Vaihdevuosioireita

Ensin on esivaihtarit ja suunnilleen 50 vuotiaana vaihdevuodet.

Mnulla on vielä menossa ensivaihtarit. Mensut on aika sekaisin, välillä ei kuulu muutamaan kuukauteen ja välillä 2 kertaa kuukauden sillä. Nytkin on vuotanut ainakin 2 viikkoa pikkasen joka päivä.

Kestänyt jo 4 vuotta

Kyllä näitä on,ainakin minulla.Ikää 46,kaikki alkoi parisen vuotta sitten,ensin kierto lyheni hiukan,vuoto minimaalista,nyt jää jo yhdet välistä jatkuvasti,ahistaa,pelottaa,huimaa,epäilen kaikkia ja kaikkea..!En luota oikein mihinkään.Väsynyt,vetämätön olo,en muista asioita kunnolla,hukkaan tavaroita.Nyt nivelkipuja,jatkuvia,limakalvot kuivaa joka paikasta ja paino pyrkii nousemaan,hikoiluttaa.En oisi uskonut,että näin voimakkaina ja aikaisin alkavat.

Kaikki nuo oireet on vaihtarioireita. Ennen, siis vielä meidän nykyisten 5-kymppistenkin isoäitien aikaan saatettiin nainen sulkea vaikka hullujenhuoneelle pelkästään vaihtarioireiden vuoksi. Onneksi ei sentään eletä sellaista aikaa enää. Kirjallisuudessa on useinkin aikuistuvien lasten äitejä, jotka joutuvat parantolaan kun kärsivät hermoheikkoudesta tai muista vanhanaikaisista omituisista oireyhtymistä

Juu tuttuja ova toireet vielä niskat ja hartiat jumissa enemmän...ja outoja oloja.....että muutama ns.norm.päivä kuukaudessa...olen 51-vuotias ja nämä alkaneet tossa 46-vuotiaana....töissä en pystyisi käymään päivittäin...sellaiset ovat olotilat..

Lisäten edellisiin vielä vatsan toiminta..aamuisin yleensä toimii aika nopealla tahdilla ja muutenkin vatsanseutu kuin jalkapallo. Tarkkaan saa katsoa mitä suuhunsa laittaa..ennen ei sellaista ollut.

Olen myös 51-vuotias ja 46-vuotiaana alkoivat kaikennäköiset vaivat...sydäntuntemukset..hermostuneisuus ym...sain silloin verenpainelääkkeet ja sydän/verenp.lääkkeen joka hillitsee sydäntykytyksiä...pienellä 1/2 annoksella...Olenkin miettinyt että olikohan mulla silloin 5 vuotta sitten nuo vaivat todella vaan näitä vaihdevuosi oireita...entäs nuo lääkkeet..siitä asti olen niitä popsinut...onko kellään vastaavaa ???? ja nyttemmin tullut migreenin kaltaista sahanlaitaa...joskus..

siinähän se nykylääketieteen jujuj onkin: Määrätään lääkkeitä oireisiin syitä selvittämättä. Kun tulee lisää sivuoireita, lääkitään taas niitä uusilla lääkkeillä. Tutkiminen kun on niin mahdottoman vaikeaa ja aikaa vievää hommaa. Lääkeresepti kouraan ja uutta potilasta putkeen. Tätä tekee terveydenhoidon tulosvastuullistaminen. Elintapoja ja elämäntapoja hiukan rukkaamalla vaihtarioireistakin voisi selvitä hengissä ilman lääkearsenaalia.

Hiukan uskallan olla eri mieltä ed kirjoittajan kanssa. Lievää lääkitystä, hormoneja ja mielialalääkettä kannattaa käyttää jos yhtä vaikeat vaihdevuosivaivat ovat kuin itselläni.
Apua on tosin ihmeen työlästä saada, siinä olette oikeassa.
Syynä tosin voi olla sekin, kun aina skarppaa, yrittää olla parhaimmillaan lääkärissä.
Kuten eräs tuttu mummo sanoi, hän on aina iloinen ja vilkas,sentähden hänen vaivojaan ei uskottu.
Kenellä taipumus migreeniin, vaiva voi pahentua tässä iässä.
On syytä puhua vakavasti aiheesta, on tietty yksilöllistä.

Vaihtarit on kyllä sellainen kokemus että jo 5v niistä kärsineenä luulis hiukan helpottavan ,mutta ei...viimmeisin on mihin ei ole löytynyt mitään lääketieteellistä muuta selitystä niin kämmenet ennen kylmät aina nyt ollu koko ajan kuumat ja nivelet särkee sitten jalat polviin sattuu ja polvista alaspäin kuumotusta/särkyä...Onko muilla ollut vastaavia oireita siis kaikkien muiden lisäksi? Kuumat aallot/hikoilu/hermostuneisuus/väsymys ja paha :)/kylmän olotila/muistin heikkeneminen/krapulainen olo herätessä jne...

10 vuotta kärsitty, hikoilu on hiukan lievittynyt.
Kyllä näin olen ymmärtänyt, oudot kivut liittyvät myös vaihtareihin, jollei syytä löydy.
Tänäänkin olen ollut pahalla päällä ja väsynyt heti aamusta onneksi olen yksin.
Mielialalääkitystä käytän eikä mitään ole ikinä ennen ollut, ilman en selviäisi.
Puhuin asiasta ihmisille joiden kanssa tekemisissä ja suosittelen muillekin, ihmiset
eivät välttämättä ymmärrä.

Luulen että kukin vaihtarivaiva voimistaa toista.Fyysiset vaivat vaikuttaa psyykkiseen ja päinvastoin.Mutta helvetillistä tämä on ja vaikka kuinka yrität pitää huolta itestäs,ei auta,ainakaan kaikkeen.Ei ole ei "elämän parasta aikaa"...Ja vaikutus ylettyy jo lähimpiin ihmis-suhteisiinkin,kun sattuu jatkuvasti ja mielenterveys heikkenee.

Edelleen haluaisin tietää onko muilla kipuja käsissä ja jaloissa sekä ns levottomat kädet/jalat eli kuumat/srkee ja jos ei säre saattaa kutittaa....olen kysellyt lääkäriltänikin ja vastaus oli ettei tiedä...

Kyllähän niveloireet on yks vaihtarioire ja luulisi lääkärinkin tietävän. ainakin itse sain gyneltä sellaisen listan, jossa just raajojen tunemuksetkin lueteltiin. siis kivut ja levottomuus ja kihelmöinti yms.

Kyllä minulla ainakin särkee välillä lähinnä pohkeita. Sellainen omituinen tunne, ei ihan tavallista lihassärkyä (niin kuin joskus flunssassa tai jumpan jälkeen), vaan enempi kihelmöivää outoutta. Saattaa loppua yhtä pian kuin alkoikin ja pysyä poissa viikkoja. Ikää minulla tuli siis just pari päivää sitten 47 täyteen.
Kaikenmaailman oiretta on, enkä tiedä mikä on vaihtaria ja mikä jotain muuta. Joskus 5 vuotta sitten alkoi olla jos jonkinlaista outoa fiilistä, menkkojen epäsäännöllistymisellä alkoi. Joka vuosi tulee jotain uutta. Korvien soiminen on yksi vaiva, joka olisi kyllä saanut pysyä poissa sillä on todella rasittava. Minua on viime syksystä saakka tutkittu lääkärissä alavatsakivun takia, ja mitään ei ole mistään löytynyt (ja vatsakipukin katosi kun fysioterapeutti alkoi käsitellä lonkkaa!) eli kyllä kai sitä on uskottava, että nää vaivat on nyt sitä itteensä.

Kuten joku tuolla edellä sanoikin, kuukaudessa on ehkä pari normipäivää. Niiden kohdalle kirjoitan kalenteriin ON HYVÄ OLO!, jotta muistaisin että välillä se aurinkokin pilkottaa. :/ En kauheasti jaksa löytää tästä ikävaiheesta mitään "naisen parhainta aikaa" oikein kun olo on mitä on...

Miten teillä toisilla on nuo kuumat aallot kehittyneet. Siis tarkoitan onko ne pysyneet koko ajan samanlaisina?
Itselläni ne alkoivat n. 50 vuotiaana, sellaisilla lämpimillä tuntemuksilla yöllä ja siihen riitti kun heitti peiton hetkseksi pois. Välillä meni jopa puoli vuottakin ettei niitä ollut, mutta tänä keväänä tahti muuttui alkoi muutenkin erittän huono uni ja sitten kuumaa piisaa varmaan tunnin verran lähes joka yö. Ei ihan tarvii vaihtaa yöasua, mutta siinä rajoilla mennään.
Itse kun luulin jo niiden loppuneen, herää epäilys onko ne kuitenkaan vaihdevuosiin liittyvää kuumeilua!

Jo vain.....ensin sekosi menkat...sen jälkeen pää.Jos koittaisin kiteyttää oman tarinani mitä koin esivaihtari aikana.

Noin 44-45 v alkoin ihmeelliset kivut pitkin vartaloa,diagnositiin silloin fibroksi.
Masentuneisuutta,aloitekyvyttömyyttä,hitonmoinen ahdistus 24/7.....jatkuva sekoamisen pelko mikä johti noin 2 vuotta sitten itsetuhoisuuteen....(mitä en ikinä ole ollut)......en vaan jaksanut sitä jatkuvaa tuskaa joten yhtenä iltana kasa imovaneja/alkoholia ja tajusin asian järjettömyyden ja soitin ambulanssin....Huilailin yön keskus-sairaalassa,ei tehty vatsahuuhtelua.
Onnea oli siinä että sama lääkäri kävi keskus-sairaalassa katsomassa minua joka oli paikkakuntani tk.ssa kun kävin myöhemmin vastaanotolla ahdistuneisuuden vuoksi.Hän ymmärsi mikä on tilanne ja laittoi lähetteen mammografiaan jotta hakisin hormoonihoidon.

Sitkuttelin vielä noin ½ vuotta ennenkuin hain geelin.Geeli auttoi jonkin verran mutta ei niin paljoa ettenkö olisi tullut imovanesta riippuvaiseksi.....huomasin että imovanen päiväkäyttö auttaa ahdistuneisuuteen ja siitä se lähti.Vielä kun viisaana tajusin että on yksityisiä lääkäreitä ja eri apteekkeja niin hommahan resesi käsiin.

Tämän vuoden alussa alkoi pohkeessa tuntumaan viheliäistä kipua ja lihaslaskimotulppahan siellä oli...eli 3 kk verenohennuslääkkeet ja hormoonit pois.Samalla sain vieroitettua itseni imovanesta jotta päiväkäyttö saatii loppumaan...eli vain nukkumaan mennessä ja sillä tiellä ollaan.

Olo on muutenkin helpottanut kummasti sillä viimeiset kunnon menkat oli maaliskuun alussa ja nyt kesäkuussa vain 1 päivän kestävä vuoto.

Mitä enemmän aikaa kuluu menkoista sitä paremmaksi olo on käynyt ja tasapainoisempi...enkä ärjy ja raivoo.....

Jotenkin kun kelaan mitä kaikkea oireitä oli päällä niin tuntuu siltä että kaikki paitsi klassiset "kuumat aallot"....tosinaan muutaman kerran harrastin peiton heittoa yöllä ja naaman punotusta....enemmänkin olin huonovointinen....pahanolon aaltoja puski pitkin päivää.
Karmeinta koko hommassa oli se suunnaton ahdistus ja tunne että se loppukin järki lähtee.

Oirekuvasto oli.....kivut(on vieläkin....hartioihin auttaa liikunta ja kylmägeeli).....alapää kuivui,silmät kuivui....hitonmoinen palelu,hermoilu,ärtyneisyys,alakuloisuus,masentuneisuus.ahdistus,huono keskittymiskyky....tuntu että olin noin pari vuotta ihan flegmaattinen ja tein vain ihan pakolliset kuviot.......näköalattomuus....univaikeuksiakin ois kait ollut mutta kun on ollut nukahtamislääkkeet jo monta vuotta.Niin....se väsymys oli salpaavaa.....Pitkän aikaa oli sellanen ihme tunne kuin aivojen käskyt ei mennyt perille....eli jos jotain piti käsillä tehdä niin sujuvuus oli tipotiessään.......Oli niitä oireita kait muitakin mutta onneksi aika on armollinen ja kaikkea ei näköjään muista....

Nyt toivon vaan että mensut olis jäänyt pois......voihan ne vielä pilkistellä mutta toivon että ei......Niin ikäni on nyt 48 v........ja tällä hetkellä aika tyytyväinen elämääni =)

....lisänä vielä nivelten jäykkyys ja tyhjästä ilmestyvä turvotus......ym....ym.....

Heippa vaan kaikki naiset! Täällä kanssa yksi vaihdevuosi sisar, joka kamppailee oireidensa kanssa. Itse olen yrittänyt pärjätä luontaistuotteiden kanssa, mutta tiukkaa tekee. Pahinta on yöllä kuumat aallot, jotka alkaa kun pääsi tyynyyn painat. Unettomuutta on ollut vaihdellen ja minulla on nivelsäryt olleet aika ikäviä. Nyt tilasin gynegolokille ajan ja aioin käydä kysymässä vaihtoehtoja näihin vaivoihin. Olen ollut aina hormooneita vastaan, mutta nyt alkaa riittää, oireet kun ovat kestäneet jo viitisen vuotta. Tsemmppiä ja jaksamista kaikille

Todella joskus ihmettelen miten vähän saa tietoa tai edes keskustellaan tuskaisuudesta ja ahdistuneisuudesta mikä on pahimmillaan lamauttvaa.Silloin on olo kuin pää räjähtäisi vihasta,raivosta,agressivuudesta,suunnattomasta tuskaisesta olosta jne...jne......lisänä kaikki ne muut vaihtarioireet.....Pahimpina koin psyykkisen ahdistuksen ja tuskaisuuden....mikä kesti ja kesti......Onko näistä "hulluksi" tulemisen tunteista tullut tai aina ollut joku tabu...mitä ei uskalla ääneen mainita.....ja kun meitä on monia......

Niin on tuttuja tuntemuksia..en ole työelämässä kun en kertakaikkiaan ollut siinä kunnossa...kun korkeintaan kk. 2 päivää normaali olo...minulla on 2-vuotias lapsenlapsi ja niin mielelläni pitäisin häntä kun vanhemmat töissä...mutta niin jännittää ottaa häntä kun ei tiedä millainen olo on aina...huimaa ym..ei kyllä voi kovin 2-vuotiaan perässä mennä..niin ottaa aivoon kun tuntuu ettei itsestä ole enää mihinkään...

tytöstä naiseksi on aikamoista hullunmyllyä hormonimyrskyjen takia.varheisteineilläkin alkaa ahdistuksia,masista ym kuten meillä varttuneila naisilla.peräänkuulutan että miehillä ei ole usein tajua ja tietoa kuinka se nämä asiat vaikuttavat parisuhteisiin.naisella mielealat heittelevät,mies ei ymmärrä ja alkaa moittia vanhaksi...jos hermot ei kestä moukkaa miestä.miehiä täytyisi kasvattaa koulussa parisuhteen vaativiin seikkoihin.äitiys, e-pilleriehin ym hormonaalisiin ehkäisyihin liittyvät tunnetilat ja tuntemukset kehoissa.miehet taitaa olla helpolla päässeitä,ei vaihtareita,pelkästään vikkelä alaosa toimii ja jos ei toimi niin vaigraa vaan.naiseuteen täytyisi opettaa miehiä ja naisia.kehomme ovat tyystin eri maailmoista.ja miehet kypsyvät usemmiten paljon naisia myöhemmin geneettiseti henkisellä pohjalla.

onkohan kans näitä paskoja vaihdevuosioireita...ihan väsynyt tänäänkin ja tiedän että varmaan kuukautiset alkavat pian vaikka on ollut jo 35 - 75 päivän kierron pituuksia...niin nukuin ja nousin niin hetkellinen voimakas huimaus...et pukkas sit ihan paniikkihäiriö päälle....asentohuimausta minulla ennen ollutkin...mutta tuntuu että aina tää huimaus oire nimenomaan muutamaa päivää ennen kuukautisia...samalla tuli lämpöinen tuntemus koko kroppaan...en tiedä kyl täs varmaan sekoaa pian...voiko nuo hormonaaliset muutokset olla näin rajuja...

Moikka!! Emättimen ulkopuolinen kuivuus on ihan mahdoton, verta vuotaa ja poltto ja kutina aivan kauhee. Onko jollain neuvoa mikä auttaisi siihen. Olen käyttänyt Ovestia ja kaikenlaista rasvaa. Korvaushoitona minulla on Activelle. Emättimessä on limakalvot ok, mutta ulkopuolella ihan kuivat. Tuskastunut tilanteeseen. Lääkärit eivät osaa antaa neuvoa. kehottaa rasvaamaan vain:-(

Hei..osta apteekista Repadina Plus..laita joka päivä yksi..Itse laitoin jopa kolme kertaa päivässä kun oli niin hirveetä..
Limakalvothan vaihdevuosissa ei varsinaisesti ole kuivat vaan ohuet..Pitäisikin aina puhua ohuista limakalvoista jotka pahimmassa tapauksessa jopa verestävät..on varmasti tuskallista..Repadina Plus on hormoniton ja vaikuttaa heti..

KYLLÄ - ikävä kyllä. Itselläni ikää nyt 44v ja pahimpana oireena olen kokenut tuon suunnattoman väsymyksen ja nimenomaan keskittymisvaikeudet, muistihäiriöt jne. Samassa veneessä ollaan, tsemmpiä sulle!
Kuukautiset on olleet vielä suht´ säännölliset, mutta olo kuin "jyrän alle jääneellä" siitä huolimatta että yritän jaksaa kuntoilla, tehdä työni hyvin jne.
Menen kauppaan ja jos ei lappua ole mukana unohdan sen mitä lähdin ostamaan - kassi täynnä kaikkea muuta tavaraa. Tuntuu että kohta saa olla se post it -lappu liimattuna jo otsaan tyyliin "mene suihkuun", "laita ruoka", "mene kuntosalille", "syö", "muista juoda tarpeeksi" jne. jne. ...ittu...
Kaiken vielä ehkä jaksais mutta sen ahdistuneisuuden kun saisi pois niin hyvä olisi. Ja elämäntilanteessa jossa kaikki perusasiat on kunnossa, lapset terveitä, työ mielenkiintoinen ja hyvä puoliso ja hyvä parisuhde... miten h..lvetissä sitä jaksaisi jos ne kaikki olisi vielä päin prinkkalaa? kysyn vaan....

Nosto!!

Olen 57-vuotias ja menkat lakkasi 5-kymppisenä, mutta nyt sitten tuli nämä henkiset oireet, kauhea yksinäisyyden tunne mm. ja kuitenkin on hankala kehittää ystävyyssuhteita, pyörin kuin orava omassa juoksupyörässä. Gynellä kävin hiljattain ja pyysin hormoneja ja sain ja otan n. joka toinen pv. - Kuinkahan kauan nämä henkisen puolen oireet kestävät? Gyne sanoi, että hormoneja "joutuu" syömään lopun ikää, mutta merkitseekö se sitä, ettei henkinen puoli tasapainotu ja jos, niin milloin? Minulla oli se käsitys, että vaihdevuodet menevät ohikin?

Ei kannata sinnitellä, jos serotoniini ei auta, niin estrogeeneusta voi olla apua. Miksi kärsiä!?

Onko paniikkioireiluun jollain ollut apuja rauhoittavista tai masennuslääkkeistä?

Miksikähän nuo paniikkioireetkin tulee vaihdevuosi-iässä, jos niitä ei ole ollut koskaan ennen? Itselläni kans alkoi tulla paniikin omaisia oireita tietyissä tilanteissa vaihdevuosien alkaessa.

Minulla myös mielialan vaihtelut pahimpia. Välillä ahdistaa ihan kaikki. Sydän tikuttaa miten sattuu. Pahimpia ovat yöllä iskevät paniikki- ja sydämen rytmihäiriöt. Ja muutokset koko kropassa. Yhtäkkiä totesin, että kaikki ihonalainen rasva kadonnut kämmenselästä ja jaloista. Kasvojen iho roikkuu ja ylimääräistä nahkaa riippuu koko kropassa.

En ole mikään missi ollut koskaan, mutta en haluaisi näyttää 85-vuotiaalta tässä iässä. Olen nyt 58 ja ihan pelottaa mitä vielä tulossa?!

Onko kanssasisaria myös näitten fyysisten muutosten kourissa, kun kaikki pelottaa ja ei tiedä onko lintu vai kala,

Hei, olen 48 v ja kärsin voimakkaista premenopaussi oireista. Mitä kuuluu ketjun alkupäähän, onko oireet helpottaneet? Voimia kaikille!

Hei, tässä raapustelee 5-kymppinen daami ja tuskailee omien oireidensa kanssa. Taustaa: ensimmäiset merkit tästä ihanuudesta jo viitisen vuotta sitten: unettomuutta, pientä kolotusta siellä täällä ja seksihalut katosivat kuin tuhka tuleen. Kierto muuttui pikkuhiljaa epäsäännölliseksi, kunnes kuukautiset jäivät kokonaan pois. Pikkuhiljaa alkoi tulla ne kirotut aallot! Ensis lievinä, sitten vaan yhä useammin ja useammin. Kuukautiset olivat poissa 10 kk, kunnes pari vuotoa ja nyt olleet pois jo yli vuoden. Tätä nykyä olo on aika raihnainen, melkeinpä karmea! Kuuma, järkyttävä palelu, kuuma: tätä vuorottelua pitkin päivää ja yötä. Välillä muutama ns. normi päivä ja sitten homma aktivoituu uudelleen. Kolotukset, jaloissa, ranteissa, selässä, koko kropassa. Mieliala sahaa laidasta laitaan, itkuisuus, paha olo, huimaus. Kaikkea tätä. . Uusimpana oireena sydän-tuntemukset: ei rytmihäiriöitä , mutta sellaista outoa tunnetta. Pariin kertaan ollut EKG.ssä ja lääkäri todennut, että kaiken pitäisi olla kunnossa. Tämä tunne saa aikaan melkein paniikin (en ole normaalisti panikoija-tyyppiä ) ja pahentaa oloa tietysti entisestään. Onko muilla kokemuksia tälläisesta? Olen aina vastustanut ajatustakin hormoneista, mutta nyt on kyllä lähellä, että menen niistä gynelle juttelemaan. Olisi tosiaan kiva kuulla, jos jollain olisi kokemuksia "sydänoloista"?
Kaikesta huolimatta, Aurinkoista kevättä kaikille!

Minulla kaksi vuotta sitten otettiin hormonikierukka pois,eikä sen jälkeen kuukautiset ole tulleet.Tässä vajaan vuoden sisällä alkaneet oudot oireet.Aloitekyvyttömyys,alakuloisuutta,jalat ihan oudot.Tuntuu ettei jaksa kävellä.Ahdistusta myös.Onkohan nämä vaihdevuosi oireita?