jotka käyvät tarkistuttamassa itsensä vuosittain???
Mitä sinä höpiset? Tuollaisella asenteella paljastat oman tyhmyytesi. Ei ne ongelmat aina anna merkkiä itsestään. Olen em. kokenut mutta onneksi olin niin "tyhmä" että tarkistutin. - maria
Hienoa, että on aloitettu uusi keskustelu aiheesta gynekologipelko! Minä aloitin aiemmin keskustelun juuri tästä aiheesta kritiikkiä papa-kokeesta otsikolla. On hyvä huomata, että en ole todellakaan ainoa, joka ajattelee asiasta samalla tavalla.
Ikävää sen sijaan on ollut huomata, miten valtavan aggressiivisesti minua vastaan on hyökätty. Pahinta on se, että minusta tehdään kaikkeen syyllinen, vaikka minä olen kuitenkin se, joka on kärsinyt ja jolla on paha olo. Vaikka asiasta olisi eri mieltä, ei silti tarvitsisi antaa niin epäasiallista palautetta. Käykääpä huviksenne katsomassa minkälaisen vastaanoton olen ajatuksilleni saanut.
Älä lannistu, jos saat negatiivista palautetta. Kukaan ei voi tietää, miten sinua on kohdeltu ja miltä sinusta todella tuntuu. Minä olen tarkoittanut myös keskustelua laajemmasta näkökulmasta, johon sisältyisi maailmankatsomuksellisia asioita.
Minua todellakin ihmetyttää, miten pitäisi olla pikku juttu mennä näyttämään niinkin yksityistä, henkilökohtaista asiaa kuin alapäätään vieraalle ihmiselle. Jos se vieras ei edes kohtele hyvin - jolloin se ei todellakaan ole pikku juttu- niin sellaisestakaan ei saisi sanoa mitään. KUMMALLISTA.
Eikö se ole kuitenkin toisen keho, eikä mikään lääkärin tutkimuskohde??? Ihmettelen myös sitä, mitä ensimmäinen vastaaja, että naisen pitäisi niin usein mennä gynekologille, varmuuden vuoksi. Eikö ole paljon muitakin vaivoja, joita pitäisi hoitaa, eikä vain keskittyä yhteen ja samaan alueeseen/asiaan???? Eikö pitäisi yhtä tunnollisesti hoitaa muitakin kehon osia kuin alapäätä? Eikö yleensä lääkäriin mennä silloin kuin tarvitsee, eikä ravata siellä jatkuvasti?
Jos aina tehtäisiin lääkärien kehoitusten mukaan, niin elämässä ei mitään muuta olisikaan kuin lääkkeiden syöntiä ja lääkäríssä käyntiä. Ainakin minulla olisi näin, koska kärsin monenlaisista vaivoista. Toivon, että voisit saada tukea tällä palstalla. Lue kirjoituksiani, niistä voi olla sinulle apua.
Tärkeintä on muistaa, että et ole ainoa. Toivotan sinulle hyvää kesää ja tsemppiä! Uskon, että asiat järjestyvät! - seija
maria kirjoitti:
Hienoa, että on aloitettu uusi keskustelu aiheesta gynekologipelko! Minä aloitin aiemmin keskustelun juuri tästä aiheesta kritiikkiä papa-kokeesta otsikolla. On hyvä huomata, että en ole todellakaan ainoa, joka ajattelee asiasta samalla tavalla.
Ikävää sen sijaan on ollut huomata, miten valtavan aggressiivisesti minua vastaan on hyökätty. Pahinta on se, että minusta tehdään kaikkeen syyllinen, vaikka minä olen kuitenkin se, joka on kärsinyt ja jolla on paha olo. Vaikka asiasta olisi eri mieltä, ei silti tarvitsisi antaa niin epäasiallista palautetta. Käykääpä huviksenne katsomassa minkälaisen vastaanoton olen ajatuksilleni saanut.
Älä lannistu, jos saat negatiivista palautetta. Kukaan ei voi tietää, miten sinua on kohdeltu ja miltä sinusta todella tuntuu. Minä olen tarkoittanut myös keskustelua laajemmasta näkökulmasta, johon sisältyisi maailmankatsomuksellisia asioita.
Minua todellakin ihmetyttää, miten pitäisi olla pikku juttu mennä näyttämään niinkin yksityistä, henkilökohtaista asiaa kuin alapäätään vieraalle ihmiselle. Jos se vieras ei edes kohtele hyvin - jolloin se ei todellakaan ole pikku juttu- niin sellaisestakaan ei saisi sanoa mitään. KUMMALLISTA.
Eikö se ole kuitenkin toisen keho, eikä mikään lääkärin tutkimuskohde??? Ihmettelen myös sitä, mitä ensimmäinen vastaaja, että naisen pitäisi niin usein mennä gynekologille, varmuuden vuoksi. Eikö ole paljon muitakin vaivoja, joita pitäisi hoitaa, eikä vain keskittyä yhteen ja samaan alueeseen/asiaan???? Eikö pitäisi yhtä tunnollisesti hoitaa muitakin kehon osia kuin alapäätä? Eikö yleensä lääkäriin mennä silloin kuin tarvitsee, eikä ravata siellä jatkuvasti?
Jos aina tehtäisiin lääkärien kehoitusten mukaan, niin elämässä ei mitään muuta olisikaan kuin lääkkeiden syöntiä ja lääkäríssä käyntiä. Ainakin minulla olisi näin, koska kärsin monenlaisista vaivoista. Toivon, että voisit saada tukea tällä palstalla. Lue kirjoituksiani, niistä voi olla sinulle apua.
Tärkeintä on muistaa, että et ole ainoa. Toivotan sinulle hyvää kesää ja tsemppiä! Uskon, että asiat järjestyvät!Tulit sitten tällekin palstalle valittamaan.
Oletko ajatellut tutkituttaa pääsi, siis yläpääsi; korvien välin. Minä ehdotan, että meet pikaisesti lääkäriin. - Siili
seija kirjoitti:
Tulit sitten tällekin palstalle valittamaan.
Oletko ajatellut tutkituttaa pääsi, siis yläpääsi; korvien välin. Minä ehdotan, että meet pikaisesti lääkäriin...alkuperäinen kirjoittaja kaivannut nimenomaan kohtalotovereita eikä juupas-eipäs -väittelyä? Eri mieltä olevien ei todellakaan ole mikään pakko tulla hiiltymään tällaiseen keskusteluun, jossa ei uhata kenenkään toisen hyvinvointia. Jokainen saa kohdella omaa kehoaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuunnelkaa itseänne, kun toteatte vaikkapa "Idiootti olet, jos et itseäsi hoida!". Pahaa pelkoa ei järkisyillä voiteta ja sairauksien pelko vaivaa useinkin - ymmärrettävästi - lääkärikammoista. Kyse ei siis ole mistään minä en sairastu -ajattelusta.
Intäntäntän-vastaväittäjät voivat kuluttaa aikansa paremminkin kuin tuppautumalla myötätuntoa kaipaavien keskusteluihin. - Sherry
Siili kirjoitti:
..alkuperäinen kirjoittaja kaivannut nimenomaan kohtalotovereita eikä juupas-eipäs -väittelyä? Eri mieltä olevien ei todellakaan ole mikään pakko tulla hiiltymään tällaiseen keskusteluun, jossa ei uhata kenenkään toisen hyvinvointia. Jokainen saa kohdella omaa kehoaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Kuunnelkaa itseänne, kun toteatte vaikkapa "Idiootti olet, jos et itseäsi hoida!". Pahaa pelkoa ei järkisyillä voiteta ja sairauksien pelko vaivaa useinkin - ymmärrettävästi - lääkärikammoista. Kyse ei siis ole mistään minä en sairastu -ajattelusta.
Intäntäntän-vastaväittäjät voivat kuluttaa aikansa paremminkin kuin tuppautumalla myötätuntoa kaipaavien keskusteluihin.Kiitos ensiksi kaikille asiallisesti vastanneille! Onneksi en ole ainoa tästä asiasta kärsivä.
Haluaisin tosissani tietää, miksi joillekin on niin paha paikka toisen pelko - ja nimenomaan gynekologipelko. Minäkin olen tämän pelkoni kanssa kohdannut useammin aggressiivisesti suhtautuvia ja juuri noita intäntänätän-vastaväittäjiä kuin toisen pelkoa ymmärtäviä. Ei kuulkaa toisen pelkoon ole mitään apua mistään juupas-eipäs-väittelystä ja inttäjistä.
Ja tämä koskee juuri tätä gynekologi (ja ehkä muitakin lääkäriin liittyviä) pelkoa. En ole koskaan havainnut vaikkapa korkeanpaikakammokeskustelussa yhtä aggressiivisesti muiden pelkoon suhtautuvia.
Sitä ei edes oikein mielellään kirjoittele tästä asiasta -saati mainitse lääkärille- , kun tietää jo etukäteen, että kohta hyökkää kimppuun lauma vihaisia ja hiiltyneitä ihmisiä.
Jos joku pelkää, niin ei sen pitäisi olla ongelma kenellelään ei-pelkäävälle! Ja että vielä pitää alkaa inttämään ja väittelemään ja haukkumaan, niin en voi ymmärtää.
- kati
Itsekin pelkäsin aiemmin gynelle menoa, no, ehkä hammaslääkäriin meno oli vielä pelottavampaa. Pelkoni kuitenkin haihtui kun lopulta yksityisellä sattui olemaan todella ystävällinen ja mukava nuori naislääkäri. Itsekin aiemmin en käynyt vuosikontrollissa, mutta nykyään käyn, nimenomaan tämän lääkärin "myyntipuheen" ansiosta. Tosiaan monet sairaudet ja vaivat eivät anna minkäänlaista varoitusmerkkiä itsestään, ja hoitamattomana saattavat aiheuttaa peruuttamattomia tuloksia, kuten lapsettomuutta. Esimerkiksi kohdunkaulan syöpä pystytään papakokeen ansiosta toteamaan entsitä varhaisemmassa vaiheessa, ja silloin myös hoitamaan. Jos käyt vaikka kerran viidessä vuodessa gynellä, ei toteaminen välttämättä enää auta, silloin voi olla jo liian myöhäistä.
Miesten ei tarvitse näitä ruljansseja kestää, koska heillä on värkit ulkopuolella ja pystyvät varsin hyvin itsekin näkemään jos jotain on vialla. Minä ainakin ihan oman mielenrauhani takia käyn kerran vuodessa tsekkauttamassa, että asiat on kunnossa. Samalla tutkitaan myös rinnat, ja se onkin minulle tärkeää, koska mulla on mastopatiaa (kyhmyinen rintakudos), jolloin en itse selvästi erota mikä on normaalia ja mikä mahdollisesti kasvain tms..
Sinun kannattaisi mennä jonnekin yksityiselle, jossa on valinnan varaa lääkäreistä. Sano jo aikaa varatessasi, että sinulla on tällainen pelko, kyllä henkilökunta varmasti hiukan tietää minkä tyyppisiä lääkärit ovat. Kannattaa myös muistaa, että on se pimpsakin ruumiinosa siinä missä muutkin. joka naisella on sellainen ja ne lääkärit näkee kymmeniä pimppejä päivässä. Ei ole mitään syytä pelätä, terve jännitys on sen sijaan ok, ja varsinkin silloin kun käynnin jälkeen voi huokaista helpotuksesta että ohi on, eikä se ollutkaan niin kamalaa. Tsemppiä!!- Siili
Jätin tuossa aikaisemmin mainitsematta, että itse pääsin lääkäripelostani eroon juuri käymällä kaikissa kammoksumissani tilanteissa. Vaahtosin puhelimessa itku kurkussa äidilleni, kuinka hammastani särkee, eikä ajan varaaminen auta, koska tiedän etten kuitenkaan mene. Äitini järkipuheet ottivat minua suunnattomasti päähän. En tiedä mitä kaipasin ihmisiltä, joille asiaa paruin, en kai mitään.
En maininnut tuossa aikaisemmassa viestissä peloista pääsemisestä mitään, koska pelkäsin, että ketjun aloittajan pelko on vielä pahempi kuin mitä minun olivat. Muistan kyllä sen, etten kestänyt edes kirjoituksia aiheesta, en televisio-ohjelmia enkä kahvipöytäkeskusteluja. En edes omia ajatuksiani. Hirvittävä paniikki ja vastustus alkoi hiipiä, kun joku vain vihjaisikin, että minun pitäisi mennä lääkäriin jonkin kammoamani asian takia. Pelkäsin piikkejä, hammaslääkäriä ja gynekologia. Rokotukset jäivät ottamatta ja hampaat pääsivät kauheaan kuntoon, reikiintyvät kun ovat. Ettei muuten varhaislapsuuden hirvittävillä hammaslääkärikokemuksilla voisi olla osansa asiassa? Tai korvien puhkomisella? Tilanteet ovat tatuoituneet aivoihini..!
Niin, lopulta kuitenkin oli säryn vuoksi pakko mennä hammaslääkäriin. En pystynyt enää nukkumaan. Pääsin perille (vielä pahemmasta pelosta kärsivä taitaisi pyörtyä matkalle..), selvisin jotenkuten tajuissani odotushuoneesta ja pääsin vieläpä horjuen ylös, kun minua kutsuttiin. Pulssi oli pelkkää värinää. Heti tuolissa totesin "HALUAN PUUDUTUKSEN!" =) Se oli pidättyväiseltä, kaiken kiltisti kärsivältä tytöltä uroteko! Hammaslääkäri oli loistava. Hän laittoi puudutuksen vaikuttamaan ajoissa, kun kirjasi ylös tietojani, oli rauhallinen, tyyni, varmaotteinen ja eleetön - minkä tajusin vasta kotona tahalliseksi taktiikaksi. Peloistani hän ei lähtenyt puhumaan mitään (hetken olin kauhuissani kun ensin luulin lääkäriä välinpitämättömäksi..!) vaan vaihtoi ovelasti puheenaihetta ja asiat etenivät kuin huomaamatta. Kotiin taisin leijua puoli metriä ilmassa! =)
Piikkipelostani pääsin, kun varasin ajan tarvitsemiani rokotuksia varten. Aloin tosissani pelätä jäykkäkouristusta, kun meille tuli ihana mullissa ruopiva koira ja sairaalassa työskentelevä äitini vastasi jäykkäkouristuskysymykseeni "No onhan niitä siellä teholla aina pari vuodessa. Kuinka niin?" Auh. Rokotus meni kuin huomaamatta ja sen jälkeen suorastaan hävetti.
Gynekologikammostani pääsin, kuten katikin, huippuymmärtäväisen lääkärin avulla. Kerroin heti ensi-istumalta kiputilastani (tutkimus on minulle todella vaikeaa, yhdyntä ollut aina mahdoton ajatus). Kerroin kuinka aiempi gynekologi oli runnonut todella välinpitämättömästi kunnes näin tähtiä ja vaadin saada päästä pois. Tähän uusi gynekologini totesi, että saan lähteä kotiin vaikka heti jos siltä tuntuu ja jätetään sillä kertaa kokonaan tutkimatta. Lähestulkoon itkin helpotuksesta ja sanoin, että hitto vie, yrittänyttä ei laiteta. Lääkäri totesi, että aikoo edetä hitaasti, vaatii saada tietää milloin sattuu ja tarpeen tullen saa vaikka potkaista. Vapisten kiipesin tuoliin ja lääkäri todella piti lupauksensa. Kokeeksi hän koski minua kevyesti reiteen ja sävähdin kauhusta. Hitaasti edeten tutkimus kuitenkin onnistui. Joka tapauksessa siitä tutkimuskerrasta tuli suhteellisen pintapuolinen =) mutta seuraavalla kerralla tunsin itseni jo vanhaksi karpaasiksi! ;)
Peloista pääseminen helpottaa elämää ja keventää oloa kuitenkin niin paljon, että suosittelen kokeilemaan kaikkea mahdollista: puhumista, rauhoittavia, hypnoosia, mielikuvaharjoittelua, mitä vain. Vaikka kuinka tuntuisi, että aion vain unohtaa koko asian, niin mielestäni pelko kuitenkin nakertaa mieltä jossakin taustalla. Pitäkää puolenne, jotta saatte ymmärtäväistä hoitoa. Olo tilanteesta selvittyä on huikea, kuten Katikin totesi. Tsemppiä kaikille, jotka rupeavat pelkojaan nujertamaan! Ja niillekin, jotka haluavat nyt hetkeksi vain unohtaa asian. ;) - Sampi
Siili kirjoitti:
Jätin tuossa aikaisemmin mainitsematta, että itse pääsin lääkäripelostani eroon juuri käymällä kaikissa kammoksumissani tilanteissa. Vaahtosin puhelimessa itku kurkussa äidilleni, kuinka hammastani särkee, eikä ajan varaaminen auta, koska tiedän etten kuitenkaan mene. Äitini järkipuheet ottivat minua suunnattomasti päähän. En tiedä mitä kaipasin ihmisiltä, joille asiaa paruin, en kai mitään.
En maininnut tuossa aikaisemmassa viestissä peloista pääsemisestä mitään, koska pelkäsin, että ketjun aloittajan pelko on vielä pahempi kuin mitä minun olivat. Muistan kyllä sen, etten kestänyt edes kirjoituksia aiheesta, en televisio-ohjelmia enkä kahvipöytäkeskusteluja. En edes omia ajatuksiani. Hirvittävä paniikki ja vastustus alkoi hiipiä, kun joku vain vihjaisikin, että minun pitäisi mennä lääkäriin jonkin kammoamani asian takia. Pelkäsin piikkejä, hammaslääkäriä ja gynekologia. Rokotukset jäivät ottamatta ja hampaat pääsivät kauheaan kuntoon, reikiintyvät kun ovat. Ettei muuten varhaislapsuuden hirvittävillä hammaslääkärikokemuksilla voisi olla osansa asiassa? Tai korvien puhkomisella? Tilanteet ovat tatuoituneet aivoihini..!
Niin, lopulta kuitenkin oli säryn vuoksi pakko mennä hammaslääkäriin. En pystynyt enää nukkumaan. Pääsin perille (vielä pahemmasta pelosta kärsivä taitaisi pyörtyä matkalle..), selvisin jotenkuten tajuissani odotushuoneesta ja pääsin vieläpä horjuen ylös, kun minua kutsuttiin. Pulssi oli pelkkää värinää. Heti tuolissa totesin "HALUAN PUUDUTUKSEN!" =) Se oli pidättyväiseltä, kaiken kiltisti kärsivältä tytöltä uroteko! Hammaslääkäri oli loistava. Hän laittoi puudutuksen vaikuttamaan ajoissa, kun kirjasi ylös tietojani, oli rauhallinen, tyyni, varmaotteinen ja eleetön - minkä tajusin vasta kotona tahalliseksi taktiikaksi. Peloistani hän ei lähtenyt puhumaan mitään (hetken olin kauhuissani kun ensin luulin lääkäriä välinpitämättömäksi..!) vaan vaihtoi ovelasti puheenaihetta ja asiat etenivät kuin huomaamatta. Kotiin taisin leijua puoli metriä ilmassa! =)
Piikkipelostani pääsin, kun varasin ajan tarvitsemiani rokotuksia varten. Aloin tosissani pelätä jäykkäkouristusta, kun meille tuli ihana mullissa ruopiva koira ja sairaalassa työskentelevä äitini vastasi jäykkäkouristuskysymykseeni "No onhan niitä siellä teholla aina pari vuodessa. Kuinka niin?" Auh. Rokotus meni kuin huomaamatta ja sen jälkeen suorastaan hävetti.
Gynekologikammostani pääsin, kuten katikin, huippuymmärtäväisen lääkärin avulla. Kerroin heti ensi-istumalta kiputilastani (tutkimus on minulle todella vaikeaa, yhdyntä ollut aina mahdoton ajatus). Kerroin kuinka aiempi gynekologi oli runnonut todella välinpitämättömästi kunnes näin tähtiä ja vaadin saada päästä pois. Tähän uusi gynekologini totesi, että saan lähteä kotiin vaikka heti jos siltä tuntuu ja jätetään sillä kertaa kokonaan tutkimatta. Lähestulkoon itkin helpotuksesta ja sanoin, että hitto vie, yrittänyttä ei laiteta. Lääkäri totesi, että aikoo edetä hitaasti, vaatii saada tietää milloin sattuu ja tarpeen tullen saa vaikka potkaista. Vapisten kiipesin tuoliin ja lääkäri todella piti lupauksensa. Kokeeksi hän koski minua kevyesti reiteen ja sävähdin kauhusta. Hitaasti edeten tutkimus kuitenkin onnistui. Joka tapauksessa siitä tutkimuskerrasta tuli suhteellisen pintapuolinen =) mutta seuraavalla kerralla tunsin itseni jo vanhaksi karpaasiksi! ;)
Peloista pääseminen helpottaa elämää ja keventää oloa kuitenkin niin paljon, että suosittelen kokeilemaan kaikkea mahdollista: puhumista, rauhoittavia, hypnoosia, mielikuvaharjoittelua, mitä vain. Vaikka kuinka tuntuisi, että aion vain unohtaa koko asian, niin mielestäni pelko kuitenkin nakertaa mieltä jossakin taustalla. Pitäkää puolenne, jotta saatte ymmärtäväistä hoitoa. Olo tilanteesta selvittyä on huikea, kuten Katikin totesi. Tsemppiä kaikille, jotka rupeavat pelkojaan nujertamaan! Ja niillekin, jotka haluavat nyt hetkeksi vain unohtaa asian. ;)Tiedän todellakin tuon tunteen, kuinka pelkää kamalasti eikä voi toteuttaa tutkimuksia edes omaksi parhaakseen. Gynekologipelostani myös minä kärsin ennen, mutta ihme kyllä, sain sen voitettua. Mikään ei siis ole mahdotonta.
Kävin gynellä ekaa kertaa ollessani jotain 18-vuotias. Kerroin olevani ensikertalainen ja juttelutuokio menikin yllättävän hyvin. Vähän varautuneena kipusin tuoliin, ja ihan syystä. Gyne oli erittäin kovakourainen ja huutoni kuului varmaan tk:n toiseen päähän. Tästä päivästä lähtien päätin, että minua ei mikään mahti voi saada samaan kokemukseen uudestaan. Toisin kuitenkin kävi.
Serkkuni on vanhempi kuin minä ja tekee gynen hommia. Olemme todella läheisiä. Hän sitten oli luonani käymässä ja niin keskustelu kääntyi näihin tutkimuksiin. Hän kuulemma oli huomannut, kuinka väri oli paennut kasvoiltani ja olin jäykistynyt ja alkanut tärisemään. Itse en kyllä sitä huomannut, mutta mieleeni tuli se ainoa tutkimus, jossa olin ollut. Hän sitten varovasti otti asian puheeksi ja sain kuin sainkin kerrottua asiani. Hän sanoi, että tuollaista kohtelua kukaan ei ansaitse ja että gynen voi vaihtaa. Sanoin hänelle, että en ikinä enää mene kyseiseen tutkimukseen. Serkku siinä sitten ohimennen sanoi, että jospa hän tekisi tutkimuksen. Mietin sitä kyllä useampaan kertaan, mutta onneksi menin, en kadu yhtään. Olin jännittynyt ja hermostunut, mutta tutkimus saatiin tehtyä. Pikkuhiljaa pystyin rentoutumaan ja etenimme todella hitaasti. Serkkuni vaati sanomaan heti, jos vähänkin sattuu, mutta ei sattunut yhtään. Vähän säpsähdin, kun näyte otettiin, mutta ei siinä sen kummempaa.
Nykyään käyn säännöllisesti serkkuni luona tutkimuksissa ja suoraan sanoen odotan sinne pääsyä. Saahan siinä tietää, että kaikki on kunnossa.
Tällä tavalla minä sain pelkoni voitettua. Tsemppiä kaikille muille, jotka yrittävät samaa.
- kaitsu
Ei ole naisen osa helppoa tässä suhteessa. Jokaisella kirjoitajalla on omat kokemuksensa. Oma vaimoni käy vuosittain tarkastuksessa ja se on minunkin etu.
Käynti ammattitaidottoman gynen vastaanotolla ( varsinkin eka kerta ) jättää varmasti jokaiseen tutkittavaan elinikäisen arven. Tuollainen potilaan kohtelu on anteeksiantamatonta. Älkää hyväksytö moista käytöstä vaan antakaa palautetta.
Työskentelen itse yksityisellä lääkäriasemalla ( en ole lääkäri) ja olen huomannut seuraavan seikan: Potilaat valittavat " huonoista lääkäreistä " hoitohenkilökunnalle. Kun heiltä kysyy antoivatko he saman palautteen myös ko. lääkärille niin vastaus on usein " en minä uskaltanut/ kehdannut. Miksi me suomalaiset emme uskalla reilusti antaa palautetta? En tiedä.
Joka tapauksessa, pitäkää huolta itsestänne ja vaatikaa hyvää ja eettisesti laadukasta kohtelua gynellä ( tai muulla lääkärillä käydessänne). - sara
Vakituiseen parisuhteeseen siirtyessäni ajattelin että e-pillereiden hankkiminen olisi nyt ajankohtaista. Viivyttelin asian kanssa, enkä meinannut saada aikaa varattua, gyne pelkoni takia. Pelkoni eivät olleet kovin suuria, mutta kumminkin asia kaiversi ja käynti kauhistutti. Mennä nyt tuntemattoman ihmisen naaman eteen jalat auki ja sit jos se viel sattuuki. Ajatuskin tuosta puistatti.
Lopulta sain itseni rohkaistua ja ajattelin että kyllä ne e-pillerit on pakko saada. Odottaessani vuoroa olin erittäin hermostunut ja en tiennyt miten päin olisin istunut. Mutta vuoroni tultaessa huomasin, että lääkäri oli mukava ja ammattitaitosen olonen. Sisätutkimus ei sattunut yhtään, ei tuntunut pahalta ja pystyin rentoutumaan. Sit se olikin silmänräpäykses ohi ja sain pukea housut jalkaan.
Jälkeenpäin olo oli tosi huojentunut ja tajusin et oli se hyvä et sain aikaiseks käydä ja voin seuraavalle käynnille mennä huoletta.
Ei tuo gynellä käynti nii kummosta oo. Kyllä jokainen itsestään huolta pitävä nainen pyrkii gynellä käymään silloin tällöin, vaikkei suurempaa syytä sinne ois mennäkkään! Minun mielipide. - glamourgirl88
täällä yks jolla aivan järkyttävä kammo. kerran menin pöydälle mutta rupesin huutamaan kun hän levitti emättimen aukkoa sormillaan ja tutkimus keskeytyi
- sdadsdsad
Mikähän siinä tosiaan on, että usein nimenomaan gynekologipelkoon suhtaudutaan naisten taholta todella aggressiivisesti ja tuomitsevasti? Esim. hammaslääkärikammoa ymmärretään paljon helpommin, mutta gynekologikammoisen päälle suunnilleen syljetään. Onko joillakin naisilla jokin alitajuinen tarve alistaa muiden naisten alapäät käsittelyn kohteiksi vai mitä?
- gynen vuosiasiakas
ei siinä mitään kummallista ,itsekin aikanaan sain paniikin hemmaslääkärissä ja pelon ,hoito jäi kesken,kunnes sanoin siellä että pelkään ja ahdistun.samoin voit kertoa gynegologille peloistasi,hän kertoo tutkimuksen etenemisestä ja kertoo mitä milloinkin tekee.se jo auttaa kun kerrot kammostasi .hoitataja käsittelee asiakasta eritavoin.et ole ainoa etkä ensimmäinen joka pelkää jotain juttua.tsemppiä!hyvä,huolehdi vaan jatkossakin itsestäsi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän402042Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p451577Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,291461- 191447
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61431Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11405Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21377Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11310Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21240Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta51227