Valikko
Etsi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Keskustele kaksisuuntaisesta eli bipolaarisesta mielialahäiriöstä ja sen hoidosta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU

Keskustelut

01.07.2015
Otanko bipoon itse yhteyttä?
Olen tuntenut erään henkilön 3 vuoden ajan, hänellä on tuona aikana ollut 2 depressiokautta joina kumpanakin hän on katkaissut minuun välit ja ottanut sitten muutaman kuukauden kuluttua taas itse yhteyttä jonka jälkeen kaikki on ollut niin kuin aina ennenkin. Nyt kolmannen depressiokauden jälkeen en ole kuullut hänestä mitään, mutta tiedän että pahin on jo ohi, hän on jälleen töissä, käy ulkona viihteellä ja on kuulemma löytänyt uuden miehenkin elämäänsä. Minuun hän ei kuitenkaan ole ottanut yhtään mitään yhteyttä. Depressiokausina hän on hyvin ärtyisä, jopa vihamielinen ja alun sekoilujen jälkeen olenkin antanut aina hänen olla omissa oloissaan kun depressiovaihde on päällä, tätä myös hän itse on minulta pyytänyt. Nytkin viimeisin tekstari häneltä kännykässäni on "otan yhteyttä kun tää paska hellittää". Mitään ei kuitenkaan ole kuulunut. Kun toissa vuonna häntä menin häiritsemään ja olotilaa kyselemään, niin sain todella vihaisen vastauksen ettei hänen olotilansa kuulu minulle yhtään eikä hän halua pitää mitään yhteyttä. En haluaisi syyllistyä samaan virheeseen tällä kertaa, joten en ole häneen mitään yhteyttä pitänyt viimeiseen kolmeen kuukauteen. Miten te bipodiagnoosin omaavat haluaisitte että teihin otettaisiin pitkän hiljaisuuden jälkeen taas yhteyttä? Onko kaikki vanhat ystävät depression jälkeen automaattisesti sillä henkisellä sulkulistalla ja sen yhteydenoton tulisi tulla teiltä itseltä eikä siltä vanhalta ystävältänne? Onko depression aiheuttama välien katkaisu usein vain tekosyy sille että pääsette joistakin ihmisistä elämässänne eroon? Kun siltä tämä on ainakin minusta alkanut hiljalleen tuntumaan.
22
 
15.06.2015
Paras SSRI / kokemuksia?
Hei. Olen ollut masentunut jo semmoisen 7-10 vuotta, ja useiden lääkekokeilujen jälkeen haluaisin taas pitkästä aikaa kokeilla jotain SSRI-lääkettä. Olen kokeillut vuosien varrella lähes kaikkia markkinoilla olevia masennuslääkkeitä ja ongelmana ovat olleet sivuvaikutukset. Syon tällä hetkellä Voxraa, koska saan siitä jonkin verran apua, mutta ennen kaikkea sen takia, etten saa siitä juurikaan sivuvaikutuksia. Kerronpa sen verran noista SSRI-lääkkeistä, että mielestäni ne toimivat minun kohdallani, mutta olen joutunut aina lopettamaan sivuvaikutusten takia niiden syömisen, nyt en ole muutamaan vuoteen SSRI-läkkeitä syönyt. Minulla on lääkäri parin viikon kuluttua ja ajattelin pyytää tähän Voxran rinnalle jonkin SSRI-lääkkeen, pienellä annoksella ja kokeilla, joskos saisin apua ilman tällä kertaa ilman sivuvaikutuksia. Minulla on moninaisia somaattisia oireita, jonka takia olen erityisen herkkä sivuovaikutuksille. Koen, että ajoitus on nyt parempi kuin aikaisemmilla kokeilukerroilla. Millaisia kokemuksia teillä on eri SSRI-läkkeistä, erityisesti haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette kokeilleet useampaa lääkettä. Minkä SSRI-lääkkeen olette kokeneet ns. "parhaimmaksi" ja millaisia sivuvaikutuksia olette eri SSRI-lääkkeistä saaneet?. Tiedän, että kaikki on yksilöllistä ja yksi lääke sopii toiselle jne jne... mutta haluaisin kuulla kokemuksianne ko. lääkkeistä kuitenkin. Eli päävaihtoehdothan ovat sitalopraampi, essitalopraami, paroksetiini, fluoksetiini ja sertaraliini. Kokemuksia ja millaisia sivuvaikutuksia olette saaneet?
7
 
14.06.2015
Häpeä maniassa tehdyistä asioista
Minulla oli päihteen laukaisema maniajakso tai ainakin manian kaltainen tila vuosi sitten. En ole saanut virallista diagnoosia, mutta tuossa tilassa olin viikon syömättä juuri mitään ja nukuin vain pari tuntia yössä, eli eiköhän tuo tila lasketa jo maaniseksi? Muina "oireina" mainittakoon, että puhetta tuli ja vaikka mistä aiheista. Tunsin oloni hyvin filosofiseksi. Oli aihe mikä tahansa, tuntui siltä kuin päästäni olisi löytynyt vastaus kaikkeen. Touhuilin myös paljon asioita enkä kokenut kykeneväni olemaan hetkeäkään paikallaan. Olin ylisosiaalinen ja halusin olla kokoajan ihmisseurassa, vaikka normaalisti olen lähes erakoitunut. Nyt vielä vuosi tuon tilan jälkeen koen häpeää monesta sanomastani ja tekemästäni asiasta. Välillä joudun ottamaan rauhoittavia kun ne asiat vain valtaavat pään ja tajuan nyt, että nuo ah-niin-lopulliset-ja-fiksut vastaukseni joka ikiseen asiaan maan päällä, olivat vain ihan samanlaisia ajatuksia kuin muutkin ajatukseni, eivätkä mitään lopullisia vastauksia yhtään mihinkään. Hävettää kun jouduin tilan takia sairaalaan ja olin siellä kaikkien "oikeasti" sairaiden keskellä. Sairaalassa oli ihmisiä todellisine, fyysisine kipuineen. Jotkut potilaista huusivat kivusta. Toiset olivat selkeästi pahassa psykoosissa, jossa todellisuuden taju oli täysin hämärtynyt. Minä taas vain oleskelin pedilläni ja luulin löytäväni sairaalareissustakin jonkun "syvemmän merkityksen". Syyllisyyden tuska nousi jo sairaalassa ja tulin siellä hyvin levottomaksi. Aloin vihdoin käsittämään, mitä helvettiä elämässäni tapahtuu. Miksi olen näiden oikeasti hätää kärsivien ihmisten keskellä? Ei minulla vaikuttanut olevan akuuttia hätää. Pyörryin sairaalassa. Halusin lähteä sieltä äkkiä pois. Hämmensin tuossa tilassa varmastikin hyvin monia ihmisiä. En tiedä kuinka sitä voi koskaan antaa itselleen anteeksi. Minua itseänikin on satutettu paljon mm. alkoholisti-isäni toimesta. En olisi nuorena ikinä uskonut, että joku päivä saatan itsekin tehdä yhtä ikäviä asioita muille ihmisille. Puhua harkitsemattomia, mahdollisesti muita satuttavia asioita, olla välittämättä normaaleista rajoista ihmisten välillä. Nuorena halusin vielä vain mahdollisimman kauas kaikesta sellaisesta. Halusin itsenäistyä ja aloittaa oman, terveemmän elämän ilman perheeni toksista ilmapiiriä. Nyt olen ollut itse se myrkky. Sitten monet vielä epäilevät, onko mania vain tekosyy tehdä typeriä asioita. Ei jokaista maniassa tehtyä tekoa tarvitse toki antaa anteeksi. Jokainen ihminen voi itse päättää, kuinka paljon asioita antaa anteeksi omissa ihmissuhteissaan. Olen täysin okei sen kanssa, että monet maniassa tapaamani ihmiset eivät välttämättä tahdo edes hengittää samaa ilmaa kanssani. Heillä on siihen täysi oikeus. Mutta ei mania silti ole "pelkkä tekosyy". Sillä ihmisellä, joka olin maniassa, on eroa "normaaliin minään" kuin yöllä ja päivällä. Nykyään olen taas erakoitunut ja kannan teoistani ja sanoistani tuskaa sisälläni lähes joka päivä. Enkä ole toiminut väärin vain muita ihmisiä kohtaan, vaan vaarantanut myös oman terveyteni. Jos mania olisi vain tekosyy tehdä typeriä, muita satuttavia asioita, miksi kukaan tahtoisi satuttaa myös itseään? Ajatustenjuoksua ei maniassa voi mitenkään verrata normaaliin ajatustenjuoksuun. Kun on maniassa, jokainen ajatus herättää impulssin toteuttaa se. Ja kaikki ne impulssit tuntuvat juuri oikealta. Ihan kuin jokainen palapelin pala loksahtaisi paikoilleen. Vähän samaan tapaan kuin jo aikaisemmin selitin, että luulin löytäneeni hyvät vastaukset kaikkiin maailman kysymyksiin. Selväjärkisempi huomaisi, että koko palapelihän on ihan sekaisin, mutta maniassa olevalle se on täysin looginen. En näe, kuinka mania-tilaa voisi pitää vain henkilön hatustaan vetämänä "tekosyynä". On tutkimuksia, joiden mukaan aivotoiminta on fyysisestikin aivan erilaista maniassa. Miten te olette käsitelleet manian aiheuttamaa häpeää? En siis ole itse oikein minkään hoidon piirissä. Sairaalasta minut ohjattiin psykiatrille ja psykologille. Psykologilla kävin muutaman kerran, psykiatrin kanssa hoitosuhde on jatkunut. Mutta epäilen ettei psykiatri käsitä oikein tilanteeni kokonaiskuvaa. En oikein tiedä, ymmärtääkö hän edes, että saatoin olla maniassa. Sairaalasta minut ohjattiin siis eteenpäin vain "kiireellisenä". Enkä maniassa osannut selittää vielä tuolloin tilannetta järkevästi. Puhuin tuolloin vain burn-outista. Sitten asian tarkempi selittäminen on jäänyt, kun olen itsekin vasta alkanut ymmärtämään selkeämmin näitä tapahtumia. Pitäisikö kertoa epäilykseni maniasta psykiatrille suoraan vai yrittää vain selvitä tämän kanssa yksin?
2
 
01.06.2015
Bibo- diagnoosi on nyt muotia
No,...oli bipo, pibo tai bibo, mutta nyt sitä huudetaan joka tuutista ja osataan jopa mainostaa, et mulla on todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ollaan niin muodinmukaisia. Lääketehtaat ovat jälleen siis saaneet huudon kuulumaan jopa kuuroille korville. Kansa tietää, niin nyt puhutaan kaksisuuntaisesta ja sitä haetaan niin monelta sadalta kuin mahdollista. Sitä haetaan tuhansilta. Jopa sadoilta tuhansilta. Ihmettelen, niin lähisukuuni on ilmaantunut ihan yht`äkkiä useita kaksisuuntaisen diagnoosin saaneita ihmisiä. He ovat olleet tasaisia ja fiksuja, mutta heidän omat lääkärinsä ovat kehoittaneet ko. henkilöitä kääntymään mielenterveyssektorin puolelle, sillä näillä ko. henkilöillä on ollut vain ja ainoastaan ihmismenetyksiä, paikkakunnan muutoksia jne. Hyvähän se, niin lääkäri on reagoinut " valitteluihin " ja ottanut henkilöt tosissaan. Tämän vielä ymmärrän, mutta en sitten enää sitä, että niin monelle sukulaisistani ja myöskin tuttavistani on laitettu päälle kaksisuuntaisen mielialahäiriön lääkitys. Kuten jo mainitsinkin edellä, niin nämä henkilöt yhtä lukuunottamatta eivät ole milloinkaan elämässään sotkeneet asioitaan niin pahasti, että heille olisi siitä ollut jotain haittaa. Ovat hoitaneet hyvin raha- asiansa, opiskelunsa ja työasiansa. Täytyy siis olla hyvin jotain lievää ,....sellaista tavanomaista, jota meillä kaikilla ihmisillä on. me emme ole koneita ja alakuloa voi tula kenelle tahansa,...sitten jos ollaan vähän iloisempia, niin diagnoosi onkin kaksisuuntainen. lSiis tämä ei voi olla totta, että lääkettä määrätään nyt kohta jo kaikille. Emmekö me saa olla tavallisia ihmisä iloinemme ja suruinemme? Emmekö? Onko lääketeollisuus muuttunut niin ahneeksi ja lääkärit sen mukana, jotta väestö pyritään kokonaa lääkitsemään.!!!!????? Kuten jo joitakin vuosia takaperin on tuotu esille asiaa, että maailman ihmiset pyritään kemiallisesti muokkaamaan samaan muottiin,...medikalisaatio. Sitten kun ei ole enää itsenäisesti ajattelevia , vaan on lääkkeillä muutettu koko sakki samanlaiseksi pöhkömassaksi, niin sen pöhkömassan hallitseminen on helppoa, kun kukaan ei laita vastaan, vaan on kiltti ja nöyrä ja tekee niin kuin isopomo sanoo. Lääketehtaat ovat mukana uudessa maailmanjärjestyksessä, johon kuuluu ihmisten ohjaaminen medikalisaation voimin.
9
 

Sivu /124