Loukkasin bipoa, mitä teen?

Otan kyllä vakavasti monetkin asiat ja nyt kalvaa kun en tiedä mitä tekisin. Eli ollaan sitten tässä mielessä erilaisia.

Juu olen nainen. En halua ahdistella mutta on niin outoa kun toinen on tähän asti pitänyt joka päivä yhteyttä ja nyt sitten ei mitään moneen päivään. Hirveää jos tämä nyt näin loppuu. Aiemmin ei ole ollut mitään riitaakaan vaan aina on puhumalla saatu kaikki setvittyä.

Sitä juuri nyt olen tässä ajatellut että onko tuo jotain bipon tyylistä käytöstä vai onko tämä tavallinen riita kun ei ole ollut riitoja ja huutamisia aiemmin. Muuten kyllä on menty ylös ja alas mielialojen heittelehtiessä. Sähköpostissa kysyin voiko antaa anteeksi ja sanoin että olen tosi pahoillani.
Siis tavallaan tietty tässä on molemmilla osapuolilla osuutensa vaikka se olin minä joka pimahti. Mutta en siis yrittänyt vedota siihen vaan pyysin anteeksi.

Niin en tiedä miten pahasti loukkasin. Itseäni harmittaa enemmän melkein se tyyli että räyhäsin kuin mikäkin. Ei kai kukaan tällaista räyhääjää haluaisikaan. :(

Kohta on viikko mennyt. Tapaamme yleensä vain viikonloppuisin pitkän välimatkan takia.

Olen tuijottanut kännykkää silmäni kipeiksi koska yleensä tulee monta viestiä päivässä. Kun tietäisi mitä nyt pitäisi tehdä.
tavis48: En tiedä noista vaiheista mikä nyt on päällä. Alkoholia hän ei käytä ollenkaan. Puolisen vuotta on oltu yhdessä ja joskus on ihan pari päivää oltu hiljaa ja silloinkin hän on ensin tavoitellut mua. Mitään riitaa ei ole ollut tätä ennen mutta muuten vaan on välillä mietitty molemmin puolin. En usko että on pettänyt vaikka eihän siitä varma voi olla.

Ehkä uskallan mennä mutta kyllä olisi hyvä vähän tietää etukäteen mitä on odotettavissa. Kummallakaan ei ole ihan lähiaikoina ollut mitään suhdevirityksiä mutta vakaudesta en osaa sanoa. Itse asiassa yksi asia mistä huusin oli just epävakaus mihin hän sanoi että hän ei mitään vakautta voi tarjota.
wwwilma: Olisinhan kai voinut kirjoittaa minne tahansa osastoon mutta sitten olisi kuitenkin pitänyt selittää tää bipojuttu joka kuitenkin on oleellinen mun mielestä. Tiedän kyllä että kuka tahansa voi leikkiä vastaamattomuudella ja saa bipokin miettiä rauhassa.
Ihan omaa oloani vartenhan tänne nyt ensi sijaisesti kirjoitin mutta voihan olla että bipoilla on joitain tyypillisiä tapoja toimia.

ap. kirjoitti:

Ehkä uskallan mennä mutta kyllä olisi hyvä vähän tietää etukäteen mitä on odotettavissa. Kummallakaan ei ole ihan lähiaikoina ollut mitään suhdevirityksiä mutta vakaudesta en osaa sanoa. Itse asiassa yksi asia mistä huusin oli just epävakaus mihin hän sanoi että hän ei mitään vakautta voi tarjota.
wwwilma: Olisinhan kai voinut kirjoittaa minne tahansa osastoon mutta sitten olisi kuitenkin pitänyt selittää tää bipojuttu joka kuitenkin on oleellinen mun mielestä. Tiedän kyllä että kuka tahansa voi leikkiä vastaamattomuudella ja saa bipokin miettiä rauhassa.
Ihan omaa oloani vartenhan tänne nyt ensi sijaisesti kirjoitin mutta voihan olla että bipoilla on joitain tyypillisiä tapoja toimia.

Lue lisää

Kirjoitit oikeaan paikkaa ja oikeasta asiasta. Eli omasta yksilöllisestä kokemuksesta. Onko miehesi ollut sinulle rehellinen suhteestaan sairauteen ja sairauden kanssa tasapainossa. Meinaan lähinnä, että jos ei pysty vakautta sinulle tarjoamaan, niin syynä voi olla tuo sairauden kieltäminen. En tiedä, nää on niin yksilöllisiä juttuja. Mutta anna tulla vaan, eritetään porukalla jelpata, samas liemes täs kaikki ollaan oltu :)

..--.. kirjoitti:

Kirjoitit oikeaan paikkaa ja oikeasta asiasta. Eli omasta yksilöllisestä kokemuksesta. Onko miehesi ollut sinulle rehellinen suhteestaan sairauteen ja sairauden kanssa tasapainossa. Meinaan lähinnä, että jos ei pysty vakautta sinulle tarjoamaan, niin syynä voi olla tuo sairauden kieltäminen. En tiedä, nää on niin yksilöllisiä juttuja. Mutta anna tulla vaan, eritetään porukalla jelpata, samas liemes täs kaikki ollaan oltu :)

Lue lisää

En välttämättä olisi edes arvannut että on kysymys biposta jos hän ei olisi itse kertonut. Vain yksi sellainen pidempi masennus oli kun mies makasi puolet kesälomastaan kotona eikä jaksanut tehdä mitään. Silloin ei edes tavattu mutta oltiin muuten yhteydessä. Oli kyllä pettymys koska meillä oli suunnitelmia ja ne ei toteutuneet. Enemmän on sitten ollut sellaista juttujen muuttumista ettei aina saa oikein otetta mitä mieltä hän on asioista. Liittyykö sitten bipoon vai ei. Lääkitys on ja käy myös jonkun psykologin luona silloin tällöin.

saman olen minäkin kokenut avioliitossani, joka loppui maniaan. Ei tule vastauksia, saa odotella... ja pelätä...

En osaa sanoa kuinka pahasti loukkasin ja itse asiassa hän näytti ihan tavalliselta kun pyyhälsin pois paikalta ja sanoi heiheit ystävällisesti. Itse olin kuin peijooni. Jos onkin loukkaantunut enemmän käytöksestäni kuin sanoistani? Mutta kun en tiedä.

ap. kirjoitti:

En osaa sanoa kuinka pahasti loukkasin ja itse asiassa hän näytti ihan tavalliselta kun pyyhälsin pois paikalta ja sanoi heiheit ystävällisesti. Itse olin kuin peijooni. Jos onkin loukkaantunut enemmän käytöksestäni kuin sanoistani? Mutta kun en tiedä.

Lue lisää

Tilanne on kyllä todella inhottava. Voin vieläkin muistaa tuon tunteen, kun vahtasi puhelinta, yritti soittaa ja lähettää viestejä. Pelkkä kylmä hiljaisuus oli ainoa vastaus. Mielialat vaihteli tuskasta vihaan ja pelkoon. Oli turha kuvitellakaan, että olisi saanut kunnolla nukuttua öitä. Koko aika oli henkisesti aivan kamala olo. Toivottavasti hän vastaisi nopeasti, että mikä homman nimi on.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Tilanne on kyllä todella inhottava. Voin vieläkin muistaa tuon tunteen, kun vahtasi puhelinta, yritti soittaa ja lähettää viestejä. Pelkkä kylmä hiljaisuus oli ainoa vastaus. Mielialat vaihteli tuskasta vihaan ja pelkoon. Oli turha kuvitellakaan, että olisi saanut kunnolla nukuttua öitä. Koko aika oli henkisesti aivan kamala olo. Toivottavasti hän vastaisi nopeasti, että mikä homman nimi on.

Lue lisää

Mä olen nyt istunut käsieni päällä ja yrittänyt vain jaksaa odottaa. Kaduttaa hirveästi kun sillä lailla melskasin. Se mikä tässä on vähän hassua on että hän on sanonut mun olevan aina kuin viilipytty ja että voisin joskus vähän leimahtaakin. No nyt kävi niin mutta ei se tainnutkaan olla niin hyvä juttu. :(

ap. kirjoitti:

Mä olen nyt istunut käsieni päällä ja yrittänyt vain jaksaa odottaa. Kaduttaa hirveästi kun sillä lailla melskasin. Se mikä tässä on vähän hassua on että hän on sanonut mun olevan aina kuin viilipytty ja että voisin joskus vähän leimahtaakin. No nyt kävi niin mutta ei se tainnutkaan olla niin hyvä juttu. :(

Lue lisää

Ei ole kyllä ikävä noita aikoja laisinkaan. Toivoisin vaan, ettei tämä olisi samanlainen tapaus tämä sinun miehesi. Joskus olisi kyllä kiva päästä tuollaisten ihmisten ajatuksiin käsiksi. Itselleni tulee lähinnä mieleen, että hän haluaa rankaista sinua sanoistasi. Eli hän ei osaa käsitellä asiaa aikuismaisella tavalla, vaan mielummin kostaa. Huoh.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Ei ole kyllä ikävä noita aikoja laisinkaan. Toivoisin vaan, ettei tämä olisi samanlainen tapaus tämä sinun miehesi. Joskus olisi kyllä kiva päästä tuollaisten ihmisten ajatuksiin käsiksi. Itselleni tulee lähinnä mieleen, että hän haluaa rankaista sinua sanoistasi. Eli hän ei osaa käsitellä asiaa aikuismaisella tavalla, vaan mielummin kostaa. Huoh.

Lue lisää

Voisin ehkä itsekin murjottaa jos toisesta ei kuuluisi mitään mutta kun oon jo kirjoittanut ja pyytänyt anteeksi niin kyllä kai siihen pitäisi vastata. Ei kylläkään ole ollut mitään sääntöjä kun ei ole ollut tällaisia tilanteitakaan aikaisemmin. Nyt en tiedä mitä odottaa. Muutaman kerran aikaisemmin on kyllä ollut tilanne jossa olen arvioinut ihan väärin ja olen silloin päätellyt etten ymmärrä sitä bipoa puolta kaikessa.

ap. kirjoitti:

Voisin ehkä itsekin murjottaa jos toisesta ei kuuluisi mitään mutta kun oon jo kirjoittanut ja pyytänyt anteeksi niin kyllä kai siihen pitäisi vastata. Ei kylläkään ole ollut mitään sääntöjä kun ei ole ollut tällaisia tilanteitakaan aikaisemmin. Nyt en tiedä mitä odottaa. Muutaman kerran aikaisemmin on kyllä ollut tilanne jossa olen arvioinut ihan väärin ja olen silloin päätellyt etten ymmärrä sitä bipoa puolta kaikessa.

Lue lisää

Eipä sitä aina ymmärrä, mitä toisen päässä liikkuu. Edes itse bipona en ymmärrä monien bipojen toimintaa. Voihan tuo olla ihan hänen omaa luonnettaan ilman bipouden vaikutusta, koska tosiaan moni eksäni (terveitä) on tehnyt tuota samaa. Jotain ilkeyttä ja lapsellisuutta se on. Eivätkä heidänlaiset ihmiset osaa ilmeisesti käsitellä asioita kunnolla aikuismaiseen tapaan. Viikon hiljaisuus alkaa olemaan jo todella pitkä aika. En edes itse pystyisi olemaan hiljaa noin kauaa. Jos hän haluaa erota, niin senkin asian voisi kertoa ihan suoraan.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Eipä sitä aina ymmärrä, mitä toisen päässä liikkuu. Edes itse bipona en ymmärrä monien bipojen toimintaa. Voihan tuo olla ihan hänen omaa luonnettaan ilman bipouden vaikutusta, koska tosiaan moni eksäni (terveitä) on tehnyt tuota samaa. Jotain ilkeyttä ja lapsellisuutta se on. Eivätkä heidänlaiset ihmiset osaa ilmeisesti käsitellä asioita kunnolla aikuismaiseen tapaan. Viikon hiljaisuus alkaa olemaan jo todella pitkä aika. En edes itse pystyisi olemaan hiljaa noin kauaa. Jos hän haluaa erota, niin senkin asian voisi kertoa ihan suoraan.

Lue lisää

Juuri viimeksi jopa puhuimme siitä miten pitkä aika viikko on kun ei voida tavata kuin kerran viikossa. Mutta kyllä tässä on nyt tulossa sellainen olo että hän haluaa niskan päälle ja pelaa tunteillani vaikka tuskin sitä myöntäisikään.

ap. kirjoitti:

Juuri viimeksi jopa puhuimme siitä miten pitkä aika viikko on kun ei voida tavata kuin kerran viikossa. Mutta kyllä tässä on nyt tulossa sellainen olo että hän haluaa niskan päälle ja pelaa tunteillani vaikka tuskin sitä myöntäisikään.

Lue lisää

Jos te nyt saatte välinne selvitettyä ja tämä toistuu, niin ole vahva ja lähde menemään. Täällä voi monet varmaankin todistaa, että tuollainen käytös ei mihinkään muutu, oli sitten kyse sairaasta tai terveestä ihmisestä. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta kostaminen ei auta mitään.

Yksi eksäni oli vielä sellainen, että jos minusta ei kuulunut pariin päivään mitään, niin hän epäili minulla olevan toinen mies. Ihanaa syyllistämistä, kun itse oli viikkoja joskus kadoksissa. Kaikkea sitä on kestänyt rakkauden nimissä. Toivottavasti saat nukuttua.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Jos te nyt saatte välinne selvitettyä ja tämä toistuu, niin ole vahva ja lähde menemään. Täällä voi monet varmaankin todistaa, että tuollainen käytös ei mihinkään muutu, oli sitten kyse sairaasta tai terveestä ihmisestä. Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta kostaminen ei auta mitään.

Yksi eksäni oli vielä sellainen, että jos minusta ei kuulunut pariin päivään mitään, niin hän epäili minulla olevan toinen mies. Ihanaa syyllistämistä, kun itse oli viikkoja joskus kadoksissa. Kaikkea sitä on kestänyt rakkauden nimissä. Toivottavasti saat nukuttua.

Lue lisää

Täytyy nyt katsoa mitä tässä tapahtuu vai tapahtuuko enää yhtään mitään.
Olen aika huonouninen ja tavallisestikin heräilen yöllä. Onneksi nyt on tuo ylimääräinen tunti niin saa siitä vähän lisäaikaa.

Ei ole kuulunut mitään vieläkään. :( Heräilin yölläkin ja joka kerta katsoin puhelinta mutta ei siis mitään. Meinasin lähettää viestin ja muistuttaa kesäajan loppumisesta mutta sitten tuli sellainen olo että en ala holhota aikuista miestä.

Olen siis yhden sähköpostin lähettänyt viime tapaamisen jälkeen ja siinä pyysin anteeksi ja sanoin että on kamala olo. Sitä ennen yritin soittaa kaksi kertaa. Muuten en ole ottanut yhteyttä. Soittoihin hän ei aina muutenkaan vastaa mutta muuten lähettää joskus montakin tekstaria päivässä.
Voihan se paniikki hänellekin iskeä. Kerran kävi niin että olin kesällä maalla ja koko päivän ulkona ja puhelin oli unohtunut sisään. En edes ollut sanonut että lähdin maalle. Mies oli soitellut ja ollut tosi huolissaan. Muuten harvemmin soittelee vaan tykkää enemmän lähetellä viestejä.
Tuntuu jo ihan tyhmältä miettiä yhtään mitään kun ei tiedä missä mennään.

No soittoihin hän ei aina voi vastata töiden takia ja itse taas voin käväistä maalla ilman sen kummempia ilmoitteluja jos vaikka tulen jo samana iltana takaisin. Ei mun mielestä muutenkaan tarvitse kaikista liikkeistään kertoa kun ei asuta yhdessä. Tavatessa voi sitten kertoa mitä on hommaillut.
Tähän asti on asioita selviteltykin ja on pystytty puhumaan kaikesta ja sen takia tämä tuntuu niin oudolta. Mutta ehkä kaikki on tosiaan ohi. :(

En usko että mies siitä on vihainen enkä minä hänen kanssaan olisi edes ollut jos en pitäisi häntä rakkauteni arvoisena. Haluaisin vain oppia ymmärtämään häntä paremmin ja yksi hänen ominaisuutensa on se että hän on bipo. Hän on ihan alusta asti puhunut siitä mulle avoimesti.
Sitä paitsi kai täällä saa kirjoittaa parisuhdeongelmistakin?

ap. kirjoitti:

En usko että mies siitä on vihainen enkä minä hänen kanssaan olisi edes ollut jos en pitäisi häntä rakkauteni arvoisena. Haluaisin vain oppia ymmärtämään häntä paremmin ja yksi hänen ominaisuutensa on se että hän on bipo. Hän on ihan alusta asti puhunut siitä mulle avoimesti.
Sitä paitsi kai täällä saa kirjoittaa parisuhdeongelmistakin?

Lue lisää

Aloittaja varmaan ajatteli, että hänen miehensä käytös voisi johtua biposta jollain tavalla. Kyllähän meitä täällä muutama totesi, että on saanut tuota samaa kohtelua sekä terveiltä että bipoilta. Joten se ei välttämättä juuri bipouteen liity millään tavalla. Aloittaja ei sitä ehkä tiennyt, jos kukaan ei ollut hänelle sitä tehnyt aikaisemmin. Monet unohtavat sen asian, että bipoillakin on oma persoona. Ei kaikki teot johdu sairaudesta. Tietenkin joskus sairaus muuttuu niin pahaksi, että se tavallaan muuttuu osaksi ihmisen persoonaa.

hölmöläinen... kirjoitti:

Aloittaja varmaan ajatteli, että hänen miehensä käytös voisi johtua biposta jollain tavalla. Kyllähän meitä täällä muutama totesi, että on saanut tuota samaa kohtelua sekä terveiltä että bipoilta. Joten se ei välttämättä juuri bipouteen liity millään tavalla. Aloittaja ei sitä ehkä tiennyt, jos kukaan ei ollut hänelle sitä tehnyt aikaisemmin. Monet unohtavat sen asian, että bipoillakin on oma persoona. Ei kaikki teot johdu sairaudesta. Tietenkin joskus sairaus muuttuu niin pahaksi, että se tavallaan muuttuu osaksi ihmisen persoonaa.

Lue lisää

Mies on aika monessa tilanteessa viitannut siihen että bipo aiheuttaa milloin mitäkin ja on toivonut mun ymmärtävän. Nyt en vain voi kysyä suoraan ja siksi kysyin täällä. En nyt kuitenkaan ole niin lapsellinen että kuvittelisin että on olemassa jokin kaava jolla kaikki maailman bipot toimivat. Tietysti mies on enemmän kuin pelkkä bipo.
Mitä se muuten ketään haittaa jos saan täältä apua? Olisi ollut ihan kamala viikonloppu jos en olisi voinut keventää mieltä täällä.

Sen verran olen nyt lueskellut noita muita keskusteluja että ymmärrän vähän. Mutta jos olisin joku bipojen niputtaja niin enhän tässä odottelisi oman kultani yhteydenottoa vaan olisin jo lyönyt hanskat naulaan.

Olen kyllä eri mieltä siitä, että ei saisi yleistää missään asioissa. Totuus on kuitenkin se, että on asioita tai ihmisryhmiä, joissa on tiettyjä piirteitä, jotka ovat vallitsevia ja siten yleisiä. Ei se yleistäminen silti sitä tarkoita, että kaikki olisivat samanlaisia. Tässä nimimerkki ap.:n tapauksessa olen kyllä sitä mieltä, että kuka tahansa syvästi loukattu mies voi reagoida samoin, eli jättää viesteihin vastaamatta. Niin minäkin saattaisin tehdä, vaikka terveen kirjoissa olenkin. Se, että korjautuuko asia, lienee sittenkin tästä miehestä kiinni.

Tuo on nimenomaan se tärkeä pointti, että miten pahasti miestä on loukattu. Sen tietää vain loukattu itse, ei loukkaaja edes välttämättä. Mies ja nainen ovat kuitenkin erilaisia, ja hyvä niin.

Kiitoksia vaan. Ei ole kuulunut yhtään mitään. :( Kyllähän hänen kanssaan on ollut välillä vaikeaa ennenkin koska hän on aika epätasapainoinen ja mieli muuttuu aina aika nopeasti. Ajattelin että se on helpompi kestää ja antaa anteeksi kun tietää että taustalla on sairaus joka aiheuttaa tuollaista mutta kyllä tässä tuntuu että hän myös haluaa kiusata. Mutta voihan sekin ehkä johtua sairaudesta.
En täysin jaksa uskoa että olisin niin kamalasti tai verisesti loukannut ellei nyt sitten riehumiseni sinänsä ollut liikaa. Olin niin erilainen kuin yleensä koska yleensä olen viilipyttymäisen rauhallinen. Tietysti sanoin ikäviä asioita ja ottaisin ne takaisin jos voisin mutta kyllähän mies oli siinä osallinen. En viitsi sitä koko juttua tänne kirjoittaa mutta voin sanoa että mies loukkasi ensin minua.
Niin siis ihan aikuisesta miehestä on kyse jolla on jo aika isot lapsetkin.

ap. kirjoitti:

Kiitoksia vaan. Ei ole kuulunut yhtään mitään. :( Kyllähän hänen kanssaan on ollut välillä vaikeaa ennenkin koska hän on aika epätasapainoinen ja mieli muuttuu aina aika nopeasti. Ajattelin että se on helpompi kestää ja antaa anteeksi kun tietää että taustalla on sairaus joka aiheuttaa tuollaista mutta kyllä tässä tuntuu että hän myös haluaa kiusata. Mutta voihan sekin ehkä johtua sairaudesta.
En täysin jaksa uskoa että olisin niin kamalasti tai verisesti loukannut ellei nyt sitten riehumiseni sinänsä ollut liikaa. Olin niin erilainen kuin yleensä koska yleensä olen viilipyttymäisen rauhallinen. Tietysti sanoin ikäviä asioita ja ottaisin ne takaisin jos voisin mutta kyllähän mies oli siinä osallinen. En viitsi sitä koko juttua tänne kirjoittaa mutta voin sanoa että mies loukkasi ensin minua.
Niin siis ihan aikuisesta miehestä on kyse jolla on jo aika isot lapsetkin.

Lue lisää

Sinulle ap ei se niin ihmeellistä loppujen lopuksi ole jos pinna palaa siltä ns tervemmältä sillä ei se ole aina helppoa elää sairaan kanssa olipa sairaus mikä hyvänsä. Itse samassa tilanteessa ja joskus on ihan pakko päästää höyryt pihalle, ja kun selvittää kaverilleen että terveilläkin on oikeus reagoida negatiivisesti joskus ja sitä ei tarvitse ottaa niin kauhean henkilökohtaisesti. Muuten monien sairauksien varjolla saadaan usein tahto perille, ja sitten kun tulee riita niin se sairas toteaa että "minä sillä kun en ole terve" päästä höyryt pihalle sinäkin silloin kun on raskasta ja vaadi sen rakkaasi ymmärtämystä sinäkin, sillä sinäkin olet ihminen.

En todellakaan tiedä mitä teen.
Tuolla toisessa keskustelussa kysyttiin onko muita bipoja perheessä. Miehen perheessä on vakavia tapauksia. Yksi perheenjäsen on ollut vuosikymmeniä täysin työkyvytön eikä ole koskaan edes itsenäistynyt kotoa.

Kyllä minunkin biponi töissä käy ja ottaa lääkkeensä. Kaikki muu on sitten kai mielialoista kiinni. Hänen mukaansa kaikki hänen aiemmat suhteensa ovat kaatuneet bipon takia kun naiset eivät ole jaksaneet niitä mielialojen vaihteluja.
Saarnaaja-Saara: En ole ehkä kamalan peloissani ainakaan vielä mutta vähitellen alkaa todella ottaa päähän. Mitähän hän sanoisi jos minäkin vain katoaisin enkä ottaisi mitään yhteyttä?

Häntä oli kuulemma hoidettu ensin masennuspotilaana ja oli ollut väärä lääkitys. Sitten oli saanut bipo2 diagnoosin ja uudet lääkkeet. Tosin se masennuskin oli ilmeisesti keksitty aika myöhään ja sitä ennen hän oli etsinyt apua jostain kummista hoidoista.

En tiedä kuinka vahva lopulta oon. Reagoin näihin ongelmiin kropallani. Nytkin on maha ja pää kipeä. :( Oikeastaan en ehkä pystyisi tapaamaan miestä jos mahaani kourii tällä tavalla.
Mies on kyllä sanonut että olen vahva nainen ja että hänen täytyy sen takia joskus vastustaa mua ihan periaatteesta etten jyrää häntä. Olen kyllä eri mieltä jossain määrin.

Olen myös saman kokenut. Mies lähti maniassa - ei tietoa minne, eropaperit tulivat ilman mitään ennakkovaroitusta postissa.

ap. kirjoitti:

En tiedä kuinka vahva lopulta oon. Reagoin näihin ongelmiin kropallani. Nytkin on maha ja pää kipeä. :( Oikeastaan en ehkä pystyisi tapaamaan miestä jos mahaani kourii tällä tavalla.
Mies on kyllä sanonut että olen vahva nainen ja että hänen täytyy sen takia joskus vastustaa mua ihan periaatteesta etten jyrää häntä. Olen kyllä eri mieltä jossain määrin.

Lue lisää

Se että puolisosi ei anna sinun ilmaista vihantunteita on tuttua ja myös erittäin vaarallista. Alat pian elää hänen tunteitensa mukaisesti. Sinulla ei ole enää emotionaalisia rajoja suhteessa häneen.

Älä siiis satuta itseäsi lisää. Rakkaus sisälläsi ei todellakaan lopu kuin seinään, mutta luopuminen suhteesta olisi järkevää. Itselleni se oli äärimmäisen vaikeaa.

Käy juttelemassa terapeutin tai muun ammattilaisen kannalta ja hae tukea. Kokemukseni mukaan menee jonkin aikaa ennen kuin oma pahoinvointisi tulee kunnolla pintaan. Silloin saatat itse tarvita enemmänkin apua.

ap. kirjoitti:

En tiedä kuinka vahva lopulta oon. Reagoin näihin ongelmiin kropallani. Nytkin on maha ja pää kipeä. :( Oikeastaan en ehkä pystyisi tapaamaan miestä jos mahaani kourii tällä tavalla.
Mies on kyllä sanonut että olen vahva nainen ja että hänen täytyy sen takia joskus vastustaa mua ihan periaatteesta etten jyrää häntä. Olen kyllä eri mieltä jossain määrin.

Lue lisää

Ota ja etsi toinen mies, sillä elämäsi ei tule olemaan helppoa koskaan tämän katoajan kanssa. Lykkyä tykö

No ei tässä voi tietenkään ikuisuuksia odotella. Voi tuo kyllä oli jotain taktiikkaakin koska mies on ennenkin ohittanut vaikean tilanteen vain kysymällä olenko tulossa. Olen sitten mennyt vaikka sähköposteissa mies on ollut vaikea ja soutanut ja huopanut. Tavatessa on sitten ollut ihan normaali ja kun olen kysynyt mistä soutaminen ja huopaaminen johtui niin se on ollut kuulemma vain keskustelua tai jotain. En tiedä sitten onko sekin bipoa vai luonnetta.
Joka tapauksessa kai luulisi että rakastava mies haluaisi kuulla minunkin jaksamisestani.

Ihme kyllä mies hoitaa työnsä säntillisesti joten ei hän täysin vastuuntunnoton ole. Minut hän kuulemma on halunnut ensi tapaamisesta alkaen eikä kuulemma halua olla enää yksin. Mutta muuten tuntuu mieliala vaihtelevan aika lailla ja mielipiteetkin heittävät välillä äärestä laitaan. Välillä hän myös yrittää haastaa joihinkin kummiin väittelyihin.
Kaikesta huolimatta on ikävä. :(

Joskus ollaan väitelty mutta ei hän suuttunut ole. Se on ollut enemmän sellaista että välillä on sitä mieltä että sovimme tosi hyvin yhteen ja välillä taas ettei tästä mitään tule. On esimerkiksi saattanut puhua kuinka elämme loppuelämän yhdessä mutta sitten seuraavana päivänä onkin puhunut toiseen tyyliin. Joskus hän on myös syyttänyt mua asioista joissa ei mielessäni ole pohjaa.
Hän käy välillä jossain juttelemassa ja lääkärikin on.

Onko tuo venkoilu siis bipon käytöstä tyypillisesti vai mitä tarkoitit?
Olen lähettänyt viestin ja kysyin että voiko hän antaa anteeksi. Kai sen pitäisi olla selvää ettei suhde voi jatkua jos ei voi antaa anteeksi mutta en sitten tiedä miten tämä hiljaisuus pitäisi tulkita.

Niin no siis kyllä mielestäni saa olla epävarma kun ei olla vielä lopullisesti sitouduttu mutta kun se mieli muuttuu niin nopeasti eikä aina tunnu olevan mitään erityistä syytäkään. Kieltämättä tässä on kuitenkin vähitellen tulossa sellainen olo ettei mieheen voi luottaa. Tällä hetkellä kärsin kropallani kun välillä iskee sellaisia kylmän ja kuuman aaltoja selkään ja muualle kroppaan. Ehkä jotain paniikkikohtauksen tapaista?

ap. kirjoitti:

Niin no siis kyllä mielestäni saa olla epävarma kun ei olla vielä lopullisesti sitouduttu mutta kun se mieli muuttuu niin nopeasti eikä aina tunnu olevan mitään erityistä syytäkään. Kieltämättä tässä on kuitenkin vähitellen tulossa sellainen olo ettei mieheen voi luottaa. Tällä hetkellä kärsin kropallani kun välillä iskee sellaisia kylmän ja kuuman aaltoja selkään ja muualle kroppaan. Ehkä jotain paniikkikohtauksen tapaista?

Lue lisää

Ihan niin se on, kroppa tulkitsee kaiken, tulee vatsakipuja, sydämmen tykytystä, hengen ahdistusta, yhtäläinen virtsaamisen tarve. ja jäsenissä pitelee puutumisen vuoksi, kaikki nämä on käyty läpi ja nykyisin on ihanaa kun saa olla omissa oloissaan ja nauttia elämästä oikealla tavalla. Joten ajattele tarkoin tyttö kulta ennenkö teet päätöksiä, usein on ikävä kyllä niin että se terve tulee sairaaksi vaan elämän tilanteesta missä on, ja niin ei kellään pitäisi olla.

Onkohan nyt sitten menossa mania vai masennus? En oikein tiedä miten ne näkyvät. Oma oloni on kyllä huono. Vaikka saan pidettyä ajatukseni kurissa niin kroppa on selvästi ahdistunut.

Hän on sillä hiljaa kun tietää toisen kärsivän siitä, sillä kosto mielen purkausestasi annetaan tässä muodossa. Älä ota yhteyttä enää sillä sitähän hän vaan haluaa itsetuntonsa tähden, että konttisit takaisin pyytäen ja anoen että olisitte yhdessä. Joten yritä ajatella omaa elämääsi ja löytää onnesi muualta.

No nyt on uutta kerrottavaa. Lähetin miehelle äsken viestin ja kysyin mitä kuuluu. Sain vastauksen: kiitos hyvää. Eikä mitään muuta.
Nämä fyysiset oireet ovat kyllä inhottavia. Tuntuu ettei hallitse itseään mitenkään.

Tismalleen sama kokemus minulla Saara. Menee n. 2-3 kuukautta ennen kuin pystyy jotenkin edes käsittämään jotain tapahtuneesta.

Ei vaikuta kiinnostavan mun kuulumiset. Lähetin uuden viestin ja kysyin mitä hän tekee. Vastaus: löhöilee. Siinä taas kaikki.

ap. kirjoitti:

Ei vaikuta kiinnostavan mun kuulumiset. Lähetin uuden viestin ja kysyin mitä hän tekee. Vastaus: löhöilee. Siinä taas kaikki.

Anna nyt kuule sen löhöillä ,koita ymmärtää että hän haluaa juuri sitä että olet huolissasi hänestä ja sillä kiusaa , se ei ole rakkautta

Vaihdoimme vielä pari viestiä. Mies oli edelleen niukkasanainen eikä vastannut kysymyksiini. Nyt melkein jo itkettää. Samana päivänä kun suutuin hän oli vielä niin lemmekäs ja puhui tulevista. Kuinka noin voi mieli muuttua? Kyllä luulisi että olisi ehtinyt jo nähdä omankin osuutensa siihen mitä tapahtui.

Kiitos myötäelämisestä. Juuri nyt tuntuu tämä jaksaminen heikolta.

Kun jotenkin en usko että hän olisi pelkästään loukkaantunut. Enkä tajua miksi hän kuitenkin muutamaan viestiini vastasi ja sitten taas lopetti kuin seinään.

Suoraan sanottuna en uskalla lähettää nyt mitään viestiä koska pelkään että sekin kääntyy vielä jotenkin mua vastaan. Ei olisi pitänyt varmaan lähettää sitä ensimmäistäkään tänään.
Haluaisin kyllä tietää onko tällainen tyypillistä? Tiedän yhden miehen jolla ehkä on bipo ja hän kuulemma aina välillä vain häipyy kotoa ja jättää perheen epätietoisuuteen. Esimerkiksi kaikki juhlat menevät piloille kun mies häipyy kesken valmistelujen. Joulut ja muut ovat aina vaikeita. Palattuaan mies on aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä heillä puhuta koko asiasta. Mutta en siis ole varma onko se mies bipo mutta mahdollisesti on ja vähän samanlainen kuvio on nyt minullakin miehen kanssa vaikkei yhdessä asutakaan.

ap. kirjoitti:

Suoraan sanottuna en uskalla lähettää nyt mitään viestiä koska pelkään että sekin kääntyy vielä jotenkin mua vastaan. Ei olisi pitänyt varmaan lähettää sitä ensimmäistäkään tänään.
Haluaisin kyllä tietää onko tällainen tyypillistä? Tiedän yhden miehen jolla ehkä on bipo ja hän kuulemma aina välillä vain häipyy kotoa ja jättää perheen epätietoisuuteen. Esimerkiksi kaikki juhlat menevät piloille kun mies häipyy kesken valmistelujen. Joulut ja muut ovat aina vaikeita. Palattuaan mies on aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä heillä puhuta koko asiasta. Mutta en siis ole varma onko se mies bipo mutta mahdollisesti on ja vähän samanlainen kuvio on nyt minullakin miehen kanssa vaikkei yhdessä asutakaan.

Lue lisää

Miksi ihmeessä kaikki haluavat ap,n lähettävän viestejä aikuiselle ihmiselle joka tuntee itsensä kuninkaaksi vaan sillä että häntä rukoillaan, eiköhän olisi paras että tyttö lopettaa olemasta mukana hönen käsikirjoituksessaan ja alkaa elää terveidwn kanssa elämää, kyllä sairaankin pitää ottaa jonkinlaista vastuuta suhteesta eikä vaan olla möllöttää, Siis minun mielestäni ruokit sairautta tekstareilla, se on hän joka saisi tekstailla etkä sinä. Voi miten pistää vihaksi kun on nähnyt näitä asioita liikaakin omassa ympäristössään.

ap. kirjoitti:

Suoraan sanottuna en uskalla lähettää nyt mitään viestiä koska pelkään että sekin kääntyy vielä jotenkin mua vastaan. Ei olisi pitänyt varmaan lähettää sitä ensimmäistäkään tänään.
Haluaisin kyllä tietää onko tällainen tyypillistä? Tiedän yhden miehen jolla ehkä on bipo ja hän kuulemma aina välillä vain häipyy kotoa ja jättää perheen epätietoisuuteen. Esimerkiksi kaikki juhlat menevät piloille kun mies häipyy kesken valmistelujen. Joulut ja muut ovat aina vaikeita. Palattuaan mies on aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut eikä heillä puhuta koko asiasta. Mutta en siis ole varma onko se mies bipo mutta mahdollisesti on ja vähän samanlainen kuvio on nyt minullakin miehen kanssa vaikkei yhdessä asutakaan.

Lue lisää

Minunkin ex-mies kertoi että ei ole viettänyt joulua 15 vuoteen !! Ei siis sen jälkeen kun alkuperäisen vaimon kanssa tuli ero ! Tuo minua kyllä ihmetytti. Minä pidän joulusta ja sen valmistelusta. Kuuluuko tuo juhlapyhien välttely tähän kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, vai mistä on kysymys...?

Mutta ei vastannut kun kysyin miksi on hiljaa. Toivottavaa tietysti olisi että leppyisi. Tässä alkaa mennä hermot.

Varmaan moni mies tosiaan häipyy joksikin aikaa esmes riitojen jälkeen ja voihan se olla hyväkin vähän vetää henkeä. Mutta jos ei ilmoita mitään perheelleen niin se on aika raukkamaista tai jos jättää toiset pulaan ja pilaa toistenkin juhlapäivät.
Tässä mun tapauksessa hämää se että mies on halunnut mun ymmärtävän bipon vaikutusta mutta siihen tarvitsisi vähän enemmän tietoa eikä vain tällaista hiljaisuutta.

En osaa sanoa mitä olisi voinut tapahtua. Työpaikan asioista en tiedä. Mielialaakaan en osaa arvioida. Joskus hän sanoo olevansa maassa mutta sitten kun tavataan hän on aika normaali. Viimeksi tavatessamme hän sanoi että häntä auttaa ajatella minua kun jokin oikein ottaa päähän ja että on hyvä kun on jotain positiivista elämässä. Ehkä siis yleisesti ottaen elämä on hänelle aika raskasta. kyllä hän siitäkin välillä mainitsee miten surkeaa kaikki on.

Tiedän vain että naiset ovat häipyneet. Ovat siis halunneet lopettaa mutta mies ei olisi halunnut.

Mielestäni me ollaan juteltu paljonkin mutta nyt kuitenkin tuntuu että ei sittenkään tarpeeksi. En esimerkiksi oikein tiedä millaista se mania on jos masennus on sitä että haluaa vain nukkua.
Sellaista olen kyllä miettinyt että mies ei ehkä vaan jaksa arvostaa naisia. On ollut ehkä liikaa pettymyksiä tai on muuten vaan kovettanut sydämensä. Mutta joskus hän on oikein ihanakin ja yleensä juttelee paljon.

ap. kirjoitti:

Mielestäni me ollaan juteltu paljonkin mutta nyt kuitenkin tuntuu että ei sittenkään tarpeeksi. En esimerkiksi oikein tiedä millaista se mania on jos masennus on sitä että haluaa vain nukkua.
Sellaista olen kyllä miettinyt että mies ei ehkä vaan jaksa arvostaa naisia. On ollut ehkä liikaa pettymyksiä tai on muuten vaan kovettanut sydämensä. Mutta joskus hän on oikein ihanakin ja yleensä juttelee paljon.

Lue lisää

Biboilla on tapana, varsinkin maniassa, jättää entiset asiat hoitamatta. Suhteet lopetetaan seinään ja hypätään uuteen. Maniasta voit lukea, tulet asiantuntijaksi kun kerran sen koet miehesi rinnalla, ja toivot ettet olisi koskaan kokenut sitä. Mikään mitä teet tai rakastat kuinka paljon tahansa niin mania tulee ja vie sen kaiken. Aivan kaiken.
Kysymys kuuluu, mikä on miehesi diagnoosi, onko se ykkös tai kakkostyypin biboa. Vaikeampi missä maniat esiintyy, ovat ykköstyypin bibossa. Kakkostyypit elävät melko hyvän ja tasapainoisen elämän, jos tahtoa siihen löytyy.

..--.. kirjoitti:

Biboilla on tapana, varsinkin maniassa, jättää entiset asiat hoitamatta. Suhteet lopetetaan seinään ja hypätään uuteen. Maniasta voit lukea, tulet asiantuntijaksi kun kerran sen koet miehesi rinnalla, ja toivot ettet olisi koskaan kokenut sitä. Mikään mitä teet tai rakastat kuinka paljon tahansa niin mania tulee ja vie sen kaiken. Aivan kaiken.
Kysymys kuuluu, mikä on miehesi diagnoosi, onko se ykkös tai kakkostyypin biboa. Vaikeampi missä maniat esiintyy, ovat ykköstyypin bibossa. Kakkostyypit elävät melko hyvän ja tasapainoisen elämän, jos tahtoa siihen löytyy.

Lue lisää

Kuulemma on kakkostyyppi mutta joku lääkäri oli ehdottanut ykköstäkin.
Pahalta kuulostaa kyllä. Ettei nyt sitten olisi mania päällä?

Siis kyllä me ollaan juteltu sairaudestakin mutta ehkä ei tarpeeksi käytännön tasolla. Pitäisi olla pelisäännöt miten toimitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi kun jotkut sovitut asiat on peruuntuneet miehen voinnin takia en ole voinut mitään. Täytyy alkaa lukea vaikka nyt tietysti tuntuu raskaalta. En loukkaannu yhtään. On ollut tosi hyvä kun on saanut täällä purkaa tätä ja ihan ihmettelen miten ihanasti ihmiset ovat suhtautuneet tällaisella palstalla.
Minkälaisia seurauksia läheisille tulee hoitamattomasta biposta?

ap. kirjoitti:

Siis kyllä me ollaan juteltu sairaudestakin mutta ehkä ei tarpeeksi käytännön tasolla. Pitäisi olla pelisäännöt miten toimitaan eri tilanteissa. Esimerkiksi kun jotkut sovitut asiat on peruuntuneet miehen voinnin takia en ole voinut mitään. Täytyy alkaa lukea vaikka nyt tietysti tuntuu raskaalta. En loukkaannu yhtään. On ollut tosi hyvä kun on saanut täällä purkaa tätä ja ihan ihmettelen miten ihanasti ihmiset ovat suhtautuneet tällaisella palstalla.
Minkälaisia seurauksia läheisille tulee hoitamattomasta biposta?

Lue lisää

Tuolla on mm elämää bibosuhteen jälkeen linkki, lue se, siellä on yli 200 kannanottoa asiasta. Se valaisi minua hyvin ja on hyvä alustus. Muista kuitenkin, että jokaiset ovat yksilöitä, pitää olla ns suodatus päällä, mutta tosiasia tästä sairaudesta on, että jos se on hoitamaton, ei bibolla itsellään eikä olemassa olevassa suhteessa ole juuri toivoa.
Sinun kannaltasi, vaikka tunteesi ovat nyt voimakkaat jne. kannattaa faktat koota yhteen. Bibon kanssa suhteessa oleminen vaatii valtavasti omia voimia. Minulla tuntui niitä olevan, ja sai kuitenkin imettyä hetkessä voivat pihalle, muutamassa kuukaudessa.
Tuntuu että miehesi voisi olla painumassa masennukseen, ennemmin kuin maniaan. Tämä ääripää on yhtä raskas ja enemmän raskaampi kuin mania bibolle itselleen. Exäni pelkäsi masennusta kuin ruttoa ja ruokki maniaansa sen takia. Itse aloitin suhteessa olessani lukemaan, mutta säikähdin ja lopetin. Vasta hänen erittäin vaikeanmanian puhkeamisen jäkeen, rupesin lukemaan. Minulla ei ollut faktat kasassa, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Älä sinä tee samaa virhettä. Vaikka lukeminen tuntuukin raskaalta. Ja pelottavalta.

..--.. kirjoitti:

Tuolla on mm elämää bibosuhteen jälkeen linkki, lue se, siellä on yli 200 kannanottoa asiasta. Se valaisi minua hyvin ja on hyvä alustus. Muista kuitenkin, että jokaiset ovat yksilöitä, pitää olla ns suodatus päällä, mutta tosiasia tästä sairaudesta on, että jos se on hoitamaton, ei bibolla itsellään eikä olemassa olevassa suhteessa ole juuri toivoa.
Sinun kannaltasi, vaikka tunteesi ovat nyt voimakkaat jne. kannattaa faktat koota yhteen. Bibon kanssa suhteessa oleminen vaatii valtavasti omia voimia. Minulla tuntui niitä olevan, ja sai kuitenkin imettyä hetkessä voivat pihalle, muutamassa kuukaudessa.
Tuntuu että miehesi voisi olla painumassa masennukseen, ennemmin kuin maniaan. Tämä ääripää on yhtä raskas ja enemmän raskaampi kuin mania bibolle itselleen. Exäni pelkäsi masennusta kuin ruttoa ja ruokki maniaansa sen takia. Itse aloitin suhteessa olessani lukemaan, mutta säikähdin ja lopetin. Vasta hänen erittäin vaikeanmanian puhkeamisen jäkeen, rupesin lukemaan. Minulla ei ollut faktat kasassa, ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Älä sinä tee samaa virhettä. Vaikka lukeminen tuntuukin raskaalta. Ja pelottavalta.

Lue lisää

Mun käsittääkseni tilanne ei ole ollut ihan niin paha nyt mun kanssa kuin aikaisempien naisten kanssa jolloin ei ollut vielä lääkitystäkään.
Yritän lukea mutta tietysti jos mies nyt katoaa lopullisesti on ehkä parempi ottaa etäisyyttä tähän aihepiiriin. Tietysti olen alun perinkin ottanut riskin kun olen tällaista suhdetta yrittänyt rakentaa.

Se löhöily taisi kuitenkin olla lyhytaikaista ja onhan hänellä työtkin.
Valitettavasti tässä käy mielessä jo vaikka mitä. Olen luottanut ettei hänellä ole toisia naisia mutta enää en ole varma siitäkään.

No ei hän kyllä koskaan ole puhua pälpättänyt vaikka onkin jutellut mun kanssa paljon. Kyllä hän osaa kuunnellakin.

Jotenkin alkoi nyt kalvaa tuo pettämisen mahdollisuus. Miksi esimerkiksi puhelin ei ole nyt ollut koko ajan päällä vaikka se yleensä on aina?

ap. kirjoitti:

Jotenkin alkoi nyt kalvaa tuo pettämisen mahdollisuus. Miksi esimerkiksi puhelin ei ole nyt ollut koko ajan päällä vaikka se yleensä on aina?

Haluaa kai sitten olla rauhassa. Mut jos hepulla duuni on, nii ei kai se tähän aikaan missään naisissa luulis olevan.

ap. kirjoitti:

Jotenkin alkoi nyt kalvaa tuo pettämisen mahdollisuus. Miksi esimerkiksi puhelin ei ole nyt ollut koko ajan päällä vaikka se yleensä on aina?

Tuskin se nyt on pettämässä sinua, en jaksa tuohon kyllä uskoa. Huolestuttavaa on tosiaan jos ei ole puhelin edes päällä. Missähän nyt mennään... olisko joku ihminen lähellä, keneltä voisit kysyä asiasta. Kaveri tai sukulainen ?

Renttumiäsvaan kirjoitti:

Haluaa kai sitten olla rauhassa. Mut jos hepulla duuni on, nii ei kai se tähän aikaan missään naisissa luulis olevan.

Sillä on vuorotyö. :(

Renttumiäsvaan kirjoitti:

Haluaa kai sitten olla rauhassa. Mut jos hepulla duuni on, nii ei kai se tähän aikaan missään naisissa luulis olevan.

Aivan, on siis mennyt nukkumaan ja laittanut puhelimen pois päältä.

..--.. kirjoitti:

Tuskin se nyt on pettämässä sinua, en jaksa tuohon kyllä uskoa. Huolestuttavaa on tosiaan jos ei ole puhelin edes päällä. Missähän nyt mennään... olisko joku ihminen lähellä, keneltä voisit kysyä asiasta. Kaveri tai sukulainen ?

Lue lisää

Korkeintaan työpaikalta voisin kysyä mutta en uskalla. Siitä voisi syntyä ikäviä jälkiselvittelyjä.
Puhelin oli kyllä rikki joskus vähän aikaa sitten mutta kyllä se on tässä välillä toiminut. Näen käytännössä koko ajan milloin se on päällä ja milloin ei. Yritän nyt olla katsomatta liian usein ettei käy liian piinalliseksi. Muutenkin inhottaisi kytätä ja nyt sillä vain satuttaa itseään kun ei tiedä missä mennään.

..--.. kirjoitti:

Aivan, on siis mennyt nukkumaan ja laittanut puhelimen pois päältä.

Mutta kun ei se yleensä laita sitä koskaan pois päältä. Se on vaan äänettömällä ja lepotilassa minkä myös näen.

Mun mielestä hän on ollut koko ajan käytökseltään melko tasainen. Ei esimerkiksi huuda koskaan. Tosin mehän emme ole eläneet yhdessä. Tapaamiset on aina vähän niinkuin arjen yläpuolella.

Voin olla ilkimys ja sen takia tänne kirjoitinkin kun olin loukannut rakastani ja huutanut kuin mikäkin hirviö.
Mutta en kyllä sanonut että miehellä pitäisi olla omaisuutta. Hän epäili että laskelmoin mutta kun en ole laskelmoinut tai etsinyt hyötyä. Mutta ehkä häntä itseään rahapula masentaa koska emme ole voineet toteuttaa kaikkia suunnitelmiamme kun hänellä ei ole rahaa. Ruokakaappikin on aina lähes tyhjä jos minä en vie sinne ruokaa. Mielelläni kyllä vien mutta kun en ole siellä arkena.
Terveydentilasta taas mainitsin että lääkäri oli sanonut miehelle että elämäntapojen on muututtava. Voihan se masentaa ketä tahansa jos kuulee että muutamassa vuodessa on sydänkohtaus todennäköinen. Minä en ole siitä huomauttanut eikä minulla edes ole ollut tietoakaan mistään veriarvoista enkä ole ollut mitään teräsmiestä etsimässä. Päivämme ovat Luojan käsissä. Mielestäni ymmärsit viestini väärin.

Ymmärrän ja taisit kohdentaa kirjoituksesi muillekin kuin minulle. Mutta varmaan on aika mahdotonta olla ikinä täysin tasapuolinen kun ei voi kuulla toista osapuolta. Toisaalta voihan se toinen osapuoli tässäkin tapauksessa saada tahollaan neuvoja ja apua ilman että mua kuullaan.
Mies syö epäterveellisesti mutta en usko että ahmii. Verisuonet alkavat olla tukossa ja joutuu jo käyttämään nukkuessa happinaamariakin. Haluaa käydä töissä koska ei kestäisi kuulemma olla tekemättä mitään vaikka lääkäri on sanonut että s-loma järjestyy ihan milloin tahansa.
En tietysti voi alkaa huoltajaksi mutta ihan mielelläni tuen terveellisissä elämäntavoissa koska onhan niistä mullekin iloa.

Tänään ei ole kuulunut mitään eikä ole ollut puhetta tapaamisesta. Ehkä jostain näkökulmasta näyttää vähän valoisammalta mutta itse en ole toiveikas. Tunnen vieläkin syyllisyyttä siitä välikohtauksesta ja toisaalta tuntuu pahalta että mies ei ole voinut sanoa antaako sitä anteeksi.

Joku jo täällä mainitsi bipon alakynteen jäämisestä ja että katsoisimme heitäkin ihmisinä. Jos on katsonut sitä sairautta potevaa ihmisenä ja tehnyt kaikkensa sen eteen niin jos ei sekään auta tippaakaan vaan mies vetelee oman tahtonsa mukaan missä haluaa ja sitten toisen pitäisi uhrata koko elämä sille ihan noin vain. Kai se on niin että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä. Kenenkään ei tarvitse uhrata ainutta elämäänsä jonkun toisen vuoksi, kun ei kerran se uhraaminen hyödytä yhtikäs mitään kummallekkaan.

Miksi kirjoitat tällaisia tänne?

Kysymys ei ole vihaamisesta, en usko siihen kenenkään entisen kohdalla. Useimmiten rakkaus on venynyt pitkälle näissä suhteissa, pidemmälle kuin keskivertoavioliitoissa tai nk. vaikeissa suhtiessa. Mitään muuta ei olisi toivonut kuin apua psykoottiselle puolisolle.

Rakkaus venyy vielä suhteen rikkoutumisen ylikin. Itse ainakin toivon entiselle puolisolleni kaikkea hyvää. Hän satutti minua, itseään, perhettämme - mutta häntä ei voi vihata, koska on rakastanut. Se ei vaan lopu. Joten turha kirjoittaa tuollaista täällä. Kyllä me olemme kaikki ihan tarpeeksi kärsineet.

Kukaan ei vihaa vaan yrittää estää toista ihmistä tulevilta kärsimyksiltä, sillä jos haluaa olla hoituri niin sitten, mutta muuten on kaikilla vara valita . Sairaudelleen ei kukaan mitään voi joten siinä ei vihalla ole mitään tekemistä.

Olen samaa mieltä että parasta olisi puhua kasvokkain mutta jos toinen ei vastaa puheluihin eikä halua tavata niin sitten täytyy tyytyä viesteihin. Tavallinen kirjekin voisi olla hyvä vaihtoehto mutta siihenkään ei välttämättä saa vastausta jos toinen osapuoli ei ole tottunut kirjeitä kirjoittelemaan.

Voi olla että nytkin on kyse vallan käyttämisestä tai sitten mies on vain niin masentunut tai kyllästynyt muhun. En tiedä. Ei ole taas kuulunut mitään. :(

ap. kirjoitti:

Voi olla että nytkin on kyse vallan käyttämisestä tai sitten mies on vain niin masentunut tai kyllästynyt muhun. En tiedä. Ei ole taas kuulunut mitään. :(

Ei kannata ottaa liikaa itseensä, jos toinen käyttäytyy huonosti ja lapsellisesti. Bipo on bipo, vaikka voissa paistaisi...

Wwwooo voisi varmaan sitten selittää, että miksi minun melkein kaikki eksäni ovat tehneet samanlaisia ja monin kerroin pahempiakin temppuja, vaikka yhtä lukuunottamatta ovat olleet terveitä? Itsekään en bipona tuollaista tekisi, koska en siedä sitä käytöstä toiselta osapuoleltakaan. Sinulla löytyy varmasti hyvä selitys tälle. Ilmeisesti tunnet kaikki maailman bipot. ;)

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Wwwooo voisi varmaan sitten selittää, että miksi minun melkein kaikki eksäni ovat tehneet samanlaisia ja monin kerroin pahempiakin temppuja, vaikka yhtä lukuunottamatta ovat olleet terveitä? Itsekään en bipona tuollaista tekisi, koska en siedä sitä käytöstä toiselta osapuoleltakaan. Sinulla löytyy varmasti hyvä selitys tälle. Ilmeisesti tunnet kaikki maailman bipot. ;)

Lue lisää

Totta kai ns.terveetkin tekevät paljon pahaa ihmissuhteissaan, mutta mulle exäni kaltoin kohtelu oli jotain niin käsittämätöntä etten olisi voinut ikinä kuvitella sellaista edes tapahtuvan oikeasti. Toki historiassani on ollut terveitäkin ikäviä pettureita yms. Asiat on olleet mulle vaikeita sulateltavia, koska exäni jaksoi aina vakuuttaa, että rakastaa mua, vaikka teot olivat kaikkea muuta. Voiko sairaudella selittää kaiken?

Tässä mun tapauksessa mies on sanonut että bipo on johtanut aina naissuhteiden päättymiseen ja että hän toivoo siihen muutosta. Siksi hän on myös avoimesti kertonut sairaudestaan. Olen joskus kysynyt johtuiko jokin ongelma välillämme siitä mutta hän on kieltänyt että sillä olisi ollut osaa taikka arpaa. Asiasta pitäisi puhua vielä paljon enemmän sillä toistaiseksi en tiedä miten se bipo sitten vaikuttaa. Kaikille ihmisille on varmaan enemmän tai vähemmän vaikeaa pyytää ja antaa anteeksi mutta just nyt tuntuu että kyllä se bipokin jotenkin tässä vaikuttaa. Ehkä sitä vaan esim. masentuneena ei halua tai jaksa edes sanoa että on masentunut. Mutta varmasti vaikuttaa myös luonne ja se tapa millä on tottunut hoitamaan asiansa. Jos on aina toiminut tietyllä tavalla niin ei sitä hetkessä muutu vaikka kuinka haluaisi.

ap. kirjoitti:

Tässä mun tapauksessa mies on sanonut että bipo on johtanut aina naissuhteiden päättymiseen ja että hän toivoo siihen muutosta. Siksi hän on myös avoimesti kertonut sairaudestaan. Olen joskus kysynyt johtuiko jokin ongelma välillämme siitä mutta hän on kieltänyt että sillä olisi ollut osaa taikka arpaa. Asiasta pitäisi puhua vielä paljon enemmän sillä toistaiseksi en tiedä miten se bipo sitten vaikuttaa. Kaikille ihmisille on varmaan enemmän tai vähemmän vaikeaa pyytää ja antaa anteeksi mutta just nyt tuntuu että kyllä se bipokin jotenkin tässä vaikuttaa. Ehkä sitä vaan esim. masentuneena ei halua tai jaksa edes sanoa että on masentunut. Mutta varmasti vaikuttaa myös luonne ja se tapa millä on tottunut hoitamaan asiansa. Jos on aina toiminut tietyllä tavalla niin ei sitä hetkessä muutu vaikka kuinka haluaisi.

Lue lisää

En kyllä yhtään ihmettele jos miehen aikaisemmat suhteet on loppunut sairauteen. Jos tää peli on ollut tällästä aikaisemminkin meinaan. Ei pidä yhteyttä ja on silloinkin niukka sanainen. Kuka tuota kestäisi. Et todellakaan ole ansainnut tällaista kohtelua aikuiselta mieheltä, ihan vihaks pistää. Hän on voinut kertoa avoimesti sairaudestaan, mutta ei itse osaa hahmotella mikä tunteista ja käyttäytymisestä on sairautta ja mikä ei.
Jos masentaa niin sanokoon sen niillä sanoilla. Silloin ei mikään kiinnosta ja kaikki maistuu pahalle. Mutta se vois piristää sinun läsnäolo siellä silloin kun oikein masentaa.
Ja nimenomaan, jos aikaisemmat suhteet on päättynyt biboon, niin nyt kannattaisi alkaa miehen kellot soittamaan ja tekemään asioita toisella tavalla.
Mukavaa viikonloppua sinulle kuitenkin. Mukana ollaan tuskassas.

..--.. kirjoitti:

En kyllä yhtään ihmettele jos miehen aikaisemmat suhteet on loppunut sairauteen. Jos tää peli on ollut tällästä aikaisemminkin meinaan. Ei pidä yhteyttä ja on silloinkin niukka sanainen. Kuka tuota kestäisi. Et todellakaan ole ansainnut tällaista kohtelua aikuiselta mieheltä, ihan vihaks pistää. Hän on voinut kertoa avoimesti sairaudestaan, mutta ei itse osaa hahmotella mikä tunteista ja käyttäytymisestä on sairautta ja mikä ei.
Jos masentaa niin sanokoon sen niillä sanoilla. Silloin ei mikään kiinnosta ja kaikki maistuu pahalle. Mutta se vois piristää sinun läsnäolo siellä silloin kun oikein masentaa.
Ja nimenomaan, jos aikaisemmat suhteet on päättynyt biboon, niin nyt kannattaisi alkaa miehen kellot soittamaan ja tekemään asioita toisella tavalla.
Mukavaa viikonloppua sinulle kuitenkin. Mukana ollaan tuskassas.

Lue lisää

Kiitos. Joskus mies on sanonut että mun pitäisi kyllä tietää miten piristää häntä mutta en todellakaan tiedä. Eikä se masennus ihan tolkuton voi olla kun pystyy töissä käymään. Ihmeen tärkeä se työ onkin kun toisaalta joskus on sanonut että haluaisi jäädä eläkkeelle. Mutta tietysti hyvä että on jotain tekemistä. Tosin en tiedä sitten millaista olisi elää saman katon alla jos toinen vain kävisi töissä ja olisi muun ajan masentunut.
Meinasin laittaa viestin ja toivottaa hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää mutta en sitten laittanutkaan ettei tule väärinkäsitystä. En halua antaa sellaista kuvaa että syyttelisin tai jotain. En myöskään valmistele nyt mitään vaikka mies sitten yhtäkkiä haluaisikin tavata kun kaupat ovat jo kiinni eikä saa enää ostettua ruokaa.
Kyllähän tässä aika apea mieli on.

ap. kirjoitti:

Kiitos. Joskus mies on sanonut että mun pitäisi kyllä tietää miten piristää häntä mutta en todellakaan tiedä. Eikä se masennus ihan tolkuton voi olla kun pystyy töissä käymään. Ihmeen tärkeä se työ onkin kun toisaalta joskus on sanonut että haluaisi jäädä eläkkeelle. Mutta tietysti hyvä että on jotain tekemistä. Tosin en tiedä sitten millaista olisi elää saman katon alla jos toinen vain kävisi töissä ja olisi muun ajan masentunut.
Meinasin laittaa viestin ja toivottaa hyvää viikonloppua ja pyhäinpäivää mutta en sitten laittanutkaan ettei tule väärinkäsitystä. En halua antaa sellaista kuvaa että syyttelisin tai jotain. En myöskään valmistele nyt mitään vaikka mies sitten yhtäkkiä haluaisikin tavata kun kaupat ovat jo kiinni eikä saa enää ostettua ruokaa.
Kyllähän tässä aika apea mieli on.

Lue lisää

Ei sinulla kyllä mitään velvollisuutta ole häntä piristää. Ei hän voi olettaa, että toiset ihmiset tekevät hänen elämästään kivaa ja samalla itse ei kuitenkaan anna mitään takaisin. Voi tietenkin olla, että ymmärsin väärin. Enhän minä häntä tunne. En vaan enää ymmärrä, että miksei hän jo ole alkanut ottamaan yhteyttä. Olettaa kai sinun hoitavan kaikki asiat. Vähän sellainen kuva hänestä alkaa tulemaan. En nyt halua sinua loukata, mutta miehesi käytös ei järin kivaa ole.

Itse en pahemmassa masennuksessa pääse edes sängystä ylös, joten ei hänen masennuksensa ihan tolkuton voi olla. Nostan kyllä hattua, että on työnsä hoitanut ja jaksaa sinne mennä. Jos hän yhtäkkiä sinut sinne haluaa, niin kannattaako sinne mennä? Ehkä sen vuoksi kannattaisi, että saattaisitte saada asiat puhuttua naamatusten. Toisaalta taas hänellä ei ole oikeutta pomputtaa sinua tuolla tavalla. Niin minä sen asian näen.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Ei sinulla kyllä mitään velvollisuutta ole häntä piristää. Ei hän voi olettaa, että toiset ihmiset tekevät hänen elämästään kivaa ja samalla itse ei kuitenkaan anna mitään takaisin. Voi tietenkin olla, että ymmärsin väärin. Enhän minä häntä tunne. En vaan enää ymmärrä, että miksei hän jo ole alkanut ottamaan yhteyttä. Olettaa kai sinun hoitavan kaikki asiat. Vähän sellainen kuva hänestä alkaa tulemaan. En nyt halua sinua loukata, mutta miehesi käytös ei järin kivaa ole.

Itse en pahemmassa masennuksessa pääse edes sängystä ylös, joten ei hänen masennuksensa ihan tolkuton voi olla. Nostan kyllä hattua, että on työnsä hoitanut ja jaksaa sinne mennä. Jos hän yhtäkkiä sinut sinne haluaa, niin kannattaako sinne mennä? Ehkä sen vuoksi kannattaisi, että saattaisitte saada asiat puhuttua naamatusten. Toisaalta taas hänellä ei ole oikeutta pomputtaa sinua tuolla tavalla. Niin minä sen asian näen.

Lue lisää

Piristäisin mielelläni jos osaisin mutta en uskalla mennä oven taakse koputtelemaan kun en tiedä pääsenkö edes sisään. Toisaalta en ihmettele jos tulee vain viesti että olen tervetullut. Mies elää täysin hetkessä. On sanonut sen itsekin.
En ole varma onko ainakaan vuorotyö hyväksi. Miehen päivärytmi on koko ajan sekaisin ja nukkuu miten sattuu. Tervettäkin ihmistä voisi rassata.
On tämä tilanne vaan niin ahdistava.

ap. kirjoitti:

Piristäisin mielelläni jos osaisin mutta en uskalla mennä oven taakse koputtelemaan kun en tiedä pääsenkö edes sisään. Toisaalta en ihmettele jos tulee vain viesti että olen tervetullut. Mies elää täysin hetkessä. On sanonut sen itsekin.
En ole varma onko ainakaan vuorotyö hyväksi. Miehen päivärytmi on koko ajan sekaisin ja nukkuu miten sattuu. Tervettäkin ihmistä voisi rassata.
On tämä tilanne vaan niin ahdistava.

Lue lisää

Meinasin myös edelliseen viestiin kirjoittaa, että itse en kykenisi vuorotyöhön. Eikä se taida bipolle olla muutenkaan hyväksi, koska unirytmin pitäisi olla kunnossa. Vuorotyö stressaa tervettäkin ihmistä, niin miksei sitten vahvasti tuntevaa ja helposti stressaantuvaa bipoa.

Kuinka pitkä välimatka teillä on? En kyllä suosittele lähtemään sinne, kun hänestä ei mitään tiedä. Olisi kiva tietää, että elävätkö muutkin bipot hetkessä. Itse kun elän tulevaisuudessa koko aika. En osaa nauttia tästä hetkestä ollenkaan. Suunnittelen vain tulevaa, ja unohdan elää tätä päivää. Mikään suunnitelma ei kyllä useinkaan toteudu. Jopa hypomaniassa suunnittelen vaan ja haluan aloittaa uuden elämän, mutta mikään ei toteudu koskaan.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Meinasin myös edelliseen viestiin kirjoittaa, että itse en kykenisi vuorotyöhön. Eikä se taida bipolle olla muutenkaan hyväksi, koska unirytmin pitäisi olla kunnossa. Vuorotyö stressaa tervettäkin ihmistä, niin miksei sitten vahvasti tuntevaa ja helposti stressaantuvaa bipoa.

Kuinka pitkä välimatka teillä on? En kyllä suosittele lähtemään sinne, kun hänestä ei mitään tiedä. Olisi kiva tietää, että elävätkö muutkin bipot hetkessä. Itse kun elän tulevaisuudessa koko aika. En osaa nauttia tästä hetkestä ollenkaan. Suunnittelen vain tulevaa, ja unohdan elää tätä päivää. Mikään suunnitelma ei kyllä useinkaan toteudu. Jopa hypomaniassa suunnittelen vaan ja haluan aloittaa uuden elämän, mutta mikään ei toteudu koskaan.

Lue lisää

Kaiken lisäksi saadakseen ylimääräistä rahaa mies vaihtaa mielellään vuoroja siten, että hän on tosi paljon töissä öisin ja sunnuntaisin. Luulen ettei hän ole aikoihin nukkunut ilman lääkkeitä. Hirveän vaikea kuitenkin puuttua siihen koska se työ on niin tärkeä osa elämää.
Kyllä hänelläkin on suunnitelmia mutta en tiedä ehtisikö toteuttaa niitä. Voi olla ettei terveyttäkään riitä. Minunkin kanssa on hyvin vaatimattomat suunnitelmat jääneet toteutumatta.
Välimatka ei ole hirmuinen, mutta lähteminen pitää kyllä suunnitella. Tällä hetkellä tilanne on lisäksi niin epämääräinen että yllätysvierailu ei oikein tule kyseeseen.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Meinasin myös edelliseen viestiin kirjoittaa, että itse en kykenisi vuorotyöhön. Eikä se taida bipolle olla muutenkaan hyväksi, koska unirytmin pitäisi olla kunnossa. Vuorotyö stressaa tervettäkin ihmistä, niin miksei sitten vahvasti tuntevaa ja helposti stressaantuvaa bipoa.

Kuinka pitkä välimatka teillä on? En kyllä suosittele lähtemään sinne, kun hänestä ei mitään tiedä. Olisi kiva tietää, että elävätkö muutkin bipot hetkessä. Itse kun elän tulevaisuudessa koko aika. En osaa nauttia tästä hetkestä ollenkaan. Suunnittelen vain tulevaa, ja unohdan elää tätä päivää. Mikään suunnitelma ei kyllä useinkaan toteudu. Jopa hypomaniassa suunnittelen vaan ja haluan aloittaa uuden elämän, mutta mikään ei toteudu koskaan.

Lue lisää

Minun bipopuoliso ei ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä hänellä nyt on. Kokoajan haaveilee tulevasta ja aina on jotain muutosta ja uutta suunnitteilla. Ei ole kiva elää niin, että ei eletä tässä ja nyt. Minkään haaveen saavuttaminenkaan ei oikein tunnu miltään, sillä puoliso ei ole tyytyväinen jo saavutettuihin asioihin, kaikki jo oleva on hänelle tylsää ja arvotonta, kaikkeen tarvitsee muutosta, aina.

; kirjoitti:

Minun bipopuoliso ei ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä hänellä nyt on. Kokoajan haaveilee tulevasta ja aina on jotain muutosta ja uutta suunnitteilla. Ei ole kiva elää niin, että ei eletä tässä ja nyt. Minkään haaveen saavuttaminenkaan ei oikein tunnu miltään, sillä puoliso ei ole tyytyväinen jo saavutettuihin asioihin, kaikki jo oleva on hänelle tylsää ja arvotonta, kaikkeen tarvitsee muutosta, aina.

Lue lisää

erittäin tuttua. Haaveet sen lisäksi vaihtelivat mielialan mukaan laidasta laitaan. ex-miehelläni voimakkaita olivat tyhyjyyden tunteet.

; kirjoitti:

Minun bipopuoliso ei ole koskaan tyytyväinen siihen, mitä hänellä nyt on. Kokoajan haaveilee tulevasta ja aina on jotain muutosta ja uutta suunnitteilla. Ei ole kiva elää niin, että ei eletä tässä ja nyt. Minkään haaveen saavuttaminenkaan ei oikein tunnu miltään, sillä puoliso ei ole tyytyväinen jo saavutettuihin asioihin, kaikki jo oleva on hänelle tylsää ja arvotonta, kaikkeen tarvitsee muutosta, aina.

Lue lisää

Tarkoitin tuolla hetkessä elämisellä että mies ei tee mitään jos ei juuri sillä hetkellä satu haluamaan sitä paitsi tietysti töissä käy. Tunteet vievät ja ilmeisesti etenkin negatiiviset tunteet.
Oma oloni on vain huonontunut. Välillä pelkään että mies on kuollut ja välillä epäilen että on jonkun toisen naisen kanssa.

ap. kirjoitti:

Tarkoitin tuolla hetkessä elämisellä että mies ei tee mitään jos ei juuri sillä hetkellä satu haluamaan sitä paitsi tietysti töissä käy. Tunteet vievät ja ilmeisesti etenkin negatiiviset tunteet.
Oma oloni on vain huonontunut. Välillä pelkään että mies on kuollut ja välillä epäilen että on jonkun toisen naisen kanssa.

Lue lisää

ap, hae tukea itsellesi ja lopeta suhde. Sinä haavoitut tn. vain lisää. Vaikka rakastat, ei sinun kannata uhrata omaa terveyttäsi. Itse en osannut tätä tehdä ja traumatisoiduin pahasti. Tuo tilanne ei tn. tule välttämättä helpottamaan vaan pahenemaan, kurja kyllä.

traumoja kirjoitti:

ap, hae tukea itsellesi ja lopeta suhde. Sinä haavoitut tn. vain lisää. Vaikka rakastat, ei sinun kannata uhrata omaa terveyttäsi. Itse en osannut tätä tehdä ja traumatisoiduin pahasti. Tuo tilanne ei tn. tule välttämättä helpottamaan vaan pahenemaan, kurja kyllä.

Lue lisää

Kukahan tässä voisi tukea? Yleensähän ihmiset vain sanovat että hanki uusi ja parempi mies mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Että pitikin mennä huutamaan miehelle sillä tavalla.

ap. kirjoitti:

Kukahan tässä voisi tukea? Yleensähän ihmiset vain sanovat että hanki uusi ja parempi mies mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Että pitikin mennä huutamaan miehelle sillä tavalla.

Lue lisää

Hänestä ei ilmeisesti kuulunut eilen yhtään mitään? Joku sellainen ystävä voisi olla tukena, joka osaa ottaa asian oikealla tavalla. Tai vaikka vanhemmat, sisarukset etc. Ei se tosiaan ole niin yksinkertaista, jos on jo vahvat tunteet toista kohtaan. Täytyy olla jotenkin tunnevammainen, jos pystyy tuosta noin vaan hyppäämään toiseen suhteeseen, tai yleensäkin edes etsiä uutta suhdetta tuossa vaiheessa.

Jokaisessa suhteessa on riitoja, ja välillä tosi pahojakin riitoja. Jos hän aina reagoi tällä tavalla, niin edessä tämä olisi joskus ollut kuitenkin. Parempi nyt, kuin joskus paljon myöhemmin. Minun mielestäni hänen hiljaisuutensa menee jo liian pitkälle. Hän ilmeisesti todellakin olettaa sinun tekevän jotain.

ap. kirjoitti:

Kukahan tässä voisi tukea? Yleensähän ihmiset vain sanovat että hanki uusi ja parempi mies mutta ei se niin yksinkertaista ole.
Että pitikin mennä huutamaan miehelle sillä tavalla.

Lue lisää

Älä syytä itseäsi. Syy ei ole sinussa. Sinulla on oikeus ilmaista rajasi. Ja niitä rajoja pidät mm. vihastumalla. Valittavasti juuri tätä minun mieheni ei myöskään kestänyt.

Olen kuullut nuo samat virkkeet - olet nuori, kaunis, älykäs, blääblää, koko elämä edessä, ehdit vielä saada sen perheenkin (huhhuh, ei kovin tn. ole enää), nyt vaan eteenpäin.... Se tuntui kauhealta, koska ihmisten on ilmeisesti ihan oikeastikin vaikea ymmärtää. Nyt sinulla on akuutti kriisi meneillään. Toipuminen rakkaussuhteesta maustettuna erikoisuuksissa on erittäin vaativa prosessi. Ei se ole ollenkaan helppoa.

Hae ulkopuolista asiantuntijaapua tueksesi, jos vain mahdollista. Mielellään sellainen, jolla on traumaterapiakoulutus - hän ymmärtää sinua.

traumoja kirjoitti:

Älä syytä itseäsi. Syy ei ole sinussa. Sinulla on oikeus ilmaista rajasi. Ja niitä rajoja pidät mm. vihastumalla. Valittavasti juuri tätä minun mieheni ei myöskään kestänyt.

Olen kuullut nuo samat virkkeet - olet nuori, kaunis, älykäs, blääblää, koko elämä edessä, ehdit vielä saada sen perheenkin (huhhuh, ei kovin tn. ole enää), nyt vaan eteenpäin.... Se tuntui kauhealta, koska ihmisten on ilmeisesti ihan oikeastikin vaikea ymmärtää. Nyt sinulla on akuutti kriisi meneillään. Toipuminen rakkaussuhteesta maustettuna erikoisuuksissa on erittäin vaativa prosessi. Ei se ole ollenkaan helppoa.

Hae ulkopuolista asiantuntijaapua tueksesi, jos vain mahdollista. Mielellään sellainen, jolla on traumaterapiakoulutus - hän ymmärtää sinua.

Lue lisää

Niin kyllähän mies oli siinä huutamisessa osallinen venkoillessaan. Mutta olisi pitänyt vain sanoa että en suostu tuollaiseen ja poistua rauhallisesti. Olin kamalan väsynyt ja hämmästyin kun mies yhtäkkiä alkoi temppuilla.
En jaksaisi hakea mitään apua. Perhepiiristä sellaista ei löydy, tiedän pitkästä kokemuksesta.
Saarnaaja-Saara, ei ole kuulunut mitään koko miehestä. Nyt tilanne alkaa mun kannalta olla sellainen että en ehkä edes uskalla esim. vastata puhelimeen jos mies vaikka soittaakin. On kyllä tullut mieleen sellainenkin että mies ei enää koskaan ota yhteyttä. Onhan niitä sellaisiakin tyyppejä jotka vain häippäsevät.

ap. kirjoitti:

Niin kyllähän mies oli siinä huutamisessa osallinen venkoillessaan. Mutta olisi pitänyt vain sanoa että en suostu tuollaiseen ja poistua rauhallisesti. Olin kamalan väsynyt ja hämmästyin kun mies yhtäkkiä alkoi temppuilla.
En jaksaisi hakea mitään apua. Perhepiiristä sellaista ei löydy, tiedän pitkästä kokemuksesta.
Saarnaaja-Saara, ei ole kuulunut mitään koko miehestä. Nyt tilanne alkaa mun kannalta olla sellainen että en ehkä edes uskalla esim. vastata puhelimeen jos mies vaikka soittaakin. On kyllä tullut mieleen sellainenkin että mies ei enää koskaan ota yhteyttä. Onhan niitä sellaisiakin tyyppejä jotka vain häippäsevät.

Lue lisää

Tuo tilanteesi on siksi niin kuluttava, koska et yhtään tiedä missä mennään. Siihen pitää saada nyt selvyys, oletteko enään suhteessa. Laita sille viesti ja kysyt suoraan haluaako hän vielä jatkaa suhdetta vai ei. Eihän tuossa ole enään mitään päätä aikä häntää. Tekee sinut ihan hulluksi.
Rehellinen kysymys ja siihen vastaus. Ja jos se suhde nyt sitten kaatuu, niin sitten aloitat toipumisen. Ja se on omanlainen selviytymistarina sitten. Jos taas suhde jatkuu, niin selvität miten se tulevaisuudessa toteutetaan.
Yhteyttä ottamaan ja heti, mars mars. Ei tuollaisessa epätietoudessa voi ihminen elää.

..--.. kirjoitti:

Tuo tilanteesi on siksi niin kuluttava, koska et yhtään tiedä missä mennään. Siihen pitää saada nyt selvyys, oletteko enään suhteessa. Laita sille viesti ja kysyt suoraan haluaako hän vielä jatkaa suhdetta vai ei. Eihän tuossa ole enään mitään päätä aikä häntää. Tekee sinut ihan hulluksi.
Rehellinen kysymys ja siihen vastaus. Ja jos se suhde nyt sitten kaatuu, niin sitten aloitat toipumisen. Ja se on omanlainen selviytymistarina sitten. Jos taas suhde jatkuu, niin selvität miten se tulevaisuudessa toteutetaan.
Yhteyttä ottamaan ja heti, mars mars. Ei tuollaisessa epätietoudessa voi ihminen elää.

Lue lisää

Mutta kun mies ei vastaa mun viesteihin. Kysyin aiemmin viikolla yhtä käytännön asiaa viestillä eikä tullut siihenkään mitään vastausta. Yhdellä sanalla olisi voinut vastata.

..--.. kirjoitti:

Tuo tilanteesi on siksi niin kuluttava, koska et yhtään tiedä missä mennään. Siihen pitää saada nyt selvyys, oletteko enään suhteessa. Laita sille viesti ja kysyt suoraan haluaako hän vielä jatkaa suhdetta vai ei. Eihän tuossa ole enään mitään päätä aikä häntää. Tekee sinut ihan hulluksi.
Rehellinen kysymys ja siihen vastaus. Ja jos se suhde nyt sitten kaatuu, niin sitten aloitat toipumisen. Ja se on omanlainen selviytymistarina sitten. Jos taas suhde jatkuu, niin selvität miten se tulevaisuudessa toteutetaan.
Yhteyttä ottamaan ja heti, mars mars. Ei tuollaisessa epätietoudessa voi ihminen elää.

Lue lisää

Olen kyllä samaa mieltä edellisen kanssa, että kysy häneltä suoraan asiaa. Tiedän, että se pelottaa, mutta tilanne ainakin edistyisi johonkin suuntaan. Ei tuo voi jatkua enää tuollaisena. Rohkeasti puhelin käteen ja kysymään, miten asiat oikein ovat.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Olen kyllä samaa mieltä edellisen kanssa, että kysy häneltä suoraan asiaa. Tiedän, että se pelottaa, mutta tilanne ainakin edistyisi johonkin suuntaan. Ei tuo voi jatkua enää tuollaisena. Rohkeasti puhelin käteen ja kysymään, miten asiat oikein ovat.

Lue lisää

Ai, hän ei taas vastaa. Voi v**** ihan suoraan sanottuna. Sinuna lähettäisin viestin, että tämä on tässä, jos homma ei ala toimimaan miehen suunnalta. Et sinä voi odotella ikuisuuksia hänen yhteydenottoaan. Hänellä voi kohta olla joku uusi nainen, ja sinä olet siellä päässä odottamassa häntä. Älä anna sen mennä niin. Eikö tässä ole kuitenkin mennyt yli kaksi viikkoa jo?

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Ai, hän ei taas vastaa. Voi v**** ihan suoraan sanottuna. Sinuna lähettäisin viestin, että tämä on tässä, jos homma ei ala toimimaan miehen suunnalta. Et sinä voi odotella ikuisuuksia hänen yhteydenottoaan. Hänellä voi kohta olla joku uusi nainen, ja sinä olet siellä päässä odottamassa häntä. Älä anna sen mennä niin. Eikö tässä ole kuitenkin mennyt yli kaksi viikkoa jo?

Lue lisää

Siis sain muutama päivä sitten sen viestin jossa mies sanoi ajattelevansa asioita kun kysyin miksi on niin hiljaa. Soittaminen on ihan turhaa.
Ehkä siellä tosiaan on jo uusi nainen. :(

ap. kirjoitti:

Siis sain muutama päivä sitten sen viestin jossa mies sanoi ajattelevansa asioita kun kysyin miksi on niin hiljaa. Soittaminen on ihan turhaa.
Ehkä siellä tosiaan on jo uusi nainen. :(

Lue lisää

Mielestäni hänellä on ollut yli kaksi viikkoa aikaa ajatella asioita. Ette kuitenkaan ole olleet yhdessä vuosia, joten luulisi tuon ajan riittävän hänelle. Kyllä silti voisi vastata sinulle jotain ja hieman valaista, että missä mennään. Ei hänkään voi olettaa, että sinä odottelet ikuisuuden. Ota itsellesi joku aikaraja, että siihen mennessä asian täytyy olla selvinnyt, tai sitten päätät jutun itse. Ne omat voimavarat pitää kuitenkin ottaa huomioon.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Mielestäni hänellä on ollut yli kaksi viikkoa aikaa ajatella asioita. Ette kuitenkaan ole olleet yhdessä vuosia, joten luulisi tuon ajan riittävän hänelle. Kyllä silti voisi vastata sinulle jotain ja hieman valaista, että missä mennään. Ei hänkään voi olettaa, että sinä odottelet ikuisuuden. Ota itsellesi joku aikaraja, että siihen mennessä asian täytyy olla selvinnyt, tai sitten päätät jutun itse. Ne omat voimavarat pitää kuitenkin ottaa huomioon.

Lue lisää

Voi olla että viikot ovat miehellä menneet nopeasti etenkin jos on ollut samalla tavalla masentunut kuin kesällä. Silloinhan viikot hujahtivat sängyn pohjalla maatessa. Enkä oikein tiedä ajatteleeko edes mitään vaan toimiiko tosiaan ihan hetken tuntemusten perusteella.
Tällä hetkellä en oikein osaa itsekään muuta suunnitella kuin että päätän vasta sitten jos mies ottaa yhteyttä mitä teen. Se yhteydenottokin on alkanut pelottaa vaikka onhan mies tähänkin mennessä ollut ailahtelevainen. Välillä on ollut hyvin rakastava ja välillä epäillyt mun rakkauttani ja että olen hänen kanssaan vain ajankulun vuoksi.

ap. kirjoitti:

Kaiken lisäksi saadakseen ylimääräistä rahaa mies vaihtaa mielellään vuoroja siten, että hän on tosi paljon töissä öisin ja sunnuntaisin. Luulen ettei hän ole aikoihin nukkunut ilman lääkkeitä. Hirveän vaikea kuitenkin puuttua siihen koska se työ on niin tärkeä osa elämää.
Kyllä hänelläkin on suunnitelmia mutta en tiedä ehtisikö toteuttaa niitä. Voi olla ettei terveyttäkään riitä. Minunkin kanssa on hyvin vaatimattomat suunnitelmat jääneet toteutumatta.
Välimatka ei ole hirmuinen, mutta lähteminen pitää kyllä suunnitella. Tällä hetkellä tilanne on lisäksi niin epämääräinen että yllätysvierailu ei oikein tule kyseeseen.

Lue lisää

Bipolle hyvä vuorokausirytmi ja riittävä uni on ihan perustärkeitä asioita. Jos rytmi ei ole kunnossa, on sairausjakso todennäköinen jos ei suorastaan varma. Ihme ettei miehen lääkäri ole vääntänyt rautalangasta tätä tiedoksi hänelle?

Tuiskutuuli kirjoitti:

Bipolle hyvä vuorokausirytmi ja riittävä uni on ihan perustärkeitä asioita. Jos rytmi ei ole kunnossa, on sairausjakso todennäköinen jos ei suorastaan varma. Ihme ettei miehen lääkäri ole vääntänyt rautalangasta tätä tiedoksi hänelle?

Lue lisää

Jos se lääkäri on ajatellut että on kuitenkin hyvä jos ylipäätään käy töissä. S-lomaa oli kuitenkin luvannut milloin tahansa tarvittaessa. Mutta kyllä munkin mielestä lääkärin olisi pitänyt määrätä lääkkeet myös muihin ongelmiin. Nyt on ihan miehestä itsestään kiinni saako muutettua elämäntapojaan. Bipoon ei kai sentään voi kuolla mutta sydänkohtaukseen voi.

Itselleni on helppoa olla yksin ja puuhastella kaikkea omin päin. Miehenkin kanssa olen huomannut että joskus jo odotan että pääsen omaan rauhaani vaikka yhdessäkin olisi ollut kivaa. Nyt on kuitenkin mennyt sen verran aikaa edellisestä tapaamisesta että on jo ikävä. Silti varmaan kaipaisin pian taas myös omaa tilaani jos nyt tapaisimme.
Jos en olisi lähtenyt viimeksi ovet paukkuen olisin nyt varmaan melko rauhallisella mielellä. Nyt ahdistaa kun en tiedä olenko saanut anteeksi vaiko en. On kyllä tullut mieleen sellainenkin että mies vain käyttää tilannetta hyväkseen. Sitä ei vain haluaisi uskoa mutta kyllähän ihmiset voivat olla aika rottamaisia läheisiäänkin kohtaan.

Tämä puhelimen tuijottaminen on tietenkin nyt poikkeuksellista koska tähän mennessä en ole joutunut odottelemaan yhteydenottoa. En ole myöskään aiemmin pelännyt pettämistä tai muuta vilunkia. Mutta en tietenkään voi loputtomiin odottaa ja pelätä. Olisin kyllä mielelläni opetellut elämistä toisen ihmisen kanssa mutta ehkä on parempi olla yksin.

ap. kirjoitti:

Tämä puhelimen tuijottaminen on tietenkin nyt poikkeuksellista koska tähän mennessä en ole joutunut odottelemaan yhteydenottoa. En ole myöskään aiemmin pelännyt pettämistä tai muuta vilunkia. Mutta en tietenkään voi loputtomiin odottaa ja pelätä. Olisin kyllä mielelläni opetellut elämistä toisen ihmisen kanssa mutta ehkä on parempi olla yksin.

Lue lisää

Ystävä hyvä, miehesi ei rakasta sinua, niin kuin sinä sitä. Jos sairaus on sitä pahempaa laatua, niin pysyviin ja vakaviin tunteisiin miehesi ei edes välttämättä pysty.
Kuuntele näiden viisaiden naisten tarinoita. Lue niitä ja ole erittäin varovainen. Sinut tunteesi ovat pelissä ja pelkäämpä että tämä teidän tarinanne tulee päättymään sinun kyyneliin ja särkyneeseen sydämmeen.

Eihän tämä tietenkään ole ollut pitkä suhde enkä ole joutunut sillä tavalla kärsimään kuin monet muut. Enemmän on ollut hyvää kuin pahaa. Sitä paitsi kun ei olla asuttu yhdessä ja on tavattu harvakseltaan on tämä viimeisin tauko vielä kohtuuden rajoissa. Kesälläkin oli miehen masennuksen aikana pidempi tauko tapaamisissa ja silti mies vietti mielestään koko kesän mun kanssa.
Miehiä tietysti maailmassa riittää mutta enemmistö heistä alkaa olla mua nuorempia ja monet haluavat omia lapsia. Olen niin yksin viihtyvää sorttia että tuskin enää ketään tapaankaan.
En muuten vieläkään ihan tajua miten se bipo vaikuttaa niin ettei pysty rakastamaan ja sitoutumaan.

Hän on kyllä väittänyt ettei olisi koskaan halunnut erota mutta naiset ovat aina jättäneet hänet. Välillä on sanonut että minäkään en varmaan lopulta välitä hänestä koska olen hänen mielestään suhteen fiksumpi osapuoli.

Siis mitä tarkoittaa ovelasti sairas? Jos tarkoitit ettei olisi oikeasti sairas niin kyllä hän varmaan on sairas. Tuskin kukaan mielisairaudesta valehtelisi. Halusi kai sen takia kertoa jo heti alussa kun on aiemmin ollut huonoja kokemuksia.

Okei. Voi se noinkin tietysti olla.

En nyt tietystikään tee mitään vain sen mukaan mitä joku täällä sanoo. Mun mielestä suurin osa on kuitenkin selvästi halunnut tukea mua ja ajatellut mun parasta. Jos on omia kokemuksia niin ne tietysti vaikuttavat mutta on kyllä ollut hyvä kuulla niistäkin.
Mies on kyllä älykäs mutta joskus myös aika lapsellinen. En todellakaan tiedä missä määrin manipuloi tai onko pelkästään loukkaantunut. Silti mielestäni pitäisi voida antaa anteeksi ja nähdä omakin osuutensa tapahtuneeseen. Meillä on etupäässä ollut tosi mukavaa yhdessä. Erimielisyydet on selvitetty puhumalla. Vähän kummallista on jos vaakakupissa painaa yksi riita tai huutaminen enemmän kuin kaikki muu yhteensä.

Aika kamalalta kuulostaa. Miksi ajattelet noin? Pitäisihän meidän kuitenkin tavata vielä ainakin sen takia että saadaan tavaramme toistemme luota.

ap. kirjoitti:

Aika kamalalta kuulostaa. Miksi ajattelet noin? Pitäisihän meidän kuitenkin tavata vielä ainakin sen takia että saadaan tavaramme toistemme luota.

kyllä te ainakin tavarat vielä vaihdatte jos ei sitten muutakin.mistä sitä tietää.kannattaako sitten haikailla ihmisen perään joka ei halua pitää yhteyttä.voihan olla että odottaa anteeksipyyntöä jos on tullut loukatuksi ja taas menee hyvin,ainakin jonkin aikaa...
itselläni ollut enemmän tai vähemmän on/off suhde naisen kanssa jolla todettiin bipo.Rakastettava ihminen mutta mutta...tuntuu ettei omaa tahtoa ja mielipiteitä saisi olla olenkaan.muuten tulee myrsky.

Rantero kirjoitti:

kyllä te ainakin tavarat vielä vaihdatte jos ei sitten muutakin.mistä sitä tietää.kannattaako sitten haikailla ihmisen perään joka ei halua pitää yhteyttä.voihan olla että odottaa anteeksipyyntöä jos on tullut loukatuksi ja taas menee hyvin,ainakin jonkin aikaa...
itselläni ollut enemmän tai vähemmän on/off suhde naisen kanssa jolla todettiin bipo.Rakastettava ihminen mutta mutta...tuntuu ettei omaa tahtoa ja mielipiteitä saisi olla olenkaan.muuten tulee myrsky.

Lue lisää

Niin olen kyllä pyytänyt anteeksi. Ehkä pitäisi vielä mennä oven taakse sanomaan sama asia mutta kun siinä on se riski että hän ei päästä sisään.

ap. kirjoitti:

Niin olen kyllä pyytänyt anteeksi. Ehkä pitäisi vielä mennä oven taakse sanomaan sama asia mutta kun siinä on se riski että hän ei päästä sisään.

ei ehkä kannatakkaan mennä oven taakse nöyristelemään kun kerran olet jo anteeksi pyytänyt.yhtälailla hänkin voisi anteeksi sanoa jos loukkasi sinua.

Rantero kirjoitti:

ei ehkä kannatakkaan mennä oven taakse nöyristelemään kun kerran olet jo anteeksi pyytänyt.yhtälailla hänkin voisi anteeksi sanoa jos loukkasi sinua.

On sekin kyllä käynyt mielessä että odottaako mahdollisesti suurempia eleitä mutta ehkä kuitenkin on enemmin niin päin että hän ei halua pyytää multa anteeksi. Se on vähän hassuakin että mies aina sanoo miten mä olen niin jääräpäinen mutta näkeeköhän omaa jääräpäisyyttään ollenkaan?

ap. kirjoitti:

On sekin kyllä käynyt mielessä että odottaako mahdollisesti suurempia eleitä mutta ehkä kuitenkin on enemmin niin päin että hän ei halua pyytää multa anteeksi. Se on vähän hassuakin että mies aina sanoo miten mä olen niin jääräpäinen mutta näkeeköhän omaa jääräpäisyyttään ollenkaan?

Lue lisää

Kuule ap.Tuon saman olen saanut kuulla omalta 'kullaltani' myös monet kerrat.Kertakaikkiaan jos olet toista mieltä asiasta ja oikeassakin niin asiasta pitää tämän naisen saada faktaa ennenkuin suostuu antamaan periksi.
Anteeksi ei juuri pyydellä vaikka olisikin loukannut toista.
Nyt olen vähän samassa tilanteessa kuin sinäkin miehesi kanssa.Eli pisti välit kokonaan poikki.Ei hyväksynyt että luottamuspula voisi johtua hänen teoistaan.
On tämä elämä niin vaikeaa..

Rantero kirjoitti:

Kuule ap.Tuon saman olen saanut kuulla omalta 'kullaltani' myös monet kerrat.Kertakaikkiaan jos olet toista mieltä asiasta ja oikeassakin niin asiasta pitää tämän naisen saada faktaa ennenkuin suostuu antamaan periksi.
Anteeksi ei juuri pyydellä vaikka olisikin loukannut toista.
Nyt olen vähän samassa tilanteessa kuin sinäkin miehesi kanssa.Eli pisti välit kokonaan poikki.Ei hyväksynyt että luottamuspula voisi johtua hänen teoistaan.
On tämä elämä niin vaikeaa..

Lue lisää

No onpas kurja juttu. Onko noin tapahtunut aiemmin että olisi pistänyt välit poikki?

ap. kirjoitti:

No onpas kurja juttu. Onko noin tapahtunut aiemmin että olisi pistänyt välit poikki?

Ei tämä ensimmäinen kerta ole mutta tuntuu että taisi olla viimeinen.Kyllä mulla ymmärrystä tuolle sairaudelle löytyy mutta se mistä syystä suututaan ja loukkaannutaan on vaikeata välillä ymmärtää.

Rantero kirjoitti:

Ei tämä ensimmäinen kerta ole mutta tuntuu että taisi olla viimeinen.Kyllä mulla ymmärrystä tuolle sairaudelle löytyy mutta se mistä syystä suututaan ja loukkaannutaan on vaikeata välillä ymmärtää.

Lue lisää

Mutta jos hän on ennenkin leppynyt niin voi leppyä nytkin.

Rantero kirjoitti:

Ei tämä ensimmäinen kerta ole mutta tuntuu että taisi olla viimeinen.Kyllä mulla ymmärrystä tuolle sairaudelle löytyy mutta se mistä syystä suututaan ja loukkaannutaan on vaikeata välillä ymmärtää.

Lue lisää

Se tässä sairaudessa on paha, kun bipot tuntevat tunteet moninkerroin tervettä vahvemmin. Pienikin loukkaus voi olla maailmanloppu. Se ärsyttää myös itseäni. Jälkeenpäin miettii, että mistä hitosta sitä nyt taas loukkaantui, vaikka toinen ei tarkoittanut mitään pahaa. Sitäkin saattaa oppia hallitsemaan jollain tavoin. Itse en enää ihan niin helpolla ota nokkiini, enkä pura olotilojani toisiin ihmisiin. Ehkä monet eivät sitten edes yritä hallita omaa käytöstään. Tai sitten eivät siihen enää kykene, jos sairaus on vienyt jo mennessään. :(

Rantero kirjoitti:

Kuule ap.Tuon saman olen saanut kuulla omalta 'kullaltani' myös monet kerrat.Kertakaikkiaan jos olet toista mieltä asiasta ja oikeassakin niin asiasta pitää tämän naisen saada faktaa ennenkuin suostuu antamaan periksi.
Anteeksi ei juuri pyydellä vaikka olisikin loukannut toista.
Nyt olen vähän samassa tilanteessa kuin sinäkin miehesi kanssa.Eli pisti välit kokonaan poikki.Ei hyväksynyt että luottamuspula voisi johtua hänen teoistaan.
On tämä elämä niin vaikeaa..

Lue lisää

Heippa Rantero, minulle on käynyt juuri noin. Mieheni ei kestänyt, että olisi itse aiheuttanut kaiken sotkun. Aika turhaa on odottaa anteeksipyyntöä. Hän ainakin muuntui uhriksi itsekin ihan kädenkäänteessä. Ja ymmärränkin sen, jos ei itsekään ymmärrä oikein miksi toimii päättömästil, voi aika vaikea ottaa vastuuta teoistaan sillä tasolla, että anteeksi pyytäisi. Sanottakoon kaikille bipoille, että mieheni oli rakas ja ihana - kunnes mania hänet vei. En ole päässyt vieläkään täysin irti, koska kaikki tapahtui liian yhtäkkisesti kuin repäisten minut amputoitiin pois. Sinne jäivät 13 vuoden yhteinen hyvä elämä. Sillä ei ollut mitään arvoa.

deedeeNN kirjoitti:

Se tässä sairaudessa on paha, kun bipot tuntevat tunteet moninkerroin tervettä vahvemmin. Pienikin loukkaus voi olla maailmanloppu. Se ärsyttää myös itseäni. Jälkeenpäin miettii, että mistä hitosta sitä nyt taas loukkaantui, vaikka toinen ei tarkoittanut mitään pahaa. Sitäkin saattaa oppia hallitsemaan jollain tavoin. Itse en enää ihan niin helpolla ota nokkiini, enkä pura olotilojani toisiin ihmisiin. Ehkä monet eivät sitten edes yritä hallita omaa käytöstään. Tai sitten eivät siihen enää kykene, jos sairaus on vienyt jo mennessään. :(

Lue lisää

Voi olla mun pitää sitten ottaa huomioon sekin mahdollisuus että mies todella on kamalan loukkaantunut. Hiljaisuus tuntuu välinpitämättömyydeltä mutta voihan se olla loukkaantumistakin.

Ohi on kirjoitti:

Heippa Rantero, minulle on käynyt juuri noin. Mieheni ei kestänyt, että olisi itse aiheuttanut kaiken sotkun. Aika turhaa on odottaa anteeksipyyntöä. Hän ainakin muuntui uhriksi itsekin ihan kädenkäänteessä. Ja ymmärränkin sen, jos ei itsekään ymmärrä oikein miksi toimii päättömästil, voi aika vaikea ottaa vastuuta teoistaan sillä tasolla, että anteeksi pyytäisi. Sanottakoon kaikille bipoille, että mieheni oli rakas ja ihana - kunnes mania hänet vei. En ole päässyt vieläkään täysin irti, koska kaikki tapahtui liian yhtäkkisesti kuin repäisten minut amputoitiin pois. Sinne jäivät 13 vuoden yhteinen hyvä elämä. Sillä ei ollut mitään arvoa.

Lue lisää

Heippa.En oikein muuta osaa sanoa kuin voimia ja jaksamista.13 vuotta on pitkä aika.

deedeeNN kirjoitti kanssa aika mukavasti tuntemuksistaan.

Miehellä ei hänen omien sanojensa mukaan ole ollut tapana häipyä suhteista mutta voihan tämä meidän suhde tietysti olla poikkeus.

Hän on siis sanonut että naiset ovat aina halunneet lopettaa ja että syynä on ollut hänen sairautensa. On kuulemma ollut vaikeaa suunnitella mitään tai ainakin suunnitelmat ovat kariutuneet sairauteen. Häntä on myös epäilty pettämisestä mutta väittää ettei ole pettänyt koskaan. Kysyin kertoisiko mulle jos olisi joskus entisiä naisiaan pettänyt ja hän sanoi että kertoisi. Sen tarkemmin en muistaakseni ole kysellyt. Alussa tosin juttelimme ilman että tiesin meidän alkavan seurustella ja silloin en painanut mieleen kaikkea niin tarkasti.
Mun kanssa on tietysti siinä mielessä eri tilanne kun ei ole yhteisiä lapsia eikä muitakaan siteitä.

Viimeisimmän exän kanssa välit eivät ole kovin hyvät mutta ovat silti tekemisissä jonkin verran. Lapset eivät tiedä biposta koska mies ei ole halunnut että niille kerrotaan. En tiedä onko hyvä ratkaisu. Yleensäkään hän ei ole kertonut kellekään muulle kuin entisille naisilleen ja mulle että on bipo.
En tiedä miten nuo sairausjaksot on miehen elämässä näkyneet mutta en usko että ihan noin paha meininki on ollut. Tosin kyllähän se vähän mietityttää minne kaikki rahat on menneet kun yhtään ei ole säästössä eikä ole myöskään autoa, telkkaria tai paljon mitään muutakaan. En tarkoita että niitä pitäisi olla mutta ehkä rahat on menneet saman tien kun ovat tulleet. No osa varmaan on mennyt lapsiinkin ja asuminen tietysti maksaa joka tapauksessa.

Viimeisin lääkäri on kai sitä mieltä että se on kakkostyyppiä. Ei ole ollut sairaalassa koskaan. Olen ymmärtänyt että ei ole halunnut kertoa lapsille koska näiden äiti on yrittänyt käyttää sitä jollain lailla aseena isää vastaan tai saada lapset etääntymään isästään sairauden varjolla.
Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään kun hän viime viikolla lähetti viestin että on halunnut ajatella. Melkein koko ajan tekisi mieli lähettää jotain viestiä mutta en ole lähettänyt nyt mitään.

Voisihan se joskus auttaa lapsia ymmärtämään jos vanhempi vaikka käyttäytyy vähän omituisesti mutta tässä tapauksessa äiti kai sitten on yrittänyt jotain ihan muuta.
Varmaan täällä on jotkut ajatelleet että mun silmät pitää saada avattua ja on sen takia kirjoittaneet kaikesta negatiivisesta. Mulla itselläni on ristiriitainen olo.

En oikein täällä haluaisi kertoa noista lapsista kun tämä on julkinen palsta ja aina on pieni mahdollisuus että joku tunnistaa. Periaatteessa mies kyllä haluaa tavata lapsiaan usein mutta esim. vuorotyön takia on rajoituksia.
Hän on ollut varmaan melkein koko ikänsä sairas joten luultavasti bipo on osa luonnetta eikä sitä edes mies itse pysty erottamaan.

Ei kuullosta yhtään sekavalta mutta tosi kamalalta kylläkin. Olen kyllä aavistellut ettei tämä ehkä tässä vielä ollut koska sen verran tunnen jo miestä. Mutta kyllä mun varmaan pitäisi päästä juttelemaan asioista kunnolla. Kun nyt vain saisi jotenkin asian edistymään.

Pakko varmaan yrittää vaikka hän voi tietysti kieltäytyä tapaamasta mua. Tuo tavaroiden panttaus on kyllä kurjaa.

Kiitoksia. Siis tavaroista ei ole vielä puhuttu tai niiden palauttamisesta elikkä en tiedä tuleeko niistä ongelmia. Ne ovat tietysti viimeinen huoli tässä kaikessa. Täytyy nyt yrittää miettiä sopivaa tapaa ja ajankohtaa lähestyä. Miehen vuorotyö haittaa tässä siinä mielessä etten tällä hetkellä tiedä missä vuorossa hän on. En viitsisi mennä sinne silloin kun hän ei ole levännyt tarpeeksi. Lisäksi voi hyvinkin olla ottanut vuoroja myös viikonlopuksi jos ei suunnittele tapaavansa mua.

ap. kirjoitti:

Kiitoksia. Siis tavaroista ei ole vielä puhuttu tai niiden palauttamisesta elikkä en tiedä tuleeko niistä ongelmia. Ne ovat tietysti viimeinen huoli tässä kaikessa. Täytyy nyt yrittää miettiä sopivaa tapaa ja ajankohtaa lähestyä. Miehen vuorotyö haittaa tässä siinä mielessä etten tällä hetkellä tiedä missä vuorossa hän on. En viitsisi mennä sinne silloin kun hän ei ole levännyt tarpeeksi. Lisäksi voi hyvinkin olla ottanut vuoroja myös viikonlopuksi jos ei suunnittele tapaavansa mua.

Lue lisää

Hei A.P.U.A.

Mitä nyt kuuluu ? Mielenkiinnolla olen seurannut keskustelua, koska taidan huomata itsekin olevani hyvin samassa tilanteessa...

Yritän vastata teille huomenna. Olen tänään aivan poikki kun oli niin kiireinen päivä.

ap. kirjoitti:

Yritän vastata teille huomenna. Olen tänään aivan poikki kun oli niin kiireinen päivä.

Hyvää yötä sinulle, tarinasi on auttanut minua paljon. Yritän laittaa palasia kohdalleen ja pohtia mitä itse tekisi, tai jättäisi tekemättä... soittaakko vai eikö soittaa/ pysyäkkö poissa ja odottaa... Tapauksessani mies on ollut hiljaa ja vastaamatta kahteen viestiini ja yhteen soittooni viikon ajan. Meillä ei ole edes taustalla riitaa ja kaikki oli hyvin kun viimeksi erottiin. (emme asu yhdessä) Toki aistin masennusta miehestä mutta en ymmärrä tätä käyttäytymismallia kuitenkaan - vetäytymistä...

KRISTIINA654 kirjoitti:

Hyvää yötä sinulle, tarinasi on auttanut minua paljon. Yritän laittaa palasia kohdalleen ja pohtia mitä itse tekisi, tai jättäisi tekemättä... soittaakko vai eikö soittaa/ pysyäkkö poissa ja odottaa... Tapauksessani mies on ollut hiljaa ja vastaamatta kahteen viestiini ja yhteen soittooni viikon ajan. Meillä ei ole edes taustalla riitaa ja kaikki oli hyvin kun viimeksi erottiin. (emme asu yhdessä) Toki aistin masennusta miehestä mutta en ymmärrä tätä käyttäytymismallia kuitenkaan - vetäytymistä...

Lue lisää

Luin nuo muutkin kirjoituksesi ja minunkin mielestäni kaikki on vielä mahdollista. Miehethän tarvitsevat joskus aikaa olla rauhassa. Mutta tietysti jos on esim. ollut joku riita niin pitäisi suostua edes viesteillä sopimaan asiat.
Nyt olisi hyvä jos joku bipo mieskin kertoisi omasta näkökulmastaan mitä tällaisessa tilanteessa toivoisi naiselta.
Tuli mieleen tuosta miehen hoitamisestasi että kesällä kun mun mies oli masentunut ja makasi kotona yritin viesteissä jotenkin auttaa. Hän sitten ärähti että mun ei pitäisi yrittää leikkiä terapeuttia. Se tuntui vähän kurjalta koska tarkoitukseni oli hyvä enkä yrittänyt olla terapeutti. Mutta varmaan hoitajana tiedät myös että jotkut hoidettavat eivät ehkä halua ottaa hoitoa vastaan.
Itse aion pyytää tapaamista nyt viikonloppuna. Saa nähdä onnistuuko. En ole niin rikki kuin voisin olla koska olen ollut muuten kiireinen ja kotona vain nukkunut. Alkaa tämä vuodenaikakin väsyttää eikä oikein jaksaisi mitään.

ap. kirjoitti:

Luin nuo muutkin kirjoituksesi ja minunkin mielestäni kaikki on vielä mahdollista. Miehethän tarvitsevat joskus aikaa olla rauhassa. Mutta tietysti jos on esim. ollut joku riita niin pitäisi suostua edes viesteillä sopimaan asiat.
Nyt olisi hyvä jos joku bipo mieskin kertoisi omasta näkökulmastaan mitä tällaisessa tilanteessa toivoisi naiselta.
Tuli mieleen tuosta miehen hoitamisestasi että kesällä kun mun mies oli masentunut ja makasi kotona yritin viesteissä jotenkin auttaa. Hän sitten ärähti että mun ei pitäisi yrittää leikkiä terapeuttia. Se tuntui vähän kurjalta koska tarkoitukseni oli hyvä enkä yrittänyt olla terapeutti. Mutta varmaan hoitajana tiedät myös että jotkut hoidettavat eivät ehkä halua ottaa hoitoa vastaan.
Itse aion pyytää tapaamista nyt viikonloppuna. Saa nähdä onnistuuko. En ole niin rikki kuin voisin olla koska olen ollut muuten kiireinen ja kotona vain nukkunut. Alkaa tämä vuodenaikakin väsyttää eikä oikein jaksaisi mitään.

Lue lisää

Minä uppoudun onneksi töihin viikonlopuksi... Tuleepahan minullekkin muuta mietittävää. Ajattelin laittaa ensi vkolla miehelle jotain viestiä, esim. e-kortin muodossa. Sellaista kevyttä, missä ei ole kysymyksiä suuntaan jos toiseen. Onnea sinulle viikonloppuun oikein paljon. Nyt on taas huojentuneempi olotila minullakin.

KRISTIINA654 kirjoitti:

Minä uppoudun onneksi töihin viikonlopuksi... Tuleepahan minullekkin muuta mietittävää. Ajattelin laittaa ensi vkolla miehelle jotain viestiä, esim. e-kortin muodossa. Sellaista kevyttä, missä ei ole kysymyksiä suuntaan jos toiseen. Onnea sinulle viikonloppuun oikein paljon. Nyt on taas huojentuneempi olotila minullakin.

Lue lisää

Kiitos! Sinulle myös onnea ja voimia. Oletko muuten lukenut Mars ja Venus kirjoja? Niissähän on aika paljon juuri siitä miten miehet tarvitsevat välillä aikaa olla rauhassa. En kylläkään tiedä miten bipo sitten soveltuu kuvioon.

ap. kirjoitti:

Kiitos! Sinulle myös onnea ja voimia. Oletko muuten lukenut Mars ja Venus kirjoja? Niissähän on aika paljon juuri siitä miten miehet tarvitsevat välillä aikaa olla rauhassa. En kylläkään tiedä miten bipo sitten soveltuu kuvioon.

Lue lisää

Olen lukenut, lukematta on enää Mars ja Venus - uusi rakkaus. Itse asiassa lainasin juuri näitä kirjoja viikko sitten :) Mutta niissä ei kuitenkaan kerrota kuinka kauan se mies siellä luolassaan on !

KRISTIINA654 kirjoitti:

Olen lukenut, lukematta on enää Mars ja Venus - uusi rakkaus. Itse asiassa lainasin juuri näitä kirjoja viikko sitten :) Mutta niissä ei kuitenkaan kerrota kuinka kauan se mies siellä luolassaan on !

Lue lisää

Ollaan sitten luettu samoja kirjoja. :) Mun mielestä jossain niistä oli että voi mennä viikkojakin ennen kuin mies ilmaantuu takaisin. Mutta en tosiaan tiedä miten sairaus vaikuttaa.

ap. kirjoitti:

Ollaan sitten luettu samoja kirjoja. :) Mun mielestä jossain niistä oli että voi mennä viikkojakin ennen kuin mies ilmaantuu takaisin. Mutta en tosiaan tiedä miten sairaus vaikuttaa.

Lue lisää

niin, ja muistan kirjasta että pahinta mitä voi tehdä tuolloin on kysellä kuulumisia ja olla huolestunut voinnista. Kirjan mukaan miehen tulee antaa olla rauhassa...
Niin - että mitä tässä nyt tehdä ;) Vai onko kaikilla luolaan vetäytyvillä miehillä sitten mielialahäiriö.

KRISTIINA654 kirjoitti:

niin, ja muistan kirjasta että pahinta mitä voi tehdä tuolloin on kysellä kuulumisia ja olla huolestunut voinnista. Kirjan mukaan miehen tulee antaa olla rauhassa...
Niin - että mitä tässä nyt tehdä ;) Vai onko kaikilla luolaan vetäytyvillä miehillä sitten mielialahäiriö.

Lue lisää

Onhan se hyvä jos pystyy olemaan ja elämään kaikessa rauhassa sen aikaa kun mies on luolassaan mutta kun se on niin vaikeaa. Sairaus vielä siinä päällä lisää huolta ja epävarmuutta. Olen ajatellut että jotkut säännöt pitäisi kyllä määritellä jos jatkan mun miehen kanssa miten ollaan yhteydessä. Eihän sekään ole oikein jos vain miehen tarpeet otetaan huomioon.

KRISTIINA654 kirjoitti:

niin, ja muistan kirjasta että pahinta mitä voi tehdä tuolloin on kysellä kuulumisia ja olla huolestunut voinnista. Kirjan mukaan miehen tulee antaa olla rauhassa...
Niin - että mitä tässä nyt tehdä ;) Vai onko kaikilla luolaan vetäytyvillä miehillä sitten mielialahäiriö.

Lue lisää

No tuskin on kaikilla tuota tekevillä miehillä mielialahäiriö, koska minun kaikki mieheni ovat olleet tuota sorttia. Joukossa oli tasan yksi bipo, jonka kanssa olin pari vuotta. Jokainen terve mies on tehnyt katoamistemppuja ja jättänyt vastaamatta yhteydenottoihin. Kamalaa toimintaa miesten osalta. Vähän voisi miettiä. Pakko yleistää miehet tuon asian vuoksi, koska siitä olen jokaiselta saanut osakseni.

siniKKA5678 kirjoitti:

No tuskin on kaikilla tuota tekevillä miehillä mielialahäiriö, koska minun kaikki mieheni ovat olleet tuota sorttia. Joukossa oli tasan yksi bipo, jonka kanssa olin pari vuotta. Jokainen terve mies on tehnyt katoamistemppuja ja jättänyt vastaamatta yhteydenottoihin. Kamalaa toimintaa miesten osalta. Vähän voisi miettiä. Pakko yleistää miehet tuon asian vuoksi, koska siitä olen jokaiselta saanut osakseni.

Lue lisää

Mutta mistä sitä tietää onko katoamistempun tehnyt mies terve vai ei ? Koska eihän se terveeltä kuullosta. Ei minunkaan miesystävääni ole luokiteltu sairaaksi, ja jos onkin niin siitä en tiedä. Mutta hänen käyttäytymisensä kyllä viittaa tähän sairauteen.
Tiedä sitten sitäkään onko minullakaan kaikki kohdallaan. Tällainen takertuminen nyt mieheen, joka on nyt saavuttamattomissa tällä hetkellä ja moninainen pohdiskelu syistä... Pitäisi kait vain elää niin kuin koko miestä ei elämässäni oliskaan ja suunnata katse eteenpäin.

KRISTIINA654 kirjoitti:

Mutta mistä sitä tietää onko katoamistempun tehnyt mies terve vai ei ? Koska eihän se terveeltä kuullosta. Ei minunkaan miesystävääni ole luokiteltu sairaaksi, ja jos onkin niin siitä en tiedä. Mutta hänen käyttäytymisensä kyllä viittaa tähän sairauteen.
Tiedä sitten sitäkään onko minullakaan kaikki kohdallaan. Tällainen takertuminen nyt mieheen, joka on nyt saavuttamattomissa tällä hetkellä ja moninainen pohdiskelu syistä... Pitäisi kait vain elää niin kuin koko miestä ei elämässäni oliskaan ja suunnata katse eteenpäin.

Lue lisää

Ei kai sitä mistään tiedä, mutta en nyt ainakaan uskoisi kaikkien miesteni olleen bipoja. Olen sen tulkinnut miesten "normaaliksi" käytökseksi. Itse luokittelen sen kyllä henkiseksi väkivallaksi. Ehkä me naiset emme sitten ymmärrä miehistä yhtikäs mitään. He eivät tunnu tajuavan, että naisille tuollainen kohtelu ei sovi ja me huolestumme aina. Mistä oireista olet ajatellut, että miehesi olisi bipo?

Kuuntele itseäsi ja miten sinusta on oikein toimia. sitähän ei kukaan muu kuin hän itse tiedä mitä hän tällä hetkelle miettii päänsä sisällä ja miksi toimii näin kun toimii. Kysymällähän se selviää ja jos ei selviä, et oikeastaan voi sille mitään. Toista ihmistä kun ei voi kontrolloida eikä hallita. Mutta miettiä miten jatkaa itse siitä/tästä eteenpäin.
Oli meillä myös ne hyvä ajat väleissä, jolloin kaikki oli hyvin ja tulevaisuuttakin suunnittelimme jne ja vain pieniä mielialan muutoksia ja vaihteluita. Mutta kaikki romuttui aina näihin toisiin kausiin. Hyvin vaikea tietää, mikä näistä oli lopullista häntä ja hänen oikeita tunteitaan ja halujaan parisuhteellemme.

Minusta viikko on kovin lyhyt aika kuitenkin. Jos ystäväsi on masentunut, niin voi olla, että kukaan ja mikään ei kiinnosta. Silti varaventtiilinä kannattaa pitää mielessä se, että suhde loppuu. Silloin aika on paras lääke, vanha klisee, mutta täyttä totta; kokemusta on. Tsemppiä kuitenkin, peli ei minusta kertomasi perusteella ole menetetty.

Kristiina, voin kuvitella tunteesi, se on vähän kuin tulisilla hiilillä istuisi, eikä tiedä, mitä tekisi? Hyvin levoton olo. Jos "ahdistelet", etkä saa vastausta, epävarmuus kasvaa. Jos taas et lähesty, pelkäät, että mies katoaa lopullisesti. Ehkä kannattaa pitää kevyt yhteys, ja olettaa, että vastauksia ei viesteihin ainakaan alkuun tule. Rauhoitut ajan kanssa ainakin itse, ja onpahan ainakin jotakin tehty. En tiedä, kovin on vaikea asia toisen ratkaistavaksi.

Hupaisinta tässä on, että hetki sitten hän myös kysyi että milloinkas mennään venetsiaan, ja miten vietetään pikkujoulua .. Hetki teki sitten hänellä oli suunnitelmia, ja sain rakastavia viestejä. Noin ne tunteet sitten yht äkkiä loppuu.

Miks sitä pitää yrittää ees ymmärtää? Jos kerran bipoilla on tunteiden säätelyssä ongelmia niin eikös se sitten ole ihan loogista, että bipoilla saattaa tunteet loppua tai alkaa tosta noin vaan? Ja mielialanvaihtelut vielä sekottaa pakkaa. Niistä kai monet erot johtuu. Ei sitä mun mielestä voi sen enempää edes ymmärtää.

Aah, unohdin vielä tämän kolmannen miehen, joka jätti minut tuosta noin vaan rahojeni loputtua. "Rakkaus" loppui myöskin samantien. Selityksiä ei tullut, ja uusi nainen oli samantien. Tai oli ilmeisesti ollut jo ennen suhteen päättymistä.

Minä olisin voinut kirjoittaa Saarnaaja-Saaran yllä olevan tekstin sillä erotuksella, että minulla oli bipoa sairastavan mieheni kanssa 22 yhteistä vuotta, niistä vain viimeiset kuukaudet olivat yhtä helvettiä.

Mutta, juuri tuolta minusta nyt tuntuu ja on tuntunut.

Kristiina, et nyt ehkä ymmärrä näitä asioita? Seitsämän kk suhde on aika pientä verrattuna minun parin vuoden suhteeseen tai Saaran 12 vuoden kokemukseen. Sinun suhteessasi ei varmasti ehtisi tulla katkeraksi. Täällä on muitakin jotka ovat olleet naimisissa monia vuosia ja ovat katkeria. Ja syystäkin. Kokemukset obvat varmasti tosi erilaisia. Et kertonut että mikä miehestäsi tekee bipon? Joku sitä täällä kyseli. Monet biposuhteet ovat rikkoneet nämä palstan naiset pahasti. Ei sellaisesta kokemuksesta toivuta tuosta noin vain.

Niin no ihan sama tilannehan mulla on että miehen mieli voi muuttua taas enkä tiedä miten sitä sitten jaksan. Nyt on kuitenkin se hyvä puoli että tunnollani ei ole mitään huutamisia ja häipymisiä koska kaikki meni mukavasti. Mies jopa sanoi lähtiessäni että soitellaan vaikkei me juurikaan ole koskaan soiteltu.

Tuskin siitä mitään haittaa oli.

Parempi se on aina yrittää olla ystävällinen ja kohtelias koska joka tapauksessa sillä pääsee pitemmälle kuin ilkeilyllä ja syyttelyllä tai täydellä hiljaisuudella.
Mua joulu jo vähän harmittaa koska mies aikoo silloinkin olla töissä ja tietysti muut ajat sitten lastensa kanssa vaikka eihän sitä edes vielä tiedä mitä suhteelle silloin kuuluu. Viime viikot opettivat että kaikki on epävarmaa.

Kiitos teille molemmille. Olen aika sekaisin. Pitkin iltaa olen itkenyt ja miettinyt mitä tein väärin. Tietysti se huutamiseni oli väärin mutta mies sanoi antavansa anteeksi ja sovinto tehtiin selvästi. Vaikka oikeastaan jo eilisiltana ajattelin että jokohan mieli muuttui kun ei tullut mitään viestiä.
Joka tapauksessa lohduttaa kuulla että tällaista on tapahtunut muillekin.

ap. kirjoitti:

Kiitos teille molemmille. Olen aika sekaisin. Pitkin iltaa olen itkenyt ja miettinyt mitä tein väärin. Tietysti se huutamiseni oli väärin mutta mies sanoi antavansa anteeksi ja sovinto tehtiin selvästi. Vaikka oikeastaan jo eilisiltana ajattelin että jokohan mieli muuttui kun ei tullut mitään viestiä.
Joka tapauksessa lohduttaa kuulla että tällaista on tapahtunut muillekin.

Lue lisää

Tuskin teit mitään väärin. Suhteessa tulee riitoja monesta asiasta, eikä aina jaksa/pysty käyttäytymään niin hyvin riitatilanteessa. Kukapa ei olisi sanonut läheiselleen pahasti joskus. Uskon tämän johtuvan täysin hänen mielialoistaan. Ja jos ei johdu, niin olisi senkin voinut nätimmin hoitaa. Olisi heti sanonut, ettei anna anteeksi. Eikä sekään ole reilua, ettei hän näe itsessään mitään vikaa.

Jos hän nyt muuttaa mieltään vielä, niin mieti tarkkaan haluatko sellaista elämää. Se tulee olemaan samanlaista, jos häneltä ei saada mielialojen vaihteluita hallintaan.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Tuskin teit mitään väärin. Suhteessa tulee riitoja monesta asiasta, eikä aina jaksa/pysty käyttäytymään niin hyvin riitatilanteessa. Kukapa ei olisi sanonut läheiselleen pahasti joskus. Uskon tämän johtuvan täysin hänen mielialoistaan. Ja jos ei johdu, niin olisi senkin voinut nätimmin hoitaa. Olisi heti sanonut, ettei anna anteeksi. Eikä sekään ole reilua, ettei hän näe itsessään mitään vikaa.

Jos hän nyt muuttaa mieltään vielä, niin mieti tarkkaan haluatko sellaista elämää. Se tulee olemaan samanlaista, jos häneltä ei saada mielialojen vaihteluita hallintaan.

Lue lisää

Tavallaan tietysti on parempi että tuli edes viesti koska olisi se hiljaisuuskin taas ollut piinaavaa mutta tietysti toikin oli tylyä. Tapaamisemme päätteeksi hän sanoi että hänen olonsa oli henkisesti ja fyysisesti aivan täydellinen koska meillä oli niin ihanaa ja sitten heti perään tällaista.
Voi olla että olen tyhmä mutta tunnen että tarvitsen nyt sitä etten vastaa tähän viestiin enkä seuraaviinkaan jos hän kirjoittaa vielä. Voi munkin mieli tietysti muuttua ja on vaikeaa olla kirjoittamatta mutta en oikeastaan edes tiedä mitä sanoisin.
Jos aikaisemmissa naissuhteissa on ollut tällaista niin en oikeastaan ihmettele että ne naiset ovat lähteneet.

ap. kirjoitti:

Tavallaan tietysti on parempi että tuli edes viesti koska olisi se hiljaisuuskin taas ollut piinaavaa mutta tietysti toikin oli tylyä. Tapaamisemme päätteeksi hän sanoi että hänen olonsa oli henkisesti ja fyysisesti aivan täydellinen koska meillä oli niin ihanaa ja sitten heti perään tällaista.
Voi olla että olen tyhmä mutta tunnen että tarvitsen nyt sitä etten vastaa tähän viestiin enkä seuraaviinkaan jos hän kirjoittaa vielä. Voi munkin mieli tietysti muuttua ja on vaikeaa olla kirjoittamatta mutta en oikeastaan edes tiedä mitä sanoisin.
Jos aikaisemmissa naissuhteissa on ollut tällaista niin en oikeastaan ihmettele että ne naiset ovat lähteneet.

Lue lisää

Tässä se taas nähdään, kuinka halpoja sanat ovat. Jokainen voi sanoa mitä vaan, mutta käytös kertoo kaiken. Joko hän on hyvä näyttelemään, tai sitten ne mielialat vaihtelevat rajusti. Miten muuten voisi olla mukava viikonloppu, ja sitten hän ei yhtäkkiä rakasta enää. Vaikea ymmärtää oli asiat miten tahansa. En kyllä myöskään ihmettele, jos kaikki naiset ovat tuollaisen käytöksen vuoksi lähteneet lätkimään. Itse kestin sitä liian monia vuosia. En toivo sellaista helvettiä kenellekään.

Mitäpä sitä vastaamaan noin röyhkeään viestiin. Kaipa te joskus saatte vaihdettua omat omaisuutenne toistenne luota. Vaikka postin välityksellä. Tavarat on kuitenkin pieni juttu särkyneen sydämen rinnalla. Ja voithan sitä joskus kysyä, että miksi sanoi viikonlopun olleen ihana ja sitten ei yhtäkkiä rakasta enää. Jos hänellä nyt mitään vastausta siihen edes on.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Tässä se taas nähdään, kuinka halpoja sanat ovat. Jokainen voi sanoa mitä vaan, mutta käytös kertoo kaiken. Joko hän on hyvä näyttelemään, tai sitten ne mielialat vaihtelevat rajusti. Miten muuten voisi olla mukava viikonloppu, ja sitten hän ei yhtäkkiä rakasta enää. Vaikea ymmärtää oli asiat miten tahansa. En kyllä myöskään ihmettele, jos kaikki naiset ovat tuollaisen käytöksen vuoksi lähteneet lätkimään. Itse kestin sitä liian monia vuosia. En toivo sellaista helvettiä kenellekään.

Mitäpä sitä vastaamaan noin röyhkeään viestiin. Kaipa te joskus saatte vaihdettua omat omaisuutenne toistenne luota. Vaikka postin välityksellä. Tavarat on kuitenkin pieni juttu särkyneen sydämen rinnalla. Ja voithan sitä joskus kysyä, että miksi sanoi viikonlopun olleen ihana ja sitten ei yhtäkkiä rakasta enää. Jos hänellä nyt mitään vastausta siihen edes on.

Lue lisää

Just nyt en kestäisi varmaan mitään perusteluja ja toisaalta kyllä mies on ennenkin puhunut levottomia joten jutut voisivat olla taas samaa sarjaa. En usko että varsinaisesti näyttelee mutta ei välttämättä tiedä oikein mitä haluaa. Ajattelin kyllä sellaistakin että hän saattaa pelätä mun häipyvän ja päätti estää sen lopettamalla suhteen itse. Mutta enimmäkseen tunnen itseni nyt vain niin vastenmieliseksi ihmiseksi ettei kukaan voi rakastaa mua. :(
En jaksa nyt murehtia niitä tavaroita mutta olin varmaan tyhmä kun lähdin sieltä niin huolettomasti. Mieskin puhui seuraavasta tapaamisesta joten en juuri sillä hetkellä ajatellut että sellaista ei ehkä tule.

ap. kirjoitti:

Just nyt en kestäisi varmaan mitään perusteluja ja toisaalta kyllä mies on ennenkin puhunut levottomia joten jutut voisivat olla taas samaa sarjaa. En usko että varsinaisesti näyttelee mutta ei välttämättä tiedä oikein mitä haluaa. Ajattelin kyllä sellaistakin että hän saattaa pelätä mun häipyvän ja päätti estää sen lopettamalla suhteen itse. Mutta enimmäkseen tunnen itseni nyt vain niin vastenmieliseksi ihmiseksi ettei kukaan voi rakastaa mua. :(
En jaksa nyt murehtia niitä tavaroita mutta olin varmaan tyhmä kun lähdin sieltä niin huolettomasti. Mieskin puhui seuraavasta tapaamisesta joten en juuri sillä hetkellä ajatellut että sellaista ei ehkä tule.

Lue lisää

Ihan sama olo minullakin oli suhteen jälkeen, ja on vieläkin. Mahdotonta uskoa, että minua voisi joku rakastaa. Toivottavasti pääset sen tunteen yli, koska uskon sinun ansaitsevan hyvän ja rakastavan miehen rinnallesi. Jokainen meistä ansaitsee näiden kokemuksien jälkeen.

Voihan sekin olla, että hän pelkää jätetyksi tulemista. Eipä sitä toisen ajatuksia koskaan voi tietää. Se on inhottavaa, kun ei itse voi olla varma mistään, eikä saa ehkä koskaan mitään selitystä. Ja tämä mies ei ehkä tiedä itsekään.

Saarnaaja-Saara. kirjoitti:

Ihan sama olo minullakin oli suhteen jälkeen, ja on vieläkin. Mahdotonta uskoa, että minua voisi joku rakastaa. Toivottavasti pääset sen tunteen yli, koska uskon sinun ansaitsevan hyvän ja rakastavan miehen rinnallesi. Jokainen meistä ansaitsee näiden kokemuksien jälkeen.

Voihan sekin olla, että hän pelkää jätetyksi tulemista. Eipä sitä toisen ajatuksia koskaan voi tietää. Se on inhottavaa, kun ei itse voi olla varma mistään, eikä saa ehkä koskaan mitään selitystä. Ja tämä mies ei ehkä tiedä itsekään.

Lue lisää

Kyllähän hän on niistä peloistaan puhunutkin joskus etten olisi suhteessa tosissani jne. Mutta minähän se nyt viimeksikin menin sinne. Onneksi joka tapauksessa tiedän että sairauskin voi vaikuttaa koska muuten tämä olisi aivan liian sekavaa. Tuntuu kuitenkin jotenkin raskaalta että hän kirjoittaa olevansa stressaantunut ja antaa ymmärtää että stressi helpottaa kun pääsee eroon musta. Ehkä mä sitten kestän hänen mielestään tällaiset stressaamatta sen kummemmin.
Ymmärrän nyt vähän paremmin mitä olet joutunut kokemaan ja toivon että saisit kokea vielä paljon hyvää. Olet varmasti myös paljon terveempi kuin moni virallisesti terve ihminen. Ainakin täällä on nyt yksi ihminen jota autoit kun yön tunteina itkin pahaa mieltäni.

ap. kirjoitti:

Kyllähän hän on niistä peloistaan puhunutkin joskus etten olisi suhteessa tosissani jne. Mutta minähän se nyt viimeksikin menin sinne. Onneksi joka tapauksessa tiedän että sairauskin voi vaikuttaa koska muuten tämä olisi aivan liian sekavaa. Tuntuu kuitenkin jotenkin raskaalta että hän kirjoittaa olevansa stressaantunut ja antaa ymmärtää että stressi helpottaa kun pääsee eroon musta. Ehkä mä sitten kestän hänen mielestään tällaiset stressaamatta sen kummemmin.
Ymmärrän nyt vähän paremmin mitä olet joutunut kokemaan ja toivon että saisit kokea vielä paljon hyvää. Olet varmasti myös paljon terveempi kuin moni virallisesti terve ihminen. Ainakin täällä on nyt yksi ihminen jota autoit kun yön tunteina itkin pahaa mieltäni.

Lue lisää

Kiitos kauniista sanoistasi. :) Ja kiva kuulla, että olet saanut edes jonkunlaista tukea. Pidetään vaan kaikki samaa kokeneet yhtä, niin joskus päästään näiden asioiden yli. Sitähän se vertaistuki on parhaimmillaan. Jokainen kuuntelee, purkaa tunteitaan ja auttaa tasapuolisesti. Uskon, että kaikki me opimme toistemme tarinoista uusia asioita ja täten pääsemme elämässä eteenpäin.

Mies sanoi olevansa stressaantunut mutta muuten viesti oli normaalin tuntuinen. Mutta en siis ole missään vaiheessa päässyt selville milloin on mikäkin vaihe menossa.

ap. kirjoitti:

Mies sanoi olevansa stressaantunut mutta muuten viesti oli normaalin tuntuinen. Mutta en siis ole missään vaiheessa päässyt selville milloin on mikäkin vaihe menossa.

Voi hyvä ystävä sentään, miksi uhraat energiaa häneen, mikä tekee sen että luulet rakastavasi ihmistä joka loukkaa sinua, ja ei hyväksy sinun tunteen purkauksiasi, se jo osoittaa että sinun elämäsi ei tule olemaan helppoa jos aiot jatkaa rukoilemalla ja yrittämällä saada hänet puhumaan, vai oletko sairaanhoitaja ammatiltasi, että tunnet jaksavasi vuodesta vuoteen samaa jauhamista, samoja hiljaisuuksia ja toisen mielialan ailahtelua asioissa mistä sinulla ei ole aavistustakaan. Anna avo itsellesi ja kpeta naukuminen häönen peräänsä,

En osaa sanoa. On kai se mahdollista. Nyt vain tuntuu että en enää halua kertoa asiasta. Se on minulle niin raskas isku ja olisi kamalaa jos hän suhtautuisi välinpitämättömästi tai jos hän esim. luulisi että kerjään sääliä. Parille ystävälleni kerroin ja heille itkin asiaa mutta heille taas en jaksanut kertoa että mieskin jätti. Nyt uutinen on niin tuore että en vieläkään oikein jaksa uskoa sitä.

Anteeksi kun tuli sama viesti kahteen kertaan koska oli tekninen ongelma kesken viestin lähettämistä.

Kiitos.
Nyt vain mietin vaikuttiko se mun viestini sitten jotenkin mutta tuntuisi tosi vaikealta kertoa uutiset.

Kiitos taas. En tiedä onko se luonnollista mutta tunnen vain olleeni liian huono miehelle ja muutenkin vastenmielinen ihminen.
Tuntuu että liian lyhyessä ajassa tuli liian pahoja asioita enkä paljon voi tehdä vanhempanikaan hyväksi. Pitäisi yrittää olla reipas mutta ei jaksaisi mitään.

Tietysti ei pitäisi yhden ihmisen sanomisista ja tekemisistä edes niin välittää mutta kun juuri on saanut kuulla olevansa ihana ja sopiva miehelle ja sitten tulee pudotus niin kyllä se satuttaa.
Lahja on sellainen että tuttavapiirissäni kukaan ei tekisi sillä mitään. Jouduin vieläpä pyytämään apua eräältä ulkomailla asuvalta tutulta että sain sen tilattua toiselta puolelta maapalloa koska myyjä ei toimittanut sitä Suomeen. Postimaksutkin olivat ihan kamalan korkeat. Olen kyllä aika tyhmä ilmeisesti.

On se ihan positiivista mutta olo on tietysti silti kurja kun on koko ajan muutakin ikävää mielessä.
Tuli just mieleen esim. sellainen juttu viikonlopusta kun kysyin mieheltä onko hänellä velkoja. Hän sanoi että on tietysti. Kysyin sitten että mitä velkoja ja jos en nyt ihan väärin muista niin hän sanoi että esimerkiksi opintolainaa. Kysyin että kuinka paljon ja hän vastasi eikä se mielestäni ollut suuri summa koska mies käy töissä. Mutta jos hän tosiaan sanoikin että esimerkiksi opintolainaa niin sitten täytyy olla muitakin velkoja. Mies ei ilmeisesti halunnut puhua asiasta koska ei edes kysynyt mun mahdollisista veloista. Sanoin sitten vain että mulla ei ole mitään velkoja enää nykyään.
En nyt tarkoita että miehen raha-asiat edes kuuluisivat minulle mutta nyt vaan mietin tuliko sitä stressiä esim. juuri noista asioista. Ihan viattomasti kylläkin kysyin koska puhuimme lamasta, työelämästä ja sensellaisesta.

Oikeastaan yksi syy siihen että päätin olla vastaamatta miehen viestiin oli juuri se että en itse aiheuttaisi itselleni lisää tuskaa tai sotkuja. Aion toimia samalla tavalla jos viestejä vielä tulee vaikka periaatteessa en hyväksy hiljaiseksi menemistä. En kuitenkaan tarkoita kostaa sitä että mies on ollut hiljaa minun suuntaani.
On vaikea miettiä elämää vuodeksi eteenpäin kun olen niin huolissani vanhemmastani. Olisin kaivannut miehen tukea tai en ainakaan sitä että parin päivän sisällä tapahtuu tällaisia järkytyksiä.

Nyt minua alkoi melkein itkettää kun siellä joku tuntematon ihminen on noin hyväsydäminen ja ajattelee parastani. Kiitos. Tietysti aavistan ettei mies olisi pystynyt tukemaan ja sehän oli yksi syykin miksi en lähettänyt enää mitään viestiä ja kertonut tapahtuneesta tarkemmin. Olisi ollut liian raskasta jos tai kun hän ei olisi osoittanut edes myötätuntoa. Olihan sekin jo aika raukkamaista että valitti olevansa stressaantunut koska ei rakastakaan mua.

Liikutuin vaan niin. :)
Sitä ei vaan voi olla ajattelematta että olisi voinut olla paljon parempi ja ottaa sen sairaudenkin paremmin huomioon. Mutta toisaalta kun joskus kysyin johtuiko joku asia tai ongelma sairaudesta niin mies aina sanoi että ei. Eli hänen mielestään vika oli lopulta vain siinä ettei hän rakasta mua. Voihan sekin olla totta että tunteet hiipuivat ja se viimeinen tapaaminen oli vain teeskentelyä tai mun hyväksikäyttämistä.
Vaikka olen aina viihtynyt yksin niin nyt tuntuu tosi yksinäiseltä. Ei ole odotettavissa mitään sellaista mitä miehen kanssa aina oli. Haluaisin vain nukkua monta kuukautta.

On se kyllä onni että tiedän sairaudesta ja löysin tämän palstankin. Harmi vaan että en tajunnut jo siinä vaiheessa vaaraa kun hän sanoi suhteidensa kaatuneen aina nimenomaan sairauteen.

Niin henkisesti olin jo varautunut siihen ettei hänestä kuulu enää mitään. Tavallaan olen aivan äimänä mutta tavallaan en. Voi tosiaan olla että mun hiljaisuuteni on jotenkin pelästyttänyt viestin sävystä päätellen.

Ei kai tässä oikein mitään muuta voi tehdä kuin ihmetellä. Turha varmaan olisi kertoa kuulumisiakaan.
Ehkei se mies ole lukenut sähköposteja?

Niin ja kun on just pari päivää sitten itse lopettanut suhteen niin mitä ihmettä nyt odottaa multa?

Nyt tuli vielä viesti jossa kysyi miksi olen niin kylmäkiskoinen häntä kohtaan. En tajua enää yhtään mitään.

Mikä on hush mailiosoite ? En ole kuullutkaan moisesta. Toivottavasti et tarkoittanut työpostia....... @ hus.fi
Näkyykö jostain mistä mailiosoitteesta viestiä palstalle laittaa ?
Hmm.. ja liika avautuminen näin julkisesti ei taida olla kyllä järkevää..

Mutta mielenkiintoistahan se on seurata toisten käänteitä ja verrata tilannetta omaansa.

Nyt minä kyllä hiljenen, ja höpöttelen asioistani vain naamatusten ystäville...

KRISTIINA654 kirjoitti:

Mikä on hush mailiosoite ? En ole kuullutkaan moisesta. Toivottavasti et tarkoittanut työpostia....... @ hus.fi
Näkyykö jostain mistä mailiosoitteesta viestiä palstalle laittaa ?
Hmm.. ja liika avautuminen näin julkisesti ei taida olla kyllä järkevää..

Mutta mielenkiintoistahan se on seurata toisten käänteitä ja verrata tilannetta omaansa.

Nyt minä kyllä hiljenen, ja höpöttelen asioistani vain naamatusten ystäville...

Lue lisää

Toivottavasti et nyt luule että olen joku häiriintynyt tai alamaailman tyyppi tuon takia mitä joku kirjoitti. Mutta itsellenikin tuli nyt sellainen olo etten ehkä viitsi enää täällä avautua. Jo aiemmin tuli vähän kurja mieli kun joku sanoi ettei pitäisi naukua miehen perään.
Olen välillä pelännyt sitäkin että mies eksyy tänne lukemaan ja tunnistaa itsensä. Hän on muuten yrittänyt soittaa tässä illan mittaan mutta en ole vastannut.

En suoraan sanottuna jaksa mennä sinne etsimään mitään kirjoituksia. Mutta kyllä vähän oudolta tuntuu että ainakin vihjasit alamaailmaan ja rikollisiin ja varmaankin sinä olet sitten tuo sama jonka mielestä olen läheisriippuvainen nainen jota pitää välttää.

No onneksi olkoon kun sait hyvät naurut ja muutenkin nautit noista kirjoituksistasi. Elämän tilanteeni on nyt sen verran vaikea että itseäni ei kamalasti naurata. Voin myös lopettaa kirjoittelut ja voit kai sinäkin esim. ilmoittaa jonnekin jos katsot että olen kirjoitellut jotain vain muiden kiusaksi tms. Tuossahan itse asiassa on tuollainen kohtakin että ilmoita asiaton viesti.

Luin uudelleen mitä kirjoitit ja ymmärsin että haluat ettei kukaan uskoa mua ja että mua kannattaa välttää. En kyllä tajua mitä pahaa voin aiheuttaa täällä näiden viestien kautta mutta sinä kai tiedät.
Olen ollut tosi kiitollinen kun jotkut ovat täällä tukeneet ja kertoneet omistakin kokemuksistaan. Sinun mielestäsi olisi vain pitänyt antaa miehen mennä ja unohtaa koko juttu. Onhan se periaatteessa noin mutta juuri siinä tuki voi olla tarpeen. Sinun mielestäsi mua ei olisi edes kannattanut tukea.

Ihan miten vaan. Voithan sinäkin olla se häirikkö josta on kivaa tulla viemään keskustelu sivuraiteille tai esittämään Miss Marplea. Voin nyt lopettaa kirjoittamisen niin saat hyvän mielen siitä kun kerroit etten tajua mitään ja annoit muutenkin pätevät lausunnot ja ohjeet.
Kaikille muille suuri kiitos. Kyllä täällä varmaan ainakin samaa kokeneet pystyvät päättelemään olinko esim. joku feikki alamaailmasta vai kirjoitinko oikeasta elämästäni.

tarkkasilmäinen.M, ap., gruabvufjdhba ovat yksi ja sama kirjoittaja!"!

Toivottavasti tässä nyt uskaltaa kirjottaa tänne ettei nettikiusaaja iske. :/ No en vastannut miehen viesteihin ja soittoihin joten ei oikeastaan ole mitään sen kummempaa kerrottavakaan.