Valikko
Etsi

Kaksisuuntainen mielialahäiriö

Keskustele kaksisuuntaisesta eli bipolaarisesta mielialahäiriöstä ja sen hoidosta.

ALOITA UUSI KESKUSTELU

Keskustelut

Eilen 20.48
Bipo, sosiopaatti vai narsisti..
En ole lääkäri enkä voi ketään diagnosoida, en myöskään halua ketään haukkua enkä mustamaalata. Mutta mistä mielenterveysongelmasta tai persoonallisuushäiriöstä (vaiko perätä jostain psykopatiasta/ sosiopatiasta) on kyse, jos nuori henkilö käyttäytyy näin: Hänellä on ystäviä, paljonkin, ja hän on todella pidetty ja suosittu, siitä en sitten tiedä, kuinka läheisiä tai aitoja nuo ystävät ovat. Ainakin hänestä sanotaan, että henelle voi kertoa salaisuutensa ja että hän on mielenkiintoinen ja omalaatuinen tyyppi. Mutta, hän ei kykene mihinkään pitkäaikasiin parisuhteisiin, vaan vaihtaa kumppania parin viikon/ kuukauden välein, aina pettää ja jättää kumppaninsa ilkeällä tavalla. Hänellä saattaa olla kierroksessa useampi tyyppi samaan aikaan. Eikä häntä haittaa että hän jää kiinni, hän vaikuttaa melkein nauttivan "pelurin" maineestaan.. Exiään hän saattaa kierrättää tai ainakin säätää heidän kans aina vähän uudestaan, vaikka erosta olis aikaa. Kaikki edelliset kumppaninsa hän ajan mittaan pyyhkii kokonaan elämästään eikä pidä heihin enää mitään yhteyttä, ei myöskään keltään pyytele anteeksi ilkeitä tekojaan.. Ihan kuin häntä ei kaduttaisi tai hävettäisi, ihan kuin hänellä ois oikeus kohdella muita miten haluaa. (Tunnen yhden tyypin, jolla on kaksisuuntainen, siihen hän syö lääkkeitäkin, ja hänellä on tapana ns pyyhkiä kaikki miesystävänsä lopulta elämästään, kun on heidät jättänyt. Hän ei siis ikinä enää halua olla heidän kans tekemisissä.. Eikö kaksisuuntasta käytöstä ookin tällänen, että ns työnnetään ihmiset elämästä pois kokonaan?) Hän on todella hurmaava, karismaattinen, salaperäinen ja vetovoimainen henkilö. On jonoksi asti ihailijoita, jatkuvasti.. Oikea sydäntensärkijä. Hän ei ikinä puhu ongelmistaan, näyttää kuin hänellä ei niitä olisikaan. (Tai siis hän vaikuttaa siltä, ettei häntä ikinä hetkauttaisi mitkään huolet, sydänsurut, pettymys ym..) Hän ei oikein anna itsestään mitään. On kova kuin kivi, niinsanotusti.. Ja hänellä ei ikinä tapahdu semmosia "lipsahduksia" että hän jotenkin menettäisi kontrollinsa.. Hän pitää aina asiat sisällään ja tarkkailee muita ja vaikuttaa taitavalta "manipuloijalta". Hän nauttii selvästi siitä, että huolestuttaa lähipiiriään, ystäviään ja kumppaneitaan holtittomalla käytöksellään (esim päihteet ym) eikä ota apua tai neuvoja vastaan. Hän kertoo tempauksistaan ja vaarallisista tilanteistaan, mutta vastaa aiheuttamaansa huoleen tosi välinpitämättömästi. Ja hän on ollut tälläinen kylmä tyyppi niin kauan kun olen hänet tuntenut.. Että näin. Jooh eli.. Jos kellään fiksummalla tulee tästä mitään mieleen, onko ehkä kokemusta samanlaisesta ihmisestä tai jotain.. Olisi kiva kuulla. Olen nimittäin ihan pyörällä päästäni, kun en tiedä mikä tätä ihmistä "vaivaa". Olen vain ottanut paljon tietoa just mielenterveysongelmista, persoonallisuushäiriöistä ja psykopatiasta/ sosiopatiasta, ja jotkut lukemani jutut kuulostaa niin tutuilta... Älkää kysykö, miksi haluan tietää tästä aiheesta..
7
 
26.08.2015
diagnoosi bipo 2
Olen juuri saanut diagnoosin. Ja yhtäkkiä lääkitys menee aivan uusiksi. Minulla jo vuosia ollut cymbalta jäisi pois ja tilalle piti ottaa lamictal. Heti kun cymbalta jäi pois niin en tee muuta kuin itken, en jaksa käyä edes suihkussa enkä välitä koko kämpästä tuon taivaallista.. lamictal tekee vaan zombi olon ja ataksia oire on aika valtava! Miten tää voi näin mennä! Mä olen turhautunut ja ei ole yhtään ihmistä omassa elämässä kenelle voisin asiasta puhua niin oli pakko kirjoittaa tänne. Olen sairastanut vakavia toistuvia masennusjaksoja pikkutytöstä asti, lääkkeitä syönyt 9 vuotiaasta ja nyt edellinen diagnoosi (aivojen välittäjäaineiden epätasapaino, krooninen kliininen masennus, ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö) muuttui bipo tyyppi kakkoseen! En ymmärrä. Ihan kuin en tietäisi enää yhtään kuka olen ja mitä tekisin, on kuin olisi kuolemantuomion saanut. Otan diagnoosin vakavasti, ehkä ihan liian vakavasti, mutta myönnän että enemmän kuin pelottaa että mitä tapahtuu kun ihmiselle läntätään diagnoosi ja sitten pyöräytetään koko lääkehoito uusiksi ja sanotaan vaan että lykkyä pyttyyn! Oletteko te diagnoosin saatunne jääneet asian kanssa näin yksin? Ja ihanko omatoimisesti (toki lääkärin antamilla ohjeilla) vaihdoitte lääkityksenne ja kärsitte mahdolliset sivuoireet ja seuraukset mitä se mukanaan voi tuoda? Masennus on niin vakavana ollut monta kertaa että hitto mua pelottaa että tämmönen sompailu vie vaan multa hengen!
8
 
26.08.2015
Hurja tapaus.. ei lääkitystä, voiko selvitä ilman?
Itselläni ei ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä, mutta tapasin jokin aika sitten miehen joka kertoi että hänellä on ja ei käytä laisinkaan lääkitystä... En seurustele kyseisen henkilön kanssa ja mitä enemmän opin tuntemaan niin en edes haluaisi... Mutta jotenkin minussa herää tiedonhalu, olen aika utelias asioiden suhteen joihin en ole aiemmin törmännyt, ja mietin että onko tämä ihminen oikeasti tälläinen (eli suomeksi sanottuna aikamoinen "hirviö") mitä alta voitte kohta lukea vai maniako saa ihmisen tuollaiseksi? Tietysti yksilökysymyksiä ja riippuu ihmisen perusluonteestakin.. Olen netistä lukenut paljon asiasta ja lukemani perusteella kuulostaa aika hurjalta jos ilman lääkitystä on. Toki saattaa olla lievempi muotoinen, mutta kuitenkin, jotenkin ihmetyttää pystyykö kontroilloimaan elämäänsä niin että lääkitystä ei tarvita. Mm. tekee työnarkomaanin lailla töitä, yövuoroja, nukkuu todella vähän, ei pidä lomia jne. tasapainoisista elämäntavoista ei siis voi puhua. Kun ottaa alkoholia on aikamoisen hurjaa touhua meno silloin, kukaan ei pysy siinä menossa mukana. Seksisuhteita. Netissä seksiviestittelyä useiden naisien kanssa. Valehtelua, hyvin vähäpätöisistä asioista myös, sanoo esim. olleensa töissä vaikka ei ollut - valehtelulle ei ollut mitään tarvetta. Puhuu kuitenkin silmät kirkkaina että naisseikkailu yms. touhut on taakse jäänyttä elämää, nuoruuden juttuja, nyt hieman yli 30-vuotias. Monet jotka eivät hyvin tunne pitävät erittäin mukavana, auttavaisena, kilttinä ihmisenä, ehkä syvimmillään saattaa sellainen ollakin, mutta kun oppii paremmin tuntemaan, näistä luonteepiirteistä ei tietoakaan. Hermostuu helposti. Varsinkin jos kuulee että hänestä puhutaan asioita. Osaa kiemurella vaikeista asioista todella loistavalla tavalla, eli ei ota vastuuta, ei näe tehneensä väärin. Ei tunne empatiaa. Kohtelee ihmisiä, erityisesti naisia kuin roskaa, haluaa että pomppivat hänen pillinsä mukaan niinkuin hän tahtoo. Yhtenä päivänä puhuu toista, seuraavana toista. Ei pidä lupauksiaan. Tunteistaan ei pysty puhumaan. Täysin lukkiintunut koko ihminen. Oma ulkonäkö merkitsee hänelle todella paljon. Raha-asioista en tiedä, mutta luulen ettei laita rahaa tuulemaan, perusta firmoja tms. mitä ilmeisesti manian huumassa ihminen saattaa tehdä. Eli se asia taitaa olla "normaalilla" tolalla. Elääkö tämä ihminen illuusiossa että pärjää sairautensa kanssa, vai onko maniassa tai hypomaniassa tällä hetkellä ja luulee kaiken ja itsensä olevan hienoa ja mahtavaa? Olisi erittäin mielenkiintoista ja auttavaa kuulla niiden mieleipiteitä joilla on kaksisuuntainen tai niiltä jotka elävät ihmisen kanssa joilla tämä on. Onko tämän henkilön kohdalla bipo joka puhuu vai onko kyseessä vaan yksinkertaisesti aika törkimys mies?
6
 
25.08.2015
Kannattaako enään elää?
Olen nyt 27 vuotias. Olen sairastunut tai ensioireet sairaudestani tulivat jo 15 vuotiaana. Varhaislapsuudessa olen kokenut erittäin vakavan psyykkisen trauman tämän sairauden päälle. Olen käynyt terapiassa 3 vuotta aikanaan. Nykyäänkin on aikoja psykiatriselle sairaanhoitajalle mutta en koe saavani apua siitä, että lapsuuteni asioita pengotaan yhä uudelleen ja uudelleen. Lisäksi hoitaja vaihtuu vähänväliä ja hoito täytyy aina aloittaa alusta. Ekat kerrat kuluvat elämäntarinan kertomiseen ja sitten jo hoitaja vaihtaakin työpaikkaa. Lääkitty minua on 16 vuotiaasta saakka. Koskaan ei ole silti sopivaa lääkettä löytynyt. Lääkkeistä on aina tullut kovia sivuvaikutuksia jokka eivät ole loppuneet edes lääkkeiden lopettamisen jälkeen, kuten käsien vapina. Odottelenkin aikaa neurologille. Sekin vain tietänee uutta lääkettä luulen. Lamictalia syön masennuksen estoon ja se onkin estänyt suht hyvin äärimmäiset masennuskaudet. Tasaavaksi en syö nyt mitään koska kaikki lääkkeet on jo koluttu loppuun ja kaikista lääkkeistä tulee vain sivuoireita ja paha olla. Tenoxia vedän uneen. Alkaa tuntua että tätä pirun kaksisuuntaista ei lääkkeet hoida eikä terapia. Olen kyllästynyt auttamattomiin terapioihin ja keskusteluihin. Olen kyllästynyt jatkuviin lääkevaihdoksiin ja kyllästynyt siihen, että elimistöni romahtaa lääkkeiden takia. Olen kyllästynyt päihdeongelmaani ja hajanaisiin ihmissuhteisiini, toivottomaan tulevaisuuden kuvaan. Lisäksi olen alkanut taas äärimmäisen väkivaltaiseksi. Käyttäytymiseni on todella oksettavaa ja vaarallista muille ihmisille. Taas oikeudenkäyntikin tulossa. En vain pysty hillitsemään itseäni. Näen elämäni vain sarjana pettymyksiä, en koe koskaan olleeni onnellinen ja en valehtele tästä.. Elämäni on ollut helvettiä 5 vuotiaasta lähtien ja moni onkin ihmetellyt miten olen edes jaksanut tähän asti. Kohdallani ei siis ole kyse lievistä oireista ja lievistä traumoista. Olen vaarallinen itselleni ja ympäristölle. Olen väsynyt satuttamaan itseäni ja läheisiäni. Väsynyt ajatukseen että tuskin koskaan saan iloita normaalista parisuhteesta, työelämästä, tasapainoisesta arjesta. Tuntuu että olen jo täysin hoitoresistentti ja kohdallani on jo kaikki yritetty. Sairaalassakin on kupattu jo 13 kertaa elämän aikana.. Sekään mitään auta. Turrutetaan vain lääkkein. Olenkin pohtinut kannattaako tälläisen yhteiskunnan luteen edes jatkaa elämäänsä muille harmia tuottaen. Soitanko psykiatrille ja valehtelen haluavani aloittaa lito lääkityksen. Litolla se henki helpoiten lähtis ja siisteimmin.. Ei tarvis junan alle hyppiä muiden harmiksi. Tänne nyt tämän kirjoitin. Ehkä tyhjensin vain mieltäni. Nyt otan tenoxin ja herään uuteen kurjaan päivään. Näen ystävääni huomenna ja esitän asioiden olevan hyvin. En jaksa enään vaivata muita. Haluan kuolla, kadota pois. En jaksa enään elää.
13
 

Sivu /126