Paljonko saa omistaa ja saada palkkaa?

Raha on arka aihe. Rahan pitäisi olla vain vaihdon väline, mutta siitä on tullut itsetarkoitus. Siinä vaiheessa kun jokainen on saanut perustarpeensa tyydytettyä, siitä ylijäävä raha muutetaan mammonaksi. Me halutaan omistaa.
Lopulta olemme sitä, mitä omistamme. Meidän asemamme muiden ihmisten edessä paranee, me saamme ”arvostusta”.

Mammona tuo mukavuutta ja ”turvallisuutta”. Jokainen jolla on mammonaa kylliksi saa kiitosta; ahkeruus, taitavuus, taloudellisuus, ”järkevyys”, älykkyys jne. kytketään tuohon ihmiseen. Kukapa ei haluaisi olla sellainen.

Niin, tästä ollaan hiljaa ja hissukseen, sillä liian monella uskovallakin on taipumus tähän syntiin.

mummomuori kirjoitti:

Raha on arka aihe. Rahan pitäisi olla vain vaihdon väline, mutta siitä on tullut itsetarkoitus. Siinä vaiheessa kun jokainen on saanut perustarpeensa tyydytettyä, siitä ylijäävä raha muutetaan mammonaksi. Me halutaan omistaa.
Lopulta olemme sitä, mitä omistamme. Meidän asemamme muiden ihmisten edessä paranee, me saamme ”arvostusta”.

Mammona tuo mukavuutta ja ”turvallisuutta”. Jokainen jolla on mammonaa kylliksi saa kiitosta; ahkeruus, taitavuus, taloudellisuus, ”järkevyys”, älykkyys jne. kytketään tuohon ihmiseen. Kukapa ei haluaisi olla sellainen.

Niin, tästä ollaan hiljaa ja hissukseen, sillä liian monella uskovallakin on taipumus tähän syntiin.

Lue lisää

@mummomuori kirjoitat
"Niin, tästä ollaan hiljaa ja hissukseen, sillä liian monella uskovallakin on taipumus tähän syntiin."

Niin, hiljaa ollaan.

Ei tällä tavalla innosta Jumalan valltakuntaan pääsy.

Ei kukaan usko koko Jumalan valtakuntaan!

Omaa kilpeä vain täällä maailmassa kiillotetaan.
Halutaan elää tässä ajassa mukavasti. Valitaan noudatettaviksi helpommat kehotukset, rusinat pullasta.
Rikkauksia halutaan koota, koska niillä saa arvostusta ihmisiltä.

mummomuori kirjoitti:

Raha on arka aihe. Rahan pitäisi olla vain vaihdon väline, mutta siitä on tullut itsetarkoitus. Siinä vaiheessa kun jokainen on saanut perustarpeensa tyydytettyä, siitä ylijäävä raha muutetaan mammonaksi. Me halutaan omistaa.
Lopulta olemme sitä, mitä omistamme. Meidän asemamme muiden ihmisten edessä paranee, me saamme ”arvostusta”.

Mammona tuo mukavuutta ja ”turvallisuutta”. Jokainen jolla on mammonaa kylliksi saa kiitosta; ahkeruus, taitavuus, taloudellisuus, ”järkevyys”, älykkyys jne. kytketään tuohon ihmiseen. Kukapa ei haluaisi olla sellainen.

Niin, tästä ollaan hiljaa ja hissukseen, sillä liian monella uskovallakin on taipumus tähän syntiin.

Lue lisää

Sattuipa eilen illalla tapaus. Menin käymään lähikaupassa rönttyvaatteissa ja muutenkin sukimattomana. Kauppa on ihan tuossa lähellä ja niin tuttu paikka, että voisin mennä sinne melkein vaikka saunatakissa. No, kaupan imagoa ajatellen se on tietenkin ajattelematonta...

Tulin kassalle ja aloin lappaa ostoksia korista hihnalle. Takaani sanoi naisen ääni, että minulta putosi jotain lattialle. Nostin tavaran ylös, kiitin naista ja vilkaisin häntä samalla. Siinä seisoi nuori tyylikäs nainen ja katsoi minua, ja hätkähdin hänen silmiensä ja kasvojensa ilmettä. Se oli kova ja halveksiva. Hänen silmissään olin selvästikin jokin epä-olio, köyhä ja kelvoton.
Tavaroita pakatessani katsoin naista tarkemmin. Hän oli itsetyytyväisen oloinen, otti vähät ostoksensa ja häipyi ulos.

Jäin mietteliääksi. Naisen ilme oli ollut järkyttävä. Minusta tuntui, kuin hän olisi itse joutunut aikanaan sellaisen asennoitumisen kohteeksi, ehkä lapsena, ja saanut siitä tarpeen nousta "vahvaksi" niin ettei häntä enää pystyttäisi halveksimaan. Nyt hän näki sen heikon itsensä minussa.

Kun minusta tuntuu, että tämä suomalaisten vimma päteä aineellisella nousee nöyryytyksistä. Pelätään, ettei vain jouduttaisi taas kokemaan sellaista. Siksi rahaan ja mammonaan liittyvät asiat ovat niin arkoja. Niiden pohjalla on jotakin haavoittunutta.

Kun minusta tuntuu, että

@AntiChrisu:

Samansuuntaisia summia Suomessa ajattelisin minäkin sopiviksi. Jos sitten verrataan kaikkien maiden ihmisten elintasoon, niin vielä paljon vaatimattomampaan suomalaisten pitää tyytyä, jotta neulansilmästä läpi pääsisi.
Autokin on harvoille aivan välttämätön - ei minullakaan ole, koska asun kaupungin keskustassa.

Piskuinen lauma Jumalan valtakuntaan työntyy neulansilmän lävitse. (Luuk. 12:32)
Enemmistö on juhlansa juhlinut jo eläissään ja jää mahastaan kiinni neulansilmäporttiin.
Mutta ei tämä kohtalo uskovaisiksi itseään väittäviä huoleta tippaakaan.
Jo siitä näkee, että eivät usko itsekään, koska eivät tippaakaan pelkää rikastumista vaan seliseliä pukkaavat, että Jumala siunaa oikein uskovia omaisuudella.
Elvistelevät uskovaisina vain sen vuoksi, koska silläkin tapaa saavat itseään korotettua ja rehellisempiä ihmisiä saavat lyödä Raamatulla päähän.

@agnus Dei: et ymmärrä ollenkaan.

Miksi pitäisi olla tietoa kaiken maailman pappien palkoista?

Kaikki ylimääräinen pitää antaa köyhille.

Ei saman alan palkkoja vertailla!

Askeettista elämää on elettävä ja kaikki ylimääräinen köyhille.

Kiitos kommentista Kirkko kuulolla Päivi Aikasalo!
"Minusta on kuitenkin olennaista, mitä ihminen tekee sillä palkalla tai omaisuudella, joka hänen hallussaan on. Miten siis käyttää omaisuuttaan. Sitä, jolla on suuri omaisuus, ei kannata heti leimata - omaisuudella voi tehdä myös paljon hyvää."

- Tästä olen aivan samaa mieltä.
Mutta edelleen haluan korostaa, että tätä syntiä hyssytellään ja tästä synnistä vaietaan paaaaaljon enempi kuin murhasta ja huomattavasti enemmän kuin aviorikoksestakin.


- Ei varmastikaan ole Jumalankaan tarkoitus, ettei mitään omaisuutta saa olla kenelläkään.
Olisiko niin, että siihen omaisuuteen ei saa rakastua vaan "rahahan on käyttöä varten" kuten iskelmässä rallatellaan.
Aurora Karamzin on hyvä esimerkki ihmisestä, joka käytti varallisuuttaan hyvän edistämiseen.
Hyvä ja Jumalaa pelkäävä talousneroihminen osaa käyttää ja käyttääkin varallisuuttaan monien ihmisten avuksi. Sellainen varallisuuden omistaminen on käsitykseni mukaan Raamatunkin valossa hyväksyttävää.
Ei kaikkien tarvitse olla köyhiä eikä heti tarvitse jakaa ylimääräistä pois, jos sillä ylimääräisellä kykenee tekemään ja tekee myös jotain hyvää ja rakentavaa toisille ihmisille ja yhteisölle ja nimenomaan ei vain omalle porukalle vaan toisille ihmisille uskoon ja kieleen ja muihin ihmisen ominaisuuksiin katsomatta.


Jaak 5:4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."

- Tämä Raamatun lause tuo esiin vääryydellä ja toisten ihmisten hyväksi käytöllä ja alistamisella rikastumisen.

- Aarteiksi voidaan koota muutakin kuin rahaa, kultaa ja muuta sellaista omaisuutta.
Minun mielestäni vanhoillislestadiolaispomojen sanat haastatteluissa Lumijoen suviseurojen jälkeen osallistujien suurista lukumääristä ja miten paljon on tässä herätysliikkeessä lapsia ja miten paljon syötiin hernekeittoa olivat rehvastelua.
Vanhoillislestadiolaispomot ovat rikastuneet suuriin lapsilukuihin äitien synnyttämispakolla.
Väsymyksen ja taloudellisten vaikeuksienkin keskellä painiskelevien suurperheiden vanhempien "valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."
Vl-perheet on alistettu vääryydellä rikastuttamaan vl-herätysliikettä.
K24:ssä sattuu olemaan juuri blogi tästä asiasta:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=351&id=21077
ja tässä linkki edellisen blogin tarkoittamaan kirjoitukseen Päivämiehessä
http://www.srk.fi/index.php?p=asioita_ajassamme_lasten_vast


Rikkauksien kerääminen tai ainakin halu kerätä kun on kenen tahansa synti.
Niin yleinen, että se on kokenut inflaation eikä ole enää juuri minkään arvoinen synti.
Mutta näinhän ei asia ole vaan Raamatun mukaan rikkauksien kerääminen on edelleen murhan arvoinen synti.
Tuhahdamme: Uskomatonta! Ei ole totta! Ei se ole noin!

"Paitsi että ensiksi on muistutettava, että taivaaseen pääsy on jokaisella vain Jumalan armon varassa."

Parahin Päivi,

jos vaikka heti alkuunsa unohdettaisi koko taivaaseen pääsy, niin homma selkenisi huomattavasti, eikä tarvitsisi kisata siitä kuka sinne pääsee ja millä keinoin. Lakkaisi ihmisten eriarvoistaminen siinäkin suhteessa.

Lupaukset kenenkään taivaisiin pääsystä kun on täysin perusteettomia ja katteettomia, ja niitä käytetään vain vallankäytön välineenä.

Voiskos siis mitenkään ajatella sellaista rehellistä linjaa, että saarnaspöntöstä lausuttaisi, että taivaan ominaisuuksista tai edes olemassaolosta ei ole kenelläkään mitään todellista tietoa, eikä mitään tietoa siitä, miten sinne pääsee, jos se siis on olemassakaan. Taivaspohdiskelujen sijaan voimme keskittyä pohtimaan, miten elämä itsessään voitaisi tehdä enemmän haaveilemamme taivaan kaltaiseksi.

Kävisikös tällainen mitenkään?

niin muuttuu maailma kirjoitti:

Kiitos kommentista Kirkko kuulolla Päivi Aikasalo!
"Minusta on kuitenkin olennaista, mitä ihminen tekee sillä palkalla tai omaisuudella, joka hänen hallussaan on. Miten siis käyttää omaisuuttaan. Sitä, jolla on suuri omaisuus, ei kannata heti leimata - omaisuudella voi tehdä myös paljon hyvää."

- Tästä olen aivan samaa mieltä.
Mutta edelleen haluan korostaa, että tätä syntiä hyssytellään ja tästä synnistä vaietaan paaaaaljon enempi kuin murhasta ja huomattavasti enemmän kuin aviorikoksestakin.


- Ei varmastikaan ole Jumalankaan tarkoitus, ettei mitään omaisuutta saa olla kenelläkään.
Olisiko niin, että siihen omaisuuteen ei saa rakastua vaan "rahahan on käyttöä varten" kuten iskelmässä rallatellaan.
Aurora Karamzin on hyvä esimerkki ihmisestä, joka käytti varallisuuttaan hyvän edistämiseen.
Hyvä ja Jumalaa pelkäävä talousneroihminen osaa käyttää ja käyttääkin varallisuuttaan monien ihmisten avuksi. Sellainen varallisuuden omistaminen on käsitykseni mukaan Raamatunkin valossa hyväksyttävää.
Ei kaikkien tarvitse olla köyhiä eikä heti tarvitse jakaa ylimääräistä pois, jos sillä ylimääräisellä kykenee tekemään ja tekee myös jotain hyvää ja rakentavaa toisille ihmisille ja yhteisölle ja nimenomaan ei vain omalle porukalle vaan toisille ihmisille uskoon ja kieleen ja muihin ihmisen ominaisuuksiin katsomatta.


Jaak 5:4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."

- Tämä Raamatun lause tuo esiin vääryydellä ja toisten ihmisten hyväksi käytöllä ja alistamisella rikastumisen.

- Aarteiksi voidaan koota muutakin kuin rahaa, kultaa ja muuta sellaista omaisuutta.
Minun mielestäni vanhoillislestadiolaispomojen sanat haastatteluissa Lumijoen suviseurojen jälkeen osallistujien suurista lukumääristä ja miten paljon on tässä herätysliikkeessä lapsia ja miten paljon syötiin hernekeittoa olivat rehvastelua.
Vanhoillislestadiolaispomot ovat rikastuneet suuriin lapsilukuihin äitien synnyttämispakolla.
Väsymyksen ja taloudellisten vaikeuksienkin keskellä painiskelevien suurperheiden vanhempien "valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."
Vl-perheet on alistettu vääryydellä rikastuttamaan vl-herätysliikettä.
K24:ssä sattuu olemaan juuri blogi tästä asiasta:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=351&id=21077
ja tässä linkki edellisen blogin tarkoittamaan kirjoitukseen Päivämiehessä
http://www.srk.fi/index.php?p=asioita_ajassamme_lasten_vast


Rikkauksien kerääminen tai ainakin halu kerätä kun on kenen tahansa synti.
Niin yleinen, että se on kokenut inflaation eikä ole enää juuri minkään arvoinen synti.
Mutta näinhän ei asia ole vaan Raamatun mukaan rikkauksien kerääminen on edelleen murhan arvoinen synti.
Tuhahdamme: Uskomatonta! Ei ole totta! Ei se ole noin!

Lue lisää

Kirkko kuulolla Päivi Aikasalo kirjoitat
"Paitsi että ensiksi on muistutettava, että taivaaseen pääsy on jokaisella vain Jumalan armon varassa."

Minusta me muistamme tuon liiankin hyvin.

Jos ja kun me tiedämme rikkauksien keräämisen synniksi, niin emme me saisi tuon armon muistamisen takia jatkaa muina miehinä rikkauksien keräämistä!
Ei armo ole mikään automaatti, jonka ansiosta saa tehdä mitä vaan ja sanoa, että ARMOSTA, armosta pelastutaan ei tarvita tekoja - tai vielä enemmän kuulee, ettei saa olla tekoja.
Mitä Jeesus sanoikaan aviorikoksesta kiinniotetulle naiselle, jonka kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luo?
"MENE, ÄLÄKÄ TÄSTEDES ENÄÄ SYNTIÄ TEE".
Joh. 8:11 Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee".

niin muuttuu maailma kirjoitti:

Kiitos kommentista Kirkko kuulolla Päivi Aikasalo!
"Minusta on kuitenkin olennaista, mitä ihminen tekee sillä palkalla tai omaisuudella, joka hänen hallussaan on. Miten siis käyttää omaisuuttaan. Sitä, jolla on suuri omaisuus, ei kannata heti leimata - omaisuudella voi tehdä myös paljon hyvää."

- Tästä olen aivan samaa mieltä.
Mutta edelleen haluan korostaa, että tätä syntiä hyssytellään ja tästä synnistä vaietaan paaaaaljon enempi kuin murhasta ja huomattavasti enemmän kuin aviorikoksestakin.


- Ei varmastikaan ole Jumalankaan tarkoitus, ettei mitään omaisuutta saa olla kenelläkään.
Olisiko niin, että siihen omaisuuteen ei saa rakastua vaan "rahahan on käyttöä varten" kuten iskelmässä rallatellaan.
Aurora Karamzin on hyvä esimerkki ihmisestä, joka käytti varallisuuttaan hyvän edistämiseen.
Hyvä ja Jumalaa pelkäävä talousneroihminen osaa käyttää ja käyttääkin varallisuuttaan monien ihmisten avuksi. Sellainen varallisuuden omistaminen on käsitykseni mukaan Raamatunkin valossa hyväksyttävää.
Ei kaikkien tarvitse olla köyhiä eikä heti tarvitse jakaa ylimääräistä pois, jos sillä ylimääräisellä kykenee tekemään ja tekee myös jotain hyvää ja rakentavaa toisille ihmisille ja yhteisölle ja nimenomaan ei vain omalle porukalle vaan toisille ihmisille uskoon ja kieleen ja muihin ihmisen ominaisuuksiin katsomatta.


Jaak 5:4 Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."

- Tämä Raamatun lause tuo esiin vääryydellä ja toisten ihmisten hyväksi käytöllä ja alistamisella rikastumisen.

- Aarteiksi voidaan koota muutakin kuin rahaa, kultaa ja muuta sellaista omaisuutta.
Minun mielestäni vanhoillislestadiolaispomojen sanat haastatteluissa Lumijoen suviseurojen jälkeen osallistujien suurista lukumääristä ja miten paljon on tässä herätysliikkeessä lapsia ja miten paljon syötiin hernekeittoa olivat rehvastelua.
Vanhoillislestadiolaispomot ovat rikastuneet suuriin lapsilukuihin äitien synnyttämispakolla.
Väsymyksen ja taloudellisten vaikeuksienkin keskellä painiskelevien suurperheiden vanhempien "valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin."
Vl-perheet on alistettu vääryydellä rikastuttamaan vl-herätysliikettä.
K24:ssä sattuu olemaan juuri blogi tästä asiasta:
http://www.kotimaa24.fi/blogit/article/?bid=351&id=21077
ja tässä linkki edellisen blogin tarkoittamaan kirjoitukseen Päivämiehessä
http://www.srk.fi/index.php?p=asioita_ajassamme_lasten_vast


Rikkauksien kerääminen tai ainakin halu kerätä kun on kenen tahansa synti.
Niin yleinen, että se on kokenut inflaation eikä ole enää juuri minkään arvoinen synti.
Mutta näinhän ei asia ole vaan Raamatun mukaan rikkauksien kerääminen on edelleen murhan arvoinen synti.
Tuhahdamme: Uskomatonta! Ei ole totta! Ei se ole noin!

Lue lisää

Kun mietimme sitä, että mitä se omaisuus kenellekin on, liian usein tarkoitetaan jotain taloa mikä omistetaan. Ei oikeastaan taideta ymmärtää, mitä ne pienen ihmisen valinnat yhteen kerättynä ovat ja kuinka ne vaikuttavat maailman talouteen? Enkä ihmettele, sillä aikamoinen kokonaisuus se on.

Mitä me tarvitsemme? Tarpeet ovat varmasti erilaisia. Toisaalta meille luodaan koko ajan uusia tarpeita. Kun se tapahtuu pikkuhiljaa, vuosien myötä, ei siihen enää kiinnitä huomiota. On vain mukavaa tai kivaa saada ostaa jotain. Voimme toki perustella sitä jollain järkisyyllä, mutta ehkä useimmiten vähän ontuvasti.

”…eikä heti tarvitse jakaa ylimääräistä pois, jos sillä ylimääräisellä kykenee tekemään ja tekee myös jotain hyvää ja rakentavaa toisille ihmisille…”.

Kun katselee ympärilleen ja sitä, kuinka ihmiset asuvat nykyään, niin hurjan paljon hukkatilaa on. Kaksi henkeä voi asua monen huoneen huoneistossa. Tilaa olisi asuttaa siihen muitakin. Miksi niin ei tehdä? perustelut ovat usein ”taloususkonnon” mukaiset.

”Hyvä ja Jumalaa pelkäävä talousneroihminen osaa käyttää ja käyttääkin varallisuuttaan monien ihmisten avuksi.”

Olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä on aika mahdoton yhdistelmä. En pidä yhtään sattumana sitä että kreikkalaisilla oli aikoinaan kauppiaiden ja varkaiden jumala sama. Se, joka parhaiten menestyy, on myös se röyhkein, sillä siihen suuret voitot perustuvat. Yrittäjistäkin se on pieni joukko (usein käsityöläisiä ym.) joille riittää se, että saavat leipänsä yrittämisestä. Kohtuullinen voitto siis.

Kun mietitään sitä millä tavalla ollaan osallisia myös itse tähän talouskuplaan, siitä jo nousee hiki. Jokainen jolla on lainaa pankista tai rahat sijoitettuna osakkeisiin yms. ovat osa tätä kuplaa. He ovat (tai me!) olleet mahdollistamassa sitä ja ylläpitävät sitä kynsin hampain.

”Niin yleinen, että se on kokenut inflaation eikä ole enää juuri minkään arvoinen synti.”

Tässä olen samaa mieltä, ja minusta se on pelottavin synti. Se on puettu niin kauniisiin vaatteisiin, että jokainen joka sitä kritisoi, joutuu melkoiseen vastatuuleen.

mummomuori kirjoitti:

Kun mietimme sitä, että mitä se omaisuus kenellekin on, liian usein tarkoitetaan jotain taloa mikä omistetaan. Ei oikeastaan taideta ymmärtää, mitä ne pienen ihmisen valinnat yhteen kerättynä ovat ja kuinka ne vaikuttavat maailman talouteen? Enkä ihmettele, sillä aikamoinen kokonaisuus se on.

Mitä me tarvitsemme? Tarpeet ovat varmasti erilaisia. Toisaalta meille luodaan koko ajan uusia tarpeita. Kun se tapahtuu pikkuhiljaa, vuosien myötä, ei siihen enää kiinnitä huomiota. On vain mukavaa tai kivaa saada ostaa jotain. Voimme toki perustella sitä jollain järkisyyllä, mutta ehkä useimmiten vähän ontuvasti.

”…eikä heti tarvitse jakaa ylimääräistä pois, jos sillä ylimääräisellä kykenee tekemään ja tekee myös jotain hyvää ja rakentavaa toisille ihmisille…”.

Kun katselee ympärilleen ja sitä, kuinka ihmiset asuvat nykyään, niin hurjan paljon hukkatilaa on. Kaksi henkeä voi asua monen huoneen huoneistossa. Tilaa olisi asuttaa siihen muitakin. Miksi niin ei tehdä? perustelut ovat usein ”taloususkonnon” mukaiset.

”Hyvä ja Jumalaa pelkäävä talousneroihminen osaa käyttää ja käyttääkin varallisuuttaan monien ihmisten avuksi.”

Olen tullut siihen lopputulokseen, että tämä on aika mahdoton yhdistelmä. En pidä yhtään sattumana sitä että kreikkalaisilla oli aikoinaan kauppiaiden ja varkaiden jumala sama. Se, joka parhaiten menestyy, on myös se röyhkein, sillä siihen suuret voitot perustuvat. Yrittäjistäkin se on pieni joukko (usein käsityöläisiä ym.) joille riittää se, että saavat leipänsä yrittämisestä. Kohtuullinen voitto siis.

Kun mietitään sitä millä tavalla ollaan osallisia myös itse tähän talouskuplaan, siitä jo nousee hiki. Jokainen jolla on lainaa pankista tai rahat sijoitettuna osakkeisiin yms. ovat osa tätä kuplaa. He ovat (tai me!) olleet mahdollistamassa sitä ja ylläpitävät sitä kynsin hampain.

”Niin yleinen, että se on kokenut inflaation eikä ole enää juuri minkään arvoinen synti.”

Tässä olen samaa mieltä, ja minusta se on pelottavin synti. Se on puettu niin kauniisiin vaatteisiin, että jokainen joka sitä kritisoi, joutuu melkoiseen vastatuuleen.

Lue lisää

No, kuplat kestävät aikansa ja poksahtavat sitten rikki. Ne loistelevat jonkin aikaa sateenkaaren väreissä, ja sitten puff. Niinhän tässä talouskuplassakin on nyt käymässä. Seuraukset voivat olla aika karmeat.
Ihmiset lähtevät helposti kuplaan mukaan, koska se on kuin huumetta. Se perustuu tunteisiin ja unelmiin, ei reaalitodellisuuteen.

Kun Neuvostoliitto aikanaan kaatui, vapaan markkinatalouden kannattajat riemuitsivat, että todellinen ja oikea voitti valheen päälle rakennetun, koska niinhän aina lopulta käy. He eivät huomanneet, että heidän "uskonnossaan" oli sama vika kuin Neuvostoliiton "uskonnossa". Kumpikaan ei ottanut huomioon ihmistä, toimijaa. Kumpikin ajatteli, että kun systeemi rakennetaan tällaiseksi ja tällaiseksi, ihminen toimii sen puitteissa sen ehdoilla. Vaan kun ei toimi. Hän toimiikin omista ehdoistaan käsin, ja siihen ne kuplat särkyvät.
Kreikkalaisetkin ovat toimineet omasta kulttuuristaan käsin, ja sitä nämä EU-pölhöt eivät osanneet ottaa huomioon. Amerikkalaiset sijoittajat ja muut rahamaailmassa huseeraajat eivät noudattaneet systeemin vaatimaa moraalia.

Tämä taisi mennä jo aiheen vierestä, mutta näitä on vain hauska lätistä.

olipa kerran.. kirjoitti:

No, kuplat kestävät aikansa ja poksahtavat sitten rikki. Ne loistelevat jonkin aikaa sateenkaaren väreissä, ja sitten puff. Niinhän tässä talouskuplassakin on nyt käymässä. Seuraukset voivat olla aika karmeat.
Ihmiset lähtevät helposti kuplaan mukaan, koska se on kuin huumetta. Se perustuu tunteisiin ja unelmiin, ei reaalitodellisuuteen.

Kun Neuvostoliitto aikanaan kaatui, vapaan markkinatalouden kannattajat riemuitsivat, että todellinen ja oikea voitti valheen päälle rakennetun, koska niinhän aina lopulta käy. He eivät huomanneet, että heidän "uskonnossaan" oli sama vika kuin Neuvostoliiton "uskonnossa". Kumpikaan ei ottanut huomioon ihmistä, toimijaa. Kumpikin ajatteli, että kun systeemi rakennetaan tällaiseksi ja tällaiseksi, ihminen toimii sen puitteissa sen ehdoilla. Vaan kun ei toimi. Hän toimiikin omista ehdoistaan käsin, ja siihen ne kuplat särkyvät.
Kreikkalaisetkin ovat toimineet omasta kulttuuristaan käsin, ja sitä nämä EU-pölhöt eivät osanneet ottaa huomioon. Amerikkalaiset sijoittajat ja muut rahamaailmassa huseeraajat eivät noudattaneet systeemin vaatimaa moraalia.

Tämä taisi mennä jo aiheen vierestä, mutta näitä on vain hauska lätistä.

Lue lisää

Tuota, kun puhutaan eri talouskäsityksistä, niin on ihan hyvä ensin selvittää mitä ne ovat.

Vapaa markkinatalous ja sen ääriliberalistisin siipi tarkoittaa sitä, että kukaan ei valvo markkinoita, vaan ne hoitavat itse itsensä. Vähiten halutaan että valtiot siihen puuttuvat millään tavoin. Sitten ollaankin jo eri mieltä, kuinka tuo talousmekanismi toimii. Rahalla kun ei tunnetusti ole kotimaata eikä moraalia!

Ollaan siis tilanteessa jossa ”spagettihirviö” on päästetty irti, eikä ihminen enää voi sitä hallita. Nyt vain yritetään raivoisasti pysyä pinnalla. Pankit ja rahoituslaitokset ovat nyt ne Tärkeimmät, joita nyt tuetaan.

Voi vain heittää valistuneen arvauksen, ketkä pelastavat nuo? Ketkä joutuvat kodittomiksi, kärsivät ja köyhtyvät?

mummomuori kirjoitti:

Tuota, kun puhutaan eri talouskäsityksistä, niin on ihan hyvä ensin selvittää mitä ne ovat.

Vapaa markkinatalous ja sen ääriliberalistisin siipi tarkoittaa sitä, että kukaan ei valvo markkinoita, vaan ne hoitavat itse itsensä. Vähiten halutaan että valtiot siihen puuttuvat millään tavoin. Sitten ollaankin jo eri mieltä, kuinka tuo talousmekanismi toimii. Rahalla kun ei tunnetusti ole kotimaata eikä moraalia!

Ollaan siis tilanteessa jossa ”spagettihirviö” on päästetty irti, eikä ihminen enää voi sitä hallita. Nyt vain yritetään raivoisasti pysyä pinnalla. Pankit ja rahoituslaitokset ovat nyt ne Tärkeimmät, joita nyt tuetaan.

Voi vain heittää valistuneen arvauksen, ketkä pelastavat nuo? Ketkä joutuvat kodittomiksi, kärsivät ja köyhtyvät?

Lue lisää

Niin, siinähän se, että tuota "spagettihirviötä" ei suinkaan kuviteltu hirviöksi vaan hyväksi haltijaksi, joka tuo yleistä rikkautta ja runsautta, mutta ihmiset eivät olleetkaan sellaisia kuin heidän kuviteltiin olevan.

Heitänpä sellaisen "valistuneen" arvauksen, että maailman talous romahtaa, tulee sekasortoa, mellakoita ja kurjuutta. Sen keskellä röyhkeimmät porskuttavat ja pärjäävät arveluttavia keinoja käyttäen.

olipa kerran.. kirjoitti:

Niin, siinähän se, että tuota "spagettihirviötä" ei suinkaan kuviteltu hirviöksi vaan hyväksi haltijaksi, joka tuo yleistä rikkautta ja runsautta, mutta ihmiset eivät olleetkaan sellaisia kuin heidän kuviteltiin olevan.

Heitänpä sellaisen "valistuneen" arvauksen, että maailman talous romahtaa, tulee sekasortoa, mellakoita ja kurjuutta. Sen keskellä röyhkeimmät porskuttavat ja pärjäävät arveluttavia keinoja käyttäen.

Lue lisää

Niin, sitä siitä kerrotaan edelleen ja moni sitä puolustaa. Kun meille uskotellaan ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa.

Tuo arvaus ei ole mikään arvaus, sen on jo aikoinaan Karl Marx analysoinut. Tämä on monen markkinatalouden kannattajankin jo ollut pakko niellä.

Eikö pitäisi puhua myös siitä, että mistä mammonan hamuaminen johtuu. Nyt sanotaan vain sievistelevästi, että se johtuu ahneudesta. Mutta mistä ahneus johtuu? Ei ihmisellä ole tarvetta omistaa tarpeetonta, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Tosiasiassa ihmiset haalivat omaisuutta, jotta pätisivät sen avulla muiden ihmisten silmissä. Se taas johtuu siitä, että pelätään nöyryytettyyn asemaan joutumista, koska on ilmeisesti joskus koettu sellaista (esim. vanhempien taholta). Sitten nöyryytetään vuorostaan itse muita.

On aika turha puhua ihmisille kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja muista hyveistä, jos ei kajota siihen syyhyn, mikä on pohjalla, eli tähän nöyryyttämiseen. Se on henkistä väkivaltaa. Minusta tuntuu, että suuri osa Suomen kansasta on sen haavoittama, ja ongelma yritetään ratkaista sillä, että nöyryytetään entistä kiivaammin, eli raatoja tulee yhä enemmän.

Kiitos kommenteista Päivi Aikasalo ja nimim. olipa kerran ja kaikki toisetkin vastaajat!

Päivi Aikasalo kirjoitat
"ryhdymme jokainen tekemään tätä maailmaa haaveilemamme taivaan kaltaiseksi."

- Näin meidän pitäisi ja mutta sanomme pitäisi, pitäisi ja pitäisi. Sen tekemisen aloittamisen siirtämiselle hamaan tulevaisuuteen löydämme heti useita tekosyitä.
Yksi monista tekosyistä on, että:
Omaa elintasoamme emme kyllä mitenkään voi laskea, koska meidän tuttavammekaan eivät niin tee. Jos köyhtyisimme, emme me eivätkä lapsemme voisi harrastaa ja touhuta samoja juttuja kuin tuttavamme. Tuttavamme todennäköisesti heittäisvät meidät pois ystäväpiiristään, jos emme olisi suunnilleen yhtä varakkaita kuten hekin - Mistä tunnet sä ystävän?
"Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois" http://lirama.net/song/69368

Antti Pentikäinen puhui eilen ( 5.10.) Aamu-TV:ssä Itä-Afrikan nälänhädästä .
http://areena.yle.fi/video/1317793076105

- Ohjelmassa mainittiin, että Etiopian valtio myynyt parhaat viljelysmaat länsimaisten viljelijöiden käyttöön soijan viljelyyn, vaikka omasta kansasta satoja tuhansia ihmisiä kuolee vuosittain nälkään. Länsimaiset viljelijät saavat ruoan maailmanmarkkinahinnan noustua Etiopiassa viljelemiään tuotteita myydessään hyvät voitot. Siis rikastuvat, vaikka länsimaat ovat jo ennestään rikkaita.
Väärin tekee sekä Etiopian valtio, että nuo länsimaiset viljelijät. Etiopiassa jopa joutuu äkkiä vankilaan, jos kriittisesti mainitsee edes tästä.

- Tähän ja tämänkaltaisiin toimiin voisimme käyttää ihmisten ja firmojen HALVEKSIMISEN PELKOA

nimim. olipa kerran kirjoitti
"Sattuipa eilen illalla tapaus. Menin käymään lähikaupassa rönttyvaatteissa ja muutenkin sukimattomana"
"saanut siitä tarpeen nousta "vahvaksi" niin ettei häntä enää pystyttäisi halveksimaan."

- Firmatkin pelkäävät röyhkeytensä HALVEKSUNTAA
- koska se merkitsee firman boikotointia ja sitä kautta pienempiä voittoja omistajille.

olipa kerran.. kirjoitti:

Eikö pitäisi puhua myös siitä, että mistä mammonan hamuaminen johtuu. Nyt sanotaan vain sievistelevästi, että se johtuu ahneudesta. Mutta mistä ahneus johtuu? Ei ihmisellä ole tarvetta omistaa tarpeetonta, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Tosiasiassa ihmiset haalivat omaisuutta, jotta pätisivät sen avulla muiden ihmisten silmissä. Se taas johtuu siitä, että pelätään nöyryytettyyn asemaan joutumista, koska on ilmeisesti joskus koettu sellaista (esim. vanhempien taholta). Sitten nöyryytetään vuorostaan itse muita.

On aika turha puhua ihmisille kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja muista hyveistä, jos ei kajota siihen syyhyn, mikä on pohjalla, eli tähän nöyryyttämiseen. Se on henkistä väkivaltaa. Minusta tuntuu, että suuri osa Suomen kansasta on sen haavoittama, ja ongelma yritetään ratkaista sillä, että nöyryytetään entistä kiivaammin, eli raatoja tulee yhä enemmän.

Lue lisää

Nimim. olipa kerran.. kirjoitat
"Mutta mistä ahneus johtuu? Ei ihmisellä ole tarvetta omistaa tarpeetonta, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi."
"pelätään nöyryytettyyn asemaan joutumista, koska on ilmeisesti joskus koettu sellaista"

Varmasti on perää tuossa sanailussasi.
Sen voi huomata vaikkapa siitä, että hyvin varakkaiden perheiden jälkeläiset ovat firmojensa johtajina anteliaampia ja lämpöisempiä ja empaattisempia kuin sosiaalisessa hierarkiassa monta porrasta samaan asemaan kiiveneet.
Samoin suomensuotsalaiset ovat olleet varakkaampaa väkeä kuin saman seudun suomenkieliset - olen kuullut, että kulkukauppias tunnistaa Pohjanmaalla suomenkielisen talon äkäisyydestä ja ostamattomuudesta: kulkukauppias saa avopäisen lähdön.

Nimim. olipa kerran.. kirjoitat
"On aika turha puhua ihmisille kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja muista hyveistä, jos ei kajota siihen syyhyn, mikä on pohjalla, eli tähän nöyryyttämiseen."

Minun mielestäni ei ole ollenkaan turhaa! Kristinuskohan opettaa juuri sitä, että pysäyttäisimme pahuutta, ettemme jatkaisi pahan kierrätystä.
Olen saanut tietoa nuorten keskustelupalstoista, joissa afrikkalaiset eivät halua kertoa kotipaikkaansa, koska siihen paikkaan toinen lopettaa keskustelun. Gabon on yksi tällainen valtio Afrikassa, jonka nuori ei kerro, missä asuu.
"Öljyvarojensa takia Gabon on yksi Afrikan varakkaimmista valtioista. Vauraus on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti" http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabon
Rikkaat ovat siellä rikkaita mutta valaosa kansasta rutiköyhää.
- Jos nyt kuvitellaan, että Gabon muuttuu ja jakaa varallisuutensa kansalleen oikeudenmukaisesti, niin antaako tuo gabonilaisten nuorten kokema halveksunta heille oikeuden kostaa kärsimäänsä vääryyttä elämänsä loppuun saakka?
Onko se viisasta edes ateistinkaan mielestä? Kun kristityn elämä ei ainakaan saisi kulua kostaen syyttömille heikommilleen aiemmin kärsimänsä vääryydet. Kyllähän tämä kostamisen kierre olisi parasta pysäyttää.

Parahin Päivi,

Mikäli kirkon tarkoitus on varmistaa ihmisten taivaspaikat, silloin kirkon pitäisi ilmeisestikin keskittyä vain siihen.

Mikäli kirkko taas haluaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, pitäisi silloin keskittyä siihen, ja jättää taivaspaikkakeskustelut syrjään.

Jos nämä kaksi asiaa yhdistää, ollaan ongelmissa. Silloin aletaan perustella yhteiskunnallisia asioita yliluonnollisen ja havaitsemattoman olennon vaatimuksilla, lupauksilla, mielisuosiolla ja tuomiolla. Koska suoraa kommenttia ei koskaan taivaasta kuitenkaan koskaan tule, Jumalan tahdon tulkitsijoiksi ryhtyvät alkavat itse käyttää jumalallista auktoriteettiä, mikä mahdollistaa periaatteessa mitä tahansa.

Siis, yhteiskunnallisten kannanotoilla tulee olla ehdottomasti naturalistiset perustee, ja niitä on voitava kritisoida ja tutkiskella. Yliluonnollisen olennon määräyksiä näin voida käsitellä, vaan ollaan mun jumala on kovempi kuin sun jumala - tilanteessa.

Kumpaa se kirkko lopulta haluaa tehdä ja toteuttaa, armoa ja tuonpuoleista elämää vai sosiaalipolitikkaa? Molemmilla hevosilla ei voi pitemmän päälle ratsastaa, koska toinen niistä on näkymätön.

juutas. kirjoitti:

Parahin Päivi,

Mikäli kirkon tarkoitus on varmistaa ihmisten taivaspaikat, silloin kirkon pitäisi ilmeisestikin keskittyä vain siihen.

Mikäli kirkko taas haluaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, pitäisi silloin keskittyä siihen, ja jättää taivaspaikkakeskustelut syrjään.

Jos nämä kaksi asiaa yhdistää, ollaan ongelmissa. Silloin aletaan perustella yhteiskunnallisia asioita yliluonnollisen ja havaitsemattoman olennon vaatimuksilla, lupauksilla, mielisuosiolla ja tuomiolla. Koska suoraa kommenttia ei koskaan taivaasta kuitenkaan koskaan tule, Jumalan tahdon tulkitsijoiksi ryhtyvät alkavat itse käyttää jumalallista auktoriteettiä, mikä mahdollistaa periaatteessa mitä tahansa.

Siis, yhteiskunnallisten kannanotoilla tulee olla ehdottomasti naturalistiset perustee, ja niitä on voitava kritisoida ja tutkiskella. Yliluonnollisen olennon määräyksiä näin voida käsitellä, vaan ollaan mun jumala on kovempi kuin sun jumala - tilanteessa.

Kumpaa se kirkko lopulta haluaa tehdä ja toteuttaa, armoa ja tuonpuoleista elämää vai sosiaalipolitikkaa? Molemmilla hevosilla ei voi pitemmän päälle ratsastaa, koska toinen niistä on näkymätön.

Lue lisää

@juutas.: en ole Päivi, vaikka päivittelenkin usiasti, mutta uskaltaudun silti kommentoimaan sinulle :)
kirjoitat tuolla ylempänä
"Taivaspohdiskelujen sijaan voimme keskittyä pohtimaan, miten elämä itsessään voitaisi tehdä enemmän haaveilemamme taivaan kaltaiseksi."

Joo, luulenpa.
Enkä vain luule vaan uskon vakaasti, että ateistit, kristityt, juutalaiset, agnostikot, astmaatikot, ortodoksit ja monet muutkin kotkot, voivat olla yhtä mieltä rikkauksien keräämisen "syntisyydestä"=haitallisuudesta elämällemme tässä ja nyt.
Tässä voisimme löytää yhteisen sävelen.
Kuka sitten haluaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa ja sitä kautta parempaa elämänlaatua. Kuka taivasta tavoittelee.

niin muuttuu maailma kirjoitti:

Nimim. olipa kerran.. kirjoitat
"Mutta mistä ahneus johtuu? Ei ihmisellä ole tarvetta omistaa tarpeetonta, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi."
"pelätään nöyryytettyyn asemaan joutumista, koska on ilmeisesti joskus koettu sellaista"

Varmasti on perää tuossa sanailussasi.
Sen voi huomata vaikkapa siitä, että hyvin varakkaiden perheiden jälkeläiset ovat firmojensa johtajina anteliaampia ja lämpöisempiä ja empaattisempia kuin sosiaalisessa hierarkiassa monta porrasta samaan asemaan kiiveneet.
Samoin suomensuotsalaiset ovat olleet varakkaampaa väkeä kuin saman seudun suomenkieliset - olen kuullut, että kulkukauppias tunnistaa Pohjanmaalla suomenkielisen talon äkäisyydestä ja ostamattomuudesta: kulkukauppias saa avopäisen lähdön.

Nimim. olipa kerran.. kirjoitat
"On aika turha puhua ihmisille kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja muista hyveistä, jos ei kajota siihen syyhyn, mikä on pohjalla, eli tähän nöyryyttämiseen."

Minun mielestäni ei ole ollenkaan turhaa! Kristinuskohan opettaa juuri sitä, että pysäyttäisimme pahuutta, ettemme jatkaisi pahan kierrätystä.
Olen saanut tietoa nuorten keskustelupalstoista, joissa afrikkalaiset eivät halua kertoa kotipaikkaansa, koska siihen paikkaan toinen lopettaa keskustelun. Gabon on yksi tällainen valtio Afrikassa, jonka nuori ei kerro, missä asuu.
"Öljyvarojensa takia Gabon on yksi Afrikan varakkaimmista valtioista. Vauraus on kuitenkin jakautunut hyvin epätasaisesti" http://fi.wikipedia.org/wiki/Gabon
Rikkaat ovat siellä rikkaita mutta valaosa kansasta rutiköyhää.
- Jos nyt kuvitellaan, että Gabon muuttuu ja jakaa varallisuutensa kansalleen oikeudenmukaisesti, niin antaako tuo gabonilaisten nuorten kokema halveksunta heille oikeuden kostaa kärsimäänsä vääryyttä elämänsä loppuun saakka?
Onko se viisasta edes ateistinkaan mielestä? Kun kristityn elämä ei ainakaan saisi kulua kostaen syyttömille heikommilleen aiemmin kärsimänsä vääryydet. Kyllähän tämä kostamisen kierre olisi parasta pysäyttää.

Lue lisää

Niin. Ihmisellä on vara antaa, jos hän on oppinut luottamaan siihen, että hätään joutuessaan itse saa. Yhteisö on vakaa ja vahva, jos sen jäsenet luottavat tuolla tavalla toisiinsa.

Jos ihmistä on nöyryytetty tuntemaan itsensä arvottomaksi, ellei hän päde ulkonaisilla avuilla, hän masentuu tai alkaa haalia ulkonaista, ja tarpeeksi hyvään tilanteeseen päästyään alkaa halveksia huono-osaisempia. Minusta Suomessa asiat ovat nyt paljolti noin.

Kohtuuden ja opikeudenmukaisuuden puuttuminen ovat mielestäni seurauksia tai oireita, ja on aika turhaa hoitaa oireita jos ei kajota syyhyn. Kun ihmisellä on hätä omasta arvostaan ja olemassaolon oikeudestaan, hän voi kyllä myöntää, että kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat tarpeellisia, mutta ei toteuta niitä omassa elämässään. Hänellä ei ole siihen henkisesti varaa.
Puhun tässä koko ajan vain Suomen oloista.

Taisit ymmärtää niin, että kun sanoin syyhyn kajoamisen olevan välttämätöntä, luulit minun tarkoittavan kostamista. Ihmettelen ajatuksenjuoksuasi. Mitä järkeä on yrittää "parantaa" vääryys toisella vääryydellä? Kostamisessa vahingoittuu aina kostaja enemmän kuin kohde.
Nythän ihmiset kostavat kokemiaan nöyryytyksiä sysäämällä heikompia syrjään ja halveksimalla näitä. Kumpikin osapuoli vahingoittuu, kostaja enemmän, koska paatuu.
Syihin kajoaminen on sitä, että autetaan ihmisiä näkemään niitä ja sitä, miten ja miksi he ovat vahingoittuneet, ja että he ovat arvokkaita luonnostaan eikä sitä arvoa tarvitse ansaita. Tästä pitäisi puhua julkisesti ja yleisesti, koska se on tämän kansan vaiva.

olipa kerran.. kirjoitti:

Niin. Ihmisellä on vara antaa, jos hän on oppinut luottamaan siihen, että hätään joutuessaan itse saa. Yhteisö on vakaa ja vahva, jos sen jäsenet luottavat tuolla tavalla toisiinsa.

Jos ihmistä on nöyryytetty tuntemaan itsensä arvottomaksi, ellei hän päde ulkonaisilla avuilla, hän masentuu tai alkaa haalia ulkonaista, ja tarpeeksi hyvään tilanteeseen päästyään alkaa halveksia huono-osaisempia. Minusta Suomessa asiat ovat nyt paljolti noin.

Kohtuuden ja opikeudenmukaisuuden puuttuminen ovat mielestäni seurauksia tai oireita, ja on aika turhaa hoitaa oireita jos ei kajota syyhyn. Kun ihmisellä on hätä omasta arvostaan ja olemassaolon oikeudestaan, hän voi kyllä myöntää, että kohtuus ja oikeudenmukaisuus ovat tarpeellisia, mutta ei toteuta niitä omassa elämässään. Hänellä ei ole siihen henkisesti varaa.
Puhun tässä koko ajan vain Suomen oloista.

Taisit ymmärtää niin, että kun sanoin syyhyn kajoamisen olevan välttämätöntä, luulit minun tarkoittavan kostamista. Ihmettelen ajatuksenjuoksuasi. Mitä järkeä on yrittää "parantaa" vääryys toisella vääryydellä? Kostamisessa vahingoittuu aina kostaja enemmän kuin kohde.
Nythän ihmiset kostavat kokemiaan nöyryytyksiä sysäämällä heikompia syrjään ja halveksimalla näitä. Kumpikin osapuoli vahingoittuu, kostaja enemmän, koska paatuu.
Syihin kajoaminen on sitä, että autetaan ihmisiä näkemään niitä ja sitä, miten ja miksi he ovat vahingoittuneet, ja että he ovat arvokkaita luonnostaan eikä sitä arvoa tarvitse ansaita. Tästä pitäisi puhua julkisesti ja yleisesti, koska se on tämän kansan vaiva.

Lue lisää

olipa kerran.. kirjoitat
"Syihin kajoaminen on sitä, että autetaan ihmisiä näkemään niitä ja sitä, miten ja miksi he ovat vahingoittuneet, ja että he ovat arvokkaita luonnostaan eikä sitä arvoa tarvitse ansaita. Tästä pitäisi puhua julkisesti ja yleisesti, koska se on tämän kansan vaiva."


Se on kaikkien ihmisten vaiva, jossain määrin ainakin jokaisella. Me emme muistele tekemäämme pahaa emmekä tahallisiakaan loukkaamisiamme. Me muistelemme kärsimäämme pahaa ja emme ikinä unhoita, miten meitä loukattiin.

Mutta polkupyörää ei tarvitse keksiä uudestaan: 1. Kor. 13:5


(älkää hermostuko Raamatun lainausten inhoajat ;)
1. Kor. 13:1-13
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

niin muuttuu maailma kirjoitti:

olipa kerran.. kirjoitat
"Syihin kajoaminen on sitä, että autetaan ihmisiä näkemään niitä ja sitä, miten ja miksi he ovat vahingoittuneet, ja että he ovat arvokkaita luonnostaan eikä sitä arvoa tarvitse ansaita. Tästä pitäisi puhua julkisesti ja yleisesti, koska se on tämän kansan vaiva."


Se on kaikkien ihmisten vaiva, jossain määrin ainakin jokaisella. Me emme muistele tekemäämme pahaa emmekä tahallisiakaan loukkaamisiamme. Me muistelemme kärsimäämme pahaa ja emme ikinä unhoita, miten meitä loukattiin.

Mutta polkupyörää ei tarvitse keksiä uudestaan: 1. Kor. 13:5


(älkää hermostuko Raamatun lainausten inhoajat ;)
1. Kor. 13:1-13
13:1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
13:2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
13:3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
13:5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
13:7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
13:8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
13:9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
13:10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
13:11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
13:12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13:13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Lue lisää

"Se on kaikkien ihmisten vaiva, jossain määrin ainakin jokaisella. Me emme muistele tekemäämme pahaa emmekä tahallisiakaan loukkaamisiamme. Me muistelemme kärsimäämme pahaa ja emme ikinä unhoita, miten meitä loukattiin."

Ei kun minusta ihmiset eivät yleensä tiedä, mistä heidän pätemisentarpeensa nousee. He eivät usein edes tunnista sitä pätemisentarpeeksi. He saattavat kyllä muistaa nuo nöyryytykset, mutta eivät osaa yhdistää niitä omaan mielenlaatuunsa.
He ovat kuin jossain uskonnollisessa lahkossa kasvaneet, jotka ovat sisäistäneet väkivaltaisen asennoitumisen ja pitävät sitä normaalina. Heidän käsityksensä on, että tällainen ihminen on.

Suomen kansa on minusta tässä asiassa aika lailla tuollaisen lahkon kaltainen. Täällä kasvetaan tiettyyn kulttuuriin ja pidetään sitä normaalina. Siihen kuuluu "näyttäminen" ja kateus, ja nyt liberaalin rahatalouden aikana ne ovat roihahtaneet ilmituleen, kun siihen on tarjoutunut vapaus.

olipa kerran.. kirjoitti:

"Se on kaikkien ihmisten vaiva, jossain määrin ainakin jokaisella. Me emme muistele tekemäämme pahaa emmekä tahallisiakaan loukkaamisiamme. Me muistelemme kärsimäämme pahaa ja emme ikinä unhoita, miten meitä loukattiin."

Ei kun minusta ihmiset eivät yleensä tiedä, mistä heidän pätemisentarpeensa nousee. He eivät usein edes tunnista sitä pätemisentarpeeksi. He saattavat kyllä muistaa nuo nöyryytykset, mutta eivät osaa yhdistää niitä omaan mielenlaatuunsa.
He ovat kuin jossain uskonnollisessa lahkossa kasvaneet, jotka ovat sisäistäneet väkivaltaisen asennoitumisen ja pitävät sitä normaalina. Heidän käsityksensä on, että tällainen ihminen on.

Suomen kansa on minusta tässä asiassa aika lailla tuollaisen lahkon kaltainen. Täällä kasvetaan tiettyyn kulttuuriin ja pidetään sitä normaalina. Siihen kuuluu "näyttäminen" ja kateus, ja nyt liberaalin rahatalouden aikana ne ovat roihahtaneet ilmituleen, kun siihen on tarjoutunut vapaus.

Lue lisää

olipa kerran.. kirjoitat
"Ei kun minusta ihmiset eivät yleensä tiedä, mistä heidän pätemisentarpeensa nousee."

Totta. Emme tunne itseämme. Paremmin kykenemme analysoimaan tuttujamme.

kirjoitat
"Siihen kuuluu "näyttäminen" ja kateus, ja nyt liberaalin rahatalouden aikana ne ovat roihahtaneet ilmituleen, kun siihen on tarjoutunut vapaus."

Näinkin.
Olen kyllä huomannut pehmeiden arvojen korostuneen enenevässä määrin nykyään. Kun kaikki tarpeellinen on, niin lisätään lasten ja perheen yhdessäoloa eikä maksimaalisesti ahnehdita työtä ja rikastumista enää sitten.
Paljon tunnen ihmisiä, jotka mittaavat ihmisen arvon rahalla, asemalla yhteiskunnassa ja titteleillä. Eikä sille mitään voi, että he haukankatseella naulitsevat sinut tietylle korkeudelle arvoasteikossaan ja sen mukaisen kohtelun sitten saat.

niin muuttuu maailma kirjoitti:

olipa kerran.. kirjoitat
"Ei kun minusta ihmiset eivät yleensä tiedä, mistä heidän pätemisentarpeensa nousee."

Totta. Emme tunne itseämme. Paremmin kykenemme analysoimaan tuttujamme.

kirjoitat
"Siihen kuuluu "näyttäminen" ja kateus, ja nyt liberaalin rahatalouden aikana ne ovat roihahtaneet ilmituleen, kun siihen on tarjoutunut vapaus."

Näinkin.
Olen kyllä huomannut pehmeiden arvojen korostuneen enenevässä määrin nykyään. Kun kaikki tarpeellinen on, niin lisätään lasten ja perheen yhdessäoloa eikä maksimaalisesti ahnehdita työtä ja rikastumista enää sitten.
Paljon tunnen ihmisiä, jotka mittaavat ihmisen arvon rahalla, asemalla yhteiskunnassa ja titteleillä. Eikä sille mitään voi, että he haukankatseella naulitsevat sinut tietylle korkeudelle arvoasteikossaan ja sen mukaisen kohtelun sitten saat.

Lue lisää

Minä taas ajattelen, että ehkä noille haukankatseisille jotakin voisikin. Uskon nimittäin, että suurin osa heistä ei haluaisi tosissaan olla pahoja. He ovat sitä ymmärtämättään. He ovat sen nöyryytyskulttuurin uhreja, josta puhuin. Vakavaa on se, että tuo kulttuuri on nyt ihan virallisesti hyväksyttyä ja toivottuakin. Se tuottaa invalideja, joista toiset alkavat panna vahingon kiertämään ja toiset syrjäytyvät. Kansa ei enää voi hyvin. Siksi tästä asiasta pitäisi puhua.

Näyttää kyllä siltä, että koko maailmantalous voi romahtaa, ja sitten on uudet sävelet.

olipa kerran.. kirjoitti:

Eikö pitäisi puhua myös siitä, että mistä mammonan hamuaminen johtuu. Nyt sanotaan vain sievistelevästi, että se johtuu ahneudesta. Mutta mistä ahneus johtuu? Ei ihmisellä ole tarvetta omistaa tarpeetonta, jos hän tuntee olonsa turvalliseksi.

Tosiasiassa ihmiset haalivat omaisuutta, jotta pätisivät sen avulla muiden ihmisten silmissä. Se taas johtuu siitä, että pelätään nöyryytettyyn asemaan joutumista, koska on ilmeisesti joskus koettu sellaista (esim. vanhempien taholta). Sitten nöyryytetään vuorostaan itse muita.

On aika turha puhua ihmisille kohtuudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja muista hyveistä, jos ei kajota siihen syyhyn, mikä on pohjalla, eli tähän nöyryyttämiseen. Se on henkistä väkivaltaa. Minusta tuntuu, että suuri osa Suomen kansasta on sen haavoittama, ja ongelma yritetään ratkaista sillä, että nöyryytetään entistä kiivaammin, eli raatoja tulee yhä enemmän.

Lue lisää

Ahneuden syy voi olla muukin kuin tuo mainitsemasi.

Ihmisellä on tarve saada paljon sellaista, mikä voi olla tarpeetonta. Omistaminen on usein se, mikä tuo sitä turvallisuuden tunnetta. Tai ainakin sitä haetaan omistamisen kautta. Tarpeellisuus on yksi keino, joka on sidonnainen kulttuuriin. Siksi mainonta ja markkinointi puree vahvasti meihin!

Materialla toki paikataan alemmuuden tai epävarmuuden tunteita. Moni hakee mm. itseluottamusta eri tuotemerkkien kautta. Toki se voi olla näyttämistä muille. Vaikka malliin ”katso nyt, vaikka silloin halveksitte, mutta entä nyt?” malliin. Ikävä kyllä tätä opettavat vanhemmat lapsilleenkin aika tehokkaasti.

Olen itse ollut köyhän lapsi. Olen myös valinnut tietynlaisen matalan elintason. Samoin en ole koskaan mm. pukeutunut normien mukaan. Tästä olen saanut kuulla pilkkaa, kiusaamistakin, ylenkatsetta ym.

MUTTA. Minut on myös kasvatettu ja halunnut kasvaa sellaiseen arvomaailmaan, joka perustuu vähän muuhun. Silloin tuo mahdollinen nöyryyttäminen ei vain toimi. Päinvastoin, useimmiten huvittaa, joskus kiukuttaa mutta useimmiten kalahtaa sen nöyryyttäjän omaan nilkkaan. En tarkoita että itse mitään tekisin, se vain on vääjäämätön seuraus.

juutas. kirjoitti:

Parahin Päivi,

Mikäli kirkon tarkoitus on varmistaa ihmisten taivaspaikat, silloin kirkon pitäisi ilmeisestikin keskittyä vain siihen.

Mikäli kirkko taas haluaa ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin, pitäisi silloin keskittyä siihen, ja jättää taivaspaikkakeskustelut syrjään.

Jos nämä kaksi asiaa yhdistää, ollaan ongelmissa. Silloin aletaan perustella yhteiskunnallisia asioita yliluonnollisen ja havaitsemattoman olennon vaatimuksilla, lupauksilla, mielisuosiolla ja tuomiolla. Koska suoraa kommenttia ei koskaan taivaasta kuitenkaan koskaan tule, Jumalan tahdon tulkitsijoiksi ryhtyvät alkavat itse käyttää jumalallista auktoriteettiä, mikä mahdollistaa periaatteessa mitä tahansa.

Siis, yhteiskunnallisten kannanotoilla tulee olla ehdottomasti naturalistiset perustee, ja niitä on voitava kritisoida ja tutkiskella. Yliluonnollisen olennon määräyksiä näin voida käsitellä, vaan ollaan mun jumala on kovempi kuin sun jumala - tilanteessa.

Kumpaa se kirkko lopulta haluaa tehdä ja toteuttaa, armoa ja tuonpuoleista elämää vai sosiaalipolitikkaa? Molemmilla hevosilla ei voi pitemmän päälle ratsastaa, koska toinen niistä on näkymätön.

Lue lisää

Jos yhteiskunnan käsittää joksikin erilliseksi, itsensä ulkopuoliseksi jutuksi, niin silloin asioiden yhdistäminen voi olla vaikeaa. Todellisuudessa on vaikeaa olla olematta osa tuota yhteiskuntaa.

Kirkon toiminta on aina osa yhteiskuntaa. sillä on oma paikkansa ja tehtävänsä. Se millä tavoin kirkko toimii käytännössä tässä yhteiskunnassa, on taas aika realistista juttua.

Sosiaalipolitiikka on varsin laaja kenttä.

”Se sisältää käsitteitä, kuten sosiaaliturvapolitiikka, koulutus-, asunto- ja aluepolitiikka sekä työ-, terveys- ja kansainvälinen sosiaalipolitiikka.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalipolitiikka

Miksi kirkko ei voisi kristinuskon mukaisesti olla auttamassa heitä, jotka tuota apua hakevat? Kun kunnan ja valtion palvelut ja apu ei aina riitä tai kohdistu kaikkia apua tarvitseviin, niin miksi kirkko ei omalta osaltaan voisi olla niitä järjestämässä? Ihan samoin kuin lukuisat eri järjestötkin (ns. kolmas sektori) tekevät?

mummomuori kirjoitti:

Ahneuden syy voi olla muukin kuin tuo mainitsemasi.

Ihmisellä on tarve saada paljon sellaista, mikä voi olla tarpeetonta. Omistaminen on usein se, mikä tuo sitä turvallisuuden tunnetta. Tai ainakin sitä haetaan omistamisen kautta. Tarpeellisuus on yksi keino, joka on sidonnainen kulttuuriin. Siksi mainonta ja markkinointi puree vahvasti meihin!

Materialla toki paikataan alemmuuden tai epävarmuuden tunteita. Moni hakee mm. itseluottamusta eri tuotemerkkien kautta. Toki se voi olla näyttämistä muille. Vaikka malliin ”katso nyt, vaikka silloin halveksitte, mutta entä nyt?” malliin. Ikävä kyllä tätä opettavat vanhemmat lapsilleenkin aika tehokkaasti.

Olen itse ollut köyhän lapsi. Olen myös valinnut tietynlaisen matalan elintason. Samoin en ole koskaan mm. pukeutunut normien mukaan. Tästä olen saanut kuulla pilkkaa, kiusaamistakin, ylenkatsetta ym.

MUTTA. Minut on myös kasvatettu ja halunnut kasvaa sellaiseen arvomaailmaan, joka perustuu vähän muuhun. Silloin tuo mahdollinen nöyryyttäminen ei vain toimi. Päinvastoin, useimmiten huvittaa, joskus kiukuttaa mutta useimmiten kalahtaa sen nöyryyttäjän omaan nilkkaan. En tarkoita että itse mitään tekisin, se vain on vääjäämätön seuraus.

Lue lisää

Niin, mutta sitähän sanoinkin, että ahneus iskee, jos ei tunne oloaan turvalliseksi.
Näyttämisellä tarkoitin paitsi uhoa myös sitä, että "ostaa" arvostusta, kun on mitä esitellä.

Itse en ole ollut koskaan köyhä enkä rikas. Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. Se on oikeastaan aika kummallista. Miksi minulla on ollut aina tarpeeksi sellaista, mitä en ole koskaan tavoitellut? No, ehtiihän tässä vielä tapahtua mitä vain. Ehkä löydän itseni pahasta pulasta.

Olen elänyt aina vaatimattomasti, koska mieli on ollut kiinni muunlaisissa asioissa kuin materiaalisissa. Siitä tuli sitten myös ongelmani. Ympäristön arvomaailman mukaan pitäisi olla toisenlainen. En oikein jaksaisi reagoida tuollaiseen arvomaailmaan, koska se on mielestäni mahdoton ja tuhoon tuomittu, mutta se pakottaa noteeraamaan olemassaolonsa.

olipa kerran.. kirjoitti:

Niin, mutta sitähän sanoinkin, että ahneus iskee, jos ei tunne oloaan turvalliseksi.
Näyttämisellä tarkoitin paitsi uhoa myös sitä, että "ostaa" arvostusta, kun on mitä esitellä.

Itse en ole ollut koskaan köyhä enkä rikas. Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. Se on oikeastaan aika kummallista. Miksi minulla on ollut aina tarpeeksi sellaista, mitä en ole koskaan tavoitellut? No, ehtiihän tässä vielä tapahtua mitä vain. Ehkä löydän itseni pahasta pulasta.

Olen elänyt aina vaatimattomasti, koska mieli on ollut kiinni muunlaisissa asioissa kuin materiaalisissa. Siitä tuli sitten myös ongelmani. Ympäristön arvomaailman mukaan pitäisi olla toisenlainen. En oikein jaksaisi reagoida tuollaiseen arvomaailmaan, koska se on mielestäni mahdoton ja tuhoon tuomittu, mutta se pakottaa noteeraamaan olemassaolonsa.

Lue lisää

olipa kerran.. kertoilet
"Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. "

Yllättävää!
Aivan päinvastaisen käsityksen sain lapsuudestasi ja elämästäsi kirjoittamasi perusteella.

niin muuttuu maailma kirjoitti:

olipa kerran.. kertoilet
"Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. "

Yllättävää!
Aivan päinvastaisen käsityksen sain lapsuudestasi ja elämästäsi kirjoittamasi perusteella.

Lue lisää

Ai, miten niin? Kertoisitko syyn tuohon.

niin muuttuu maailma kirjoitti:

olipa kerran.. kertoilet
"Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. "

Yllättävää!
Aivan päinvastaisen käsityksen sain lapsuudestasi ja elämästäsi kirjoittamasi perusteella.

Lue lisää

Hei, "niin muuttuu maailma"! Odottelin vähän ja kävin katsomassa, josko olisit vastannut, mutta et ole ilmeisesti ollut paikalla. Minua kiinnostaa kovasti ajatuksenkulkusi, että miten tuollaiseen johtopäätökseen päädyit.
Häivyn nyt muutamaksi tunniksi, mutta käyn luultavasti iltapäivällä katsomassa, josko vastauksesi olisi tullut.

olipa kerran.. kirjoitti:

Niin, mutta sitähän sanoinkin, että ahneus iskee, jos ei tunne oloaan turvalliseksi.
Näyttämisellä tarkoitin paitsi uhoa myös sitä, että "ostaa" arvostusta, kun on mitä esitellä.

Itse en ole ollut koskaan köyhä enkä rikas. Rahaa on ollut lapsesta asti aina juuri sen verran, ettei sitä ole tarvinnut suuremmin ajatella. Se on oikeastaan aika kummallista. Miksi minulla on ollut aina tarpeeksi sellaista, mitä en ole koskaan tavoitellut? No, ehtiihän tässä vielä tapahtua mitä vain. Ehkä löydän itseni pahasta pulasta.

Olen elänyt aina vaatimattomasti, koska mieli on ollut kiinni muunlaisissa asioissa kuin materiaalisissa. Siitä tuli sitten myös ongelmani. Ympäristön arvomaailman mukaan pitäisi olla toisenlainen. En oikein jaksaisi reagoida tuollaiseen arvomaailmaan, koska se on mielestäni mahdoton ja tuhoon tuomittu, mutta se pakottaa noteeraamaan olemassaolonsa.

Lue lisää

Kuinka moni ostaa lapselle kaikkea sellaista, mitä perustelee sillä, ettei lasta kiusattaisi? Vanha (ja ei ehkä niin hyvä) sääntö oli, että jos joku räkyttää vaatteista, niin tempaise turpaan. Nyt lapsille ostetaan kaikki sen mukaan, ettei hän vain erottuisi joukosta.

Niin, turvallinen olo monelle tulee esim. siitä että omistaa oman talon tai osakkeen. Siitä, että on useampi vaateparsi, ”kunnollinen” auto tai tarpeeksi kodinkoneita. Kun omistaa maata ja kiinteistöjä (tai osakkeita), on raha ”turvassa”. Erilaiset vakuutukset luovat myös ”turvallista” oloa. Turvallisuus voi olla, että tilillä on aina jonkin verran hätävaraa. Silloin ei tarvitse ajatella rahaa niin paljon.


Itse olen ollut myös köyhä. Silloin rahaa on pakko ajatella. Hyvin toimeentulevan ei sitä tarvitse tehdä! Nyt olen tilanteessa, jossa sitä ei tarvitse enää ajatella niin paljoa. Saan opiskella ja harrastaa, joskin harrastuksiin ei mene kovin paljoa rahaa.

Arvostusta haetaan monin tavoin. Siinä kyllä olet oikeassa, että ihmistä joka ei esim. asu omistusasunnossa, ei kovin paljo arvosteta. Tai joka ei aja kyllin uudella autolla tai pukeudu ”asiallisesti” oikeisiin vaatteisiin oikeissa paikoissa (viittaan mm. liikuntaan, juhliin tai työhön.) .

Voi hyvä ihme! Kaikenlaisiin keskustelukavereihin täällä nettimaailmassa törmääkin, en muuta sano!:D:D

Ajattelin kun vastaustasi ei kuulunut, ettet ehkä kehdannut vastata, kun olit paljastanut huomaamattasi, että olit miettinyt rahatilannettani ja elämääni, vaikka en ollut puhunut niistä mitään. (Sitten ajattelin muutakin liittyen näihin multinikkiasioihin, mutta jätetään se nyt sanomatta. Rahatilanteeni kuitenkin kiinnosti sinua kovasti.:D:D.)

Minua olisi kovasti kiinnostanut keskustella kanssasi tästä asiasta, jos olisit ollut ihmisiksi ja kertonut, mistä syystä teit johtopäätöksesi rahatilanteestani ja elämästäni (voi hyvä ihme, kun tässä naurattaa). Eihän siinä olisi ollut mitään, jos tuollaiset asiat ovat sinulle niin tärkeitä, että funtsit niitä ihmisten kohdalla ja vertaat itseesi. Tuollaisia ihmisiä on nykyisin pilvin pimein, ja siitä tuolla viesteissäni puhuin.

Sille et nyt vain mahda mitään, ettei minulla ole koskaan ollut köyhyyttä eikä rikkautta, enkä ole koskaan tavoitellut rahaa. Sitä on vain aina ollut sen verran kuin tarvitsen.

Jospa nyt kuitenkin ryhdistäytyisit ja kertoisit, miten teit johtopäätöksiäsi viesteistäni.
Katsos, kun nykyään ihminen voi joutua kieroon katsotuksi siksi, ettei hänellä ole sellainen arvomaailma kuin nyt on muotia, eikä hän elä sen mukaisesti. 2000-luvulla tuollainen on astunut kuvioihin. Sitä ennen en ainakaan itse sitä huomannut. Kysymys on siis ihmisistä, joiden kanssa joudun satunnaisesti tekemisiin.
Minusta tuollainen arvomaailma on niin tyhmä kuin olla voi, varsinkin nyt kun tiedetään, että se tuhoaa kovaa vauhtia luontoa.
En jaksaisi välittää siitä, mutta se tunkee väkisin lähelle ja pakottaa miettimään, mikä nuo ihmiset tekee tuollaisiksi.

Kyllä tuo naurukohtaus jo helpotti, mutta silti tämä on älyttömintä, mihin olen netissä törmännyt, ja olen sentään käynyt keskutelupalstoillakin lukemassa ja keskustelemassa jo vuosia.:D

parantumisesta 7.10.2011 17:23
"Olen samaa mieltä olipa kerran kanssa siitä että on ensin kohdattava ahneuden syy, ennen kun voidaan saada muutos aikaan."

Kyllä se muutos saadaan aikaan muutoinkin.

Konkurssi on hyvä mutta julma opettaja. Sitä opetusta saivat lukemattomat ahneista tyhmimmät suomalaiset edellisen laman aikaan ja varattomina elelevät ja niin suurissa korkoa kasvavissa veloissa saavat lopun ikäänsä viettää.
Ahneista viisaimmat kartuttavat varallisuuttaan lamassakin, ja etenkin silloin.

Vai että on saanut hyvän arvomaailma pohjan?

Perusturvallisuus järkkyy silloin, kun tuntuu, ettei kukaan piittaa eikä välitä. Kaikki etsivät vain suorituksia, täytyy olla kiltti tai osaava, ennen kuin saa edes jotain hyväksyntää. Ellei ole, niin hylätään. Silloin voi todella olla kiusaus etsiä edes jotain pysyvää siitä materiasta.

Anteeksi antaminen voi olla aika tuskaisa paikka. Kun on menettänyt paljon, kodin, puolison tai terveyden, ei se ole helppoa. Kun sinua on petetty, hakattu tai huijattu taloudellisesti, ei helppoa.

Itselläni on ollut ehkä vaikeinta se, etten ole voinut luottaa lapsena enkä nuorena oikein kehenkään. Perustarpeet kyllä ovat tyydytetty (ruoka, vaateet, koti ja suku”. Voin vallan hyvin ymmärtää niitä, joilla lapsena ei ole ollut mitään. Turvallisuus tulee myös muusta, kuin pelkistä perustarpeista huolehtimisesta.

Ihmisen täytyy vain oppia luopumaan kaikesta siitä, mitä hänellä on ollut. Mitä paremmin olemme oppineet luopumisen taidon, sitä helpompaa se on vanhuuden edessä sekä lopullisen luopumisen edessä.

mummomuori kirjoitti:

Vai että on saanut hyvän arvomaailma pohjan?

Perusturvallisuus järkkyy silloin, kun tuntuu, ettei kukaan piittaa eikä välitä. Kaikki etsivät vain suorituksia, täytyy olla kiltti tai osaava, ennen kuin saa edes jotain hyväksyntää. Ellei ole, niin hylätään. Silloin voi todella olla kiusaus etsiä edes jotain pysyvää siitä materiasta.

Anteeksi antaminen voi olla aika tuskaisa paikka. Kun on menettänyt paljon, kodin, puolison tai terveyden, ei se ole helppoa. Kun sinua on petetty, hakattu tai huijattu taloudellisesti, ei helppoa.

Itselläni on ollut ehkä vaikeinta se, etten ole voinut luottaa lapsena enkä nuorena oikein kehenkään. Perustarpeet kyllä ovat tyydytetty (ruoka, vaateet, koti ja suku”. Voin vallan hyvin ymmärtää niitä, joilla lapsena ei ole ollut mitään. Turvallisuus tulee myös muusta, kuin pelkistä perustarpeista huolehtimisesta.

Ihmisen täytyy vain oppia luopumaan kaikesta siitä, mitä hänellä on ollut. Mitä paremmin olemme oppineet luopumisen taidon, sitä helpompaa se on vanhuuden edessä sekä lopullisen luopumisen edessä.

Lue lisää

Mummomuorille.

Tarkoitin perusturvallisuudella tätä mitä kirjoitit, mutta vielä paljon enemmän.
Esim. kun pieni vauva kakkaa vaippaansa ja vanhemmat näyttää ilmeellään, nyt sillä on paskat housuissa yök. on pakko mennä pesemään se. Silloin jo lapsen perusturvallisuus järkkyy, lapsen ensimmäiset syytökset on kylvetty, "oli minun syy."

Lapsi pukee päällensä monia ympäristön syytöksiä, jotka eivät ole lapsen syytä. Näin lapsi oppii itse syyttelemään ja myös kuulemaan terveen palautteen syytöksenä.

Esim. ahneuden takana on pelko ja pelon takana on hylkäämisen tunne. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka oli oikeassa tai mikä oli totuus, järkemme voi oppia käsittämään sen, mutta sisimpämme voi vapautua vain kohtaamalla tunteet jotka oli joskus rikottu.

Parantumisesta kirjoitti:

Mummomuorille.

Tarkoitin perusturvallisuudella tätä mitä kirjoitit, mutta vielä paljon enemmän.
Esim. kun pieni vauva kakkaa vaippaansa ja vanhemmat näyttää ilmeellään, nyt sillä on paskat housuissa yök. on pakko mennä pesemään se. Silloin jo lapsen perusturvallisuus järkkyy, lapsen ensimmäiset syytökset on kylvetty, "oli minun syy."

Lapsi pukee päällensä monia ympäristön syytöksiä, jotka eivät ole lapsen syytä. Näin lapsi oppii itse syyttelemään ja myös kuulemaan terveen palautteen syytöksenä.

Esim. ahneuden takana on pelko ja pelon takana on hylkäämisen tunne. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka oli oikeassa tai mikä oli totuus, järkemme voi oppia käsittämään sen, mutta sisimpämme voi vapautua vain kohtaamalla tunteet jotka oli joskus rikottu.

Lue lisää

Jatkoa.

Anteeksi antamisesta haluan sanoa että se kannattaa tehdä ihan itsensä tähden. Oikeastaan väärin kohtelevaa osapuolta ei kannata siinnä vaiheessa edes miettiä, rakkaus syntyy sen hedelmänä kun antaa ensin anteeksi.

Tässä maailmassa on niin pahoja tekoja ettemme kukaan kykene itsessämme antamaan anteeksi, mutta jokainen kykenee rakastamaan itseään niin paljon että voi antaa anteeksi itsensä tähden.

Suumme paljastaa olemmeko antaneet sydämestämme anteeksi. Esim. jos valitamme väärinkohtelusta, rahapulasta, ongelmista, sairauksista yms. niin suumme kertoo ettei ole annettu anteeksi.

Parantumisesta kirjoitti:

Mummomuorille.

Tarkoitin perusturvallisuudella tätä mitä kirjoitit, mutta vielä paljon enemmän.
Esim. kun pieni vauva kakkaa vaippaansa ja vanhemmat näyttää ilmeellään, nyt sillä on paskat housuissa yök. on pakko mennä pesemään se. Silloin jo lapsen perusturvallisuus järkkyy, lapsen ensimmäiset syytökset on kylvetty, "oli minun syy."

Lapsi pukee päällensä monia ympäristön syytöksiä, jotka eivät ole lapsen syytä. Näin lapsi oppii itse syyttelemään ja myös kuulemaan terveen palautteen syytöksenä.

Esim. ahneuden takana on pelko ja pelon takana on hylkäämisen tunne. Sillä ei ole mitään merkitystä kuka oli oikeassa tai mikä oli totuus, järkemme voi oppia käsittämään sen, mutta sisimpämme voi vapautua vain kohtaamalla tunteet jotka oli joskus rikottu.

Lue lisää

Oikeastaan tarkoitat sitä, millaisen kuvan lapsi itsestään muodostaa?
Kun mennään psykologian alueelle, on aina hyvä määritellä se, mistä puhutaan;

”…ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan "kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä" (suom. Jari Sinkkonen)”

”Lasten kiintymyssysteemin on todettu muodostuvan etenkin sillä perusteella, kuinka luotettavasti ja ennustettavasti äiti reagoi lapsen läheisyydentarpeeseen. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria

”Kehitystehtäväksi kutsutaan psykologiassa ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluvaa tavoitetta,[1] kuten kävelyn ja puheen opettelua. Kehitystehtävä on käsitteellinen apuväline ihmisen kehityksen jäsentämiseen, ei konkreettinen tehtävä. Katsotaan, että kehitystehtävän täyttäminen tuottaa onnellisuutta ja edellytyksiä uusien kehitystehtävien täyttämiseen.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitystehtävä

Hylkäämiskokemus tulee aina vastaan. Tavalla tai toisella. Kun kehitys on kulkenut suotuisasti, se ei traumatisoi. Siinä mielessä olet oikeassa, että ihminen kehittää jonkun tavan, jonka avulla hän voi paremmin hallita esim. ahdistavaa kokemusta.

Toinen juttu on taas se, kuinka syyllistävää kasvatus on. Se johtaa kyllä väärään häpeään, joka rikkoo ihmistä. Ehkä jotkut koettavat korjata sitä ”maallisella hyvällä”, nautinnoilla, päihteillä tai tavarankeräämisellä! Suomalainen kasvatus on ollut , ikävä kyllä, hyvin häpeä keskeistä ja erittäi syyllistävää.

mummomuori kirjoitti:

Oikeastaan tarkoitat sitä, millaisen kuvan lapsi itsestään muodostaa?
Kun mennään psykologian alueelle, on aina hyvä määritellä se, mistä puhutaan;

”…ihmislapsen varhaiskehitystä säätelee vahvasti turvallisuuden tarve ja pyrkimys pysytellä erityisesti vaarallisissa tilanteissa mahdollisimman lähellä hoivaavaa aikuista. Bowlbyn (1979) mukaan "kiintymyssuhdeteoria on yritys käsitteellistää ihmisen taipumusta muodostaa voimakkaita tunnesiteitä toisiin ihmisiin ja selittää niitä ahdistuksena, vihamielisyytenä, depressiona ja tunteiden eristämisenä ilmeneviä stressin muotoja, jotka aiheutuvat tahattomista erokokemuksista ja menetyksistä" (suom. Jari Sinkkonen)”

”Lasten kiintymyssysteemin on todettu muodostuvan etenkin sillä perusteella, kuinka luotettavasti ja ennustettavasti äiti reagoi lapsen läheisyydentarpeeseen. Lapsi oppii luottamaan äidin rakkauteen ja samalla muodostuu perusturvallisuus, joka on varhaislapsuuden tärkein kehitystehtävä”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhdeteoria

”Kehitystehtäväksi kutsutaan psykologiassa ihmisen normaaliin kehitykseen kuuluvaa tavoitetta,[1] kuten kävelyn ja puheen opettelua. Kehitystehtävä on käsitteellinen apuväline ihmisen kehityksen jäsentämiseen, ei konkreettinen tehtävä. Katsotaan, että kehitystehtävän täyttäminen tuottaa onnellisuutta ja edellytyksiä uusien kehitystehtävien täyttämiseen.”

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kehitystehtävä

Hylkäämiskokemus tulee aina vastaan. Tavalla tai toisella. Kun kehitys on kulkenut suotuisasti, se ei traumatisoi. Siinä mielessä olet oikeassa, että ihminen kehittää jonkun tavan, jonka avulla hän voi paremmin hallita esim. ahdistavaa kokemusta.

Toinen juttu on taas se, kuinka syyllistävää kasvatus on. Se johtaa kyllä väärään häpeään, joka rikkoo ihmistä. Ehkä jotkut koettavat korjata sitä ”maallisella hyvällä”, nautinnoilla, päihteillä tai tavarankeräämisellä! Suomalainen kasvatus on ollut , ikävä kyllä, hyvin häpeä keskeistä ja erittäi syyllistävää.

Lue lisää

"Hylkäämiskokemus tulee aina vastaan."
Juuri tätä tarkoitan, vaikka meidän tulisi pyrkiä siihen ettemme itse rikkoisi ketään, niin vahinkoja sattuu meille kaikille. Virheistämme kannamma hintaa koko elämämme, jos ei löydetä tietä millä niitä korjataan.

Voimme yrittää kehittää tavan jonka avulla opimme hallitsemaan itseämme, tai jopa korjaamme niitä "maallisella hyvällä, nautinnolla ..." Nämä molemmat johtaa kuitenkin addikteihin. Addikti voidaan valita ympäristölle hyväksytympään suuntaan, esim alkoholismi himo urheiluksi yms.

Kipu jota ei korjata johtaa aina addikteihin, kohtaamme kivun joko alistumalla tai ylpeydellä, alistumisen ääripäänä on itsemurha ja ylpeyden ääripäänä on se että tapamme jonkun toisen. Näiden ääripäiden välille mahtuu hyväksytyt ja ei hyväksytyt muodot elää tätä elämää.

Tarkoitan tällä sitä ettei pelkkä järjellinen hallinta auta meitä tositilanteissa. Esim. liian pitkä sisäisen rakkaudettomuuden kokeminen voi johtaa riittävän suuren houkutuksen edessä pettämiseen, vaikka olisi kuinka järkevä ja oppinut hyvin hallitsemaan itseään. Tai alkoholisti voi ratketa uudelleen ryyppäämään vaikka olisi ollut monta kymmentä vuotta kuivilla.

Yleensä ihmisille riittää että löydetään ympäristölle hyväksytty muoto elää tätä elämää, mutta viimeistään sairauksien kohdalla joudumme kohtaamaan sisimpämme tai muuten menemme sairauksinamme hautaan asti.