En halua tavata muita suomalaisia ulkomailla

Olenko n0rmaali?

Niin, minä asun kaukana Suomesta paikkakunnalla, jossa on ehkä 10 tai 20 suomalaista. Aluksi halusin tavata heitä ja otin yhteyttä pariin ja järjestettiin tapaaminen. Se ei kuitenkaan antanut minulle mitään. Ei ollut kiva puhua suomea livenä eikä tavata "maanmiehiä" ja "maannaisia".

Ei minulla ole mitään suomalaisia ja Suomea eikä suomen kieltäkään vastaan. Ja kyllähän minä suomalaisuutta harrastan netissä, ja käyn Suomessa parin vuoden välein ja nautin matkasta täysillä, mutta jotenkin vain ei nappaa olla tekemisissä suomalaisten kanssa täällä asuinmaassani. Ei myöskään nappaa hurrata Suomelle urheilukilpailuissa eikä hehkuttaa Suomen ja suomalaisuuden erinomaisuutta kaikkialla niin kuin monet näyttävät tekevän. En minä halua olla mikään suomalaisuuden mannekiini ja suurlähettiläs. Ei minulle ole edes Nokian kännykkää.

Minulla on jonkin verran ystäviä, sekä paikallisia että tänne muista maista muuttaneita. Niissä ystävyyssuhteissa alkuperä ja historia kyllä tulevat esille, mutta ei niistä vouhoteta.

Onkohan se sitten niin, että siirtolaisuuden alussa ihminen etsii turvaa menneestä ja omasta kulttuuristaan, mutta me pidempään poissa olleet löydämme sen muualta kuin suomalaisuudesta?

28

1188

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • semac.on.the.vodka

      Olet normaali,itse asun norjassa ja tapahtui ihan sama asia. Yli kymmenenvuotta sitten norjaan muuttaneena aluksi liikuin suomalaisten kanssa mutta sekin oli ammatista johtuva seikka pohjoisessa. Oslossa kaikki muuttui, sulauduin väestöön ja paikallisiin, kävin suomi seuran pikkjouluissa kerran ja totesin että se ei ollut minua varten vaan voisi jopa hidastaa sopeutumista, tein paria hanttihommaa yhden norjalaisen kanssa josta tuli ystävä ja hänellä ei ollut vaikeuksia ystävystyä suomalasen kanssa joka keskusteli mstä vain.

      Pakko kertoa mutta tuo kaveri ei ollut kovin arvostettu paikalla koska hän teki hommia jotka eivät kelpaa norjalaisille, joten häntä pidettiin hiaman tyhmänä. Parin kuukauden kulttua kaveri lopetti ja uusi työpaikka oli avautunut hänelle nasan leivistä punasiirtymien tutkijana. Vaikka nuo hantti hommat eivät olleet minunkaan alaa niin hänen kauttaan tutustuin piireihin joita en ollut edes ajatellut ja jouduin takaisin koulun penkille ja nyt sitä kautta edennyt mielenkiintoiseen ammattiin geologian parissa. Elämä on välistä sattumuksia täynnä ja onnea matkassa niin kaikki on mahdollista.

      Aina naurattaa tuo aliarvostettu norjalainen hanttihommissa joita muut ei halua, mutta kaveri ei halunnut sosiaalitukia nauttia vaikka olisi voinut.

    • Aasiafani

      Usein kyllä huomaan puhuvani hyvää Suomesta, kaukolämmöstä, siitä miten asunnoissa on miellyttävän lämmintä pakkasillakin (täällä kauhistellaan pohjoismaiden kylmyyttä) ja miten asiat hoituvat niin yksinkertaisesti ym ym. Nautin joka kerta Suomen lomista. Käyn 2 kertaa/vuosi. Mutta täällä en etsi suomalaisten seuraa, en välttelekään. Viime vuosina ei vaan ole sattunut olemaan suomalaisia tuttuja. Usein näen suomalaisia turisteja ja joskus vuosia sitten tervehdinkin heitä mutta huomasin etteivät he siitä välittäneet joten lopetin. On jo kehittynyt jonkinlainen ulkosuomalais-identiteetti ja olen täysin sujut sen kanssa. Monet ystävistäni ovat paikallisia, toiset muualta muuttaneita. Itseasiassa tuo ihmisten alkuperä on ihan mielenkiintoinen lisä. Sen perusteella en kuitenkaan tee ainuttakaan päätöstä (paitsi ruuan suhteen: kun saan illalliskutsun englantilaisilta, keksin jonkun tekosyyn ettei tarvitse mennä, kun kutsu tulee aasialaisilta, kiitän luojaa siitä että minulla on aasialaisia ystäviä). Kun minulta kysytään mistä olen, vastaan: Suomesta mutta asun Italiassa.

      • Bulkkikaljaa

        Jaa-a.. Itsekin olen lopettanut vertailemisen, tosin joskus sellaista tapahtuu ikäänkuin pakosta. Nykyisessä maassa jokin asia tai ilmaisu on erilainen verrattuna siihen miten asian ajattelen suomalaisessa päässäni. Tällöin ajattelen mielessäni vain, että okei.. Tässä ajatustavat eroavat. Vaikka nyt en kaukana asukaan Suomesta kuin vain Tanskassa niin jotain aivan suuria eroavaisuuksia on.. Alkoholikulttuuri on aika lailla erilainen. Tanskassa kun kaljaa myydään 16 vuotiaille ja jos sitä samaa tapahtuisi Helsingissä niin siellä ei olisi hengissä yhtään 16 vuotiasta. Tosin tässäkään asiassa ei voi yleistää kovin liikoja. Itse olen aika juoppo ja juon niin kauan kuin juotavaa tai rahaa riittää kun taas tanskalainen juo ehkä vähän hillitymmin. Ja niinku sanoin niin kaikki joukolla yleistämään. Osa tanskalaisista kavereistani taas juo heti kunnolla ja kunnon suomalaiseen tyyliin ja siinä pitää itsekin laittaa kaikki dokaustaidot peliin, jotta suomalaisten maine viinaa kestävänä kansana pysyisi hengissä,
        Noin muuten niin Tanskaa kun pidetään olutmaana niin tällaisena kaljajuoppona voin sanoa, että paikallinen kalja on hyvää. Mutta niin se on suomalainen A- olut yhtä hyvää. Että sitä se on tää touhu.


    • eu-gipsy

      Itsellä hieman vastaava tilanne asian suhteen kuin avajalla. Vaikka olenkin viihtynyt oikein hyvin niilä kovin harvoilla lomillani Suomessa / Helsingissä ja suomalaiset sinänsä aivan ok, niin en kuitenkaan ole kovin innustunut heitä kohtaamaan asuinmaassani tai sen enempi seurustelemaan heidän kanssaan. En kuitenkaan väistä jos satun tapaamaan suomalaisia ja jos juttu kulkee niin voi olla ihan mukavakin hetki keskustella. En juuri kuitenkaan suomalaisia ole kohdannut kin hyvin harvoin.

      Ehkä tuo "teflonius" suomalaisten suhteen johtuu sitä, että heidän tapaamisensa jollakin alitajunnan asteella "rikkoo" paikallisessa ilmapiirissä olemisen ja elämisen. Perheenjäsenien toisinaan / melko harvon vierailut ovat sitten aivan eri asia.

      Tietysti kohtaamisissa oleellisinta on persoonien ja arvojen synkkaaminen jossa kansallisuudella ei ole merkitystä. En kuitenkaan lähtenyt Suomesta löytääkseni itseni ulkomailla jostakin "Suomi-khetosta." Mieluummin kuitenkin paikallisten tai toisten muiden maiden ex-pattien kanssa ;-)

      Nyt on jälleen harkinnassa toiseen maahan muutto ( solona ) ja sosiaaliset kontaktit tulee aloittaa puhtaalta pöydältä, nollasta. Taitaa olla hieman Gipsyjen verta, valitettavasti kitarattoman sellaisen, sen verran tahtoo ajoittain maa polttaa jalkojen alla, sillä erolla että heillä perhe ja suku kulkee mukana karavaanissa ja yhteisö on tiivis ;-)

      Gipsy kings & Alabina habibi ya nour el ein rare version

      - http://www.youtube.com/watch?v=8N_1e9hBVg4&feature=related

      -

      • eu-gipsy

        Wups!

        Mikäs uusi toiminto s24:n on ilmestynyt, sillä pelkkään linkkiin ilmestyi biisin kuvake mukaan.

        Tänään jo huomasin, että toisinaan foorumillakin ilmesty jokin hieman häiritsevä laatikko ja sen sisällä oleva latauspalkin tapainen surrasi ilman omaa toimintaa.

        No, laitetaan sitten kerta kiellon päälle kotimainen tällä kertaa ;-)

        Remu - Viittä vaille kaks

        - http://www.youtube.com/watch?v=fnHGo7CJ1KA&feature=related

        -


    • nimimerkiton?

      Suurinnassa osassa paikoista joissa olen asunut on ollut noin 4 suomalaista tai alle/kaupunki, ja niitakin vain kuulopuheiden mukaan. En niita juuri etsinytkaan - miksi menna muualle ja sitten kuitenkin olla sen suomi-klubin mukana (ja metsastamassa kaikkea suomalaista ruokaakin yms)? Ei kiitos.
      Edellisesa asuinpaikassa tutustuin varmaan kymmeeneen suomalaiseen 6 vuoden aikana - heista suurin osa siksi etta olivat tyokavereina. Ihan kivaa porukkaa, mutta silti ei tullut juuri mihinkaan tilaisuuteen missa olisi pelkastaan suomalaisia eksyttya.
      Nyt olen kauempana, etelaisessa osasa USA, ja taalla on yllattaen enemman vakea, noin 50 suomalaista parin tunnin ajomatkan sisalla. Heita tulee nahtya ehka kerran vuodessa (ja samalla saa laitettua suomenkielisen kirjallisuuden kiertoon, jos sattuu olemaan). Koska tanne on hankalampi muutta kuin EU:n sisalla, se ehka vahentaa niiden kaikkea suomalaista kaipaavien maaraa (joille kaikki on niiiin syvalta asuinmaassa ja kotona paremmin - juuri se tyyppi jota mieluiten kierran kaukaa). Aika erilaista vakea kuin aiemmissa paikoissa, tosin suurin osa nayttaa olleen taalla 10-20 v joten monille satunnainen miitti on myos kielen yllapitamista.

    • Kiinalainenn

      Aluksi jaksoin Shanghaissa tavata suomalaisia, meitä on täällä 1000.
      Ensimmäisen vuoden jälkeen aloin vältellä kyseistä porukkaa. Näkisittepä millaista menoa on esim itsenäisyyspäivän juhlissa :) huhhuh!

      Ulkomailla haluan olla ulkomailla, muun maalaisten ihmisten seura on paljon positiivisempaa :)

      • hävettävää...

        suomalainen on suomalainen vaikka voissa paistaisi tai viinaan upottaisi hihihihii


    • SanttuNikki

      Olen asunut suurimman osan elamaani ulkomailla ja silloin talloin tapaan suomalaisia. Meilla on hauskaa keskenamme. On kiva puhua suomea ja tehda jotain kivaa yhdessa. On kiva vaihtaa kokemuksia keskenamme ja jakaa elamaa toistemme kanssa. Myos nama tuttavani ovat olleet jo pitkaan poissa Suomesta.

      Minusta on outoa, etta jotkut suomalaiset valttelevat ystavyys-suhteita oman maansa kansalaisten kanssa. En ymmarra miksi? Minusta on kivaa silloin talloin olla ystavien kanssa joilla on yhteinen tausta. Nama suomalaiset ystavani ovat elavaisia henkiloita joilla on rento asenne ja joiden kanssa voin puhua kaikista asioista.

      Ekstraa ystavyydessamme on sekin, etta yksi tuttu asuu meren rannalla, jonne voin menna viikonlopuksi. Toinen taas asuu korkeilla kukkuloilla maaseudulla (mina olen paakaupungissa) 200km paassa, joten joskus voin matkustaa sinnekin muutamaksi paivaksi. Muut ovat lahiseudulla.

      Heidan lisakseen minulla on tiestysti ystavia muistakin maista. Mainitsin vain nama suomalaiset, silla on virkistavaa olla valilla oman maan ystavien kanssa ja jakaa elamaa. Tama on yksi elamani rikkauksista.

      Mutta tietysti naiden ystavien tulee olla saman mielisia kuin itsekin olen, siis niita jotka nauttivat ystavyydesta toisten suomalaisten kanssa - eihan siita tulisi mitaan, jos on jotain 'katkeria' (chip on the shoulder) suomalaisia jotka valttelee oman maansa kansalaisia eivatka halua ystavystya heidan kanssaan. Minusta on ikavaa kun tallaisia tapaan.

      • eu-gipsy

        >> Nama suomalaiset ystavani ovat elavaisia henkiloita joilla on rento asenne ja joiden kanssa voin puhua kaikista asioista.

        Ehkäpä juuri tuossa kiteytyy ystävyyssuhteiden yksi tärkeä piirre, ei henkilöiden kansalaisuudessa. Aitoon ja todelliseen ystävyteen liittyy myös luottamuksellisuus ja sen arvoisuus kumpaankin suuntaan ja joka rakentuu ajan kanssa.

        Jokin Suomesta kotoisin oleva henkilö voi olla yhteisestä kielestä huolimatta täysin vieras ajatus- ja arvomaailmaltaan ja samaan aikaan toiselta puolelta maappalloa tulleen kanssa voi olla hyvinkin paljon yhteistä jaettavaa, joka johta läheisiin suhteisiin.

        Tokihan joskus on mukava puhua äidinkieltään jolla voi ilmaista asioita aivan pikkunyansseineen johon vierailla kielillä ei monikaan taivu ja jos sattuu tapaamaan henkilöitä joiden kanssa kemiat ja arvomaailma synkkaavat niin sehän on hieno lisä osanan elämän suolaa. Ymmärsin toki pointin jonka halusit tuoda esille. Mukavaa jatkoa sinne jonnekin.

        Ps. Niitä "chip" henkisiä henkilöitä on kaikissa kansalaisuuksissa ja sen seuraukset vain ilmenevät eri tavoin eri tilanteissa, eri teksti- ja viiteyhteyksissä. Ovat sitä ei suotavaa seuraa kansalaisuudestaan riippumatta ;-)


      • kdfkjgdk

        Täysin samaa mieltä!


    • Ulukosuomalainen

      Ihan normaali on aloittajan olotila. Itsekin olen ollut jo ulkomailla lähes seitsemän vuotta, eikä minulla ole mitään erityistä tarvetta seurustella juuri suomalaisten kanssa. Paljon tärkeämpänä olen pitänyt sitä, että saan paikallisia kontakteja ja ystäviä joiden kanssa voin myös kehittää kielitaitoani ja oppia uutta maan kulttuurista. Nykytekniikka (skype/feissari/meili) mahdollistaa yhteydenpidon Suomeen, joten ei ihan suomen kielikään pääse ruostumaan.

    • fgdxfgdsfgg

      Pahimmat selkäänpuukottajat olivat suomalaisten keskuudessa. Toivon hartaasti, etten koskaan olisi ryhtynyt heidän kanssaan tekemisiin sen jälkeen, kun Suomesta läksin.

    • Justus, maalaispoika

      En ole koskaan ymmärtänyt miksi minun muka pitäisi kaveerata muiden suomalaisten kanssa pelkästään kansalaisuuden takia.
      Nykyään, monia kokemuksia rikkaampana ja toivottavasti myös hieman viisaampana, ovat omat kokemukseni valitettavasti saman suuntaisia kuin muutamalla muulla kommentoijalla ja pyrin välttämään muita suomalaisia tarkoituksellisesti.
      Aika ajoin, etenkin kesäisin, suomea kyllä kuulee kaupungilla puhuttavan. Itselläni se kuitenkin aiheuttaa lähinnä negatiivisia tunteita enkä koskaan koe minkäänlaista tarvetta heittää sekaan jotain kommenttia suomeksi. Jatkan matkaani ja mieluummin eri suuntaan.

      En tuo suomalaisuuttani mitenkään aktiivisesti esiin. Minulla ei ole mitään suomea eikä suomalaisuutta vastaan mutten myöskään näe mitään tarvetta mainostaa sitä maailmalle. Paikalliset kyllä huomaavat aksentin puheessani mutta toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut sijoittamaan sitä oikeaan maailmankolkkaan. Toisaalta tässä maassa on niin paljon muualta tulleita että minun alkuperäni ei oikeasti kyllä kiinnosta ketään. Tottakai läheiset sen tietävät mutta heille minä olen minä, en kansalaisuuteni (yksi niistä).

      Itse valitsen seurani ja ystäväni sen mukaan minkälaisia he ovat ihmisinä. Jos joku suomalainen siitä mielensä pahoittaa niin se on voi voi. :)

      • Lom jen

        Kirjoitukseesi ei ole paljonkaan lisättävää. Tosin aika usein kysytään, että mistä maasta, juuri aksentin perusteella. Tai sitten luullaan hollantilaiseksi, jolloin on kyllä syytä korjata asia. Ei mitään hollantilaisia vastaan, mutta kun juttu hollantilaisista autobahnoilla, on vähemmän imarteleva. ;-D Suomalaisia tulee tavattua silloin tällöin, mikä ei anna aihetta sen suurempiin kommentteihin. Pelkkä kansalaisuus ei riitä syyksi ystävyyssuhteiden solmimiselle.


    • Vinsent1

      Olen asunut ( ja asun edelleen) yli 20 v' ulkomailla', neljässä eri maassa, kolmessa eri maanosassa, sen lisäksi työ on vienyt moniin eri maihin pidemmiksi ajanjaksoiksi. Muutin Suomesta jo v 1992 ja vaikka olinkin jo asunut lyhyempiä aikoja esim Lontoossa, ja ollut aina aika ns 'kansainvälinen' ,niin silloin aluksi kaipasin kovasti välillä esim suomen kieltä, uutisia, jne.. Silloin kivikaudella ei ollut nettiä! Siltikään en lämmennyt ensimmäisen maani Suomi seuralle- kävin kyllä pari kertaa katsomassa, mutta lähinnä kohtasin suomalaisia kotiäitejä, joiden elämäntilanne vain sattui silloin olemaan aivan erilainen kuin omani...Heille varmasti se oli tärkeä (ja on) tärkeä kohtaamispaikka ja lapsille myös; itsekin olisin ollut kiitollinen esim. suomenkielisestä lastentarhasta, jos minulle olisi siunaantunut lapsia! - Muutoin minulle ihmisten kansallisuus ei oikeastaan merkitse mitään, vaan ihminen itse. - Mutta tunnen silti olevani suomalainen, suomalaisine (tai pohjoismaisine?) arvoineen, mitä tulee esim. naisten asemaan ( ei kissa karvoistaan eroon pääse) , ja kaikissa sujuvastikin puhumissani kielissä kuuluu vieläkin suomi-aksentti, mitä en häpeä ollenkaan! - Olen viim 20 v työskennellyt markkinajohtaja/kansainvälisissä firmoissa (ei Nokia!) ja usein joutunut selittämään tätä 'suomalaisuutta' - monille olen ollut se ensimmäinen ja kenties ainoa suomalainen koskaan jne... välillä rasittavaa, kun täytyy olla sitten se 'suomalainen'. edustaa 'hyvää' Suomi kuvaa (mutta monet tapaamani eivät edes ensin usko minua suomalaiseksi, koska olen kuulemma liian vilkas/puhelias!!), Noissa business ympyröissä teen toivottavasti vain hyvää suomikuvaa (terveiset vaanSuomeen, voisin kenties saada hyvitystä?? varmaankin tehnyt enemmän kuin oni diplomaatti). Lähikuviot esim lähimmät työkollegat tai ystävät tai miesystävä tietävät ja tunnistavat että olen persoona, joka on syntynyt Suomessa, suomalaisen arvomaailman lisäksi monta muuta kokemusmaailmaa...Ja vaikka suomen kieli on tärkeä ja Suomi on erittäin tärkeä, se ei tarkoita, että täytyisi rakastaa jokaista eteen tulevaa heimolaista.

      • Vinsent1

        Lisäys vielä: ihan vain ev. biologisesti katsottuna on normaalia, että pienet ihmisryhmät/ihmiset aluksi hakevat 'turvaa' toisistaan uudessa 'uhkaavassa' ympäristössä.....


    • Reipas-Rapa-Ripa

      Mielenkiintoista havaita että ainakin tämän pienimuotoisen otannan perusteella ulkosuomalaisten oma kanta "laumaelämiseen" tuntuu olevan kohteliaasti kieltäytyvä.
      Samaan suuntaan kallistun itsekin...

      Ja sitten hieman off topic.



      Itse olisin kyllä pitkän linjan maailmanmatkaajana valmis romuttamaan myös salmiakki - fazerin suklaa - ruisleipä - sinappi - makkara - jne. -ruokatavaramyytin.
      Itselläni ei ole koskaan tullut ikävä yhtään kyseisistä ruokatavaroista.
      Saunaakin kaipasi ehkä muutaman ensimmäisen vuoden aikana. Nykyään sekään ei oikeastaan kiinnosta.

      Oma mielipiteeni on että nuo ovat lähinnä kaipauksen aiheita niille jotka ovat
      a.) olleet ulkomailla korkeintaan muutaman vuoden
      tai vaihtoehtoisesti
      b.) haluavat tuoda esiin omaan 'erilaisuuttaan' (lue paremmuuttaan) koska asuvat ulkomailla ja pitävät sen tähden klisettä yllä

      Sanomattakin selvää että ihmistyyppi b on sitä pahinta selkäänpuukottajasakkia jonka ainakin itse kierrän kaukaa....



      Pitäkää huolta itsestänne! :)

      • :-)

        Kyllä suomalaisella pitää sauna olla, eikä vertaista ole reissumies leivälle :D


    • No mutta.....Olen viettämässä neljättä talveani Gran Canarialla......
      Sosiaalisuuteni ajat vaihtelevat niin Suomessa kuin täälläkin.....
      Itselläni ei ole kansallisuudesta kiinni vaan ihmisestä haluanko olla tekemisissä hänen kanssaan vai en....
      Tänään olin Venäjällä syntyneen naisen kanssa pitkällä kävelylenkillä....

    • Pitkastynyt

      Janna juttu. Olen asunut melkein kaksikymmenta vuotta Briteissa ja minulla on takalainen mies. Aluksi en ollut kovin kiinnostutnut muista suomalaisista, olinhan muutttanut pois heidan keskuudestaan. Silloin talloin tormasin muihin taalla kauan asuneisiin suomalaisiin, jotka olivat huomattavasti vanhempia, joten paljon yhteista juteltavaa ei ollut. Heilla oli teini-ikaiset tai aikuistuvat lapset ja Brittilaan oli lahdetty joskus 60-luvulla. Kokemuksemme olivat aivan erilaisia.
      Nyt vuosikymmenten (ihan totta!) jalkeen olen itse samassa jamassa, jos tapaan suomalaisia, usein he eivat olleet edes syntyneet, kun lahdin maailmalle. Joten taaskaan ei ole oikein mitaan yhteista jutun juurta. Itse en tieda tarkkaan nykysuomen jutusta, vaikka siella kerran vuodessa vierailenkin ja nuorille taalla on vuoden parin jalkeen kaikki viela uutta ja ihanaa.
      Viimeaikoina ole miettinyt mahdollista paluumuuttoa, kun koti-ikava on alkanut kaivamaan. Vaan suomalaiset tutut ja ystavat ovat kadonnet taivaan tuuliin.
      Olisikin kiva, jos tapaisin jonkun taalla kauvan asuneen suomalaisen, joka kanssa voisi miettia ajan kulua ja purkaa takalaiseen elamanmenoon turhautumisen tunteita silloin talloin. Ihan sellaisella hiljaisella suoralla suomalaisella tavalla. Eika olisi vaaraa kenekaan Britin loukkaamisesta.

    • Ulkokansalainen

      Mies ja mina oikeastaan kartetaan muita suomalaisia. Osasyy on se, etta suomalaisen valitettavasti ainakin taalla tunnistaa jo kaukaa. Lakananvalkoisia, reppuselkaisia, sandaalit & sukat, kulahtanut t-paita ja naamalla joko toljottava tai hapan ilme. Oma omituisuutensa on "suomalainen mulkaisu", joita nama turistit jakelevat.

      Lahdin Suomesta, kun ilmapiiri oli ja on edelleen sita mita se on. Paikalliset taalla ovat iloisia, kohteliaita ja hymyilevaisia.

      En ole koskaan pitanyt talvesta, saunasta, suomikahvista enka juuri muistakaan suomalaisuuteen liittyvista asioista. En siis niita kaipaakaan.

    • Von Berger

      Aika samoilla linjoilla aloittajan ja muiden vastaajien kanssa. En välitä olla muiden suokkien kanssa pahemmin tekemisissä. Joskus on pakko ja aika ahdistavaa se on. Onneksi täällä ei niin monia edes ole.
      Tunnen ainoastaan yhden ulkosuomalaisen jonka kanssa on kiva käydä ulkonakin. Ei tarvitse sietää sitä monelle suomalaiselle tyypillistä paremman ihmisen esittämistä kun ollaan päästy paremman elämän makuun, yletöntä ryyppäämistä, hirvittävää pukeutumista ja negatiivisuutta.
      Tosin hänkin on ollut pitkään Suomesta pois ja monessa maassa jo asunut.

      Maahan ja kulttuuriin sopeutuu paremmin ja nopeammin, kun ei roiku muissa suomalaisissa kiinni.

      En ole myöskään niitä ihmisiä, jotka haluaa lomailla Suomessa. Samalla rahalla pääsee pidemmälle ja saa luksumpaa tasoa ja useinmiten paikalliset ihmisetkin ovat ystävällisempiä ja mukavempia.

      Kävin Suomessa viimeksi 11 vuotta sitten.

    • Jokakerrankeksitään

      Minullakin parisenkymmentä vuotta takana, enkä enää kuvittele syntyvän mitään erityistä kokemusta tai dialogia tuntemattomien suomalaisten kanssa.

      Ehkä se jokin fennomaani-haave kariutui kerralla n viiden vuoden oleskelun jälkeen, kun tapasin täällä sattumalta kaksi naista junassa ja tartuin innolla tilaisuuteen jutella eräästä akuutista yht.kunnallisesta aiheesta "naisnäkökulmasta". Uskoin näet saavani tukea (omasta mielestäni) niin suomalaiseen, edistykselliseen näkövinkkeliini... No, toisin kävi, jälkitietojeni mukaan (yhteisiä tuttuja) rouvat olivat kovasti uskonnollisia. Enää en ole luullut, että meillä suomalaisillakaan olisi kovin yhtenevää arvoperustaa enkä haikaile kiinnostavia keskusteluja "meidän suomalaisten kesken".

      Onnistunut dialogi ja ystävyys eivät tunne kansallisia rajoja.

    • sunnuntain iloksi

      Niin paljon hyvia ajatuksia tassa ketjussa, osa jopa kliseisesti "kuin omasta suusta". Aloittaja ei ole yksin mietteineen, enka nakojaan itsekaan...
      Olen asunut koko aikuisikani, yli 10 vuotta, poissa Suomesta. Ensimmaisen 1-2 vuoden aikana minulla oli loysia kaverisuhteita toisiin suomalaisiin, kenenkaan kanssa en tosin ystavystynyt. Sitten menin naimisiin ja elama toi mukanaan kokonaan uuden kulttuurin. Suomi ja suomalaisuus tuntui siina vaiheessa ihan yhdentekevalta.

      Sitten erosin, tapasin uuden ei-suomalaisen ja muutin ihan toiselle puolen maata. Myos taalla on suomalaisia, varsinkin kesaisin turisti-suomalaisia, mutta he tuntuivat ja tuntuvat edelleen turhilta ihmisilta omassa elamassani... Koen itseni ja oman perheeni hyvin erilaiseksi suomalaisiin verrattuna. Esim. suomalaiseen kulttuuriin kuuluu hilliton viinan vetaminen, meidan perhe ei kayta alkoholia lainkaan. Joskus halusin vieda lapsia Suomi-kerhoon, mutta luettuani kerho-ohjelmaa tajusin sen olevan aika pahasti vinkuloitunut tiettyyn uskontoon, esim. Jeesus pelastaa-lauluja kitaran saestyksella. Joten annoin olla...
      Onneksi on internet, joka avaa ikkunan Suomeen myos lapsille.

      Tassa vaiheessa olen jo niin pitkaan ollut Suomi-kuvioista ja suomalaisuudesta ulkona, etten osaa enaa kaivatakaan jotain sellaista. En korosta suomalaisuuttani, mutta en sita hapeakaan. Kuten joku tuolla aikaisemmin kirjoitti, etta kun muualta tulleita on niin paljon, ketaan ei kiinnosta toisen alkupera. Sama juttu, olen tyopaikalla "yksi meista". Puheessani on toki aksentti ja naamakin on erilainen, joten jos joku kysyy, mista olen kotoisin, niin kerron mielellani - ja sanon muutaman hyvan sanan Suomesta.

      Ja joku toinen ketjussa mainitsi myos tuon "suomalaisen mulkaisun". En ole saastynyt siltakaan. Kerrankin joku suomalainen isanta totesi vaimolleen minun lapseni nahdessaan: noi on niin ruskeita, etta niista saisi hyvat satulan paalliset... Lapseni on taalla syntyneet ja he ovat saaneet tarhasta/koulusta paljon kavereita, he ovat sosiaalisia ja iloisia, eivatka ole koskaan kohdanneet rasismia omassa elamanpiirissaan. Jotenkin siis ironista, etta ainoat (tosin harvat) kuulemani rasistiset kommentit ovat tulleet toisilta suomalaisilta

      Annetaan olla, olen jo pessyt kateni ajat sitten, joten annetaan olla. Toivon kaikille ketjuun osallistuneille aurinkoista kesaa!

    • vieraantunut

      Komppaan Sveitsistä, en mielelläni tapaile Suomalaisia muuta kun pakosta lukuunottamatta vanhempiani, sisaruksiani ja sukulaisia Suomessa. Lomailu Suomessa saa lähinnä pienen masennuksen pintaan.
      Suomalaiset on masentunut juoppo kansa joita ei oikein kehtaa ulkomailla mainostaa. Lisäksi EU inhottaa siinä määrin että parempi pysyä erossa.

    • broninHEL

      Samaam mieltä vieraantuneen kanssa, sen verran omituista ja sosiaalisesti rajoittunutta kansaa, että ei ole miellttävää leimautua suomalaiseksi, varsinkin persujen vaalivoiton ja poliitikkojen töppäilyjen ja möläytysten jälkeen. Kysymykseen 'kotimaasta' vastaan usein että olen siellä syntynyt, mutta lähinnä muualla elänyt.
      USAssa, jota suomalaiset mielellään haukkuvat, saa kritisoida huonoja asioita, sitä ei leimata petturuudeksi. Kritisoinit ei indikoi, että henkilö on maanpetturi, kuten se Suomessa heti tulkitaan. Vaan kritiikki asioita kohtaan tarkoittaa, että haluaa edistää asioita. Tai ehkä tämä sääntö koskee vain muualta tulleita ja asuvia.

      • fghgjhgjkf

        Persut ovat Suomen ainut toivo tällä hetkellä. Sekoomus-keskusta-sossut ovat myyneet maamme ja kurjistaneet suuren osan kansaa, ajaneet ulos yritykset, ja suurentaneet tuoloeroja. Äänestän persuja seuraavissakin vaaleissa. Ihmisiä hekin ovat, mutta Soini on Suomen nykyisistä poliitikoista ainut, jolla on omia ideoita ja selkärankaa. Hän ei kumartele EU:lle ja pohatoille ja pyllistele kansalle, niinkuin aikaisemmin mainitut puolueet ja mainitsemattomatkin.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Terveystalo paljasti yksityisen sairaanhoidon empatia puutteet

      Yksityisellä puolella raha ratkaisee, jos ei ole rahaa potilas ei saa empatiaa eikä siten apuakaan: Poliisi teki rikosi
      Maailman menoa
      181
      1836
    2. Puhuuko Orpo niin totta kuin osaa?

      Vai osaisiko "en muuta keksinyt" -Orpo edes vähän paremmin puhua totta? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f8d5241f-
      Maailman menoa
      270
      1354
    3. Ehdin aamulla

      ajattelemaan sinua. Olit ensimmäisenä mielessäni. Avasin silmäni tähän uneen, jota elämäksi kutsutaan. Kuuntelin lintuje
      Ikävä
      139
      1275
    4. Mä todella toivon että

      Sulla on nyt kaikki hyvin sun elämässä, olet sisukas nainen sen näki jo ensimmäisestä hetkestä.
      Ikävä
      36
      1057
    5. Laita viestiä?

      Sitten kun on sinulle hyvä hetki, minä odotan. Jotain jäi kesken ja haluan viedä sen loppuun 😘
      Ikävä
      61
      922
    6. Naiselle kysymys

      Oletko rakastunut minuun?
      Ikävä
      68
      916
    7. Olen ollut pois täältä neljä kuukautta

      Neljä kuukautta sitten olin tosiaan psykoottinen, ja jouduinkin osastolle hoidettavaksi kahdeksi kuukaudeksi. Ystävyys-
      Ikävä
      162
      914
    8. Katselimme pitkään ja se merkitsi minulle paljon

      Sinulle se ei merkannut näköjään mitään.
      Ikävä
      40
      818
    9. Sun pitää mies unohtaa

      Minut jo. Tiedän että se on sulle tosi hankalaa. Mut sun pitää unohtaa mut jo. Älä kirjoita mulle tänne viestejä enää.
      Ikävä
      57
      762
    10. Ymmärräthän, että sun katkeruus ajaa mut pois

      Sä olet niin itseriittoinen, ettet edes tajua mitä myrkkyä suollat ympärillesi. Olet harhaisessa päässäsi kuvittellut et
      Ikävä
      39
      725
    Aihe