Saatoin isäni hautaan 55 vuotiaana juoppohulluna. Piti perhettä pelon vallassa aina ja ajoi yön selkään. Hakkasi ja örvelsi.
Nyt on xmieheni sairastunut alkoholihepatiittiin ja maksakirroosiin, meillä ei puhuttu viinasta. Hän oli rauhallinen ja seurallinen ja avulias ja kaappijuoppo. Elimme yhdessä 35v, kunnes minä en enää todellakaan jaksanut. Persoona muuttui, elettiin alkoholin ehdoilla. Ei käyty juuri missään, aina äkäinen, haluton, ei enää mukana elämässä. En minä ollut hänen vaimonsa, viina oli. Piste. Nyt joutui sairaalaan ja ensimmäisen kerran joutuu kuulemaan totuuden silmästä silmään. Sitä en minä hänelle saanut ikinä läpi, katkolle, hoitoon tai terapiaan. Aivan turhaa on syyllistää itseään. Ei alkoholistilla itsellään mitään ongelmaa ole, läheisillä on. Kuuluu taudin kuvaan, sairaudentunnottomuus. Lopulta menee ruokahalu, välinpitämättömyys kaikkeen. Kun maksa on loppu, tulee mieheen yhtäkkiä 20v ikää lisää, kaikki lihakset häviää, jalat ei toimi, kävely voi onnistua rollaattorin avulla, pikkuaivot ei enää toimi kunnolla ja mies puhelee pehmosia välillä ja on tietenkin aina äkäinen. Kuin 80:nen vanha käppärä ukko jonka ääni värisee. Tuosta tilanteesta ei enää selviä kuin 40% ukoista. Siis mikäli ei juo enää tippaakaan. Entisestä alkoholistista ei tule koskaan kohtuukäyttäjää. Alkoholistia ei paranna kuin hän itse.
Olen niiiin saaaatanan surullinen, tämän piti mennä aivan toisella tavalla. Rakastan sitä miestä, nyt olen koko elämäni hukannut viinalle. Ois voitu vielä tehdä mitä vaan elämässä.
En lasiin sylje itsekään, mutta kuulutan entisaikojen raittiusseuroja. Faktat juomisen seurauksista karusti näkyviin mainoksiin. Minä kestin 35v, kehotan kaikkia lähtemään alkoholistin rinnalta, elämä viinan rinnalla ei muutu. Ei se toinen enää sua rakasta, se rakastaa VIINAA.
Toivon että asiattomat pitävät sairaat mielipiteensä tästä aiheesta ominaan, olen saanut sietää riittämiin tätä laatua. Kai seuraavassa elämässä menee paremmin.
40 vuoden kokemus alkoholistista
11
499
Vastaukset
- Biff7
Karu kuvaus alkoholismin seurauksista.
Mutta miksi hän joi? Miksi tuohon tilanteeseen ajauduttiin- So sad
"Karu kuvaus alkoholismin seurauksista.
Mutta miksi hän joi? Miksi tuohon tilanteeseen ajauduttiin "
Useimmilla se menee niin, että aluksi käytetään viikonloppuisin ja usein kuulin sanottavan että raskas työ vaatii raskaat huvit. Hän ja moni muu käyttää lisäksi arkisin olutta, jota ei mielletä alkoholiksi vaan janojuomaksi. Kaljoittelijat ovat suuressa vaarassa, koska juomisen säännöllisyys tekee siitä todella koukuttavan ja maksaa suuresti rasittavan. Siinä vaiheessa ollaan jo koukussa, kun pitää selitellä miksi juo. Alkoholisti keksii aina syyn juomiselle. Aamuiset korjaussarjat ovat myös vakava merkki.
Juomisen syytä pitäisi kysyä juojalta. Koukkuun jääneellä ei ole vaihtoehtoja kuin juoda. Syitä sitten keksitään vaikka kymmenittäin. Itse asiassa ei kukaan juo viinaa kuin hyvän olon saamiseksi. Siis alkuvaiheessa. Myöhemmin tulee syyllistämiset.
Olen kuullut useilta säännöllisesti juovilta, että juo kun vaimo nalkuttaa. Tuo on keksitty ja hyvin oivallettu. Saadaan vaimo hiljaiseksi. Tuota ei pidä kenenkään uskoa ja syyllisyys pois. En tiedä ketään joka toisen suuhun viinaa kaataisi. Mitä väliä jos haluaa elämänsä juhlia, mutta siinä sivussa menikin vaimon ja lasten elämä kyllä pilalle. Mistä se itsetunto saadaan takaisin! Ymmärtäkää naiset tämä. Teidän ei ole syy, miehen persoona ei ole enää sama, eikä solvauksia pidä sietää. Pääsette vähemmällä kun lähdette mitä pikimmin, hyysäämästä ja ruokkimasta ja pesemästä sitä, jota eniten rakastitte. - 1kalle
Ei juominen tarvitse mitään selvää ja konkreettista syytä.
Myöhemmin syyksi kuitenkin tulee silkka riippuvuus, joka pakottaa juomaan.
Juomisen treenaaminen aloitetaan harmittomana satunnaisena viikonloppu/viihdekäyttönä. Ja nykyään hyvinkin nuorena.
Itsellä ensimmäinen känni ja sammuminen kossulla oli 15-vuotiaana juhannusjuhlissa, joita en edes nähnyt.
Tiesin 16-vuotiaana kuppilan, jossa ei koskaan kysytty papereita, joten siitä se ura alkoi urkenemaan.
Aikuisiällä käyttö oli kauan vain viikonloppuista. Jälkikäteen ajatellen pari vuosikymmentä jarruna toimi äitini minuun jo pienenä istuttama hyvinkin kielteinen asenne alkoholiin. Tuudittauduin uskomaan, että eihän minusta juoppoa tule koskaan, eheiii, vain niistä muista.
Päädyin töihin pitkään työsuhteeseen, jossa oli myös edustamista, takavuosina se oli saunailtoja palaverien jälkeen, siis hillitöntä juomista työn puolesta melkeinpä viikottain, sekä porukkamatkustamista ja hillitöntä juomista sielläkin.
Viinapiru alkoi jo hallinnoimaan, kun toleranssi nousi, eli oli juotava aina suurempia määriä, koska muutenhan ei tullut edes känniin, joka oli kuitenkin tarkoitus.
Eli riippuvuus oli kehittynyt, kun ilmankaan ei osannut olla.
Persoonallisuus muuttui. Rauhallisesta tyypistä tuli kärttyisä, rauhaton, keskittymiskyvytön, vihamielinen, ja viikon kohokohta oli katsoa kelloon perjantaina, että kohta pääsen töistä suoraan Alkoon.
Sitten paloi ajokortti useampaan kertaan, ja ehdoton tuomio oli lähellä.
Työpaikkoja meni useampiakin, ja alkoi todella runsas juominen, kun työt eivät olleet häiritsemässä.
Alkoholi on kuningas, ja aina miestä väkevämpi, jos sen kanssa leikkii liian kanssa, jolloin jää aina toiseksi.
Itselläni alkoholisoitumisprosessi oli poikkeuksellisen hidas, ehkä noin 30 vuotta, mutta niinpä vaan juoppo minustakin kehkeytyi. Monet muut notkahtavat koukkuun paljon nopeammin.
Joka tapauksessa etenevä prosessi on juomarille itselleen lähes huomaamaton, jonka kuitenkin voisi päätellä omista juomismääristä, ja -tiheydestä, niiden lisääntymisestä, mutta sellaisella jeppe ei suinkaan päätään vaivaa, kun janottaa.
Surkuhupaisinta tapauksessani on se, että kun pitkäaikaisen rimpuilun jälkeen viimeinkin järki on hiipinyt päähän, ja hallinnoin viinaa, eikä se minua, niin ikää on jo niin paljon mittarissa, että on jo suunnilteltava testamenttia.
- 1kalle
Hyvin kirjoitettu koskettava kertomus, joka osui, vaikka en olekaan kenenkään elämää pilannut, kun juoppona onneksi olen perheetön, eli en voi vahingoittaa muita kuin itseäni.
Olet täysin oikeassa siinä, että alkoholistilla viina ajaa puolison, perheen, työn, ja kaiken ohi tärkeysjärjestyksessä. Sekä siinä, että juopon mielestä usein ongelma onkin muilla, vaan ei hänellä.
Ei juopon rinnalla kenenkään kannatakaan roikkua, olipa mies tai nainen, sillä pitkälle edenneestä alkoholismista ei ole paluuta, vaan edessä on jatkuva alamäki huonompaan, jos ja kun juopolla on sokeat silmät näkemään omaa ongelmaansa.
Jaksamista sinulle.
Toivottavasti et saa hyvästä kirjoituksestasi kuraa ja herjoja niskaasi palstan kieroutuneilta juoppopäivystäjiltä.
Asiafoorumeita löytyy:
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/- So sad
Kiitos sinulle 1kalle.
On jo paljon, kun myönnät olevasi juoppo. Mielestäni juoppo on uhri ja siinä sivussa voi mennä ihana mies, komea, vahva, iloinen, taitava, tuota vois jatkaa loputtomiin. Elinkumppani vain ei ole ansainnut sellaista taakkaa. Toivon että alkoholistien kumppanit huomaavat tämän. Ei ole pakko sietää tai jaksaa. Jokainen vastaa itsestään.
- Ja jatkuu edelleen
Sama tilanne minulla jo yli 50 vuotta. Aikanaan en uskonut, että tämä menisi niin pahaksi, mutta 60- 70-luvuilla "kaikki" miehet joivat. Oli aivan käsittämätöntä, että ihmiset menivät suoraan töistä kapakkaan ja juomalla joivat illat pitkät. Se oli varmaankin vastareaktio viinakortista luopumiselle. Niistä luovuttiin joskus 60-luvun vaihteessa.
Mieheni oli myyntimies, ja suhteita solmittiin kapakan huuruissa. Halusin uskoa, että tämä menee ohi, lapset olivat pieniä ja siihen aikaan ei saanut säällisellä rahalla päivähoitoa mistään. Yksityiset olivat mitä olivat. Olin kotona, koska mies tienasi hyvin.
Sitten meni överiksi. Ruokaan ei rahaa, vuokraan ei rahaa, joka päivä postiluukusta karhuja ja ulosmittauslappuja. Pahimmillaan oli 7 kk vuokrarästit.
Minä olin 70-luvulla puolipäivätyössä, koska olin saanut lapset puolipäiväisiksi tarhaan.
Sillä tienestillä otin lainan ja maksoin pois ne kymmenet pikkuvipit, panin kova kovaa vastaan ja vaadin, että miehen palkka maksetaan minun tilileni ja minä annan hänelle kunnon taskurahat. Se sujui siihen asti, kunnes minulle selvisi, että runsaista taskurahoista huolimatta hän teki salaa velkaa joka suuntaan. Työpaikakin muuttui, ja minä päätin, että minä hoidan omat asiani kuin häntä ei olisikaan.
Sain kokopäivätyön, jossa olin sitten eläkeikään asti. Maksoin jokaisen laskun, joka talouteemme tuli ja maksan edelleen. 80-luvulla tein kahta työtä, 13 h päivässä. Miehelle ostin auton, ja sanoin, että sen maksut hoitaa hän, minä en puutu, joten siis vakuutusmaksut olivat aina ulosotossa, samoin luottokortilla ostetut bensat. Minä en maksanut niitä.
Lapset eivät antaneet minun erota. He tiesivät, että isä olisi asunnoton alkoholisti sinä päivänä, kun lähtisi kotoa, sillä hän ei olisi pystynyt hankkimaan asuntoa ja maksamaan sen kuluja.
Itsekin ajattelin, etä olin maksanut kokonaan asuntovelkamme ja perheen elatuksen, ja eron tullessa minun pitäisi jakaa ukon kanssa puolet omaisuudesta. Siihen en pystynyt, olin nin paljon elämämme eteen satsannut, ja en olisi enää jaksanut aloittaa taas alusta. Ajattelin, että jokaisella on ristinsä.
Nyt hän on yli 80-v. ja juo päivässä 2 dl väkevää viinaa pikkupullon, useamman oluen ja punkkua lähes joka ilta. Viinan juo minulta salaa, mutta hän kuvittelee olevansa yhä ovela, niin ettei hänelle tule mieleenkään, että tiedän aina hänen kätkönsä. Oluen juo näkyvilläni, koska sanoin 25 v. sitten, että voi vapaasti tappaa itsensä viinalla, minä en enää sano siitä sanaakaan. Enkä sano.
Ihmettelen vain, mten jonkun elimistö kestää miltei jokapäiväista humalaa vuosikymmenestä toiseen? Eikö maksakirroosi iske! Hänellä on ollut syöpä, joten luulisi, että maksa silloin on tutkittu, kun sanoin alkoholismista lääkärille. Itsehän hän ei sitä ikinä myöntäisi.
Olen elänyt tämän pitkän avioliiton, koska hän ei ole väkivaltainen, vaan humalassa itsekseen hiljaisena ja torkkuvana. Muisti on ilmeisesti aika huono, koska useinkaan ei aamulla muista, mistä edellisenä päivänä on puhuttu. Hän ei ymmärrä tv-sarjojen juonia.
Usein ajattelen haikeana sitä mukavaa fiksua miestä, jonka kanssa avioiduin 50 v. sitten. Hän kuoli nuorena.- So sad
Nimim. "Ja jatkuu edelleen"
Sanattomaksi vetää. Sinä olit valmis mihin tahansa miehesi eteen. Huomasit varmaan, että sinunkin elämä meni viinan mukana, vaikka et juonutkaan. Me tehdään valintoja elämässä. Kaikella on tarkoitus kuulemma. Olen sanaton elämäntarinasi edessä.
Minunkin mieheni kuoli henkisesti jo hyvin nuorena. Oletko ajatellut elämääsi sen jälkeen kun miehestäsi aika jättää? Syvä huokaus. Voimia sinulle! - Ja jatkuu edelleen
So sad kirjoitti:
Nimim. "Ja jatkuu edelleen"
Sanattomaksi vetää. Sinä olit valmis mihin tahansa miehesi eteen. Huomasit varmaan, että sinunkin elämä meni viinan mukana, vaikka et juonutkaan. Me tehdään valintoja elämässä. Kaikella on tarkoitus kuulemma. Olen sanaton elämäntarinasi edessä.
Minunkin mieheni kuoli henkisesti jo hyvin nuorena. Oletko ajatellut elämääsi sen jälkeen kun miehestäsi aika jättää? Syvä huokaus. Voimia sinulle!Minun elämäni ei sairastunut alkoholismiin. Kun huomasin, että jään toiseksi, en ruvennut turhaan tappelemaan.
Valitsin sen tilanteen, jollainen on kehitysvammaisen lapsen vanhemmilla. Lapsi ei kehity, vaan elää elämäänsä vanhempiensa huomassa hautaan asti. "Muut lapset" opiskelivat, perustivat perheet ja ovat omillaan. Välit ovat hyvät, myös isään, koska en ikinä kerro hänen toilauksistaan lapsille. Lapsuudesta heille ei pahoja muistoja ilmeisesti jäänyt.
Minä en puhu viinasta, en hänelle enkä muillekaan. Minä olen ainoa aikuinen tässä perheessä.
Otin yksinhuoltajan roolin, ja asennoiduin siihen. Se oli minun selviytymiskeinoni.
Voidaan tietysti sanoa, että viina vei minulta avioliiton. Mutta lapsistani ei tullut alkoholisteja ja lapsenlapsenikin ovat jo alkamassa omaa elämäänsä. Heistä en tietysti vielä osaa arvata miten käy. - .
Ja jatkuu edelleen kirjoitti:
Minun elämäni ei sairastunut alkoholismiin. Kun huomasin, että jään toiseksi, en ruvennut turhaan tappelemaan.
Valitsin sen tilanteen, jollainen on kehitysvammaisen lapsen vanhemmilla. Lapsi ei kehity, vaan elää elämäänsä vanhempiensa huomassa hautaan asti. "Muut lapset" opiskelivat, perustivat perheet ja ovat omillaan. Välit ovat hyvät, myös isään, koska en ikinä kerro hänen toilauksistaan lapsille. Lapsuudesta heille ei pahoja muistoja ilmeisesti jäänyt.
Minä en puhu viinasta, en hänelle enkä muillekaan. Minä olen ainoa aikuinen tässä perheessä.
Otin yksinhuoltajan roolin, ja asennoiduin siihen. Se oli minun selviytymiskeinoni.
Voidaan tietysti sanoa, että viina vei minulta avioliiton. Mutta lapsistani ei tullut alkoholisteja ja lapsenlapsenikin ovat jo alkamassa omaa elämäänsä. Heistä en tietysti vielä osaa arvata miten käy.Kunnioituksesta hatun nosto ja kumarrus sinulle.
- Päivä kerrallaan!
Al-Baqara (arab. سورة البقرة, al-Baqara, suom. Lehmän suura) on Koraanin toinen suura. Siinä on 286 säettä ja se on Koraanin pisin suura. Painopisteenä on kristittyjä ja ennen kaikkea juutalaisia vastaan suunnattu kritiikki. Suura on kirjoitettu Medinan kaudella, jolloin Muhammad toimi hengellisenä, poliittisena ja sotilaallisena johtajana. Hänen ilmestyksensä olivat käytännönläheisiä, jotka loivat pohjaa myöhemmälle islamilaiselle laille (šaria) ja elämäntavalle (sunna).[1]
Suurin osa ilmestyksistä ovat kahden ensimmäisen vuoden aikana hijran jälkeen, mutta muutamat osat (esimerkiksi säkeet, joissa kielletään lainat) ilmestyivät myöhemmin, ja kolme viimeistä säettä ovat ilmestyneet Mekassa. Siinä on suuri määrä aiheita, kuten laki, ja se kertoo tarinoita Adamista, Mooseksesta ja Abrahamista. Pääteema on ohjaus: medinalaisten pakanoiden ja juutalaisten suostuttelu hyväksymään islam, ja varoittaa heitä ja teeskenteleviä Jumalan luomasta kohtalosta.
Suuran nimi tulee kiistasta Profeetta Mooseksen ja israelilaisten välillä: israelilaisten tulisi uhrata lehmä saadakseen tietää erään miehen murhaaja (katso 2:67–74). (Ei saa sekoittaa tunnettuun raamatullisiin tapaukseen, jossa Mooses kielsi israelilaisia palvomasta lehmää – tämäkin kerrotaan suurassa.)
Lehmän suura on yksi varhaisimmista suurista (al-Nisa’in ja muiden kanssa), joka mainitaan nimeltä jonkun muun kuin muslimin kirjoittamassa lähteessä. Johannes Damaskolainen (~730-luvulla) kertoo "Lehmän tekstistä".- Kiitos.
Saapuihan se palstan juoppopäivystäjä.
Häippäse Huuhaa-palstalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1157506
Nikkalassa vauhdilla nokka kohti taivasta
Mitähän Darwin sanoisi näistä 4 suomalaisesta, jotka kävivät Haparandan puolella näyttämässä, kuinka Suomi auto kulkee t384348törniöläiset kaaharit haaparannassa
isäpapan autolla kaahatta 270 km/h metsään https://www.lapinkansa.fi/nsd-kaksi-suomalaista-kuoli-kolarissa-haaparannall/373842Sitä saa mitä tilaa Perussuomalaiset!
https://yle.fi/a/74-20160212 SDP:n kannatus se vain nousee ja Keskusta on kolmantena. Kokoomus saanut pienen osan persu4012014Eelin, 20, itsemurhakirje - Suomalaisen terveydenhuollon virhe maksoi nuoren elämän
Yksikin mielenterveysongelmien takia menetetty nuori on liikaa. Masennusta sairastava Eeli Syrjälä, 20, ehti asua ensi721559- 321477
- 351468
Hajoaako persut kuten 2017?
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011217813.html Tämä on totisinta totta. Persut on murroksessa. Osa jättää puolueen1841173Anteeksi kulta
En oo jaksanut pahemmin kirjoitella, kun oo ollut tosi väsynyt. Mut ikävä on mieletön ja haluisin kuiskata korvaasi, hyv121128Perttu Sirviö laukoo täydestä tuutista - Farmi Suomi -kisaajista kovaa tekstiä "Pari mätää munaa..."
Ohhoh, Farmilla tunteet alkaa käydä kuumana, kun julkkiksia tippuu jaksosta toiseen! Varo sisältöpaljastuksia: https:121053