Ymmärtävätkö papit/kristityt, kuinka loukkaavaa on...

Kuvittelisin ymmärtäväni. Ja olen mm. tätä palstaa lukiessa ihmetellyt, kuinka moni tuntuu luulevan, että ei-uskova olisi vain tottelematon ja niskuri.

Olisin kumminkin sitä mieltä, etteivät likikään kaikki papit ja muut kristityt puhu kuvaamallasi tavoin, ainoastaan pieni mutta kieltämättä äänekäs herätyskristillinen vähemmistö.

Minun ymmärtääkseni luterilaisen opin mukaan usko tulee Jumalalta (jos on tullakseen) eikä ole mikään ihmisen oma aikaansaannos tai päätös. Jos tunnet, ettet omin voimin ja omasta tahdosta pysty uskomaan, saatat olla luterilaisempi kuin erinäiset itseään luterilaisena pitävät julistajat.

Raamattuakaan ei tarvitse halveksua, jos suhtaudut siihen arvokkaana kulttuurihistoriallisena dokumenttikokoelmana, joka kertoo, miten pitkän ajan kuluessa eri ihmiset ovat Jumalan ymmärtäneet. Se on kuitenkin ehkä maailmanhistorian vaikutusvaltaisin kirjakokoelma, jonka tuntemusta voi pitää osana yleissivistystä, uskoi sitten miten tahansa tai oli uskomatta.

"Minun ymmärtääkseni luterilaisen opin mukaan usko tulee Jumalalta"

Näin minäkin olen ymmärtänyt. Jumala antaa uskon, mutta ihminen voi torjua sen. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että uskovat ja papit väittävät meidän uskoa saamattomien olevan uppiniskaisia ja kieltävän uskon.

Tämä loukkaa.

Jos tapanasi on kiroilla ja lopetat sen tietoisena näin loukkaavasi Jumalan tahtoa,suhteesi Jumalaan on kunnossa.

Usko on kuuliaisuutta Jumalan tahdolle kaikessa mahdollisessa.

Jatka etsimistä. Jeesus lupaa, että etsivä löytää.

"Jatka etsimistä. Jeesus lupaa, että etsivä löytää."

Noin minulle on sanottu nuoruudesta saakka. Nyt olen keski-ikäinen, eikä mitään ole tapahtunut lukuun ottamatta epäilyn lisääntymistä ja agnostisen maailmankatsomuksen vahvistumista. Mitä enemmän olen etsinyt, sitä vähemmän olen löytänyt.

Oi, tuo oli loistava näkökulma. Vaaditaan sellaista mihin ei voi todella uskoa. Onko vika silloin sanoman välittäjissä (papit/hihhulit) vaiko Jumalan vaatimuksessa.

Perinteisesti on pidetty Jumalaa kaikkivaltiaana ja kaikkitietävänä. Tälläinen ei voi tehdä kohtuuttomia vaatimuksia. Toisaalta, jos tälläinen Jumala on keksinyt välittäjiksi papit ja hihhulit, niin sekin sotii kaikkitietäväisyyttä vastaan. Jumalan pitäisi olla idiootti, jos on luiottanut sanomansa tuollaisten käsiin.

Tuo sinun näkökulmasi tekee tyhjäksi kristinuskon dogmit.....

Hei agnostikkoloukko ja muutkin,
kirjoitatte siitä, miten uskoa etsimällä etsitään, eikä sitä silti löydy, ja siitä, miten loukkaavaa on kun puhutaan uskosta valintana. Ymmärsinkö oikein?

Minulle tämä on aina ollut suuri mysteeri. Jos ihminen aidosti etsii ja pyytää, miksei anneta? Se sotii kaikkea sitä vastaan, mitä uskon Jumalasta. Ehkä tästä syystä on niin helppo syyllistää ja antaa sitä viestiä, että jos usko ei löydy, se on oma vika ja johtuu siitä ettei ole etsinyt oikealla tavalla. Mutta väärinhän tuo on. Usko ei ole oma suoritus, sen määrää eikä laatua ei mitata, eikä sitä tarvitse omasta selkänahasta repiä.

Itsekin saata puhua siitä, että uskosta voi kieltäytyä, mutta en silloin tarkoita ketään joka etsii tai tahtoisi olla uskossa. Näen nämä ihmisryhmät aivan erillisinä. Tosi kurjaa, jos agnostikkoloukko olet joutunut tällaisesta opetuksesta kärsimään. Sillä ei ole tarkoitettu sinua eikä sinun kaltaisiasi ihmisiä.

Mieleeni tulevat Uudessa Testamentissa mainitut henkilöt, jotka olivat mukana synagogaseurakunnissa, osallistuivat juutalaisten palvontamenoihinkin jonkin verran, minkä verran nyt saivat, mutta eivät olleet kääntyneet juutalaisiksi (mikä onkin ollut melkein mahdotonta, koska juutalaiseksi synnyttiin). Heitä pidettiin arvossa ja heitä kunnioitettiin.

Nimimerkin körtihkö lause: "Jos tunnet, ettet omin voimin ja omasta tahdosta pysty uskomaan, saatat olla luterilaisempi kuin erinäiset itseään luterilaisena pitävät julistajat" on tosi hyvä. En olisi itse osannut paremmin sitä kirjoittaa. Mitä muuten itse pidät uskon määreinä? Ajatteletko, että sinun pitää pitää totena tiettyjä dogmeja? Tai kokea tietynlaisia kokemuksia tai tunteita? Kyllä armon täytyy riittää. Jos et ole tukevasti uskossa, ole rohkeasti vaan epäilyssä. Kaste ja ehtoollinen kantavat.

Kaikki uskovat eivät valitettavasti pysty ymmärtämään muita kuin omia kokemuksiaan. Ihmisellä ylipäätään on taipumus yleistää oma kokemuksensa yleissäännöksi ja pitää erilaisia kokemuksia poikkeuksina. Siksi onkin tärkeää, että kokemuksia ja erilaisia näkökulmia jaetaan. Kiitos agnostikkoloukko, kun kerroit kokemuksistasi.

Sinikka-pappi

Agnostikkoloukko

Kiitos hyvästä aloituksestasi. Paras aikoihin. Tätä palstaa kannattaa pitää kun välillä tulee asiaakin. Jaan kanssasi kokemuksesi täysin.

Usko Jumalaan ei ole mielestäni millään tavalla valinta ja aitoon uskoon liittyy aina epäilys ja epäileminen. Kriittisyys on kunnioitettava piirre ihmisessä.

Toivottavasti palstan papitkin ottavat aloituksesi tosissaan ja lakkaavat syyllistämästä niitä jotka eivät pysty uskomaan.

Argh. Onko mave pakko vääntää tämä ketju nyt tähän suuntaan? En ottanut mitään kantaa muslimeihin ja muihin uskontoihin. En arvosta sitä, että vääntelet sanojani noin.

Helvetistä ja kadotuksesta voitaiskin keskustella ihan jossain muualla. Kiitos ideasta, perustan ketjun.

Sinikka-pappi

Jeesus sanoi," TEHKÄÄ kaikki kansat minun oppilapsikseni...."

Eli jos ja kun HYVÄKSYY sanoman, se on siinä.
Tunteita / tuntemuksia ja muita autuuksia tulee jos on tullakseen, mutta ne eivät ole ratkaisevia.

Se kulku / uskossa olo on tietenkin kuin tyhjän päällä kävelyä ja sitähän se aina on.

Usko ei vaadi, se ei edellydä faktoja, silloinhan se ei olisi uskoa.

Tässä Jeesuksen käsitys asiasta:

http://www.evl.fi/raamattu/1933,38/Matt.13.html

olet aloittaja rehellinen koska et löydä sellaista mitä ei ole etkä halua uskotella irrationaalisia satuja tosiksi. raamattu tekisi kaiken lisäksi jumalasta pilkkaa pienentämällä sen. raamattu kuvaa jumalan palvontaa mustasukkaisesti vaativaksi väkivaltaiseksi tyhmäksi idiootiksi joka ei tiedä lainkaan mitä tekee. sen vuoksi se aina pettyy tekemisiinsä.

ensin se pettyi luomukseensa ihmiseen. sitten se pettyi lakiliittoonsa joka ei toimi ja pettyy vielä uuteen liittoonkin koska harva senkään kautta pelastuu kaikista ihmisistä. vedenpaisumuksen se teki turhaan koska se ei lopettanut syntiä. saatanalle se salli vapaat kädet koska vihasi syntiä niin paljon että halusi itse levittää sitä lisää. tämän lisäksi jumala on rasisti jolle yksi kansa on muiden yläpuolella.

uskovat sanovat että ihminen voi valita uskon koska heidän on pakko ajajtella ettei jumala laita ketään hellvettiin vaan ihminen muka itse haluaa sinne.

kristinuskosssa kaikki syy ja vika on aina ihmisessä mutta jumala saa tyriä miten paljon vain haluaa ja on silti kaikkiviisas ja kaikkivoipa. käytännössä sellaiset ihmiset haluaa uskoa näin jotka on persoonattomia heikkoja ja yleensä vähän tyhmiä sekä haluavat alistua diktaattoreille.

Minusta usko tulee kun vain uskoo että se tulee. Siihen tavallaan antaudutaan ja luotetaan siihen että Jumala hoitaa lopun.

Minusta tässä laulussa se on hyvin sanottu

"Tunnen suurta Jumalaa vain vähän,
Hän on juuri minut löytänyt
Hän hiljaa astui elämääni tähän,
kaiken uusin silmin näen nyt, näen nyt.

Sydän kun auki on,
sinne Jeesus tekee asunnon,
tänään Häneen uskon,
näen aamuruskon, päivä sarastaa
Sarastaa.

Uskoa ei synny omin voimin
ilmaiseksi anova sen saa
Sitä ansaita ei töin ja toimin
Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa

Olin täynnä suurta ahdistusta,
Vapahtajaa hiljaa rukoilin
Hän sanoi; Älä pelkää rangaistusta,
ristillä jo sinut armahdin, armahdin"

Lopeta uskon tekeminen, antaudu sille.

Agnostikkoloukko

Kukaan ei tule Jumalan luokse ilman kutsua. Se ei ole sun vastuulla, jos kutsua ei ole tullut. Saven valajan vastuulla on valamansa kipot. Ja niiden uudestaan tekemiset.

Lue Antti Kylliäisen kirja "Kaikki pääsevät taivaaseen."

Minua harmittaa sama asia kuin kirjailija, pappi Kari Kuulaa: harmi, että kristinuskon avainkäsitteeksi on muodostunut usko. Kuula toteaa: "Sen arkimerkitys sekoittaa helposti asioita. Arkikielessä usko viittaa väitteiden totenapitämiseen. Usko ei siis ole samanarvoinen tiedon kanssa, vaan tämän heikompi sisarpuoli".

Oma käsitykseni uskomisesta on muuttunut paljon vuosien saatossa. Olen tajunnut saman asian kuin mitä täällä on keskusteltu: kaikki eivät voi "uskoa" perinteisessä merkityksessä, vaikka kuinka tahtoisivat. Silloin asetetaan Jumalakin aika kyseenalaisen dilemman eteen: eikö Hän olekaan kaikkivaltias kun ei saa jokaista uskoa tahtovaa uskomaan? Tai toisaalta: onko hän predestinoinut, siis ennalta määrännyt, toiset kadotukseen? Meidän kirkkomme ei allekirjoita kumpaakaan. Miten tämä siis on selitettävissä? Sitäpaitsi kykeneekö dementoitunut henkilö tai vastasyntynyt uskomaan? Kehitysvammaiset sitten? Tai uskooko ihminen nukkuessaan? Pulma on juuri siinä mitä ymmärrämme uskomisella.

Kuula jatkaa: "Kyllä hekin uskovat. Kenenkään uskon lamppu ei syty omaksumalla oikea mielipide, eikä se sammu siihen kun mielipide katoaa ajatuksista. Usko on tiedollista toimintaa paljon syvällisempää ja kokonaisvaltaisempaa avautumista Jumalalle".

Ihmisen kyky olla yhteydessä Jumalaan on yhtä luonnollista kuin sydämemme sykkiminen. Jumala on eri asia kuin oppi hänestä. Meillä voi olla eri käsityksiä opista ja teologiasta, mutta Jumala on elävä, aina läsnäoleva, jokaista meitä varten, tuntuipa meistä että uskomme tai emme usko, mitä milloinkin.

Tuikku-pappi

Tekomme ja sanamme jakavat meidät uskoviin ja epäuskoisiin,ovatko Jumalan tahdon mukaisia vaiko vastaisia. Omatunto paljastaa.